Sade ei haittaa, kun oppiminen maittaa

Pirkanmaan kieltenopettajien koulutuksessa todettiin, että ulkoilma tuo tehoa ja iloa opetukseen.

TEKSTI ANNA HALME KUVAT ANNA-LEENA HAAPALA JA MILLA OJALA

SUKOLin paikallisyhdistys Pirkanmaan kieltenopettajat ry järjesti jäsenilleen koulutustilaisuuden, joka oli erinomaisesti toteutettavissa pandemiasta huolimatta. Aiheena oli nimittäin ulkoilmaopetus. Iloinen kieltenopettajajoukko kokoontui Tampereen Sorsapuistoon kouluttaja Anne Rantakarin johdolla.

Anne Rantakari on taustaltaan kieltenopettaja, pääaineena saksa. Viimeiset kymmenen vuotta hän on opettanut suomea vieraana kielenä aikuisille maahanmuuttajille. Vaihtelevat, toiminnalliset opetustavat ja esimerkiksi draamapedagogiikka ovat kiinnostaneet häntä oikeastaan aina. ”Varsinaiseen ulkona tapahtuvan opetuksen opetteluun antoi sysäyksen lehtijuttu Suomen ympäristöopisto Syklin koulutuksesta, sen kurssilaisten kommentit ja kolahdus, että tuossa on järkeä”, Anne kertoo. Hän hakeutui koulutukseen ja suoritti reilussa vuodessa työn ohessa ympäristöalan erikoisammattitutkinnon ulkona oppimisen painotuksella.

Mitä, missä ja kenelle?

”Ulkona opiskelu on kokonaisvaltaista. Siellä väkisinkin käyttää kaikkia aisteja. Ei tarvitse olla paikallaan, vaan on luonnollista liikahdella koko ajan. Aivot saavat happea, liike auttaa jaksamaan ja muistamaan. Molemmat aivopuoliskot työskentelevät. Vireystila on parempi kuin sisällä”, Anne Rantakari luettelee ulkoilmassa opiskelun hyötyjä.

Ulkoilmaopetusta voi toteuttaa kaikkialla, missä ei ole liikaa liikenteen tai esimerkiksi rakentamisen melua: koulun pihassa, puistossa, rannalla, ulkoilualueella, metsässä. Annen näkemyksen mukaan opetus ulkona sopii kaikenlaisille ryhmille iästä, kielestä, taitotasosta tai ryhmäkoosta riippumatta. Ulkona oppiminen sopii eri aineisiin ja aineiden yhdistämiseen. Jos ryhmässä on liikuntaesteisiä opiskelijoita, kannattaa keskustella heidän kanssaan ja yhdessä arvioida, missä ja miten ulkona opiskelu onnistuisi. ”Jos ei ole todellisia liikkumista estäviä sairauksia, reippaus kehittyy”, Anne sanoo.

Vinkkejä ulkoilmaopetuksesta kiinnostuneille

”Jos asia yhtään kiinnostaa, kannattaa ryhtyä kokeilemaan pieni tuokio kerrallaan”, Anne rohkaisee. Ulkona oppiminen pienessäkin määrin tuo vaihtelua. Lähes kaikki toiminnalliset tehtävät ja työtavat soveltuvat ulos. ”Pikku hiljaa ideoita tulee lisää, yhtäkkiä niitä bongaa mediasta, matkoilta, lasten leikeistä, netistä puhumattakaan. Monet kirjan tehtävät luontuvat pienellä tuunaamisella ulos”, Anne sanoo.

Ulkona voi opiskella sanoja, kielioppia, eri aihepiirejä, tekstejä, jopa kirjoittamista ja mobiililaitteiden avulla kuunteluakin. Pre- ja postpositioita ja sijamuotoja voi konkretisoida liikkuen. Verbejä mahtuu näyttelemään, ja mielipidettä pääsee ilmaisemaan keholla ja äänellä. Yleensä oppiminen on iloista. Jo tarvikekassien kantaminen koululta tai opettajan autosta on ryhmäyttävää, Anne kertoo: ”Opiskelijat auttavat omatoimisesti. Siten he osallistuvat yhdessä opetuksen valmisteluun. Opiskelija rohkaistuu ja rentoutuu.”

Tehtävätyypit kannattaa ulkonakin suunnitella siten, että rauhalliset ja liikkuvammat työtavat vaihtelevat. Ulkona oppiminen voi sisältää myös pohdiskelevaa rauhallista työtä, kielen (epä)johdonmukaisuuksien oivaltamista, johon pitää antaa aikaa. ”Säätilaa ja tarkenemista täytyy tarkkailla ja reagoida liikkuvilla työtavoilla, jos opiskelijat alkavat värjötellä”, Anne muistuttaa.

Anne Rantakari (oikealla) ohjeistaa koulutuksen osallistujia.

Eväitä työhön

Koulutukseen osallistuneet kieltenopettajat totesivat yhdestä suusta, että ulkona pidetty tuokio virkisti ja teki hyvää. Edes pieni sade ei haitannut. 7.–9.-luokkalaisten englannin ja ruotsin opettaja Milla Ojala piti erityisesti nopeutta vaativista tehtävistä. ”Yksi suosikkini oli viestijuoksu, jossa joukkueen jäsen juoksi purkille, otti sieltä lapun ja vei sen vähän matkan päässä olevaan verbi- tai substantiivipurkkiin sen mukaan, mihin sanaluokkaan sana kuului. Tähän tehtävään näin paljon erilaisia käyttökohteita, esimerkiksi SPOTPAn harjoittelu, ruotsin substantiivien taivutus – purkit monikon päätteiden mukaan – tai prepositioharjottelu”, Milla kertoo.

Milla on lähtenyt omassa työssään kehittelemään tehtäviä ja työtapoja, jotka sopisivat ulkona oppilaiden kanssa tehtäviksi: ”Toivon, että aikaa löytyisi materiaalien valmistamiseen, koska sitähän toiminnallinen opetus vaatii. Aion käyttää saamiani ideoita tuomassa kivaa ja positiivista toimintaa ruotsintunnille.”

Yläkoulun englannin ja ranskan opettaja Nina Sipilä ehti heti koulutuksen jälkeen jo kokeilla kärpäslätkäharjoitusta, jossa opeteltavia sanoja läiskittiin kärpäslätkällä. Kierroksen eniten sanakortteja kerännyt saa toimia seuraavan kierroksen sanojen luettelijana, joten leikissä päästään myös puhumaan. ”Rauhallisen ranskan ryhmän kanssa toimi!” Nina sanoo. ”Koulutuksessa tuli hyvin muistuteltua itselle, miten monella tavalla asioita voi ja pitää kielten opettamisessa tehdä, vaikka on koronan vuoksi turvavälit ja monenlaisia rajoitteita oppimateriaalin käsittelyssä.”

Tarja Kinnunen opettaa ruotsia, saksaa ja englantia ison yhtenäiskoulun luokilla 5–9, tänä lukuvuonna erityisesti alaluokilla. Koulutuksesta mukaan tarttui uusia juttuja opetukseen hyödynnettäviksi. Hyödyllistä oli myös yhteinen pohdinta siitä, mihin kaikkeen kukin aktiviteetti soveltuisi. ”Kun sai itse taas tehdä näitä monipuolisia aktiviteetteja, mieleen palasi ajatus, että tällainen opiskelu on varmasti myös oppilaista kivaa ja uusien asioiden oppiminen tai aiemmin opitun kertaaminen tapahtuu ikään kuin vähän vahingossa, tekemisen lomassa”, Tarja kertoo. Myös yhteishenki kohenee. ”Monet hyvin toimivat jutut ovat ihan yksinkertaisia, esimerkiksi parin valitseminen niin, että opettajalla on kimppu parimetrisiä naruja ja hän pitää kiinni niiden keskikohdasta. Jokaisen oppilaan pitää ottaa kiinni yhdestä narunpäästä. Sen jälkeen opettaja irrottaa otteensa narujen keskeltä, ja oppilaat näkevät työparinsa oman narunsa toisessa päässä. Todella hyvä keino parin valintaan, jos luokassa usein naristaan, että en halua työskennellä sen ja sen kanssa”, Tarja kuvailee.

Englannintunneilla Milla ajatteli soveltaa jutunaiheita pyykkinarulla -tehtävää, jossa kuljetaan kaverin kanssa kaikki rastit läpi ja jutellaan aiheista tietyn ajan. Yhdellä pisteellä hän voisi olla itse kuuntelijana ja saada arvokasta tietoa oppilaiden suullisesta tasosta, ja yhden rastin keskustelun äänittäminen ja lähettäminen opettajalle voisi toimia yläkoulussa tarpeellisena kontrollina. Tarjaa kiinnosti saman tehtävän aloitteleville oppijoille sopiva versio, ”kysymyskävely” parin kanssa. Jokainen pari kiertää kysymykset läpi, lukee kysymykset ääneen ja vastaa niihin vuorotellen. Ninan mielestä toiminnallisia harjoituksia on helppo hyödyntää. ”Jos ulos lähteminen ei ole mahdollista, harjoitukset toimivat sisällä luokkahuoneessa”, hän sanoo.

Mitä ulkoilmaopetus vaatii?

Koska materiaalien täytyy olla säänkestäviä, laminointikone on ulkoilmaopettajan ystävä. Diaesitykset voi tulostaa ja laminoida, ja kirjalliset tehtävät voi tehdä ensin suullisesti ulkona ja kirjoittaa vasta kotona. ”Tuntisuunnitelma voi roikkua vaikka muovissa kaulassa”, Anne sanoo. ”Itse halusin digiä ja sähköisyyttä karkuun, mutta huomasin, että älypuhelin rikastuttaa toimintatapoja, tästä esimerkkejä ovat kuvaaminen tai qr-koodit.”

Joidenkin voi olla aluksi vaikea mieltää ulkona oppimista varsinaiseksi opiskeluksi. On tarpeen luoda yhteiset säännöt, täsmentää alueen rajat ja sopia, millaisesta merkistä kaikki palaavat yhteen kuuntelemaan lisäohjeita. Opettajan kannattaa tarkkailla omaa äänenkäyttöään ja pitää huolta ääniterveydestä.

Turvallisuus täytyy pitää jo ennalta mielessä: miten kuljetaan turvallisesti ja otetaan huomioon liikenne, maastonmuodot ja muut ihmiset. Jos opetus on jossain muualla kuin koulun pihalla, on otettava mukaan ensiapupakkaus ja selvitettävä tarkka osoite ja koordinaatit siltä varalta, että paikalle tarvitaan apua. Saattaa tuntua selviöltä, että vaatetuksen on oltava säähän sopiva. Annella on kuitenkin ainakin uuden ryhmän ensimmäisillä tunneilla aina mukana kassillinen kaulaliinoja, hansikkaita ja pipoja.

Ujompia voi kannustaa se, että esimerkiksi ryhmätöissä pääsee kauemmas muista omaan rauhaansa. Ääneen lukeminen voi tuntua luokassa kiusalliselta, mutta luonnossa liike ja iso tila rohkaisee epävarmempaakin. Liike auttaa myös sanaston oppimisessa, ja uudet sanat linkittyvät konkreettiseen oppimisympäristöön, mikä auttaa niiden mieleen palauttamisessa. Ulkotunneilla usein nauretaan, ja se on Annen mielestä valtavan vapauttavaa. ”Ihaninta on huomata, että luokassa passiivinen opiskelija kulkeekin ulkona reippaasti ja innostuneesti”, Anne kertoo.

Opettajat valmiina viestikisaan.