Sanahirviöeksku

ninen toimenpide on kierretty.1 Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto koskee tehokasta teknistä toimenpidettä, jonka teoksen tekijä tai esimerkiksi jakelusta vastaava levy-yhtiö on tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saatettaessa teoksen suojaksi asettanut. Kiertämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tekninen suojaus tehdään tehottomaksi tai sen suojaustehoa alennetaan.2

Yksityistä kopiointia koskevan rajoitussäännöksen tarkoituksena on siis heikentää monopolivoimaa, mutta myös lupaneuvotteluista syntyvien transaktiokustannusten välttäminen on tärkeä perustelu säännökselle. Sen sijaan, laillisen lähteen vaatimus voidaan nähdä transaktiokustannusten valossa tehottomana: vaatimus saa aikaan turhia kustannuksia, kun rajoitussäännöksen mukaisen yksityisen kopion valmistaja joutuu selvittämään lähteen laillisuutta ja lähdeteoksia valmistettaessa tapahtuneita teknisen toimenpiteen kiertämisen kiellon rikkomuksia. Tekninen suojakeino voi olla myös ostopäätökseen vaikuttava tekijä, joten myös teoskappaleen teknisten suojakeinojen selvittämisestä aiheutuvat lisäkustannukset voivat aiheuttaa tehokkuustappioita.

Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto voidaan nähdä oikeudenhaltijoiden eksklusiivisia taloudellisia oikeuksia eli monopoliasemaa vahvistavana säännöksenä. Määräysvalta teosten käyttötavoista ja niiden sisältämän informaation leviämisestä on täten yhä enenevässä määrin oikeudenhaltijoilla. Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto voi rajoittaa teoksen käyttäjäkuntaa ja teoskappaleiden käyttöä, vaikka tekijänoikeuden suoja-aika olisi jo päättynyt. Tekninen suojakeino, joka rajoittaa teoksen yksityistä käyt-

1 Laittomien teoskappaleiden kopioiminen sekä kopiosuojausten ja käyttöoikeuksien hallintajärjestelmien kiertäminen yksityistä käyttöä koskevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen nimissä säädettiin laittomaksi tekijänoikeuslain ja rikoslain vuoden 2005 lainmuutoksessa. Lex Karpelanakin tunnetun lainmuutoksen tarkoituksena oli päivittää tekijänoikeuslaki niin sanotun tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin mukaisesti vastaamaan digitaalisen aikakauden tarpeita. 2 Käsite tehokas ei tässä tapauksessa viittaa taloustieteellisiin tehokkuusmääritelmiin. Lain esitöissä mainittuja esimerkkejä teknisistä suoja-keinoista ovat ”teoksen tai muun aineiston salaus, muuntaminen tai muuttaminen sekä kopioinnin valvontajärjestelmä”, esim. cd-levyyn teknisesti ennalta määritelty sallittujen kopioiden määrä tai digitaalisessa muodossa oleviin musiikkitiedostoihin asetetut DRM-teknologiat, jotka esimerkiksi rajoittavat tiedoston käytön tiettyyn ohjelmaan tai tiettyyn lukumäärään laitteita. töä, voi myös helposti moninkertaistaa kuluttajakohtaisen hinnan teoksen käytöstä, mikä voisi jopa johtaa laittoman kopioinnin lisääntymiseen.

Koska tekijänoikeuden suojaamat musiikkiteokset ovat luonteeltaan kokemushyödykkeitä, niihin liittyy epäsymmetrisen informaation ongelma, joka taas nähdään talousteoriassa markkinahäiriönä. Kuluttajat eivät siis tiedä varmaksi teoskappaleen laatua ja sisältöä, ennen kuin ovat saaneet sen haltuunsa ja kuunnelleet sen läpi. Takeyama (2003) esitti, että jos laittomien kopioiden ei voida ajatella olevan virallisen julkaisun täydellisiä substituutteja, kuluttaja voi päätyä ostamaan teoksen virallisen julkaisun tutustuttaan siihen ensin laadultaan heikomman kopion kautta.3 On myös olemassa tilastotietoja siitä, että musiikkiin tutustutaan ensin Internetissä, joko laittomasti tai laillisesti, ja ostopäätös tehdään tämän jälkeen. Toisin kuin musiikkiteollisuus siis pelkää, laittomistakin lähteistä kopiointi yksityiseen käyttöön voi kannustaa ostamaan musiikkiteoksen laillisen kappaleen.

Tekijänoikeus voi siis korjata luoviin teoksiin liittyviä markkinahäiriöitä, mutta myös synnyttää niitä. Kun tekijänoikeuslakiin sisältyviä yksityistä kopiointia koskevaa laillisen lähteen vaatimusta ja teknisen toimenpiteen kiertämiskieltoa tarkastellaan talousteorian välinein, voidaan todeta, että säännöksiin liittyy useampia tehokkuustappioita, jotka kyseenalaistavat vallitsevan oikeustilan. Tällä hetkellä on siis vaarana, että jos jokainen musiikin yksityinen kuluttaja pyrkii toimimaan säännösten mukaisesti välttääkseen seuraamukset, voivat sääntelystä aiheutuvat kustannukset ylittää sen synnyttämän nettohyödyn. Kustannuksia on lähes mahdotonta konkreettisesti mitata, mutta kustannusten ilmeneminen voidaan kuitenkin todeta talousteoriaan nojaten.

Teksti on yhteenveto kandidaatintutkielmasta.

3 Takeyama, Lisa N.: Piracy, Asymmetric Information, and Product Quality Revelation. Teoksessa Gordon, Wendy – Watt, Richard (toim.), The Economics of Copyright: Recent Developments and Analysis, s. 55 –65. Edward Elgar 2003.

eli kuinka oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen oppiaineen opiskelijat toteuttivat ekskursion Helsinkiin

Teksti ja kuvat: Milla Määttä

Oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen oppiaineen opiskelijoille tarjoutui vihdoin kuluvan vuoden lokakuussa mahdollisuus lähteä haistelemaan työelämän tuulahduksia ja pääkaupungin villiä sykettä laatuaan ensimmäisellä ekskursiolla Helsinkiin. Mielenkiintoista ohjelmaa riitti kahdelle päivälle (13. –14.10.), joiden aikana toteutettiin tutustumiskäynnit hallintovaliokuntaan ja Eduskuntataloon, Oikeuspoliittiseen tutkimuslaitokseen, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan ja oikeusministeriöön. Matkan vierailukohteiden valinnasta vastasivat matkanjohtajina toimineet professori Anssi Keinänen, yliopistonlehtori Riitta Ahtonen sekä yliopisto-opettaja Mia Kilpeläinen.

Ekskursiolle osallistui yhteensä viisitoista opiskelijaa. Matka oli tarkoitettu ensisijaisesti oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen pääaineopiskelijoille, mutta mukana oli myös vierailukohteista kiinnostuneita muiden pääaineiden opiskelijoita. Henkilökontakteja työelämään reissulla ei juurikaan luotu, mutta sen sijaan saimme kokea mahdollisten tulevien työtehtäviemme osalta hitusen konkretiaa, jonka avulla oman työuran ja esimerkiksi harjoittelupaikkojen suunnittelu varmasti helpottuu.

Arkadianmäellä

Ekskursion ensimmäinen vierailu käynnistyi Eduskuntatalon turvatarkastuksen läpäistyämme hallintovaliokunnan tiloissa. Hallintovaliokunnan vierailulla ryhmäämme vastaanottamassa olivat valiokuntaneuvokset Ossi Lantto (kuvassa) ja Minna-Liisa Rinne, joista ensin mainittu pääosin vastasi vierailun informatiivisesta osuudesta. Hallintovaliokunnan jäsenten sijaan valiokuntien roolista lainvalmistelussa ja valiokuntatyöskentelystä yleisesti kertoivat siis virkamiehet. Jussi Halla-Ahon johtaman jäsenistön ajatukset saivat jäädä toiseen kertaan, sillä Eduskuntatalon istuntosalissa oli vierailun aikana käynnissä budjettikeskustelu, johon kansanedustajat luonnollisesti osallistuivat. Aika ajoin käytävillä kaikui kumea vinkaisu ministerin puheenvuoron merkiksi, mutta itse budjettikeskustelua ei ryhmämme päässyt livenä seuraamaan.

Valiokuntaneuvos Lantto esitteli meille eduskunnan ja valiokuntien työskentelyä sekä niiden suhdetta lainsäädäntöprosessiin. Lantto kuvasi virkamiesnäkökulmastaan onnistuneesti lainvalmistelijan ja asiantuntijoiden osuuksista lakiehdotuksen etenemisprosessissa valmiiksi laiksi. Koska valiokunnan mietintö toimii lakiehdotuksen käsittelyn perustana eduskunnassa hallituksen esityksen si-

jaan, eikä valiokuntien mietintöihin juuri koskaan tehdä enää täysistunnossa muutoksia, valiokunnilla on paljon vaikutusvaltaa lain lopulliseen sisältöön. Tästä syystä myös kuultavilla asiantuntijoilla on tärkeä merkitys lain lopullisen sisällön suhteen, mikä olikin valiokuntavierailun mielenkiintoisimpia huomioita oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen opiskelijan sekä mahdollisen tulevan kuultavan asiantuntijan näkökulmasta.

Koska valiokuntien kokoukset ovat suljettuja, emme myöskään päässeet seuraamaan hallintovaliokunnan kokouksen etenemistä. Kokouksen seuraaminen olisi varmastikin ollut mielenkiintoista; erityisesti asiantuntijalausuntojen tarkkailu olisi voinut antaa konkreettisen esimerkin lainvalmistelijan ja asiantuntijoiden roolista valiokuntatyöskentelyss ä. Myönnettäköön kuitenkin, että valiokuntaneuvos Lanton eläväinen kerronta antoi hyvän kuvan myös valmistelijan ja asiantuntijoiden osuudesta valiokuntien kokouksissa.

”Kyllähän sen ymmärtäisi, jos asuttaisiin esimerkiksi kalatalouden suurmaassa Norjassa…”

Oikeusministeriön alainen Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos eli Optula on yksi niistä ”tulevista työpaikoista”, joita oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen opiskelijoille mainostetaan ainakin oman kokemukseni mukaan jo opintojen alusta lähtien. Yhteiskuntatieteiden ylioppilaalle Optulan kiinnostavuus tulevaisuuden työpaikkana on kiteytetty jo laitoksen etusivulla: ”[l]aitoksessa harjoitettavan tutkimuksen leimallinen piirre on yhteiskuntatieteellisen ja oikeudellisen näkökulman yhdistäminen”. Optulan toiminnan yleisesittelyn ja organisaatiokaavion meille esitteli tutkimuslaitoksen ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä. Tämän jälkeen käytiin läpi erikseen sekä yleisen että kriminologisen tutkimusyksikön toimintaa ja joitain Optulan tyypillisiä tutkimusaiheita. Tutustumiskäynti antoi myös jonkin asteisen käsityksen siitä, millaisena organisaationa Optula nähdään osana valtionhallintoa. Vierailussa nousi esille resurssien niukkuus ja laitoksen pieni koko, jotka rajoittavat paitsi uuden henkilöstön rekrytoimista myös tutkimusaiheiden monipuolisuutta. Puheenvuoroissa oli jopa havaittavissa hienoista katkeruutta esimerkiksi erään toisen tutkimuslaitoksen toiminnan laajuutta kohtaan: ”Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos työllistää reilut 300 henkeä, eli noin satakertaisen määrän Optulaan verrattuna. Kyllähän sen ymmärtäisi, jos asuttaisiin esimerkiksi kalatalouden suurmaassa Norjassa…”

Optula ja Itä-Suomen yliopisto ovat tehneet yhteistyötä jo usean tutkimusaiheen merkeissä, ja olikin mukava huomata, että tutkimuslaitoksessa osataan arvostaa edustamaamme tieteenalaa. Saimme myös kuulla Joensuun yliopiston alumnin Auri Pakarisen urapolusta Optulan tutkijaksi. Tarjolla oli lisäksi painettuja versioita eräistä julkaistuista tutkimuksista, joita ryhmäläiset nappasivat mukaan pinoittain. Kaiken kaikkiaan Optulassa oli viehättävän välitön ja toisaalta riippumattomalle tutkimustyölle omistautunut tunnelma. Saimme Pakariselta myös arvokkaita vinkkejä opiskelun ja työnhaun suhteen –monipuolisuutta opintoihin ja rohkeutta työnhakuun siis!

Pikkuparlamentin puolella oikeusasiamiehen kansliassa

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia oli kolmas vierailukohteemme. Täytyy myöntää, että itselläni ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä oikeusasiamiehen toiminnasta ja työllistymismahdollisuuksistamme oikeusasiamiehen kansliassa. Suurin syy tähän oli kenties se, että oikeusasiamiehen tehtävät olivat profiloituneet silmissäni aika selkeästi puhtaiden oikeustieteilijöiden alaan kuuluviksi. Tästä huolimatta ihastelin oikeusasiamiehen sihteeri Pasi Pölösen (kuvassa) asiantuntevuutta ja innostusta omaan asiaansa, ja opin vierailulla paljon kaikkea uutta. Täytyy kuitenkin myöntää, että asiatulva oli päätä huimaava ja esitys enemmän kuin tyhjentävä.

Vaikka oikeusasiamiehen kansliaan etsitään ”eteviä laintuntijoita”, jäi itselleni ainakin sellainen tuntuma, että oikeustieteellinen tutkinto ja työkokemus oikeustieteellisissä tehtävissä ovat edellytyksiä työtehtävistä suoriutumiselle. Osaa opiskelijajoukostamme jäi kuitenkin kiinnostamaan ensi vuonna toimintansa aloittava Kansallinen Ihmisoikeuskeskus, joka on toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton, mutta hallinnollisesti osa oikeusasiamiehen kansliaa. Toiveena heittäisinkin, että omista ennakkoluuloistani huolimatta, myös HTM-oikeustieteilijät pyrkivät rohkeasti osoittamaan etevyytensä laintuntijoina!

Suut makiaksi oikeusministeriön kellarissa

Vierailukohteista viimeinen oli oikeusministeriö, jossa ryhmällemme tarjottiin karkkipapereiden rapinassa heti alkuun kätevä tietopaketti oikeusministeriön alaan kuuluvista asioista ja organisaation rakenteesta. Yleisesittelyn jälkeen saimme kuulla pienimuotoisen esitelmän tuomiopiireissä toteutuvasta rakennemuutoksesta (vai mikähän se oli…)

OTT:n ja LST:n opiskelijoiden näkökulmasta ekskursion yksi mielenkiintoisimmista osuuksista oli se, kun lainsäädäntöneuvos (jonka nimi ikävä kyllä ei painunut mieleen) esitti konkreettisen esimerkin lainsäädäntöprosessista lainvalmistelijan näkökulmasta. Lainsäädäntöneuvos suositteli mm. panostamaan paitsi ruotsin, myös muiden vieraiden kielten opiskeluun. Myös kirjoitustaitoa ja sen tärkeyttä lainvalmistelijan työssä korostettiin, joten harjoitusta sen osalta ei varmasti voi tulla koskaan liikaa.

Yksityiskohtainen kuvaus turvallisuustutkintalain valmistelusta ja käsittelystä vakuutti ainakin minut siitä, että lain valmistelevalla virkamiehellä on paitsi vastuu lakiehdotuksen sisällöstä myös mahdollisuus omalta osaltaan vaikuttaa syntyvään lakiin ja erityisesti hallituksen esityksessä mainittavien perusteluiden laajuuteen. Kyseistä vaikutusmahdollisuutta voi kuitenkin rajoittaa esimerkiksi käytettävissä oleva aika ja se, että painetta yksityiskohtaisten perusteluiden kirjaamiseksi lakiesitykseen ei ymmärtääkseni juurikaan nykyisin ole. Vierailu OM:ssä osoittikin sen, että oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen erikoisosaajia tarvittaisiin myös ministeriöissä, jotta myös mm. sääntelyn syihin ja vaikutusarviointiin voitaisiin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.