NÄYTTEENOTTAJIEN PREANALYYTTISEN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN SUOMESSA TEKSTI Anna Kahila
1 Johdanto Suomessa on yhä enenevässä määrin siirretty näytteenottotyötä muille ammattiryhmille, kuin bioanalyytikoille. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuren osan näytteistä ottavat muut, kuin bioanalyytikot, ei kuitenkaan ole saatavilla. Eri ammattiryhmien peruskoulutukseen kuuluva näytteenoton opetuksen laajuus vaihtelee suuresti, joten on selvää, että koulutustaustalla on vaikutusta näytteenottajan preanalyttiseen osaamiseen. Tämän kirjallisuushaun tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään tutkimuskirjallisuuteen perustuen, mitkä voisivat olla ne keinot ja välineet, joilla näytteenottajien preanalyyttista osaamista saataisiin Suomessa kehitettyä. Kirjallisuuskatsausartikkelin tavoitteena on kuvata näitä keinoja, joilla preanalyyttisten virheiden määrää saataisiin pienennettyä, millä olisi suoraa vaikutusta myös potilasturvallisuuden parantamiseen, sekä kustannusten vähentämiseen. 2 Preanalytiikan vaatimukset laboratoriotutkimusprosessissa Laboratoriotutkimusprosessissa on erotettavissa preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen vaihe. Preanalytiikalla tarkoitetaan niitä laboratorioprosessin vaiheita, jotka tapahtuvat potilaalle tai näytteelle ennen näytteen analysointia ja jotka vaikuttavat analyysin lopputulokseen (YSA – Yleinen suomalainen asiasanasto). Laboratoriotutkimuksissa saatua tietoa tarvitaan niin sairauksien diagnosointiin, hoitopäätöksiin, kuin hoidon tulosten seurantaan. Mikäli tässä prosessin vaiheessa tapahtuu virheitä, niillä voi olla esim. diagnoosia
40 Bioanalyytikko | Artikkelijulkaisu 2020
viivästyttäviä, tai väärään hoitopäätökseen johtavia vaikutuksia. Tästä syystä virheiden todellinen määrä tulisi pystyä luotettavasti todentamaan. Kun virheiden oikea esiintyvyys ja laatu on selvillä, voidaan jatkossa keskittyä vähentämään virheiden määrää oikeilla ja toimivilla keinoilla. 2.1 Preanalytiikka ja potilasturvallisuus Huolellisesti ja virheettömästi toteutettu preanalyyttinen vaihe, johon sisältyvät muun muassa potilaan valmistelu laboratoriotutkimukseen, sekä itse näytteenotto, lisäävät tutkimuksen luotettavuutta, ja ovat osa potilasturvallisuutta mahdollistaen potilaan oikean hoidon. (Sopenlehto 2014.) Hoitosuositus ”Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon” määrittelee hyvälle hoidolle olennaiseksi sen, että tarkoituksenmukainen laboratoriotutkimus tehdään oikealle potilaalle, oikeaa menettelytapaa noudattaen, ja oikeaan aikaan. Samassa hoitosuosituksessa myös todetaan, että preanalyyttinen vaihe on koko laboratoriotutkimusprosessin riskialttein vaihe potilasturvallisuuden kannalta. (Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon -hoitosuositus Hotus 2015.) Preanalytiikka ja sen laatu on myös yhteiskunnalliselta kannalta merkittävä, koska virheet paitsi heikentävät potilasturvallisuutta, myös lisäävät hoidon kustannuksia, ja siten lisäävät verovarojen kulutusta täysin turhaan. Koska laboratoriotutkimuksia tehdään niin paljon, Suomessa arviolta 10-20 kappaletta henkeä kohden vuodessa, näiden virheiden kustannukset ovat yhteiskunnallisesti merkittävä kuluerä, vaikka tarkkaa tietoa niiden lukumääristä ei olekaan saatavilla. Esi-
