Lahjakas laiskottelija kuntouttaa selkää säntillisesti

Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Annina Mannila

Selkäkivut ovat olleet osa uutisankkuri Salla Paajasen elämää vuosikymmeniä. Häntä ovat vaivannet niin välilevyrappeuma, prolapsit, spinaalistenoosi, lievä skolioosi kuin yliliikkuvuuskin. Viimevuotisen leikkauksen jälkeen Salla on kuntouttanut selkäänsä aktiivisesti. Häneltä sujuu lahjakkaasti myös laiskottelu.

ENSIMMÄISET SELKÄVAIVAT Salla sai jo teini-iässä, kun hän harrasti yleisurheilua ja satutti selkänsä aitajuoksuharjoituksissa.

– Siihen maailmanaikaan ei oikein terveyskeskuksessa eikä kouluterveydenhuollossa ymmärretty, että selkään oli oikeasti sattunut. Jouduttiin sitten hakemaan apua jäsenkorjaajalta, joka pystyi manipuloimaan selkää kuntoon.

Tästä jäi Sallalle luottamus tiettyihin hoitomuotoihin, joissa hän on käynyt säännöllisesti vuosikausia. Hän on myös opiskellut shiatsu-terapeutiksi.

– Käyn kerran kuukaudessa hierojalla, jäsenkorjaajalla tai osteopaatilla ilman, että mitään varsinaisia pahoja vaivoja on.

Ammattilaisen käsittely on ollut tarpeen myös pitkien suorien tv-lähetysten jälkeen.

– Seisominen tuntuu kropassa. On pitänyt heti varata aika hoitoon, jossa avataan selän jumit.

Sallalla on lievä skolioosi, joka vetää kroppaa juntturaan. Selkäongelmat ovat perinnöllisiä. Hänen äidillään on ollut vastaavia vaivoja, lievää skolioosia ja sama nikamaväli on myös leikattu.

– Olenkin varoittanut tytärtä, että ”ennakkoperintöä” saattaa olla tulossa. Ja poikaa myös, hän opiskelee koodaamista ja pelailee paljon. Poika on alkanut käydä säännöllisesti kuntosalilla. Se on hyvää vastapainoa istumiselle.

Fysioterapeutin ohjeilla kohti leikkausta

Sallan selkäongelmat pahenivat kolmikymppisenä. Aamuisin hänen piti kontata lattialla ja hilata itsensä ylös nikama nikamalta. Magneettikuvissa löytyi välilevyrappeuma, joka etenee ja luhistuttaa välilevyjä. Matkan varrella Sallalla on ollut prolapseja, välilevyn pullistumia, mutta ne ovat menneet liikunnalla ohi.

Keväällä 2020 Salla tunsi taas kipua selässä ja hän popsi vaivaan kipulääkkeitä. Kun prolapsioireet kesällä voimistuivat, hän meni lääkäriin. Tässä välissä kunto oli alkanut rapistua ja lisäkiloja tulla liikkumattomuuden takia. Ensin fysiatri suosittikin painonpudotusta: viisi kiloa pois, se auttaa.

Olen lahjakas laiskottelija. Tykkään ottaa kirjan käteen ja katsoa telkkarista sarjoja.

– Sitten kun otettiin magneettikuvat, pääsinkin leikkausjonoon. Minulla oli jo entuudestaan spinaalistenoosiakin, selkäydinkanavan ahtaumaa. Se ei enää pelkällä liikunnalla lähde. Ahtauma oli pahentunut edellisen kuvantamisen jälkeen, kuudessa vuodessa.

Korona viivästytti Sallan hakeutumista lääkäriin. Hän ei halunnut kuormittaa terveydenhuoltoa pandemiatilanteessa. Epätietoisuus leikkausajankohdasta kuitenkin askarrutti. Mitä jos leikkausta lykätään koronan takia, ehtiikö vasen jalka rampautua?

Sallalla oli apuna hyvä fysioterapeutti, joka valmisteli häntä leikkausta varten.

– Treenattiin lihaksia, joita tarvitaan heti leikkauksen jälkeen, esimerkiksi että pystyy käymään vessanpytyllä, laskeutumaan ja nousemaan.

Sallasta tämä oli hyvä muistutus myös siitä, mitä vanhempana tarvitaan eli kuinka mennä sänkyyn ja miten tulla sieltä ylös.

– Selkäterveydestä on hyvä pitää huolta jo tässä vaiheessa.

Leikkaus onnistui, kivunhoito ei

Salla pääsi selkäleikkaukseen elokuun lopussa. Neljätuntisessa operaatiossa tehtiin lisää tilaa selkäydinkanavaan. Leikkaus oli onnistunut. Kivut jäivät leikkauspöydälle.

Heti leikkausta seuraavana päivänä sairaalan fysioterapeutti neuvoi, miten sängystä noustaan. Sallan liikkeelle lähtöä tosin vaikeutti se, että hän ei saanut riittävää kipulääkitystä.

– Julkisella puolella sen kanssa jemmaillaan. Mulla kivunhoito meni pieleen heti leikkaussalin jälkeen. En saanut leikkauskipuihin luvattua lisälääkitystä yöllä, ja vielä aamullakin hoitajat puolittivat kirurgin määräämiä annoksia. Sain sairaalasta mukaan muutaman pillerin, jotka kumosivat omien kipulääkkeideni vaikutuksen. Tässäkö pitäisi nyt alkaa kävelemään?

Kun Salla sitten sai vahvempia lääkkeitä ja nukuttua muutaman yön, hän pääsi liikkeelle eri tavalla. Hän käveli pihaa ympäri ja sitten lähipuistoon. Mies lähti mukaan varmistelemaan.

Nyt, seitsemän kuukautta leikkauksen jälkeen Salla on toipunut hyvin. Hänellä on vielä ajoittaisia tuntohäiriöitä jalassa, mutta se on normaalia.

– Puristuksissa ollut iskiashermo mukavasti muistuttelee, jos tulee muutaman päivän tauko jumppaan. Lähehän mummo liikkeelle, Salla naurahtaa.

Kuntoilua kotona

Ennen leikkausta Salla kävi fysioterapeutilla kymmenen kertaa ja leikkauksen jälkeen käyntejä on ollut omakustanteisesti 30.

– Ollaan käyty läpi jumppaohjelmaa, että tulee kaikki tehtyä oikein. On ollut erittäin tärkeää, että löytyi ortopediaan ja neurologiaan perehtynyt fysioterapeutti. Hänen omakin selkänsä on leikattu, joten hän tietää, mitä asiakas tarvitsee ennen leikkausta ja sen jälkeen.

Salla hikoilee kotona jumppaohjelman parissa tunnin verran kolme kertaa viikossa. Aluksi hän pyörittää hulavannetta, sitten hän tekee ohjelman, johon kuuluu kahvakuulaa, jumppapalloa ja venyttelyä.

Liikunta on aina ollut monin tavoin mukana Sallan elämässä selkäongelmista huolimatta. Myös yliliikkuvuus tuonut siihen omat haasteensa ja rajoituksena.

– Täytyy tasapainotella sen kanssa, mikä antaa hyvää oloa ja mikä aiheuttaa kropassa pahaa oloa.

Aviomiehensä kanssa Salla tekee pyörälenkkejä ja pitkiä kävelylenkkejä. Omakotitaloasujalla tulee lisäksi hyötyliikuntaa väkisinkin puutarhassa ja sisällä. Myös siivoamisen Salla ottaa hyötyliikuntana. Imurointi ja moppaus käyvät liikuntasuorituksesta.

Salla suosii myös työmatkaliikkumista. Hänellä ei ole omaa autoa ja hän on kulkenut iät ajat pyörällä ja kävellen.

Jos ulkona on huono keli, Salla voi kuntoilla sisälläkin. Omakotitalon vinttikerrokseen on nimittäin tehty pieni kotikuntosali, jossa viihtyy muukin perhe.

Särkylääkettä ja fysioterapiaa olen saanut, mutta kyllä se on niin, että liike on lääke.

– Kävelymatolla astellessa voi samalla vaikka katsoa tabletilta jotain ohjelmaa tai laittaa jonkin keikkakonsertin soimaan ja sen tahdissa fiilistellä.

Tanssikengät odottavat

Koronatilanne ei ole juurikaan vaikuttanut Sallan liikuntaharrastuksiin. Näin olisi muutoinkin mennyt, kotiharjoittelua ja ulkoilulenkkejä.

Sallalle tärkeä flamenco on tosin jäänyt tauolle. Hän on harrastanut sitä jo lähes 30 vuotta.

– Ensin oli selkä niin kipeä, ettei voinut mennä ja laittaa korkokenkiä jalkaan. Sitten tuli korona ja lopetti tunnit. Mielenkiinnolla odotan sitä päivää, kun pääsen kokeilemaan, miten selkä kestää tanssikenkiä.

Myös flamencon kotimaa Espanja on Sallalle ja hänen perheelleen tärkeä.

– Siellä asuu sukulaisia ja vanhemmillani on siellä pieni talo. Flamenco on mukavaa liikuntaa, jossa on musiikkia ja monipuolista kropan käyttöä.

Aamuvirkku Salla ottaa liikunnasta ilon irti myös etelän lämmössä.

– Kun ollaan lomalla, olen jo ehtinyt käydä sauvakävelyllä ja tehdä jumppaohjelman ennen kuin perheen miesväki on ehtinyt syödä aamupalaa. On mahtavaa, kun aurinko paistaa ja lämpimässä on mukava lähteä liikkeelle.

Tanssiharrastukseen liittyen Salla on kiinnostunut myös kehonhuollosta. Hän on käynyt vuosien varrella erilaisia kursseja esimerkiksi pilateksesta, Method Putkisto -menetelmästä ja Hypopressive-harjoittelumetodista, jossa on hengitys- ja asentoharjoituksia erityisesti synnyttäneille naisille.

– Otan nykyisin välillä lyhyitä verkkokursseja. Kun työni on sellainen, että se loppuu illalla kello 19 tai 20, niin ei sitten oikein jaksa lähteä minnekään, mutta kotona voi tehdä.

Kuva: Annina Mannila

Vaihdevuodet – kiitorata kohti vanhuutta

Selkäterveyteen vaikuttavat monet asiat, myös lihaskunto ja paino. Näihin asioihin olisi Sallan mielestä hyvä kiinnittää huomioita jo hyvissä ajoin. Viimeistään vaihdevuosi-iässä sen sitten huomaa, jos ei ole terveyden eteen mitään tehnyt.

– Vaihdevuodet kun tulevat ryminällä, se alkaa vaikuttamaan lihaksiin ja painonhallintaan. Tämän ikäisenä, 56-vuotiaana naisena joutuu väkisinkin keskittymään hyvinvointiin. Pitää katsoa mitä suuhunsa pistää, etteivät vaatteet rupea kiristämään.

Hormonimuutokset vaikuttavat Sallan mukaan myös kipuihin.

– Mulla on vaihdevuosioireisiin hormonikorvaushoito, ilman sitä mulla olisi kovia nivelkipuja.

Huomiota tulisi kiinnittää selän ja vatsan lihaksistoon, eritoten synnyttäneillä naisilla.

– Olen synnyttänyt kolme lasta. Sairaalasta saatuja ohjeita lantionpohjalihaksille ei tule kipeänä heti synnytyksen jälkeen tehtyä, ja kotona vauva-arjessa ne unohtuvat. Sitten näin vaihdevuosi-ikäisenä harmittelee, että olisikohan kuitenkin pitänyt tehdä niitä lantionpohjajumppia.

– Todellakin sen tajuaa vasta tässä iässä, miten estrogeenin puute vaikuttaa lihaksistoon. Se on monimutkainen tämä ihmisen fysiologinen järjestelmä. Vaihdevuodet on kiitorata kohti vanhuutta. Ei auta muu kuin laittaa huumoria peliin, Salla lohkaisee.

Pehmeästi takaisin töihin

Salla on tehnyt selkäleikkauksen jälkeen töitä osasairauspäivärahalla. Hän on Ylen Uutis-Suomen ankkurina kolmena päivänä viikossa. Huhtikuussa Salla palaa täysipäiväisesti tekemään alueellisia tv-uutisia ja silloin lähetyksiä voi olla kahdeksan kertaa päivässä.

– Seisomista tulee studiossa ja ruoto on siinä pikkuisen vinossa kameroihin nähden. Robottikamerat on valmiiksi asemoitu ja minuuttiaikataululla lähetystä tehdään, joten ei ole mahdollista säätää kameroita eripituisten ja eri kohdassa olevien ankkureiden mukaan. Askelmerkit ovat tarkat ja siinä olet.

Salla on kiitollinen siitä, että työkaverit ovat antaneet hänen tehdä nyt pelkästään Uutis-Suomea. Hän on ehtinyt kuntoutua pidemmän kaavan mukaan, mikä on sopinut tähän korona-aikaan, kun elämä on muutenkin ollut hiljaisempaa.

– Kaikkien osapuolten toiveena on saada uutisankkuri kuntoon. Mulla on ikää jo sen verran, että selkä pitää saada kuntoon, että saan viimeiset työvuodet tehtyä, eikä ole selkä ihan romuna sitten, kun jään eläkkeelle.

Olen halunnut investoida omaan hyvinvointiini. En harrasta shoppailua, mutta harrastan hoidoissa käymistä.

Työn ja arjen askareiden vastapainoksi Salla osaa ottaa rennosti.

– Olen lahjakas laiskottelija. Tykkään ottaa kirjan käteen ja katsoa telkkarista sarjoja. Varsinkin korona-aikana tämä on korostunut, kun ei ole päässyt menemään. Jonain päivänä on taas kiva, kun pääsee teatteriin ja musiikkikeikoille. Toistaiseksi ei ole tuntunut pahalta tämä kotona kököttäminen.

Investoin omaan hyvinvointiini

Kysyttäessä, olisiko Salla kaivannut enemmän tietoa tai tukea selkäongelmiinsa. Hän vastaa, että se on aika lailla ihmisestä itsestä kiinni.

– Mulla on ollut hirveän hyvä työterveyshuolto. Sieltä olen saanut apua, kun olen sitä tarvinnut. Olen onnekas siinä mielessä, kaikilla ei näin ole. Särkylääkettä ja fysioterapiaa olen saanut, mutta kyllä se on niin, että liike on lääke. Paljon joutuu itse tekemään, eikä siinä riitä se, mitä työnantaja työterveyden kautta tarjoaa.

Sallalla on ollut mahdollisuus panostaa itse omaan hyvinvointiinsa ja käydä hoidoissa ammattilaisten luona.

– Olen halunnut investoida omaan hyvinvointiini. En harrasta shoppailua, mutta harrastan hoidoissa käymistä, kun se on mahdollista.

Salla myös tykkää sellaisesta liikunnasta, jota voi tehdä kotona tehdä.

– Ennen kuin selkä meni viime kesänä huonoon kuntoon, kokeilin kehonhuollon kotikurssia. Se oli kiva. Kotimaiset ammattilaiset vetivät, oli videoita ja omalla kehonpainolla tehtäviä harjoituksia. Ostin kurssin itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Sallan vinkit liikkuvalle selälle:

• Yhdistä liikunta työmatkaan, jos mahdollista.

• Hyötyliiku. Tee puutarhatöitä tai ota kodinsiivous liikunnan kannalta.

• Löydä omaan elämäntilanteeseen sopiva laji tai porukka, jonka kanssa on kiva liikkua yhdessä.

• Kun lähdet lenkille, kuuntele radiota tai podcasteja, joita et ole muuten ehtinyt kuunnella. Yhtäkkiä huomaat, että oletkin samalla kävellyt pitkän lenkin.

Salla Paajanen, 56

• Toimittaja, uutisankkuri, juontaja.

• Tuttu tv-kasvo mm. Ajankohtaisesta kakkosesta (1996–2015), Linnan jatkoilta ja Ylen Uutis-Suomi -lähetyksistä.

• Perheeseen kuuluu aviopuoliso, aikuiset lapset ja yksi lapsenlapsi.

• Harrastukset: flamenco, kotijumppa, kävely ja pyöräily.