Laivakokin matkassa

teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Mikko Ervast on työskennellyt yli neljännesvuosisadan murtajissa, joihin hän siirtyi Silja Linelta. Mies on silti seilannut kaukaisemmilla vesillä, kuin moni nykymerenkulkija.

Kaukomatkoja Mikko teki aikoinaan monitoimimurtajilla, jotka ehtivät operoida sekä etelässä että pohjoisessa ja kulkea läpi Koillis- ja Luoteisväylät. Kesäisin hän seilasi Merenkulkuhallituksen aikaan väyläaluksilla. Vapaavahti tapasi miehen MEPAn naapurissa, Katajanokan jäänmurtajalaiturilla. – Nyt ollaan J/M Sisulla, joka tuli jäänmurrosta huhtikuun lopussa. Päättyneellä kaudella operoimme ensin itäisellä Suomenlahdella ja sitten Perämerellä, Mikko kertoi. Turengissa asuva mies työskentelee Sisun kokkistuerttina ja hoitaa 22 – henkisen miehistön taloutta yhdessä kokin ja laivahuoltajan kanssa. Henkilöstön määrä on melkoisesti pienentynyt laivan alkuvuosilta, jolloin pelkästään ta louspuolella oli 11 henkilöä ja kokonaismiehistömäärä oli 54. Jäänmurrossa laivalla ajetaan vahtia komentosillan lisäksi myös konehuoneessa ja lämmintä ruokaa on tarjolla aamukuudelta, puoliltapäivin sekä iltakuudelta. Iltaa ja yötä varten jätetään evästä tarjolle messiin ja jääkaappeihin. – Itse työskentelen yhtäjaksoisesti aamuneljästä kello kuuteentoista, jolloin otan pienet torkut. Jaloissa tuntuu, kun seisoo paljon ja kulkee portaissa laivan liikkuessa, Mikko totesi. Kokkistuertin päivästä menee useampi tunti tietokoneen ääressä, mutta silti kertyy mittariin yli 10.000 askelta. Rutiineja pohjoisessa

J/M Sisulla ja sisaralus Urholla on runsaasti hyttitilaa ja laivoilla on ollut vuosien varrella paljon ylimääräistä väkeä; tutkijoita, lehtimiehiä, kuvaajia, valtion vieraita. Jäänmurrossa laiva käy laiturissa 10 päivän välein, jolloin myös mahdolliset matkustajat pääsevät maihin. Korona-aikoina ylimääräistä väkeä ei tosin ole ollut. Sisun laiturikäynnit tehtiin pääasiassa Oulussa, Kemissä tai Raahessa. Bunkraus kuorma-autoista kestää 7-8 tuntia, jona aikana ehditään ottaa provianttia ja makeaa vettä sekä vaihtaa miehistöä. – Perinteisesti meillä on ajossa 20 päivän työjaksot ja sen jälkeen 10 päivän loma. Itse olen Arctialla Merimies-Unionin pääluottamusmies ja liiton valtuuston puheenjohtaja, joten työt eivät lopu lomallakaan, Mikko naurahti.

Hän toimii myös MEPAn edustajistossa, Merimieseläkekassan valtuuskunnassa sekä Kuljetusalan työttömyyskassan valtuustossa.

Pöydässä perinteistä ja uutta

Toukokuussa Katajanokalla oli jo monta murtajaa, vaikka Otso oli vielä ajossa ja Kontio telakalla. Ruokailu oli keskitetty J/M Urholle, mutta kahvia oli tarjolla myös Sisun messissä. Vapaavahdin toimittaja ei pitkältä uraltaan muista, että kukaan olisi valittanut jäänmurtajien ruuasta. – Kyllähän se täällä on yksi tärkeä viihtyvyystekijä ja homma tehdään antaumuksella. Kymmenen päivän merellä olon ruokailut pystyy hyvin suunnittelemaan ja varastoimaan, Mikko tähdensi.

Torstain hernekeitosta ei ole luovuttu, mutta Mikko Ervastin uralla ruokailutottumukset ja tarjonta ovat toki muuttuneet. – Aamupalat ovat runsaampia puhumattakaan salaattien tarjonnasta ja menekistä. Toki jauheliharuuat ja makkarakastikkeet menevät edelleen kaupaksi, Mikko kertoi. Kiinalainen ja muu Kaukoidän ruoka on alkanut myös maistua jäänmurtajaporukalle. ☸