Elämäkertoja

Kruunuvuorenkadun konttorirotta, kansankynttilä ja kirjailija

Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Anni Swanin elämä. Siltala 2022.

Anni Swan (1875–1958) tunnetaan parhaiten lastenkirjoistaan: Iiris rukka, Tottisalmen perillinen, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, Pikku Pappilassa… Tämä 11 laajan kirjan joukko on kuitenkin vain jäävuoren huippu hänen tuotannossaan. Ennen näitä teoksia ja näiden jälkeen hän julkaisi satuja lapsille ja kertomuksia aikuisille. Näiden lisäksi hän kirjoitti jatkuvasti sanoma- ja aikakauslehtiin artikkeleita taiteesta, kirjallisuudesta, koulusta ja kasvatuksesta, naisten asemasta. Suomentajana Swan teki merkittävää työtä, ehkä uraauurtavin oli Lewis Carrollin fantasiakirjan suomennos Liisan seikkailut ihmemaassa. Lastenlehti Pääskysen toimittajanakin hän ehti olla vuosikaudet.

Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Konttinen on laatinut laajan ja perusteellisen elämäkerran Anni Swanista. Kirja kuvaa Swanin kirjallisen ominaislaadun ja tuotannon, mutta mukana kulkevat sävykkäästi myös yksityisyys ja perhe. Lisäksi aikakausi Swanin syntymästä v. 1875 kuolemaan v. 1958 tulee kuvatuksi niin politiikan, valtiollisen elämän kuin kulttuurin kannalta.

Anni Swan aloitti opinnot yliopistossa, mutta Konttisen kuvauksen mukaan ei saanut niihin suuntaa ja tavoitetta. Oli siis parempi hankkia työelämää varten taitoja ja opiskella kirjanpitoa. Tämä avasikin työtehtävän pankissa. Ura ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten oli aika hankeutua uuteen koulutukseen, tällä kertaa Jyväskylään opettajaseminaariin Opettajana ja kasvattajana Anni Swan ennätti tehdä toisen uran.

Riitta Konttisella on tarkkanäköinen kuvaus Anni Swanin miessuhteista. Swan epäröi avioliiton sitovuutta: entä jos se ei teekään onnelliseksi? Ja onko avioliitto edes tarpeen? Ystävälleen Swan kirjoitti haaveesta, että ”haikara voisi tuoda satuvaltakunnasta lapsen sellaisille, jotka sitä haluavat, mutta eivät miestä tahdo”. Ja vaikka seurustelu ja avioliitto tuntuisivat luontevilta, tuntuu toinenkin kysymys askarruttaneen: kenen kanssa? Tarjolla oli kaksikin runoilijaa, Eino Leino ja Otto Manninen, joista jälkimmäisestä tuli Swanin puoliso.

Elämäkertojen kulta-aikaa

Elämme elämäkertakirjallisuuden kulta-aikaa. Joka vuosi ilmaantuu uusia taitavia kirjailijoita, joilta sujuu tekstin laadinta ja sitä tukeva arkistotyö.

Erityisen runsaasti viime vuosina on valotettu 1800-luvulla alkanutta kansallisen heräämisen aikaa ja itsenäistyneen Suomen alkukymmeniä. Ikään kuin yhteisestä sopimuksesta elämäkertojen tekijät ovat kiinnittäneet huomionsa vuosisadan alun merkkinaisiin. Tässä pieni otos tämän vuosikymmenen elämäkerroista (sulkeissa elämäkerran kirjoittaja): Maissi Erkko (Reetta Hänninen), Mary Gallen-Kallela (Helena Ruuska), Hilma af Klint (Pirkko Kotirinta), Helmi Krohn (Marjut Hjelt & Maarit LeskeläKärki & Hilkka Oksama-Valtonen), Aino Sibelius (Riitta Konttinen), Ellen Thesleff (HannaReetta Schreck). Listan jatkoksi sopii hyvin Suvi

Pirjo Hiidenmaa Tietokirjallisuuden professori

Elämäkerran tietojen mukaan Swan – Mannisen kirjailija-avioliitto oli onnellinen. Kaupunkikoti oli Kruunuvuorenkadulla Katajanokalla ja kesäkoti Kangasniemellä. Haikarakin vieraili kolmesti.

Rikkaasta elämästä saa rikkaan elämäkerran, mutta ei se itsestään synny. Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Konttinen on taitava tutkija ja harjaantunut kirjoittaja, joka pystyy sanallistamaan ja juonellistamaan rikkaat elämänkäänteet. Aineistoa elämäkerrantekijällä on ollut ulottuvillaan valtavasti. Oli laaja kirjeenvaihto, Swanin ja monien kirjailijakollegoiden arkistot, päivä-

Ratisen kirja, jossa kuvataan 10 kirjoittavan naisen työhuonetta ja työskentelyoloja. Ja lisää on tulossa.

Jos edellä mainitut kirjat lukee – ja miksei lukisi! – saa sydämen kyllyydeltä kuvauksia 1900-luvun alun Suomesta, jossa naiset etsivät paikkaansa yhteiskunnassa samaan aikaan, kun suomalaisuutta ja itsenäistä kansakuntaa rakennettiin luomalla taiteita, tieteitä, kustantamoita, sanomalehtiä ja muita kulttuuri-instituutioita. Usko koulutukseen ja lukemiseen oli vahvaa. Suomen kieli ja sen asema yhteiskunnan kaikissa toimissa oli suunnannäyttäjille sydämen asia. Suomalaisuuden edistäjät olivat samalla hyvin avoimia, kansainvälisiä ja kielitaitoisia. Taiteilijat hakivat vaikutteita ympäri Eurooppaa, ja kirjailija-kääntäjät suomensivat teoksia mm. italiasta, ranskasta, saksasta, tanskasta, ruotsista ja englannista.

Vaikka vuosisadan alku oli vahvaa eteenpäin katsomisen ja kulttuurin kasvun aikaa, ei murheiltakaan voinut välttyä. Elämäkerrat kuvaavat kukin omien päähenkilöidensä kautta vuoden 1918 tapahtumia ja niitä seuranneita espanjantautia, lamaa ja poliittisen kuohunnan aikoja. Suru, kuolema ja ahdistus eivät olleet menestyjillekään vieraita. Venäläistämistoimia vastustanut vastarintajärjestö Naiskagaali yhdisti monia, mm. Maissi Erkkoa, Tekla Hultinia, Helmi Krohnia ja aluksi myös Anni Swania.

Kaiken lisäksi vuosisadan alun piirit olivat niin pienet ja seuraelämä sen verran vilkasta, että kaikki nämä elämäkertojen sankarit, Krohnit, Swanit, Sibeliukset, Edelfeltit ja Järnefeltit tunsivat toisensa ja viettivät aikaa yhdessä. Loput voittekin arvata: avioliitoista, myös -eroista, kilpakosijoista, sydänsuruista, seuraelämästä ja perhejuhlista voi lukea jokaisesta kirjasta. Asuinpaikatkin kasvavassa Helsingissä olivat muutaman neliökilometrin säteellä Ullanlinnassa, Katajanokalla ja Kruununhaassa. Luontokaipuuta tyydytti kesänvietto maaseudulla tai muutto kokonaan maaseutuyhteisöön.

kirjat, sekä kirjallinen tuotanto, kirjat ja lehtikirjoitukset ja näiden luonnokset. Paljon on elämäkerturi saanut mahtumaan 430-sivuiseen teokseen. Ja suunnattoman paljon on Anni Swan ennättänyt saada aikaan.

Helsinki ei ole älynnyt (vielä) laittaa katua, puistoa, kirjastoa tai muuta tunnustusta Anni Swanille, vaikka Pisa-Suomi olisi hyvin voinut juhlistaa merkittävää lasten ja nuorten lukukulttuurin kehittäjää. Onneksi Mikkelissä on katu sekä Anni Swanille että Otto Manniselle.

Anni Swanista ja hänen suvustaan voi lukea myös Hellevi Arjavan teoksista: Kiltti tyttö Katajanokalta (Tammi 1999), Swanin tytöt. Kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta (Tammi 2007) ja Merkillinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksesta ja Swaneista (Tammi 2010).

Romanialaissyntyinen viulisti ja säveltäjä Teodor Nicolau (s. 1947) on säveltänyt Anni Swanin sadun pienestä viulusta. Nicolau oli Helsingin kaupunginorkesterin viulisti vuosina 1976–2012.

Pirjo Hiidenmaa Tietokirjallisuuden professori