Bioanalyytikko 2, 2023

Ihanaa Kesää!

Bioanalyytikkoliiton hallitus ja järjestösihteeri toivottavat liiton jäsenille lämmintä kesää ja rentouttavaa lomaa.

Suomen Bioanalyytikkoliitto ry Finlands Bioanalytikerförbund rf

www.bioanalyytikkoliitto.fi

Yhteystiedot

PL 110, 00060 TEHY

toimisto@bioanalyytikot.fi

p. 050 302 6504

järjestösihteeri: Kaija Sopenlehto

Puheenjohtaja

Jenni Kalliomäki

jenni.kalliomaki@bioanalyytikot.fi

p. 044 237 0028

Päätoimittaja, ilmoitusmyynti ja taitto

Jenni Niiranen

jenni.niiranen@bioanalyytikot.fi

p. 050 324 7646

Toimituskunta

Jenni Kalliomäki

Mika Paldanius

Kaija Sopenlehto

Niina Wahlroos

Kirsi Kiipeli

Marja Kaski-Honkanen

Jenni Hänninen

Kati Koivisto

Sina Nordman

Ilmoitushinnat

www.bioanalyytikkoliitto.fi

Lehden ilmestyminen 2023 e-lehtenä (aineistopäivä sulkeissa)

Nro 3 ilmestyy 8.9. (23.8.)

Nro 4 ilmestyy 8.12. (22.11.)

Artikkelijulkaisu ilmestyy 2.6. (16.5.)

Kannen kuva AdobeStock

Terveisin Jenni K.

Vuonna 2023 on juhlan aihetta monessakin mielessä: liittomme täytti 65 vuotta tammikuussa, alamme koulutusta on ollut tarjolla jo 70 vuoden ajan ja Laboratoriolääketiede ja näyttely -koulutustapahtuma täyttää 30 vuotta.

Diagnostisten tutkimusten kehittyminen ja niiden tekemiseen kuluva aika johtivat siihen, että tarvittiin osaavaa henkilökuntaa suorittamaan näitä laboratoriotutkimuksia. Vuonna 1953 alkoi Suomessa ensimmäinen laboratoriotutkimuksia suorittavan henkilökunnan koulutus. Koulutus on kehittynyt ja muuttunut sekä kesto pidentynyt yhdestä vuodesta kolmeen ja puoleen vuoteen. Tarve tälle koulutukselle ei ole kadonnut mihinkään.

Tarvitsemme alan yhä kehittyessä erityisosaamista omaavaa henkilökuntaa suorittamaan laadukkaita laboratoriotutkimuksia. Emme myöskään saa unohtaa preanalytiikan merkitystä. On äärimmäisen tärkeää, että näytteet on otettu oikeaan aikaan oikeasta potilaasta näytteenottoon edellytetyllä tavalla, jotta tulos olisi luotettava. Myös tähän tehtävään tarvitaan ammattilaisia.

Tärkeä osa ammatillisuutta on jatkuva oppiminen. Alamme kehittyy hurjaa vauhtia ja jo ammatinharjoittamislaki edellyttää tietojemme olevan ajan tasalla. Tämän vuoden teema onkin ”Koulutuksella asiantuntijaksi”. Tuomme koulutuksissamme ja webinaareissamme esiin, kuinka eri tavoin pystymme kehittämään osaamistamme. Toivonkin tapaavani sinut ja kollegasi mahdollisimman monessa tapahtumassa vielä tänä vuonna. Laboratoriolääketiede ja näyttely 2023 -tapahtumaan on suunniteltu varsin mielenkiintoinen ohjelma juhlavuoden kunniaksi.

Oikein ihanaa kesää kaikille ja rentoudutaan parhaamme mukaan loma-aikana!

Året 2023 erbjuder anledning till firande på många sätt: vår förening fyllde 65 år i januari, vår utbildning inom branschen har funnits i 70 år och utbildningsevenemanget "Laboratoriolääketiede ja näyttely" firar 30 år.

Utvecklingen av diagnostiska undersökningar och den tid de tar ledde till behovet av kompetent personal för att utföra dessa laboratorieundersökningar. År 1953 startade den första utbildningen av personal som utförde laboratorieundersökningar i Finland. Utbildningen har utvecklats och förändrats, och längden har ökat från ett år till tre och ett halvt år. Behovet av denna utbildning har inte försvunnit någonstans.

I takt med att branschen fortsätter att utvecklas behöver vi kompetent personal med specialkunskaper för att utföra kvalitativa laboratorieundersökningar. Vi får heller inte glömma betydelsen av preanalytik. Det är ytterst viktigt att proverna tas vid rätt tidpunkt från rätt patient och enligt de föreskrivna metoderna för provtagning, för att resultatet ska vara tillförlitligt. Även för denna uppgift behövs yrkesmänniskor.

En viktig del av professionalismen är kontinuerlig inlärning. Vår bransch utvecklas i en rasande fart och även lagen om yrkesutbildade personer inom hälsooch sjukvården kräver att våra kunskaper är uppdaterade. Årets tema är "Bli expert genom utbildning".

I våra utbildningar och webinarier lyfter vi fram olika sätt att utveckla vår kompetens. Jag hoppas att jag får träffa dig och dina kollegor vid så många evenemang som möjligt detta år. "Laboratoriolääketiede ja näyttely 2023" har planerats med ett mycket intressant program för att fira jubileumsåret.

Ha en riktigt härlig sommar alla, ta det lugnt och njut under semestern!

Pääkirjoitus Jenni Kalliomäki, Bioanalyytikkoliiton pj. 06

Sopenlehto & Kalliomäki NML-kongressi ja kokous Oslossa 08

Nordman & Salmivaara Matkakertomus: IFBLS 35. maailmankongressi

20

Uratarinoita

Lue bioanalyytikoiden ja laboratoriohoitajien monipuolisista urakäänteistä

24

Lauos & Friman

Hyvän ohjaajan ominaisuuksia bioanalyytikoiden ja laboratoriohoitajien näkökulmasta

31

Keskitalo & Saukkonen

Myyräekinokokkoosihengenvaarallinen suolistozoonoosi

39

Lyhyet Ajankohtaista asiaa

Sopenlehto #BOOB2023 - kosketuspinta työelämään opintojen keskellä

Lumme et al. Bioanalytiikan opettajatapaaminen Helsingissä 17

Liikanen Digivisio2030-hanke valmistaa korkeakouluja

tulevaisuuden oppimisen haasteisiin

#VBO2023

Valtakunnallinen Bioanalyytikoiden Opintopäivä lauantaina 18.11.2023

Frami, Seinäjoki

Alustava ohjelma

Geenitutkimusten nykytilanne

Syövän molekyylipatologia keskussairaalatasolla

Huumausaineiden käytön nykytilanne Etelä-Pohjanmaalla ja koko Suomessa

Haasteet huumausaineanalytiikassa – löytyvätkö muuntohuumeet tämän hetken menetelmillä?

Sisäinen joustavuus hektisessä työympäristössä

Katse tulevaisuuteen – miltä näyttää tulevaisuuden laboratorio

Iltapäivällä myös yllätysluento!

Lisäksi näytteilleasettajia!

Lisätietoa ja ilmoittautuminen bioanalyytikkoliitto.fi

Tervetuloa!

NML-KONGRESSI JA KOKOUS OSLOSSA

Bioanalyytikkoliitto on jäsenenä Nordisk Medicinsk Laboratoriegruppe (NML) -järjestössä, jonka muodostavat pohjoismaiset bioanalyytikkoyhdistykset. Norjan kaksivuotinen puheenjohtajuus päättyi Oslossa järjestettyyn NML-kongressiin ja puheenjohtajuus siirtyi Islannille. Kongressi järjestettiin hienoissa puitteissa aivan Oslon keskustassa sijaitsevassa Clarion-hotellissa.

NML-kongressin yhteydessä järjestettiin myös kansallinen koulutustapahtuma, jonka luennot olivat norjaksi. Pohjoismaisen session luennot olivat englanniksi ja ne käsittelivät koulutusta, rekrytointia, etiikkaa, innovaatioita sekä tulevaisuuden trendejä. Kongressiin ja kokoukseen osallistuivat liiton edustajina puheenjohtaja Jenni Kalliomäki ja järjestösihteeri Kaija Sopenlehto. Kongressi alkoi tervehdyksellä muille pohjoismaille lippukulkueen merkeissä. Kongressin avauspuheenvuoron piti Norjan bioanalyytikoiden puheenjohtaja Kaja Marienborg. Maanantain session aiheet käsittelivät innovaatioita ja tulevaisuuden trendejä. Luennot ja aiheet laittoivat miettimään, kuinka monin eri tavoin uutta teknologiaa voidaan hyödyntää myös kliinisissä laboratorioissa ja kuinka se jo on muuttanut tapoja työskennellä. Koronapandemia on osaltaan myös vaikuttanut tähän kehitykseen.

Maanantai-iltana oli vastaanotto Oslon kaupungintalolla. Pääsimme viettämään iltaa varsin juhlavissa puitteissa samassa tilassa, jossa jaetaan myös Nobelin rauhanpalkinto. Pääsimme myös opastetulle kierrokselle, jossa pääsimme tutustumaan talon historiaan ja sen upeisiin taideteoksiin.

Tiistain aiheena oli etiikka. Bioanalyytikoiden ja myös muiden terveysalan työntekijöiden eettinen kuormitus puhuttaa tällä hetkellä myös Suomessa. Kaikissa

pohjoismaissa tuntuu olevan samanlaiset haasteet. Kärsimme työtekijäpulasta, palkka koetaan riittämättömäksi ja työssä koetaan sekä psyykkistä että fyysistä kuormitusta. Kaikki tämä aiheuttaa eettistä kuormitusta, sillä haluamme hoitaa työmme hyvin ja tuottaa potilaille/asiakkaille luotettavia laboratoriotuloksia. Näistä aiheista puheenjohtaja Jenni Kalliomäki keskusteli iltapäivän paneelissa muiden pohjoismaisten edustajien kanssa.

Osallistuimme myös työpajaan, jossa pohdittiin työvoimapulaa ja kuinka parantaa alan veto- ja pito-

Järjestösihteeri Kaija Sopenlehto.

TEKSTI ja KUVAT Kaija Sopenlehto ja Jenni Kalliomäki

voimaa. Suomessa emme Ruotsin tavoin kärsi hakijapulasta koulutukseen. Viime vuosina bioanalyytikkokoulutukseen hakijoiden määrä on ollut nousussa. Keskeytysprosentti on myös maltillinen. Suomessa suurimpana haasteena on pitovoima. Uraseurantakyselyssä näkyy nousevana trendinä, että ei työskennellä enää alalla. Eläköitymisen myötä katoaa paljon osaamista ja tietoa ja ihan aina valmistuvien määrä ei riitä korvaamaan tätä poistumaa. Jatkuva työssä oppiminen ja urakehitysmahdollisuudet ovat myös merkittävä pitovoimatekijä alallamme.

Koulutus ja rekrytointi olivat keskiviikon aiheita –miten bioanalyytikkopula vaikuttaa, ja mitkä ovat sen seuraukset. Kuulimme tästä raportin Norjasta. Suomessa on koulutettu 70 vuoden ajan laboratorioalan ammattilaisia. 70 vuotta sitten nähtiin tarve sille, että tälle alalle tarvitaan omaa koulutusta sen erityispiirteiden vuoksi. Koulutus on pidentynyt ja muuttunut vuosien varrella, mutta tarve kouluttaa bioanalyytikoita on yhä. Tarve osaamiselle kliinisessä laboratoriossa työskentelyyn ei ole kadonnut mihinkään. Työntekijäpulassa ollaan kuitenkin valmiita korvaamaan osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa muilla henkilöillä.

Session viimeisenä aiheena oli paneelikeskustelu aiheesta, kuinka saada päteviä opettajia bioanalyytikko-

koulutukseen. Osaamisvaatimukset kaikissa pohjoismaissa pätevyysvaatimukset ovat melko samat. Pätevien opettajien rekrytoinnissa on myös haasteita kaikissa maissa.

Kaiken kaikkiaan kongressissa oli hyvä tunnelma. Luentojen aiheet olivat mielenkiintoisia ja pistivät ajattelemaan, mitä voisimme tehdä toisin tai paremmin. Työpaja oli mukavaa vaihtelua pelkälle kuuntelulle. Lisäksi pääsimme verkostoitumaan ja juttelemaan pohjoismaisten kollegojen kanssa.

Torstaina kokoustimme yhdessä muiden pohjoismaisten liittojen edustajien kanssa. Kävimme aktiivista keskustelua kuluneista kolmesta päivästä sekä maidemme ajankohtaisesta tilanteesta. Keskustelimme myös yhteistyön merkityksestä ja yhteisten kannanottojen laatimisessa. Kamppailemme samanlaisten haasteiden parissa ja ratkaisu haasteisiin on samanlainen joka maassa.

Seuraava kongressi järjestetään toukokuussa 2025 Islannissa. Suosittelen lämpimästi osanottamista pohjoismaisiin kongresseihin. Kaikilla liiton jäsenillä on mahdollisuus hakea ammatinkehittämisapurahaa kongressia varten.

Puheenjohtaja Jenni Kalliomäki (toinen vas.) paneelikeskustelussa muiden pohjoismaisten edustajien kanssa.

IFBLS 35. MAAILMANKONGRESSI SUWON, ETELÄ-KOREA

5.–10.10.2022

Matkakertomusta ja uusia ajatuksia

laboratoriotyöhön maailmalta

IFBLS:n 35 maailmankongressi järjestettiin Etelä-Koreassa teemalla

New Normal – New Lab. Bioanalyytikot Sina Nordman ja Tuula Salmivaara matkustivat kongressiin esittelemään kansainväliselle bioanalyytikkoyhteisölle posteria Uudenmaan Bioanalyytikot ry:n laatimasta bioanalyytikoiden sosiaalisen median ohjeesta. Tässä kirjoituksessa matkakertomus antoisasta opintomatkasta.

International Federation of Biomedical Laboratory Science (IFBLS) on bioanalyytikoiden maailmanjärjestö, johon kuuluu 34 jäsenmaata ja järjestö edustaa maailmanlaajuisesti yli 270 000 bioanalyytikkoa. IFBLS järjestää bioanalyytikoiden maailmankongresseja, joissa bioanalyytikoilla ympäri maailman on mahdollisuus kouluttautua, verkostoitua ja oppia uutta toisiltaan muiden maiden laboratorioiden käytänteistä.

Lähtötunnelmaa:

Matkamme alkoi lauantaina 1.10. ja saavuimme Souliin sunnuntaina puolen päivän aikaan. Lentoaika oli 11,5 tuntia plus 6 tuntia aikaeroa. Majoituimme alkumatkan pääkaupungissa Seoulissa ja pääsimme tutustumaan nähtävyyksiin ja Etelä-Korean kulttuuriin. Ruokailu korealaisittain oli hyvin uutta ja erilaista, siihen olisi suomalainen bioanalyytikko tarvinnut oman perehdytyskortin. Tavallisella aterialla tarjottiin riisiä, keittoa, kimchiä ja paistettua kalaa tai lihaa. Ruoka valmistettiin ravintolassa loppuun ruokapöydässä kaasuliedellä. Kävimme myös itsepalveluravintolassa, jossa pääsimme testaamaan omia kokkaustaitoja lihapaloja kaasuliedellä pyöritellen.

Tiistaina matkamme jatkui Suwoniin. Bussilla matka reilu 30 km taittui aamuruuhkassa 1,5 tunnissa. Jäimme bussista pois väärällä pysäkillä ja niinpä kävelimme tunnin hotelli Artea etsien ja onneksemme reitti löytyi kännykän maps-sovelluksesta helposti. Matka kongressipaikalle taittui bussilla puolessa tunnissa ja samalla tutustuimme Suwoniin myös bussin ikkunan kautta.

Kongressituomisia: New Normal - New Lab -teema

Keskiviikko

1. päivä

Lähdimme aamiaisen jälkeen Suwonin kongressikeskukseen ja ensimmäisenä päivänä oli GAD-yleiskokous puolenpäivän aikaan. GAD-lyhenne tulee sanoista The General Assembly of Delegates. GAD tarjoaa kongressiin osallistujille mahdollisuuden nostaa esiin ajankohtaisia aiheita maailmanjärjestön hallituksen jatkokäsiteltäväksi.

Ryhmätöissä pohdimme yhdessä korona-ajan vaikutuksia bioanalyytikon työhön. Keskustelu oli vilkasta ja kuulimme, millaisia ongelmia oli koettu korona-aikana eri maissa. Nostimme esiin Suomesta suuren koulutuspoliittisen saavutuksemme, jonka myötä bioanalyytikot ja röntgenhoitajat saavat oman suuntaumisvaihtoehdon

Helsingin yliopiston terveystieteiden maisterikoulutuk-

seen. Kerroimme myös, kuinka Suomessa olimme korona-aikana onnistuneet lisäämään bioanalyytikon ammatin tunnettuutta valtakunnan median sekä sosiaalisen median avulla.

GAD:n jälkeen kävimme kiinnittämässä laatimamme posterin bioanalyytikoiden sosiaalisen median ohjeista omalle paikalleen ja siirryimme luennolle kuulemaan maailmanjärjestön presidentin Marie Culliton luentoa. Päivä päättyi yhteiseen coctail-tilaisuuteen kongressikeskuksen terassilla. Hienoa oli, että Korean järjestön presidentti kävi meitä tervehtimässä henkilökohtaisesti. Tutustuimme tässä tilaisuudessa Nigerian edustajiin bioanalyytikkopariskuntaan Godswiliin ja Blessingiin. Dr. Godswill C. Okara valittiin myöhemmin IFBLS:n hallitukseen ja he aikoivat vaimonsa Blessingin kanssa tulle vierailulle Suomeen.

IFBLS:n maailmanjärjestön tavoitteena on kehittää bioanalyytikon ammattia kansainvälisesti ja kansallisesti yhdessä kansallisen jäsenjärjestön tuella. Kongressit ovat tapahtumia, joissa tämä tavoite tulee eläväksi ja saa aidosti tämän ammatin edustajat yhteen pohtimaan tulevaisuutta, koulutusta ja yhdessä ammattimme kehittämistä. Ammattimme näkyvyyttä pitäisi lisätä monissa maissa Suomen lisäksi.

Torstai 2.päivä

Pääpäivä, eli posterin esittelypäivä! Arvioija kävi läpi kaikki posterit ja haastatteli esittelijät. Muiden samalla käytävällä olevien posterin tekijöiden kanssa keskustelu postereista ja kongressista oli innostavaa ja saimme näkemyksiä eri aiheisiin laboratoriomaailmassa. Tutustuimme myös tanskalaisiin opettajiin ja heidän posteriinsa harjoittelun ohjauksen hyvistä käytänteistä.

Saimme paljon hyvää palautetta ja posterimme bioanalyytikoiden roolista sosiaalisessa mediassa herätti paljon keskustelua. Moni koki, että korona-aikana ammatilliset verkkokeskustelut olivat muuttuneet kärkkäiksi ja terveyteen liittyvän virheellisen tiedon leviäminen koettiin ongelmaksi. Moni jakoi kuvan posterissamme esitellyistä somekäytöksen ohjenuorista omien maidensa keskustelukanavissa ja opettajat ottivat mukaan hand outseja oppilailleen jaettavaksi.

Perjantai 3. päivä

Tutustuimme esittelyihin, kuinka kliiniset laboratoriot ovat käyneet nopean ja perustavan muutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Korona on vaikuttanut alan kehitykseen merkittävästi ja tulevaisuus on lähem-

pänä COVID-19-pandemian ansiosta. Kliinisen mikrobiologian laboratoriot ovat infektiosairauksien ja epidemiologian keskeisiä toimijoita ja johtajia. Evoluution kautta näytteiden keräys, poc-testit, laajeneva automaa-

tio sekä uudet teknologiat haastavat tasapainoittamaan kustannuksia ja mikrobiologian laboratorioiden työprosessien sujuvuutta ja tuotosta. ”Diagnostics is power”.

Molekyyligenetiikan laboratoriot ylikuormittuivat testauksista, 24/7 näytevolyymeista, tiukoista laatuvaatimuksista sekä nopeasta henkilöstön uudelleen sijoittamisesta molekyylidiagnostiikkaan. Laboratoriohenkilöstöstä oli puutetta ja työntekijät burn out -tilassa.

Kävimme labravierailulla suwonilaisessa sairaalassa. Laboratorion edistyksellisyys teki vaikutuksen. Erityisesti mieleen jäi näytteenottopiste, jossa asioitiin kuin apteekin tiskillä. Tiskit oli erotultu toisistaan sermeillä ja asiakkaat asioivat näytteenottopisteessä ojentamalla käsivartensa tiskille. Asiointi sujui todella nopeasti, kun prosessista oli poistunut takin riisumiseen ja istuutumiseen kuluva aika.

Iltapäivällä seurattiin avajaisjuhlaa, jossa osallistujamaat esittäytyivät, pidettiin viralliset puheet ja kuultiin upeat oopperalaulajien musiikkiesitykset.

Juhlallinen gaalaillallinen oli perjantaina ja illalla kuuloaisti oli koetuksella, kun volyymit olivat huipussaan soittajilla. Pari tuntia vierähti nopeasti ja palasimme hotelliin bussilla oman iltapalapaikan kautta. Saimme tutustua ravintoloitsijan perheyritykseen. Aitoa korearuokaa, hyvässä seurassa ja ystävällistä palvelua jokaisena iltana läheisessä Seoye-ravintolassa. Omistajat kertoivat, että Koreassa tehdään pitkiä työpäiviä, normaali työpäivä on 12 tuntia ja kilpailu on kovaa työelämässä.

Tuula Salmivaara ja Sina Nordman esittelemässä The Role of Biomedical Scientists on Social Media -posteria.

Suwonilaisen sairaalan näytteenottopiste muistutti apteekin tiskiä. Asiakkaat asioivat näytteenotossa ojentamalla käsivartensa näytteenottotiskille pehmustetulle alustalle.

Lauantai 4. päivä

Luentoja ja näyttelyyn tutustumista. KAMT, Korean järjestön oma symposium ja Aasian alueen konferenssi.

Sunnuntai 5. päivä

Meille sunnuntai oli kotiinpaluupäivä ja emme osallistuneet päätösseremoniaan. Lentomme oli Tokion kautta ja odotusaika oli työpäivän verran Hanedan kentällä. Saavuimme maanantaina aamulla Helsinkiin Japan Airlinesin siivillä ja saimme jälleen loistavaa palvelua koneessa pitkällä matkalla Pohjoisnavan kautta Helsinkiin.

Kongressin tuliaiset:

Kongressimatka oli onnistunut ja luennot sekä vierailu huippusairaalaan ja kulttuuriperintökohteeseen olivat mielenkiintoiset hienon kongressiohjelman lisäksi. Posterimme bioanalyytikoiden sosiaalisen median ohjeista herätti kiinnostavaa keskustelua erityisesti eurooppalaisten bioanalyytikoiden ja opettajien kanssa. Moni kertoi omasta maastaan kokemuksia, joissa korostui tarve ammattieettisten seikkojen esiin nostamiseksi ammatillisissa verkkokeskusteluissa.

Kannustamme kaikkia kollegoja syventämään ammatillista osaamistaan ja laajentamaan verkostojaan osallistumalla kansainvälisiin kongresseihin. Uusia oppeja maailmalta tarvitaan, sillä laboratorioala kehittyy ja kasvaa nopeasti. On tärkeää, että bioanalyytikot pysyvät muutoksen aallonharjalla terveydenhuollon laboratorioiden suurimpana ammattikuntana. Kansainvälisissä kongresseissa saa myös uusia ystäviä, joilta voi oppia uusia tapoja työskentelyyn. Erityisen hedelmällistä kongresseissa onkin se, että maailmalta voi viedä uusia oppeja ja työskentelytapoja kotimaahan omalle työpaikallensa jalkautettavaksi.

Voit tutustua bioanalyytikoiden kansainvälisiin järjestöihin ja heidän tarjoamiinsa kongresseihin ja julkaisuihin osoitteessa https://www.bioanalyytikkoliitto.fi/ miten-vaikutamme/kansainvalisyys/kansainvaliset-jarjestot/.

Tutustu Bioanalyytikkoliiton sivuilla myös apurahan hakemisohjeisiin ja lähtekää maailmalle kollegan kanssa!

Kiitämme Suomen Bioanalyytikkoliittoa apurahasta ja tuesta matkamme onnistumiseksi.

Gaaladinnerillä.

- kosketuspinta työelämään opintojen keskellä

TEKSTI Kaija Sopenlehto

#BOOP2023 eli Bioanalyytikko-Opiskelijoiden Opintopäivä järjestettiin neljättä kertaa ja toteutettiin tälläkin kertaa webinaarina ja maksuttomana. Linjoilla oli noin 100 bioanalyytikko-opiskelijaa eri ammattikorkeakouluista.

Päivän luentokokonaisuuden aloitti Tehyn edunvalvontaneuvoja Sari Korhonen. Sari kertoi mm. seikoista, jotka tulee muistaa huomioida, kun saa työsopimuksen allekirjoitettavaksi. Islab Laboratoriokeskuksesta bioanalyytikko YAMK Karoliina Niemi kertoi pelkopotilaan kohtaamisesta kannustavasti ja monia hyviä esimerkkejä hyödyntäen. Työstä genetiikan laboratoriossa opiskelijat saivat kuulla Fimlab Laboratorioiden bioanalyytikolta Janita Hiltuselta. EKG-maailmaan opiskelijat johdatteli Markus Kajaste, joka myös työskentelee Fimlab laboratoriossa. Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja Eeva Liikanen valotti opiskelijoille YAMK-opintojen tarjontaa, mikäli jatko-opinnot ammattikorkeakoulussa kiinnostavat perusopintojen jälkeen.

Opintopäivään kuului myös työnantajien esittelyt. Tänä vuonna mukana olivat HUS Diagnostiikkakeskus, Mehiläinen Oy, Nordlab, Islab laboratoriokeskus, Satadiag ja Tyks laboratoriot. Työnantajat kertoivat omasta laboratoriotoiminnastaan ja opiskelijoiden mahdollisuuksista keikkatyöhön ja kesätöihin.

Palautteen perusteella #BOOP2023 oli pidetty, kokonaisarvion ollessa 2,71/3. Palautteissa saimme monta hyvää ideaa ensi vuoden tapahtumaan. Erityisesti toivottiin tietoa, millaisissa erilaisissa tehtävissä bioanalyytikot työskentelevät sairaalamaailmassa ja sairaalamaailman ulkopuolella sekä myös työskentelykokemuksista ulkomailla. Potilaan kohtaaminen esimerkiksi yhteisen kielen puuttuessa oli monien opiskelijoiden ehdotuksena ensi vuoden aiheeksi.

#BOOP-tapahtumiin on aina liittynyt oman haalarimerkin suunnittelu. Voittajan valitsivat opiskelijat äänestyksellä ja tämän vuotisen kilpailun voitti bioanalyytikko-opiskelija Kaisa Norberg. Kaisa palkittiin voitosta hotellilahjakortilla. Kilpailuun osallistuneet muutkin suunnitelmat olivat todella hyviä. Kiitos kaikille osallistuneille. Haalarimerkki postitettiin kaikille osallistuneille opiskelijoille.

Päivän lopuksi julkistettiin Vuoden Bioanalyytikko-opiskelija 2023. Vuoden Bioanalyytikko-opiskelijaksi 2023 valittiin Tommi Juntunen Oulun ammattikorkeakoulusta. Lue enemmän Tommista sivulta 40.

#BOOP2024 järjestetään webinaarina ensi vuonna 3.2.2024. Haalarimerkkikilpailu ja Vuoden Bioanalyytikko-opiskelijan 2024 haku järjestetään jo syksyllä.

Antoisia ovat nämä webinaarit kaiken kaikkiaan! Hyvä nähdä

kosketuspintaa työelämään

opintojen keskellä.

Mielenkiintoinen päivä ja paljon tuli uutta asiaa, joka sai pohtimaan oman tulevan työuran tavoitteita!

BIOANALYTIIKAN OPETTAJATAPAAMINEN HELSINGISSÄ

TEKSTI

Bioanalytiikan opettajien vuotuinen tapaaminen järjestettiin huhtikuussa

Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella.

Kolme vuotta sitten käyttöönotetuissa tiloissa toimivat sosiaali- ja terveysalan koulutukset sekä rakennustekniikan ja -arkkitehtien koulutukset.

Kampuksella on myös HyMy-kylä, jossa tarjotaan hyvinvointi- ja terveyspalveluita alueen asukkaille. Opiskelijat toteuttavat siellä osan harjoittelustaan.

Riitta Lumme, Heidi Kalve, Sanna Kolehmainen, Eeva Liikanen, Katja Nummilinna, Paula Reponen ja Ulla Penttinen

Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampus. Kuva: Metrolia AMK

Opettajatapaamisia on järjestetty jo usean vuosikymmenen ajan. Yhteiset tapaamiset ja keskustelut ovat tärkeitä koulutuksen kehittämisessä ja työelämäyhteistyön kannalta. Asialistalla olivat tänä vuonna mm. bioanalytiikan aloituspaikat, valmistumisen haasteet, alan veto- ja pitovoimatekijät sekä opinnäytetyöt. Tilaisuudessa kuultiin myös esitys bioanalyytikkokoulutuksen 70-vuotisesta historiasta. Alan yritykset Aidian, Mediq, Mekalasi ja Pamark esittelivät puheenvuoroissaan uutuustuotteitaan ja Sinalab henkilöstö- ja koulutuspalveluita.

Lisäyksiä aloituspaikkoihin

Bioanalyytikkoja kouluttavat ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina lisänneet aloituspaikkoja. Vuonna 2016 aloituspaikkoja oli yhteensä 233 ja lisäysten myötä aloituspaikkamäärä kasvoi 353 vuonna 2022. Tutkinnon suorittaneita valmistui 180 vuonna 2016 ja vuonna 2022 yli kaksisataa (222). Lisäykset korvaavat jossain määrin eläkepoistumaa. Olennaista on myös se, että alalle koulutettavat siirtyvät ja pysyvät työelämässä.

Taulukossa 1 on esitetty ammattikorkeakouluittain kuluvan vuoden aloituspaikkamäärät ja arviot valmistuvien määristä. Metropoliassa bioanalytiikan koulutus alkaa kaksi kertaa vuodessa, muissa korkeakouluissa vain syksyisin. Novia aloittaa syksyllä 2023 englanninkielisen tutkinto-ohjelman ensimmäistä kertaa. Ammattikorkeakouluissa on sekä päivä- että monimuotokoulutuksia. Esimerkiksi Metropolian monimuotokoulutuksessa teoriaopintoja opiskellaan verkkopainotteisesti ja harjoitustöitä tehdään kampuk-

sen opetuslaboratorioissa ns. intensiiviviikoilla. Novian englanninkielinen tutkinto-ohjelma on monimuotokoulutus ja ensimmäinen lukukausi on kokonaan verkkotai hybridiopiskelua. Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulun koulutukset ovat päivätoteutuksia, joten opetusta toteutetaan vielä melko paljon lähiopetuksena, mutta verkko- ja hybridiopetustakin toteutetaan. Savoniassa koulutus toteutuu päivätoteutuksena. Ryhmissä on mukana myös satelliittiopiskelijoita kahdeksalta eri paikkakunnalta, joten teoriatunnit toteutuvat hybridiopetuksena. Harjoitustöitä tehdään pääsääntöisesti Kuopiossa, mutta myös etäpaikkakunnilla opettajan tai työelämän ohjauksessa. Satelliittiopiskelijat ovat Kuopiossa kaksi kertaa lukukaudessa. Oulun ammattikorkeakoulussa aloittaa joka toinen vuosi opinnot päiväryhmä ja joka toinen vuosi monimuotoryhmä.

Alan veto- ja pitovoima

Bioanalyytikkokoulutukseen on edelleen hakijoita, mutta ikäluokkien pienentyessä vetovoima todennäköisesti heikkenee. Taulukossa 2 on esitetty kuuden ammattikorkeakoulun yhteenlasketut hakijamäärät bioanalyytikon tutkintoon johtaviin koulutuksiin vuodesta 2016 vuoteen 2022. Luvuissa on huomioitu päivä-, monimuoto- ja satelliittikoulutuksiin hakeneet. Muutos edelliseen vuoteen on esitetty suluissa. Vuoden 2023 kevään yhteishaussa bioanalyytikkokoulutukseen haki yhteensä 2421 hakijaa, joista ensisijaisia oli 762 hakijaa. Vuoden 2022 kevään yhteishaussa hakijoita oli yhteensä 2151, joista ensisijaisia oli 648. Kevään yhteishaun perustella vaikuttaa siltä, että valtakunnallisesti tarkasteltuna alan vetovoima kasvaa edelleen hakijoi-

Taulukko 1. Bioanalytiikan aloituspaikat ja arvio valmistuvien määristä vuonna 2023.

den keskuudessa (ensisijaiset +18 %, kaikki hakijat +13 %). Ammattikorkeakoulujen välillä vetovoimaluvuissa on kuitenkin eroja. Taulukossa 2 on esitetty myös koulutuspaikan vastaanottaneiden ja valmistuneiden määrät vuosina 2016-2022.

kansainvälistä rekrytointia työ- ja elinkeinoministeriön tekemän selvityksen mukaan noin 2500 henkilöä vuodessa. Myös ulkomailla tutkinnon suorittaneiden pääsyä suomalaisille työmarkkinoille tulisi nopeuttaa. Tällä hetkellä terveydenhuollon ammattioikeuksien saaminen on pitkä prosessi.

Viime aikoina on tullut viestejä myös siitä, että alalle koulutetut eivät sitoudu samalla tavalla työelämään kuin aiemmin. Ammattikorkeakouluissa tehdään viiden vuoden kuluttua valmistumisesta uraseurantakyselyjä. Selkeä suunta näyttäisi olevan, että alalta poistuminen on voimakkaasti lisääntynyt.

Bioanalyytikkokoulutusta 70 vuotta

Viime vuosien keskustelu sotealan työstä on ollut negatiivissävytteistä, joten sekin voi osaltaan heikentää vetovoimaa. Bioanalyytikon ammatin ja työn tunnetuksi tekemiseen tarvitaan työelämän ja kouluttajien välistä yhteistyötä. Bioanalytiikan opiskelijoille (n=128) tehdyn kyselyn mukaan yli 80 % vastaajista piti ammattia heikosti tunnettuna (Kokkonen & Virtanen 2023).

Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi sekä alan veto- ja pitovoiman parantamiseksi on ollut käynnissä viime vuosina useita hankkeita. Viimeisin hankejulkaisu on maaliskuussa 2023 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen

-hankkeen (Soteko) loppuraportti, jonka mukaan alan ja ammattien vetovoimaa ja houkuttelevuutta on lisättävä. Lisäksi tarvitaan lisää harjoittelumahdollisuuksia kansainvälisille opiskelijoille. Sotealalle tarvittaisiin

Opetusneuvos Seija Tuokko kuvasi bioanalytiikan opettajatapaamisessa värikkäästi koulutuksen 70-vuotista historiaa. Siihen mahtuu monia mielenkiintoisia vaiheita. Bioanalyytikkokoulutus viettää 70-vuotisjuhlia Metropolian Myllypuron kampuksella syyskuussa 2023.

Vuonna 1953 alkanut laboratorioteknillisten apulaisten koulutus oli vuoden mittainen. Koulutuksen suorittaneet etsivät aluksi paikkaansa ja heidät sijoitettiin samalla tasolle kuin apuhoitajat. Seuraavalla vuosikymmenellä koulutus piteni kaksivuotiseksi ja vuonna 1971 2,5-vuotiseksi, jolloin käynnistyi myös erikoislaboratoriohoitajakoulutus.

Keskiasteen koulunuudistus muutti 1980-luvun loppupuolella laboratoriohoitajat osaksi hoitoammatteja ja koulutuksen kesto oli tuolloin peruskoulupohjaisille 4,5 vuotta ja ylioppilaspohjaisilla 3,5 vuotta.

Taulukko 2. Bioanalyytikon tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeneet, paikan vastaanottaneet ja valmistuneet vuosina 2016–2022. (vipunen.fi)

Viime vuosien keskustelu sotealan työstä on ollut negatiivissävytteistä.

Ammattikorkeakoulut aloittivat 1990-luvulla kokeilujen kautta ja vakinaistettiin vuonna 1996. Seuraavana vuonna opetusministeriö teki päätöksen tutkintonimikkeen muuttamisesta bioanalyytikoksi. Sen jälkeen kuten nykyisinkin ammattikorkeakoulusta valmistutaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon tutkintonimikkeellä bioanalyytikko (AMK). Valmistuneet rekisteröidään ammatinharjoittamislain tuntemalla nimikkeellä laboratoriohoitaja.

Ammattinimekekeskustelua on käyty koulutuksen käynnistymisestä saakka. Suomen Bioanalyytikkoliitto on tehnyt esityksen bioanalyytikkonimikkeen saamisesta ammatinharjoittamislainsäädäntöön. Liitto on pyrkinyt myös aktiivisesti vaikuttamaan tulevaan hallitusohjelmaan ja siihen, että näytteenottokoulutusta koskevaa suositusta ryhdyttäisiin laatimaan.

Lopuksi

Soteko-hankkeessa tarkasteltiin mm. sosiaali- ja terveysalan koulutustarjontaa, tutkintorakennetta, joustavia koulutuspolkuja ja koulutusten vetovoimaa. Loppuraportissa ei varsinaisesti oteta kantaa bioanalyytikoiden koulutukseen. Siinä todetaan, että perustutkintojen ja niiden jälkeen suoritettavan koulutuksen kokonaisuuden arviointia jatketaan tulevalla hallituskaudella. Kuntoutusalan koulutusta koskeva selvitys tutkintorakenteesta julkaistaan kevään 2023 aikana. Ennakoitavissa on, että jatkossa myös bioanalyytikkokoulutuksen tutkintorakenne on tarkasteltavana.

Korkeakoulujen välinen yhteistyö on tärkeätä erityisesti pienillä erikoisaloilla. Bioanalyytikkoja koulut-

tavat ammattikorkeakoulut järjestävät tällä hetkellä yhteistyössä YAMK-tutkinnon opintoja. Laboratoriohenkilökunnan muuttuviin osaamistarpeisiin tarvitaan jatkossa monipuolista täydennyskoulutusta. Ammattikorkeakoulujen on tärkeä saada työelämästä ehdotuksia siitä, minkälaista täydennyskoulutusta tarvitaan ja minkälaiset toteutustavat parhaiten palvelevat osallistujia. Digitaaliset, verkossa toteutuvat opinnot ovat yksi vaihtoehto. Henkilöstön mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen ja uralla etenemiseen ovat työpaikoille pitovoima- ja kilpailutekijä.

Bioanalytiikan opettajat kokoontuvat jälleen ensi vuoden keväällä ajankohtaisten kysymysten äärelle, tällä kertaa Turun ammattikorkeakouluun.

Riitta Lumme Metropolia Ammattikorkeakoulu

Heidi Kalve Turun ammattikorkeakoulu

Sanna Kolehmainen Savonia ammattikorkeakoulu

Eeva Liikanen Tampereen ammattikorkeakoulu

Katja Nummilinna Oulun ammattikorkeakoulu

Paula Reponen Oulun ammattikorkeakoulu

Ulla Penttinen Yrkeshögskolan Novia

Kaipaatko lähdeviitteitä? Laita meiliä toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi

Bioanalytiikan opettajat illallisella.

DIGIVISIO2030-HANKE VALMISTAA KORKEAKOULUJA

TULEVAISUUDEN OPPIMISEN

HAASTEISIIN

Kaikki 38 suomalaista korkeakoulua eli yliopistot ja ammattikorkeakoulut allekirjoittivat vuonna 2021 osallistumissopimuksen Digivisio2030hankkeesta. Sen tavoitteena on oppimisen uusi aikakausi, jonka ytimessä on digipedagogiikan jatkuva kehittäminen. Jokainen voi oppia helpommin ja kerryttää osaamistaan muuttuvassa maailmassa. Myös bioanalytiikan edustajia on mukana tässä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa.

TEKSTI Eeva Liikanen KUVAT AdobeStock

Hankkeen tausta ja visio Maailma muuttuu yhä nopeammin, myös ihmisten odotukset ja tavat toimia muuttuvat. Kilpailu osaajista kovenee. Työelämässä uusien taitojen omaksumisen tarve on jatkuvaa. Oppiminen ja osaaminen saavat muotoja, joita on vielä vaikea kuvitella. Tulevaisuus ei rakennu vain nykypäivän ongelmia ratkomalla tai sivusta seuraamalla, kun muut viitoittavat tien. Tulevaisuus on uskallettava tehdä itse.

Pedagogiikka elää ja kehittyy jatkuvasti, ja siksi sen johdonmukaiseksi kehittämiseksi tarvitaan yhteisesti jaettu visio antamaan viitekehyksen Digivision kontekstissa tehtävälle yhteistyölle. Maailman paras digipedagogiikka on merkityksellistä ja toimivaa, sillä se elää ajassa, rakentuu arjessa ja palvelee erilaisten oppijoiden tarpeita. Oppijoiden näkökulmasta laadukas pedagogiikka elää maailman muutosten mukana ja se poistaa esteitä oppimisen polulta. Tulevaisuudessa digipedagogiikka nähdään saumattomana osana korkeakoulupedagogiikkaa ja opettajille tarjotaan nykyistä laajempaa tukea arkeen. Maailman paras pedagogiikka kehittyy pedagogisten asiantuntijoiden kohtaamisissa, eli korkeakoulupedagogiikkaa kehitetään korkeakoulujen ja asiantuntijoiden yhteistyössä.

Digivisiossa luodaan kansainvälisesti arvostettu oppimisen ekosysteemi, joka ensivaiheessa perustuu Digivision digitaalisille palveluille, korkeakoulujen yhteiselle opintotarjonnalle sekä vuorovaikutukselle yhteiskunnan kanssa. Ekosysteemissä kiertävät data, koulutus ja osaaminen. Ekosysteemin digitaalisten palveluiden kautta elinikäinen oppija voi joustavasti ja jatkuvasti suorittaa omiin yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivia opintoja yli korkeakoulurajojen sekä kehittää osaamistaan avoimen kurssitarjonnan avulla. Oppijan dataa hyödynnetään yli korkeakoulurajojen, mutta oppijalla säilyy päätäntävalta siitä, miten hänen tietojaan jaetaan.

Maailman paras digipedagogiikka on merkityksellistä ja toimivaa, sillä se elää ajassa, rakentuu arjessa ja palvelee erilaisten oppijoiden tarpeita.

Hankkeen tavoitteet

Digivision tavoitteena on, että vuonna 2030 jatkuva oppiminen ja osaamisen täydentäminen ovat luonteva osa yhteiskuntaa. Tavoitteena on luoda oppimiselle tulevaisuus, joka hyödyttää niin korkeakouluja, oppijoita kuin yhteiskuntaamme. Digivisio mahdollistaa, että oppija voi oppia joustavammin ja sitä kautta kerryttää osaamistaan muuttuvan maailman tarpeisiin. Digivisio vahvistaa opettajan roolia laadukkaan sisällön tuottajana ja kansainvälisesti arvostetun opiskelukokemuksen mahdollistajana. Digivisiolla taataan, että korkeakoulutuksen taso nousee ja suomalaisten työllistyminen paranee niin Suomessa kuin kansainvälisellä tasolla.

Digivisio 2030 -hankkeen tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä:

1. Kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä, tarjoaa oppijan ”minun tietoni” -palvelun, integroi oppijan opinto- ja urapolkuun osaamisen kertymisen ennen ja jälkeen korkeakoulun ja tehostaa toimijoiden tietohallintojen yhteensopivuutta ja madaltaa kynnystä hyödyntää kansallisia ratkaisuja.

2. Digitaaliseen pedagogiikkaan, oppijan polkuun ja jaettuun dataan perustuva ohjaus, joka tukee opintoja ja opiskelijoiden hyvinvointia ajasta ja paikasta riippumatta ja saavutettavasti, tuo tekoälyratkaisut ohjauksen apuvälineeksi ja nostaa oppijan hyöty kehittämisen keskiöön.

3. Muutosjohtamisen tuki korkeakouluille, jotta saadaan otettua käyttöön kansallinen digitaalinen palvelualusta, digitalisoidaan opintohallinnon prosesseja sekä korkeakouluihin hakeutumista, tuetaan korkeakoulujen kehittymistä tiedolla johdetuiksi avoimiksi yhteisöiksi sekä tuodaan data yksilön ja yhteiskunnan käyttöön.

Hankkeen järjestäytyminen teemoittain Korkeakouluilla on edustajansa teemaryhmissä. Ne ovat järjestäytyneet neljän tunnistetun teeman ympärille. Teemat ovat 1) data, 2) ohjaus, 3) koulutustarjonta sekä 4) ilmoittautuminen, hakeminen ja maksaminen. Teemaryhmien tehtävänä on kerätä ymmärrystä ja tunnistaa nykyisiä ongelmakohtia korkeakoulujen ja oppijoiden näkökulmasta suhteessa Digivisiossa kehitettäviin teknisiin ratkaisuihin ja palveluihin. Teemaryhmissä huomioidaan kaikille teemoille yhteiset näkökulmat hankkeessa tehtävään kehitystyöhön, kuten esimerkiksi digipedagogiikan kehittäminen, yhteiset pelisäännöt tarjottimella sekä tietosuoja- ja tietoturva-asiat. Teemaryhmien rinnalla toimivat operatiiviset yhteyshenkilöt, juristiryhmä, talouden vastuuhenkilöt, tietosuojayhteyshenkilöt, viestintäyhteyshenkilöt sekä muutos- ja pilottikoordinaattorien verkostot.

Hankkeen tapahtumat ja julkaisut

Hanke järjestää noin kerran kuukaudessa webinaareja. Ne ovat avoimia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita digivisiosta. Webinaareissa on inspiroivien puheenvuoro-

jen lisäksi mahdollista keskustella oppimisen tulevaisuudesta ja oppia viimeisimmistä ratkaisuista. Jotakin webinaareja pidetään englanniksi.

Digivisiossa on tehty useita selvityksiä, joiden raportit ovat vapaasti ladattavissa Digivision nettisivuilta. Tänä vuonna on julkaistu selvityksiä kahdesta aiheesta: Oppimisen arvioinnin laadukkaat keinot – suosituksia mikro-oppimisen arviointiin ja Opiskelijavalintojen kehittämistä nyt ja tulevaisuudessa – esiselvitys opiskelijavalinnoista ja valintakokeista. Maaliskuussa valmistui Digipedagogiikan laatukriteerit opintotarjonnan kehittämisen tueksi. Siinä on konkreettisia ohjeita digipedagogiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Eeva Liikanen, yliopettaja, dosentti Tampereen ammattikorkeakoulu

MONIPUOLISIA TYÖTEHTÄVIÄ

PALVELUPÄÄLLIKKÖNÄ

Työurani laboratoriossa aloitin jo opintojen ohella Valkeakosken aluesairaalan laboratoriossa. Silloin laboratoriossa tehtiin vielä monipuolista diagnostiikkaa ja mm. mikrobiologisia tutkimuksiakin. Olin kesätyössä myös patologian laboratoriossa silloisessa PSHP:n Laboratoriokeskuksessa. Työtehtäviini kuuluivat siellä mm. erikoisvärjäykset.

Valmistumiseni jälkeen olisi ollut työpaikkoja tarjolla usealla suunnalla, mutta valitsin paikan Hämeenlinnasta, jossa aloitin pääterveysaseman laboratoriossa näytteenottotehtävien parissa.

Nopeasti muutaman kuukauden jälkeen siirryin kuitenkin keskussairaalan kemian laboratorioon kolmivuorotyöhön, jossa työtehtäviini kuuluivat mm. kemian, verikeskuksen, hematologian ja eritelaboratorion työtehtävät. Toimin myös vastuuhoitajana vastuualueenani eritelaboratorio ja näytteiden lajittelu sekä postitus. Hetken aikaa ehdin myös toimia verikeskuksen vastuuhoitajana, kunnes aloitin ylemmän ammattikorkeakoulun johtamisopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Opintojeni aikana työtehtäväni vaihtuivat nykyiseen tehtävääni palvelupäälliköksi saman työnantajan palveluksessa. Nykytehtävässä vastuualueenani on koko Kanta-Häme ja työtehtävät ovat hyvin monipuolisia si-

sältäen mm. henkilöstöjohtamista, operatiivista johtamista, strategista johtamista sekä talousjohtamista. Joka päivä saa haastaa itseään ja oppia uutta.

TEKSTI Heli Renko Palvelupäällikkö, Fimlab Laboratoriot Oy

Heli Renko

BIOANALYYTIKOT TUTKIMUSPROJEKTIEN YHTEYSHENKILÖINÄ

Työskentelemme Tyks Laboratoriot Kliinisen kemian tutkimusprojektien yhteyshenkilöinä. Työmme on pääosin tutkimusprojektien koordinointia laboratorion osalta, mutta osallistumme myös pienellä osuudella kliiniseen laboratoriotyöhön.

Toimimme tiiviinä työparina, jossa hyödynnämme erilaisuuttamme. Eevaleena on kolmikymppinen bioanalyytikko, jolla on vahva osaaminen näytteenkäsittelystä ja näytelogistiikasta. Marilla taas on työkokemusta yhtä paljon kuin Eevaleenalla on ikää. Työkokemus on kertynyt erilaisista laboratorioista sisältäen sekä näytteenoton että analytiikan kokemusta. Tämä äiti-tytär-suhde on toiminut hienosti, työpäivät kuluvat hyvän huumorin siivittäminä.

Tutkimusprojektin prosessiin laboratoriossa kuuluu tarvittavien palveluiden selvittely ja hinnoittelu sekä niiden reunaehdoista sopiminen. Tutkimusprojektien yhteyshenkilön työstä iso osa muodostuu tutkimusprojektien näytteiden otto- ja käsittelyohjeiden tekemisestä kunkin tutkimuksen tilaajalta tulleen ohjeistuksen perusteella.

Tutkimusprojektien yhteyshenkilöiden työssä on runsaasti yhteydenpitoa eri toimijoiden kanssa, tarvitsemme sujuvaa yhteispeliä näytteenottopalveluiden, analyysilaboratorioiden, näytelogistiikan, atk-osaston ja eri klinikoiden kanssa. Tiimipelaaminen on tässä työssä kaiken peruspilari.

Urapolkuni bioanalyytikosta lehtoriksi ja väitöskirjatutkijaksi

TEKSTI ja KUVA Krista Salo-Tuominen

Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, Terveys ja hyvinvointi, Bioanalytiikka Väitöskirjatutkija, Turun Yliopisto lääketieteellinen tiedekunta

Oma urapolkuni käynnistyi oikeastaan jo heti valmistumisen jälkeisenä vuonna 2007. Heti valmistumisen jälkeen pääsin töihin Tykslabiin. Tykkäsin silloin ja tykkään edelleen laboratoriotyöstä, aina näytteenotosta analytiikkaan, mutta halusin kuitenkin vielä opiskella jotakin, mutta mitä. Ehkä hoitotiedettä? Opiskelinkin avoimessa yliopistossa hoitotieteen aineopinnot, mutta en kokenut sen olevan ihan sitä mitä hain. Tässä kohtaa tuli hyvä hetki miettiä äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana mitä seuraavaksi ja kun hoitovapaa loppui, odotti opiskelupaikka valmiina.

Aloitin syksyllä 2012 Turun ammattikorkeakoulussa kehittämisen ja johtamisen YAMK:n opinnot ja valmistuin keväällä 2014. Opintojen ajan ja opintojen jälkeen työskentelin Tykslabissa ja tein työn ohessa klinikkaohjaajan sijaisuutta, johon kuului myös yhteistyötä Turun AMK:n bioanalyytikkokoulutuksen kanssa. Opiskelijoiden kanssa työskentely ja ohjaus tuntui siltä ”omalta jutulta”, joten lähetin sähköpostia silloiselle bioanalyytikkokoulutuksen koulutusvastaavalle, jos olisi tarvetta sijaiselle, olisin kiinnostunut. No, sijaisuus löytyikin heti ja syksyllä 2015 aloitin päätoimisena tuntiopettajana Turun AMK:ssa bioanalytiikan koulutusohjelmassa ja koska opettaminen tuntui edelleen mukavalta, aloitin syksyllä 2016 Hämeenlinnassa opettajaopinnnot ja valmistuin jouluna 2017.

Keväällä 2019 erinäisten sattumien kautta sain mahdollisuuden lähteä tavoittelemaan haavettani tohtorin tutkinnosta ja syksyllä 2020 sain Turun yliopistoon lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskeluoikeuden tohtoriohjelmaan. Tällä hetkellä työskentelen edelleen Turun AMK:ssa bioanalytiikan koulutusohjelmassa lehtorina sekä Master Schoolissa vastuuopettajana kliininen

asiantuntija, bioanalyytikko -koulutuksessa ja Turun yliopistossa väitöskirjatutkijana. Toisinaan minut saattaa löytää tekemästä ihan kliinistä näytteenottotyötäkin kentällä. Töitä on paljon joka saralla, mutta koen, että saan tehdä nyt juuri sitä mihin olen päämäärätietoisesti pyrkinyt. Saan olla monessa mukana ja kaikki jotenkin kummasti täydentävät toinen toisiaan. Se mikä ei ole lähes kymmenessä vuodessa muuttunut, niin koen opettamisen ja opiskelijoiden kanssa työskentelyn edelleen olevan se ”oma juttu”.

Oman urani etenemistä on vauhdittanut osittain onnelliset sattumukset, mutta ennen kaikkea perheen lisäksi ihmiset ympärilläni silloisessa Tykslabissa, Turun AMK:ssa sekä yliopistolla ovat olleet suuressa roolissa mahdollistamassa omaa urapolkuani.

Krista Salo-Tuominen

Asiantuntijahoitajana Verenkuvalaboratoriossa

TEKSTI Kirsi Soppa, asiantuntijahoitaja, Fimlab Laboratoriot Oy

Lukiossa pidin matemaattisluonnontieteellisistä aineista ja erityisesti kemia ja ihmisen biologia olivat sydäntäni lähellä. Kirjoitusten jälkeen vuonna 1992 kävin kokeilemassa sekä kemian että maantiedon pääsykokeissa Helsingin yliopistossa – lähinnä ajatuksella, että haen sitten seuraavana vuonna toiseen ihan tosissani.

Ovet avautuivat kuitenkin Tampereen Terveydenhuolto-oppilaitokseen opiskelemaan laboratoriohoitajaksi eli ammattiin, josta en tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Ammatti tuntui jo opintojen alkuvaiheessa hyvin monipuoliselta ja opiskelut veivätkin mennessään.

Laboratoriohoitajaopintojen aikana rakastuin verisolujen morfologian kauneuteen (ja kauheuteen), ja opinnäytetyön aihekin löytyi tästä aihepiiristä. Valmistuin lama-aikaan jouluna 1995 ja olin tyytyväinen päästessäni keikkailemaan ja tekemään lyhyitä sijaisuuksia Tampereen yliopistollisen sairaalan Kliinisen kemian yksikköön ja näytteenoton lisäksi nimenomaan Hematologian laboratorioon.

Vuodet vierivät epäsäännöllisen kolmivuorotyön parissa, sijaisuudet pitenivät ja työnantajan nimikin vaihtui Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratoriokeskukseksi. Työni sisälsi monipuolisesti vaihdellen näytteenottoa osastoilla ja ensiavussa, verikeskustoimintaa, eritelaboratoriota, hyytymistutkimuksia, verenkuva-analysaattoreilla työskentelyä, luuydintyöpistettä ja verisolujen mikroskooppista erittelylaskentaa.

Poikieni syntymät 2006 ja 2008 katkaisivat hetkeksi työelämän oravanpyörän. Kun minut vuonna 2012 valittiin vastuuhoitajaksi verisolujen mikroskooppisen erittelyn työpisteeseen, työnantajani nimi oli jo vaihtunut Fimlab Laboratorioiksi. Työ sisälsi rutiinityön lisäksi mikroskooppisen erittelyn laadunarvioinnin organisointia, perehdyttämistä ja toimin myös opiskelijavastaavana Hematologian laboratoriossa. Työskentelin 2014–2018 osittain myös Fimlab Laboratorioiden

Contact Centerissä eli potilas- ja ammattilaisneuvontapuhelimessa. Työ oli mielenkiintoista ja joka päivä oppi laaja-alaisesti uutta kliinisten laboratorioiden tekemistä tutkimuksista ja organisaation toiminnasta.

Fimlab Laboratorioiden toiminta-alue alkoi laajenemaan Pirkanmaan ulkopuolelle ja tämä näkyi hyvin sekä vastuuhoitajan työnkuvassa että Contact Centerissä. 2018 automaatiolinjaston uudistamisen yhteydessä vastuuhoitajan työnkuvani laajeni käsittämään verenkuva-analytiikkaa, malariadiagnostiikkaa ja sen laadunarvioinnin organisointia, punktionesteiden solututkimukset ja luuydinnäytteenottotyöpisteen. Valkosolujen mikroskooppisen erittelyn laadunarviointikierrosten organisointi laajeni Fimlabin laajetessa käsittämään koko toimialueen mikroskooppista erittelyä tekeviä toimipisteitä.

Vuosina 2020–21 opiskelin bioanalytiikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Kliinisen asiantuntijan suuntautumisvaihtoehdossa. Opiskelu oli mielenkiintoista ja pääsin syventämään tietojani niin hematologiassa kuin laajemminkin. Opinnäytetyönkin aihe löytyi yllättäen lempiaiheeni parista eli leukosyyttien mikroskooppisen erittelyn aihepiiristä.

Nyt olen hieman yli vuoden toiminut asiantuntijahoitajana Verenkuvalaboratorioissa. Asiantuntijahoitajana työni sisältää vastuuhoitajan töiden lisäksi aiempaa enemmän työ- ja laiteohjeiden tekemistä, alueellista yhteistyötä sekä toiminnan kehittämistä. Pääsen työssäni vierailemaan eri toimipisteissä ja onkin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisia laboratoriot voivat olla keskenään. Oma perustyöpisteeni kun on ollut koko työurani sama Tampereen Hematologian laboratorio, vaikka työnantajani nimi on vaihtunut. Joskus on toki mielessäni käynyt, että voisihan sitä työkseen tehdä vaihteeksi jotain ihan muutakin - en ole kuitenkaan löytänyt vielä mitään yhtä kiehtovaa aihepiiriä kuin ihmisen verisolut.

HYVÄN OHJAAJAN OMINAISUUKSIA bioanalyytikoiden ja laboratoriohoitajien näkökulmasta

Ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) kehittämisprojektina laadittiin opiskelijaohjaukseen liittyvää opetusmateriaalia Erasmus+ -rahoituksen saaneen BioTriCK-hankkeen verkkosivustolle. Opetusmateriaalin laadinnassa pyrittiin ottamaan huomioon bioanalyytikko-opiskelijoiden käytännönjaksoihin kohdistuvat erityispiirteet, mutta opiskelijaohjauksen perusteita käsittelevä materiaali laadittiin niin, että se soveltuu kaikille ohjausta tekeville.

TEKSTI Leena Lauos ja Anniina Friman

Kuva: Unsplash

YAMK-kehittämisprojekti saatiin toimeksiantona

BioTriCK-hankkeelta, missä keskeisimpänä tavoitteena on kehittää bioanalyytikkokoulutuksen opettajien, työelämän ohjaajien sekä opiskelijoiden osaamista. Opetusmateriaalia tuotettiin bioanalyytikko-opiskelijoille ja heidän ohjaajilleen teetettyjen kyselytutkimusten sekä aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ja tutkimustulosten pohjalta. Valmis opetusmateriaali jaettiin myös Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) käyttöön.

JOHDANTO

Opetusmateriaalia tuotettiin bioanalyytikko-opiskelijoille sekä ohjaajille teetettyjen kyselytutkimusten ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Kehittämisprojekti oli oma osaprojektinsa BioTriCK-hankkeen alaisuudessa. Opetusmateriaalin avulla halutaan tuoda esille hyvän ohjaajan ominaisuuksia ja toimintatapoja. Opiskelijoiden ohjaus harjoittelussa ja työssäoppimisessa kuuluu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työhön. Ohjauksella on keskeinen merkitys opiskelijan oppimisessa ja osaamistavoitteiden saavuttamisessa.

Opintojen alkuvaiheessa ohjaaja on malli, tuki ja turva, jolloin opiskelija ei kyseenalaista ohjaajan toimintaa ja ajattelumalleja vaan ottaa enemmänkin mallia ohjaajan työarvoista ja asenteista. Parhaimmassa tapauksessa ohjaus onnistuu molempien ohjattavan ja ohjaajan näkökulmasta. Prosessien kautta ohjattava löytää tyydyttäviä, tietoisia ja perusteltuja ratkaisuja koulutus- ja uravalintaansa.

Ohjaajalla on usein lukuisia kokemuksia vastaavista tilanteista mutta ohjattavalle tilanteet ovat ainutkertaisia. Ohjattava on usein ohjaustilanteessa haavoittuvammassa asemassa ja ohjaukseen liittyvät asiat ovat hänelle henkilökohtaisesti merkityksellisiä ja voivat olla lisäksi vaikeita tai kuormittavia.

KEHITTÄMISPROJEKTIN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITE

Ohjaajat vaihtuvat laboratorioympäristössä usein työpisteiden mukaan. Opiskelijoilla ei välttämättä ole opiskelijavastaavan lisäksi erillistä nimettyä ohjaajaa. Kehittämisprojektin lähtökohta syntyi halusta vahvistaa ja edistää tasapuolisesti opiskelijaohjaukseen liittyvää perusosaamista sekä tietoa hyvästä opiskelijan ohjauksesta. Ohjaajien koulutuksella voidaan vaikuttaa ohjauskäytänteiden hallitsemiseen ja laadukkaan ohjauksen kehittämiseen. Erityisesti ne ohjaajat, jotka ovat käyneet opiskelijaohjauskoulutuksen kokevat, että pystyvät tukemaan opiskelijaa tasokkaammin.

Kehittämisprojektin tavoitteena on opetusmateriaalin avulla parantaa opiskelijoiden kliinistä ohjausta ja saada ohjauksesta tasalaatuisempaa myös harjoitteluyksiköissä, joissa lähiohjaaja vaihtuu usein. Opetusmateriaali koostettiin niin, että sisältö on kaikkien ammattialojen hyödynnettävissä, koska materiaali koskee yleisiä hyviä opiskelijaohjaukseen liittyviä käytäntöjä. Opetusmateriaalia on mahdollista myöhemmin täydentää tai muokata.

TUTKIMUKSEN TEKOVAIHEET (TIIVISTELMÄ)

• Integroiva kirjallisuuskatsaus (10 valikoitua tutkimusartikkelia).

• Muun aiheeseen liittyvän kirjallisen materiaalin etsiminen: mm. ohjekirjat, hyvät käytännöt ja oppikirjat.

• Kaksi erillistä Wepropol®-kyselyä (ohjaajat ja opiskelijat).

• Aineistolähtöinen sisällön analyysi.

• Verkko-oppimateriaalin tuottaminen.

TUTKIMUSMETODIT

YAMK-opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus tehtiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan esimerkiksi ihmisistä lähtöisin olevia ja ihmiseen päättyviä tapahtumia, ajatuksia, päämääriä sekä ihmisten välistä sosiaalista merkitysmaailmaa.

Tutkimukselliseen osuuteen kuului kirjallisuuskatsaus sekä Wepropol®-kyselyt Turun ammattikorkeakoulun bioanalyytikko-opiskelijoille ja Turun yliopistollisen keskussairaalan eli Tyksin laboratoriotyöntekijöille, jotka osallistuvat bioanalyytikko-opiskelijoiden ohjaukseen. Kyselyyn osallistuvilla opiskelijoilla tuli olla kokemusta työelämän harjoittelujaksosta. Kyselyt lähetettiin vastaajille anonyymeinä Wepropol®-kyselyinä. Ohjaajille ja opiskelijoille laadittiin omat erilliset avoimet kysymykset. Kyselytulokset käsi-

teltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa tutkijan tavoite oli löytää tutkimusaineistosta jonkinlainen toiminnan logiikka tai tutkimusaineiston ohjaamana jokin tyypillinen kertomus. Analyysia vertailtiin aiempaan tutkimustietoon ja teoriaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Keskeisiä aiheita eli teemoja muodostettiin aineistolähtöisesti etsimällä tekstimassasta yhdistäviä tai erottavia seikkoja.

Kysymykset ohjaajille:

1. Minkä koet olevan hyvän käytännön ohjaajan vahvin ominaisuus? (n=42)

2. Mitä hyvän opiskelijan ohjaajan ominaisuutta haluaisit itsessäsi kehittää enemmän? (n=41)

3. Minkälainen verkko-opintomateriaali tukisi opiskelijan ohjaustaitojasi parhaiten? (n=40)

4. Tuleeko mieleesi jotakin muuta ”hyvä ohjaaja”-aiheeseen liittyen? (n=24)

Kysymykset opiskelijoille:

1. Mitä hyviä ominaisuuksia harjoittelujaksosi käytännön ohjaajilla oli? (n=28)

2. Mitä hyviä ominaisuuksia olisit kaivannut käytännön ohjaajilta lisää? (n=24)

3. Tuleeko mieleesi jotakin muuta ”hyvä ohjaaja” -aiheeseen liittyen? (n=18)

KYSELYTULOKSISTA

Taulukosta 1. käy ilmi, mitä ominaisuuksia kyselyyn vastanneet bioanalyytikko-opiskelijat ja laboratoriossa työskentelevät ohjaajat mieltävät hyvän opiskelijaohjaajan ominaisuuksiksi. Lihavoituina ovat ominaisuudet, jotka mainittiin useamman kerran kyselyvastauksissa.

Taulukosta 2 käy ilmi. mitä ominaisuuksia kyselyyn vastanneet bioanalyytikko-opiskelijat olisivat toivoneet enemmän heidän ohjaajiltaan ja mitä ominaisuuksia laboratoriossa työskentelevät ohjaajat haluaisivat itsessään kehittää. Lihavoituina ovat ominaisuudet, jotka mainittiin useamman kerran kyselyvastauksissa.

KYSELYTUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Tässä YAMK-opinnäytetyössä tehdyn kirjallisuushaun perusteella ei löytynyt monia tutkimuksia, joissa olisi kartoitettu juuri bioanalyytikko-opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa kokemuksia työelämässä tapahtuvasta harjoittelujaksosta. Tämä YAMK-opinnäytetyö toi lisäinformaatiota erityisesti bioanalyytikko-opiskelijoiden ohjaukseen liittyen.

Ohjaajien vaihtuvuus

Kyselyissä kävi ilmi, että bioanalyytikko-opiskelijoiden ohjaajat vaihtuvat usein ja heillä voi olla useampiakin ohjaajia harjoittelujakson aikana. Opiskelijat kokivat vaihtuvuuden olevan osittain huono asia, mutta näkivät tilanteessa kuitenkin myös hyviä piirteitä.

Jatkuva palautteenanto

Jatkuvaa jopa päivittäistä palautteenantoa pidettiin tärkeänä. Ohjaajat toivat useissa vastauksissaan esille, että haluaisivat kehittää osaamistaan ohjauskeskus-

telu- ja palautteenantotilanteissa. Ohjaajat kokivat tarvitsevansa enemmän rohkeutta kritiikin antoon mutta totesivat, että myös positiivista palautetta tulisi antaa säännöllisemmin. Myös opiskelijat toivat esille palautteenannon tärkeyden. Opiskelijat toivoivat vastauksissaan säännöllisempää sekä monipuolisempaa palautetta ohjaustilanteissa.

Kiire

Kiireellä on vaikutusta ohjauksen laatuun ja opiskelijoiden oppimiskokemukseen. Myös ohjaajat olisivat toivoneet enemmän kiireettömämpää aikaa ohjaamiseen. Ohjaajien vastauksista ilmeni, että kiire vaikutti omaan jaksamiseen, kärsivällisyyteen ja motivaatioon ohjata opiskelijaa työn ohessa. Opiskelijaohjaukseen toivottiin resursoitua työaikaa ja tukea ohjaajien jaksamiseen. Opiskelijoiden vastauksista vastaavasti kävi ilmi että, ohjaajilta toivotaan enemmän kärsivällisyyttä ja ystävällisempää ohjausta myös kiireessä.

KEHITTÄMISPROJEKTIN ARVIOINTI JA JATKOTUTKIMUSAIHEET

Tämän YAMK-opinnäytetyön kyselyvastaukset ovat samansuuntaisia kuin kirjallisuushausta poimituille sairaanhoitajaopiskelijoille toteutetuissa aiemmissa tutkimuksissa saadut tutkimustulokset. Sairaanhoitajaopiskelijat olivat aiemmissa tutkimustuloksissa kuvanneet hyvän ohjaajan muun muassa ymmärtäväiseksi, kannustavaksi ja motivoivaksi sekä avoimeksi, ystävälliseksi, osallistavaksi ja joustavaksi.

Lähdekirjallisuuden mukaan opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että toivoisivat jatkuvampaa ja säännöllisempää palautetta harjoittelun aikana. Ohjaajien vaihtuvuus on mietityttänyt myös sairaanhoitajaopiskelijoita eri tutkimuksissa. Opiskelijaohjaajien vaihtuvuutta pidetään mainittujen tutkimustulosten mukaan pääosin ohjausta heikentävänä asiana mutta tämän kehittämisprojektin tutkimuskyselyistä käy kuitenkin ilmi, että osa opiskelijoista piti siitä, että näki erilaisia tapoja toimia. Opiskelijoita kuitenkin hämmensi se, jos seuraava ohjaaja kritisoi opiskelijaa, kun hän toimi aiemmin toiselta ohjaajalta saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Työvoimapulan haastaessa terveysalaa hyviä ohjaustaitoja tarvitaan entistä enemmän. Tulevaisuudessa ohjaukseen liittyvää perehdytysmateriaali olisikin hyvä täydentää esimerkiksi videoiden avulla.

Tutkimuksen jatkotutkimusaiheena olisi hyvä kartoittaa, miten tuotettu verkkomateriaali on saatu integroitua eli jalkautettua eri tahojen käyttöön ja palveleeko tuotettu materiaali käyttäjäkuntaansa. Opiskelijaohjaajien ohjauksen laatuun liittyviä tutkimus olisi helposti toteutettavissa eri ammattiryhmille suunnattuina. Mielenkiintoista olisi myös toteuttaa kysely samalla tutkimusasettelulla esimerkiksi toisessa hankeyhteistyön kohdemaassa ja verrata saatuja vastauksia tässä opinnäytetyössä saatuihin vastaustuloksiin.

Leena Lauos, bioanalyytikko (AMK), kliininen asiantuntija (YAMK), tutkimusryhmäopinnot (TUAS) tutkimuskoordinaattori (Tyks KNF ja Turku Brainlab)

Anniina Friman, bioanalyytikko (AMK), terveyden edistäminen (YAMK), ammatillinen opettaja (AmO) Service Design (MBA) -opiskelija, päätoiminen tuntiopettaja Turun ammattikorkeakoulu

Kaipaatko lähdeviitteitä? Laita meiliä toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi.

MYYRÄEKINOKOKKOOSI –HENGENVAARALLINEN SUOLISTOLOISZOONOOSI

TEKSTI Sirpa Keskitalo ja Mirja Saukkonen

Yleistä ihmisen myyräekinokokkoosista eli alveolaarisesta ekinokokkoosista (AE)

”Muistithan pestä mustikat ja puolukat ennen syömistä?” – kysymys, joka kuulostaa suomalaisesta käsittämättömältä, mutta jonka esittämisen välttämiseksi tulisi käyttää kaikki mahdolliset torjuntakeinot. Suomalaiset ovat tottuneet nauttimaan luonnon antimista ja erityisesti marjastuskulttuurista ikiaikaisesti. Marjat ja sienet muodostavat edelleen merkittävän osan ruokavaliostamme ja ovat merkittävä raaka-aine- ja tulonlähde elintarviketeollisuudelle.

Toistaiseksi olemme välttyneet myyräekinokokkoosin saapumiselta Suomeen, vaikka sitä tavataan jo lähialueillamme Baltiassa ja Pietarin seuduilla. Myyräekinokokkoosin leviäminen maahamme tarkoittaa paitsi vakavaa tautiriskiä ihmisille myös rajoituksia luonnontuotteiden käytölle. Tällä hetkellä useat meistä riippumattomat tekijät edesauttavat myyräekinokokkoosin leviämistä, mutta voimme myös omilla toimillamme estää ja hidastaa tautiriskin etenemistä.

Zoonoosilla tarkoitetaan tartuntatautia, jonka aiheuttaja voi siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin. Zoonoosien aiheuttajat ovat mm. loisia, bakteereita, viruksia ja muita taudinaiheuttajia kuten prioneja. Välillisesti zoonoosit tarttuvat esimerkiksi elintarvikkeiden, veden tai hyönteisten välityksellä. Kontakti infektoituneen eläimen kanssa voi johtaa taudinaiheuttajan suoraan tartuntaan.

Myyräekinokokkoosi eli alveolaarinen ekinokokkoosi on yksi WHO:n listaamista 17 laiminlyödystä sairaudesta, joka pitäisi saada kontrolloitua tai hävitettyä vuoteen 2050 mennessä. Myyräekinokokkoosi on vakava zoonoosi, jonka aiheuttaja on heisimatoihin kuuluva Echinococcus multilocularis -loinen. Loinen aiheuttaa ihmisellä sairauden, jota kutsutaan alveolaariseksi ekinokokkoosiksi (AE). Echinococcus spp. suvun loisten aiheuttamat infektiot ovat erittäin vakavia ja johtavat merkittävään sairaalloisuuteen ja kuolleisuuteen. Kuolleisuus hoitamattomissa tai huonosti hoidetuissa AE-tapauksissa on > 90 % 10–15 vuotta diagnoosin toteamisesta.

Elinkierto

Ekinokokkoosi on hengenvaarallinen suolistoloiszoonoosi, jota esiintyy villieläimissä, karjassa ja ihmisissä. Sen patogeeniset aiheuttajat kuuluvat heisimatojen Taenidae -heimon Echinococcus spp. sukuun. Elinkiertoonsa loinen tarvitsee kahta selkärankaista. Pääisän-

tinä toimivat lihansyöjät, useimmiten koiraeläimet ja toukkavaiheen väli-isäntinä kasvinsyöjät kuten sorkkaja kavioeläimet sekä jyrsijät. Pohjoisilla, maapallon ympäri ulottuvilla kasvillisuusvyöhykkeillä eli sirkumpolaarisilla alueilla yleisimpiä pääisäntiä ovat kettu (Vulpes vulpes), supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja koira (Canis lupus f. familiaris) ja yleisimmät väli-isännät ovat myyriä (Microtus spp.). Suomessa yleisimmät väli-isännät ovat kenttämyyrä (M. arvalis) ja idänkenttämyyrä (M. levis).

Echinococcus spp. suvun lajien morfologia ja kehitys ovat erittäin samankaltaisia. Aikuisen madon pituus vaihtelee 0,2 cm - >1 cm (Kuva 1). Madon ruumis muodostuu etupäästä eli scolexista, jossa on neljä imukuppia ja 28-40 koukkua sekä erilaisia lajityypillisiä uurteita. Loppu ruumis muodostuu niskasta ja 3-5 proglottidista eli jaokkeesta. Jaokkeista etupäätä lähinnä olevat ovat kypsymättömiä, keskimmäiset kypsyviä ja kauimmaiset hedelmällisiä sisältäen täysin kehittyneitä munia.

KUVA 1. A-C. Echinococus multilocularis A) suolaliuoksessa, B) värjättynä ja C) piirroskuva. Selvästi näkyvät jaokkeet, etupää ja kypsyviä ja kypsiä munia sisältävät jaokkeet (A-C Beiromvand ym. 2011 CC-BY).

Jokainen jaoke sisältää samat sisärakenteet. Madot ovat myös hermafrodiitteja eli jokainen jaoke sisältää sekä koiras- että naaraspuolisen lisääntymiselimistön. Yhden isännän suolistossa voi olla jopa miljoonia matoja, jotka elävät muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Echinococcus spp. tarvitsee lisääntyäkseen kahta nisäkästä, pääisännän ja väli-isännän. Väli-isännät, kuten myyrät, saavat loistartunnan saastuneesta ravinnostaan. Munat kuorituvat myyrän ohutsuolessa ja muodostavat ns. onkosfeerin, joka läpäisee suolen seinämän ja vaeltaa verenkierrossa eri elimiin, erityisesti maksaan. Maksassa onkosfeeri kypsyy monilokeroiseksi, ohutseinäiseksi (alveolaariseksi) kystaksi eli nestetäytteiseksi toukkarakkulaksi, joka jakautuu epäselvärajaisiksi lokeroiksi. Näiden kystien sisällä kypsyy runsaasti etupään esiasteita eli protoscolekseja, jotka ovat loisen infektiivisiä toukkamuotoja.

Pääisäntänä toimiva koiraeläin saa ekinokokkoositartunnan syödessään infektoituneen myyrän. Tällöin infektiivinen toukkavaihe pääsee eläimen ohutsuoleen.

Väkäsillään se tarttuu ohutsuolen seinämään. Aikuisen madon kehittyminen kestää kuukauden, minkä jälkeen kypsät jaokkeet vapauttavat munia, jotka pääsevät ulosteen mukana ympäristöön. Myyräekinokokin munat kestävät hyvin kylmää ja pakkasta, mutta eivät lämmintä.

Riskitekijöinä tartunnan siirtymiselle ihmiseen pidetään koiran omistamista, maanviljelystä tai maaseu-

KUVA 2. E. multilocularisinfektion aiheuttamat maksaleesiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. A) ”resistantti” eli kuoleva löydös, B) kontrolloitava, hitaasti kasvava kudosmuutos ja C) immuunipuutteisen potilaan kontrolloimaton kudoksen proliferaatio. Ylärivissä CT-löydökset, alarivissä kudoslöydökset. (Gottstein ym. 2015 CC-BYNC-ND).

Pääisäntänä toimiva koiraeläin saa ekinokkoositartunnan syödessään infektoituneen myyrän. Tällöin infektiivinen toukkavaihe pääsee eläimen ohutsuoleen.

tumaista elämäntapaa. Ihminen voi saada E. multilocularis tartunnan, joutuessaan kontaktiin infektoituneen koiran ulosteiden kanssa. Koira on voinut syödä infektoituneen myyrän, minkä seurauksena koiran suolistossa kehittyy loisen munia, jotka vapautuvat ulosteen mukana. Tartunnan voi saada myös koiran tai ketun turkkiin tarttuneista munista. Tartunnan voi saada lisäksi syötyään saastunutta ruokaa kuten hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Kontaminoituneet, tuoreet tai kasteluveden kontaminoimat elintarvikkeet ovat ihmiselle todennäköisin myyräekinokokin tartuntalähde. Tartunnan saanut ihminen ei levitä loista eteenpäin.

Taudinkuva: ihmisen myyräekinokokkoosi eli alveolaarinen ekinokokkoosi

Ihminen on myyräekinokokille vahinkoisäntä. Infektoidessaan ihmisen, loisen munat kuoriutuvat ohutsuolessa. Munista vapautuvat toukan esiasteet eli onkosfee-

rit lävistävät suolen seinämän ja siirtyvät verenkiertoon ja sen välityksellä kudoksiin. Ihmisellä onkosfeeri päätyy useimmiten maksaan (60-70% tapauksista) (Kuva 3), munuaisiin, lihaksiin, luustoon ja aivoihin. Vakavissa tartunnoissa verisuonet ja sappitiet voivat myös infektoitua.

Onkosfeeri alkaa muodostaa vähitellen ympärilleen kystaa, joka tuhoaa samalla muuta kudosta. Kysta voi kasvaa vuosien saatossa jopa kymmenien senttien läpimittaiseksi. Taudin edetessä kystat voivat lähettää myös etäpesäkkeitä muihin elimiin. Diagnosoimattomana ja hoitamattomana alveolaarinen ekinokokkoosi on tappava tauti. Sen hoito on haastavaa ja vaatii usein sekä kirurgiaa että loppuelämän kestävää lääkitystä.

Alveolaarisen ekinokokkoosin oireet vaihtelevat riippuen infektoitumiskohteesta (maksa, keuhkot, aivot, luusto). Maksan infektoituessa oireina ovat pääasiassa (cholestatic) keltatauti ja ylävatsan kivut. Verisuonten ja

KUVA 3. Echinococcus multiloculariksen ilmaantuvuus eli prevalenssi ketussa ja naalissa Euroopan Unionin sekä muutaman naapurivaltion alueella. Huomioitavaa: Norjan tilanne perustuu Huippuvuorten naalien analysointiin ja Espanjan tilanne yksittäisiin tutkimuksiin. (Oksanen ym. 2016, CC BY-SA).

sappitiehyiden infektoituminen johtaa vakavaan sappitietulehdukseen, porttilaskimon verenpaineen nousuun ja biliaarikirroosiin. Keuhkojen infektoituessa kliinisiin oireisiin kuuluvat mm. veriset yskökset, rintakipu ja yskä. Mikäli loinen infektoi aivot, voi potilas kärsiä kallonsisäisen paineen noususta, epilepsiasta ja muista neurologisista häiriöistä.

Echinococcus multiloculariksen ja myyräekinokokkoosin esiintyminen Suomessa ja Euroopan Unionin

alueella

E. multiloculariksen endeemisinä alueina on 1990-luvulle saakka pidetty Itä-Ranskaa, Etelä-Saksaa sekä eräitä Sveitsin ja Itävallan alueita. Viime aikoina sen levinneisyysalueiksi on todettu myös

Balkanin niemimaa, Venäjä, vyöhyke Etelä-Ruotsista Alpeille sekä alueita Keski- ja Itä-Euroopassa. (Kuva 3). Myyräekinokokin levinneisyyttä kartoitetaan ns. prevalenssi- eli esiintyvyystutkimuksilla, joissa tutkitaan loisen esiintymistä esim. ketuissa. Yli 10 %:n prevalenssia kettupopulaatioissa esiintyi Baltian maissa sekä Itä-Euroopassa.

Ekinokokkoositartuntojen seuraaminen on pakollista EU:n alueella 22 valtiossa, Suomi mukaan lukien. Belgia, Ranska ja Alankomaat seuraavat tilannetta vapaaehtoisesti. Tanskassa ja Italiassa ekinokokkoosin seurantaa ei suoriteta. Euroopassa E. multiloculariksen yleisin pääisäntä on kettu, joita tutkimalla seurataan maakohtaisia E. multilocularis -esiintymiä.

EU:n alueella todettiin vuonna 2020 529 ekinokokkoositartuntaa. Näistä yhdeksässä maassa yhteensä 114 E. multilocularis (alveolaarinen ekinokokkoosi) -tartuntaa, mikä on huomattavasti vähäisempi määrä kuin vuosina 2017-2019. Alveolaarisen ekinokokkoosin tartuntamäärä on pienin sitten vuoden 2007, jolloin ekinokokkoosin seuranta alkoi EU:n alueella. Tartunnoista suurin osa, 77% raportoitiin Saksasta ja Ranskasta, missä E. multilocularista esiintyy endeemisenä. Useimmat alveolaariseen ekinokokkiin sairastuneet kuuluivat ikäryhmään 45-64 v (39%) ja ≥ 65 vuotta (40%). Sairastuneista miehiä oli 53%.

Suomi, Irlanti, Malta ja manner-Norja ovat tällä hetkellä E. multilocularis -vapaita maita. Suomessa testattiin E. multiloculariksen esiintymistä pääisäntänä toimivassa ketussa. Kettuja testattiin kaikkiaan 244, joista kaikki olivat negatiivisia. Suomessa ei tällä hetkellä ole todettu E. multilocularista luonnonvaraisissa eläimissä tai kotieläimissä. Suomessa ei ole myöskään tähän men-

nessä todettu yhtään kotoperäistä myyräekinokokin aiheuttamaa alveolaarista ekinokokkoosia.

Todellinen tautitilanne on vaikeasti arvioitavissa mm. taudin 5-15 vuotta pitkän inkubaatioajan takia. Tartuntatapaukset on voitu myös alidiagnosoida johtuen loista koskevan tiedon rajoittuneisuudesta sekä vaihtelevasta diagnostiikasta ja virhediagnooseista samankaltaisiin, mutta yleisempiin tauteihin (hepatosellulaarinen karsinooma, maksasyöpä ja kirroosi). Tautitapausten puutteelliseen toteamiseen liittyvät myös vähäoireiset tai oireettomat taudinkantajat. Näistä tekijöistä johtuen rekisteröidyt tautitapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Diagnostiikka

Alveolaarisen ekinokokkoosin diagnosointi pitkän inkubaatioajan jälkeen on ongelmallista, sillä taudin itämisaika on 5-15, jopa 20 vuotta. Diagnoosin varmistuttua tartunnan lähdettä on lähes mahdotonta saada selville. Diagnostiikka on haastavaa erityisesti taudin endeemisten alueiden ulkopuolella tautitapausten harvinaisuuden ja epätavallisten kuvantamislöydösten takia. E. multilocularis -tartunta aiheuttaa tyypillisesti tulehtuneita kudosmuutoksia mm. maksaan. Leesiot kasvavat hitaasti vuosien kuluessa ja niiden erottaminen muista maksan leesiotyypeistä tai neoplasioista on haasteellista, jos alueella ei ole kokemusta E. multiloculariksesta. Patogeenisuudeltaan ihmiselle merkittävimmät Echinococcus -lajit ovat E. granulosus ja E. multilocularis. Näistä E. granulosus aiheuttaa ihmisessä kystisen ekinokokkoosin (CE) ja E. multilocularis alveolaarisen ekinokokkoosin (AE). E. granulosuksen ja E. multiloculariksen erottaminen toisistaan on tärkeää, koska molempien aiheuttamat taudit vaativat erilaista hoitoa.

Ekinokokkoositartunnan diagnosoinnissa avainasemassa on potilaan altistusanamneesi. Anamneesin perusteella jatkotutkimuksina käytetään maksan toimintaa kuvaavia verikokeita ja erilaisia kuvantamistekniikoita. Ultraäänitutkimuksia käytetään laajalti maksan kystien tutkimiseen ja röntgenkuvia keuhkokystien analysoimiseen. Maksan ultraäänitutkimuksia pidetään endeemisillä alueilla parhaana varhaiseen diagnostiikkaan. Ultraäänitutkimuksilla on saatu diagnosoitua jopa oireettomat tartunnan saaneet henkilöt.

Alveolaarista ekinokokkoosia diagnosoitaessa MRI-tutkimukset ja CT-skannaukset antavat täydentävää tietoa hoitopäätöksiin. MRI- ja CT- kuvantamiset tulisi tehdä epäiltäessä alveolaarista ekinokokkoosia,

sillä niillä on tärkeä rooli taudin alkuperän määrittämisessä. Rintakehän ja aivojen kuvantamisella voidaan puolestaan arvioida potilaan taudin vaihetta (parasiittitartunta, lähielinten invasoituminen, metastaasit). Maksan fluorideoksiglukoosi-PET (F-FDG-PET) -kuvantamisella pystytään määrittämään myös taudin metabolista aktiivisuutta.

Serologisia tutkimuksia käytetään tunnistamaan Echinococcus sp. antigeenejä vastaan syntyneet lajispesifiset vasta-aineet. Serologisilla tutkimuksilla vahvistetaan ekinokokkoosidiagnoosi. Ekinokokkoosin immunodiagnostiikassa antigeenien päälähteenä käytetään loisen rakkulamuodon nestettä. E. multilocularisinfektion diagnosoinnissa käytetään mm. EmAP, AmP2 sekä EM10 johdannaisia EmII/3 ja Em18 antigeenien tunnistusta ELISA-menetelmällä. ELISA-menetelmällä päästään testattavista antigeeneistä riippuen lähes 90 %:n herkkyyteen ja yli 90 %:n spesifisyyteen. Serologisilla tutkimuksilla on kuitenkin saatu vääriä negatiivisia tuloksia immunosupressiopotilailla. Näin ollen serologisia tutkimuksia ei saa käyttää ainoina diagnosointivälineinä. Negatiivinen vasta-ainemäärityksen tulos ei myöskään sulje pois ekinokokkoosia. ELISA-menetelmän täydentäjänä voidaan käyttää Immunoblotting-menetelmää, joka on kaikkein herkin menetelmä diagnosoimaan aktiivisessa tai lepovaiheessa olevan alveolaarisen ekinokokkoosi.

Echinococcus -lajien erottamiseen lajitasolla toisistaan tarvitaan molekyyligeneettisiä tutkimuksia, sillä E. granulosus ja E. multilocularis -lajeja on mahdoton erottaa morfologisesti toisistaan. Echinococcus multiloculariksen tunnistamiseen PCR-tekniikalla on kehitetty useita erilaisia perinteisiä ja qPCR-menetelmiä, joista tarkimmat tunnistavat E. multiloculariksen lajilleen 100 %:n tarkkuudella mitokondriaalisten geenien perusteella. Ekinokokkilajien tunnistaminen voidaan tehdä qPCR- tai nestedPCR- menetelmillä, jotka ovat erittäin herkkiä ja erottavat ekinokokkilajien genotyypit toisistaan. DNA-tunnistamista käytetään rutiininomaisesti ohutneulanäytteissä diagnosoitaessa alveolaarista ekinokokkia immunosupressiopotilaalta, jolla on epätavallinen kuvantamislöydös yhdistettynä negatiiviseen serologiseen tulokseen. Uusimpiin molekyylidiagnostiikan tutkimusmenetelmiin kuuluu loisen solunulkoisen DNA:n (cfDNA) määritys potilaan plasmasta. Menetelmä erottaa 100 %:sti loisen DNA:n plasmasta.

Ekinokokkoosidiagnoosi vahvistetaan serologisilla tutkimuksilla.

KUVA AdobeStock

Menetelmän avulla saadaan merkittävää tietoa leesion koosta. Tuloksen perusteella voidaan myös tarkastella mahdollisen leesion poistoleikkauksen onnistumista.

Uutena menetelmänä ekinokokkoositartunnan selvittämiseen on esitelty kliinisen kemian menetelmä, jolla analysoidaan potilaan uloshengityskaasun koostumusta hyödyntäen nanosensoria (elektroninen nenä) ja kaasukromatografia-massaspektrometriamittausta. Ekinokokkoositartunnan aiheuttamassa infektiossa uloshengitettyyn ilmaan päätyy erilaisia yhdisteitä, joita muodostuu monityydyttymättömien rasvahappojen hapetusreaktioissa. Uloshengityskaasun koostumus on erilainen riippuen siitä, onko potilaalla E.multilocularis vai E.granulosus -tartunta. Menetelmä pystyy erottamaan alveolaarisen ekinokokkoositartunnan saaneen potilaan 92,2 %:n tarkkuudella. E. multilocularis tartunnan saaneen hengityskaasut sisältävät heksa- ja heptadekaaneja, eikosaania, 11-(pentaani-3-yl)henikosaania, tetratriacontaania, 2-metyloktakosaania ja hentriakontaania, joita ei löydy E. granulosus tartunnan saaneelta. Vaikka tartunnan aiheuttajat kuuluvat samaan Echinococcus- sukuun, ne aiheuttavat täysin erilaisia muutoksia elimistön kemiassa.

Tulevaisuus ja seurannan tärkeys

E. multiloculariksella ja E. granulosuksella on erilainen epidemiologia ja ne aiheuttavat ihmisessä erilaisen tautiriskin. Tämän vuoksi on tärkeää seurata parasiittien vuotuista esiintymistä. Erityisesti E. multiloculariksen osalta vapaissa maissa on syytä ylläpitää seurantaa ja ilmoittaa havainnoista EU:lle. E. multiloculariksen leviäminen viime aikoina uusille alueille, kuten Tanskaan, Alankomaihin, Puolaan, Romaniaan, Slovakiaan ja Sloveniaan, sekä alveolaaristen ekinokokkoositapausten yleistyminen ihmisissä taudin endeemisillä alueilla indikoivat taudin intensiivistä leviämistä Euroopassa ja alveolaaristen ekinokokkoositartuntojen lisääntymistä ihmisissä ainakin joillain alueilla.

Maankäyttömuotojen muutos, kasvillisuus, ilmastonmuutos, sopivien väli-isäntien esiintyminen, kettujen kaupungistuminen ja eurooppalaisen kettupopulaation kasvaminen vaikuttavat E. multilocularis-infektioriskin kasvamiseen Euroopassa. Infektioriskiä kasvattavat myös yleisen mielipiteen muuttuminen suotuisammaksi kettuja kohtaan, villieläinten elinolosuhteiden palauttaminen, E. multiloculariksen isäntäpopulaation dynamiikka ja globalisaatio. Kasvavana huolenaiheena E. multiloculariksen leviämiselle pidetään myös kultasa-

kaalin (Canis aureus) runsastumista kaakkois-Euroopasta luoteis-Eurooppaan. Kultasakaali on E. multiloculariksen pääisäntä ja auttaa loista kannan kasvaessa leviämään pitkiäkin matkoja. Vuodesta 2018 loista on löydetty kultasakaaleista Kroatiassa, Unkarissa, Serbiassa ja Sloveniassa. Suomessa ensimmäinen varma kultasakaalihavainto tehtiin jo vuonna 2018. Myyräekinokokin lisääntymiselle ratkaisevaa on pääisäntälajien kokonaispopulaatiotiheys. Tällä hetkellä kultasakaalien tiheys ei riitä ylittämään kriittistä tiheyskynnysarvoa.

Vuonna 2001 tehtiin EELA:n eli Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen toimesta riskinarviointi koskien E. multiloculariksen leviämistä Suomeen ja Suomessa. Riskinarvioinnissa todettiin, että myyräekinokokki voi levitä Suomeen erityisesti ketun, supikoiran tai naalin välityksellä. Lisäksi todennäköisinä levittäjinä pidettiin tuontikoiria. Loisen leviämistä elintarvikkeiden välityksellä pidettiin myös mahdollisena. Loisen leviäminen Suomeen toisi sekä taloudellisia että terveydellisiä muutoksia. Suora terveydellinen riski kohdistuu ihmisiin, jotka liikkuvat runsaasti luonnossa tai ovat tekemisissä tartuntaa kantavien eläinten kanssa. Välillisesti riski kohdistuu kaikkiin, jotka syövät kontaminoituneita elintarvikkeita. Endeemisillä alueilla on annettu erityisiä ohjeita luonnon marjojen, hedelmien ja vihannesten käyttämiseen, sillä ne voivat toimia tartuntojen levittäjinä.

Loisen leviämisellä olisi suoria taloudellisia vaikutuksia erityisesti marjatalouteen sekä kasvinviljelyyn. Siksi pienenkin paikallisen E. multilocularis -tartunnan ilmitulo vaikuttaa koko elinkeinon maineeseen. Riski loisen leviämiselle luonnonvaraisten eläinten välityksellä on suurin lähialueiltamme. Suomeen tuotujen koirien ja kissojen välityksellä leviämistä pidetään todellisena. Elintarvikkeiden kautta kulkeva tartuntareitti on tuontimaasta riippuen mahdollinen.

Suomeen tuotavilta koiraeläimiltä vaaditaan ekinokokkoosin estolääkitys ennen maahan saapumista. Eläinlääkärit ovat kuitenkin todenneet, että koirilla on puutteita ekinokokkoosin estolääkityksessä eli Suomeen tuodaan lääkitsemättömiä koiria. Suomeen tuotavista koirista suuri osa tuodaan maista, joissa myyräekinokokkia esiintyy yleisesti. Vapaana juosseen koiran Suomeen mukanaan tuoma tartunta on hyvin mahdollinen. Mikäli loinen pääsee maahan, on sen leviäminen vaikeasti havaittavissa ja hallittavissa. Myyrä- ja kettukantojemme runsaus edistää loisen leviämistä ja sen munien tiedetään säilyvän infektiivisinä ilmastossamme. Tartun-

nan tullessa Suomeen, se voi lähteä leviämään minne tahansa, missä pääisännän populaatiotiheys ylittää kynnysarvon. Veisi kuitenkin vuosia ennen kuin loinen olisi levinnyt koko maahan.

Myyräekinokokin leviämistä Suomeen edistävät luonnollisen leviämisen lisäksi maahanmuutto taudin endeemisiltä alueilta, matkustajien mukanaan tuomat tartunnat sekä taudin pitkä inkubaatioaika. Pitkä inkubaatioaika mahdollistaa sen, että tartuntalähde voi olla mahdotonta identifioida. Varsinkin tartunta luonnonmarjojen osalta on mahdoton todistaa, vaikka myyräekinokokin endeemisillä alueilla on luonnonmarjojen todettu infektoituneen loisen munilla. Myyräekinokokin infektoimien marjojen ja vihannesten tunnistamiseen on Suomessa kehitetty uusi SYBR-green qPCR-menetelmä.

on auttamatta liian hidasta taudin pitkän itämisajan takia. Diagnostista valmiutta ja osaamista on kuitenkin pidettävä yllä, sillä on vain ajan kysymys, milloin tauti leviää Suomeen. Taudin diagnosoimiseen tarvitaan vahvaa moniammatillista yhteistyötä, sillä taudin diagnostista osaamista ei Suomessa vielä rutiininomaisesti ole tautitapausten vähäisyyden vuoksi. Taudin diagnosoinnissa määritettävät vasta-aineet lähtevät tällä hetkellä eurooppalaisiin yhteistyölaboratorioihin. Suomessa pystytään määrittämään Echinococcus spp. lajilleen PCR-menetelmällä pääeläinten ulosteesta. Kliinisen diagnostiikan puolella ei ole vastaavaa menetelmää aktiivisessa käytössä.

Taudin esiintyminen Baltiassa ja Pietarin lähistöllä voi olla merkki myös taudin alidiagnosoinnista. Tautitapausten vähäisyyden vuoksi tauti on voitu diagnosoida väärin tai se on voinut jopa jäädä diagnosoimatta. Yleisen tietoisuuden herättäminen taudin leviämisen estämiseksi on erittäin ajankohtaista. Jokainen meistä voi huolehtia omalta osaltaan infektioturvallisesta matkustamisesta ja lemmikeille tarvittaessa annettavasta ekinokokkoosilääkityksestä.

Sirpa Keskitalo, FM, biologi, bioanalytiikan

opiskelija Savonia-amk

Mirja Saukkonen, lbh, TtM, lehtori Savonia-amk

Myyräekinokokkoositilannetta seurataan Suomessa aktiivisesti säännöllisesti tehtävillä myyriin ja kettuihin kohdistuvilla prevalenssitutkimuksilla. Tautitilanteen seuraaminen pelkästään ihmisiä diagnosoimalla

Kaipaatko lähdeviitteitä? Laita meiliä toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi.

Myyräekinokokkoositilannetta seurataan Suomessa aktiivisesti säännöllisesti tehtävillä myyriin ja kettuihin kohdistuvilla prevalenssitutkimuksilla.

Päivitä jäsentietosi!

Oletko muuttanut, onko puhelinnumerosi ennallaan? Jäsentietojen päivitys onnistuu näppärästi liiton kotisivuilla www.bioanalyytikkoliitto.fi

Kun yhteystietosi ovat ajan tasalla, pystymme tavoittamaan sinut aina, kun meillä on jotain kerrottavaa.

Labra-sukat uusille jäsenille!

Kerro kollegallesi meidän ammattilaisten omasta liitosta! Kaikki uudet täyden jäsenmaksun (37 €) maksavat jäsenet saavat liittymislahjaksi Labra-sukat. Kampanja on käynnissä aina 31.5.2023 saakka!

https://www.liittyminen.fi/Liittymislomake_SBL

Vuoden bioanalyytikko-opiskelijaksi

Tommi Juntunen

Vuoden Bioanalyytikko-opiskelijaksi valittiin Tommi Juntunen Iistä. Tommi on 32-vuotias bioanalytiikan opiskelija ja opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta bioanalytiikkaa.

Tommi kertoo: Aikaisemmalta ammatiltani olen yhdistelmäajoneuvon- sekä linja-autonkuljettaja ja logistiikka-alalla työskentelin noin 10 vuotta. Pari viimeistä vuotta linja-autonkuljettajana työskennellessä mietin mitä alaa haluaisin vielä opiskella ja huomasin jostain bioanalyytikon ammatin ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoista. Hain heti seuraavan tilaisuuden tullen kouluun ja pääsin onnekseni pääsykokeiden kautta sisään. Ala onkin tuntunut oikein mielenkiintoiselta ja opiskelu tuonut mukavaa vaihtelua elämään.

Opiskelen monimuotoryhmässä, joten opiskelu on ollut myös hyvin itsenäistä teorian osalta ja luennot ovat toteutuneet pääasiassa etänä koko opiskelujeni ajan. Tähän on tietenkin tuonut mukavaa vaihtelua koululla järjestettävät harjoitustunnit, joissa on päässyt tekemään paljon töitä omilla käsillä sekä tapaamaan opiskelukavereita.

Tällä hetkellä aloittelen opinnäytetyön tekemistä ja opiskelen jäljellä olevia kursseja. Opintojen ohessa työskentelen myös ajoittain Nordlabin Oulun avohoitotalolla sekä Iin terveyskeskuksen laboratoriossa.

Vuoden Bioanalyytikko-opiskelija 2023 julkistettiin #BOOP2023 tapahtumassa 4.2.2023.

Vuoden bioanalyytikko-opiskelija Tommi Juntunen.

Laboratoriolääketieteen Edistämissäätiö sr:n ja Suomen Kliinisen Kemian

Erikoislääkäriyhdistys ry:n apurahat

Apurahat tutkimus- ja kehitystyöhön, jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä matka-apurahat Näitä apurahoja myönnetään laboratoriolääketieteen alalla toimiville lääkäreille, kemisteille, bioanalyytikoille ja alalle erikoistuville opiskelijoille tutkimus- ja kehitystyöhön, jatko- ja täydennyskoulutukseen sekä kongressimatkoihin.

Juhla-apuraha

(25 000 €)

Säätiö juhlistaa 30-vuotistaivaltaan myöntämällä yhden apurahan laboratoriolääketieteen yliopistotasoiseen päätoimiseen tutkimukseen henkilökohtaisena apurahana tai tieteellisen tutkimuksen kuluihin. Apuraha voidaan myöntää myös ulkomailla tehtävää tutkimustyötä varten (ei kuitenkaan matka-apurahaksi). Jos apuraha myönnetään henkilökohtaisena apurahana, hakijan on itse huolehdittava vakuutusmaksuistaan (www.mela.fi). Samoin hakijan on huolehdittava mahdollisista veronpidätyksistä ja muista palkanmaksajan velvoitteista.

Yllä mainittuja apurahoja myönnetään yhteensä enintään 100 000 €.

Tunnustuspalkinto ansiokkaasta väitöskirjasta (5 000 €)

Lasse Viinikan rahastosta jaetaan tunnustuspalkinto alan uuden (vuosina 2022-2023) tarkastetun ja hyväksytyn merkittävän väitöskirjan tekijälle. Palkinnon saajaksi voi tehdä ehdotuksia – myös väittelijä itse voi olla ehdottaja.

Kaikkien yllä mainittujen apurahojen/palkinnon hakuaika päättyy 30.6.2023. Hakuohjeet ja -lomakkeet löytyvät osoitteesta www.labes.fi.

Anna palautetta lehdestä!

Mikä kosketti, mikä tökki? Anna palautetta lehdestä https://bit.ly/palaute02_23 ja vaikuta siihen, mitä luet :)

Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot

Teksti Mika Paldanius koulutuspäällikkö, dosentti, Oamk

Ammattikorkeakoulut tarjoavat avoimien korkeakoulujen kautta niin ammattikorkeakoulun kuin ylemmän ammattikorkeakoulun opintoja. Opintoja tarjotaan ympärivuotisesti. Opinnot ovat joustavia ja niitä toteutetaan lähi-, monimuoto- ja verkko-opintoina. Johtoajatauksena on verkko-opintojen suorittamien ajasta ja paikasta riippumatta. Jokainen voi valita tarjonnasta sopivia osia omaa uraansa tukien.

Campusonline.fi on Suomen ammattikorkeakoulujen yhteinen digitaalinen opintotarjontaportaali, jonka kautta 24 ammattikorkeakoulua tarjoaa toteutuksiaan. Opintojaksot ovat maksuttomia läsnäoleville tutkinto-opiskelijoille (AMK/YAMK) ja avoimen amk:n polkuopiskelijoille.

Avoimen amk:n toteutukset ovat maksullisia. Ammattikorkeakoulujen opintomaksut vaihtelevat. Mak-

Vuoden Bioanalyytikko 2023

Ehdotuksia voi tehdä niin yksittäinen jäsen, työyhteisö, taustayhteisö kuin alueyhdistyskin. Valinnan edellytykset

• valittu henkilö on Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n jäsen

• valittu henkilö on kunnostautunut erityisesti työssään / ammatissaan tai kliinisen laboratoriotyön / kliinisen laboratoriotieteen kehittämisessä tai on merkittävällä tavalla edesauttanut laboratoriohoitajan/ bioanalyytikon ammatin tunnetuksi tekemistä tai toiminut ansiokkaasti ammattikuntansa edustajana.

Ehdotukset tulee olla perillä 18.8.2023 klo 16.00 mennessä. Lisätietoa www.bioanalyytikkoliitto.fi

simissaan yksi opintopiste maksaa 15 euroa. Eri ammattikorkeakoulujen sivuilta löytyy tarkempia tietoja opintoihin ilmoittautumisista ja opintotarjonnoista. Nonstop-opintoihin voi ilmoittautua milloin vain. Alakohtaisissa opinnoissa löytyvät tarkemmin esim. opintojen alkamisajat, kestot ja hinnat.

Avoimen ammattikorkeakoulun kautta voit kehittää itseäsi, päivittää ammatillista osaamistasi ajasta ja paikasta riippumattomasti. Avoimen ammattikorkeakoulun opinnot eivät oikeuta pääsääntöisesti opintotukeen. Opintotukea voi saada esim. erillisen arvosanan tai yksittäisen opintokokonaisuuden suorittamiseen, jos se lisää ammatillista kelpoisuutta. Kela linjaa opintotukeen liittyvät kriteerit.

Liiton jäsenedut

Jäsenenä saat

• ammatillisen edunvalvonnan

• mahdollisuuden vaikuttaa ja osallistua toimintaan omassa alueyhdistyksessä ja liiton hallituksessa

• Bioanalyytikko-lehden ja artikkelijulkaisun

5 kertaa vuodessa suoraan sähköpostiisi

• mahdollisuuden hakea ammatinkehittämisapurahaa ja genetiikan matka-apurahaa (ei opiskelijajäsenet)

• mahdollisuuden osallistua liiton koulutuksiin edullisesti

• Holiday Club Katinkullan lomaosakeviikkoja

jäsenhintaan

• jäsenalennuksia mm. Eckerö Line, Sokos Hotels, Muumimaailma

Vinkkaa työkaverille!

https://www.liittyminen.fi/Liittymislomake_SBL

JOKAINEN HEITTÄÄ LUSIKAN NURKKAAN.

Mutta harva miettii, minkä arvoinen se on.

Me Kalevassa haluamme kannustaa ajattelemaan pidemmälle. Varautumalla kuoleman aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin ajoissa, saat elämääsi mielenrauhaa. Henkivakuutus ei poista surua, mutta tuo lohtua tilanteeseen, jossa sitä kipeästi kaivataan. Huolehdi rakkaistasi vielä kuolemasi jälkeen hankkimalla pysyvästi edullinen henkivakuutus jäsenetuhintaan.

Kalevan asiamiehenä toimii If Vahinkovakuutus Oyj, Suomen sivuliike. If hoitaa Kalevan myöntämien Primus-vakuutuksiin liittyvän asiakas- ja korvauspalvelun.