TUKI // POIKKEUSAJAN JÄLJET
Tukiyhdistysten poikkeustiloja Tukiliiton jäsenyhdistysten tilanteet koronan keskellä vaihtelevat paljon. Osa on pystynyt toimimaan uusilla tavoilla, osa on lähes lamaantunut. Uutta alkua on vaikea suunnitella, kun paluu normaaliin on
TEKSTIT Nanna Nieminen ja Merja Määttänen
etäinen kangastus.
V
iime vuoden lopulla järjestettiin yhdistystoimijoiden alueellisia verkkotapaamisia, joista Tukiliiton aluekoordinaattorit ovat koonneet kokonaiskuvaa. Korona on vaikuttanut tavalla tai toisella kaikkien tukiyhdistysten toimintaan. Varsinkin pienemmissä yhdistyksissä toiminta on osittain tai kokonaan tauolla. Toiminnan suunnittelu on vaikeaa jatkuvasti muuttuvien tilanteiden keskellä, ja isot tapahtumat on suosiolla lykätty tulevaisuuteen. Osa on pystynyt siirtämään esimerkiksi hallituksen kokoukset verkkoon, osa ei. Laajemman verkkotoiminnan järjestäminen on onnistunut lähinnä isoissa yhdistyksissä, joissa on palkattua henkilöstöä. Jotkut yhdistykset kertovat lamaantuneensa täysin. Toimijat toteavat, että eivät edes yritä verkkotoimintaa, koska osaaminen ja aika puuttuvat sekä yhdistystoimijoilta itseltään että jäsenistöltä. Myös yhdistysten taloudenpitoon korona on vaikuttanut hyvin eri tavoin. Joissain yhdistyksissä on taloudellisia vaikeuksia, kun varainhankintaa on vaikea tehdä. Joissain on huolta siitä, että raha ei kulu. Moni on saanut esimerkiksi kunnalta avustuksia toimintaan, jota nyt ei ole voinut toteuttaa. Kaikki kunnat eivät ole vaatineet rahojen palautusta, vaan yhdistys on saanut luvan käyttää rahoi-
34
tusta seuraavan vuoden toimintaan sekä koronasta johtuviin kustannuksiin kuten maskien, käsidesien hankintaan. Joissain yhdistyksissä pelätään tilanteen vaikutusta tulevien vuosien rahalliseen tukeen tai ostopalvelusopimuksiin, kun kuntienkin talous jatkossa kiristyy.
Jaksavatko vapaaehtoiset? Haastava aika näkyy ja tuntuu yhdistystoimijoiden jaksamisessa ja mielialassa. Vapaaehtoistoiminnan käynnistäminen ja kehittäminen on vaikeaa, kun ihmiset eivät lähde mihinkään uuteen mukaan. Mistä löytää uutta potkua ja uusia toimijoita, kun epävarmuus vain jatkuu. Monien tuntuma on, että vaikeana aikana vastuu jäänyt aiempaakin enemmän harvojen kontolle. Yksinäiset kehitysvammaiset ihmiset soittelevat tutuille aktiiveille, kun ihmiskontaktit ovat käyneet vähiin omassa arjessa. Tämä tietysti kuormittaa muidenkin murheita kantavia aktiivitoimijoita.
Joissain yhdistyksissä pelätään, että tauon aikana ”kadotetaan” vastuunkantajia. Erityisen suurta huolta yhdistystoimijat kantavat pienistä yhdistyksistä, joissa toiminta on ollut jo ennen koronaa muutaman ikääntyvän aktiivin varassa. Jaksavatko he palata vetorooliinsa taas pitkän tauon jälkeen? Tilanne on ollut monille miettimistauko ja mahdollisuus summata, mitä yhdistystoiminnasta saa ja mitä se antaa. Joillekin kynnys aloittaa uudestaan on saattanut nousta. Tilanteiden erilaisuus näkyy myös tukipiirien toiminnassa: vain aktiiviset yhdistykset osallistuvat ja muihin ei oikein ole yhteyttä.
Suurin huoli yksin asuvista Osalla jäsenistöstä on koronasta johtuvia taloudellisia vaikeuksia, mikä voi pahimmillaan johtaa eroamisiin yhdistyksistä. Erityistä huolta yhdistyksissä tunnetaan yhden vanhemman lapsiperheistä, joissa taloudellinen huoli ja palveluiden puuttuminen lisäävät kuormitusta. Iso yhdistys pystyy auttamaan helpommin kuin pieni. Kaikkein suurin huoli yhdistystoimijoiden verkkotapaamisissa välittyi kehitysvammaisten ihmisten jaksamisesta, kun arkea kannatteleva toiminta on tauolla, myös vapaa-ajalla. Monet yksin ja tuetusti asuvat ovat jääneet aivan liian yksin.
