Vapaavahti Frivakt 2/2022

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

AURORA BOTNIA • GOLF • SJÖFARTENS DAG

2 ¦ 2022

VAPAAVAHTI FRIVAKT

2∙2022

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL 3 Pääkirjoitus

32 Kotkan merimiehet

Ledare

4

4 M/S Aurora Botnia Miljövänligt över Kvarken 13 Sjöfartens temapris Eva Mikkola-Karlström

36 Sylvänne 38 Kurssit 40 Ellan kirjastojutut 42 MEPA Hockey

14 Laivakokin matkassa Mikko Ervast

44 MEPA/MEK Golf

16 Sjöfartens Dag

48 Motoristit

46 Bore Fit

18 Mielen hyvinvointi 20 Mepalaiset muistelevat 24 ”Bunssi” Bonsdorff 28 Buenos Aires Merimiespappi Pärssinen

49 Anchor Lounge 50 ForMare, Maresport 51 Future fairway service

48 Muistakaa valokuvauskilpailu!

Merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakisan vuoden 2022 kuvia voi lähettää MEPAan 13.1.2023 asti Kom ihåg fototävlingen!

Nordic Photo Contest 2022 tar slut 13.1.2023.

De fem bästa bilderna kommer att belönas (300-670€) opinto@mepa.fi

44 54

Kannen kuva Pärmbild: Jarmo Nordback

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitus/Redaktion: vapaavahti@mepa.fi Pekka Karppanen, Tiia Tiesmäki, Bernt Lindell Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Lehtisepät VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 15 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu).

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

2

2 ¦ 2022

Hyvä lukija!

Bästa läsare!

kevät ja alkukesä ovat olleet MEPAssa toiminnan

våren och försommaren på SSB har varit fulla

täyteistä aikaa. Kurssit ja tapahtumat ovat olleet hyvin suosittuja. ForMaren hakijamäärä on voimakkaassa kasvussa.

Risteilylaivamiehistöjen palvelupiste Anchor Lounge Helsingin Hernesaaressa on taas auki. Anchor Lounge on MEPAn ja Merimieskirkon yhteinen hanke, joka oli koronan vuoksi kahtena vuonna suljettu.

Tervehdimme ilolla uusia laivoja. Boren ja Finnlinesin fleetti täydentyy mukavasti tämän kesän kuluessa.

Työt MEPAssa ovat aloittaneet Tiia Tiesmäki, Netta Varga ja “Pancho” Francisco Chamorro Ayala. Tiia ottaa hoitaakseen MEPAn viestinnän Pekka Karppasen jäädessä syksyllä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Netta pyörittää ForMarea Krista Lankilan äitiysloman sijaisena. “Pancho” puolestaan palvelee risteilylaivojen miehistöjä Anchor Loungessa kesän ajan.

MareSportissa pyörii mielenkiintoisia kilpailuja varsinaisen pääkisan ohella. Kannattaa osallistua! Ja kun mukavia asioita tapahtuu, niin tallentakaa hetket ja lähettäkää parhaat otokset valokuvakilpailuun. Voitto kotiin MEPAn juhlavuodeksi!

Hyvää kesää!

av aktiviteter. Kurserna och evenemangen har varit mycket populära och antalet sökande till ForMare har ökat kraftigt.

Anchor Lounge, servicepunkten för kryssningsfartygens besättningar på Ärtholmen i Helsingfors, har öppnat igen.

Anchor Lounge är SSB:s och Sjömanskyrkans gemensamma projekt, som på grund av coronapandemin har hållits stängd de två senasteåren.

Vi välkomnar de nya fartygen med glädje, när Bores och Finnlines flotta får trevliga tillskott under sommaren. Tiia Tiesmäki, Netta Varga och ”Pancho” Francisco Chamorro Ayala har börjat jobba på SSB. Tiia tar över ansvaret för SSB:s kommunikation när Pekka Karppanen går i välförtjänt pension i höst. Netta sköter ForMare under Krista Lankilas mammaledighet. ”Pancho” betjänar i sin tur kryssningsfartygens besättningar i Anchor Lounge under sommaren.

I MareSport pågår intressanta tävlingar parallellt med huvudtävlingen. Tveka inte att delta! Och när det händer något trevligt ska du föreviga ögonblicket och skicka in de bästa bilderna till fototävlingen. Låt oss ta hem vinsten under SSB:s jubileumsår!

Glad sommar!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

2022 ¦ 2

3

4

2 ¦ 2022

M/S AURORA BOTNIA

BUILT: 2021 LENGTH: 150 m BEAM: 26 m PAX: 800 LANE METERS: 1500 ICE CLASS: 1 A SUPER SPEED: 20 kt

M/S Aurora Botnia

MERENKURKUN YLI VIIHTYISÄSTI JA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISESTI Raumalla rakennetun hienon aluksen liikennöinti on lähtenyt hyvin käyntiin. Rahtia on riittänyt ja matkustajamäärät ovat nousussa koronarajoitusten lievennyttyä. teksti Pekka Karppanen kuvat Jarmo Nordback, Sampsa Sihvola

2022 ¦ 2

5

V

apaavahti -lehti teki testimatkan huhtikuussa, jolloin Aurora Botnialla oli takanaan reilut puoli vuotta ajoa. Kaikki sujui jo rutiinilla. Se oli odotettavissa, koska varustamo Wasalinen maa- ja merihenkilöstö oli ollut tiiviisti mukana uuden laivan suunnittelussa ja rakentamisessa. Telakalta raportoi Vapaavahdille reilu vuosi sitten laivakirjeenvaihtajamme Jaakko Hernesniemi. ( linkki VV 1/21) Laiva on suunniteltu erittäin ympäristöystävälliseksi, mikä on toteutunut energiatehokkuutena sekä käyttö- että hotellija ravintolaosastolla. Jätteenkäsittely on optimoitu ja automaatio viety erittäin pitkälle. Esimerkkinä hyttikortti, jonka matkustaja tulostaa itse automaatista saavuttuaan laivaan.

Henkilökuntaa on silti riittävästi huolehtimaan matkustajien ja rahdin turvallisesta kulusta Vaasasta Uumajaan ja takaisin menevällä reitillä, joka kestää yhteen suuntaan runsaat kolme tuntia.

Matruusi Pentti Ruuth lupautui opastamaan MEPAn miehiä saatuaan omat työnsä tehtyä uloslähdön jälkeen.

– Vanhaan, Wasa Express – laivaan verrattuna tämä on melkoinen edistysaskel, suurin parannus on läpiajettavuus, Ruuth kehui.

Laivalla on edelleen muutamia alihankkijoiden työntekijöitä ja pieniä parannuksia on tehty laivan oman porukan ideoimina.

Keuruulainen Ruuth aloitti Wasalinella vuonna 2015 ja on toiminut aikaisemmin lentäjänä. Merimiehen työ alkoi kiinnostaa häntä meripelastusharrastuksen myötä ja hän opiskeli ammatin Winnovassa Raumalla.

Miehistömäärä lisääntyy sesonkina Huhtikuussa laivalla työskenteli noin 40 merenkulkijaa, mutta kesäaikana määrä voi nousta yli kuuteenkymmeneen henkilöön.

– Kansimiehistöön täällä kuuluu pursimies, kolme matruusia ja kaksi puolimatruusia. Vuorokaudessa on usein kolme tuloa ja lähtöä, kaikkien ei tarvitse osallistua jokaiseen töijäykseen, Ruuth kertoi.

Satamakäynti menee nopeimmillaan kolmessa vartissa, missä ajassa ajoneuvot ja lauttavaunut on purettu ja uudet lastattu. Lastina kulkee toisinaan metsäkoneita, jotka laivaporukka ajaa itse laivaan ja ulos.

Aurora Botnia oli valmistuessaan maailman ympäristöystävällisin matkustaja-autolautta

6

2 ¦ 2022

Päällikkö Anders Andersson tuli Wasalinelle vuonna 2017.

Hän on tyytyväinen Aurora Botnian tekniikkaan ja operointiin, mihin hän tutustui jo Satakunnan Ammattikorkeakoulun simulaattorissa ennen laivan valmistumista.

Konevalvomossa olivat (vas) energiainsinööriksi opiskeleva Semmi Mäkelä, vahtikonemestari Mats Hannus, sekä varustamon tekninen johtaja Jonas Teir, joka tällä matkalla tuurasi konepäällikköä.

2022 ¦ 2

7

A la carte -annoksia tekee kokki Olli Pekkola, joka päätti lähteä laivahommiin kesken sapattivapaan.

Kansipäällystöön kuuluvat päällikön lisäksi yliperämies ja kaksi perämiestä. MEPAn valokuvauskilpailuissa menestynyt Marika West vastasi navigoinnista, kun päällikkö Anders Andersson esitteli komentosiltaa. Hän osoittautuikin MEPAn pomon, Sampsa Sihvolan seilauskaveriksi.

– Sampsalta irrotin kerran tikit parantuneesta haavasta, kun oltiin samassa laivassa. MEPAsta tunnen myös Lindellin Jukan, jonka kanssa opiskelimme Turussa, Andersson kertoi.

Hän kehui laivaa ja sen ominaisuuksia.

Vaasasta lähdön jälkeen ajettiin joinkin aikaa jäissä. Ongelmia ei ollut eikä ole päällikön mukaan ollut koko talvena.

Laivalla hyvä yhteishenki Porvoossa asuva Andersson on työskennellyt Wasalinella vuodesta 2017. Sitä ennen hän seilasi paljon Prima Shippingin aluksilla. Hänen ensimmäinen päällikön jobinsa oli M/S Celialla.

M/S Aurora Botnian moottoreita voidaan käyttää useilla eri polttoaineella sekä akkuenergialla – Johtaminen on täällä matkustaja-aluksella hieman erilaista johtuen jo pelkästään henkilökunnan määrästä. Ilmapiiri täällä Wasalinella on loistava ja uuden laivan myötä sitoutuminen toimintaan vain lisääntyi, Andersson kehui.

Hän vitsaili, että kukaan ei uuden laivan myötä hokenut, että ”näin on aina ennen toimittu”. Niin moni asia muuttui ja kehittyi, kun Wasa Expressista tultiin Aurora Botniaan. Merimatka on kuitenkin sama – useimmilla kansipäällystöön kuuluvilla on luotsikirjat sekä Vaasan että Uumajan satamiin.

Lyhyen merimatkan aikana ehtivät hyttiemännät hieman pitää taukoa. Vaasalai-

nen Malin Hjerppe tuli varustamoon aikoinaan Birka Princessista.

– Täällä päivähuoneen sivupöydällä on nyt rakenteilla 3000 osaa käsittävä palapeli, joka on alkuvaiheessa. Meillä näkyisi hyteissä satellittitelevisio, mutta en juuri katso niitä ohjelmia, Malin totesi vilkaisten samalla MEPAn tuomia DVD–levyjä.

Malinin mukaan palapelin rakentamiseen voivat osallistua muutkin.

Aiheesta oli kiinnostunut myös Oulusta kotoisin oleva Annika Sassali, joka nyt oli kuntosalilla. Hän on työskennellyt laivalla joulukuusta lähtien.

– Siskoni on joskus seilannut Vaasan ja Uumajan välillä. Oma elämäntilantee-

8

2 ¦ 2022

Hyttiemäntä Annika Sassali hyödynsi tauon kuntosalilla, jossa hän treenaa vähintään kolmesti viikossa.

ni oli sellainen, että päätin lähteä meritöihin, enkä ole katunut ratkaisua, Annika naurahti.

Hän pyrkii käymään kuntosalilla kolmesti viikossa.

Maineikas saaristolaispöytä Edellisen, vuonna 2014 tehdyn juttumatkan tapaan toimitusjohtaja Peter Ståhlberg muistutti jälleen yhtiön ylpeydestä, saaristolaispöydästä. Tarjolla oli huikeita herkkuja laivan keulassa kannella 8 sijaitsevassa ravintolassa, jossa on tilaa 200 vieraalle.

Laivalla on myös a la carte – ravintola, jonka kokki Olli Pekkola ehti vaihtaa muutaman sanan MEPAn miesten kanssa. Hänellä oli ennen merimiesuraa monipuolinen kokemus kokin ja keittiömestarin töistä eri puolella Suomea.

– Reilut viisi vuotta sitten pidin sapattivapaata voitettuani veikkauksessa, kun Wasa Expressin intendentti soitti ja kysyi työhaastatteluun. Kiinnostuin, kun asun

2022 ¦ 2

8 minuutin matkan päässä satamasta ja laivalla on hyvä vuorottelujärjestelmä, Olli kertoi.

Hän laittoi paperit kuntoon, otti jobin ja on sen jälkeen viihtynyt työssä – merielämä rauhoittaa.

Vähäpäästöinen laiva Konepäällikköä oli tullut tuuraamaan Wasalinen tekninen johtaja Jonas Teir, joka toimi myös Raumalla uudisrakennustiimin johtajana, on-site managerina. Hän esitteli laivan konehuonetta.

– Wärtsilän moottoreissa voi käyttää dieseliä, LNG:ta sekä biokaasua. Laivaa voidaan satamaan tultaessa ajaa myös akkuenergialla. Azipod – propulsiohan toimii sähköllä, joten kaikki energiamuodot voidaan hyödyntää, Teir totesi.

Satamassa laiva kytketään maasähköön, jolloin myös 2,3 megawatin akustoa ladataan.

Koneessa työskentelee konepäällikön lisäksi kolme konemestaria, sähkömesta-

ri, kaksi korjausmiestä ja kaksi moottorimiestä.

– Uutta tekniikkaa on laivassa paljon, mikä on vaatinut koulutusta. Esimerkiksi IGF- (alhaisen leimahduspisteen polttoaine) lisäpätevyyskoulutus on pakollinen suurelle osalle kuljetusmiehistöä, Teir kertoi.

Aurora Botnian polttoainetäydennykset tehdään Vaasassa. Sekä LNG että diesel tulevat satamaan kuorma-autoilla.

Laivan ollessa ajossa voidaan polttoaine vaihtaa ”lennossa” LNG:sta dieseliiin ja päinvastoin.

Närpiöstä kotoisin oleva Jonas Teir on työskennellyt Wasalinella vuodesta 2016.

Myös hän kehui laivan ja varustamon hyvää ilmapiiriä ja yhteistyötä.

9

M/S Aurora Botnia TRIVSAMT OCH MILJÖVÄNLIGT ÖVER KVARKEN Trafiken har kommit igång bra för det stiliga fartyget som byggts i Raumo.

Frakten har ökat och passagerarantalen stiger efter de lättade coronarestriktionerna.

F

rivakt tog en provtur i april, då Aurora Botnia hade trafikerat i drygt ett halvår. Allt gick redan på rutin.

Det var väntat eftersom Wasalines landoch sjöpersonal hade varit med i planerings- och byggprocessen för det nya fartyget. För drygt ett år sedan rapporterade vår fartygskorrespondent Jaakko Hernesniemi till Frivakt från skeppsvarvet. (Frivakt 1/21) Fartyget har planerats med stort fokus på miljövänlighet, vilket märks i energieffektiviteten samt på driftsavdelningen och hotell- och restaurangavdelningen.

Avfallshanteringen är optimerad och automatiseringen mycket långtgående. Ett exempel är hyttkorten, som passagerarna själva skriver ut i en automat när de har gått ombord.

Det finns ändå tillräckligt med personal som ser till att passagerarna och fraktgod-

set färdas tryggt från Vasa till Umeå och tillbaka på den populära rutten som tar knappa fyra timmar i ena riktningen.

Matros Pentti Ruuth åtog sig att guida SSB:s personal när han blivit klar med sina egna arbetsuppgifter efter avgången.

– Jämfört med det gamla fartyget Wasa Express är det här ett stort framsteg. Den största förbättringen är att det går att köra rätt igenom fartyget, berömde Ruuth.

Några av underleverantörernas arbetstagare finns fortfarande ombord och det har gjorts små förbättringar på förslag av fartygets egen personal.

Keurubon Ruuth började på Wasaline 2015 och har tidigare jobbat som pilot. Sjömansyrket började intressera honom i och med att han ägnade sig åt sjöräddning på fritiden. Han studerade till yrket på Winnova i Raumo.

Besättningen ökar under högsäsongen I april jobbade det ungefär 40 sjöfarare på fartyget, men sommartid kan antalet stiga till över 60 personer.

– Här består däcksmanskapet av en båtsman, tre matroser och två halvmatroser. På ett dygn har vi oftast tre ankomster och avgångar. Alla behöver inte vara med vid alla förtöjningar, sade Ruuth.

När det går som snabbast tar hamnbesöket trekvart – då har man hunnit lossa fordon och terminalvagnar och lasta på nya. Ibland består lasten av skogsmaskiner, som fartygspersonalen själv kör in och ut ur fartyget.

Däcksbefälet består utöver befälhavaren av överstyrmannen och två styrmän. Marika West, som varit framgångsrik i SSB:s fototävling, skötte navigationen när befälhavaren Anders Andersson visa-

10

2 ¦ 2022

de oss kommandobryggan. Det visade sig att han hade seglat tillsammans med SSB:s chef Sampsa Sihvola.

– En gång när Sampsa och jag var på samma fartyg tog jag bort stygnen från hans läkta sår. Jag känner också Jukka Lindell på SSB. Vi studerade tillsammans i Åbo, berättade Andersson.

Han berömde fartyget och hennes egenskaper. Efter avgången från Vasa åkte vi igenom is ett tag. Det var inga problem och har inte heller varit några under hela vintern.

God sammanhållning ombord Andersson som bor i Borgå har arbetat på Wasaline sedan 2017. Innan dess seglade han mycket med Prima Shippings fartyg.

Hans första befälhavarjobb var på M/S Celia.

2022 ¦ 2

I april jobbade de ungefär 40 sjöfarare på fartyget, men sommartid kan antalet stiga till över 60 personer – Bara personalantalet gör ledarskapet lite annorlunda på det här passagerarfartyget. Stämningen här på Wasaline är strålande och med det nya fartyget bara ökade engagemanget för verksamheten, berömde Andersson.

Han skämtade att ingen på det nya fartyget har sagt ”så här har vi alltid gjort förut”. Det var så mycket som ändrades och utvecklades när man bytte från Wasa Express till Aurora Botnia. Sjöresan är dock densamma – de flesta som hör till

däcksbefälet har lotsbrev till både Vasa och Umeå hamn.

Under den korta sjöresan hinner hyttvärdinnorna ha lite rast. Vasabon Malin Hjerppe kom till rederiet från Birka Princess en gång i tiden.

– Här på bordet i personalrummet har vi börjat med ett tretusenbitars pussel. I hytterna kan vi se satellit-tv, men jag tittar inte på sådana program, konstaterade Malin och ögnade samtidigt igenom dvd-filmerna som SSB kom med.

11

Pekka intervjuade kaptenen och maskinchefen på bryggan

Enligt Malin borde de andra också vara med och lägga pussel. Även Annika Sassali, som befann sig på gymmet vid tillfället, intresserade sig för pussel. Hon har jobbat på fartyget sedan december.

– Min syster har seglat mellan Vasa och Umeå ibland. Min livssituation var sådan att jag bestämde mig för att börja jobba till sjöss, och jag har inte ångrat mig, skrattade Annika.

Hon försöker besöka gymmet tre gånger i veckan.

– För drygt fem år sedan tog jag sabbatsledigt efter att ha vunnit på tipset, och då ringde Wasa Express intendent och frågade om jag ville komma på en arbetsintervju. Jag blev intresserad eftersom jag bor 8 minuter från hamnen och fartyget har ett bra avlösningssystem, berättade Olli.

Han gjorde i ordning papperen, tog jobbet och har trivts sedan dess – livet till sjöss är rogivande.

Det omtalade skärgårdsbordet

Wasalines tekniska chef Jonas Teir hade hoppat in för maskinchefen. Teir ledde också nybyggnadsteamet i Raumo, där han var on-site manager. Han visade oss fartygets maskinrum.

– Wärtsiläs motorer kan drivas med diesel, LNG och biogas. Vid ankomsten till hamnen kan fartyget även köras med batteridrift. Azipod-propulsionen drivs ju med el, så alla energiformer kan utnyttjas, konstaterade Teir.

I hamnen kopplas fartyget till landström och då laddas också batteripaketet på 2,3 megawatt.

Precis som under den förra reportageresan, 2014, påminde verkställande direktör Peter Ståhlberg återigen om bolagets stolthet – skärgårdsbordet. Restaurangen i fartygets för på däck 8 med plats för 200 gäster serverade fantastiska delikatesser.

Ombord finns också en a la carte-restaurang, vars kock Olli Pekkola hann byta ett par ord med SSB. Före sjömansyrket hade han skaffat sig gedigen erfarenhet som kock och köksmästare på olika håll i Finland.

Ett fartyg med låga utsläppsnivåer

I maskinrummet arbetar förutom maskinchefen tre maskinmästare, en elmästare, två maskinreparatörer och två motormän.

– Det finns mycket ny teknik ombord, som har krävt utbildning. Till exempel är tilläggskompetens för IGF (bränsle med låg flampunkt) obligatorisk för en stor del av transportbesättningen, berättade Teir.

Aurora Botnias bränslepåfyllning sker i Vasa. Både LNG och diesel kommer till hamnen med lastbilar. När fartyget är i drift kan man göra ett ”flygande” bränslebyte från LNG till diesel eller tvärtom.

Jonas Teir kommer från Närpes och har arbetet på Wasaline sedan 2016. Även han talade gott om den goda stämningen och samarbetet på rederiet.

12

☸

2 ¦ 2022

Eva Mikkola-Karlström sai merenkulun teemapalkinnon Merenkulun teemapalkinto 2022 luovutettiin 12.5.

Maarianhaminassa Sjöfartens Dag -tapahtuman yhteydessä.

M

erenkulun teemapalkinto myönnettiin Eva Mikkola-Karlströmille hänen ansioistaan Sjöfartens Dag - Maritime Day -tapahtuman toteutuksessa. Maritime Day Maarianhaminassa on kasvanut alkuvuosien pienestä rekrytointimessusta Suomen merkittävimmäksi merenkulkutapahtumaksi.

Godby Shippingin varatoimitusjohtaja Eva on tapahtuman pääorganisoija ja ”sydän” - hänen ansiostaan tapahtumasta on tullut se mikä se nyt on – kansainvälinen maailmanluokan tapahtuma, joka on kui-

tenkin pitänyt omaleimaisen rennon ilmapiirin.

Eva kiitti myös muita tapahtuman järjestäjiä ja osallistujia muistellen, että vuosituhannen alussa tapahtumassa oli 15 näytteilleasettajaa ja 100 osallistujaa. Nykyisin näytteilleasettajia on toistasataa ja vierailijoita yli 600.

Palkinnon kävivät luovuttamassa Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses, Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtaja Johan Ramsland, Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja Ro-

bert Nyman sekä Tapio Karvonen Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksesta.

Palkinnon myöntämisestä päättävät Viking Line Abp, Tallink Silja Oy, Suomen Varustamot ry – Rederierna i Finland rf, Suomen Laivanpäällystöliitto – Finlands Skeppsbefälsförbund ry, Suomen Konepäällystöliitto – Finlands Maskinbefälsförbund ry ja Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus.

Eva Mikkola-Karlström fick sjöfartens temapris Sjöfartens temapris 2022 överräcktes den 12 maj under Sjöfartens Dag i Mariehamn.

S

jöfartens temapris gick till Eva Mikkola-Karlström för hennes förtjänster i genomförandet av Sjöfartens Dag – Maritime Day. Sjöfartens Dag i Mariehamn har vuxit från en liten rekryteringsmässa de första åren till det viktigaste sjöfartsevenemanget i Finland Godby Shippings vice vd Eva är evenemangets huvudorganisatör och ”hjärta”.

Tack vare henne har Sjöfartens Dag vuxit till vad det är i dag – ett internationellt evenemang av världsklass som ändå behållit sin unika avspända atmosfär.

Eva tackade även evenemangets övriga arrangörer och deltagare. Hon mindes tillbaka till början av millenniet, då evenemanget hade 15 utställare och 100 deltagare. Numera har evenemanget drygt 100 utställare och över 600 besökare.

Priset överräcktes av Viking Lines verkställande direktör Jan Hanses, Finlands Skeppsbefälsförbunds verksamhetsledare Johan Ramsland, Finlands Maskinbe-

2022 ¦ 2

fälsförbunds verksamhetsledare Robert Nyman och Tapio Karvonen från Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral vid Åbo universitet.

Pristagaren utses av Viking Line Abp, Tallink Silja Oy, Rederierna i Finland rf,

Finlands Skeppsbefälsförbund rf, Finlands Maskinbefälsförbund rf och Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral vid Åbo universitet.

☸

13

LAIVAKOKIN MATKASSA

teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Mikko Ervast on työskennellyt yli neljännesvuosisadan murtajissa, joihin hän siirtyi Silja Linelta. Mies on silti seilannut kaukaisemmilla vesillä, kuin moni nykymerenkulkija.

14

2 ¦ 2022

K

aukomatkoja Mikko teki aikoinaan monitoimimurtajilla, jotka ehtivät operoida sekä etelässä että pohjoisessa ja kulkea läpi Koillis- ja Luoteisväylät. Kesäisin hän seilasi Merenkulkuhallituksen aikaan väyläaluksilla. Vapaavahti tapasi miehen MEPAn naapurissa, Katajanokan jäänmurtajalaiturilla.

– Nyt ollaan J/M Sisulla, joka tuli jäänmurrosta huhtikuun lopussa. Päättyneellä kaudella operoimme ensin itäisellä Suomenlahdella ja sitten Perämerellä, Mikko kertoi.

Turengissa asuva mies työskentelee Sisun kokkistuerttina ja hoitaa 22 – henkisen miehistön taloutta yhdessä kokin ja laivahuoltajan kanssa. Henkilöstön määrä on melkoisesti pienentynyt laivan alkuvuosilta, jolloin pelkästään ta louspuolella oli 11 henkilöä ja kokonaismiehistömäärä oli 54.

Jäänmurrossa laivalla ajetaan vahtia komentosillan lisäksi myös konehuoneessa ja lämmintä ruokaa on tarjolla aamukuudelta, puoliltapäivin sekä iltakuudelta. Iltaa ja yötä varten jätetään evästä tarjolle messiin ja jääkaappeihin.

– Itse työskentelen yhtäjaksoisesti aamuneljästä kello kuuteentoista, jolloin otan pienet torkut. Jaloissa tuntuu, kun seisoo paljon ja kulkee portaissa laivan liikkuessa, Mikko totesi.

Kokkistuertin päivästä menee useampi tunti tietokoneen ääressä, mutta silti kertyy mittariin yli 10.000 askelta.

Rutiineja pohjoisessa J/M Sisulla ja sisaralus Urholla on runsaasti hyttitilaa ja laivoilla on ollut vuosien varrella paljon ylimääräistä väkeä; tutkijoita, lehtimiehiä, kuvaajia, valtion vieraita. Jäänmurrossa laiva käy laiturissa 10 päivän välein, jolloin myös mahdolliset matkustajat pääsevät maihin. Korona-aikoina ylimääräistä väkeä ei tosin ole ollut. Sisun laiturikäynnit tehtiin pääasiassa Oulussa, Kemissä tai Raahessa. Bunkraus kuorma-autoista kestää 7-8 tuntia, jo-

2022 ¦ 2

na aikana ehditään ottaa provianttia ja makeaa vettä sekä vaihtaa miehistöä.

– Perinteisesti meillä on ajossa 20 päivän työjaksot ja sen jälkeen 10 päivän loma. Itse olen Arctialla Merimies-Unionin pääluottamusmies ja liiton valtuuston puheenjohtaja, joten työt eivät lopu lomallakaan, Mikko naurahti.

Hän toimii myös MEPAn edustajistossa, Merimieseläkekassan valtuuskunnassa sekä Kuljetusalan työttömyyskassan valtuustossa.

Pöydässä perinteistä ja uutta Toukokuussa Katajanokalla oli jo monta murtajaa, vaikka Otso oli vielä ajossa ja Kontio telakalla. Ruokailu oli keskitetty J/M Urholle, mutta kahvia oli tarjolla myös Sisun messissä. Vapaavahdin toimittaja ei pitkältä uraltaan muista, että kukaan olisi valittanut jäänmurtajien ruuasta.

– Kyllähän se täällä on yksi tärkeä viihtyvyystekijä ja homma tehdään antaumuksella. Kymmenen päivän merellä olon ruokailut pystyy hyvin suunnittelemaan ja varastoimaan, Mikko tähdensi.

Torstain hernekeitosta ei ole luovuttu, mutta Mikko Ervastin uralla ruokailutottumukset ja tarjonta ovat toki muuttuneet.

– Aamupalat ovat runsaampia puhumattakaan salaattien tarjonnasta ja menekistä. Toki jauheliharuuat ja makkarakastikkeet menevät edelleen kaupaksi, Mikko kertoi.

Kiinalainen ja muu Kaukoidän ruoka on alkanut myös maistua jäänmurtajaporukalle.

☸

15

Joachim Alatalo, Alexandra Lindahl och Sannaleena Kallio.

Sjöfartens Dag 2022 SSB VAR PÅ PLATS

Efter pandemipausen fick Mariehamns sjöfartsdag återigen arrangeras vid den traditionella tidpunkten i maj. text och foto Pekka Karppanen.

2021 års evenemang

flyttades till november, vilket också fungerade bra.

Men ännu bättre gick det i maj 2022 när närmare 700 registrerade deltagare och ungefär hundra utställare kom till Alandica Kultur och Kongress.

På plats fanns förutom SSB i princip alla organisationer i sjöfartsbranschen, från Sjömans-Unionen till Rederierna i Finland.

Precis som tidigare fanns ett stort antal rederier, sjöfartsskolor, marinindustriföretag och försäkringsbolag representera-

de med egna montrar. Bland delegaterna fanns också andra påverkare inom branschen, till exempel jurister specialiserade på sjöfart.

Programmet för Sjöfartens Dag hade koncentrerats till den stora salen, där vi under dagen fick lyssna på föreläsningar om allt från hållbara energilösningar till sjöfararnas psykiska hälsa. Publiken fick också ta del av rederipresentationer och en rapport om coaching i ledarskap inom sjöfart.

Dagen före evenemanget arrangerades flera mindre möten och det populära välgörenhetsloppet Mercy Ships Race, där alla intäkter går till sjukhusfartygens verksamhet. Sjöfartens Dag anordnades för första gången 2001 och har vuxit till Finlands viktigaste sjöfartsevenemang. ”Alla är här”, konstaterade många deltagare och utvidgade sina nätverk med många nya kontakter.

16

2 ¦ 2022

WISTA Finland oli edustettuna runsaslukuisena.

Sjöfartens Dag 2022 Maarianhaminan keväinen merenkulkupäivä saatiin pandemiatauon jälkeen jälleen järjestää perinteisenä ajankohtana toukokuussa. vuoden 2021 tapahtuma

oli siirretty marraskuulle, mikä sekin onnistui hyvin. Vielä paremmin onnistuttiin toukokuussa 2022, kun Alandica kulttuuri - ja kongressi keskukseen saapui lähes 700 rekisteröityä osallistujaa. Näytteilleasettajia oli noin sata.

MEPAn lisäksi paikalla olivat kutakuinkin kaikki merenkulkualan järjestöt Merimies-Unionista Suomen Varustamoihin.

Entiseen malliin laaja joukko varustamoita, merikouluja, meriteollisuusyrityksiä ja vakuutusyhtiöitä oli edustettuina omilla messuosastoillaan. Delegaattien joukossa oli myös muita alan vaikuttajia, kuten merenkulkuun erikoistuneita juristeja.

Merenkulkupäivän ohjelma oli nyt keskitetty suureen saliin, jossa päivän mittaan kuultiin esityksiä kestävistä ener-

2022 ¦ 2

giaratkaisuista merenkulkijoiden mielen hyvinvointiin. Yleisö sai kuulla myös varustamoesittelyjä ja selostuksen laivatyön johtamisvalmennuksesta.

Vuonna 2001 aloitettu Sjöfartens Dag on kasvanut Suomen tärkeimmäksi merenkulkutapahtumaksi. ”Täällä ovat kaikki”, totesi moni osallistuja ja sai paljon uusia kontakteja verkostoonsa. Eräs merkittävä verkosto, kansainvälisen naisten merenkulkujärjestö WISTA, oli vahvasti edustettuna.

Mercy Ships Race Sjöfartens Dag – tapahtuman edellisenä päivänä järjestettiin suuren suosion saavuttanut hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotot menivät Mercy Ships – sairaalalaivatoimintaan. Ålands Sjöfart –leh-

den mukaan tänä vuonna tapahtumalla kerättiin 16.750 euroa.

Helsingissä järjestettiin viime vuoden tapaan pienempi Mercy Ships – tapahtuma merenkulkujärjestöjen henkilöstölle.

Vuosaaren ympäristössä käveli tai juoksi lähes 30 henkilöä, jotka saivat liikunnan jälkeen nauttia maittavan grillipäivällisen.

Mery Ships organisaatiolla on tällä hetkellä kaksi sairaalalaivaa, M/S Africa Mercy ja M/S Global Mercy. Kumpikin laiva oli kesäkuun puolivälissä Senegalissa. Africa Mercylla on työskennellyt myös suomalaisia merenkulkijoita.

☸

17

Mitä sinulle kuuluu?

Teksti ja kuva: Tiia Tiesmäki

Milloin olet viimeksi pysähtynyt kysymään työkaveriltasi, mitä hänelle kuuluu? Tai milloin olet itse pysähtynyt miettimään, mitä itsellesi kuuluu? Miten minä voin? Tällä melko yksinkertaisella kysymyksellä voi olla merkittävä vaikutus omaan tai työkaverisi mielenterveyteen ja siihen, miltä elämä näyttää.

K

aikille on itsestään selvää, että jos tapaturmaisesti katkaiset jalkasi, se hoidetaan kuntoon. Mutta mielenterveyden heikentyessä, joko pikkuhiljaa tai jonkun kriisin seurauksena, monet kokevat edelleen hankalana hakea apua tai ottaa sitä vastaan.

Ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu monesta eri tekijästä: fyysisestä, psyykkisestä, henkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, joista yhtäkään ei tulisi laiminlyödä. Erilaiset terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät vaihtelevat jokaisella ihmisellä, myös elämäntilanteiden mukaan. Hyvä mielenterveys on monen tekijän summa ja jotkut tekijät voivat olla vahvempia kuin toiset.

Jokainen meistä kohtaa elämässään pieniä ja suuria vastoinkäymisiä. Se, miten meistä kukin niistä selviää ja palautuu, riippuu jokaisen henkilökohtaisesta resilienssistä. Oman resilienssin kehittämisen lähtökohtana on hyvä itsetunte-

mus ja se, että elämän perusasiat kuten nukkuminen, liikunta ja ruokailut ovat kunnossa.

Tunteiden yhteys terveyteen Myönteisten tunteiden vahvistaminen saa yleensä ihmisen huolehtimaan paremmin omasta terveydestään ja toimimaan oman hyvinvointinsa puolesta. Sen sijaan kielteisyys ja kielteisten tunteiden pyörittely johtavat helposti oman kehon, mielen ja niiden tarpeiden laiminlyömiseen. Haastavien tai voimakkaiden tunteiden tukahduttaminen voi altistaa stressihormoneiden lisääntymiseen ja verenpaineen nousuun.

Tunteet ovat useimmiten lyhytkestoisia reaktioita, kun taas mieliala on pidempikestoinen tila. Mielialalla on kuitenkin merkitystä siihen, miten ja minkälaisia tunteita kokee. Esimerkiksi masentuneena ilon tuntemukset jäävät normaalia vähäisemmiksi.

Työ ja mielen hyvinvointi Jos henkilöllä on mielenterveyteen kohdistuvia haasteita, on hän suuremmassa riskissä sairastua myös fyysisesti tai joutua esimerkiksi työtapaturmaan. Toisaalta työ ja muu tavoitteellinen toiminta ovat ihmisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä tekijöitä, sillä ne mahdollistavat osallistumisen yhteiseen tekemiseen. Työn kautta liitytään sosiaalisiin yhteisöihin ja rakennetaan itsetuntoa ja arvostusta, opitaan uusia asioita ja kehitetään erilaisia taitoja.

Me Merimiespalvelutoimistolla tulemme jatkossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota toiminnassamme merenkulkijoiden mielen hyvinvoinnin asioihin niin julkaisuissamme, tapahtumissamme kuin muissakin kohtaamisissamme merenkulkijoiden kanssa. Älä siis hämmästy kun kohdatessamme kysymme: “Mitä sinulle kuuluu?”. Olemme oikeasti kiinnostuneita vastauksestasi.

18

☸

2 ¦ 2022

mielenterveys on

olennainen osa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Se on yhtä tärkeä kaikille ikään, sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta.

Mielenterveys on voimavara ja sen vahvistaminen elämäntaito, joka auttaa ihmistä kohtaamaan arjen haasteet ja vaihtelevat elämäntilanteet.

Mielenterveystaitojen vahvistaminen edesauttaa myös psyykkisistä tai fyysisistä sairauksista toipumista ja niiden kanssa selviämistä. ● Mielenterveys elämäntaitona – Mielenterveyden ensiapu 1 -kirja

2022 ¦ 2

19

MEPAn tietäjä ja tekijä Paula Suhonen osaa opastaa lähes kaikkia kysyjiä ja vierailijoita jotka tarvitsevat tietoja. Apua ovat saaneet työkaverit, merenkulkijat, talon asukkaat sekä muut vieraat. teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

U

udessa Linnankadun toimistossa Paula istui yhdessä vaiheessa omassa huoneessa, mutta palasi sitten mepalaisten ja vierailijoiden iloksi vastaanottotiskille. Tämä oli hyvä, sillä monen ihmisen asioiden hoito on sujunut nopeasti. Koronarajoitusten jälkeen ja M/S Amorellan siirryttyä Helsingin linjalle on ovi käynytkin tiheästi.

Tiedot ja kokemus on pitkän uran ansiota. Paula tuli MEPAan jo 1980-luvulla.

– Harjavallassa asuessani etsin uutta työpaikkaa ja sain vinkin äidiltäni, joka oli huomannut MEPAn paikan kotiini menneestä Merkonomi-lehdestä, Paula muisteli.

Hän tuli haastatteluun vuoden 1987 lopulla ja sai heti hyvän kuvan MEPAsta, kun tiloja esiteltiin ja jopa matkat maksettiin kassasta.

Pian hänet pyydettiin töihin ja alettiin opastaa tuleviin tehtäviin. Melko alussa tehtiin matka Viipuriin ja kevään mittaan Paula tutustui eri työkavereiden toimenkuviin.

Työkaverit vähenivät Paulan tullessa MEPAan kuuluivat Hotelli Sailor´s Homen työntekijät vielä henkilökuntaan, jota oli kolmisenkym20

mentä. Hotelli ulkoistettiin ja eläköitymisen myötä myös muu henkilöstö väheni. Talouspuoli pyöri kuitenkin entiseen malliin.

– Olin heti aluksi ottanut kassan tehtävät. Tuohon aikaan pelattiin paljon käteisellä. Matkaennakkoa annettiin tuhansia markkoja eri tapahtumiin, kursseille ja urheiluviikoille lähteville mepalaisille, Paula kertoi.

Taloustöiden lisäksi hän avusti urheilusihteeri Juhani Rinnettä monessa tehtävässä. Tulokset ja pisteet laskettiin tuolloin käsin taulukosta ja kirjoitettiin puhtaaksi kirjoituskoneella. Joskus hän kirjasi tuloksia myös kentällä.

– Eniten otin ylös jäänmurtajaporukan tekemiä urheilutuloksia. Olin usein mukana myös palkintojen jaossa, jotka olivat osa jäänmurtajien keväisten grillijuhlien ohjelmaa, Paula muisteli.

Monimutkainen yleisurheilun pistelaskutaulukko saatiin lopulta sisällytettyä erikseen tehtyyn tietokoneohjelmaan.

Tekniikka kehittyi Paulan työuran alussa MEPA sai laivoilta paljon viestejä telex-laitteella. Se piti sen verran meteliä, että kaikki osasivat käydä katsomassa sanomat, vaikka laite oli sijoitettu sii-

2 ¦ 2022

vouskomeroon. Paula kirjoitti usein vastaukset ja hoiti kirja- ja videotilaukset eteenpäin.

– Melko aikaisessa vaiheessa saimme lisäksi telefaxin, johon saimme muun muassa tietoja laivojen positiolistoista. Käytimme sitä myös laivoille lähteviin sanomiin, Paula selvitti.

Paulan tietokoneessa oli aluksi Linux-käyttöjärjestelmä.

Ensimmäisiin Windows-koneisiin saatiin Opus Capita – ohjelma, jolla hoidettiin maksuliikennettä.

Paula hoiti myös puhelinvaihdetta ja sai käyttää monenlaisia järjestelmiä, sekä osallistui suositun merimieskalenterin tekoon ja jakeluun – kalenteri toimitettiin yhdessä Merimieseläkekassan kanssa.

– MEPAan saatiin nettiyhteydet ensin kurssikoneisiin ja pikkuhiljaa myös toimistokoneisiin, kun siirryttiin modeemeista ISDN-yhteyksiin. Sähköpostit otettiin käyttöön ennen 90 – luvun puoliväliä, Paula kertoi.

Kurssikoneita vaihdeltiin ja päivitettiin pysytellen ajan hermolla. Viimeiset vuodet käytettiin kannettavia, kunnes MEPA lopetti ATK- kurssit vuonna 2013.

Kursseja ja kulttuuria Viime vuosituhannen lopulla merenkulkijat opiskelivat innokkaasti kieliä. Paulan vastuulla oli MEPAn kielikurssitoiminta, joka käsitti kasettien ja oppikirjojen lainauksen ja välityksen. Aluksi äänimateriaali piti monistaa kelanauhoilta c- kaseteille.

– Suosituimpia kieliä olivat englanti, ruotsi, espanja, italia ja venäjä. Käytimme paljon Yleisradion materiaalia paketeissamme, mutta välitimme myös Linguaphonen kielikursseja, Paula sanoi.

MEPAn kurssitoiminta oli vuosituhannen vaihteen molemmin puolin erittäin vilkasta ja Paula avusti opintosihteeriä moni tavoin ja välillä tuurasikin hoitaen useita kursseja kokonaan.

Samoihin aikoihin kulttuuritoimintaa oli runsaasti harrastenäyttelyineen ja tapahtumineen.

– Mainokset, yhteydenpito, tapahtumajärjestelyt ja muut askareet omien töiden ohella pitivät toimistosihteerin välillä hyvinkin kiireisenä, Paula naurahti.

Näistä töistä monet ovat vähentyneet, mutta lisää on tullut tilalle.

Kirjastoon ja Ylläkselle Pitkäaikaisen kirjastonhoitajan Milja Nitovuoren jäädessä eläkkeelle tulivat hänen tehtävistään kirjojen tilaukset sekä MEPAn Ylläsmajojen hallinta Paulalle.

– Olin toki tuurannut Miljaa monien vuosien ajan, joten homma oli tuttua. Myöhemmin otin hoitaakseni myös Ylläksen taloyhtiön kirjanpidon sekä MEPAn lehtitilaukset, Paula sanoi.

Kirjastoon tehtiin suursiivous ja otettiin käyttöön Axiellkirjasto-ohjelma.

Paulan pitkän työuran aikana moni asia on muuttunut.

Alussa hänen työpisteensä vieressä oli iso valkotaulu, johon jokainen MEPAn työntekijä kirjoitti matkansa, lomansa ja muut poikkeavat työajat. Nyt jokainen voi tarkastaa omat ja työkavereiden menot sähköisestä kalenterista.

Paula hoitaa edelleen monia tehtäviä Linnankadun taloyhtiön asioista asiakaspalveluun , palkkahallintoon sekä toimistorutiinien ylläpitoon.

Mepalaiset muistelevat Kuka: Paula Suhonen (ja toimistokoira Blackie) Tehtävät: Palkkalaskenta, työaikakirjanpito ja muut taloushallintotyöt, Ylläsmajat, kirjaja lehtitilaukset sekä muut toimistorutiinit Palvelu MEPAssa: 1988– jatkuu

2022 ¦ 2

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät.

Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått

21

Kunskaper och handlingskraft Paula Suhonen kan hjälpa nästan alla som behöver information. Bland dem som fått hjälp finns arbetskamrater, sjöfarare, personer som bor i huset och andra besökare.

P

å det nya kontoret på Slottsgatan satt Paula i ett eget rum under en tid, men till SSB-personalens och besökarnas stora glädje kom hon tillbaka till receptionsdisken. Det var bra, då hon snabbt och smidigt har kunnat sköta många personers ärenden. Dörren har gått i ett efter coronarestriktionerna och sedan M/S Amorella flyttades till Helsingforslinjen.

Paulas kunskaper och erfarenhet är ett resultat av hennes långa karriär. Paula kom till SSB redan på 1980-talet.

– Jag bodde i Harjavalta och letade efter ett nytt jobb när jag blev tipsad av min mamma, som hade sett SSB:s platsannons i tidningen Merkonomi, minns Paula.

Hon infann sig för en intervju i slutet av 1987 och fick genast en bra bild av SSB när man visade henne lokalerna och hon till och med fick resorna betalda.

Kort därefter blev hon ombedd att börja jobba och fick introduktion i sina kommande uppgifter. Ganska snart fick hon resa till Viborg och under våren bekantade sig Paula med arbetskamraternas arbetsuppgifter.

22

Arbetskamraterna minskar När Paula kom till SSB tillhörde arbetstagarna på hotell Sailor’s Home fortfarande SSB:s personal. Sedan utkontrakterades hotellet och i takt med pensionsavgångar minskade också den övriga personalen. Ekonomisidan snurrade dock på precis som förut.

– Jag hade tagit på mig kassauppgifterna direkt från start.

På den tiden använde vi mycket kontanter. Vi delade ut tusentals mark i reseförskott till personal som skulle åka på olika evenemang, kurser och idrottsveckor, berättar Paula.

Utöver ekonomijobbet hjälpte hon idrottssekreteraren Juhani Rinne med många uppgifter. Hon räknade alla resultat och poäng manuellt från tabellerna och skrev rent dem på skrivmaskin. Ibland noterade hon resultat även vid planen.

– Främst antecknade jag idrottsresultaten för isbrytarbesättningen. Jag deltog ofta vid deras prisutdelningar, som ingick i programmet för isbrytarnas grillfester på våren, minns Paula.

Så småningom kunde man importera friidrottens komplicerade poängräkningstabell till ett datorprogram.

2 ¦ 2022

Tekniken utvecklas I början av Paulas karriär fick SSB många meddelanden från fartygen med telex. Telexmaskinen väsnades så pass mycket att ingen kunde undgå meddelandena, trots att maskinen hade placerats i ett städskåp. Paula skrev ofta svaren och vidarebefordrade bok- och videobeställningarna.

– I ett ganska tidigt skede fick vi dessutom en telefax, som bland annat gav oss information från fartygens positionslistor. Vi använde även den för att skicka meddelanden till fartygen, förklarar Paula.

Paulas första dator hade operativsystemet Linux och på de första Windows-datorerna hanterade man betalningsrörelserna med programmet Opus Capita.

Paula skötte också telefonväxeln och fick använda många olika slags system.

– Först fick SSB:s kursdatorer nätuppkoppling och så småningom även datorerna på kontoret när vi gick över från modem till ISDN-anslutning. E-post började vi använda före mitten av 90-talet, berättar Paula.

För att hänga med i utvecklingen byttes kursdatorerna ut och uppdaterades. De sista åren använde man bärbara datorer tills SSB slutade med IT-kurser 2013.

Kurser och kultur I slutet av det förra millenniet hade sjöfararna ett stort engagemang för språkstudier. Paula ansvarade för SSB:s språkkursverksamhet, vilket innebar utlåning och förmedling av kassetter och läroböcker. I början var hon tvungen att kopiera ljudmaterialet från rullband till c-kassetter.

– De populäraste språken var engelska, svenska, spanska, italienska och ryska. Vi använde mycket av Yles material i våra paket, men förmedlade också Linguaphones språkkurser, säger Paula.

2022 ¦ 2

SSB:s kursverksamhet var oerhört livlig på båda sidor om millennieskiftet. Paula hjälpte studiesekreteraren på många sätt och ibland hoppade hon in och höll flera kurser helt själv.

Under samma period hade man också mycket kulturverksamhet med hobbyutställningar och evenemang.

– Annonser, kontakter, evenemangsarrangemang och andra sysslor vid sidan av det egna jobbet gjorde det emellanåt lite hektiskt för byråsekreteraren, skrattar Paula.

Många av dessa uppgifter har minskat, medan andra uppgifter har tillkommit.

Till biblioteket och Ylläs När den långvariga bibliotekarien Milja Nitovuori gick i pension fick Paula ta över bokbeställningarna och hanteringen av SSB:s Yllässtugor.

– Jag hade dock hoppat in för Milja under flera år och var redan insatt i arbetsuppgifterna. Senare tog jag även över skötseln av Ylläs bostadsaktiebolags bokföring och SSB:s tidningsprenumerationer, säger Paula.

Biblioteket genomgick en storstädning och man började använda biblioteksprogrammet från Axiell.

Mycket har förändrats under Paulas långa karriär. I början hade hon en stor whiteboard bredvid sin arbetsplats, där alla i SSB:s personal antecknade sina resor, semestrar och andra avvikande arbetstider. Nu kan alla kontrollera sina egna och arbetskamraternas scheman i en digital kalender.

Paula sköter fortfarande många uppgifter, allt från Slottsgatans bostadsaktiebolags ärenden till kundtjänsten, löneadministrationen och kontorsrutinerna.

☸

23

Maineikas mies merimieskirkolta

Kari ”Bunssi” Bonsdorff tunnetaan monissa laivoissa ja satamissa pitkästä urastaan Suomen merimieskirkko ry:n palveluksessa.

Mies on tehnyt toki muutakin, kuten seilannut Karibian risteilyaluksella ja säätänyt kilpa-autojen polttoainepumppuja. teksti Pekka Karppanen

V

apaavahti tapasi Bunssin Hampurin suomalaisella merimieskirkolla Saksassa, jonne miehen tie vei jo 1960-luvulla, kun kotimaata vaivasi työttömyys. Hän teki töitä ja opiskeli tekniikkaa Bosch yhtiön iltakoulussa. Bunssi työskenteli myös Mercedeksellä ja ajoi tankkiautoa.

– Kilpa-autoilu liittyy työuraani siten, että olin tiimissä, joka teki säädöt Porschen kilpa-autojen polttoainepumppuihin. Ne olivat Boschin tuotteita, Bunssi kertoi.

Työssä ja koulussa mies oppi monenlaisia taitoja, joista oli paljon hyötyä myöhemmin.

1980-luvun alussa Bunssi päätyi metallitöihin HDW Hamburg – telakalla olleelle S/S Olympia – alukselle, johon asennettiin höyrykoneiden tilalle dieselmoottorit.

– Sally Shipping GmbH oli ostanut aluksen ja telakalla oli parhaimmillaan kolmisensataa suomalaista hommissa. Aluksi tein hitsaustöitä, mutta suunniteltuani ja

24

2 ¦ 2022

rakennettuani konehuoneen varaston pestattiin minut laivan tekniseksi ostajaksi, Bunssi muisteli.

Alus sai nimen Caribe 1 ja operoi Commodore Cruise Linen lukuun: yhtiö siirtyi tosin Rederi Ab Sallyn omistukseen. Monia vaikeuksia oli, ennen kuin laiva saatiin käyttökuntoon Miamissa.

– Tein töitä kolme viikkoa laivalla ja yhden viikon vietin maissa, jossa käytössäni oli bungalowi ja auto. Näin meni kaksi vuotta ja perhe oli Saksassa, Bunssi kertoi.

Sitten tulivat tummapukuiset miehet Ålandsbankenista ja työt loppuivat.

Hampurin merimieskirkolle Kari Bonsdorff oli jo tullut kotiin Saksaan kun kuuli yhtiön konkurssista. Hän otti yhteyttä Sakari Lehmuskallioon, joka toimi tuolloin Hampurin merimieskirkon pappina ja asemanhoitajana. Sakari otti Bunssin tekemään saunaremonttia Jesus – nimisen portugalilaismiehen kanssa.

– Sain tehdä myös muita töitä. Tuurasin esimerkiksi assistentti Heikki Huttusta ja tein laivakäyntejä Hampurin satamissa olleisiin suomalaisaluksiin, Bunssi muisteli.

Eräänä päivänä hän sai tiedon, että Suomen merimieskirkko haki assistenttia ulkomaan töihin. Bunssi laittoi paperit sisään ja tuli valituksi. Hän matkusti Saksasta Helsingin Albertinkadulle allekirjoittamaan työsopimusta.

Merimieskirkon pääkonttorilla kävi ilmi, että assistentin paikka olikin Rotterdamissa Hollannissa. Se oli vielä tuohon aikaan maailman suurin satama.

Tiiviit Hollannin vuodet Rotterdamin merimieskirkkoa johti Kaarlo Kalliala ja vaimonsa Eija toimi aktiivisesti kaikissa kirkon askareissa. Bunssi muistelee Rotterdamin jaksoa työteliäänä mutta mukavana aikana.

– Suomalaisia laivoja kävi paljon, satamissa saattoi olla samaan aikaan 10, jopa 15 kotimaista alusta. Työpäivät venyivät usein seuraavan vuorokauden puolelle, Bunssi naurahti.

Merimiehiä kuljetettiin kahdella pikkubussilla. Matkat olivat pitkiä ja miehistöt suuria. Suurin osa merimiehistä tuli kir-

2022 ¦ 2

kolle soittamaan ja lähettämään postikortteja. Jotkut osallistuivat jopa jumalanpalveluksiin.

Bunssi avusti merenkulkijoita myös pienissä ostoksissa sekä ongelmatilanteissa, joita ajoittain syntyi tuolloin vallalla olleen alkoholikulttuurin johdosta.

Positiivisia kohtaamisia Assistentin työhön kuului myös kiinteistöhoitoa, mutta merenkulkijoiden suuri määrä piti miehen kiireisenä.

– MEPAn ja muiden organisaatioiden kanssa tehtiin paljon yhteistyötä merimiesten urheiluviikoilla Antwerpenissa ja Rotterdamissa, jossa hoidin jonkin verran myös kirjojen ja videokasettien vaihtoja, Bunssi totesi.

Mies muisteli pelanneensa kerran jopa M/T Bonnyn jalkapallojoukkueessa, jolle myönnettiin urheiluviikon Fair Play – palkinto.

Vähitellen hänellä alkoi olla varsin suuri tuttavapiiri suomalaislaivoilla, mikä teki työstä entistä helpompaa ja mukavampaa.

– Merenkulkijoiden työvuorot olivat tuolloin pitkiä. Monesti he piristyivät, kun tuttu mies merimieskirkolta meni käymään, Bunssi kuvaili.

Hän arvioi, että 98 prosenttia merenkulkijoista koki kohtaamiset myönteisinä.

Kuraattorit seilaamaan Suomen merimieskirkko aloitti laivakuraattoritoiminnan vuonna 1983. Bunssi teki myös seilauksia laivakuraattorina.

– Nekin olivat hyviä aikoja. Laivaporukan kanssa syntyi hieno luottamus. Paljon keskusteluja käytiin ja monet avautuivat huolistaan. Hyviä seilauslaivoja oli useita; Igloo Lion, Camilla, Bonny, Bunssi luetteli.

Tekniikan taitajana hän oli pidetty mies laivoilla. Kerran laivakäynnillä kippari pyysi miestä apuun antaen haalarit ja ohjeet mennä avustamaan tankin hitsaustöissä, kunnes varustamosta tuli lisää apuväkeä.

Merimieskirkon laivakuraattorit seilaavat ja toimivat säännöllisesti aluksilla varustamon suostumuksella. Laivakuraattorit toimivat juttuseurana ja osallistuvat töihin mahdollisuuksien mukaan. Kone-

huoneen lisäksi Bunssi viihtyi myös kannella, brygalla ja byssassa.

Hampuri ja myyjäiset 90-luvulla Kari Bonsdorff palasi Hampuriin ja merimieskirkolle assistentiksi. Työ oli paljolti samanlaista kuin Rotterdamissa. Hampurin alueen suomalaissiirtokunta oli suurempi ja suuremmat olivat myös perinteiset joulumyyjäiset. Bunssin aikana kirkkoväki sai kehitettyä joulubasaaria tehokkaasti.

– Merenkulkijatyötä oli edelleen paljon.

Sietaksen telakalla rakennettiin monia laivoja suomalaisvarustamoille. Avustin paljon miehistön vaihdoissa lähialueen satamiin ja Kielin kanavaan tuleviin laivoihin, Bunssi muisteli.

Kun suomalaislaivat Hampurissa vähenivät, jäi aikaa vierailla muissakin Saksan satamissa.

Välillä Vuosaaressa Bunssi oli oikea mies käynnistämään toimintaa, kun Vuosaaren merimieskirkko ja Helsinki Seafarers´Centre avattiin vuoden 2008 alussa.

– Otin siihen puolen vuoden pestin, kun vetäjäksi suunniteltu henkilö ei päässytkään. Alussa erikoinen rakennus kiinnosti ja vierailijoita kävi runsaasti, Bunssi selvitti.

Mieheltä onnistuivat työt satamassa, kiinteistössä ja keittiössä – Bunssin loihtimat ruuat tuovat veden kielelle vieläkin, olihan hän Saksassa kokannut monessa tilaisuudessa, kuten Finnair, Suomi Kauppakilta, Upm ja Hampurin kaupunginvaltuusto.

Pesti päättyi aikanaan ja mies palasi Hampuriin jäädäkseen eläkkeelle vuonna 2011. Hampurin merimieskirkolla vanhat merenkulkijat kyselevät edelleen kahta asiaa: papukaija Tsekiä ja Bunssia. Tseki on muuttanut toisen papukaijan luokse, mutta Bunssi ilmestyy nopeasti tuttuja tapaamaan. Ellei ole mökillä’ Virolahdella.

25

En välkänd man från Sjömanskyrkan Kari ”Bunssi” Bonsdorff är igenkänd på många fartyg och i många hamnar tack vare sin långa karriär hos Finlands Sjömanskyrka rf. Han har dock gjort annat också, till exempel seglat med ett kryssningsfartyg i Kariben och reglerat bränslepumpar på tävlingsbilar.

F

rivakt träffar Bunssi i Hamburgs finska sjömanskyrka i Tyskland, dit vägen bar honom redan på 1960-talet när arbetslösheten sköt i höjden i Finland.

Han jobbade och studerade teknik i Bosch aftonskola. Bunssi jobbade också hos Mercedes och körde tankbil.

– Tävlingsbilarna kom in i min karriär när jag ingick i teamet som gjorde reglagen till bränslepumparna i Porsches tävlingsbilar. Produkterna tillverkades av Bosch, berättar Bunssi.

På jobbet och i skolan tillägnade sig Bunssi många färdigheter, som han fick stor nytta av senare.

I början av 1980-talet började han som metallarbetare på S/S Olympia som låg på HDW:s varv i Hamburg. Man ersatte hennes ångmaskiner med dieselmotorer.

– Sally Shipping GmbH hade köpt fartyget och som mest jobbade trehundra finländare där. Först jobbade jag med svetsning, men efter att ha planerat och byggt maskinrummets förråd blev jag anställd

som fartygets tekniska inköpare, minns Bunssi.

Fartyget fick namnet Caribe 1 och opererade för Commodore Cruise Line, som visserligen övergick i Rederi Ab Sallys ägo.

Det uppstod många svårigheter innan man fick fartyget i driftfärdigt skick i Miami.

– Jag jobbade tre veckor ombord och tillbringade en vecka i land, där jag hade en bungalow och en bil. Så här levde jag i två år, medan familjen bodde i Tyskland, berättar Bunssi.

26

2 ¦ 2022

Sedan kom det män i mörka kostymer från Ålandsbanken och jobben tog slut.

Till sjömanskyrkan i Hamburg Kari Bonsdorff hade redan kommit hem till Tyskland när han hörde om bolagets konkurs. Han kontaktade Sakari Lehmuskallio, som då var präst och stationschef vid sjömanskyrkan i Hamburg. Sakari lät Bunssi renovera bastun tillsammans med en portugisisk man som hette Jesus.

– Jag fick andra arbetsuppgifter också. Till exempel ryckte jag in för Heikki Huttunen och gjorde fartygsbesök i hamnarna i Hamburg, minns Bunssi.

En dag fick han höra att Finlands Sjömanskyrka sökte en assistent för utlandsarbete. Bunssi skickade in sina papper och blev utvald till tjänsten. Han reste från Tyskland till Albertsgatan i Helsingfors för att underteckna anställningsavtalet.

På Sjömanskyrkans huvudkontor visade det sig att assistenttjänsten fanns i Rotterdam i Holland. På den tiden var det fortfarande världens största hamn.

Intensiva år i Holland Sjömanskyrkan i Rotterdam leddes av Kaarlo Kalliala och hans fru Eija var aktiv inom alla kyrkans aktiviteter. Bunssi minns perioden i Rotterdam som en arbetsam men rolig tid.

– Staden besöktes av många finska fartyg, ibland kunde det ligga 10 eller rentav 15 inhemska fartyg samtidigt i hamnarna.

Arbetsdagarna sträckte sig ofta in på nästa dygn, skrattar Bunssi.

Sjömännen skjutsades med två minibussar. Resorna var långa och besättningarna stora. Majoriteten av sjömännen kom till kyrkan för att ringa eller skicka vykort.

Visa deltog till och med i gudstjänsterna.

Bunssi hjälpte också sjöfararna med mindre inköp och problematiska situationer som då och då uppstod på grund av den då rådande alkoholkulturen.

Positiva möten I assistentjobbet ingick även fastighetsskötsel, men det stora antalet sjöfarare höll Bunssi sysselsatt.

2022 ¦ 2

– Vi samarbetade mycket med SSB och andra organisationer under sjömännens idrottsveckor i Antwerpen och Rotterdam, där jag även i viss mån skötte bytena av böcker och videokassetter, säger Bunssi.

Han minns att han till och med spelade i M/T Bonnys fotbollslag en gång. Laget tilldelades idrottsveckans Fair Play-pris.

Efter hand började han få en ganska stor bekantskapskrets på de finska fartygen, vilket gjorde jobbet ännu enklare och roligare än förut.

– Sjöfararnas skift var långa på den tiden. När en bekant person från sjömanskyrkan kom på besök brukade de piggna till, beskriver Bunssi.

Han uppskattar att 98 procent av sjöfararna upplevde mötena som positiva.

Kuratorerna börjar segla År 1983 inledde Finlands Sjömanskyrka sin skeppskuratorsverksamhet. Bunssi gjorde också seglingar som skeppskurator.

– Det var också goda tider. Det uppstod ett fint förtroende mellan mig och personalen ombord. Vi hade många samtal och många anförtrodde mig sina bekymmer.

Det fanns flera bra fartyg: Igloo Lion, Camilla och Bonny, räknar Bunssi upp.

Bunssis teknikkunskaper uppskattades ombord. Vid ett fartygsbesök bad skepparen honom om hjälp. Han fick en overall och instruktioner att hjälpa till med svetsningen av tanken tills det kom fler medhjälpare från rederiet.

Sjömanskyrkans skeppskuratorer arbetar regelbundet ombord på fartygen med tillstånd av rederierna. Skeppskuratorerna fungerar som samtalspartner och deltar i arbetet ombord i den mån det är möjligt. Bunssi trivdes inte bara i maskinrummet, utan också på däck, på bryggan och i byssan.

dareutvecklade kyrkfolket julbasaren effektivt.

– Det var fortfarande mycket sjöfararjobb. På Sietas varv byggdes det många fartyg till de finska rederierna. Jag hjälpte till en hel del med besättningsbyten till hamnarna i närområdet och till fartyg som kom till Kielkanalen, minns Bunssi.

När de finska fartygen i Hamburg minskade blev det tid över för besök även till andra tyska hamnar.

Mellanlandning i Nordsjö Bunssi var rätt man att starta verksamheten när Nordsjö sjömanskyrka och Helsinki Seafarers’ Centre öppnades i början av 2008.

– Jag tog anställning i ett halvår då personen som var tänkt att leda verksamheten inte kunde komma. I början var det stort intresse för den speciella byggnaden och det kom många besökare, förklarar Bunssi.

Bunssi klarade av alla typer av arbetsuppgifter, oavsett om de fanns i hamnen, fastigheten eller köket – hans förtrollande rätter får det fortfarande att vattnas i munnen.

Uppdraget tog slut tids nog och Bunssi återvände till Hamburg tills han gick i pension 2011. I sjömanskyrkan i Hamburg frågar de gamla sjöfararna fortfarande efter två saker: papegojan Tseki och Bunssi.

Tseki har flyttat hem till en annan papegoja, men Bunssi kommer snabbt fram för att hälsa på gamla bekanta. Såvida han inte befinner sig i sin stuga i Vederlax.

☸

Hamburg och basaren På 90-talet återvände Kari Bonsdorff till Hamburg och till sjömanskyrkan som assistent. Arbetet var till stor del likadant som i Rotterdam. Det fanns fler finländare i Hamburg och även den traditionella julbasaren var större. Under Bunssis tid vi27

Motto

»Joka on kerran ylittänyt Atlantin, on aina väärällä puolella valtamerta.»

Boniksen merimieskirkko loistonsa päivinä. Yläpatiolla vasemmalta: Ritva Pärssinen, sylissään Hanna, merimiespappi Ilkka Pärssinen, sylissään esikoinen Irene.

Boniksen leganda elää Buenos Airesin kirkkomme oli linjan eteläpään kaukainen koti ja sillanpääasema.

Kirkollamme oli hengellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä. Merimieskirkon perinteissä suomalainen kodikkuus on tärkeä erityisesti perhettään ja kotiaan kaipaaville. Samalla ekumeenisesti ja kulttuurisesti avoin työkeskus kaukaisena sillanpääasemana auttoi tulijoita ymmärtämään paikallista kulttuuria ja pääsemään sisään latinalais-amerikkalaiseen maailmaan. teksti Sakari Karttunen kuvat Ilkka Pärssinen, Sakari Karttunen 28

2 ¦ 2022

Ilkka Pärssinen (kesk) ja kaksi hänen Bonis-aikalaistaan Gabriellan kannella. Mauri Rantasen (vas) jobi oli mozo del capitano, Matti Lötjönen oli juuri aloittanut merimiesuransa koneoppilaana.

N

äin kiteytti kuuden ja puolen vuoden työrupeaman vuosina 1968–74 Boniksen merimiespappina tehnyt Ilkka Pärssinen. Hän osallistui huhtikuussa viiden muun merimiespapin kanssa Henry Nielsen -varustamon 10. nostalgiaristeilylle, jossa tapasi lähes sadan osallistujan joukosta tuttuja yli puolen vuosisadan takaa. Heihin kuuluivat myös Mauri Rantanen ja Matti Lötjönen.

Yhdessä tämä trio istahti pöydän ääreen muistelemaan Boniksen kirkon ainutlaatuisuutta. Jokainen heistä tiesi yhteisen hyrinän ohessa mielenkiintoisia, iloisia yksityiskohtia ja tapahtumia. Surullisen lisän tilanteeseen toi kuitenkin tieto kirkon nykytilasta. Seinät ovat pystyssä, ovi ei avaudu, osa ikkunoista hajalla, ulkosei-

2022 ¦ 2

nissä graffiteja. Toimintaa ei ole. Kiinteistön omistaa Suomen valtio, mutta - kuten tavallista - rahaa ei heru kulttuuriaarteen pelastamiseen.

K

ärpäsenä katossa toimineena kirjurina juttutuokio oli välähdys siitä, mitä aikoinani olin menettänyt. Oma messikallen jobini Bonikseen tyssäsi Merimies-Unionin silloiseen puhdasoppineisuuteen; listalla oli kuulemma oikeitakin merimiehiä” – vaikka jo ensimmäisellä reissullani olin liittynyt Merimies-Unioniin. Niinpä minä sitten katselin Mepan ikkunasta, kun m/s Atlanta irtosi Katajanokan laiturista kohti päiväntasaajan postipoijua Etelän ristin suojelukseen.

Ilkka oli aikansa ainoa suomalainen pappi koko Etelä-Amerikassa. Hä-

nen työnsä ei ollut pelkästään kirkollista, vaan myös sosiaalista ja kulttuurista.

Kun laiva tuli Bonikseen, kiliseväksi bussiksi kutsuttu linja 33 toi skönarit Puerto Nuevosta Paseo Colonia myöten kohti Bocaa. Avenida San Juan 234 oli kaikkien tuntema osoite ja siellä Hogas de los Marineros Finlandeses: auki joka päivä klo 10 22. Kirkolla asuivat pappi perheineen ja kirkon emäntä. Näin aloittivat Ilkka, Mauri ja Matti muistelunsa puolen vuosisadan takaisesta menneestä ajasta: Lukusali oli kuin kalevalainen suurpirtti. Punahonkaseinällä valtavat hyllyt, joissa lehtiä laidasta laitaan. Avokelanauhuri soitti Pokeloita, Nina & Fredrikiä ja Boniksen suurin biljardipöytä kilahteli. Emäntä, rouva Forsman, kaatoi teetä.

Tuore pulla tuoksui ja muuttui juuri pais 29

Buenos Airesissa kävi paljon AL:n laivoja, kuten Lars Näsmanin maalaama M/S Actinia.

tetuiksi korpuiksi. Biljardisalin paikalla oli aikoinaan ollut nyrkkeilykehä, josta yksi paikallinen kaveri oli lähtenyt ja yltänyt maailmanmestariksi saakka. Myös rata-autoilun moninkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion henki leijui yhä Boniksen yllä. Biljardisalin yläikkunoista paistoi aurinko, joka ensikertalaisen hämmästykseksi kiersi väärään suuntaan. Sauna lämpeni sata kertaa vuodessa sataan asteeseen. Homma pelasi, kun paperilaivojen vitosvitos-parruja salakuljetettiin maihin ja sahattiin saunaklapeiksi.

Lukusalin takaa avautui kirkkosali.

Saarnastuoli oli puumosaiikkia, yksikätisen merimiespapin Pohjan Pirkan veistämä. Kuviossa majakasta lähti valonsäteitä yli tyrskyävän meren. Alttarilla oli laivan sorvin tekemät messinkiset kynttilänjalat aiheina ruori ja ankkuri.

K

un kirkolle vuonna 1970 tuli 3-penkkinen jenkkiauto, saivat kuljetukset, retket ja urheilutilaisuudet uutta puh-

tia. Merenkulkijoiden yleisurheilukilvassa suomalaiset voittivat, mutta jalkapallossa hävittiin Ruotsille ja Norjalle. Bonis oli pihvilihan rakastajien Eldorado. Merenkulkijat tiesivät, minne suunnata parhaiden pitojen ääreen. Poolo-ottelujen seuraaminen oli sekin yksi ohjelmanumeroista. Argentiinan ja Paraguayn kurjistuneiden suomalaissiirtokuntien auttaminen oli kirkon ansioitunut humanitäärinen projekti vaatekeräyksineen, lehtineen ja kirjastoineen.

Kuten Ilkka jutun johdannossa sanoi, kirkko oli merenkulkijoille toinen koti. Perinteisten palvelujen lisäksi kirkko järjesti monipuolista kulttuuritarjontaa, jonka organisoinnista vastasi Ilkan vaimo Ritva. Maailmanvalloitusmatkallaan suomalainen design löysi Ritvan ansiosta tiensä myös Boniksen kirkolle, ja myynti oli taattu. Siellä kirjailija Matti Rossi aloitti Sadan vuoden yksinäisyyden suomentamisen, ja siellä konsertoi yksi ansioituneimmista kansainvälisistä muusikoistamme,

sellisti Arto Noras. Kirkolla solmittu ystävyys Pärssisten kanssa johti siihen, että kun Ritvan elämä viime vuonna päättyi parantumattomaan sairauteen, Noras soitti hänen muistolleen ilmaiskonsertin Rymättylän täpötäydessä kirkossa. Ilkka oli toiminut Rymättylän kirkkoherrana vuodet 1981 2008. Eläkepäiviään hän viettää Aaslan saaressa Pohjanmaalta siirretyssä isossa talonpoikaistalossa, jonka hän pystytti yhdessä Ritvan kanssa.

Vuodesta 1973 tuli kirkolle merkityksellinen kahdesta syystä: Boniksen kirkon sosiaalityön toimikunnan aloitteesta eduskunta sai aikaan lakimuutoksen, jonka ansiosta suomalaisten oli mahdollista saada ensin avustuksia kurjuudessa vanhentuneille siirtolaisille, myöhemmin voitiin eri puolille maailmaa maksaa myös eläkettä Suomesta. Toinen suuri teema oli Chilen pakolaisryhmän pikavastaanotto ja edelleen toimittaminen Suomeen. Operaatio toteutettiin yhteistyössä Santiago de Chilen Suomen edustajan, asiainhoitaja Tapa-

30

2 ¦ 2022

Ilkka Pärssisellä riitti tuttuja Nielsen-risteilyllä.

ni Brotheruksen kanssa. Ehkä työtä avitti se, että Ilkka ja Tapani ovat pikkuserkukset.

Kun kuusi ja puoli vuotta oli mennyt ja Pärssisten viimeinen laiva AL-korsteeneineen irtaantui laiturista, laivan koko remmi nojaili reelinkiin ja huusi Ilkalle: -Ei me sua niinkään jäädä kaipaamaan, vaan tuota koko teidän perhettä. Ritvan ja Ilkan lisäksi laiturilla olivat lapset Irene (6), Henna (5) ja tuleva Valtteri, tuolloin vielä äidin masussa.

Merenkulkijoilta saamaansa henkistä ja käytännön pääomaa Ilkka sitten hyödynsi merimiespappina Lontoossa ja Antwerpenissa, molemmissa kaksi ja puoli vuotta.

Vuosien saatossa Ilkka ja Ritva varmasti antoivat merenkulkijoille paljon – ja päinvastoin. Ilkka muistaa vieläkin erään syvien vesien seilurin antaman kokemusperäisen totuuden: ”On olemassa viisi suolaista satamaa. Ne ovat Rio, Bonis, Losis, Shanghai ja Valparaiso.”

NIELSEN NOSTALGIA Nostalgiaristeilyjen primus motor, merikapteeni Jukka "Vintiö" Vanhanen joutui kerran jos toisenkin vastaamaan tiedusteluun risteilyjen jatkamisesta. Vintiömäinen vastaus kuuluu: -Kyllä risteillään, etenkin kun ensi vuonna tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Henry Nielsen -varustamon perustamisesta ja 20 vuotta ensimmäisestä nostalgiaristeilystä. Erikoisvieraiksi kutsutaan kaikki ne, jotka olivat Nilsun laivassa vuonna 1923.

☸

2022 ¦ 2

31

Merimiehiä Kotkan satamassa 1950-luvulla Urheilua Kotka-sarjassa, tanssia Fenniassa, naisten suojelua Väiski Hämäläisen kynsistä. teksti Ulla-Maija Sievinen

M

erimiehet olivat Kotkassa 1950-luvulla varsin tuttu näky. He viettivät Kotkassa yleensä 3–6 iltaa. Kesällä tekemistä vapaa-ajalla riitti, talvella oli tanssin ohella vähemmän harrastusmahdollisuuksia. ”Kotkalaisten suhtautuminen merimiehiin näyttää yleensä olevan hyvä. Vapaa-ajan vieton mahdollisuudet eivät ole monet Kotkan tapaisessa kaupungissa, joka suureen satamaansa verraten on pieni kylä vain.”

Kotkalaislähtöinen Alli Lahtinen julkaisi vuonna 1956 tutkimuksen Merimiehet Kotkassa. Lahtinen haastatteli merimiehiä ja heidän kanssaan tekemisissä olleita kotkalaisia.

Alli Lahtinen (1926–1976) toimi vuosina 1968–1976 Sosiaalihallituksen pääjohtajana ja kolmesti sosiaali- ja terveysministerinä.

Kotkassa kävi vuonna 1955 lähes 1900 ulkomaan liikenteen ja 366 kotimaan-

liikenteen alusta. Niiden mukana saapuvien merimiesten määräksi arvioitiin noin 43 000. Eniten Kotkassa kävi suomalaisia merimiehiä (40 %), sitten saksalaisia (20 %) ja ruotsalaisia (11 %).

Laivauskauden hiljaisina aikoina, erityisesti helmi-maaliskuussa, heitä oli Kotkassa päivittäin vain joitakin kymmeniä, mutta kiireisimpinä aikoina elo–syyskuussa jopa 800–1000.

luvoitosta ja yksityisten laivojen paremmuudesta. Kilpailu pisteistä oli niin kovaa, että erään suomalaisen laivan miehistö lähti jouluaaton aattona Puistolan kentälle juoksemaan ja hyppäämään.

Läpi vuoden kestäneessä sarjassa otteluita jouduttiin pelaamaan lumessakin.

Isojen laivojen sarjassa voiton vei englantinen S/S Isaac Carter ja pienten laivojen sarjan voitti saksalainen M/S Nerissa.

Kotka oli merimiesurheilun pioneereja

Tanssi houkutti merimiehiä

Kotka tunnettiin merimiesurheilusta ja erityisestä Kotka-sarjasta. Vuodesta 1952 alkaen Kotkan satamaan saapuneet merimiehet osallistuivat laivajoukkueina jalkapallon ystävyys- ja sarjaotteluihin. Sarjassa pelattiin vuonna 1955 peräti sata ottelua. Järjestelyjen tukena oli Kauppalaivaston urheilutoimikunta.

Sarjassa harrastettiin innokkaasti myös lentopalloa ja yleisurheilua. Pohjoismaalaiset kilpailivat yleisurheilun maaotte-

Yleensä merimiehet olivat satamassa vapaina arkisin kello 17 jälkeen, lauantaisin kello 15 jälkeen ja sunnuntaisin koko päivän. Yli puolet heistä kertoi viettävänsä vapaa-aikaa ravintoloissa, suurin osa tanssin takia.

Heidän suosimiaan ravintoloita olivat Fennia, Kairo, Kyminlaakso ja Kent. Päällystö suosi enemmän ravintola Kyminlaaksoa, Meritornia ja Ruotsinsalmea. Joskus Kairoon kokoonnuttiin aamulla ennen työn alkua.

32

2 ¦ 2022

Kotkan satamaan tullut M/S Atalaya oli suomalainen rahtilaiva, joka kuului Oy Suomen Etelä-Amerikan Linjan omistukseen vuosina 1954–1971.

Kuva Teuvo Kanerva.

2022 ¦ 2

33

Rötöksiä ja väkivaltaa Kotkan poliisimestari Eero Kettunen kehui, että merimiesten käyttäytyminen Kotkassa oli verrattain hyvää. ”Sodan jälkeisten vuosien levottomuudesta ja varsin runsaasta salakuljetuksesta on nykyään jo suuresti päästy. Nykyään tavataan merimiehiltä vain pieniä eriä savukkeita. Alkoholin luvaton tuonti on myös vähentynyt, vaikka puolalaisten tai saksalaisten laivojen mukana leviää kotkalaistenkin taskuihin spriipulloja. Kotkassa hyvin organisoitu merimiesten urheilutoiminta on silminnähden parantanut merimiesten käyttäytymistä.”

Vuoden 1955 poliisin tilasto kertoi, että Kotkassa pidätettiin 124 juopunutta merimiestä, joista ”osa saattoi olla väärän ammattinimekkeen ilmoittaneita n.s. pummeja”.

Rikoksia kirjattiin vain kymmenkunta.

Lahtisen tutkimus kertoo, että skottimerimies rikkoi näyteikkunan ja vei mukanaan mallinuken. Eräs norjalainen rikkoi niin ikään näyteikkunan ja nappasi mukaan nahkatakin.

Tanskalaismies pahoinpiteli naista Satamakadulla ja vei häneltä kellon. Ruotsalainen merimies otti humalassa taksin ja kolaroi sillä toista autoa. Kaikki nämä merimiehet saivat Kotkassa tuomionsa.

Maankuulu Hämäläisen Väiski

Kotkankin satamassa maalattiin laivoja. Kuva Fred Neirama.

Tutkimuksessa pääteltiin, että eri kansallisuuksista ruotsalaiset olivat vaikeimpia asiakkaita, useimmin juopuvia ja riiteleviä. ”Englantilaiset ja saksalaiset ovat rahankäytössään säästeliäitä, amerikkalaiset taas avokätisempinä käyttävät kalliimpia tarjoiluja.”

Ravintolat olivat tietysti tärkeitä miesten ja naisten kohtaamispaikkoja. Vuosittain kuulutettiin 10-20 kotkalaista tyttöä avioliittoon merimiesten kanssa.

”Epäsovinnaisista tuttavuuksista mainittakoon vastaavasti, että Kotkan lastenvalvojan kortistoon on 24 lapsen elatusvelvolliseksi merkitty merimies, näistä 11 ulkomaalaista. Tämä merkitsee noin 10 prosenttia avioliiton ulkopuolella syntyneiden määrästä. Lisäksi lienee osa 26 prosentista selvittämättä jääneestä elatusvelvollisesta merimiehiä.”

’Varsinaisia laivatyttöjä’ joutui poliisin käsiteltäväksi v. 1955 aikana 147 tapausta.

Kotkalainen ”pillupoliisi”, työssään ovela Väinö Hämäläinen oli maankuulu. Hän oli vanha nyrkkeilijä ja vuoden 1952 olympialaisten kultamitalimiehen Pentti Hämäläisen veli.

Hänen työskentelynsä oli erikoista. Joskus hän tuli laivaan joulupukin vaatteissa, ja kerran hänet heitettiin laivasta mereen. Joskus Väiski lukittiin rautatievaunuun kovalla pakkasella, ja kerran satamassa Väiskin ja tyttöjen väliin ajoi juna, johon tytöt pääsivät hyppäämään kyytiin ja Väiskiltä piiloon.

Joskus hän kiikaroi varaston kulmalta, ja hänen Vauxhallinsa RC-8 oli hälytysmerkki satamassa kulkeville naisille. Kukaan nainen ei ollut turvassa: poliisiasemalle hän vei joskus kapteenienkin vaimoja.

☸

34

2 ¦ 2022

Vilkkaimmillaan Kotkassa saattoi olla tuhatkin merimiestä, kaikilta maailman kulmilta. Kuva Jorma Blomqvist.

Merimieskulttuuria Kotkassa MEPA on mukana Meripäivät 60 vuotta -juhlissa.

Kotkan Merimieskeskus avaa ovensa torstaista lauantaihin (28.–30.7.).

Tarjolla on elokuvailtaa, näyttelyä, kahvittelua ja merimiesjuttuja.

Olemme lauantaina 30.7. myös mukana Patun S/S Hyökyllä kympin kahveilla, joita voi seurata virtuaalisesti etäyhteydellä.

Tervetuloa!

MEPA Kotka Kirkkokatu 18A 48100 Kotka Tarkemmat tiedot MEPAn kotisivuilta ja Facebookista

2022 ¦ 2

35

L

Lippulaivat – mukavuusliput

Lippulaivat eli nykykielellä mukavuuslippulaivat keksittiin Yhdysvalloissa I maailmansodan jälkeen yli sata vuotta sitten.

Kun liittovaltion kongressi oli säätänyt koko maahan kieltolain – osavaltioissa oli jo1800-luvulla säädetty erilaisia alkoholirajoituksia – hoksasivat jenkkiredarit liputtaa laivojaan Panamaan, jolloin laivalla saattoi tarjoilla ja rahdata alkoholia. Kunnian ensimäisenä Panamaan rekisteröitynä lippulaivana saa BELEN QUEZADA, joka oli 1884 Skotlannissa rakennettu collier, eli hiilenkuljetusalus. Rekisteröintipäivämäärä Panamaan oli 20. elokuuta 1919, eli jo ennen USA:n kieltolakia.

Y

hdysvalloissa oli noina vuosina yritetty kohentaa merenkulkijoiden työolosuhteita. Säädettiin lakeja ja asetuksia laivojen kunnosta ja turvallisuudesta, pelastusveneistä, miehistön määrästä ja pätevyydestä, asuintiloista ja aterioista. Silloinpa jenkkivarustajille valkeni, ettei näistä hallinnon säätämistä kustannuksia aiheuttaneista pykälistä tarvinnut välittää, kun laiva rekisteröitiin Panamaan. Säädösten lisäksi vältyttiin monenlaisilta maksuilta ja veroilta. Kelvottomassa kunnossa olevilla laivoilla saattoi edelleen tienata.

Panaman rekisteri mahdollisti aluksen oikean omistajan salaamisen. Haveritapauksissa oikea omistaja välttyi vastuusta. Rikollisessa toiminnassa omistajia ei saatu tuomiolle.

Suomen nuoressa tasavallassa oli säädetty kieltolaki jo kesäkuussa 1919. Yhdysvalloissa hanke oli vasta vireillä ja sieltä tultiin Suomeen ottamaan oppia. Lippulaivoissa Suomi oli Yhdysvaltoja viisi vuotta jäljessä. Lisäksi erona, että Suomi oli lippumaa.

Suomalaisen laivamiehistön palkkataso englantilaisiin verrattuna oli alle puolet. Ruotsalaisissa laivoissa miehityskustannukset olivat kaksinkertaiset suomalaisiin verrattuuna. Useat muut Länsi-Euroopan maat olivat Ruotsia kalliimpia. Vain Baltian maissa palkkakustannukset olivat suomalaisia pienemmät.

Palkkasäästöjen lisäksi suomalainen lainsäädäntö salli ajaa laivoja parikymmentä prosenttia pienemmillä miehistöillä, kuin useimmissa Euroopan mais-

sa. Suomeen siirrettiin huonokuntoisia laivoja, jotka eivät läpäisseet katsastusta omistajien lipuilla. Rahtihöyryjen miehistö majoittui skansseihin keulapakan alle ilman lämmityslaitteita. Proviantista ei ollut säädöksiä. Vajaat sata vuotta sitten kuoltiin yksipuoliseen ravintoon Eriksonin purjelaivalla.

Suomeen liputtava ulkomainen varustaja teki sopimuksen suomalaisen yhteistyökumppanin kanssa, joka perusti yhtiön ja hankki siihen lain edellyttämät kolme suomalaista osakasta. Ulkomaalaiselle päämiehelle siirrettiin osake-enemmistö ja uudelle varustamolle hankittiin laiva. Joko redarin omistaman laivan siirto Suomen lipulle tai jokin muualta tehty edullinen hankinta. Jokaiselle alukselle perustettiin yleensä oma yhtiönsä.

P

örssiromahdus Yhdysvalloissa 1929 ja sitä seurannut lama kiihdyttivät laivojen liputuksia Suomeen. Rahdit romahtivat. Ulkomaalaisten ylösmakaavien laivojen hinnat romahtivat. Kotimaisten merenkulkijoiden palkoista redarit löysivät tikistämisen varaa. Suomen halvoilla kustannuksilla pystyttiin liikennöimään vielä voitollisesti.

Ensimmäinen mukavuusliputus Suomeen tehtiin elokuussa 1925. Monia vuosia Suomesta Englantiin ja Yhdysvaltoihin liikennöinyt norjalainen A/B Nordenfjeldske Line O/Y Trondheimista perusti Helsinkiin varustamon A/B Trävarutransport. Ruotsista ostettiin 45 vuotta vanha rahtihöyry GERTRUD. Viidentoista vuoden aikana viisitoista rahtihöyryä oli varustamon laivastossa.

Suomen rekisteriin siirrettiin eniten lippulaivoja Ruotsista, jonne britit aiemmin olivat mukavuusliputtaneet vanhoja höyryjään. Muita maita olivat Norjan lisäksi Iso-Britannia, Saksa, Hollanti ja Tanska. Lippulaivoja lasketaan olleen 85. Jatkosodan alkaessa yhtä vaille kaikki oli palautettu ulkomaille. Koivistolaisen Ernst Sohnin rahtihöyry ULEÅ takavarikoitiin 1942 ainoana lippulaivana valtion Ulkomaalaisen Omaisuuden Hoitokunnan haltuun.

T

oisen maailmansodan jälkeisessä rakennustyössä kehitettiin myös mukavuusliputusta. Yhdysvaltain liikemieht perustivat Liberiaan laivarekisterin. Ilmaantui muitakin maita, joiden rekistereihin sai

36

2 ¦ 2022

Kuva: Sjöhistoriska museet, Stockholm, P-E Johnsens samling

kirjatuksi laivansa nimellisellä liittymismaksulla. Kun viisikymmentä vuotta sitten josakin näki laivan, jonka mastossa roikkui harmaa lakana, tiesi kotipaikan olevan Famagusta tai Limassol. Jos harmaa riepu vivahti hivenen siniseen, oli kotipaikka Mogadishu. Erityisesti kiinalaiset suosivat Somaliaa.

Tällä vuosituhannella yli puolet maailman kauppalaivastosta on mukavuusliputettuja. Listan kärjessä ovat Panama, Liberia ja Marshall Islands.

Mukavuuslippumaat ovat erikoistuneet. Bermudan rekisterissä ei ole laivoja paljon, mutta ne ovat suuria pasiseereja. Mongoliaa suosivat salakalastukseen käytetyt troolarit. Laivan ahterissa saatta roikkua lankku, mihin on molemmin puolin maalattu aluksen nimi. Eri nimi kummallakin puolella. Viranomaisilta kestää kauan selvittää keskeltä Aasiaa Mongolian rekisteristä laivan tietoja. Sinä aikana kalapaatti on ehtinyt siirtyä maapallon toiselle puolelle uusilla nimillä ja rekisteritiedoilla.

M

ukavuusliputus kääntyi Suomesta ulkomaille vasta 1980-luvulla. Suomen pankki antoi ensimmäisenä Rederi Ab Gustaf Eriksonille luvan siirtää kylmälaivojaan Kyproksen lipulle. Ensimmänen kokeilu oli SAGGÖ. Aluksen päällikön mukaan laiva oli myyty saksalaisille, kotisatamana Limassol ja nimeksi vaihdettiin REEFER INSEL. Päällystö oli Euroopasta, miehistö Filippiineiltä. Kohta laiva palasi Eriksonille takaisin Kyproksen lipulla. Muitakin reefereitä Erikson rekisteröi Kyprokseen. Ja muut suomalaiset varustamot seurasivat perässä. Lippuvalikoima laajeni mm. Caymanin saarille ja Bahamalle.

Jo ennen Eriksonin saamia Suomen Pankin lupia oli Yleinen Insinööritoimisto YIT rakennuttanut 1977-

2022 ¦ 2

78 omia Saudi-Arabian bisneksiään varten Raumalla RoRo-laivat ABHA ja BURAIDAH. Mukavuuslippu oli Alankomaiden Antillien ja kotisatama Curacao. Suomalainen laivaväki nosti verovapaata palkkaa dollareina. Samoihin aikoin Vaasa Shippingin hoidossa oli kaksi norjalaisesta konkurssipesästä huudettua bulkkeria GREZ ja MARLY. Molemmissa liehui Liberian lippu ja kotisatama oli Monrovia.

Vaikka kieltolain inspiroimana perustettu mukavuuslippujärjestelmä leviää jatkuvasti, kieltolait kestivät vain kymmenkunta vuotta. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa alkoholin kulutus kasvoi kohisten, samoin kuin rikollisuus. Vastaavasti lainkuuliaisuus mureni ja lainvalvojia murhattiin säälimättä. USA:n kieltolaki loppui 1933 vuoden alussa. Suomessa edellisenä vuonna. Ensimmäisten viinakauppojen avaamisen ajankohdasta saatiin knoppikysymys tietokilpailuihin: 543210.

☸

Lähteet: Navis Fennica II en.wikipedia.org www.aanimeri.fi/mukavuuslippuhistoria

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

37

Kurssit

Kesäkuun moottorivenekursseilla perehdyttiin veneen käsittelyn ohella myös paperikarttoihin – jos plotteri hajoaa.

MEPAn melontaretkellä merenkulkijat saivat ihastella Repoveden jylhiä kallioita

RUNSAASTI MERENKULKIJOITA KEVÄÄN KURSSEILLA alkukevään kursseilla kiipeiltiin, opiskeltiin kieliä sekä askarreltiin korujen ja köysien kanssa. Uutena kurssina kokeiltiin mallipiirustusta, josta muutama merenkulkija kiinnostui. Melko viileästä toukokuusta huolimatta olivat Nurmijärven ja Paraisten golfkentät siinä kunnossa, että useampia merenkulkijaryhmiä saatiin koulutettua kolopallon saloihin.

Toukokuun lopulla pelattiin myös golfkisa.

Ratsastuskurssit vetävät edelleen väkeä. Vakiopaikalla Valkeakoskella pidettiin kaksi kurssia ja homma jatkuu elokuussa jälleen kahdella kaksipäiväisellä kurssilla.

MEPAn kursseilla liikuttiin paljon kahdella pyörällä – käyttövoima vaihteli polttomoottorista sähköön ja leipämoottoriin. Tuntumaa saatiin maastossa, radalla ja kaupungin kaduilla. Mukavaa oli.

Veden ääreen päästiin kesäkuussa – meloen, purjehtien ja moottorivoimin sekä surffaten.

Loppukesälle MEPAn kalenteriin on tullut uusia tapahtumia, kursseja ja lajitutustumisia. Lehden takakannessa on ”MEPAssa tapahtuu” – luettelo eri tilaisuuksista päivämäärineen sekä QR- koodi, jolla pääsee suoraan toimintakalenteriin. Kalenteri päivittyy pitkin kesää.

Kiitoksia kaikille tapahtumiin osallistuneille, sekä kurssien vetäjille ja valmentajille!

Seitsemän kukkulan kierros Turussa soljui mukavasti, kun sähkömoottori auttoi ylämäessä

Terveisin Kursgubbe Jukka opinto@mepa.fi

38

Hopeakorukurssilla opettaja Ari näytti mallia kädestä pitäen.

Fiskarsin poluilla sai ajaa kieli keskellä suuta, vaikka pyörät olivat sähköavusteisia.

Ruokailu on tärkeä osa ratsastuskurssia varsinkin kun se on hyvää, niin kuin Valkeakoskella aina!

39

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

Merenkävijöitä ja muita kulkijoita MEPAn kirjasto vieraili Lontoon merimieskirkolla, joka toimii monen Englannissa asuvan ulkosuomalaisen tukikohtana. mepan digikirjahyllyssä on äänikirja nimeltä Helmi Krohnin ihmeellinen elämä.

Se on elämäntarina suomalaisesta maailmankansalaisesta, kirjailijasta ja kääntäjästä, joka matkusteli 1900-luvun alkupuolella Britanniassa ja kävi myös Lontoon merimieskirkossa.

Aikalaiskuvaus kertoo: – Ne Lontoon suomalaiset, jotka eivät käy East Endissä katsomassa Merimieslähetyksen työtä, menettävät paljon. Ylipäänsä pitää myöntää, että enimmät tuon vaistomaisesti tietävät, ja vaikka usein oleskelevatkin ainoastaan lyhyen ajan Lontoossa, varaavat aikaa käydäkseen merimieskirkolla. Sinne voi tulla aivan vaatimattomasti, juoda kupin kahvia ja keskustella maailman asioista.

Mennään ajassa sata vuotta eteenpäin, toukokuuhun 2022. Hilkka Oksama-Valtonen Kustavista mat-

kusti Lontooseen esiäitinsä Helmin jalanjäljille ja saapui Albion Streetin merimieskirkolle. Tässä aikalaiskuvausta: – Kirkko sijaitsee Kaakkois-Lontoossa Rotherhithessä, se on funkisrakennus jossa on kellotapuli pihalla ja Suomen lippu kadun varressa. Heti aulassa on ystävällinen tunnelma ja vieraskirjassa näkyy paljon nimiä. Yksinkertainen kirkkosali on talon sydän, jota voidaan käyttää moneen tarkoitukseen. Talossa on sauna sekä suomalaisten tuotteiden myymälä ja kahvila, jossa voi juoda kahvia ja syödä suomalaista ruokaa.

Yläkerrassa on kirjasto sekä kokoustiloja, joissa on vieraillut monta tasavallan presidenttiä, suomalaista taidetta on joka paikassa.

Laivat eivät enää kulje Thamesin yläjuoksulle ja merenkulkijoita tavataan lähinnä laivakäynneillä.

40

2 ¦ 2022

Hilkka Oksama-Valtonen vieraili esiäitinsä jalanjäljissä Lontoon merimieskirkolla.

Muuten merimieskirkko on ulkosuomalaisten suosiossa, yhteisöllinen keskus, josta saa myös apua elämän ongelmissa. Suomalaisilla on tarjolla kotimaassa monenlainen ammatillinen tukiverkko, mutta jos muuttaa Englantiin, verkostona on Merimieskirkon lisäksi suurlähetystö, Anglo-Finnish Society ja Suomen Lontoon instituutti. Paikalliset ulkosuomalaiset ovat rakentaneet myös itse yhteisöjä, jotka toimivat kirkon tiloissa, kuten Suomi-koulu, teatteri, kuoro.

Sosiaalikuraattori Salla Korteniemi kertoo että EUero on tuottanut ulkosuomalaisille paljon päänvaivaa ja paperisotaa, jossa kirkko on ollut avuksi. Au pairien joukko on brexitin myötä kutistunut, mutta ne suomalaiset jotka ovat jääneet, voivat tavata toisiaan erilaisten tapahtumien, myyjäisten, muskarien ja rippikoulujen yhteydessä, onpa ohjelmassa myös kuningatar Elisabetin jubilee-buffet.

2022 ¦ 2

Sosiaalikuraattori Salla Korteniemi vierailee lähisatamiin saapuvilla suomalaisaluksilla.

– Vaikka olisi kuinka mukana brittiläisessä elämänmenossa voi olla tärkeää voida puhua omalla äidinkielellä esimerkiksi tunneasioista, pohtii Salla.

Tämä pitänee paikkansa kaikkina aikoina.

☸

Hjelt, Marjut & Leskelä-Kärki, Maarit & Oksama-Valtonen, Hilkka: Helmi Krohnin ihmeellinen elämä: Kulttuurivaikuttajana ja spiritualismin edelläkävijänä. Into Kustannus, 2021.

Malmberg, Aino: Voimatonta väkeä. Otava, 1927.

41

Kaukalo kutsui koronatauon jälkeen MEPA Hockey pelattiin viimeksi kolme vuotta sitten.

Huhtikuun alkupuoliskolle saatiin vihdoin kasattua pienimuotoinen jääkiekkoturnaus, joka sujui oikein hyvin. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

K

oronarajoituksia oli kevään mittaan höllennetty. Laivaliikenne oli kuitenkin edelleen pienessä murroksessa, mikä vaikeutti joukkueiden kasaamista. Turun Kupittaan Marli – areenalle saapui silti lähes viisikymmentä innokasta pelaajaa. BalticPrincess/Meriaura, Vaparit, Silja Seals ja Viking Grace saivat joukkueet kasaan.

Aikataulu ei ollut kovin tiukka, joten aluksi pelattiin sarja kaikki kaikkia vastaan. BalticPrincess/Meriaura, Silja Seals ja Viking Grace päätyivät tasapisteisiin.

Maalieron turvin menivät Silja Seals sekä BP/Meriaura loppuotteluun ja Vaparit sekä Viking Grace pronssiotteluun.

Paikalla kävi myös jonkun verran pelaajien työkavereita sekä perheenjäseniä.

Monivuotinen ”vanhempi huoltaja” Reijo ”Reka” Hyökki kävi morjestamassa ja toteamassa, että kovin on porukka nuorentunut. TE-toimistolta poikkesivat merialan asiantuntijat Ville Käldström sekä Teemu Pesonen, katsomassa löytyisikö täältä lääkettä merenkulkua vaivaavaan työvoimapulaan.

42

2 ¦ 2022

Miika Mikola

Ruokatauon jälkeen pelit aloitettiin pronssiottelulla. Finaalista niukasti pudonnut ja siitä sisuuntunut Viking Grace heitti heti ison vaihteen päälle, eikä ”himmannut” hetkeksikään. Vaparien taidokas kavennusmaali jäi laihaksi lohduksi, kun Gracen pojat pelin päätteeksi pujottivat pronssimitalit kaulaan.

Loppuottelu oli sen sijaan paljon tasaisempi. Tilanne oli viimeisen peliminuutin alkaessa tasan 2–2 ja toimitsijat alkoivat valmistautua voittolaukauskilpailun järjestämiseen. Siltä kuitenkin vältyttiin, kun Silja Seals onnistui lopussa tekemään 3–2 – voittoon oikeuttavan osuman.

Pelaajapalkinnot: Paras pelaaja: Toni Vainio/Silja Seals Paras maalivahti: Miika Mikola/BP-Meriaura

Tsempparipalkinnot: Vaparit: Vitali Viking Grace: Lexa BP/Meriaura : Ville Silja Seals: Marko

Kiitos kaikille – katsokaa tulokset, kuvat ja video MEPAn kotisivuilta!

2022 ¦ 2

Toni Vainio

Rinken lockade efter coronapausen MEPA Hockey spelades senast för tre år sedan.

Under första hälften av april fick vi äntligen till en liten hockeyturnering, som förlöpte riktigt bra.

U

nder våren lättade coronarestriktionerna. Fartygstrafiken befann sig dock fortfarande i en liten kris, som gjorde det svårare att få ihop lagen.

Trots det kom det närmare femtio ivriga spelare till ishallen Marli Areena i Kuppis i Åbo. BalticPrincess/Meriaura, Vaparit, Silja Seals och Viking Grace lyckades samla sina lag.

Spelschemat var inte särskilt tight, så man inledde med en serie där alla spelade mot alla. BalticPrincess/Meriaura, Silja Seals och Viking Grace slutade på samma poäng. Målskillnaden avgjorde och skickade Silja Seals och BP/Meriaura till final och Vaparit och Viking Grace till bronsmatchen.

En hel del av spelarnas arbetskamrater och familjemedlemmar var också på plats. Reijo ”Reka” Hyökki, ”äldre materialförvaltare” sedan många år tillbaka, kom och morsade och konstaterade att gänget hade föryngrats. Sjöfartsexperterna Ville Käldström och Teemu Pesonen från arbets- och näringsbyrån tittade förbi för att se om de kunde hitta något botemedel mot arbetskraftsbristen inom sjöfarten.

Efter en lunchpaus inleddes spelet med bronsmatchen. Viking Grace som missade finalen med en hårsmån hade tagit

nya tag. Laget lade genast i en hög växel och höll inte tillbaka en sekund. Vaparits skickliga kvitteringsmål var en klen tröst när pojkarna från Grace trädde bronsmedaljerna runt halsen efter matchen.

Finalmatchen var däremot en jämnare historia. När endast en spelminut återstod var ställningen 2–2 och funktionärerna började förbereda för straffläggning.

Man lyckades dock undkomma detta då Silja Seals till slut lyckades få in ett skott som gav dem en 3–2-seger.

☸

Spelarpriser Bästa spelare: Toni Vainio/Silja Seals Bästa målvakt: Miika Mikola/BP-Meriaura

Kämparpris Vaparit: Vitali Viking Grace: Lexa BP/Meriaura : Ville Silja Seals: Marko

Tack till alla deltagare – resultaten, bilder och en video finns på SSB:s webbplats!

43

Pistebogeyn voitti Timo Nakari

Sää suosi golffaajia MEPAn ja Merimieseläkekassan yhteinen kisa käytiin viime vuoden tapaan Nurmijärvellä. teksti Pekka Karppanen kuvat Tiia Tiesmäki

K

isa kiinnosti merimiesgolffareita – ilmoittautuneita oli parhaimmillaan reilusti yli 70 ja peruutusten jälkeenkin viheriöille starttasi noin 60 pelaajaa. Mukana oli myös monia takavuosien menestyjiä, jotka ovat jo siirtyneet eläkkeelle.

Loppukevät oli ollut sateista, mutta välipäivä sattui sopivasti maanantaiksi – välillä oli jopa kuuma. Nurmijärvi Golf tarjosi loistavat olosuhteet ja hyvät ravintolapalvelut. Aamiaisen ja kisainfon jälkeen aloitettiin pelit kymmeneltä yhteislähdöllä.

Pistebogeyn voitti Timo Nakari (40), toiseksi tuli Niklas Haapalainen (38) ja kolmanneksi Matti Kokkala (37). Parhaasta

scratch – tuloksesta vastasi viime vuoden tapaan Pyry Pekkola (79. Pisimmän avauksen ja lähimmäs lippua löi Kimmo Lehto.

Toiseksi paras scratch – tulos oli Pasi Siltalalla (86) ja saman tuloksen löi Sakari Korpela. ”Legenda-palkinnot” annettiin Anitta Järviselle ja Ilkka Heinoselle, joilla kummallakin on komeat urat merimiesurheilussa. Tulokset, kuvia ja video löytyvät MEPAn kotisivuilta.

Kiitokset kaikille osallistujille, järjestäjille, sekä palkintoja lahjoittaneille Viking Linelle, TallinkSiljalle ja ME Groupille!

MEPA ja MEK toivottavat aurinkoista kesää ja mukavia kierroksia golfkentillä!

44

2 ¦ 2022

Paras scr-tulos: Pyry Pekkola

Naisista parhaiten onnistui Päivi Pohjola.

Vädret gynnade golfarna SSB:s och Sjömanspensionskassans gemensamma tävling hölls precis som förra året i Nurmijärvi.

T

ävlingen lockade sjömansgolfarna – som mest hade den drygt 70 anmälda och även efter några avbokningar startade omkring 60 spelare. Bland deltagarna fanns det många numera pensionerade spelare som tidigare varit framgångsrika i tävlingen.

Senvåren hade varit regnig, men på måndagen blev det passande nog uppehåll – emellanåt riktigt varmt väder. Nurmijärvi Golf erbjöd strålande förhållanden och bra restaurangservice. Efter frukosten och tävlingsinformationen inleddes tävlingen med en gemensam start kl. 10.

Poängbogeyn vanns av Timo Nakari (40), tvåa kom Niklas Haapalainen (38) och trea Matti Kokkala (37). Pyry Pekko-

2022 ¦ 2

la (79) stod för det bästa scratchresultatet, liksom i fjol. Kimmo Lehto slog den längsta driven och närmast flaggan. Pasi Siltala (86) hade det näst bästa scratchresultatet och Sakari Korpela slutade på samma resultat. ”Legendpriser” delades ut till Anitta Järvinen och Ilkka Heinonen, som båda har fina karriärer inom sjömansidrotten. Resultat, bilder och en film finns på SSB:s webbplats.

Tack till alla deltagare och arrangörer samt Viking Line, Tallink Silja och ME Group som sponsrade med priser!

SSB och SPK önskar er en solig sommar och trevliga rundor på golfbanorna!

☸

45

Bore’s New and Improved Well-being Campaign The BoreFit well-being campaign, launched in 2019, continues to be popular among the company’s seafarers. However, BORE Ltd’s HR department wanted to develop some new improvements, which led to the introduction of a new individual competition. text Pekka Karppanen, photos: Bore Ltd

T

he idea is not to engage in fierce competition but rather to maintain the well-being of the crew and thereby also improve maritime security, in line with a long-standing practice of the shipping company.

– The company has found that participating in the well-being campaign fosters a positive work environment onboard.

This light-hearted contest has encouraged our seafarers to keep in good shape, Sonja Koivisto from Bore Ltd’s HR department explains.

Captain Mikko Hakala of Bore Ltd’s main office also emphasises the importance of physical fitness.

– Working on a ship calls for attentiveness and situational awareness. Physical exercise definitely supports this through improved rest and endurance, Hakala says.

For seafarers, the threshold to participate in the BoreFit programme is lower when the shipping company is seen to support well-being in a visible way.

New Teams According to Sonja Koivisto, it is nevertheless important to have an active person on every ship to inspire the rest of the crew. M/S Bore Way, the first one of the newbuild vessels ordered by the shipping company, is due to arrive in Finland in June and will start operating from Finland to European trade areas under a charter agreement with UPM. – Orientation of key personnel always happens here in the main office. At the

46

2 ¦ 2022

Bore Ltd:n hyvinvointiohjelma uudistuu Vuonna 2019 aloitettu BoreFit-ohjelma on edelleen varustamon merenkulkijoiden suosiossa, mutta BORE Ltd:n HR-osasto halusi kehittää toimintaa ja alkukeväällä otettiin mukaan henkilökohtainen kisa.

T same time we can introduce them to the BoreFit programme, which of course many of them are already familiar with, says Håkan Modig, CEO of Bore Ltd. The newbuildings will bring the number of teams participating in the BoreFit programme to a dozen: ten ship teams as well as the office team and Repair Team.

Participation remains active At the start of the campaign Bore gave all crew members activity trackers, which make it easy to track and record exercise data.

– Going to the gym, cycling and jogging are popular workouts onboard. You can also count workouts at home, but not shipboard work, as the aim is also to do restorative exercises, Mikko Hakala emphasises.

The winner of BoreFit 2021 was M/S Seagard with Norstream and Bore Song finishing as runners-up. This year’s competition is well underway – individual points began to accumulate in March.

Bore’s seafarers can expect to receive interim data on the current period in the summer when the half-yearly report is published. That is when M/S Bore Way’s team will also join the race. MEPA wishes good luck to every competitor and all new vessels!

2022 ¦ 2

arkoitus ei ole kilpailla hampaat irvessä, vaan varustamon pitkäaikaisen käytännön mukaan ylläpitää merenkulkijoiden hyvinvointia ja sitä kautta parantaa meriturvallisuutta.

– Varustamossa on huomattu, että hyvinvointiohjelmaan osallistuminen on pitänyt yllä hyvää ilmapiiriä laivoilla. Leikkimielinen kisa on kannustanut merenkulkijoita huolehtimaan omasta yleiskunnostaan, Sonja Koivisto Bore Ltd:n HR -osastolta kertoi.

Bore Ltd:n konttorilla työskentelevä merikapteeni Mikko Hakala korosti myös hyvän yleiskunnon merkitystä.

– Laivatyö vaatii tarkkaavaisuutta ja tilannetietoisuutta. Liikuntaharrastus ehdottomasti tukee tätä parantuneen levon ja jaksamisen myötä, Hakala sanoi.

Merenkulkijoille kynnys osallistua BoreFit -ohjelmaan on matalampi, kun varustamo tukee hyvinvointia näyttävästi.

Osallistuminen edelleen aktiivista BoreFit-ohjelman alussa varustamo lahjoitti kaikille aktiivisuusrannekkeen, joka helpottaa liikuntaminuuttien laskemista.

– Kuntosali, pyöräily ja lenkkeily ovat suosittuja lajeja laivalla oltaessa. Liikunta lomalla lasketaan myös mukaan, mutta ei laivatyötä, koska tarkoitus on myös tehdä palauttavia harjoitteita, Mikko Hakala alleviivasi.

Vuoden 2021 BoreFit-kisan voitti M/S Seagard kannoillaan Norstream ja Bore Song. Tämän vuoden kisa on hyvässä vauhdissa – henkilökohtaisia pisteitä alettiin kerätä maaliskuussa.

Kuluvasta kaudesta saavat Boren merenkulkijat väliaikatietoja kesällä, kun puolivuotiskatsaus julkaistaan. Samalla kisaan liittyy M/S Bore Wayn joukkue.

MEPA toivottaa tsemppiä kisaan kaikille ja onnea uusille aluksille!

☸

Uusia joukkueita Sonja Koiviston mukaan on silti tärkeää, että jokaisella laivalla on joku aktiivi, joka innostaa muuta laivaväkeä. Varustamon tilaamista uudisrakennuksista ensimmäinen, M/S Bore Way, on kesäkuussa tulossa Suomeen ja alkaa ajaa UPM:n rahtauksessa Etelä-Suomesta Biskajalle.

– Laivojen avainhenkilöitä perehdytetään aina täällä konttorilla. Samalla lanseeraamme heille BoreFit-ohjelman, joka toki on monelle ollut ennestään tuttu, Bore Ltd:n toimitusjohtaja Håkan Modig kertoi.

Uudisrakennusten myötä BoreFit-ohjelmaan osallistuvien joukkueiden määrä kasvaa tusinaan. Kymmenen laivajoukkueen lisäksi kisassa ovat mukana konttori sekä Repair Team.

47

Toukokuussa saatiin oppia radalla, kesäkussa lähdettiin ajoreissulle Hyvinkäältä.

Merimiesmotoristit radalla Kevät käynnistyi perinteisellä ruosteenpoistokurssilla. teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Tiia Tiesmäki

P

äijät-Hämeen Ajoharjoitteluradan penkoilla oli vielä toukokuun yhdeksäntenä lumivalleja, mutta asfaltti oli kuivaa ja puhdasta. Selkeässä mutta hieman koleassa kevätsäässä oli hyvä viedä läpi päivän harjoitukset.

MP-kouluttaja, MEPAn kursseilla ja urheilutapahtumissa toimiva Teemu Saikkonen esitteli rataa ja kävi läpi ohjelman.

Aamupäivän teoriaosuuden jälkeen vedettiin hallintaharjoituksia hitailla nopeuksilla – muutaman toiston jälkeen kaikilla meni hienosti. Aamupäivän lopuksi

ajettiin ryhmässä tiivistä kahdeksikkoa, mikä on hyvää harjoitusta pyörän käsittelyyn.

Aikaisempien vuosien tapaan Timo Nakari loihti runsaan ”kenttälounaan”, joka maistui porukalle hyvin. Tauolla ehdittiin myös vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia kevään ajeluista.

Iltapäivällä siirryttiin radan nopealle osuudelle, jossa harjoiteltiin muun muassa pujottelua, nopeita väistöjä ja tehokkaita jarrutuksia – tilanteita, joita monille moottoripyöräilijöille sattuu päivittäin

liikenteessä. Teemu antoi jokaisen suorituksen jälkeen välittömän palautteen kuljettajalle.

Tapahtuma sujui hienosti, kiitos kaikille osallistuneille! MEPA toivottaa turvallisia ja hyviä ajokelejä – myös elokuun Lofoottien matkalle sekä Anchors & Motors -tapahtumaan.

Kuvia ja YouTube-video kurssista ja kesäkuun ajoreissusta MEPAn kotisivuilla.

48

2 ¦ 2022

Francisco ”Pancho” Chamorro Ayala welcomes all seafarers to the Anchor Lounge.

Service Point for Cruise Ship personnel calling Helsinki Cruise Crew Lounge Anchor reopened after a pandemic break.

T

he Finnish Seamen’s Service and the Finnish Seamen’s Mission opened a drop-in centre for the crew members of visiting cruisers in Helsinki in 2014. The Anchor Lounge has received funding from the ITF Seafarers’ Trust. This year, the Lounge opened again and is now centrally located on the LHC quay in Hernesaari.

The Anchor Lounge started operations in June and will be open until the beginning of September every time there is a cruise ship at Hernesaari quay. Like be-

2022 ¦ 2

fore, data cards, noodles, snacks, local candies & chocolate and small souvenirs are available at the canteen. The staff will help organize guided tours, transports, basketball and football. Transport services and exercise facilities are also provided to crew members whose vessels are moored at other quays.

The club is open from 10 in the morning until 4 pm. On special occasions, the opening hours can be extended until 9 pm. Netta Varga and Francisco Chamorro Ayala of the Finnish Seamen’s Service and Mona

Valtonen, Yonatan Gurmu and Moatasem Aidaros of the Finnish Seamen’s Mission are responsible for the operations of the Anchor Lounge. The club also employs volunteers coordinated by The Finnish Seamen´s Mission.

The Finnish Seamen’s Service and the Finnish Seamen’s Mission also work together in Vuosaari Harbour, where the Helsinki Seafarers’ Centre serves seafarers and truck drivers year-round.

☸

49

Nesteen Nostalgiaristeily 2022 Turku–Tukholma Kaikille Nesteen laivoilla seilanneille entisille ja nykyisille merenkulkijoille sekä aveceille.

Lähtö risteilylle Turusta M/s Viking Glory lauantaina 17.9.2022 iltalähdöllä.

Klo 20.00 lippujen jako Turun satamassa Viking-terminaalissa.

Klo 20.55 Laiva lähtee satamasta.

Paluu Turkuun sunnuntaina 18.9.2022.

Klo 19.50 Saapuminen takaisin Turkuun.

Matkan hinnat:

90 e/hlö Seaside Four hytti.

Ateriat: 13 euroa meriaamiainen, 38 euroa buffetpäivällinen Spa sisäänpääsy 24 euroa.

Laskutuslisä 12 euroa/lasku.

Matkatoimisto hoitaa laskutuksen.

Ennakkomaksu 20 % matkan hinnasta, loppumaksu n. 14 vrk ennen matkaa.

Ilmoittautumisohjeet: Sitovat ilmoittautumiset ja tiedustelut 1.8.2022 mennessä sähköpostitse osoitteeseen: sannavettainen@gmail.com Ilmoita sähköpostissa: Nimi, sukunimi, osoite, syntymäaika, puhelinnumero, sähköpostiosoite, ruokailut (otatko meriaamiaisen ja buffet-lounaan sunnuntaina). Lisäksi hyttijako, kenen kanssa majoitut.

Finland at the international forefront of developing remote piloting technology the first ship

equipped with the technology of future fairway services was directed from the Port of Kokkola to the fairway. ESL Shipping’s M/S Viikki transmitted real-time information about the ship’s movements and fairway conditions to Novia’s remote pilotage center in Turku.

M/S Viikki was piloted completely traditionally, and the remote piloting technique was tested parallel with it. Timo Kosunen, the Captain of the Viikki and the pilots Timo Nummi and Jonas Backman of Finnpilot Pilotage were involved on the Viikki bridge to enable the timely transmission of the ship’s maneuvering commands to the remote pilotage center.

50

2 ¦ 2022

ForMare 2022 alkaa syksyllä Hakijamäärät nousivat pandemiavuosien jälkeen. tänä vuonna

Formare ohjelmassa on mukana yhdeksän varustamoa, joista osa palasi mukaan korona vuosien tauon jälkeen. Hakemuksia on käyty läpi kesäkuun alusta lähtien Netta Vargan toimesta, joka sijaistaa vanhempainvapaalle jäänyttä Krista Lankilaa Mepassa.

– Olen soitellut hakijoille, mikä on ollut varsin palkitsevaa työtä. Ihmiset ovat todella innoissaan lähdössä mukaan tähän ainutlaatuiseen ohjelmaan, joka tukee elä-

mäntapamuutosta, Netta kehui.

Hakijoille ilmoitetaan mahdollisimman pian, pääsevätkö he mukaan.

Syksyllä alkava ohjelma sisältää kuntotestejä, terveystarkastuksia, luentoja ja liikuntaa sisältäviä hyvinvointi tilaisuuksia, henkilökohtaista valmennusta sekä ravinto ohjausta oman valmentajan ohjauksessa. Osallistujilla on mahdollisuus saada tukea myös Merimieskirkon laivakuraattoreilta.

ForMare startar hösten 2022 i år deltar nio rederier i programmet ForMare, en del av dem återvände efter ett uppehåll under coronaåren.

Netta Varga, som vikarierar för föräldralediga Krista Lankila på SSB, har gått igenom ansökningarna sedan början av juni.

– Jag har ringt till de sökande, vilket har varit väldigt givande. Folk är verkligen ivriga att gå det här unika programmet, som stödjer en livsstilsförändring, säger Netta.

Besked om eventuell antagning lämnas till de sökande så snart som möjligt.

Programmet som börjar i höst innehåller konditionstester, hälsoundersökningar, hälsoaktiviteter med föreläsningar och motionsinslag, personlig träning och kostrådgivning under ledning av den personliga tränaren.

MareSport käynnissä Kesäkuussa yksilökisan kärjessä taistelivat J-P Laurila, Riikka Jernman ja Paavo Arpiainen.

Koko vuoden kestävän pääkisan lisäksi MareSportissa kisataan sekä kvartaalikisoissa että erilaisissa teemakisoissa.

Kevään kvartaalikisana oli triathlon ja siinä parhaat pisteet jakautuivat Paavo Arpiaiselle, Sami Rytille ja J-P Laurilalle. Kesän kvartaalikisalaji on kävely ja lisänä golf Paraisilla ja Nurmijärvellä.

Vielä ehtii mukaan, lue lisää: maresport.mepa.fi.

Laivakauppiaitten Yhdistys sponsoroi kilpailujen palkinnot.

Mepassa tapahtuu Merimieskulttuuria Kotkassa 28.–30.7.

Merimiesmotoristit Lofooteille 31.7.

Melontakurssi, Pori 4.8.

Haulikkoammuntaa, Pori 5.8.

Tutustu veneilyyn, Kotka 5.8.

Anchors&Motors, Luvia 6.8.

Golfin jatkokurssi, Parainen 8.–10.8.

Melontaan tutustuminen, Turku 9.8.

MEPA&SLY Golf, Parainen 10.8.

Tutustu veneilyyn, Porvoo 11.8.

Tutustu veneilyyn, Turku 15.8.

Yleisurheilupäivä, Vuosaari 17.8.

Ratsastus, Valkeakoski 18.–20.8.

MEPA Futis, Tuusula 23.8.

Ratsastus, Valkeakoski 25.–27.8.

Ruskaretki/Tunturivaellus, Ylläs 8.–15.9.

Tarkempia tietoja www.mepa.fi toimintakalenterista.

Muistakaa myös MEPAn kirjasto-, video- ja lehtipalvelut