Legion syyskokous ja toogabileet

Outi Saarinen

Vähiin käy ennen kun loppuu

Syksy alkaa olla lopuillaan, opinnot vauhdissa ja eittämättä on loppumassa myös nykyisen hallituksemme olemassaolo. Vuosi on ollut mitä antoisin ja kieltämättä ehkä myös paras koko akateemisen urani aikana. Niitäkin vuosia kun on jo muutama kertynyt.

Toisaalta ei voi olla tuntematta tietynlaista helpotusta vastuun paetessa harteilta seuraavan puheenjohtajan niskaan, mutta jossain määrin myös haikeutta on havaittavissa. Pian en enää taas tiedäkään mistään mitään ja joudun peräti kyselemään, mitä milloinkin tapahtuu sen sijaan, että kyselyt tehtäisiin minulle. Ehkä on kuitenkin vain hyvä tehdä päätös olla murehtimatta liikaa tällaisista asioista ja olla taas niin kuin rivijäsenen kuuluukin ja nauttia viimeisestä opiskeluvuodesta, jonka jälkeen jonkinlainen todellisuus luultavasti iskee kasvoille. Uudenlainen asennoituminen siis alkakoon.

Huolissani en Legion tulevaisuudesta osaa olla. Uusi hallitus vaikuttaa heti ensisilmäyksellä erittäin pätevältä ja innokkaalta uuteen hommaan ja myös kokemusta on paljon puhumassa uuden puheenjohtajan, mutta myös muutaman muun vanhan hallituslaisen myötä. Hommat tulee varmasti hoidettua paremmin kuin hyvin, eikä huolta tarvitse kantaa ainejärjestön pystyssä pysymisestä.

Vaikka syksy alkaa vääjäämättä lähentyä loppuaan, on minulle puheenjohtajana edessä vielä jotain ikimuistoista. Vuosijuhlat nimittäin. Se on tilaisuus, missä opiskeluvuosi saa kruunun päähänsä ja sitä juhlistetaan loisteliaasti. Vuosijuhlat ovat minulle kolmannet, mutta voisinpa veikata, että henkilökohtaisesti nämä ovat ne, jotka tulen muistamaan vielä pitkään. Saan poseerata loisteliaassa ja juhlavassa yhteiskuvassa hallitukseni kanssa, pitää puhetta ja illan päätteeksi tanssia jalkani kipeäksi. Kukapa tällaista voisi unohtaa.

Vielä viimeistä kertaa tällä palstalla kynttilänhämyistä ja ahkeraa loppusyksyä kaikille toivottaen