5 minute read
Tukiyhdistysten poikkeustiloja
Tukiliiton jäsenyhdistysten tilanteet koronan keskellä vaihtelevat paljon. Osa on pystynyt toimimaan uusilla tavoilla, osa on lähes lamaantunut. Uutta alkua on vaikea suunnitella, kun paluu normaaliin on etäinen kangastus.
Viime vuoden lopulla järjestettiin yhdistystoimijoiden alueellisia verkkotapaamisia, joista Tukiliiton aluekoordinaattorit ovat koonneet kokonaiskuvaa. Korona on vaikuttanut tavalla tai toisella kaikkien tukiyhdistysten toimintaan.
Advertisement
Varsinkin pienemmissä yhdistyksissä toiminta on osittain tai kokonaan tauolla. Toiminnan suunnittelu on vaikeaa jatkuvasti muuttuvien tilanteiden keskellä, ja isot tapahtumat on suosiolla lykätty tulevaisuuteen.
Osa on pystynyt siirtämään esimerkiksi hallituksen kokoukset verkkoon, osa ei. Laajemman verkkotoiminnan järjestäminen on onnistunut lähinnä isoissa yhdistyksissä, joissa on palkattua henkilöstöä.
Jotkut yhdistykset kertovat lamaantuneensa täysin. Toimijat toteavat, että eivät edes yritä verkkotoimintaa, koska osaaminen ja aika puuttuvat sekä yhdistystoimijoilta itseltään että jäsenistöltä.
Myös yhdistysten taloudenpitoon korona on vaikuttanut hyvin eri tavoin. Joissain yhdistyksissä on taloudellisia vaikeuksia, kun varainhankintaa on vaikea tehdä. Joissain on huolta siitä, että raha ei kulu.
Moni on saanut esimerkiksi kunnalta avustuksia toimintaan, jota nyt ei ole voinut toteuttaa. Kaikki kunnat eivät ole vaatineet rahojen palautusta, vaan yhdistys on saanut luvan käyttää rahoitusta seuraavan vuoden toimintaan sekä koronasta johtuviin kustannuksiin kuten maskien, käsidesien hankintaan. Joissain yhdistyksissä pelätään tilanteen vaikutusta tulevien vuosien rahalliseen tukeen tai ostopalvelusopimuksiin, kun kuntienkin talous jatkossa kiristyy.
Jaksavatko vapaaehtoiset?
Haastava aika näkyy ja tuntuu yhdistystoimijoiden jaksamisessa ja mielialassa. Vapaaehtoistoiminnan käynnistäminen ja kehittäminen on vaikeaa, kun ihmiset eivät lähde mihinkään uuteen mukaan. Mistä löytää uutta potkua ja uusia toimijoita, kun epävarmuus vain jatkuu.
Monien tuntuma on, että vaikeana aikana vastuu jäänyt aiempaakin enemmän harvojen kontolle. Yksinäiset kehitysvammaiset ihmiset soittelevat tutuille aktiiveille, kun ihmiskontaktit ovat käyneet vähiin omassa arjessa. Tämä tietysti kuormittaa muidenkin murheita kantavia aktiivitoimijoita.
Joissain yhdistyksissä pelätään, että tauon aikana ”kadotetaan” vastuunkantajia. Erityisen suurta huolta yhdistystoimijat kantavat pienistä yhdistyksistä, joissa toiminta on ollut jo ennen koronaa muutaman ikääntyvän aktiivin varassa. Jaksavatko he palata vetorooliinsa taas pitkän tauon jälkeen?
Tilanne on ollut monille miettimistauko ja mahdollisuus summata, mitä yhdistystoiminnasta saa ja mitä se antaa. Joillekin kynnys aloittaa uudestaan on saattanut nousta.
Tilanteiden erilaisuus näkyy myös tukipiirien toiminnassa: vain aktiiviset yhdistykset osallistuvat ja muihin ei oikein ole yhteyttä.
Suurin huoli yksin asuvista
Osalla jäsenistöstä on koronasta johtuvia taloudellisia vaikeuksia, mikä voi pahimmillaan johtaa eroamisiin yhdistyksistä. Erityistä huolta yhdistyksissä tunnetaan yhden vanhemman lapsiperheistä, joissa taloudellinen huoli ja palveluiden puuttuminen lisäävät kuormitusta. Iso yhdistys pystyy auttamaan helpommin kuin pieni.
Kaikkein suurin huoli yhdistystoimijoiden verkkotapaamisissa välittyi kehitysvammaisten ihmisten jaksamisesta, kun arkea kannatteleva toiminta on tauolla, myös vapaa-ajalla. Monet yksin ja tuetusti asuvat ovat jääneet aivan liian yksin.
Poikkeusolojen hyviä käytäntöjä yhdistyksissä:
– SAARIJÄRVI: Yhdistys lahjoitti asumisyksiköille rahaa kuntoutusvälineiden, pelien ja vapaa-ajan tarvikkeiden ostamiseen asukkaiden iloksi. – LAIHIA: Soittokierros ikääntyneille jäsenille, kyseltiin kuulumisia ja avuntarvetta. – EURA: Yhdistys jakoi koulunsa päättäneille stipendit ja lahjoitti avotyötoiminnan asiakkaille ruoka-apua. – RAUMA: Diskoon tarkoitetut sipsit, karkit ja limsat vietiin asumisyksiköihin. – PORI: Vertaistukiryhmä toimi jonkin verran WhatsApp-ryhmänä. Etädisco
Facebook-sivulla. – HELSINKI: Verkkotoimintaa ja vertaistukea verkossa. Yhden vanhemman perheille ruoka-avun toimittamista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. – LUOTEIS-UUSIMAA: Musisointitempauksia asumisyksiköissä. Teemaviikon vaikuttamis- ja tiedotustilaisuus kaikille avoimena webinaarina. – VIEREMÄ: Yhdistys vei asumisyksikköön herkkuja ja piknik-eväitä (esim. pizzaa, makkaraa, ainekset muurinpohjalettuihin) ja vapaa-ajan tarvikkeita (värityskirjoja, pelejä yms.). – LEPPÄVIRTA: Soittokierros asumisyksikön asukkaille, kyseltiin mitä toiveita piristykseksi. Yhdistys toteutti toiveita ja vei asukkaille vapaa-ajan tarvikkeita. Yksin asuville annettiin lahjakortteja mieluisiin juttuihin, esimerkiksi jalkahoitoon. – OUTOKUMPU: Toimintakeskus koulutti verkossa toimimista kehitysvammaisille ihmisille ja opit otettiin käyttöön.
– POHJOIS-KARJALAN TUKIPIIRI: Osallistuttu verkon kautta liiton tilaisuuksiin ja koulutuksiin. ”Tukiyhdistysten yhteinen etäkatsomo toimii hyvin.”
Käytäntöjä on koottu Tukiliiton aluekoordinaattoreiden soittokierroksella viime keväänä ja alueellisissa verkkotapaamisissa loppuvuodesta.
”Kova huoli ihmisistä”
Meillä on kova huoli jäsenistämme, etenkin kehitysvammaisista ihmisistä. Moni on jäänyt ihan yksin, kun kaikki harrastustoiminta on loppunut. Meidänkin diskot ovat tauolla ja ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi.
Yhdistyksen kokoukset sujuvat Teamsillä ja itsenäistyvien nuorten vanhempien vertaisryhmä käyttää myös WhatsAppia yhteydenpitoon. Monet kehitysvammaiset tai iäkkäämmät jäsenet eivät löydä verkkojuttuja.
Tilapäishoitoa olemme onneksi pystyneet pyörittämään, ja tarve on ollut koronan keskellä todella iso. Viime vuoden kurssit ja leirit onnistuivat pääosin poikkeusjärjestelyjen avulla, mutta yhdistyksen retket ja matkat jäivät tekemättä. Tapahtumiin varattua rahaa jäi käyttämättä ja varoja siirretään parempaan aikaan.
Tänä vuonna olemme joutuneet perumaan kursseja. Elämme keskellä ristiriitaa: haluaisimme järjestää toimintaa, mutta emme halua vaarantaa ihmisten terveyttä. Seuraamme jatkuvasti muuttuvia linjauksia ja epävarmuus tietysti työllistää ja huolettaa. Peruutuksetkin vievät aikaa ja viestinnän tarve joka suuntaan on valtava. Jäsenkirje, netti ja Facebook-sivu ovat kovassa käytössä.
Onneksi ollaan menossa kevättä ja valoa kohti.
LEENA JOKIPAKKA, TAMPEREEN KEHITYSVAMMAISTEN TUKI, PUHEENJOHTAJA
Leenan Jarkko-pojan korona-ajasta kerrotaan lisää sivulla 10.
Kulkutauti kurittaa
Kyllä kulkutauti meitä nyt kurittaa ja opettaa. Vuosi 2020 oli Satakunnassa erinomaisen hiljainen. Keväällä lapset kävivät etäkoulua ja elämä seisahtui liikkumisrajoitusten ja vierailukieltojen myötä. Loppuvuodesta jo vähän opittiin elämään tämän kanssa, mutta tukiyhdistyksen toiminta kyllä sammui.
Meidän juttumme on viime aikoina ollut enemmänkin viihde kuin vaikuttaminen. On juhlia, diskoja, grilli-iltoja, kerhoja ja kaikkea kivaa. Nyt sellainen ei onnistu ja ihmisten on ikävä toisiaan.
Syksyllä saimme sentään pidettyä vuosikokouksen ja valitsimme uuden puheenjohtajan ja sihteerin. Samoihin aikoihin pidettiin myös tukipiirin syyskokous. Siitä tuli energiapiikki ja päässä alkoi surrata uusia ideoita. On niin hirveän mukava nähdä ihmisiä, ja kyllä olisi tehnyt mieli halata! Se tunne oli hyvä muistutus: tämän takia tätä tehdään. Uskon, että kun parempi aika tulee, toiminta viriää taas.
Liisan poikkeustila
Kieltojen ja rajoitusten lisäksi mukana on pelkoa. Kukaan ei halua tautia itselleen, eikä varsinkaan halua viedä sitä asumisyksikköön.
Kevään kauheimpaan aikaan pystyimme tapaamaan Liisa-tytärtämme vain ikkunan takaa tai WhatsApp-puheluiden avulla. Sitten vähän helpotti, kun saimme tavata ulkona. Liisa ei puhu. Hän viittoo hienosti, mutta videopuheluissa hänen on vaikea ilmaista itseään. Minä olen hänen paras tulkkinsa
Liisa, 32, on pirteä ihminen ja tottunut omaan elämänrytmiinsä. Hän muutti kotoa 14 vuotta sitten, kun oli saanut isoveljeltään itsenäistymisen mallin. Hän ei voinut keväällä ymmärtää, miksei olisi saanut palata lapsuudenkotikyläilyltä normaalisti omaan kotiinsa. Sellaista on vaikea selittää kuvilla tai viittomilla.
Käyn aika usein hänen luonaan, parin kilometrin päässä. Jotain hyvääkin palvelutalossa on koronan myötä tapahtunut. Tunnelma on rauhallisempi, kun 11 asukkaan tuleminen ja lähteminen on vähentynyt.
Liisa haaveilee matkasta Pariisiin. Kerran käytiin siellä ja hän haluaisi uudestaan.
HANNELE TUOMINEN, HARJAVALLAN SEUDUN KEHITYSVAMMAISTEN TUKI, HALLITUKSEN JÄSEN
