ninen toimenpide on kierretty.1 Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto koskee tehokasta teknistä toimenpidettä, jonka teoksen tekijä tai esimerkiksi jakelusta vastaava levy-yhtiö on tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saatettaessa teoksen suojaksi asettanut. Kiertämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tekninen suojaus tehdään tehottomaksi tai sen suojaustehoa alennetaan.2 Yksityistä kopiointia koskevan rajoitussäännöksen tarkoituksena on siis heikentää monopolivoimaa, mutta myös lupaneuvotteluista syntyvien transaktiokustannusten välttäminen on tärkeä perustelu säännökselle. Sen sijaan, laillisen lähteen vaatimus voidaan nähdä transaktiokustannusten valossa tehottomana: vaatimus saa aikaan turhia kustannuksia, kun rajoitussäännöksen mukaisen yksityisen kopion valmistaja joutuu selvittämään lähteen laillisuutta ja lähdeteoksia valmistettaessa tapahtuneita teknisen toimenpiteen kiertämisen kiellon rikkomuksia. Tekninen suojakeino voi olla myös ostopäätökseen vaikuttava tekijä, joten myös teoskappaleen teknisten suojakeinojen selvittämisestä aiheutuvat lisäkustannukset voivat aiheuttaa tehokkuustappioita. Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto voidaan nähdä oikeudenhaltijoiden eksklusiivisia taloudellisia oikeuksia eli monopoliasemaa vahvistavana säännöksenä. Määräysvalta teosten käyttötavoista ja niiden sisältämän informaation leviämisestä on täten yhä enenevässä määrin oikeudenhaltijoilla. Teknisen toimenpiteen kiertämisen kielto voi rajoittaa teoksen käyttäjäkuntaa ja teoskappaleiden käyttöä, vaikka tekijänoikeuden suoja-aika olisi jo päättynyt. Tekninen suojakeino, joka rajoittaa teoksen yksityistä käyt1
Laittomien teoskappaleiden kopioiminen sekä kopiosuojausten ja käyttöoikeuksien hallintajärjestelmien kiertäminen yksityistä käyttöä koskevan tekijänoikeuden rajoitussäännöksen nimissä säädettiin laittomaksi tekijänoikeuslain ja rikoslain vuoden 2005 lainmuutoksessa. Lex Karpelanakin tunnetun lainmuutoksen tarkoituksena oli päivittää tekijänoikeuslaki niin sanotun tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin mukaisesti vastaamaan digitaalisen aikakauden tarpeita. 2 Käsite tehokas ei tässä tapauksessa viittaa taloustieteellisiin tehokkuusmääritelmiin. Lain esitöissä mainittuja esimerkkejä teknisistä suoja-keinoista ovat ”teoksen tai muun aineiston salaus, muuntaminen tai muuttaminen sekä kopioinnin valvontajärjestelmä”, esim. cd-levyyn teknisesti ennalta määritelty sallittujen kopioiden määrä tai digitaalisessa muodossa oleviin musiikkitiedostoihin asetetut DRM-teknologiat, jotka esimerkiksi rajoittavat tiedoston käytön tiettyyn ohjelmaan tai tiettyyn lukumäärään laitteita.
töä, voi myös helposti moninkertaistaa kuluttajakohtaisen hinnan teoksen käytöstä, mikä voisi jopa johtaa laittoman kopioinnin lisääntymiseen. Koska tekijänoikeuden suojaamat musiikkiteokset ovat luonteeltaan kokemushyödykkeitä, niihin liittyy epäsymmetrisen informaation ongelma, joka taas nähdään talousteoriassa markkinahäiriönä. Kuluttajat eivät siis tiedä varmaksi teoskappaleen laatua ja sisältöä, ennen kuin ovat saaneet sen haltuunsa ja kuunnelleet sen läpi. Takeyama (2003) esitti, että jos laittomien kopioiden ei voida ajatella olevan virallisen julkaisun täydellisiä substituutteja, kuluttaja voi päätyä ostamaan teoksen virallisen julkaisun tutustuttaan siihen ensin laadultaan heikomman kopion kautta. 3 On myös olemassa tilastotietoja siitä, että musiikkiin tutustutaan ensin Internetissä, joko laittomasti tai laillisesti, ja ostopäätös tehdään tämän jälkeen. Toisin kuin musiikkiteollisuus siis pelkää, laittomistakin lähteistä kopiointi yksityiseen käyttöön voi kannustaa ostamaan musiikkiteoksen laillisen kappaleen. Tekijänoikeus voi siis korjata luoviin teoksiin liittyviä markkinahäiriöitä, mutta myös synnyttää niitä. Kun tekijänoikeuslakiin sisältyviä yksityistä kopiointia koskevaa laillisen lähteen vaatimusta ja teknisen toimenpiteen kiertämiskieltoa tarkastellaan talousteorian välinein, voidaan todeta, että säännöksiin liittyy useampia tehokkuustappioita, jotka kyseenalaistavat vallitsevan oikeustilan. Tällä hetkellä on siis vaarana, että jos jokainen musiikin yksityinen kuluttaja pyrkii toimimaan säännösten mukaisesti välttääkseen seuraamukset, voivat sääntelystä aiheutuvat kustannukset ylittää sen synnyttämän nettohyödyn. Kustannuksia on lähes mahdotonta konkreettisesti mitata, mutta kustannusten ilmeneminen voidaan kuitenkin todeta talousteoriaan nojaten. Teksti on yhteenveto kandidaatintutkielmasta.
3
Takeyama, Lisa N.: Piracy, Asymmetric Information, and Product Quality Revelation. Teoksessa Gordon, Wendy – Watt, Richard (toim.), The Economics of Copyright: Recent Developments and Analysis, s. 55 – 65. Edward Elgar 2003.
