ETÄ- JA VERKKO-OPETUS
Virtuaalista kieltenopetusta
Helsingin yliopiston hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin opetusta virtuaalisessa luokassa.
V
TEKSTI LIISA ILOMÄKI
iime kevät opetti suomalaiset opettajat nopeasti käyttämään digivälineitä ja opettamaan etänä, ja näitä taitoja saatetaan hyvinkin tarvita edelleen. Vaikka opetus palaisikin tavalliseksi luokkaopetukseksi, etäopetuksen taitojen osaaminen voi monille opettajille tulla tarpeelliseksi ikäluokkien pienenemisen myötä. Varsinkin pienet lukiot joutuvat kehittämään erilaisia käytäntöjä tarjotakseen opiskelijoille opetusta, ja varsinkin harvinaisempien oppiaineiden opetusta on järjestettävä eri tavoin. Virtuaaliopetusta voi tarvita myös sellaisissa tilanteissa, joissa luokkaopetusta ei syystä tai toisesta pystytä järjestämään, esimerkiksi ryhmällä ei ole opettajaa tai koulun saneeraus edellyttää opiskelua muualla.
Virtuaaliopetuksessa improvisoiminen on toki mahdollista – mutta sekin on suunniteltava ennakolta! Tutkimusta virtuaalisuudesta Vuosina 2017–2019 Helsingin yliopiston digiteknologian tutkimusryhmällä (Technology in Education Research Group) oli tutkimus- ja kehittämishanke Opettajana virtuaaliluokassa, jossa kumppanina toimi kaupallinen kustantaja. Hankkeessa luotiin uudenlaista etäopetusta: opiskelijat toimivat virtuaalisessa luokassa, ja heillä oli lukujärjestyksen mukaiset oppitunnit, oikea opettaja ja opiskelukaverit ympäri Suomea. Kurssit toteutettiin kuten tavanomaiset kurssit lukiossa, vain verkon välityksellä. Opiskelijat saattoivat osallistua mistä tahansa, ja yleensä kunta maksoi osal-
10
5/2020
listumisen virtuaalikurssille. Vaatimuksena oli, että opiskelijalla oli tietokone ja toimiva verkkoyhteys. Kurssilaisilla oli käytössä oppikirjat, digitaalinen oppimisympäristö ja kursseja varten räätälöity virtuaalisen yhteydenpidon sovellus. Osa opettajista opetti jossain muussakin lukiossa ja osa oli freelancereita, joille virtuaaliopetus oli yksi työ muiden joukossa. Meidän yliopiston tutkijoiden tehtävänä oli tukea opettajien pedagogisia käytäntöjä ja kehittää niitä yhdessä sekä tutkia opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia. Opettajien kanssa pidettiin useita työpajoja, ja hankkeen loppuvaiheessa opettajien ja tutkijoiden yhteistyössä kehitettiin kaikille avoimia suunnittelumalleja virtuaalisen opetuksen tueksi. Tämän artikkelin tiedot perustuvat tehtyyn tutkimuksen. Tutkimusaineisto koostui opettajien haastatteluista, joidenkin oppituntien seuraamisesta ja opiskelijoille tehdystä kyselystä kurssien päätteeksi. Opiskelijat osallistuivat avoimeen opetukseen; tutkimuksessa ei ole mukana tietoja niistä opiskelijoista, joiden koulu oli tilannut kurssin koulun saneerauksen tai opettajan puuttumisen vuoksi. Opettajia haastateltiin hankkeen aikana sekä alussa että lopussa, lisäksi joitakin haastatteluja toteutettiin hankkeen puolivälissä.
Pioneeriopetusta motivoituneille
Opiskelijoista lähes kaikki osallistuivat harvemmin opiskeltujen kielten kuten ranskan, venäjän, saksan, japanin tai espanjan kursseille (muita oppiaineita olivat islamin uskonto, ET ja jotkin muut reaaliaineiden kurssit). Osa opiskelijoista oli aloittanut kielen opiskelun omassa lukiossa, mutta jatkoryhmää ei tarjottu, osa taas on opiskellut kokonaan virtuaalisesti. Ensimmäiset virtuaalisesti opiskelleet ovat jo kirjoittaneet ylioppilaiksi hyvällä menestyksellä. Opiskelijoista noin kaksi kolmasosaa on ollut tyttöjä. On selvää, että opiskelijoilla on ollut erityisen hyvä osallistumisen motivaatio: pioneeriopetukseen hakeutuminen on saattanut edellyttää oma-aloitteisuutta, oppitunnit ovat sijoittuneet tavallisen kouluajan jälkeen, ja opiskelijalla on ollut kiinnostus johonkin kieleen, jota omassa koulussa ei ole voinut opiskella.
