Paluu legioonaan

Idempää

Kolumni

Ilkka Häyrinen

Terveisiä Hongkongista, idän ihmeiden keskeltä. Tai oikeastaan kaupungista, jossa vastakohtaisuudet kohtaavat, sekoittuvat keskenään ja täydentävät toisiaan. Opiskelijavaihtoon lähteminen oli itselläni selkeä tavoite jossakin vaiheessa opintoja ja vaihtokohteeksi valikoitui monen mutkan kautta Hongkong. Täytyy kyllä todeta, että opiskelijaelämä seitsemän miljoonan asukkaan metropolissa on jokseenkin kiehtovaa ja samalla täysin erilaista kuin Suomessa. Lähtien vaikkapa asumisesta kampuksella sijaitsevassa asuntolassa, jossa pieni huone on jaettava toisen ihmisen kanssa. Toisaalta kampus on kuin pieni kaupunki ja palveluita löytyy: useita ravintoloita (asuntolan halpa ruokala on auki 7-23 = ei paljon tarvitse kokkailla), kahviloita, kaksi minimarkettia, kaksi pankkia, kirjakauppa, lastentarha yms. Kirjasto on avoinna niin, että siellä oikeasti pystyy opiskelemaan ja yliopiston järjestämät liikuntapaikkamahdollisuudet ovat kattavat. Toisaalta asuntolassa asuessaan joutuu alistumaan säännöille, esimerkiksi vierailijoita ei sallita kello 23:n jälkeen, sisälle tullaan portista opiskelijakortilla ja vartijat valvovat silmä kovana lämpökameraa, jonka ohi aulassa on käveltävä. Eipähän pääse SARS tai H1N1 leviämään. Pitänee myös muistaa, että tutkintoopiskelijat maksavat opiskelustaan, mikä selittänee palveluiden määrää.

Vaihto ei valitettavasti juuri edistä oikeustieteiden opintojani, sillä vaihtoyliopisto ei tarjoa pääaineena oikeustieteitä ja muutamat tarjolla olevat oikeustieteen kurssit eivät valitettavasti sopineet lukujärjestykseeni tai olleet tarjolla vaihto-opiskelijoille. Valitettavasti Hongkongin common law –järjestelmä jäi edelleen mysteeriksi, vaikka olenkin sattunut vapaa-ajan tapahtumissa törmäämään paikallisiin oikeustieteilijöihin ja heidän kanssaan on ollut mielenkiintoista käydä keskusteluja järjestelmien eroista. Akateemisiin opintoihini kuuluu tämän lukuvuoden aikana johtamista, kansantaloustiedettä ja kiinalaista kulttuuria. Kurssit kestävät koko lukukauden, luentoja on kerran tai kaksi viikossa ja lukukausi rytmittyy välitentteihin ja lopputentteihin. Pääosin pakollisilla luennoilla edetään viikoittain oppikirjan kappale tai pari kerrallaan ja tehdään usein ryhmätöitä. Sekä ryhmäkohtaisia, että henkilökohtaisia kirjoitustehtäviä on Suomeen verrattuna paljon. Opiskelu vaatii siis paljon aikaa ja välillä paikalliseen kulttuuriin ahkerasti tutustuvan ja ympäristöön innokkaasti matkailevan vaihtarin aika onkin kortilla. Tuntuu jo nyt, ettei yksi lukukausi riitä kaikkeen, mitä alun perin suunnitteli tekevänsä.

Parasta vaihdossa onkin – tietysti akateemisen opiskelun lisäksi – se, että avaamalla silmänsä ja pienen mielensä voi huomata miltä maailma näyttää erilaisesta perspektiivistä.

Täällä Ilkka Häyrinen, Hongkong.

P.S. Suosittelen opiskelijavaihtoa jokaiselle, jota vähänkin kiinnostaa. Tarkistakaa hakuajat eri ohjelmiin ja kohteisiin ;)