PERHEHOITAJIA TARVITAAN – toiminnasta ei tosin ole tarpeeksi tietoa
Lukiessa uutisia ja keskusteluja lehdissä ja netissä ei voi olla huomaamatta, että lastensuojelussa on jatkuva pula perhehoitajista. Kunnat, järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat rekrytoivat ja valmentavat aktiivisesti perheitä. Jokaiselle lapselle on löydettävä juuri hänelle sopiva perhe, joten vaihtoehtoja tulisi olla. Tämä tarkoittaa, että perheitä tulisi olla niitä tarvitsevia lapsia enemmän, mutta tällä hetkellä perheiden kysyntä kuitenkin ylittää tarjonnan. Huostaanottojen määrä kasvaa edelleen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston (23.11.2017) mukaan vuonna 2016 Suomessa oli huostaanotettuja lapsia 10424. Määrä laski 2,5 prosenttia edellisestä vuodesta, mutta on mitä todellisimmin kasvanut taas vuoden 2017 aikana. Viime vuonna uutisoitiin useamman kerran esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Hämeessä ja Kymenlaaksossa, että huostaanottojen määrät olivat jopa kaksinkertaistuneet vuoden aikana. Perhehoito on ollut vuodesta 2012 lähtien lainmukaisesti ensisijainen vaihtoehto lapsen kodin ulkopuoleiselle sijoitukselle. Perhehoidossa lapsi saa korjaavia kokemuksia ja elämänmittaisia ihmissuhteita. Perhehoidon avulla lapselle voidaan taata yksilöllinen hoito, joka on laitoshoitoa kustannustehokkaampi ja inhimillisempi vaihtoehto. Vahvasti tuettuun perhehoitoon voidaan sijoittaa hoitosuudeltaan haastavampiakin lapsia, jotka aikaisemmin olisi sijoitettu laitoshoitoon. Lapsen käytöshäiriöt tai somaattiset sairaudet eivät esimerkiksi ole esteenä perhehoitoon sijoittamiselle. Perhehoitoon voi sijoittaa myös kokonaisen perheen. Huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kohdalla tavoitteena on aina kotiuttaminen ja sitä arvioidaan säännöllisesti. Lapsen ja vanhemman yhteydenpito on tärkeää ja sen tulee jatkua säännönmukaisena myös sijoituksen aikana. Kun lapsen ja perheen tilanne on parantunut riittävästi ja huostaanoton perusteita ei enää ole, tulee kotiuttamisen suunnittelu aloittaa. Kotiuttamista tulee suunnitella perusteellisesti ja prosessissa tulee edetä lapsen ehdoilla. Lapselle, vanhemmille ja perhehoitajille tulee tarjota riittävästi tukea kotiutumisprosessin aikana.
Millaiset ihmiset ryhtyvät perhehoitajiksi? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta ja perhehoitajia on yhtä suuri kirjo kuin perhehoitoon sijoitettavia lapsiakin. Australialaiset tutkijat ovat vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa pyrkineet tunnistamaan henkilöt, joilla on muita korkeampi todennäköisyys, halu ja kyvykkyys ryhtyä perhehoitajiksi. Tutkimuksessa tahdottiin selvittää perhehoitajuutta harkitsevien ihmisten psykologisia ominaisuuksia sekä ihmistyyppejä, jotka osoittautuvat mainioiksi perhehoitajiksi. Tärkeimpinä persoonallisina ominaisuuksina nousi esille empatia, myönteisyys ja usko elämän tavoitteiden saavuttamiseen sekä ongelmaratkaisuorientaatio. Tutkijoiden mukaan myös esimerkiksi hoito- ja sosiaalialan työntekijät hakeutuvat perhehoitajiksi useammin kuin muilla aloilla työskentelevät. Perhehoitajiksi hakeutuvilla merkittävää oli ystävien ja perheen sosiaalinen tuki. Tutkijat havaitsivat, että sijoituksen onnistumisen kannalta on tärkeä selvittää ihmisen motiivi ryhtyä perhehoitajiksi. Perhehoitajuuteen lähdetään usein altruistisista syistä ja tahdotaan tarjota lapselle hyvää. Tutkijat havaitsivat, että perhehoitajaksi ryhtymiseen voi vaikuttaa jokin niin sanottu satunnainen syy, esimerkiksi tarve huolehtia sukulaisen tai ystävän lapsesta, mutta myös taloudelliset syyt voivat olla taustalla.
”Kukaan ei ole kysynyt” Tutkijat kiinnostuivat tuloksien myötä myös perhehoitajien rekrytoinnista ja valmennuksesta. Tutkijoiden mukaan tärkeintä rekrytointi- ja markkinointiprosessissa on selvittää se miksi perhehoitajaksi ei haluta ryhtyä. Myös perhehoitajien valinta- ja koulutusprosessi on tärkeä, koska sijaisperheitä tarvitsevat lapset ovat usein hoitoisuudeltaan haastavia ja hyvistä perheistä on pula. Monet empivät perhehoitajaksi ryhtymisen kanssa prosessin epävarman luonteen takia ja omaan arkeen liittyvät asiat, kuten kiire voivat myös olla esteenä. Perhehoitajaksi ryhtyvät eivät voi tietää miten nopealla aikataululla heidän perheeseen sopiva lapsi löytyy tai löytyykö sitä ollenkaan. Monia voi lisäksi mietityttää töistä kotiin jääminen ja sitoutuminen tehtävään. Perhehoitajuutta pohtivat voivat myös kokea, etteivät ole tarpeeksi hyviä ja ettei heillä ole riittävää kokemusta. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että perhehoitajaehdokkaille tulee antaa tarpeeksi tietoa perhehoitajuudesta ja heidän apuna tulee olla miettimässä asioita alusta alkaen, jo ennen mahdollisen valmennuksen tai koulutuksen alkamista. Monet perheet kokevatkin hyvänä aloittaa ensin tukiperheenä ennen pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi ryhtymistä. Yleisin syy perhehoitajien pulaan on kuitenkin se, ettei toiminnasta ole riittävissä määrin tietoa, jos ollenkaan. Tähän päätyivät myös australialaiset tutkijat. Perheitä ei ole kysytty perhehoitajiksi eikä se ole tullut heillä mieleen. Heillä ei ole ollut tietoa toiminnasta tai minkä kautta siihen hakeutua. Syyt siihen, ettei perhehoitajaksi hakeuduta liittyvät usein
JOKAISELLE LAPSELLE ON LÖYDETTÄVÄ JUURI HÄNELLE SOPIVA PERHE
24
1/2019
