Koulutusta aivostressaajille

Jos oppiminen on aivoille stressitila, ovatko opettajat ammattimaisia aivostressaajia? Naseva luonnehdinta kuultiin kouluttaja Heli Isomäen suusta SUKOLin ja LUKKI-verkoston aivotietopäivässä.

TEKSTI ANNA HALME KUVAT HELI ISOMÄKI JA IKOSTUDIO/SCANSTOCKPHOTO

SUKOLin tämänsyksyisten yhden päivän koulutusten aiheena on oppimisen aivotieto. Koulutukset järjestetään yhteistyössä LUKKI-verkoston kanssa, ja kouluttajana on neuropsykologian erikoispsykologi, psykologian tohtori Heli Isomäki.

Isomäki muistutti, ettätunneaivot käynnistyvät aina ennen järkiaivoja. ”Ihmisen tulee aina ensin tulla kuulluksi ja kohdatuksi ja vasta sitten opetetuksi ja ohjatuksi”, hän tiivisti.

Ensimmäinen koulutuspäivä pidettiin Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun tiloissa turvajärjestelyin: salissa ja käytävillä oli hyvin tilaa säilyttää turvavälit, ja SUKOL tarjosi halukkaille käsidesiä ja kertakäyttömaskeja. Seuraava koulutus järjestetään etänä verkossa 7.11., ja 28.11. on vielä mahdollisuus päästä osallistumaan lähikoulutukseen Tampereella. Lisätietoa koulutuksista saa osoitteesta sukol.fi/ koulutus.

Tunneaivot voivat estää tai edistää oppimista

Koulutuksen aihe herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä. Opettajat tarvitsevat apua erilaisten oppilaiden ja ryhmien kanssa kaikilla asteilla. Osa oppijoista kärsii osaamattomuusharhasta: ”En pysty oppimaan mitään, ei kannata edes yrittää.” Osaa taas vaivaa liiallinen itsevarmuus: ”Osaan englantia paremmin kuin äidinkieltäni suomea, joten opiskelu on turhaa.” Ajan henki on se, että kaikki haluavat minimaalisella työllä maksimaaliset tulokset.

Isomäki muistutti, että tunneaivot käynnistyvät aina ennen järkiaivoja. Jos jokin saa aikaan ylimääräistä negatiivista kuormaa, tunneaivot estävät järkiaivojen toiminnan; tämä on biologinen mekanismi, jota on mahdoton ohittaa tai kiertää. ”Ihmisen tulee aina ensin tulla kuulluksi ja kohdatuksi ja vasta sitten opetetuksi ja ohjatuksi”, Isomäki tiivisti.

Entä jos yläkoululuokassa on vaikkapa viisi oppilasta, jotka tulevat luokkaan negatiivisesti asennoituneena? Mistä aika tilanteen purkamiseen? Isomäki totesi suorin sanoin, että tässä tapauksessa suurin osa opetuksesta menee hukkaan. Missään muussa elämänvaiheessa ihminen ei toimi niin yksipuolisesti tunneaivojen varassa kuin murrosiässä.

Yleisökommenteissa toivottiin pienempiä ryhmiä ja jopa suurten kouluyksikköjen hajauttamista takaisin pienemmiksi. Isomäki olisi valmis toivottamaan tasoryhmätkin takaisin. ”Koulutukseen liittyviä päätöksiä tehdään järkiaivoperusteisesti, mutta myös tunneaivot pitäisi ottaa huomioon”, Isomäki sanoi. Hänen mukaansa tämä näkyy muun muassa siinä, että kaikissa muissa Euroopan maissa lukutaito paranee paitsi Suomessa.

ADT ja aivohuolto

”Hienoa, että kysymyksiä on paljon! Aivonne ovat biologisesti virittyneet tähän päivään. Ei nimittäin ole näköpiiris-

Kouluttaja Heli Isomäki on neuropsykologian erikoispsykologi ja psykologian tohtori.

sä, että työnne helpottuisi”, Isomäki totesi. Motivaatiokin on tunne, ja motivaatiohormoni dopamiinia on nykyisin tarjolla yliannostukseen asti medioissa ja digitaalisissa peleissä. Kun aivot joutuvat eroon pelistä tai muusta dopamiinilähteestä, tulee vieroitusoireita. Koululla ja opiskelulla on siis paljon kilpailevia tekijöitä ja lisääntyviä haasteita. Yksi näistä on ADT, itse aiheutettu tarkkaavuusvaje.

Esimerkiksi ADT:sta Isomäki otti oman lukuharrastuksensa. Hän kertoi, että hän rakastaa kaunokirjallisuuden lukemista mutta pystyy nykyisin keskittymään lukemiseen vain pidemmillä lomilla. Syynä on työpaineen aiheuttama stressihormonien taso aivoissa.

ADT on lapsilla ja nuorilla yleinen ongelma, joka johtuu jatkuvasta multitaskauksesta eli monen asian suorittamisesta yhtä aikaa ja aivohuollon laiminlyönnistä kuten liiasta pelaamisesta ja huonosta nukkumisesta. ADT:n ja ADHD:n oirekuva on samantapainen, mutta ADHD:ssa oppijaa voi auttaa rauhallinen tila, pieni ryhmä ja aikuisen tuki. ADT:ssa ei ole kyse ympäristön vaan omien aivojen tilan aiheuttamasta keskittymisongelmasta.

Keskeytysten ja häiriötekijöiden vaikutusta oppimiseen on tutkittu. Emotionaalinen reaktio häiriöihin saattaa vaihdella – toisia ne ärsyttävät, toisia taas eivät. Keskeytyksiin tottuneet milleniaalit eivät edes pyri karsimaan häiriötekijöitä, koska ne eivät tunnu ikäviltä. Tämä saattaa kuitenkin olla ansa. Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että aivojen kannalta suoritus häiriytyy keskeytyksistä ja ulkopuolisista häiriöistä riippumatta siitä, miten niihin muuten suhtautuu.

Yleisökeskustelussa pohdittiin, ovatko nykyiset oppimateriaalit liian silppuisia. Voisivatko sittenkin laajat kokonaisuudet toimia paremmin, jos niihin yhdistettäisiin opettajan antamaa toiminnanohjauksellista tukea?

Isomäki totesi, että emme voi tietää, millaisia taitoja meiltä tulevaisuudessa vaaditaan, mutta sen tiedämme, että aivot ovat peräisin kivikaudelta. Asia, johon luennoitsija toivoisi kaikkien puuttuvan, on aivohuolto. ”Uni on aivojen latausasema”, hän muistutti. Nykynuorille ei tulisi mieleenkään jättää puhelinta lataamatta, mutta jos muistaa ladata puhelimen, pitäisi ymmärtää ladata myös aivot.

Stressireaktiota hallitaan mielen kaukosäätimellä

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan tietoja, taitoja, asenteita ja uskomuksia, jotka ohjaavat kykyä ja halua ottaa vastaan oppimishaasteita ja jatkaa työskentelyä vaikeissakin tilanteissa. Oppimaan oppimiseen kuuluu oppimiseen liittyvän stressin hallinta, oman kapasiteetin käyttöönotto ja joukko

strategisia tietoja ja taitoja. ”Uni on aivojen latausasema”,

Isomäki muistutti. Nykynuorille ei tulisi mieleenkään jättää puhelinta lataamatta, mutta jos muistaa ladata puhelimen, pitäisi ymmärtää ladata myös aivot.

Kun aivot kohtaavat uutta tietoa, niissä syntyy stressireaktio, joka on oppimisen edellytys. Stressiä täytyy kuitenkin pystyä hallitsemaan. Oppimista haittaa liian korkea tai liian pitkään jatkuva stressi mutta myös aivojen ylityynnytystila, joka estää stressireaktion.

Isomäen akateemisen arvauksen mukaan 60 prosenttia lapsista ja nuorista hallitsee ja säätelee itseään ikäänsä vastaavalla tavalla. Viidennes lapsista ja nuorista on ylikuormitustilassa: koulu on liian vaikeaa, aikuisilta ei saa tukea tai sosiaalinen sopeutuminen ei onnistu. Viidennes puolestaan on ylityynnytetyssä tilassa. Ylityynnytykseen on useampia syitä. Ympäristö on voinut suojella lasta tai nuorta pettymyksiltä siinä määrin, että kuormituksen kesto ei ole kehittynyt iänmukaisesti. Kuormittuminen on myös voinut olla liiallista. Kolmas syy on, että median käyttö on muuttanut lapsen tai nuoren aivokemiaa.

Tyypillinen stressinhallinnan keino kaikenikäisillä oppijoilla, jopa yliopisto-opiskelijoilla, on vaikeiden tehtävien välttely. Pahimmillaan tämä johtaa välttelyn kehään, jossa motivaatio heikkenee, usko omaan onnistumiseen vähenee

ja stressitaso taas nousee, kun vastaan tulee rästiin jääneitä tai entistäkin vaikeampia tehtäviä. Toimivampia stressinhallintakeinoja on syytä opettaa ja opetella jo varhain.

Stressiä voi hallita esimerkiksi ”mielen kaukosäätimen” avulla. Kaikenikäisiä on hyvä muistuttaa siitä, että voimme itse valita omat ajatuksemme. Tutkimusten mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 neurologista tapahtumaa, joita voi kutsua ajatuksiksi; näistä melkein kaksi kolmasosaa on negatiivisia. Kannattaa harjoitella käyttämään mielen kaukosäädintä positiivisesti, onnistumisia muistelemalla ja ennakoimalla.

Tätä voi verrata huippu-urheilijoiden mielikuvaharjoitteluun: aivojen kannalta suorituksen ajatteleminen on sama asia kuin itse suoritus. Voi sanoa, että aivoissa ne hermoverkot vahvistuvat, joita vahvistetaan ajattelemalla.

Minäpystyvyyden kokemus ennustaa menestymistä

Itsetunnon vahvistaminen liittyy niin stressinhallintaan kuin oman kapasiteetin käyttöönottoon. Itsetunto-termi on Isomäen mielestä ongelmallinen, ja onkin syytä muistaa, että sisällöllisesti se jakautuu kahtia: sisäiseen arvontunteeseen ja minäpystyvyyteen.

Oppiminen syntyy monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta, ja vain osassa oppimista vaikeuttavista tekijöistä on kyse varsinaisista oppimisvaikeuksista.

Sisäinen arvontunne kehittyy vauvasta asti sen mukaan, miten vauvan kehoa hoidetaan ja miten lapsen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa (arvostavasti, välinpitämättömästi vai jopa vihamielisesti). Jos sisäinen arvontunne on korkea, itsetunto säilyy myös vastoinkäymisissä ja epäonnistumisissa.

Sisäinen arvontunne ei perustu suorituksiin, joten koulussa sitä voi vahvistaa kiinnostuksella, arvostuksen osoittamisella ja kunnioittavalla suhtautumisella kaikkiin oppilaisiin, myös heikkoihin.

Minäpystyvyys puolestaan on tilannesidonnaista: kuinka pystyväksi oppija kokee itsensä suhteessa oppiaineeseen tai tehtävään.

Minäpystyvyyttä voi vahvistaa koulussa esimerkiksi eriyttämällä mutta myös positiivisella palautteella. Minäpystyvyyden arviot vaikuttavat siihen, mitä yksilö tekee, kuinka

Positiivinen palaute on mannaa aivojen toiminnalle ja oppimiselle.

voimakkaasti ja kauan hän ponnistelee asian hyväksi ja miten esteet ja epäonnistumiset vaikuttavat ponnisteluihin.

Oppiminen syntyy monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta, ja vain osassa oppimista vaikeuttavista tekijöistä on kyse varsinaisista oppimisvaikeuksista. Lisäksi on tavallista, että vaikeudet kasautuvat samalle lapselle. ”Pystyvyysuskomukset ja onnistumisen odotukset ennustavat akateemista suoriutumista paremmin kuin oppijan todellinen tai mahdollinen kyvykkyys”, Isomäki totesi. Opittu avuttomuus voi tulla myös ympäristöstä; kaikille opettajille tuttuja ovat lausahdukset kuten ”meidän perheessä ei kenelläkään ole kielipäätä”.

Isomäki kertoi esimerkkinä, että vaikka hänelle tarjottaisiin suorituksesta satatuhatta euroa eli motivaatio olisi kohdillaan, hän tietää, ettei pystyisi tekemään seiväshypyn uutta naisten maailmanennätystä. Entä jos käsillä oleva oppiaine, vuosiluokka tai koko koulu on lapsen minäpystyvyyden näkökulmasta yhtä haastavaa kuin maailmanennätyksen tekeminen?

Positiivinen palaute on mannaa aivojen toiminnalle ja oppimiselle. ”Lapsen tai nuoren henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvä positiivinen palaute voi kuitenkin altistaa tilanteelle, jossa sekä onnistuminen että epäonnistuminen assosioituu lapsen minäkuvaan: olen hyvä tai olen huono”, Isomäki huomauttaa. Jos vaikeuksia tulee, lapsi tai nuori voi lamaantua. Ponnisteluun ja työntekoon liittyvä palaute luo turvaa myös epäonnistumisen hetkellä. Tällöin lapsi tai nuori saa kapasiteettinsa paremmin käyttöön.

Lue jatkojuttu motivaatiohormoni dopamiinista ja strategisista tiedoista ja taidoista seuraavasta Tempuksesta. Tervetuloa myös marraskuussa koulutukseen, jossa tietoa syvennetään ja havainnollistetaan!