Tutkimustietoa
Koonnut: Satu Nieminen
Selkänikaman pienempi koko voi suojata välilevynpullistumilta AIEMMAT TUTKIMUKSET ovat osoittaneet, että ihmisten selkänikamien koko ja poikkipinta-ala on pienentynyt ihmiskunnan historian aikana. Tänä päivänä elävän ihmisen selkänikamat ovat pienempiä kuin esimerkiksi keskiajalla ihmisten nikamat olivat. Oulun yliopiston tutkimus selvitti selkänikaman poikkipinta-alan yhteyttä luisten nikamien välissä olevien välilevyjen pullotuksen, pullistumien ja välilevytyrien ilmaantumiseen. Välilevymuutokset ovat hyvin yleisiä aikuisväestössä ja välilevytyrien esiintyvyys on suurin 30–50-vuotiaiden ikäryhmissä, ollen yleisempi miehillä. Yleisimmin välilevytyrä esiintyy selkärangan kahdessa alimmassa nikamavälissä. Välilevypullistumia tai -tyriä löydetään kuvantamisessa monesti myös täysin oireettomilta henkilöiltä, ne eivät siis aina aiheuta oireita. Oireisten välilevytyrien esiintyvyys väestössä on noin 1–3 prosenttia. Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomen vuonna 1966 syntyneiden syntymäkohorttia. Kohorttiin kuuluvan 1 540 henkilön selät magneettikuvattiin
Kuva: Oulun yliopisto
heidän ollessaan 46–48-vuotiaita. Kuvista selvitettiin välilevypullistuminen ja -tyrien esiintyminen lannerangan alaosien välilevyissä ja mitattiin selkänikamien koko.
Tutkimuksessa välilevyjen pullotuksen, pullistumien ja tyrien esiintyvyys oli kohtalaisen yleinen, niitä oli melkein 50 % miehistä ja yli 40 % naisista. Tilastollisin menetelmin suljettiin pois pai-
Pitkäaikaisen kivun riskitekijät OULUN YLIOPISTON ja kanadalaisen McGillin yliopiston tutkijat ovat julkaisset laajan tutkimuksen pitkäaikaista kipua ennustavista riskitekijöistä. Kipu on yleisin syy hakeutua terveydenhuollon palveluiden piiriin ja se on työikäisten aikuisten parissa suurin toimintakykyä heikentävä oire. Pitkäaikaisen kivun taustalta ei usein löydetä selkeää yksittäistä syytä ja vammaa seurannut kudosvaurio harvoin selittää pidemmän aikavälin tilannetta. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että pitkäaikaista kipua ennustavat ja kipukokemukseen vaikuttavat monet eri biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Pitkäaikaisen kivun riskitekijöistä ei 18 Hyvä Selkä 4/2023
ole kuitenkaan vakiintunutta käsitystä. Tutkimuksessa hyödynnettiin englantilaista yli 490 000 henkilön tiedot kattavaa UK Biopank -aineistoa. Tutkimushenkilöitä seurattiin yhdeksän vuoden ajan. Koneoppimista hyödyntäen selvitettiin 99 fyysisen, psykologisen, demografisen ja sosiaalisen tekijän vaikutusta pitkäaikaiseen kipuun. Näiden mahdollisten riskitekijöiden joukosta tutkimus tunnisti keskeisimmät pitkäaikaiselle kivulle altistavat tekijät. Tunnistetut tekijät olivat uniongelmat, väsymyksen tunne, usein koettu kyllästyneisyys, korkea painoindeksi (yli 30), stressikuormitusta aiheuttaneet elämäntapahtumat (kuten avioero, työt-
tömyys tai puolison kuolema) ja lääkärillä käynti mielenterveysongelmien takia. Riskitekijät ennustivat kivun laaja-alaistumistumista yhdeksän vuoden seuranta-aikana. Vastaavasti näiden tekijöiden vähäisyys ennusti kivusta toipumista kyseisenä aikana. Riskitekijöiden pohjalta tehtiin yksinkertaistettu kuuden kysymyksen malli, jonka todettiin ennustavan pitkäaikaista kipua. Tätä kuuden kysymyksen mallia testattiin Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa ja kanadalaisessa Prevent-AD-aineistossa. Tulosten havaittiin olevan lähes identtisiä sen kanssa mitä englantilaisessa aineistossa oli havaittu. Tutkimuksen rajoitteena
