Etäkoulu lisäsi työmäärää ja yhteistyötä

Korona pakotti oppilaat, opettajat ja perheet uuden eteen. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus täytyi yhtäkkiä järjestää osalle etänä ja osalle lähiopetuksena. Voiko siinä onnistua?

Suomen peruskoulujen lähiopetus keskeytettiin 18.3.2020 maan hallituksen päätöksellä. Poikkeuksena päätettiin järjestää erityisen tuen päätöksen saaneiden oppilaiden lähiopetus sitä tarvitseville. Hallitus lausui kuitenkin, että ne vanhemmat ja huoltajat, joiden oli mahdollista järjestää lapsen hoito kotona, menettelevät näin.

Tilanne oli hyvin hämmentävä kaikille. Kukka-Maaria Vänskä toimi keväällä 2020 erityisluokanopettajana Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa Helsingissä. ”Jos joku olisi aiemmin sanonut, että toiminta-alueittaista opetusta järjestetään tässä mittakaavassa etänä, en olisi uskonut. Käytännössä yhden viikonlopun aikana oli luotava täysin uusi systeemi”, Kukka kertoo.

Monessa luokassa oli käytössä enemmän ja vähemmän kuluneita aktiivitauluja ja iPadeja, mutta opetus ei ollut koskaan ollut pelkästään niiden varassa. Mitä jää jäljelle, kun oppilas siirtyy käsien ulottumattomiin, Kukka mietti keväällä suunnitellessaan toiminta-alueittaista etäopetusta.

Oppilaat kutistuivat läppärin ruudun kokoisiksi ja pystyivät olemaan vain heikosti, jos ollenkaan, kontaktissa ruudusta avautuvaan kouluun. Täydennyskouluttajana Kukka huomasi, että oppilaat olivat myös hyvin erilaisissa tilanteissa toimintakyvyn ja välineiden suhteen. Opettajat olivat huolissaan lasten tavoittamisesta, terapioiden tauoista ja perheiden jaksamisesta.

Kukan mielessä vuorottelivat huoli ja uteliaisuus uuden edessä. ”Ainoa varma ajatukseni taisi olla, että koulutyöhön pitää luoda nyt selkeä pohja, jota myös moniammatillinen tiimini pystyisi helposti hyödyntämään koulussa ja kotona.”

Työmäärä lisääntyi valtavasti. Etäopetus oli järjestettävä yksilöllisesti toimintakyvyn mukaan kuten lähiopetuskin. ”On kunnioitettava lapsen kykyä ymmärtää asioita ja rakennettava opetus siltä pohjalta. Heti ei tarvitse onnistua, ja uudestaan saa yrittää”, Kukka sanoo.

Lähtökohta oli, että jos opetus ei onnistu etäyhteyksin, opettaja antaisi ohjausta aikuiselle, joka on oppilaan kanssa ja pystyi tukemaan tätä.

Yksilöllisesti, etänä

Opettajat loivat opetusvideoita, liveoppitunteja, materiaalia kotiin lähetettäväksi ja oppituntisuunnitelmia koteihin. Pikavauhtia kesytettiin googlet, teamsit, youtubet ja muut oppimisen alustoiksi. Osa erityisen tuen oppilaista kävi etäkoulua ja osa lähikoulua. Opettajat kokosivat omissa luokissaan etä- ja lähioppilaiden opetuksen palapeliä. ”Huomasin, etten pystynyt samalla vetämään lähiopetusta ja seuraamaan ruudulta etäoppilaiden pieniä vuorovaikutusaloitteita. Oli tärkeää, että tiimimme aikuiset tekivät tiivistä yhteistyötä ja mahdollistivat jokaisen oppilaan osallistumisen”, Kukka sanoo.

Luokkatiimi piti päivittäin 1–2 liveoppituntia ja tarvittaessa yksilöopetushetkiä. Oli pohdittava, kuinka kauan oppilas jaksoi olla päätteen äärellä, ja miten pystyi käyttämään korvaavaa kommunikaatiokeinoaan etäyhteyksin. Kukan tiimi ohjasi ruudun kautta kodin aikuisia tukemaan lapsen oppimista. Viikoittain tarkasteltiin jokaisen perheen kanssa, oliko koulutehtäviä sopivasti. ”Perheet tekivät parhaansa. Vanhemmat toimivat ohjaajina ja oppimisen mahdollistajina oman työnsä ohessa. Ja samalla he olivat myös vanhempia”, Kukka kertoo.

Suuren vaikutuksen opettajiin tekivät myös oppilaat. ”Oppilaat, he tekivät kaikkensa, ja yllättivät meidät joustavuudellaan ja sinnikkyydellään. He löysivät uusia tapoja pitää yhteyttä koulukavereihinsa, kommunikoida elein, ilmein ja AAC-apuvälinein ruudun läpi. He osallistuivat oppitunteihin ajoittain ilman aikuisen läsnäoloa ja hyväksyivät senkin, että välillä kouluun ei ollut yhteyttä ollenkaan.”

Yhteistyön uusi taso

Molemmin puolin ruutua koettiin varmasti riittämättömyyden tunteita ja turhautumista, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja uusia oivalluksia.

”Etäopetus avasi päivittäiset yhteydet koteihin. Käsitimme uudella tasolla, mitä tarkoittaa opettaa asioita elämää varten. Etäopetus näytti myös perheille, mitä me koulussa teemme, ja mitä oma lapsi koulussa todella osaa ja tekee. Pystyimme auttamaan toisiamme ja ohjaamaan lasta”, Kukka Vänskä sanoo.

Perheiden osallistuminen avasi silmiä. Perheet tutustuivat ruudun kautta paremmin lapsen taitoihin, luokan henkilökuntaan ja myös toisiin perheisiin. Kodin ja koulun lisääntynyt vuorovaikutus antoi uuden mahdollisuuden siirtää koulussa opittuja taitoja kotiin ja kodin taitoja kouluun.

Joukkoon mahtui niitäkin, jotka hyötyivät kodin rauhasta ja asioiden opiskelusta omassa tahdissa. Kukka toivoo, että lähiopetuksessa osataan huomioida näiden oppilaiden yksilölliset tarpeet entistä paremmin. ”Toivon, että etäopetuksessa oivallettu ja opittu jää yhtenä menetelmällisenä keinona ja toimintamallina mahdollistamaan entistä laadukkaamman, HOJKS -tavoitteet edellä etenevän opetuksen.”

Opit jakoon

Nyt Kukka Vänskä toimii Valterissa ohjaavana opettajana. Valteri antaa oppimiseen ja koulunkäyntiin moniammatillista tukea paikan päällä lähikouluissa sekä etäyhteyksin. Kevään etäopetuskokemusten jälkeen on helppo tarttua etäohjauksen kehittämiseen ja tarjoamiseen. ”Toivon, että etäopetukseen ei enää jouduta kehitysvammaisten lasten ja nuorten kohdalla kevään mittakaavassa. Toisaalta haluan uskoa, että ajanjakso opetti ja näytti meille asioita, joita emme olisi muuten edes huomanneet ajatella”, Kukka-Maaria Vänskä sanoo.

Erityisopettajalle kevään kokemus antoi hellän huomautuksen opetuksen ja kuntoutuksen käyttämättömistä mahdollisuuksista. Kokemusta voi kartuttaa itse kokeilemalla ja toisten kokemuksista oppimalla. ”Mitä uutta voimme oivaltaa omista ja naapurikunnan kokemuksista? Kun kaikki etäopetuksesta opittu jaetaan valtakunnallisesti yhteiseen käyttöön, jää viivan alle enemmän meille kaikille. Jakaminen edellyttää myös koulutusta ja kouluttautumista”, Kukka toteaa. ”Yhteinen oppiminen on uusi mahdollisuus. Mielikuvitus on se todellinen raja opetuksen kehittämisessä.”

Erityisopettaja Kukka-Maaria Vänskän mielestä etäopetus avasi silmät uusille mahdollisuuksille.

Etäkoulu uuvutti ja opetti

ALKUVUONNA 2020 Tuomas Päätalo opiskeli peruskoulun ensimmäisellä luokalla pienryhmäopetuksessa Oulun Haukiputaalla. Luokalla oli kahdeksan oppilasta, opettaja ja avustaja. Tuomaksella on oppimisvaikeuksia, aistiyliherkkyyksiä ja aika ajoin haastavaa käytöstä.

Äiti Kaisa Päätalo päätti siirtää pojan kotiopetukseen jo ennen hallituksen päätöstä koulujen sulkemista. Tuomas ei kuulu koronariskiryhmään mutta hänen lähipiirissään on riskiryhmäläisiä.

Opiskelu pienryhmäluokassa oli Tuomakselle kuormittavaa. ”Kotona oli oppimisrauha, kun kaverit eivät häirinneet. Kehityksessä tapahtui pomppaus”, Kaisa kertoo.

Ennen etäkoulua Tuomas osasi lukea yksittäisiä tavuja. Etäkoulun aikana hän oppi lukemaan sanoja. Lukeminen alkoi kiinnostaa.

Hankaluuksiakin oli. Nämä kaikkiko minun pitää tehdä, Tuomas kyseli. ”Oli se melkoista kaaosta, ja välillä kirjat lentelivät, mutta pääsääntöisesti saatiin tehtävät tehtyä.”

Live-tunteja ei pidetty, vaan opettaja lähetti tehtävät Wilma-viestillä. Tunti tunnilta äiti istui Tuomaksen vieressä. Siihen oli mahdollisuus, koska Kaisa oli keväällä kuntoutustuella. Tehtävät ja läksyt piti tehdä pienissä osissa. Kirjan toinen sivu piti piilottaa valkoisella paperilla. ”Kädestä pitäen piti opettaa joka asia. Kaikesta piti ottaa kuva ja lähettää opettajalle. Melkoinen rutistus se oli”, Kaisa sanoo. Hän opetti myös toista etäkoululaista, Tuomaksen seiskaluokkalaista siskoa, Nennaa. ”Itse piti ensin opetella asiat, että pystyi opettamaan tytölle. Itse vaan paahtoi menemään ja antoi kaikkensa molempien lasten kanssa.”

Jännitystila jatkuu

Tuomas Päätalo käy nyt peruskoulun toista luokkaa lähiopetuksessa. Koulupäivä on lyhennetty kolmeen tuntiin kuormituksen takia. ”Opettaja ottaa huomioon lapset yksilöllisesti. Yhteistyö on sujunut hirveän hyvin ja opettajalle voi soittaa. Puhelimessa asiat on helpompi keskustella kuin kankean Wilman kautta”, Kaisa Päätalo sanoo.

Menetyn kevään jälkeen kaipuu kavereiden luo on kova, mutta muuten Tuomaksen tilanne on Kaisan mukaan hyvä. ”Hän tykkää lukuläksyistä, koska sai siihen keväällä innostuksen.”

Äitiin jäi kuitenkin keväästä uupumuksen jälkiä. Meni aikaa ennen kuin selvisi stressitilasta. ”Koko ajan jännitystilassa odotan, milloin etäkoulu tulee uudestaan.”

Kaisa ei toivo kokoaikaista etäopetusta, mutta toivoisi yhteiskunnalta rahallista tukea lapsen osittaiseen kotiopetukseen. Tuen avulla vanhempi voisi tehdä lyhennettyä työaikaa ja tukea oppimista. ”Jos etäkoulua vielä tulee, toivon, että opettaja pitäisi tunteja livenä. Etäkoulusta jäi kuitenkin hyvät fiilikset, tehtiin paljon töitä ja saatiin paljon aikaan.”

Etäkoulu opetti Kaisa ja Tuomas Päätalolle, että kaikesta selvitään.

Tutkimus kertoo opettajien pelosta, epäuskosta ja innostuksesta

OULUN YLIOPISTOSSA on tekeillä tutkimus opettajien kokemuksista kehitysvammaisten oppilaiden etäopetuksen järjestämisestä keväällä 2020. Tutkimukseen vastasi keväällä 96 opettajaa ympäri Suomea. Kolmasosa työskenteli kokoaikaisessa etäopetuksessa, osa toteutti samalla etäopetusta ja lähiopetusta ja osa työskenteli vain etänä.

Kasvatustieteiden tohtori Riikka Sirkon ja professori Marjatta Takalan tutkimuksen alustavat tulokset kertovat opettajien pelosta ja epäuskosta koronakoulun alkaessa. Monet ajattelivat, että etäopetus ei onnistu. Opettajat tunsivat huolta opetuksen käytännön toteutuksesta, perheiden jaksamisesta ja omasta terveydestään lähiopetuksessa. Vastauksissa näkyi kuitenkin myös innostusta mahdollisuudesta kokeilla ja kehittää uutta.

Tutkimuksen mukaan erityisopettajien työmäärä kasvoi. Opetusta leimasi yksilöllisyys. Opetusta suunniteltiin kunkin oppilaan ja perheen mukaan. Opettajat keskustelivat paljon huoltajien kanssa, ja vuorovaikutus perheiden kanssa nousi uudelle tasolle.

Kevät lisäsi sekä opettajien että perheiden tietoa oppilaiden kyvyistä ja taidoista. Opettajat oppivat tuntemaan perheitä paremmin, ja vuorovaikutussuhde parani. Vanhemmat oppivat esimerkiksi, miten tärkeää käyttää on kuvia kommunikoinnin apuna. Digitaidot kehittyivät.

Jotkut oppilaat pääsivät loistamaan etäopetuksessa. He olivat motivoituneita ja innokkaita. Monet oppilaat ja opettajat kaipasivat kuitenkin kouluun.

Riikka Sirkon mukaan etäkoulu näytti lisäävän oppilaiden välistä epätasa-arvoa. Kaikilla perheillä ja opettajilla ei esimerkiksi ollut tarvittavia laitteita käytössään. Etäkoulujakso toi näkyväksi sen, että myös kehitysvammaisille ihmisille pitäisi systemaattisesti opettaa tieto- ja viestintätekniikkaa.

Lapset, nuoret ja koronakriisi

– Korona on heikentänyt merkittävästi vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tilannetta Suomessa. Näin kertoo sosiaali- ja terveysministeriön (STM) lapsistrategian koronatyöryhmän loppuraportti, joka julkaistiin tammikuussa. – Raportti nostaa esiin huolen siitä, että pitkittyvä kriisi vaikuttaa erityisen syvästi jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvointiin. Vammaisten lasten ja nuorten tilannetta tarkasteleva osio on koottu Vammaisfoorumin Vammaiset lapset ja nuoret -työryhmän avulla ja mukana työssä on ollut myös Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies

Tanja Salisma.

Linkki raporttiin löytyy STM:n sivuilta: stm.fi/-/tyoryhma-pitkittyva-koronakriisi-vaikuttaa-syvasti-lasten-ja-nuorten-hyvinvointiin.