Taloustieteellinen näkökulma musiikin yksityisen kopioinnin rajoitukseen

Poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta ja oikeudentilasta

Teksti: Outi Saarinen, valtiosääntöoikeus

Suomen lainsäädäntö poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta perustuu tällä hetkellä oikeuskäytännön varaan, mikä on monella tapaa ongelmallinen mm. perusoikeuksien rajoitusedellytysten kannalta, jotka edellyttävät mm. lailla säätämistä sekä täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. On selvää, että toimenpide suoritetaan pääasiassa vanhemman uskonnon vapauden nojalla ja toisaalta, kuten korkeimman oikeuden ratkaisussakin mainitaan, lapsen etuun vedoten. Lisäksi myös on selvää, että ei-lääketieteellisellä ympärileikkauksella loukataan ainakin jossain määrin poikien henkilökohtaista koskemattomuutta.

Henkilökohtaisen koskemattomuuden lisäksi ympärileikkauksiin liittyy myös muita perusoikeuksia kuten uskonnonvapaus ja perheelämän suoja, jotka takaavat vanhemmalle oikeuden kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaan. On kuitenkin huomioitava, että henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei lain esitöiden mukaan voida puuttua uskonnonvapauteen nojaten, mutta voidaan sinällään katsoa lapsen edun mukaiseksi, jos hän saa kasvaa osana uskonnollista yhteisöään. Lisäksi toimenpiteeseen liittyvät yhdenvertaisuuskysymykset ensinnäkin uskonnon perusteella, jolloin voidaan pohtia sitä, voidaanko toimenpide oikeuttaa silti, vaikka se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan heidän uskontonsa perusteessa ts. tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen miespuoliset edustajat ympärileikataan, kun taas toisissa ei tällaista käytäntöä ole. Toisaalta yhdenvertaisuusongelma liittyy tyttöjen ja poikien väliseen tasa-arvoisuuteen. Tyttöjen kohdalla ns. ”vastaava” toimenpide on erikseen kielletty ja sen suorittaminen on kansainvälisestikin pyritty estämään.

Lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto nykyisen oikeudentilan muuttamiseksi lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden näkökulmasta olisi ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltäminen. Tällöin toteutuisivat parhaiten myös ihmisoikeusvelvoitteet, kuten parhaan mahdollisen terveydentilan takaaminen ja toisaalta lapselle haitallisten perinteisten tapojen poistaminen, mutta myös sellaiset perusoikeudet, kuten lapsien yhdenvertainen kohtelu niin sukupuoleen, kuin uskontoonkin nähden.

Käytännössä ympärileikkausten kieltäminen nykyisessä yhteiskunnassa ei ole realistinen vaihtoehto. Kieltämisestä mitä todennäköisimmin seuraisi vain se, että toimenpiteitä suoritetaan salassa ja näin ollen olosuhteet eivät ole välttämättä parhaat mahdolliset. Näin ollen olisi järkevää säätää laki, joka säätelee riittävän yksityiskohtaisesti niistä edellytyksistä, joilla puututaan mahdollisimman vähän poikien henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Nämä edellytykset olisivat hyvin pitkälti samantyylisiä, mitä on säädetty Ruotsissa, joka on tähän mennessä ainoa maa, jossa ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista on säädetty. Nykyinen oikeuskäytäntöön perustuva oikeudentila ei ole kuitenkaan missään tapauksessa riittävä poikien perusoikeussuojan kannalta.

Teksti on yhteenveto kandidaatin tutkielmasta.

Teksti: Milla Määttä, oikeustaloustiede

Tekijänoikeuden keskeisenä tavoitteena on kannustaa henkiseen luomistyöhön, eli luoda edellytykset erilaisten kulttuurihyödykkeiden tuotannolle ja niiden saatavuudelle. Kannustavuuden takaamiseksi tekijänoikeuden perusrakenteeksi onkin valittu yksinoikeus, joka takaa teoksen oikeudenhaltijalle yksinomaisen oikeuden määrätä suojan kohteesta, eli ilmaisumuodoltaan omaperäisestä luovasta teoksesta, ja sulkea muut halutessaan sen käytön ulkopuolelle.

Tekijänoikeuden suhde talousteoriaan on yleisesti ottaen kovin monisyinen. Talousteorian näkökulmasta vapaiden markkinoiden sääntelyn tulee perustua tehokkuuteen, eli puhutaan tehokkuusnormeista. Tekijänoikeuslainsäädännön taustalta löytyvät markkinahäiriöt ovat informaatioon liittyvät julkishyödyke- ja vapaamatkustajaongelmat: koska luovat teokset ovat luonteeltaan eieksklusiivisia ja ehtymättömiä, yksityiset, vapaat markkinat eivät kykene tuottamaan luovia teoksia tehokkaasti. On siis tärkeää luoda taloudellinen kannustin, jotta luovien teosten monipuolinen tuotanto voitaisiin taata. Lähtökohtaisesti eksklusiivisella tekijänoikeudella luodaankin keinotekoista niukkuutta, jolla luovien teosten yksityiset markkinat voidaan aikaansaada.

Eksklusiivisuus tarkoittaa kuitenkin monopolivoimaa, joka myös nähdään taloustieteessä markkinahäiriönä. Monopolivoima mahdollistaa esimerkiksi hintadiskriminaation ja teoskappaleiden hinnoittelun yli rajakustannusten, minkä seurauksena syntyy hyvinvointitappioita täydellisen kilpailun tilanteeseen nähden. Tekijänoikeuden eksklusiivisuutta onkin jouduttu rajoittamaan tekijänoikeuslakiin sisältyvin rajoitussäännöksin sekä määräaikaistamalla tekijänoikeuden kesto. Tärkeänä monopolivoimaa heikentävänä tekijänä toimii myös tekijänoikeuden laajuus, joka rajoittaa teossuojan pelkästään teoksen ilmaisuun eikä siihen sisältyvään ideaan.

Tekijänoikeuden dynaaminen tehokkuus on myös olennainen osa sen taloustieteellistä arviointia. Lainsäädäntöympäristö on dynaamisesti tehokas, jos se kannustaa uusiin innovaatioihin, eli luovien teosten monipuoliseen tuotantoon. Jopa lainvalmisteluaineisto tukeutuu perusteluissaan tekijänoikeuden kannustinfunktioon. Teoksen oikeudenhaltija voi kuitenkin taloudellisiin oikeuksiinsa vedoten rajoittaa teoskappaleiden ja informaation leviämistä yhteiskunnassa. Koska informaatio ja luovat työt syntyvät kumulatiivisesti aiempien teosten pohjalta, voivat tekijänoikeuden taloudelliset oikeudet kasvattaa uusien teosten luomiskustannuksia ja näin ollen heikentää tekijänoikeuden dynaamista tehokkuutta. Luomiskustannuksia nostavat eri teosten lisensointisopimuksista aiheutuvat transaktiokustannukset, jotka nähdään taloustieteessä tehokkuustappioina.

Yksinoikeutta määrätä teoksesta ja sen käytöstä on rajoitettu kuitenkin paitsi rajallisella suoja-ajalla, myös erillisillä rajoitussäännöksillä. Oikeudenhaltijan yksinomaista taloudellista oikeutta valmistaa teoksesta kappaleita, eli käytännössä tehdä kopioita alkuperäisestä teoksesta, rajoittaa rajoitussäännös kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön, jonka nojalla jokainen saa valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten ilman oikeudenhaltijan lupaa tai käyttökorvausta.

Teoksen rajoitussäännöksen mukainen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin laillisen lähteen vaatimuksen noudattamista: kopioita ei saa valmistaa kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin tekijälle kuuluvien taloudellisten oikeuksien vastaisesti tai jonka suojaksi asetettu tehokas tek-