Tuutorin fuksiviikko

Ovella kättelin tummaan pukuun pukeutunutta miestä ja taitoin salin yläosassa olevan penkin auki. Torstai, perjantai ja maanantai kuluivat C1-, C2- ja AU tiesmitä-saleista toisiin vaeltaessa ja yliopiston ja oppiaineiden esittelyitä kuunnellessa. Tuutorit neuvoivat parhaansa mukaan HOPSin teossa ja WebOodin käytössä ja kierrättivät meitä ympäri kampusaluetta. Tietotulvassa oli vaikea pysyä pinnalla.

Fuksiviikon aikataulussa oli torstaille merkitty hengailuilta yliopistolla. Käytin ensimmäisen kerran Joensuun lähiliikennettä ja myöhästyin taas. Menossa oli ehkä vasta viides esittelykierros, jossa bonuksena sai nolata itsensä. Osa käytti tilaisuuden hyväkseen ja nauratti kurssikavereita ja tuutoreita. Ohjelma huipentui valtavan herkkukasan tuhoamiseen, jonka jälkeen joukko hajosi omille teilleen kotiin, yksille, kaksille tai Optimin bileisiin kuksimaan fuksia.

Perjantai-ilta alkoi hyvissä ajoin tutusta paikasta Playn edestä. Meidät jaettiin ryhmiin ja juotettiin humalaan. Suoritimme tehtäviä suklaansyöntikisasta ihmispyramidien rakennukseen ainakin omasta mielestämme erittäin menestyksekkäästi ja teimme kaikkemme lisäpisteiden eteen sammuttamalla tuutoreiden janon ja lahjomalla heitä itseleivotuilla sydämenmuotoisilla suklaakekseillä. Kokoontuminen takaisin Playn eteen tyrmistytti kuitenkin ne neljä joukkuetta, jotka joutuivat seuraamaan voittajien loppumatonta riemua ja kuohuviinin virtausta. Onneksi kaikki halukkaat pääsivät lohduttautumaan täyteenahdettuun BePopiin.

Aamulla minun ei tehnyt mieli lähteä pyöräilemään seitsemää kilometriä keskustaan krapulalounaalle. Asiaan vaikuttivat ehkä kaksi yöllä baarin jälkeen mussutettua kerroshampurilaista, joiden ansiosta olin aamupäivällä herätessäni edelleen kylläinen.

Viikonlopun ja lukemattomien esittelyluentojen jälkeen meidän oli tarkoitus maanantai-iltana huipentaa fuksiviikko keilaamalla. Fuksijoukon ja tuutoripoikien saapuessa keilahallille kaikki radat oli kuitenkin varattu - jollekin muulle kuin meille. Minua ja kavereitani muutos ei paljoa haitannut, keilahalli vaihtui toiseen ja fuksiviikko huipentui uusien ystävien kanssa siideriä juoden, hohtokeilauksen bilemusiikin tahdissa tanssien ja uskomattomille suorituksille ja hölmöille jutuille kikattaen.

Teksti: Jenna Hattunen ja Topi Turunen

Keskiviikko 31.8.

Paniikki. Kuulimme, että opintojaan aloittavia fukseja on jopa 160. Keskiviikko-iltana kokoonnuimme Bar Playn eteen odottamaan innokkaimpia fukseja. Viime vuonna vastaavanlaiseen iltaan saapui 20-30 tulevaa oikeustieteilijää, joten yllätys oli suuri, kun paikalle saapui noin kaksinkertainen määrä! Tilanne hoitui kuitenkin kunnialla, vaikka Bar Playn yläkerta oli jokseenkin tukossa. Perinteisten nimikierrosten ja lautapelien jälkeen oli tarkoitus mennä kotiin, jotta seuraavana aamuna olisi pirteänä aloittamassa yliopistouraansa. Illan virkeimmät - aamun väsyneimmät – jatkoivat aina pikkutunneille asti.

Torstai 1.9.

Aamulla kaikki tuutorit saatiin yliopistolle enemmän tai vähemmän ajoissa, kiitos kahden tuutorimme kimppa-asumisesta. Fuksien saapuessa paikalle heidät ohjattiin omien tuutoreittensa eli Jennan, Topin, Elisan, Jarkon, Iidan, Kallen, Johannan tai sen pelottavan näköisen tuutorin (Tomin) luo. Ensimmäisen massaluennon alkaessa tuutorit saivat hetken hengähdystauon. Aika menikin vaihtaessa ensimmäisiä kokemuksia ja päiviteltäessä tapahtuneita mokia.

Illalla kokoonnuimme saliin AU206, jossa nautimme vapaamuotoisesti naposteltavista, virvokkeista ja toistemme seurasta. Hieman hitaasti alkanut ilta sai tuulta siipiensä alle tutustuessamme toisiimme kertoen tarinoita elämämme noloista tilanteista. Janoisimmat jatkoivat joen toiselle puolelle Nightiin Optimin bileisiin.

Perjantai 2.9.

Herääminen, suihku, hampaiden pesu, vaatteet päälle ja pyöräily yliopistolle yhteensä viisi (5) minuuttia – arvaa kuka? Kaikesta huolimatta päivän tuutorointi sujui ongelmitta. Mitä nyt kauppatieteen ketkut anastivat meidän saleja… Onneksi kaikki järjestyi lopulta!

Illan hämärtyessä tapasimme fuksit jälleen kerran Playn edessä baarikierrostunnelmissa. Ainakin rastinpitäjillä oli hauskaa! Hetken sai miettiä, milloin Jettiin uskaltaa mennä uudestaan jätettyään sinne sellaiset kalapuikkosotkut. Mitä vielä; heti ylihuomenna. Tuli myös todettua, että massiiviset määrät suklaata ja alkoholia eivät sovi yhteen. Jätetään se suklaa jatkossa sivuun.