Paluu ekaluokalle

täsmällisistä kysymyksistämme selvittäessämme tapauksen yksityiskohtia.

Toinen tapaus liittyi asianajajaan, joka oli käyttänyt asiakasvaroja omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa, mm. rahoittaakseen uhkapelaamista sekä kallista elämäntyyliään. Tapauksessa jouduimme myös huomioimaan asiakasta koskevat eioikeudelliset ongelmat, sillä asiakkaalla oli alkoholi- ja uhkapeliriippuvuus joiden seurauksena tämän parisuhde rakoili. Tuomarit pitivät siitä, kuinka otimme huomioon asiakkaan ei-oikeudelliset tarpeet ja lähes ainoana joukkueena tarjosimme asiakkaalle ratkaisuja koskien sekä oikeudellisia, että ei-oikeudellisia ongelmia. Saimme tuomareilta kiitosta niin oikeudellisesta osaamisestamme kuin asiakaspalvelutaidoistamme. Tuomareiden mielestä olisimme tosin voineet olla suorasanaisempia myös arkaluontoisissa ongelmissa.

Arvioitaessa joukkueita, tuomarit katsovat tilannetta omasta kulttuuristaan käsin ja arvioivat tilannetta omien näkemystensä perusteella. Kulttuuriset ja näkemykselliset erot tulivat ilmi suullisessa palautteessa tuomareilta, koskien mm. poliisin roolia oikeusjärjestelmässä. Kilpailussa huomasimmekin, kuinka eri tavalla asiat eri kulttuurien välillä tehdään. Kilpailun taso oli tänä vuonna erittäin kova. Ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa neljä joukkuetta saivat täydet pisteet alkukarsinnoissa, ja viidellä muulla heitä seuranneella joukkueella oli täsmälleen sama pistemäärä. Voittajamaaksi suoriutui lopulta Jamaikan joukkue erinomaisella suorituksellaan. Toiseksi kilpailussa suoriutui Australia ja kolmanneksi Uusi-Seelanti.

Kilpailu oli kokonaisuudessaan opettava ja avartava kokemus. Saimme nähdä kuinka kansainvälisesti arvostettu kilpailu todellisuudessa on, vaikka se on Suomessa saanut hyvin vähän kiinnostusta. Kilpailijoita ja organisaatiota oli useista maailman huippuyliopistoista minkä ansiosta saimme arvokasta tietoa muiden maiden oikeusjärjestelmistä. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon eri oikeusjärjestelmät ja oikeudelliset käytännöt todellisuudessa eroavat. Voimme sanoa, että olimme todella etuoikeutettuja päästessämme osallistumaan kilpailuun ja kokemaan tämän kaiken. Tällaiset kokemukset kehittävät kielitaitoa, rikastuttavat ajatusmaailmaa ja näkemyksiä ja tarjoavat unohtumattomia kokemuksia. Voimme olla kiitollisia niille tahoille, jotka mahdollistivat tämän hienon kokemuksen; mm. yhteistyökumppanimme Legio Ostiensis Ry, Itä-Suomen Yliopisto, Asianajotoimisto Kontturi & Co sekä tietenkin sanomalehti Karjalainen, joka kirjoitti matkastamme ja kilpailusta lehteen 15.4.2011. Kiitoksen sana täytyy myös antaa Jouka Kujalalle, joka toimi useasti asiakkaana harjoitteluissa sekä oli mukana kisapaikalla siltä varalta, että toinen meistä sairastuu ennen kilpailua. Suuri kiitos kuuluu myös siviilioikeuden professori Soili Nystén-Haaralalle sekä Laura Tammenlehdolle, jotka valmensivat meitä kilpailuun sekä olivat mukana jännittämässä kilpailupaikalla.

Tsemppiä tulevan vuoden kilpailijoille!

Teksti: Ilmi Havas

Kömmin ulos kahden turvaistuimen välistä farmari-Volkswagenin takapenkiltä ja kuuntelin vielä kertaalleen ohjeet siitä, miltä bussipysäkiltä nousen sitten kyytiin ja moneltako viimeinen vuoro lähtee. Vilkutin, lupasin pitää hauskaa ja lähdin juoksemaan kohti Joensuun tuntematonta keskustaa, suuntaan, jossa Bar Playn ainakin piti sijaita. Näin vihreän nimikyltin juuri siinä, minne minua oli Volkswagenin etupenkiltä neuvottukin ja tunnistin viininpunaisten haalareiden joukosta Iidan. Minua alkoi heti hymyilyttää.

Playn yläkerta täyttyi fukseista, tuutoreista ja myöhemmin illalla biljardia pelaamaan saapuneista maastopukuisista pojista. Muutamassa tunnissa kuulin kymmeniä uusia nimiä, kotipaikkakuntia ja Joensuun-asuntojen neliömääriä. Vuokraeurot ja iät menivät sekaisin ja soljuivat vasemmasta korvasta sisään ja oikeasta ulos. Itse mietin, asunko koko syksyn Lehmossa kaverin kavereilla. Muutama onnekas löysi Afrikan tähden ja rutkasti useampi syötiin Kimblessä. Tuutorit eivät jääneet toimettomiksi, kun fuksien huolina olivat opiskelijaruokailu, työllistymisen kannalta parhaan pääaineen valinta, Joensuun parhaat baarit ja se, jäävätkö Salatut elämät tänä iltana näkemättä.

Torstaiaamuna heräsin aikaisin, söin puuroaamiaisen ja kampasin hiukset. Tuntui kuin olisin palaamassa ekaluokalle. Yläasteelle ja lukioon vaihtaessani olin vaihtanut vain rakennuksen eri kerrokseen tai siipeen, nyt vaihdoin uuteen kaupunkiin. Vaikka olin ollut tuhansia kilometrejä kauempana kotoa paikoissa, joista en tiennyt muuta kun nimen, ja jossa ihmiset eivät edes puhuneet samaa kieltä kanssani, tämä oli erilainen tilanne. Nyt olin yksin. Ja myöhässä. Hypättyäni taas Volkswagenin kyydistä ammattikoulun pihassa soitin heti Iidalle. Muistin kyllä, että piti olla ajoissa, jotta ehtii saada fuksipaketin. Iida ei vastannut. Näin taas viininpunaisia haalareita. Mutta missä oli se valkoinen Legion lakana? Eivät nuo tuutorit näytä yhtään samoilta kuin eiliset! Onnekkaasti löysin taas oikeat haalarit ja ehdin saamaan jopa fuksipaketin. Kuuluin kuulemma Johannan ryhmään ja huomasin ajautuvani ihmismassan mukana Carelia-saliin.