2 minute read

Valituspalat

Mari Kokko

Puhe miehelle

Advertisement

He tulevat vastaan päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa ja työpaikalla. He huutavat skriinille jääkiekon MMloppuottelussa ja kotona playstationin ääressä. He tiputtavat rasvaiset työhaalarinsa eteisen lattialle ja jättävät wc-pöntön renkaan ylös. He esiintyvät kirjoissa, elokuvissa ja mainoksissa, tulevat uniisi sekä aamukahvipöytääsi. HE ovat miehiä.

Naisen ensikosketus maskuliiniseen sukupuoleen on isän syli. Se oli turvallinen, lämpöinen ja siihen mahtui koko maailma. Lapsena ei ollut parempaa turvapaikkaa edes silloin, kun äiti suuttui. Isä vei mukanaan harrastuksiin sekä perunapellolle. Silloinkin, kun et halunnut viettää aikaasi kummassakaan. Isän mukana valloitettiin sienimetsät ja vaaran huiput, opittiin ajamaan pyörällä ja autolla, voitettiin hiihtokisat sekä tutkittiin verstaalla puiden syitä. Isä opetti myös mitä on oikea ja väärä.

Hieman vanhempana päiväkodin pihalla leikkien tiimellyksessä pojat särkivät tyttöjen hiekkakakut. Pienet pojat olivat outoja ja kovaäänisiä, eivätkä osanneet leikkiä nätisti. Pikkuautot, rallileikit ja pihapelit kiinnostivat poikia enemmän kuin tyttöjen barbit. Joskus myös tyttöjen saparot saivat osansa tästä kiinnostuksesta. Silti poikien kanssa pelattiin purkkista ja temmellettiin pihalla, sillä nehän oli ihan kivoja. Pienet pojat olivat kummallisia olentoja, mutta kuuluivat päiväkodin pihalle kuin mansikka kermakakkuun.

Koulussa kuva pojista muuttui. Ensin ne olivat ällöjä, sitten oudon honteloita, mutta vuosien saatossa ne muuttuivat mielenkiintoisiksi. Ala-asteella tanssittiin ensimmäiset hitaat Yön Joutsenlaulun tahdissa, ja niin naapurinpoika muuntautui ärsyttävästä räkänokasta päiväunien kohteeksi. Jossain vaiheessa pojista tuli kavereita, joille uskalsi jutella. Enää ei tarvinnut vain haaveilla lähemmästä tuttavuudesta. Puhetta riitti urheilusta ja autoista, mutta joskus myös herkistä asioista; tunteista, tytöistä ja ihastumisesta. Se tuntui hyvältä, kosketti.

Pojista kasvoi miehiä ja tytöistä naisia. Samalla kuvioihin astui rakkaus ja seksuaalisuus. Miehistä tuli rakastajia: intohimoisia, rajuja ja herkkiä. Miehen isosta karhunhalauksesta tuli maailman paras ja turvallisin paikka, ja lauantaiaamuna tuntui autuaalta herätä yhteisen peiton alta. Mies sai aikaan tunnemyrskyn, jonka olisi halunnut jatkuvan loputtomiin. Samaan aikaan miehistä tuli kuitenkin salaperäisiä ja vaikeita. Alkoi spekulointi ja hampaiden kiristys sekä syntyi väärinkäsityksiä, joista olisi selvitty puhumalla. Joskus myös itkettiin miesten vuoksi. Toisinaan näistä tilanteista selvittiin, toisinaan ei. Toisinaan tie vei alttarille asti. Silloin miehistä tuli kumppaneita, joiden kanssa jaettiin ilot ja surut − ja yhteinen asuntolaina.

Miehet ovat kaikkea edellä mainittua ja paljon muuta. Mikä tärkeintä, miehet ovat osa jokaisen naisen arkipäivää. He näyttäytyvät eri elämänaloilla erilaisessa valossa, mutta jokainen elämän osanen olisi tyhjä ilman heitä. He ovat isiä, isoisiä, veljiä, ystäviä, naapurinpoikia, roskakuskeja, automekaanikkoja, tietokoneneroja, muusikoita, renttuja, remonttireiskoja, poikaystäviä, aviopuolisoita − ja rakastajia. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Miehet ripustavat taulut seinälle ja vaihtavat renkaat autoon, ovat mukana uuden elämän alussa ja lohduttavat, kun maailma kääntää selkänsä. He tekevät ikävät asiat meidän naisten puolesta, kuten ajavat ampiaiset ulos rantasaunan eteisestä. He kestävät kiukuttelumme ja haluavat silti olla lähellämme. Se, jos mikä, osoittaa oikeaa rakkautta.

Me naiset emme ehkä aina ymmärrä miehiä. Emme ehkä ymmärrä, miksi he valitsevat poikien peli-illan kahdenkeskisen illanvieton sijaan tai miksi keskusyksikön sisällön tutkimiseen täytyy käyttää useita tunteja. Joskus jäkätämme heidän mielestään turhaan, mutta tarkoitamme hyvää. Me kuitenkin arvostamme miehiä kaikkine pienine omituisuuksineen, vaikka emme sitä aina osaisikaan ilmaista. Miehet tekevät päivistämme hieman värikkäämpiä, hauskempia ja mieleenpainuvampia. Siksi jokaisen naisen on pakko myöntää, että ilman miehiä elämä ei olisi elämisen arvoista.

This article is from: