Anonyymit ammattivalittajat purkavat tuntojaan
Pimeys Haluaisin tuoda esille syvän pettymykseni luonnonvalon jatkuvasta vähentymisestä, sekä syksyn saapumisesta. Kesän jälkeinen ruskea hipiäni on jälleen haamun valkoinen, enkä aamuisin haluaisi nousta ollenkaan sängystä ylös jälleen uuteen harmaaseen päivään. Kun menen kouluun on pimeää, kun tulen vihdoin kotia kohden on jälleen pimeää, aivan kamalaa. Vähemmästäkin masentuu, ryhtyy melankoliseksi runoilijaksi ja muuttaa metsän keskelle raapustamaan sielunsa syvimpiä syövereitä. Missä ovat ne kauniit syyspäivät, kun aurinko kultaa värikkäät lehdet loistollaan? Olen tainnut nukkua onneni ohitse, sillä näitä päiviä en ole kyllä montaa tänä syksynä nähnyt. Pienenä plussana mainittakoon kellojen taaksepäin siirto, sillä nyt ainakin saan nukkua edes hieman pidempään ja ei tarvitse aivan pilkkopimeässä lähteä suunnistamaan koululle, vaikkakin eivätköhän nekin ajat kohta taas tule. Pyörän lampun tietenkin unohdan joka päivä kotiin ja odotan vain koska poliisisetä minut pimeyden keskeltä nappaa ja palkitsee pikavoitolla. Sateenvarjo tietenkin niin ikään haluaa jäädä nököttämään sen pyöränlampun viereen joten ei siitäkään mitään hyötyä ole, pitäisi varmaan investoida kirkkaan keltaiseen heijastimilla kyllästettyyn kurapukuun, ehkä sitten elämäni olisi jälleen täydellistä ja kestäisin tätä pimeyttä ja syksyäkin paljon paremmin. Päivänsäde
