Asiantuntija-artikkeli
Kuinka opin auttamaan itseäni selkäkivun kanssa? Selkäkipu on yleisyydestään huolimatta asiana ja käsitteenäkin hiukan epäselvä. Selkäkipu tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille, ja sen seuraukset ovat yksilöllisiä. SELKÄKIPU POIKKEAA muista kivuista siinä, että se aiheuttaa huolestuneisuutta ja jopa pelkoa enemmän kuin moni muu kipu: meidän on helpompi suhtautua esimerkiksi polvi- tai nilkkakipuun, mutta selkäkipu koetaan usein uhkaavampana. Monesti kivun ja kuormittamisen pelko ovat isompi ongelma kuin kipu itsessään. Pelko voi johtaa kipua aiheuttavien tekijöiden välttämiseen, mikä osaltaan voi pitkittää kipua ja johtaa noidankehään. Taustalta löytyy usein virhetulkintoja ja virheellistä tietoa. Olisikin tärkeää tunnistaa ja tarkistaa selkäkipuoireyhtymään liittyvät asenteet ja uskomukset. Jokaisen selkäongelmaisen tilanne on yksilöllinen. Aivan akuutissa selkäkivussa liikkuminen voi rajoittua hyvin pieniin asennonmuutoksiin, esimerkiksi hitaaseen kävelyyn sisällä. Lepo on silloin osa hoitoa, mutta vuodelevon osuus tulee rajata mahdollisimman lyhyeksi. Liikkuminen kotona ja päivittäisistä toiminnoista huolehtiminen ovat selän ja toipumisen kannalta hyödyllisiä harjoitteita silloin. Harjoittelun hyödyt ja välttämättömyys korostuvat selkäkivun toistuessa ja kroonistuessa. Alussa tarvitaan usein yksilölliset ohjeet fysioterapeutilta – varsinkin silloin, jos on muita huomioon otettavia sairauksia. Fyysinen harjoittelu vaatii tietoa ja kokemusta. Tärkein kokemus tulee kuitenkin tekemisen myötä: on opittava tuntemaan omaa kehoa ja sen reagointia. 10
Hyvä Selkä 2/2021
Ryhmässä harjoittelu on sosiaalista ja kannustavaa. Kuvassa spiraalistabilaatioryhmäläisiä Ortonissa. Menetelmä sopii hyvin selän ja tukirangan vahvistamiseen. Kuva: Orton
Selkäkivut usein välilevyperäisiä Suuren osan selkäkivuista katsotaan olevan peräisin välilevyvauriosta ja välilevyn rappeuma -ilmiöstä. Vaikka välilevyrappeuma saattaa olla kivutonkin, se aiheuttaa usein paikallista tai alaraajoihin säteilevää kipua.
Välilevyvauriosta seuraa liitännäisilmiönä myös rangan muiden osien rappeumamuutoksia. Näihin liittyvät paitsi rangan rakenteen myös hermo-lihastoiminnan häiriöt. Sana ”rappeumamuutos” ei ole kovin tarkka eikä kannustava. Siinä on uhkaava sivuvivahde, joka ohjaa harhaan. Välilevyrappeuma on nimittäin osin itseään korjaava prosessi, ja siinä suhteessa se poikkeaa esimerkiksi polvi- tai lonkkanivelkulumista. Selkävaivojen esiintyminen väestössä saavuttaa huippunsa noin 45–55 ikävuoden välillä, minkä jälkeen selkävaivojen esiintyminen vähenee.
