”Hepparyhmä ilostuttaa, luo yhteenkuuluvuutta ja itseluottamus kasvaa.”, ”Hevoseen voi kiintyä ja menettäminen tuottaa surua.” ”Hevosen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin vain ratsastaa esim. vikeltää eli hevosen selässä voi tehdä temppuja.”, ”Jos tallille lähtiessä on paha mieli, se unohtuu hevostallissa tai viimeistään hevosen selässä.” ja ”Kun ohjaajat ovat innostuneita hevosharrastuksesta, nuoretkin innostuvat enemmän.” Nuorten toivomuksesta vuoden vaihteen jälkeen hepparyhmä jatkaa viikoittaisena talliryhmänä. Osa ryhmäläisistä on päätynyt syksyn aikana siihen, että hevosharrastus ei ole heille se oikea mm. allergioiden vuoksi. Osa taas on löytänyt hevosharrastuksesta iloa ja voimaa, kuten hyvä harrastus parhaimmillaan ihmiselle antaa. Kirjoittaja: Vastaava ohjaaja Maija Niemi
Sosiaalityöntekijöiden ja nuorten tapaamiset
F
amilar Ylöjärven yksikössä lähestyttiin nuorten sosiaalityöntekijöitä sähköpostitse sillä ajatuksella, että he tapaisivat omia asiakasnuoriaan muutenkin kuin asiakassuunnitelmaneuvotteluiden yhteydessä. Kuulin nuoria ja keskustelin heidän kanssaan. Heiltä nousi ajatuksia siitä, miksi sosiaalityöntekijä puuttuu elämään, kun hän ei tunne nuorta. Sosiaalityöntekijät ovat merkittävässä roolissa nuorten elämässä suurten päätösten tekijöinä ja silloin on tärkeää, että nuoret myös tuntevat heidät paremmin. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä tarttui ajatukseen ja sopivat tapaamisaikoja nuorten kanssa. Tapaamiset ja toiminnat mahdollistettiin yksikössä sekä yksikön ulkopuolella. Hienoa oli, että myös nuoret itse innostuivat ajatuksesta. Itse mietin aluksi, että kuinkahan esimerkiksi isommat teini-ikäiset jostakin yhdessä tekemisestä sosiaalityöntekijän kanssa ajattelevat tai lähtevätkö he mukaan. Nuoret lähtivät mukaan ja kokivat tapaamiset turvallisina ja kertoivat myös asioista, jotka painavat heidän mieltä.
Nuorille oli tärkeää, että he saivat miettiä tapaamisten toteuttamistapaa. Useat nuorista halusivat syömään, koska he kokivat luontevana sen, että heidän asioistaan jutellaan hyvän ruoan äärellä. Tuleviin nuorten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamisiin on suunniteltu esimerkiksi leipomista ja urheilua nuorten toiveiden mukaan. Eräs nuori totesi iloisena: ”Siis mä saan päättää.” On tärkeää, että nuori voi todella päättää sellaisista asioista, joihin on mahdollisuus ja olla siten myös osallisena enenevässä määrin oman elämänsä asioissa. Näiden asioiden merkitys voi tuntua nopeasti ajateltuna aikuisesta pieneltä, mutta nuorelle merkitys on suuri. Tapaamisista syntyneiden ajatusten, kokemusten ja toiveiden myötä, käytäntö nuorten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamisista neuvottelupöytien ulkopuolella jää pysyväksi. Olen mielissäni siitä, että sosiaalityöntekijät ovat olleet valmiita lähtemään mukaan hyvin rohkeasti erilaisiin toimintoihin. Olen myös erittäin ylpeä meidän innostuneista ja osallistuvista nuorista. Kiitos nuoret ja sosiaalityöntekijät! Johanna Blom, yksikönjohtaja
1/2019
21
