U L O S L U O K K A H U O N E E S TA
Sade ei haittaa, kun oppiminen
maittaa
Pirkanmaan kieltenopettajien koulutuksessa todettiin, että ulkoilma tuo tehoa ja iloa opetukseen. TEKSTI ANNA HALME KUVAT ANNA-LEENA HAAPALA JA MILLA OJALA
S
UKOLin paikallisyhdistys Pirkanmaan kieltenopettajat ry järjesti jäsenilleen koulutustilaisuuden, joka oli erinomaisesti toteutettavissa pandemiasta huolimatta. Aiheena oli nimittäin ulkoilmaopetus. Iloinen kieltenopettajajoukko kokoontui Tampereen Sorsapuistoon kouluttaja Anne Rantakarin johdolla. Anne Rantakari on taustaltaan kieltenopettaja, pääaineena saksa. Viimeiset kymmenen vuotta hän on opettanut suomea vieraana kielenä aikuisille maahanmuuttajille. Vaihtelevat, toiminnalliset opetustavat ja esimerkiksi draamapedagogiikka ovat kiinnostaneet häntä oikeastaan aina. ”Varsinaiseen ulkona tapahtuvan opetuksen opetteluun antoi sysäyksen lehtijuttu Suomen ympäristöopisto Syklin koulutuksesta, sen kurssilaisten kommentit ja kolahdus, että tuossa on järkeä”, Anne kertoo. Hän hakeutui koulutukseen ja suoritti reilussa vuodessa työn ohessa ympäristöalan erikoisammattitutkinnon ulkona oppimisen painotuksella.
Mitä, missä ja kenelle?
”Ulkona opiskelu on kokonaisvaltaista. Siellä väkisinkin käyttää kaikkia aisteja. Ei tarvitse olla paikallaan, vaan on luonnollista liikahdella koko ajan. Aivot saavat happea, liike auttaa jaksamaan ja muistamaan. Molemmat aivopuoliskot työskentelevät. Vireystila on parempi kuin sisällä”, Anne Rantakari luettelee ulkoilmassa opiskelun hyötyjä. Ulkoilmaopetusta voi toteuttaa kaikkialla, missä ei ole liikaa liikenteen tai esimerkiksi rakentamisen melua: koulun pihassa, puistossa, rannalla, ulkoilualueella, metsässä. Annen näkemyksen mukaan opetus ulkona sopii kaikenlaisille ryhmille iästä, kielestä, taitotasosta tai ryhmäkoosta riippumatta. Ulkona oppiminen sopii eri aineisiin ja aineiden yhdistämiseen. Jos ryhmässä on liikuntaesteisiä opiskelijoita, kannattaa keskustella heidän kanssaan ja yhdessä arvioida, missä ja miten ulkona opiskelu onnistuisi. ”Jos ei ole todellisia liikkumista estäviä sairauksia, reippaus kehittyy”, Anne sanoo.
pienessäkin määrin tuo vaihtelua. Lähes kaikki toiminnalliset tehtävät ja työtavat soveltuvat ulos. ”Pikku hiljaa ideoita tulee lisää, yhtäkkiä niitä bongaa mediasta, matkoilta, lasten leikeistä, netistä puhumattakaan. Monet kirjan tehtävät luontuvat pienellä tuunaamisella ulos”, Anne sanoo. Ulkona voi opiskella sanoja, kielioppia, eri aihepiirejä, tekstejä, jopa kirjoittamista ja mobiililaitteiden avulla kuunteluakin. Pre- ja postpositioita ja sijamuotoja voi konkretisoida liikkuen. Verbejä mahtuu näyttelemään, ja mielipidettä pääsee ilmaisemaan keholla ja äänellä. Yleensä oppiminen on iloista. Jo tarvikekassien kantaminen koululta tai opettajan autosta on ryhmäyttävää, Anne kertoo: ”Opiskelijat auttavat omatoimisesti. Siten he osallistuvat yhdessä opetuksen valmisteluun. Opiskelija rohkaistuu ja rentoutuu.” Tehtävätyypit kannattaa ulkonakin suunnitella siten, että rauhalliset ja liikkuvammat työtavat vaihtelevat. Ulkona oppiminen voi sisältää myös pohdiskelevaa rauhallista työtä, kielen (epä)johdonmukaisuuksien oivaltamista, johon pitää antaa aikaa. ”Säätilaa ja tarkenemista täytyy tarkkailla ja reagoida liikkuvilla työtavoilla, jos opiskelijat alkavat värjötellä”, Anne muistuttaa.
Vinkkejä ulkoilmaopetuksesta kiinnostuneille
”Jos asia yhtään kiinnostaa, kannattaa ryhtyä kokeilemaan pieni tuokio kerrallaan”, Anne rohkaisee. Ulkona oppiminen
16
5/2020
Anne Rantakari (oikealla) ohjeistaa koulutuksen osallistujia.
