MINÄ JA SELKÄ
Eveliina Kaattari:
Skolioosi teki minusta vahvemman OLEN EVELIINA, 13-vuotias tyttö Po- vin. Näin sanoivat myös kaikki läheiseni, nousta sängystäni ja mennä makaamaan rista. Olin noin 4. luokalla, kun terveys- sukulaiset, ystävät mutta sitä lausetta oli ohuelle penkille. Äiti rauhoitteli minua, tarkastuksessa huomattiin, että toinen todella vaikeaa uskoa. koska olin ihan paniikissa. lapaluuni törrötti eri asennoissa kuin Pelkäsin todella paljon, että esimerSalissa oli todella monta lääkäriä, jottoinen. Siitä se sitten lähti, aloimme käy- kiksi halvaantuisin tai pahimmassa ta- ka valmistelivat leikkausta. Seuraavaksi mään tasaisin välein lääkärillä tarkas- pauksessa kuolisin. Olihan edessä iso sanoin äidille, että rakastan sinua ja nähtuksissa. Aina huomattiin, että mutkaa operaatio. Menimme lääkäriin ja siellä dään sitten kun herään, viimeiset sanani on, mutta sitä ei myönnetty skolioosiksi. kerrottiin tulevasta, mikä kuulosti niin ennen nukahtamista olivat ”mä laukkaan Näin jatkui noin vuoden, kunnes mutka pelottavalta, enkä voinut uskoa, että oli- röllillä” eli lempihevosellani, äiti kertoi. oli edennyt jo sen verran, että tarvittiin sin ikinä tässä tilanteessa. Sitten koitti- Leikkaus kesti noin 4 tuntia. Sitten olkorsettihoito apuun, sellainen 23h käyt- kin se päivä, kun lähdimme ajamaan äi- tiin heräilemässä teho-osastolla äidin töinen korsetti. ja isän kanssa. MuisSitten saimme lätan sieltä vain muuhetteen Turkuun, tamia asioita kuten, eräälle naiselle, joka että söin ja join jotain valmistaa korsetteja. pientä ja katsoin telkHän otti minusta erikaria. Olin siellä noin laisia mittoja korsetpäivän, kunnes minut tia varten. Kun sain vietiin osastolle. Sielkorsettini, se tuntui lä oli rankkaa, söin aluksi todella epätodella vähän ja otin mukavalta ja purislääkkeitä. Isäni on Tutavalta. Kyllä minä russa töissä, joten hän sitten siihen totuin tuli koko viikonlopukaika hyvinkin, nimitsi seurakseni, kun äitäin seuraavalla kerdin piti lähteä takaisin ralla, kun kävimme Poriin. lääkärissä, selkäni Olin sairaalassa oli parantunut noin noin viikon. Nousin 80-90 prosenttisesensimmäisen kerran Eveliina Kaattari on Pohjoismaiden ensimmäisiä skolioosipotilaita, ti. Muistan kun en seisomaan teho-osasjolle on tehty selän pingotusleikkaus. vain voinut lopettaa tolla, ja sitten joka päihymyilemistä, olin niin iloinen ja in- tini kanssa Turkuun Tyksiin, ja jännitys vä normi osastolla. Kävimme myös tenoissani. oli niin kova. Pääsimme sairaalaan ja kemässä pieniä lenkkejä kävellen osasHetkeä myöhemmin paniikkikohta- asetuimme huoneeseen, jonne meidät tolla, ja sain myös toisen korsettini, jota ukset halusivat ottaa ilon pois minulta. ohjattiin ja jossa otettiin vielä muuta- piti pitää kolme kuukautta leikkauksen Se oli kamalaa, sillä en voinut pitää kor- mia verikokeita jne. Kävimme vielä äi- jälkeen. Se auttoi parantamaan ryhtiä. settiakaan juuri ollenkaan, sillä hengit- din kanssa kahvilla ja otimme kaiken ilon Sitten koittikin jo kotiin lähdön päivä. täminen oli vaikeaa ja korsetti kiristi. irti, sillä luvassa olisi puolenvuoden lii- Olin niin onnellinen, kun pääsin kotiin, Se näkyikin jo seuraavassa kontrollissa, kuntakielto ja muita rajoitteita. ja oikeasti tein sen. Kiitos tuhannesti selkäni oli mennyt huonoksi. Lääkärissä Seuraavaksi koitti se suuri päivä, elä- perheelleni tuesta erityisesti äidille ja silti tsempattiin ja sanottiin, että koita mäni rankin mutta vahvin päivä. Minut isälle, kiitos myös lääkäreille ja tietenpitää edes vähän korsettia eli toisin sa- tultiin hakemaan huoneestani ja pääl- kin parhaalle ystävälleni. noen sain toisen mahdollisuuden. Se oli leni laitettiin lämpöpeitto. Lähdimme Nyt tammikuussa neljä kuukautta ikävä kyllä liian raskasta paniikkikoh- kulkemaan hissillä kohti leikkausosas- leikkauksen jälkeen vointini on hyvä. tauksien vuoksi, ja lomamatkamme jäl- toa, hoitajien ja äitini kanssa. Kun näin Olen pystynyt elämään täysin normaakeen kesällä äitini kertoi, että leikkaus kyltin ”leikkausosasto”, sykkeeni alkoi lia elämää. Ja liikuntakielto poistui kakolisi tulossa muutaman kuukauden ku- nousta ja olin ihan itkun partaalla. Odo- si kuukautta etuajassa, joten pääsen paluttua. Minä tietenkin purskahdin täy- timme käytävällä saliin pääsyä ja joku laamaan rakkaan ratsastusharrastuksen teen itkuun, ja äiti ja isä lohduttivat ja lääkäreistä tuli piirtämän päähäni tus- pariin. sanoivat, että älä huoli kaikki menee hy- silla jotain merkkejä. Vihdoin minun piti Kuvat: Angelica Kaattari 24
Hyvä Selkä 1/2020
