JA OTETAAN VASTUUTA

”Auringonottoa, isot pehmeät sängyt, drinkkejä ja tv:n katselua”

Tiedättekö kun joskus käy niin, että vaan tulee oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meille kävi juuri niin. Saimme Familarin nuorten ja aikuisten kanssa ainutlaatuisen tilaisuuden. Suomen Nuorisopurjehtijat, eli Snuput, järjestivät Hyvän Tuulen Purjehduksen Suomen Purjelaivasäätiön Kuunari Helenalla, ja Familar pääsi yhteistyökumppaniksi tälle purjehdukselle. Keräsimme porukan Varsinais-Suomen alueelta ja lopulta meitä oli mukana kahdeksan nuorta ja neljä aikuista.

Vietimme kauniin syksyisen viikonlopun purjehtien Turun saaristossa. Nuorisopurjehtijat sekä laivan miehistö opastivat meitä aloittelijoita perusteellisesti. Oli hienoa huomata, miten lyhyessä ajassa iso porukka hitsautui yhteen. Toisilleen tuntemattomat nuoret ystävystyivät, aiemmin huppu syvällä päässä kulkeneen nuoren kasvoille levisi hymy kun hän oli kuvattavana laivan keulassa. Vilkkaimmatkin nuoret pystyivät keskittymään purjeiden nostamiseen ja laskemiseen sekä purjelaivan ohjaamiseen. Ehdimme reissun aikana harjoitella myös kastliinan heittoa, pelastautumispuvun käyttöä sekä dingin ajamista. Ei ihan jokapäiväistä puuhaa meille kenellekään.

Purjehduksella oli turvallinen olo Snupujen ja Helenan miehistön osaavissa käsissä. Yhtään vapaamatkustajaa ei myöskään näkynyt; kaikki tekivät kaikkea. Porukka oli jaettu 5-6 hengen vahteihin, ja yhdessä oman vahdin kanssa osallistuimme joko laivan kannella annettuihin tehtäviin, tai sisävuorossa ruuanlaittoon ja siivoukseen. Siinä sivussa nauroimme, tanssimme ja pelasimme korttia. Jopa viimeisen päi-

Purjehduksella mukana ollut nuori näki reissun näin:

”Minua pyydettiin kirjoittamaan tästä purjehdusretkestä ja tämä on minun näkökulmani asiasta. En siis itse ole koskaan ollut purjehtimassa, mutta lähdin matkalle avoimin mielin. Tänne tullessani automatkalla aloin jo hieman katua mihin olen oikein lupautunut. Ajatuksissani kuvittelin purjehtimisen olevan rikkaiden puuhaa, tiedättehän. Auringonottoa, isot pehmeät sängyt, drinkkejä ja tv:n katselua. Mutta se olikin jotain aivan muuta. Nimittäin pehmeiden sänkyjen sijasta nukuimme ahtaasti punkissa patjana peitto. Ja auringonoton sijasta teimme laivatöitä ja tv:n katselun sijasta teimme ruokaa ja siivosimme. Drinkkien sijaista joimme tiivistemehua ja kyllä me yhdet saunalimutkin saatiin. Saunasta puheen ollen, ei sekään mennyt ihan nappiin. Kuvittelin jo hetken mielessäni että saan rauhallisen saunahetken, mutta sen sijasta sain kylmää merivettä ja saunakin syttyi palamaan. Liekit ja kaikki. Kuulostaa aika kamalalta, vai mitä? No sitä se ei kuitenkaan ollut, näitä takaiskuja lukuunottamatta. Minulla oli nimittäin todella hauskaa, ja sain ohjata purjelaivaa, tutustua uusiin ihmisiin, ja opin paljon uutta. Sain jopa ohjata dingiä. Tämä oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja tämä oli paras purjehdusreissuni vaikkakin ainoaiseni. Paras asia mitä minulle on tapahtunut reissun aikana on itse asiassa se mitä näen tällä hetkellä. Nimittäin tässä pöydän äärellä istuessani ja katsoessani ympärilleni näen joukon erilaisia ihmisiä tekemässä yhteistyötä. Ja se fiilis mikä tulee, onnistumisen ja ilon katseet, nämä todella hienot ihmiset ja paljon muuta. Loppujen lopuksi, en muuttaisi tästä matkasta mitään tai ketään. Nimittäin tämä ei todellakaan ollut sitä mitä ajattelin, tämä oli parempaa.”

vän vessojen pesu sujui tällä porukalla naurun siivittämänä.

Sijaishuollossa oleville nuorille erityisen tärkeää on turvallinen ja tasapainoinen arki sekä selkeät struktuurit. Heidän kasvuaan ja kehitystään tukevat kuitenkin myös tällaiset ainutlaatuiset kokemukset. Se, että heille annetaan vastuuta, he onnistuvat uudessa asiassa, pärjäävät epämukavuusalueellaan ja voivat ylittää itsensä. Helena on oiva paikka tähän tarkoitukseen. Kiitos Helena, taisin vähän ihastua sinuun. Kiitos kuuluu koko mukana olleelle porukalle.