Katajanokan kärjen aloituskortteli uudelleen nähtynä

RAKENNUSHISTORIAA Katajanokan kärjen aloituskortteli uudelleen nähtynä

Lauantaina 11.6. järjestettiin talossa Merikasarmikatu 3 – Puolipäivänkatu 3 grilli- ja kakkukahvijuhlat sen kunniaksi, että talon valmistumisesta oli kulunut pyöreitä vuosia (40+). Viereinen HITAStalo oli jo ehtinyt pitää juhlansa ennen pandemiaa. Saunaterassilla ja pihalla oli talon väkeä vieraineen ja tunnelma oli katossa eli taivaassa. Taloissa on asuntojen ohella toimitiloja, joista skattalaisille tutuin lienee alusta alkaen korttelin nurkassa ollut Katajanokan Huolto. Myös lasten päiväkotitoiminta on ollut jatkuvaa, mutta muut liiketilat ovat olleet vaihtelevassa käytössä.

Väljä ja vihreä korttelipiha tarjosi ihanteelliset puitteet leppoisalle yhteiselolle grillin ja herkkupöydän äärellä.

Katajanokan kärjestä järjestetty arkkitehtikilpailu ratkesi vuonna 1972, ja viisi vuotta myöhemmin vahvistettiin alueen asemakaava. Vuonna 1979 käynnistettiin rakentaminen (ks. tarkemmin Martin Bundersin artikkeli Katajanokan Kärki 40 vuotta, Kaiku 2019, s. 7–9). Aloituskortteli asettuu Merikasarminkadulla Puolipäivänkadun ja Amiraalikadun väliin. Kauniina syyskuun päivänä rakennusten arkkitehdit – pääsuunnittelija Eric Adlercreutz ja projektiarkkitehti Tapani Kajaste – kävivät paikalla muistelemassa suunnittelun vaiheita ja arvioimassa korttelin nykyistä tilaa.

Ja varsin hyviltähän talot ympäristöineen yhä näyttävät ja tuntuvat!

Asemakaavan määräykset ja ohjeet olivat tiukat ja yksityiskohtaiset, mutta suunnittelevalle arkkitehdille ne toimivat pikemminkin tukena kuin rajoitteena. Kun käsillä oli ilmeinen käänne Suomen kaupunkirakentamisessa – tunnusmerkkeinä umpikortteli ja punatiilijulkisivu – oli väliä, miltä uuden alueen ”portti” näyttää. Adlercreutz suosi pikemmin ajatonta ja moni-ilmeiseen kokonaisuuteen sopeutuvaa kuin poikkeavuutta ja ajan trendejä korostavaa arkkitehtuuria. Hallittu ja laadukas perusmiljöö sallii vahvatkin yksilölliset piirteet yksittäisissä kohteissa. Tämä voisi olla yksi jugend-Katajanokan antama oppi; Luotsikatu oli arkkitehtitoimiston A-Konsultit osoite Kärjen kilpailun aikoihin. Kajaste sai muuten kilpailussa jaetun toisen palkinnon, joten into päästä mukaan rakentamaan aluetta oli suuri.

Hyvän asumisen laatutason perustana olivat kohtuullinen kerrosluku ja väljä, vihreä piha – ”ei kuitenkaan yhtään liian suuri” – sekä maltillinen runkosyvyys, joka mahdollisti kaksi asuntoa porrastasannetta kohti. Näin asunnoista tuli valoisia, pohjaratkaisultaan toimivia, sopusuhtaisia ja keskenään vaihtelevia. Tiiviissä kaupunkirakenteessa erkkerit tarjoavat näkymiä katuja pitkin, ”kuin sammakonsilmät”. Kaivattua inhimillistä mittakaavaa syntyi erityisesti jalankulkukujien varsilla.

Uuden, laadukkaan kaupunkiasumisen piirteitä edusti arkkitehtonisten ratkaisujen ohella pyrkimys sosiaaliseen moninaisuuteen. Sen merkkinä on, että aloituskorttelissa oli neljä eri asuntojen hallintamuotoa. Tärkeä inspiraation lähde löytyi siihen aikaan Amsterdamista.

Vastaavanlaista asuinympäristön laatua nykyrakentaminen ei tarjoa.

Kohteen rakentamisesta vastasi HAKA, ja työmaapäällikkö oli ”rento, vanhan polven herrasmies”, jonka kanssa yhteisymmärrys suunnittelussa ja toteutuksessa oli sujuvaa. Mitään ns. tinkimiskierroksia ei tarvinnut käydä.

Raaka meri-ilmasto on ollut haaste Kärjen rakenneratkaisuille, jonkin verran julkisivuja on jouduttu korjaamaan. Hissit on vastikään uusittu, kylpyhuoneiden peruskorjaus on neljän vuoden päästä edessä. Pääosin rakennukset ja niiden ulkoasu vastaavat kuitenkin alkuperäistä.

Teksti: Staffan Lodenius Kuvat: Aurora Heickell, Staffan Lodenius

40-vuotisjuhlat käynnistyivät kattoterassilla hattupäisen Maunu Korkan toimiessa isäntänä.

Eric Adlercreutz (kesk) muistelee rakenneratkaisuja Maunu Korkalle ja Tapani Kajasteelle.

HS, kesäkuu 1979

”Uusi Katajanokka alkaa valmistua. Ensimmäiset perheet muuttaneet, viimeiset talot valmiina 1982. Helsingin keskustaan, kalliiden asuntojen ja ikääntyvän väestön keskelle on nousemassa lapsiperheitä suosiva ja verraten edullinen asuntoalue. Katajanokan itäkärkeen suunniteltu talorykelmä on monin tavoin poikkeuksellinen: talot on pyritty Kellastuneessa lehtileikkeessä (HS, kesäkuu 1979) aloituskorttelin sopeuttamaan vanhaan ympäristöön mm. erkkerien hahmo ja Katajanokan huollon nurkkaus ovat hyvin tunnistettavissa ja monenmuotoisten ikkunoiden avulla, rakennuk- Eric Adlercreutzin perspektiivikuvassa. Merkittävä toteutunut ero on sissa on paljon yhteisiä tiloja kuten kerhohuoneita, tammikujanne puurivin sijasta. ja alueen pihat ja tiet ovat huolellisesti suunniteltu aina asfaltin ruutuja myöten. Ratkaisevinta ei kuitenkaan ole arkkitehtuuri vaan asuntojen hinnat ja tulevat asukkaat. Nokalle kohoaviin kerrostaloihin ei suunnitelmien mukaan muuta kaupungin kermaa vaan tavalliset ihmiset, asuntosäästäjät ja vuokralaiset, mieluummin vielä lapsiperheet. Valmistuvien talojen myötä Katajanokka saa kaikkiaan 2 000 uutta asukasta entisen 3 000 lisäksi. Alueelle on suunniteltu rakennettavaksi lähes 93 000 kerrosneliömetriä, joista vajaa puoilet on vuokra-asuntoja. Tähän määrään sisältyvät myös opiskelija- ja vanhusten asunnot. Omistusasunnoista 35 000 kerrosneliötä on vapaarahoitteisia, ja lopuille on valtion asuntolainaa. Ensimmäisenä valmistunut talo, Merikasarminkatu 6, täyttää melko yvin asetetut tavoitteet. Vapuksi valmistuneen aravatalon osakkeenomistajat maksoivat neliömetristä 2 350 markkaa, ja yhtiövastike on 13 mk/m2. Vaikka myyntihinta ja vuokra ovat noin 20 prosenttia muita aravataloja korkeammat, ei määriä pidetä kohtuuttomina.”