Alkupalat

Urheilijan korona

– kaipuuta altaisiin, tatameille ja pelikentille

Korona keskeytti harrastamisen, peruutti urheilutapahtumat ja teki ison aukon urheilijoiden sosiaaliseen elämään.

”Hallin aukeaminen oli juhlapäivä”

ANDREAS LINDQVIST, 29

NORMAALIVUONNA olisi tullut yli 200 uimahallikäyntiä, mutta nyt tulee paljon vähemmän. Keväällä Kokkolan uimahalli Vesiveijari oli 2,5 kuukautta kiinni ja joulukuun alussa se suljettiin uudestaan, kun koronatilanne paheni.

Päivisin olen töissä, eli päivät ovat kuluneet ihan mukavasti, mutta sitten kun ilta tulee, joutuu vähän miettimään, että mitä seuraavaksi. On ollut vähän omituinen olo.

Normaalisti käyn töiden jälkeen kotona syömässä ja puoli kuuden aikaan olen jo uimassa. Olen siellä monesti sulkemisaikaan saakka. Tunnen hallin henkilökunnan hyvin, he tuntuvat jo melkein sukulaisilta.

Keväällä kaikki Suomen uimahallit olivat kiinni. Silloin en käynyt missään uimassa. Tein korvaavia lajeja; kävelin ja pyöräilin. Aika paljon on tullut myös kuunneltua radiota ja katsottua tv:tä.

Seurasin kaupungin nettisivuilta, milloin halli taas aukeaa ja kävin välillä hallilla kyselemässäkin. Ensimmäinen kesäkuuta, kun halli taas aukesi, oli minulle juhlapäivä. En nyt ihan koko aukioloaikaa siellä ollut, mutta sellainen puoli päivää meni aika nopeasti.

”Ilman uimista joutuu vähän miettimään, että mitä seuraavaksi”, sanoo Andreas Lindqvist.

”Kisamatkan peruuntuminen harmitti”

MAIJU MARTTINEN, 31

MIKKELIN Judokoiden treenit menivät tauolle viime vuoden keväällä. Se oli vaikeaa minulle, erityisesti siksi, että myöhemmin keväällä piti olla Hollannissa kisat, jonne minut oli valittu kilpailemaan. Se olisi ollut minulle toinen kisamatka ulkomaille.

Helatorstaina vuonna 2019 olin Ruotsissa kilpailemassa. Silloin tulin neljänneksi, kun siinä oli japanilainen, ruotsalainen ja yksi toinen suomalainen. Viimeisen ottelun olisin voinut voittaakin, mutta en pystynyt, koska edellisessä ottelussa ruotsalaista vastaan minulla vääntyi polvi.

Voitin vuonna 2019 Suomen mestaruuden, mutta haluaisin vielä joskus ulkomaalaisestakin voiton. Siksi olin onnellinen, että se Hollannin matka oli tulossa, mutta sitten kun se peruuntui, niin kyllä minua ärsytti.

Sitten piti olla vielä syksyllä kisat Irlannissa, mutta kun sekin peruuntui, niin minä olin, että voi... ketunleipä, kun en saanut enää mahdollisuutta.

Suomenmestari Maiju Marttila haluaa vielä saavuttaa kansainvälisiä voittoja.

”Ikävä kavereita ja yhdessä touhuamista”

PIA HEIKKILÄ, 31

OLI SE AIKA ISO MUUTOS, kun Loimaan Korikonkareiden Unified-korisjoukkueen treenit keskeytyivät. Loimaalla on onneksi parissa paikassa hyvät ulkokorit, joissa käytiin kaverien kanssa heittelemässä. Lisäksi lenkkeilin paljon.

Kun treenit taas alkoivat, noudatimme Koripalloliiton ohjeita, tulimme treenikamat päällä harkkoihin, pesimme käsiä, käytimme käsidesiä ja treenasimme omalla pallolla. Mutta sitten korona meni taas pahemmaksi ja treenit täytyi keskeyttää.

Kyllä se harmittaa, kun ei näe eikä pääse kannustamaan pelikavereita ja tekemään muutenkin kaikkea sitä, mistä tykkää. On ollut ikävä kavereita ja kaikkea sitä touhuamista, mitä siinä on ympärillä.

Sitten 9. marraskuuta tuli aivan yllättäen aivoverenvuoto, ilman mitään ennakkovaroitusta, yhtäkkiä vain, täysin tyhjästä alkoi vuotaa. Oli ollut kuulemma epämuodostunut verisuoni päässä.

Käveleminen on täytynyt opetella uudestaan, kun halvaus tuli vasemmalle puolelle ja sitä on pitänyt kuntouttaa. Aluksi oli pitkä sairaalajakso, mutta nyt kotona on mennyt hyvin, kun on saanut vain olla ja huilata ja tehdä fysioterapeutin määräämiä treenejä. Onneksi puhelin on keksitty ja on voinut jutella ja viestitellä kavereiden kanssa. Luen myös paljon kirjoja.

Olen itsekseni ajatellut, että vielä jotenkin pääsen takaisin koripallokentälle. Halu pelaamaan on kova.