Ihanaa, kun pystyy liikkumaan Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Jani Avelin
Vuosikymmeniä selkäkivuista kärsinyt Niko Kivelä ei halua kuulla neuvoja eikä hän neuvo muita selkäkipuisia. Jokaisen on löydettävä oma tasapainonsa. Liikkumisesta iloitseva koomikko tykkää treenata kotona ja kovaa. NIKO KIVELÄ MUISTAA saaneensa ensimmäisen kolmiokipulääkkeen selkäkipuun 11-vuotiaana harrastaessaan kartingia. Mutta selkäkivut olivat alkaneet jo aiemmin. Sen palautti mieleen taannoinen Pariisin-matka. – Kun heräsin aamulla hotellisängyssä, käännyin ja laitoin tyynyn mahan alle helpottamaan painetta selässä. Sanoin sitten pojalleni: tiedätkö mitä, tajusin, että olen tehnyt näin jo lapsena! Olen mennyt mahalleen ja sullonut tyynyn tueksi alavatsan alle. Alkuaikoina kipu tuntui alaselässä, mutta vuosien varrella se on mennyt jalkoihin. Niko on tottunut selkäkipuun, koska se on ollut läsnä niin kauan. – Mutta oikeastaan vasta viime aikoina kipu on vaikuttanut niin, etten ole pystynyt liikkumaan, ja se on vienyt mun elämästä jotain. Lapsuudessa kipu ei rajoittanut Nikon elämää, vaikkakin mikroautoilu oli kivuliasta. – Karting on selälle rankka laji ja kasvoin harrastuksen aikana nopeasti, joten se saattoi olla osasyyllinen. Eikä välttämättä ole paras juttu selälle, että istun työni takia paljon autossa. Monien tapaan Niko on kokeillut kaikenlaista kipuun. Hän on myös törmännyt kiinnostaviin neuvoihin. – Kerran yksissä juhlissa juteltiin kipukokemuksista. Kerroin, että mulla on lapsesta asti ollut selkäkipua ja välillä ei tunnu varpaat ja jalassa on kuin märkä villasukka. Sit joku kysyi, oletko käynyt hierojalla. Mä menin lukkoon ja tuijotin vaan sitä. Siis mitä!? – Olen siis käynyt hierojalla lukuisia kertoja, ja lääkärissä, eikä selkäkipuihin ole löytynyt syytä.
6
Hyvä Selkä 4/2023
Järkyttävä kipu Viime keväänä Niko kävi kaksi kertaa magneettikuvassa, koska kukaan ei oikein ymmärtänyt mistä varpaiden tunnottomuus johtuu. – Kuvissa näkyi pullistumia, välilevyn repeymä ja luupiikki. Mikään ei kuitenkaan mätsännyt mun ongelmaan. Mutta tieto oli siinä mielessä hyvä, koska aloin jo miettiä, että kuvittelenko vaan kivut. Nikon rankin selkäkipukokemus tapahtui viime vuonna.
Olen satoja kertoja kiittänyt yleisöä kivuttomasta hetkestä.” – Normaali lähtö selkäkipuun on se, että nousen ylös sohvalta. Nyt nousin jotenkin ”väärin” ja parissa minuutissa multa lähti jaloista tunto. Tunto kyllä palasi, mutta kipu ei lähtenyt pois. Huutorefleksi. Järkyttävä kipu kesti useamman päivän eikä Niko saanut nukuttua. – Vasemmassa jalassa oli tunne, että joku repii mun jalkaa irti koko ajan. Kipu vaan jatkui ja jatkui. Ensimmäinen viikko kului kotona yläkerrassa, koska Niko ei päässyt liikkumaan alakertaan. Myös vessassa käyminen oli ongelmallista. – En pystynyt käyttämään tarvittavia lihaksia eli punnaamaan mitään ulos, koska se sattui niin paljon. Eli piti juoda mustaa kahvia ja sitten odottaa, että jotain tippuu, mies veistelee. Myös perheen koirien ulkoiluttaminen oli tuskallista.
– En pystynyt kävelemään kuin 50 metriä. Kyyneleet valuivat silmistä. Kipu on niin valtava, että oli pakko kääntyä takaisin kotiin.
Lavalla en tunne kipua Kivuista huolimatta Niko on pystynyt hoitamaan työnsä aina suht normaalisti. Paitsi viime vuoden joulukuussa. Tuolloin Niko ajoi autolla mahdollisimman lähelle keikkapaikan ovea, sitten kaksi miestä nosti hänet ulos autosta ja hän käveli tuskaisena keppien avustuksella sisälle. – Koska lavalle meno kepeillä kesti tosi kauan, joku katsomosta huusi jotain. Ihmiset luulivat, että se on osa esitystä. Sanoin vain keikan alussa: olen pahoillani, mun selkä on tosi kipeä ja sitten jatkoin. Yrittäjänä Nikolla ei ole mahdollisuutta jättää keikkoja väliin. Hän myös tykkää työstään niin paljon, ettei ole halunnut jäädä kotiin, vaikka jälkikäteen ajateltuna joskus olisi ehkä pitänyt. Mutta lavalla kipu unohtuu. – Ihanaa, kun adrenaliini tulee lavalla. Se on mun kivuton paikka ja odotan aina, että pääsen keikalle. Adrenaliini ja viina auttavat, koomikko nauraa. – Olen satoja kertoja kiittänyt yleisöä kivuttomasta hetkestä. Nyt koko länsimainen lääketiede voisi keskittyä siihen, miten sen saisi jalostettua. Paljon osataan keksiä, keksitään nyt vastike adrenaliinille, Niko jatkaa. Keikan jälkeen kiputuntemus palaa. Näin kävi myös viime talvena. Kipu jatkui parisen kuukautta. Keväisten magneettikuvien jälkeen Niko soitti eräälle Suomen johtavista ortopedeistä. Jo eläköitynyt lääkäri kiinnostui Nikon tarinasta ja kehotti etsimään kivutonta tilaa. Ratkaisu oli olla levossa ja liikkumatta.
