Poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta ja oikeudentilasta Teksti: Outi Saarinen, valtiosääntöoikeus
Suomen lainsäädäntö poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta perustuu tällä hetkellä oikeuskäytännön varaan, mikä on monella tapaa ongelmallinen mm. perusoikeuksien rajoitusedellytysten kannalta, jotka edellyttävät mm. lailla säätämistä sekä täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. On selvää, että toimenpide suoritetaan pääasiassa vanhemman uskonnon vapauden nojalla ja toisaalta, kuten korkeimman oikeuden ratkaisussakin mainitaan, lapsen etuun vedoten. Lisäksi myös on selvää, että ei-lääketieteellisellä ympärileikkauksella loukataan ainakin jossain määrin poikien henkilökohtaista koskemattomuutta. Henkilökohtaisen koskemattomuuden lisäksi ympärileikkauksiin liittyy myös muita perusoikeuksia kuten uskonnonvapaus ja perheelämän suoja, jotka takaavat vanhemmalle oikeuden kasvattaa lapsensa oman uskontonsa mukaan. On kuitenkin huomioitava, että henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei lain esitöiden mukaan voida puuttua uskonnonvapauteen nojaten, mutta voidaan sinällään katsoa lapsen edun mukaiseksi, jos hän saa kasvaa osana uskonnollista yhteisöään. Lisäksi toimenpiteeseen liittyvät yhdenvertaisuuskysymykset ensinnäkin uskonnon perusteella, jolloin voidaan pohtia sitä, voidaanko toimenpide oikeuttaa silti, vaikka se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan heidän uskontonsa perusteessa ts. tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen miespuoliset edustajat ympärileikataan, kun taas toisissa ei tällaista käytäntöä ole. Toisaalta yhdenvertaisuusongelma liittyy tyttöjen ja poikien väliseen tasa-arvoisuuteen. Tyttöjen kohdal-
la ns. ”vastaava” toimenpide on erikseen kielletty ja sen suorittaminen on kansainvälisestikin pyritty estämään. Lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto nykyisen oikeudentilan muuttamiseksi lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden näkökulmasta olisi ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltäminen. Tällöin toteutuisivat parhaiten myös ihmisoikeusvelvoitteet, kuten parhaan mahdollisen terveydentilan takaaminen ja toisaalta lapselle haitallisten perinteisten tapojen poistaminen, mutta myös sellaiset perusoikeudet, kuten lapsien yhdenvertainen kohtelu niin sukupuoleen, kuin uskontoonkin nähden. Käytännössä ympärileikkausten kieltäminen nykyisessä yhteiskunnassa ei ole realistinen vaihtoehto. Kieltämisestä mitä todennäköisimmin seuraisi vain se, että toimenpiteitä suoritetaan salassa ja näin ollen olosuhteet eivät ole välttämättä parhaat mahdolliset. Näin ollen olisi järkevää säätää laki, joka säätelee riittävän yksityiskohtaisesti niistä edellytyksistä, joilla puututaan mahdollisimman vähän poikien henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Nämä edellytykset olisivat hyvin pitkälti samantyylisiä, mitä on säädetty Ruotsissa, joka on tähän mennessä ainoa maa, jossa ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista on säädetty. Nykyinen oikeuskäytäntöön perustuva oikeudentila ei ole kuitenkaan missään tapauksessa riittävä poikien perusoikeussuojan kannalta. Teksti on yhteenveto kandidaatin tutkielmasta.
