Auta Lasta -lehti 2020-2021

Auta Lasta 2021-2022

Sisällys Marja-Leena Kemppainen: Lasten tukemisessa riittää edelleen haasteita?.................................................................. 3 Pertti Kukkonen: Hyvän kohtelun suunnitelma............................... 3 Pertti Kukkonen: Ei aika riennä, me riennämme.............................. 4 Senni Laine: Ossi-hankkeesta oppia sijoitettujen lasten kanssa työskentelyyn ............................................ 5

Hanna Oikarinen: Kohtaamisiin!......................................................... 18 Anniina Heiskanen: Nuorten Turvasatama .......................................... 19 Heinäsalmikodista apua saanut äiti: Miltä äidistä tuntuu .............................................. 20 Perheen kokemus perhehoidon avusta............ 21

Ulla Siimes: Koska lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on........6

Johannes Lomma: 40 vuotta suurella sydämellä.............................. 22

Seija Tuomisto: Nepsy -työyhteisövalmennus Heinäsalmikodin henkilökunnalle....................... 8

Kati Kettukivi: Tunne- ja turvataitokasvatus suojaa haavoittuvassa asemassa olevaa lasta väkivallalta ............................................................. 24

Jussi Markus: Poikien Talo myös Auta Lasta ry:n nuorten tukena...................................................... 10 Anne-Maria Takkula: Perhehoitoa perheiden omassa kodissa, sijaisperheessä ja tukiperheissä......................... 11 Kirsi Kälkäjä: Perhehoitajan tuki on arjessa tärkeää............... 13 Anne-Maria Takkula, Ella Takkula: Rento tekeminen ja turvalliset rajat Märsyn perheessä ............................................................... 14

Johannes Lomma: Työntekijäesittely.................................................. 25 Hanna Pitkälä, Helena Kokko: Lapsirikas toiminta ............................................... 26 Tuomo Mulari: Musiikkia kovolle ja korville................................ 28 Eeva Rahko 50 vuotta .......................................... 28 Opiskelija: Harjoittelu Heinäsalmikodilla............................. 29

Anni Leskinen, Mika Niemelä: Järjestövarikko ...................................................... 15

Pertti Kukkonen: Jouni Laakkonen 1940-2021............................... 30

Pomintoja Auta Lasta ry:n somekanavilta........ 16

Infosivu.................................................................... 31

Auta Lasta ry:n julkaisu joulukuu 2021 TOIMITTAJAT Kannen kuva: Tuomo Mulari Takakannen strategiakartan graafikko: Tytti Karjalainen

Pertti Kukkonen

Tuomo Mulari

Johannes Lomma

AUTA LASTA RY Mustasaarentie 7, 90510 OULU puh. 044 562 9800 autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi

Auta Lasta ry myös facebookissa ja instagramissa Taitto ja paino: PunaMusta Oy

Kuva: P.S.V. Reijo Koirikivi

Tätä tekstiä kirjoittaessani vietetään parhaillaan kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää ja viikkoa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 20.11.1989. Päivän tarkoituksena on nostaa esiin sopimuksen sisältöä ja herättää keskustelua lasten hyvinvoinnista kaikkialla maailmassa. Liput saloissa juhlistavat päivää ja korostavat osaltaan päivän merkittävyyttä.

Sopimus sisältää monia lapsen kasvua ja kehitystä tukevia asioita. Lapselle tulee turvata terveys, koulutus, tasa-arvo ja turvallisuus.

Ikävä kyllä nämä eivät toteudu läheskään kaikilla maailman lapsilla. Suomessa monet asiat ovat lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin, mutta todellisuudessa meilläkin on vielä paljon korjattavaa. Suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin ja selviää arjesta. Samaan aikaan kasvava lasten ja nuorten joukko kärsii kuitenkin erilaista ongelmista, eivätkä he selviydy ilman ulkopuolista apua. Useiden perheiden voimavarat ovat ehtyneet, ja lasten hyvinvointi sen myötä. Erilaiset lasten ja nuorten hyvinvointia mittaavat tutkimuk-

LASTEN TUKEMISESSA RIITTÄÄ EDELLEEN HAASTEITA ? set kertovat usein karua kieltä arjen todellisuudesta.

Tutkimus- ja hoitojonot ovat pitkiä, ja hoitoon pääsy viivästyy ollen usein auttamatta myöhässä. Pari vuotta kestänyt korona on entisestään pahentanut tilanteita. Hoitoa tarvitsevat lapset vaativat erityistä huomiota varhaiskasvatusyksiköissä ja eri oppilaitoksissa. Pahoinvointi näkyy levottomuutena ja häiriökäyttäytymisenä ja liian usein myös itsetuhoisuutena. Kiusatuksi tuleminen ja kiusaaminen on valitettavan yleistä.

Päihteiden ja huumeiden käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. Huoli lasten ja nuorten mielenterveysongelmista on suuri.

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on ”turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille”. Pohjois-Pohjanmaalla valmistelutyö on hyvässä vauhdissa. Laaja viranhaltijajoukko yhdessä poliittisten toimijoiden kanssa tekee suunnitelmia palvelujen järjestämisestä ja toteuttamisesta.

Suunnitelman mukaan lasten, nuorten ja perheiden palvelut kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi luomalla koko hyvinvointialueelle yhteneväinen palveluohjauksen ja omatyöntekijään perustuva perhekeskustoimintamalli. Palveluja kehitetään digitaalisiksi, henkilöstön osaamista vahvistetaan ja palvelujen kehittämiseen otetaan mukaan lapset, nuoret ja perheet. Suunta vaikuttaa hyvältä ja konkretisoituessaan myös lupaavalta.

Tehokkaista tuki- ja hoitomuodoista huolimatta osa lapsista ja nuorista tarvitsee lastensuojelun toimenpiteitä ja erilaisia kodin ulkopuolisia sijoitusvaihtoehtoja sekä tukitoimia. Tässäkin työssä hyvinvointialueet tulevat tarvitsemaan tuekseen laadukkaita kolmannen sektorin ja yritysten palveluja. Auta Lasta-väki on valmiina antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.

•

MARJA-LEENA KEMPPAINEN hallituksen puheenjohtaja Auta Lasta ry

Hyvän kohtelun suunnitelma

L

Kuva: Pertti Kukkonen

astensuojelulaissa on säädetty lastensuojelulaitoksille velvoite laatia hyvän kohtelun suunnitelma. Se on osa omavalvontasuunnitelmaa, mutta oma selkeä kokonaisuutensa ja erillinen asiakirja. Suunnitelman tarkoitus on vahvistaa lastensuojeluyksikköön sijoitetun lapsen oikeutta hyvään kohteluun, huolenpitoon, itsemääräämisoikeuteen sekä ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun.

Auta Lasta ry:ssä perustettiin vuonna 2020 tiimi valmistelemaan ja toteuttamaan Heinäsalmikodin hyvän kohtelun suunnitelmaa. Projektiin mukaan kutsuttiin myös yhdistyksen Veturointi -toiminnan kokemusohjaajat, jotka järjestivät lastenkodin lapsille kaksi työpajapäivää aiheesta. Työpajojen ja projektiryhmän vuoropuhelun tuloksena syntyi visuaalisestikin näyttävä ja kiitosta saanut Heinäsalmikodin hyvän kohtelun suunnitelma, jota on usein pysähdytty lukemaan niin lasten, läheisten kuin henkilökunnankin toimesta.

PERTTI KUKKONEN 3

Ei aika riennä, me riennämme

Kuva: Jaakko Mylly

T

ämän tekstini otsikko on lainattu toimittaja -kirjailija Juhani Mäkelän ajatelmasta. Huomasin lokakuussa kuluneen 30 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tutustuin Auta Lasta ry:n toimintaan. Tulin tuolloin syksyllä 1991 opintoihini kuuluvalle viiden viikon harjoittelujaksolle oululaisen lastenkotiyhdistyksen ylläpitämään lastenkotiin, josta etukäteen en tiennyt yhtään mitään. Tämä opiskeluharjoittelu aloitti minulle elämänmittaisen lastensuojelun käytännön jakson, joka on jatkunut Auta Lasta ry:ssä tuosta alkaen.

23 -vuotiaan nuoren miehen maailmassa lastensuojelu herätti paljon kysymyksiä. Ensimmäisellä tutustumisvierailullani Heinäsalmen lastenkotiin kysyinkin töissä tuolloin olleelta Aila -ohjaajalta kysymyksen ”mitä te täällä oikeastaan teette?”. Vuosien varrella Aila on aika ajoin muistuttanut minua tästä kommentista kysymällä, joko asia on minulle valjennut. Tutkintotodistuksen jälkeen kokemus omasta ammattiosaamisesta oli vahva, mutta kokemuksen lisääntyessä huomasin tietäväni yhä vähemmän lopullisia totuuksia.

Ajan kuluessa pääsin vähitellen tutustumaan lastensuojelun verkostoihin erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. Tuolloin alle kolmekymppisenä johtajana ihmettelin, miten alalla työskentelevien keski-ikä on niin korkea. Nyt edustan itse tuota seniori-ikäryhmää ja huomaan alalle tulleen paljon nuoria osaajia. Omassa perheessänikin pari vuosikymmentä jatkunut pikkulapsiperheen arki on suuntautumassa yhä enemmän lapsuuden katsomiseen isovanhemmuuden kautta.

Useamman sukupolven lapset ovat vuosikymmenten saatossa kulkeneet Auta Lasta ry:n kotien kautta. Nykyään on ilo kohdata monia lastenkodissa tutuiksi tulleita entisiä

4

lapsia, nykyisiä aikuisia, eri yhteyksissä. Jotkut heistä vierailevat Heinäsalmessa kertomassa työ- ja perhekuulumisistaan, ja onpa osa heistä päätynyt myös työskentelemään Auta Lasta ry:ssä työkaverinani. Aivan kaikkien kohdalla elämä aikuisena ei ole kuljettanut yhtä hyvin, kun tuttu nimi tulee joskus vastaan maakuntalehden rikosuutisoinnissa.

Kasvatusajattelu ja koko yhteiskunta on kasvattajaurani aikana muuttunut huomattavasti. Matkapuhelimia ei 1990-luvun alussa ollut, sosiaalinen media ei ollut hyvässä ja pahassa mukana, huumeita ei ollut nykyisen lailla lasten saatavilla eikä yhteiskuntamme ollut tämän päivän lailla yhtä moninainen ja monikulttuurinen. Tämän päivän lapset ovat monessa mielessä paljon valistuneempia kuin ennen, vaikka toisaalta eriarvoistumisen myötä myös väkivalta ja kiusaaminen ovat raaistuneet. Myös lastensuojelussa lainsäädäntö on kehittynyt, ammattiosaaminen lisääntynyt ja menetelmäosaaminen parantunut. Tästä huolimatta yhteiskunnan muuttuminen haastaa kuitenkin myös lastensuojelua. Vaikeimmin päihteiden, rikollisuuden ja väkivaltaisen käyttäytymisen kanssa oireilevat lapset ja nuoret tarvitsevat erilaista sijaishuoltoa kuin pienet lapset, vanhempien ongelmien seurauksena sijaishuoltoon tulleet tai psykiatristen haasteiden takia laitoshuoltoa tarvitsevat lapset. Yhdellä muotilla ei voida vastata kaikkien lasten elämässä vastaan tuleviin haasteisiin.

Pitkäaikaiset ja uskolliset luottamushenkilöt, talkooväki ja muut työmme tukijat ovat olleet Auta Lasta ry:n historiassa ja kasvussa merkittäviä tekijöitä ja mahdollistajia. Auta Lasta ry:n perustajajäsen Jouni Laakkonen nukkui pois kesällä. Jounin voi sanoa olleen koko Auta Lasta ry:n historian ensimmäinen kokemusasiantuntija jo lastenkotiyhdistystä 1969 perustettaessa. Jounista enemmän toisaalla tässä lehdessä. Yhdistyksen viimeinen keskuudessamme oleva perustajajäsen, 94 -vuotias Veli Koskela, osallistuu vieläkin yhdistyksen toimintaan askartelemalla yhdistyksen arki- ja varainhankintakäyttöön punottuja muovikoreja. Vuosikymmenten aikana Veli on johtanut ja organisoinut yhdistyksen rakennushankkeita sekä toiminut useampaan otteeseen Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtajana. Hänelläkin vahva side yhdistykseen on pysynyt läpi vuosikymmenten.

Vuodesta 1977 alkaen Auta Lasta ry:n palveluksessa työskennellyt Aila Tarkkinen

PERTTI KUKKONEN toiminnanjohtaja Auta Lasta ry

jää tammikuussa eläkkeelle lomailtuaan sitä ennen kertyneet vuosilomansa pois. Erityisesti yhdistyksen Heinäsalmikodissa työntekijöiden pysyvyys on ollut ainutlaatuista.

Ohjaustyötä tekevän henkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika Heinäsalmikodissa tätä kirjoittaessani on yli 14 vuotta. Lasten elämässä ihmissuhteiden pysyvyys on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Lastensuojelussa tämä on tärkeä asia paitsi sijaishuollon henkilöstön myös lasten läheisten mukana pitämisen osalta.

Työntekijöillemme haluan tässäkin lausua suuren kiitoksen. Lokakuussa yhdistyksen henkilöstölle toteutetun hyvinvointikartoituksen 50 kysymykseen vastasi 42 työntekijää eli noin 90 % työntekijöistä. Vastausten yleisarvosanaksi tuli 4,3 eli erinomainen. Kartoitukseen yhtenä mittarina kuului kansainvälinen eNPS -työntekijän nettosuositteluindeksi, jolla voidaan kartoittaa työyhteisön henkilöstön sitoutumista työpaikkaansa. Tässä mittauksessa vastataan pisteytyksellä kysymykseen ”Kuinka todennäköistä on, että suosittelisit työnantajaasi ystävällesi tai kollegallesi?”. Mittauksessa pisteytetyt tulokset asettuvat välille -100 - +100, ja arvioinnin karkeassa jaottelussa pisteet välillä 0-20 tarkoittavat hyvää tulosta, 20-40 erinomaista tulosta ja 40-100 huipputulosta. Yhdistyksen koko toiminnan tulos oli huikea 67, ja kaikkien erikseen mitattujen yksiköiden (lastensuojelu, varhaiskasvatus, kehittämistoiminta ja tukipalvelut) arvo ylitti huipputuloksen rajan 40. Lastensuojelun (lastenkoti ja perhehoito) tulos nousi jopa lukemaan 88. Tulos kertoo vahvasta keskinäisestä kunnioituksesta ja tärkeäksi koettuun työhön sitoutumisesta. Vanhempien parisuhteen sanotaan usein muodostavan lapsen turvallisen kodin. Tämä pätee yhtä lailla sijaishuoltoyksikössäkin, eli lastenkodin kodinomaisuus syntyy työvuorojen vaihtumisenkin myötä jatkuvassa välittävässä yhteisöllisyydessä.

Työmme lasten auttamiseksi jatkuu tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Tämäkin päivä on huomenna historiaa, mutta lasten kanssa toimimisen voisi kiteyttää Goethe -sitaattiin ”mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä”.

•

Ossi-hankkeesta oppia sijoitettujen lasten kanssa työskentelyyn

O

saamista sijaishuoltoon -hanke käynnistyi keväällä 2019, samoihin aikoihin kun korona iski Suomeen. Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke sai alkunsa eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksista, lastensuojelulain muutoksista ja niiden aiheuttamasta koulutustarpeesta. Hankkeen koulutuspaketeissa on ollut tarjolla täsmäkoulutusta lastensuojelulakiin, mutta on koulutettu myös erilaisia nuorten kohtaamiseen liittyviä menetelmiä sekä trauma- ja päihdeosaamista. Lastensuojelulaitosten ohjaajien ja sote-alan opettajien lisäksi koulutuksiin ovat löytäneet myös esimerkiksi oppilashuollon työntekijät, perhehoitajat ja nuorisotyöntekijät. Lisäksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä on koulutettu omissa koulutuspäivissään valvomaan sijoitettujen lasten etua sekä perhe- että laitoshoidossa.

Hankesuunnitelmassa koulutukset oli suunniteltu järjestettäväksi puheensorinan täyttäminä verkostoitumistilaisuuksina ympäri hankealuetta eli Pohjois-Pohjanmaata.

Valitettavasti korona on pakottanut meidätkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuijottamaan koulutuksissa vain teams-pallukoita. Koronan positiivinen seuraus on kuitenkin digiloikka, joka mahdollistaa laajemman osanottajamäärän myös maakunnasta: kahden tunnin koulutusta varten voisi olla työläs lähteä ajamaan Ouluun Pohjois-Pohjanmaan eteläkärjestä. Työnantajalle se tarkoittaisi koko päivän poissaoloa ja sijaisen hankkimista, mutta teams-koulutuksessa selvitään kahden tunnin poissaololla henkilöstövahvuudesta.

Koulutuksemme ovat saaneet kiitosta, sillä ne on räätälöity koskemaan sijaishuollon työtä ja vaikeasti oireilevia lapsia. Koulutuksissa pyritään antamaan menetelmiä ja keinoja, joita osallistujat voivat käyttää omassa työssään lasten ja nuorten oloa ja oireilua helpottamaan.

Koulutusten lisäksi meidän hankkeen työntekijöiden mielestä antoisinta on ollut hankkeessa kehitettävä työelämäyhteistyö.

Olemme koronasta huolimatta päässeet vierailemaan noin 30 lastensuojelulaitoksessa ympäri Pohjois-Pohjanmaata. Vierailut ovat lisänneet kontakteja oppilaitosten ja työvoimapulasta kärsivän alan toimijoiden välillä ja tuovat opettajille uusia ideoita opetukseen.

Vierailujen seurauksena yhä useampi lähihoitaja ja sosionomi kohtaa opinnoissaan ihka oikean lastensuojelulaitoksen ohjaajan, joka käy tunnilla kertomassa työstään. Näin myös vähennetään lastensuojeluun liittyvää negatiivista mainetta ja kannustetaan opiskelijoi-

Kuva: Niina Jääskeläinen

Sukella sijaishuoltoon -päivässä toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen sote-alojen opiskelijat pääsivät jututtamaan lastensuojelulaitosten väkeä. Helmikuussa samanlainen rekrytapahtuma järjestetään kesätyöteemalla. Kuvassa Ari Sulasalmi ja Tiina Koivula Heinäsalmikodin esittelypisteellä. ta luomaan oma mielikuvansa kentältä vaikkapa harjoittelujen muodossa.

Olemme pyrkineet tutkimaan vierailuilla kuultuja epäkohtia ja huolenaiheita laajemminkin ja viemään niitä eteenpäin päättäville tahoille. Tämän vuoksi olemme hankkeen aikana kirjoittaneet useita lyhyehköjä ajankohtaisraportteja sijaishuollon nykytilasta.

Niiden perustana ovat toimineet kyselyt, joita olemme tehneet lastensuojelulaitosten ohjaajille, sosiaalityöntekijöille ja sijoitetuille lapsille. Aiheina ovat olleet lastensuojelulaitosten ohjaajien työ, päihteidenkäyttö laitoksissa ja sijoitettujen lasten pääsy mielenterveyspalveluihin. Alan työvoimapulaa olemme lähestyneet kuulemalla alan opiskelijoiden näkemyksiä sijaishuollosta mahdollisena tulevaisuuden työpaikkana. Tällä hetkellä kirjoitamme raporttia lastensuojelulaitosten ohjaajien vaihtuvuudesta ja sen vaikutuksista sekä ohjaajiin että sijoitettuihin lapsiin.

Sijaishuollon työvoimapulaa ja alan mainetta kirkastamaan kehitettiin Sukella sijaishuoltoon -rekrytointipäivät, joiden tarkoituksena on törmäyttää sote-alan opiskelijat ja sijaishuollon toimijat. Syyskuussa Kontin-

kankaan sote-kampuksella järjestetty päivä sai kiitosta sekä opiskelijoiden että 13 mukana olleen lastensuojeluyrityksen ja järjestötoimijan taholta, ja helmikuussa tarkoituksenamme on järjestää kesätöihin tähtäävä tapahtuma samalla konseptilla.

OSSI-hanke ja sen koulutukset jatkuvat vielä ensi kevään, joten vielä ehtii mukaan!

Suurin osa koulutuksistamme on tallennettu ja ne löytyvät nettisivuiltamme. Samasta paikasta voi lukea myös raporttejamme ja etsiä menetelmiä sijaishuollon ohjaajan työn tueksi.

Kuva: Jouni Ylisuutari

SENNI LAINE Osaamista sijaishuoltoon -hankkeen projektipäällikkö 5

Koska lapset ovat tärkeintä, mitä meillä on

ULLA SIIMES toiminnanjohtaja Lastensuojelun Keskusliitto

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on monien haasteiden edessä. Koronapandemian jälkihoito sekä hyvinvointialueuudistus ovat mahdollisuuksia nostaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi keskiöön. Se on niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin kannattavaa.

K

oronapandemia on vaikuttanut ja vaikuttaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin monin tavoin. Kriisillä on saattanut olla hyviä vaikutuksia; kiireinen lapsiperhearki on saattanut rauhoittua ja perheiden yhteinen aika lisääntyä. Monet selvitykset piirtävät tilanteesta kuitenkin tummahkoa kuvaa. Kriisi uhkaa lisätä lasten ja nuorten eriarvoisuutta, lasten, nuorten ja perheiden tuen ja avun saanti on saattanut olla hidasta, poikkeusolot ovat luoneet turvattomuutta ja ahdistusta, mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet ja vertaissuhteet ovat kaventuneet. Poikkeusolojen aikana lastensuojeluilmoitusten määrä vähentyi, vaikka todennäköisesti lastensuojelun tarve ei vähentynyt.

Koronakriisi ja poikkeusajat näkyivät selkeimmin lasten ja nuorten arjessa. Heidän äänensä on kriisin keskellä kuitenkin hukkunut eivätkä lapset ja nuoret ole välttämättä saaneet riittävästi tietoa pandemiasta, sen seurauksista ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Moni lapsi ja nuori kokee jääneensä ilman ymmärrystä ja tarvittavaa tukea. Koronan jälkihoidossa onkin ensiarvoisen tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta sekä uskoa tulevaisuuteen.

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaaminen pandemian jälkeen vaatii pitkäjänteisiä toimia ja kaikkien toimijoiden yhteistä työtä. Valtion ja kuntien lisäksi kansalaisjärjestöillä, seurakunnilla, yrityksillä ja muilla toimijoilla on jokaisella oma tärkeä tehtävänsä hyvinvoinnin ja lapsen oikeuksien toteutumisen edistämisessä. Selvää on, että tämä työ vaatii myös voimavaroja.

pandemian ja sen jälkihoidon kanssa on yhteiskunnallemme iso haaste. Hyvinvointialueiden valmistelutyö sekä aluevaalit ovat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta keskeisiä valintojen ja vaikuttamisen paikkoja.

Hyvinvointialueet on tehtävä heti alusta alkaen lapsen oikeuksia vahvistaviksi. Huolellinen työ nyt takaa sen, että huonoja rakenteita ja päätöksiä ei tarvitse korjailla myöhemmin. On tärkeää, että lapsen oikeuksia vahvistavat käytännöt – lapsivaikutusten ar-

viointi ja lapsibudjetointi – otetaan käyttöön heti hyvinvointialueiden käynnistysvaiheessa, jotta niistä syntyy pysyvä osa valmisteluja päätöksentekorakenteita.

Lapsivaikutusten arviointi on kenties tärkein toimintatapa, jolla hyvinvointialueet voivat varmistaa, että niiden päätökset ja toiminta edistävät lapsen oikeuksien toteutumista. Lapsibudjetointi taas on tärkeä tiedolla johtamisen väline. Sen avulla tuotetaan tietoa julkisten varojen kohdentumisesta lapsiin sekä siitä, ovatko taloudelliset panostukKuva: Martti Leppä

Lapsen oikeudet hyvinvointialueilla Pandemian jälkihoidon rinnalla valmistellaan kovalla vauhdilla hyvwinvointialueuudistusta. Uudistuksen tavoitteet ovat hyvät, mutta toteuttaminen rinnakkain korona-

6

Ulla Siimes, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto.

set ja niiden kohdentuminen linjassa lapsen oikeuksien sekä lasten hyvinvoinnille asetettujen tavoitteiden kanssa.

Toimivat ja vaikuttavat lasten, nuorten ja perheiden palvelut Meille lasten ja perheiden parissa työskenteleville on selvää, että lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on paljon kehittämistarpeita. Hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä on tilaisuus tehdä asioita aiempaa paremmin. Lasten ja perheiden palveluiden ja tuen on muodostettava eheä ja toimiva kokonaisuus, jossa perus- ja erityispalvelut ovat kiinteässä yhteistyössä keskenään. Palvelu ja tuki toteutuvat lähellä lapsia ja perheitä, ja niiden kehittämisessä lapset ja perheet ovat itse mukana.

Lasten ja perheiden palveluiden vaikuttavuuden näkökulmasta ei voi korostaa liiaksi ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea. Palvelua tulee saada silloin, kun avun tarve on, ja palvelun tulee vastata perheiden tarpeita.

Erityiseksi tarkastelun kohteeksi tulisi ottaa teini-ikäiset ja heidän perheensä, sillä nykyiset sosiaali- ja terveyspalvelut vastaavat huonosti heidän tarpeisiinsa.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne on hälyttävä. Niin kouluterveyskysely kuin arkikokemuskin kertovat, että lapsilla ja nuorilla on kaikkialla Suomessa vaikeuksia päästä tarvitsemiensa mielenterveyspalveluiden piiriin. Erikoissairaanhoito ei pysty vastaamaan palvelutarpeeseen. Sinne ohjautuu paljon lapsia ja nuoria, joita voitaisiin auttaa kevyemmillä, perustason mielenterveyspalveluilla. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita täytyykin tarjota esimerkiksi osana oppilas- ja opiskelijahuoltoa koulujen ja oppilaitosten arjessa.

Perhekeskus on keino sovittaa yhteen lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut, kun-

tien sivistyspalvelut ja hyvinvointia ja terveyttä edistävän HYTE-toiminnan sekä järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen toiminnat.

Jokaisella hyvinvointialueella on jo perhekeskustoimintaa ja on tärkeää, että uudet hyvinvointialueet sitoutuvat sen kehittämiseen.

Lastensuojelun asiakkaat ovat usein monella tavalla haavoittuvassa asemassa. Jotta lastensuojelun laatuun on mahdollista kiinnittää huomiota ja jotta työ toteutuu eettisesti kestävällä tavalla, on lastensuojelun sosiaalityön henkilöstöresurssien turvaaminen hyvinvointialueilla tärkeää. Jos lastensuojelussa päädytään sijoittamaan lapsi sijaishuoltoon, täytyy lapsen saada turvallista ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaavaa sijaishuoltoa. Hyvinvointialueilla täytyy varmistaa, että jokainen lapsi saa laadukasta huolenpitoa mm. huolehtimalla siitä, että palvelujen hankinnat perustuvat laatukriteereihin.

Lähtökohdiksi osallisuus ja moninaisuus Niin hyvinvointialueuudistuksessa kuin koronapandemian jälkihoidossakin on huolehdittava siitä, että kehittämisen lähtökohdaksi otetaan lasten moninaisuus ja perheiden monimuotoisuus. Ymmärryksen lisääminen perheiden monimuotoisuudesta tietoa keräämällä sekä lasten ja perheiden osallisuutta lisäämällä auttaa vahvistamaan palvelujen yhdenvertaisuutta ja kohdistamaan palveluita oikein.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus kertoa mielipiteensä heitä koskeviin asioihin. On tärkeää kuulla lapsia ja nuoria ryhmänä heitä koskevissa asioissa, mutta yhtä tärkeää on kuulla yksittäisiä lapsia, nuoria ja perheitä heitä koskevissa asioissa. Haavoittavassa asemassa olevien lasten ja nuorten näkemysten kuuleminen on erityisen tärkeää varmistaa.

Järjestöt hyvinvoinnin tekijöinä Järjestöjen merkitys lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnille on kiistaton. Hyvinvointialueuudistuksessa on mahdollista entisestään vahvistaa hyvinvointia ja terveyttä edistävien järjestöjen asemaa. Osa järjestöistä toimii jatkossakin kuntatasolla, tiiviissä yhteistyössä kuntiin jäävän terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja palveluiden kanssa.

Osa järjestöistä solmii kumppanuuksia hyvinvointialueiden kanssa. Järjestöjen toiminnalle on luotava rakenteet, ja sitä on koordinoitava niin kunnissa kuin hyvinvointialueillakin.

Järjestöt tarvitsevat jatkossa sekä kuntien että hyvinvointialueiden toiminnallista ja taloudellista tukea.

Järjestöt on otettava alusta lähtien hyvinvointialueiden rakennustyöhön mukaan, jotta järjestöjen tarjoamat, ihmisille tärkeät palvelut eivät heikkene tai keskeydy. Yhteistyö on rakennettava ja kumppanuuksia on solmittava nyt, ei vasta sitten, kun toiminta siirtyy hyvinvointialueille.

Lapset ja nuoret keskiöön Lapsuus on tässä ja nyt. Se, mikä meille aikuisille näyttäytyy parin vuoden ”haasteelliselta korona-ajalta”, on lapselle ikuisuus. Emme voi ajatella, että korjaamme pandemian aiheuttamaa hyvinvointivajetta ”tulevaisuudessa” tai, että rakennamme lasten ja perheiden palveluita hyvinvointialueille ”pitkällä tähtäimellä”. Lapselle tai nuorelle, joka ei saa tarvitsemaansa apua, tukea tai palvelua juuri silloin, kun sitä tarvitsee, viiveellä voi olla ratkaiseva merkitys hänen hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa näkökulmasta. Lasten ja nuorten hyvinvointiin on keskityttävä tänään.

•

7

SEIJA TUOMISTO KM, erityisopettaja, työnohjaaja Ammattiopisto Luovi

Nepsy- työyhteisövalmennus Heinäsalmikodin henkilökunnalle Timppa on nuori mies, jonka arkielämän taidot ovat puutteellisia. Hänen on vaikea toimia ryhmässä ja jopa tavalliset ruokailutilanteet ovat haasteellisia. Timppa on hyvin impulssiherkkä ja arvaamaton. Hän saattaa hermostua pienestäkin asiasta ja kukaan ei osaa sanoa, mistä on kyse. Koska Timpalla on monenlaisia aistiherkkyyksiä, voidaan vaan arvailla, että kovat äänet tai joku muu syy saa hänet pois tolaltaan. Pulmat ovat suuria myös koulussa. Timppa ei sopeudu työskentelemään ryhmässä ja hänen keskittymisensä riittää vain tosi pieniin asioihin. Timpalla on myös vahvuuksia. Hän on utelias ja kiinnostunut monista asioista. Timppa yllättää usein tiedoillaan ja hän huomaa helposti pienet yksityiskohdat. Hyvänä hetkenä Timppa on hyvin viehättävä ja huumorintajuinen nuori mies.”

Mistä Timpan kohdalla on oikein kyse? Kyse voi olla neuropsykiatrisista häiriöistä, joista käytetään lyhennettä Nepsy. Neuropsykiatriset häiriöt ovat varhaislapsuudessa todettuja neurobiologisia häiriöitä, jonka ihminen saa syntymälahjanaan. Ne ovat usein myös perinnöllisiä. Tyypillisimpiä neuropsykiatrisia diagnooseja ovat ADHD, ADD, autismin kirjo ja lukivaikeus. Neuropsykiatriset häiriöt näkyvät kolmella käyttäytymisen osa-alueella: kognitio eli älykkyys, tunteet ja toiminnanohjaus. Yhteistä neuropsykiatrisille häiriöille ovat toiminnanohjauksen pulmat.

Otsalohkossa kehittyy itsesäätely.

8

Auta Lasta ry:n ylläpitämässä lastensuojeluyksikössä Heinäsalmikodissa pidettiin henkilökunnalle kevään ja syksyn 2021 aikana työyhteisövalmennus Ammattiopisto Luovin asiantuntijapalveluiden toimesta. Valmennuksessa perehdyttiin Nepsy-häiriöihin viidestä eri näkökulmasta, ja se toteutettiin neljänä perjantaina. Koulutuksen aikana opiskeltiin teoriaa, mutta myös tehtiin käytännön dialogisia harjoituksia liittyen Nepsy-häiriöihin. Työyhteisövalmennuksen tavoitteena oli miettiä, millä kaikilla tavoilla voidaan tukea, auttaa ja ohjata nuorta, jolla on neuropsykiatrisia häiriöitä.

Seija Tuomisto, KM, erityisopettaja, työnohjaaja.

Jotta voidaan ymmärtää neuropsykiatrisia häiriötä, on ensin tiedettävä, miten ihmisen normaali aivojen kehitys toteutuu. Ihmisen aivoissa kehittyy viimeisenä itseohjautuvuus, ja kehittyminen voi jatkua jopa 30-ikävuoteen saakka. Kehittyminen on yksilöllistä, mutta säännönmukaista normaalissa kehityksessä. Pieni lapsi harjoittelee itsesäätelyä 0–6 ikävuoden ajan. Hän tarvitsee rinnalleen aina aikuisen, joka huolehtii ja valvoo, ettei lapsi tee jotakin arvaamatonta. Itsesäätelyvaihe kehittyy hoivan avulla. Alakoulusta yläkouluun lapsi opettelee asioita toiminnanohjauksen avulla. Nuori oppii mallista. Häntä ohjataan ja neuvotaan ja näiden apujen avulla nuori oppii työskentelemään itsenäisesti. Kun nuori on saavuttanut toiminnan ohjauksen vaiheen, hän voi siirtyä metakognition vaiheeseen, jossa hän pystyy ajattelemaan järkevästi, tekemään ratkaisuja ja toimimaan itsenäisesti. Yleensä nuoret saavuttavat tämän vaiheen perusopetuksen jälkeen.

On kuitenkin muistettava, että nuori ei opi metakognition menetelmin asioita, jos hän ei ole saavuttanut toiminnanohjauksen vaihetta. Jos nuorella on Nepsy-haasteita, aivojen kehitys ei kulje normaalin kehityskaaren mukaan. Siinä voi olla suuresti vaihtelua ja haasteita. Siksipä nuoren kanssa työskentelevien

Ajan strukturointi helpottaa arkea.

henkilöiden on tiedettävä, missä kehityksen kohdassa nuori on, jotta hän saa oikeanlaista ohjausta arkielämässä ja opinnoissa.

Nepsy-henkilöille yhteistä ovat toiminnanohjauksen haasteet. Pulmana voi olla tehtävän aloittaminen, itse tehtävä, tehtävän loppuun saattaminen sekä impulssien hallinta.

Nuorta ohjaavan henkilön on selvitettävä, mikä toiminnanohjauksen pulma nuorella on vai onko kyse kaikista osa-alueista. Kun tämä tiedetään, voidaan auttaa. Toiminnanohjausta voidaan ohjata monin tavoin. Monet hyötyvät kalenterin käytöstä, kirjallisista ohjeista, tilan tai asioiden strukturoinnista sekä yhdessä tekemisestä. Jollekin nuorelle huoneen siivoaminen voi olla ylipääsemätön haaste, koska hän ei tiedä, mistä aloittaisi. Kun toiminnanohjauksesta kärsivälle nuorelle tehdään huoneen siivousohje, hän kykenee suoriutumaan tehtävästä. Ohjeesta ei ole haittaa kenellekään, joten olisi tärkeää, että myös kouluissa tehtäisiin lukusuunnitelmia kokeita varten ja käytettäisiin toiminnanohjauksen menetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa mahdollisimman paljon.

Valmennuksessa käsiteltiin myös dialogista kohtaamista. Dialogisen kohtaamisen periaatteisiin kuuluvat kuunteleminen, kuulluk-

si tulemisen kokemus, toisen kunnioittaminen, tasavertaisuus ja ei-tietämisen periaate.

Tutkimukset osoittavat, että kuuntelemisen avulla henkilö voi saada kuulluksi tulemisen kokemuksen. Kuulluksi tulemista tarvitsevat kaikki. Siksipä nuoren kuunteleminen on niin tärkeää. Nuori on arvokas, hänen mielipiteensä saa tulla kuulluksi ja hänen ajatuksiaan tulisi osata huomioida. Valmennuksessa harjoittelimme dialogista kohtaamista. Puhuimme vuorotellen, emme keskeyttäneet toisen puhetta, kuuntelimme intensiivisesti ja opimme toisten ajatuksista. Jotta voi toimia dialogisesti nuoren kanssa, on ensin opittava itse toimimaan dialogisesti.

Nepsy-nuoren käyttäytyminen herättää tunteita. Negatiivisen tunteen kierre on vaikea pysäyttää, jos ei tiedä, mitä tehdä. Opiskelimme myönteisten ja negatiivisen tunteiden mekanismeja. Myönteiset tunteet lisäävät näkökulmia, levittävät hyvää ja nostattavat yhteishenkeä. Siksipä esimerkiksi huumoria kannattaa viljellä, koska se usein herättää myönteistä tunnetta iloa. Negatiivinen tunne taas kapeuttaa ajatuksiamme ja näkökulmamme vähenevät. Siksipä on tärkeää käydä läpi, mistä negatiivinen tunne syntyi ja todeta asia ääneen. ”Tänään tulin vihai-

seksi siitä, kun nuori valehteli minulle.” Jos asian läpikäyminen ei auta, silloin työkaveri tai esihenkilö voi tulla avuksi ja kuunnella sinua tunteittesi kanssa. Positiivinen työyhteisö on sellainen, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja tunteiden kanssa voidaan työskennellä.

Nepsy-valmennuksen viimeinen näkökulma oli vahvuuksiin perehtyminen. Kun saamme työskennellä omien ydinvahvuuksien alueella, tunnemme osaavamme erilaisia asioita paremmin. On tärkeää olla tietoinen omista vahvuuksistaan ja hyödyntää niitä omassa elämässään ja työssään. Nepsy-nuoret ovat usein kuulleet heikkouksistaan, mutta harvemmin vahvuuksistaan. Koulutuksessa kävimme läpi vahvuusajattelua, ja jokainen sai tehtäväkseen käydä “osaamisen käden” läpi oman ohjattavansa kanssa. Osaamisen käsi sisältää nuoren tietoa, taitoa, kokemuksia, verkostoja ja muita myönteisiä asioita. Kun voimme rakentaa elämäämme vahvuuksien varaan, ihmisen itsetunto sekä minäpystyvyys vahvistuvat. Mitä vahvempi itsetuntemus on, sitä paremmin osaamme myös tarttua heikkouksiin ja harjoitella niiden vahvistamista.

Sain olla kouluttajana Nepsy- työyhteisövalmennuksessa Heinäsalmikodissa. Henkilökunta oli kiinnostunut ja motivoitunut oppimaan. He harjoittelivat, pohtivat sekä reflektoivat yksin, pareittain ja ryhmissä Nepsy-asioihin liittyviä teemoja. Konkreettisten esimerkkien ja dialogisten menetelmien avulla saatiin lisää tietoa, kokemuksia ja ajatuksia mietityttävistä asioista. Jokainen työntekijä mietti myös omaa toimintaansa.

Millaisia pieniä tekoja jokainen voi tehdä yksin tai työyhteisönä, jotta voidaan olla avuksi Nepsy-nuorelle? Valmennus oli työyhteisön prosessi, mutta myös jokaisen henkilökohtainen matka ymmärryksen lisääntymiseen neuropsykiatrisista häiriöistä ja sen myötä myös kasvu omaan itsetuntemukseen.

Kiitollisena huikeasta oppimiskokemuksesta, Seija Tuomisto KM, erityisopettaja, työnohjaaja Ammattiopisto Luovi

9

Poikien Talo myös Auta Lasta ry:n nuorten tukena

P

oikien Talon toiminta on STEA rahoitteista matalankynnyksen kohdennettua toimintaa 12-29-vuotiaille. Erityisesti haluamme tarjota toimintaamme niille pojille ja nuorille miehille, joilla on yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden kokemuksia. Pyrimme toiminnassamme huomioimaan myös sukupuolen moninaisuuden. Tiivis yhteistyömme Heinäsalmikodin kanssa on jatkunut jo vuosia. Useita Heinäsalmikodin poikia on käynyt Poikien Talolla tutustumassa ja miettimässä, voisiko Talo tuoda mielekästä sisältöä arkeen.

Osa pojista kiinnittyy toimintaa, osa taas ei.

Tärkeintä on kuitenkin tarjota pojille erilaisia turvallisia kasvuympäristöjä.

Pojilla yksinäisyyden tunnustaminen on tutkitusti tyttöjä vaikeampaa, koska pojat pelkäävät enemmän yksinäisyyden mukanaan tuomaa leimaa. Tämä leimallisuus liittyy vahvasti poikien ja miesten rooliodotuksiin.

Stereotyyppisesti ajatellaan, että pojilla on kavereita, ja että pojat viihtyvät porukoissa, kun taas tytöillä on pienemmät kaveripiirit ja luottoystävät. Molempiin yleistyksiin liittyvät omat riskinsä. Toisaalta vuoden 2021 kouluterveyskysely osoitti, että myös pojat ilmaisevat nykypäivänä yksinäisyyden kokemuksiaan avoimemmin, eikä yksinäisyyttä enää välttämättä peitellä. Miksi pitäisikään? Kyselyn mukaan joka kymmenes oululaispoika kokee yksinäisyyttä, ja hieman useampi kertoi, ettei heillä ole yhtään hyvää ystävää, jolle puhua. Tyttöjen yksinäisyyden kokemukset ovat kouluterveyskyselyn mukaan lisääntyneet koronavuonna valitettavan paljon.

Peruskouluiässä verkkopelimaailma tarjoaa erityisesti pojille virtuaalisen porukan, johon kuulua. Lähtökohtaisesti tässä asetelmassa ei ole mitään pahaa, silti on selvää, että ihminen tarvitsee kasvokkain tapahtuvia sosiaalisia kontakteja ja vertaistovereiden hyväksyntää oman identiteetin kasvun ja vahvistumisen tueksi. Näitä asioita erilaiset harrastustoiminnat ja kohtaamispaikat tarjoavat. On hyvä tiedostaa, että yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta voi kokea myös ryhmässä. Osa viihtyy isommissa porukoissa, toinen pienemmissä. Poikien Talo kohdentuu heille, joille pienemmät porukat tuntuvat luontevimmalle. Kaikille kyllä paikka löytyy.

Sijaishuollossa asuvilla nuorilla kaveripiirit jäävät usein kotikuntaan. Osalle nuorista uuden kaveripiirin, porukan, rakentaminen on luontevaa. Uusi kaveriverkosto voi muodostua toisista sijaishuollon nuorista, kou-

10

JUSSI MARKUS johtaja Poikien Talo, Oulu Vuolle Setlementti ry

Kuva: Kimmo Laine

Sinikka ja Lauri Kinnunen

Jussi Markus, Poikien Talon johtaja, Vuolle Setlementti ry www.poikientalo-oulu.fi / www.vuolleoulu.fi lukavereista tai harrastusten piiristä. Toisille taas sosiaalisten suhteiden rakentaminen tällaisessa ympäristössä voi olla vaikeaa. Tällöin esimerkiksi Poikien Talo voi tulla kysymykseen. Henkilökohtaisen tutustumisajan sopiminen on muotoutunut hyväksi käytännöksi. Heinäsalmikodista nuoret tulevat tutustumiskäynnille ohjaajan kanssa. Ennakkotietona yleensä vain etunimi riittää, sillä kohtaamme nuoren ”ei tietämisen kautta”.

Nuori kertoo itsestään sen minkä haluaa, ja tulee näin nähdyksi juuri sellaisena kuin haluaa tulla nähdyksi. Muutoinkin painotamme työssämme roolin riisumista naulakkoon. Olkoon rooli rakentunut talon ulkopuolella millaiseksi tahansa, toivomme, että Poikien Talolla jokainen pystyisi olemaan mahdollisimman hyvin oma itsensä.

Yleisimmin pojat kiinnittyvät Poikien Talon Olohuone-toimintaan, joka on vapaamuotoista poikien itsensä määrittelemää toimintaa. Pienemmässä porukassa on usein helpompaa tutustua uusiin kavereihin, ja haluamme tarjota kaikille porukkaan kuulumisen kokemuksen. Työmme tarkoin varjeltu ammattisalaisuus tulkoon nyt paljas-

tettua. Kaikilta Olohuoneeseen tulijoilta kysytään Mitä kuuluu? Tämä on osoittautunut yhdeksi merkittävimmäksi asiaksi toimintaan sitoutumisen kannalta. Ulkopuolelle jätetyt usein ovat niitä, joilta tuota kysymystä ei kysytä, tai jos kysytään, vastaukseen ei koskaan palata.

Auta Lasta ry:n ja Poikien Talon yhteistyö ei kilpisty pelkästään Heinäsalmikodin ja Poikien Talon välille. Auta Lasta ry:n toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen on ollut pitkäaikaisena jäsenenä mukana Poikien Talon toimintaa kehittävässä asiantuntijaryhmässä, ja vuosittain Veturointi-toiminta kokoontuu uusien Vetureiden kanssa Poikien Talolle, jolloin saame esitellä toimintaamme. Talon tarjoamat toiminnot tavoittavatkin tällä hetkellä erittäin hyvin 18-29-vuotiaita nuoria miehiä, jotka tarvitsevat tukea eri elämäntilanteissaan. Täysi-ikäisten talolle ohjautuvien nuorten miesten taustalla on usein opintojen keskeytymistä eri syistä johtuen tai työelämän ulkopuolisuutta. Poikien Talon eri toiminnot antavat ainakin motivaatiota vuorokausirytmin ylläpitoon ja syytä lähteä asuinpaikastaan liikkeelle.

•

Perhehoitoa perheiden omassa kodissa, sijaisperheessä ja tukiperheissä

ANNE-MARIA TAKKULA perhehoidon yhteyspäällikkö Auta Lasta ry

A

uta Lasta ry teki järjestön 50-vuotis juhlavuotenaan 2019 juhlapäätöksen aloittaa perhehoidon kehittäminen järjestön palvelutuotannossa. Toiminnan kehittämisen aloitti erityissosiaalityöntekijä YTL Kaisa Vuolukka. Perhehoidon kehittäminen aloitettiin perinteisen sijaisperhetoiminnan käynnistämisenä, perhehoitajien valmentamisella. Ensimmäinen valmennettu sijaisperheiden ryhmä valmistui pride-valmennuksesta helmikuussa 2020. Valmennuksesta vastasivat sosiaalityöntekijät Kaisa Vuolukka ja Anne-Maria Takkula. Molemmat ovat toimineet perhehoitajien valmentajina 2010-luvulta alkaen.

Kehittämisen alkuvaiheessa syntyi myös idea kotiin annettavan, osavuorokautisen perhehoidon järjestämisestä. Vuodesta 2016 STEA:n rahoituksella toiminut Lapsirikas-toiminta antoi kokemuksen lapsiperheiden lisääntyvästä tuen tarpeesta arjessa Oulun ja Raahen seutukunnan alueella. Ennaltaehkäisevän ja perhetyön välimaastossa oli hankekokemuksen perusteella palveluissa aukko, josta perheet putoavat helposti palveluiden ulkopuolelle. Lapsirikas-toiminnan hankeaikana tehtiin useita laajoja lapsiperhekyselyitä, joissa tämä perheiden kokemus tuli selkeästi esille. Perheet kokivat saavansa arjen tukea riittämättömästi ja liian lyhytaikaisesti. Perheet toivat esille sen, että kokonaisvaltaisen kotiin annetta-

Kuva: Jaakko Mylly.

Perhehoidon yhteyspäällikkö Anne-Maria Takkula, perhehoitaja Anne Härmä, toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän tulosaluejohtaja Elisa Roimaa.

van tuen puute oli johtanut perheenjäsenten hakeutumiseen viimesijaisiin palveluihin, kuten mielenterveyspalveluihin ja lastensuojelun asiakkaiksi.

Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän perhe- ja psykososiaalisten palveluiden tulosaluejohtaja Elisa Roimaa haastoi jo vuonna 2019 Auta Lasta ry:tä pilotoimaan kotiin annettavaa perhehoitoa alueellaan.

Hän kertoi tämän olleen hänen haaveensa siitä lähtien kun perhehoitolakia uudistettiin. Raahen esimiehet Elisa Roimaa ja Saana

Kuva: Pertti Kukkonen

Savelan tekivät Auta Lasta ry:n työryhmän kanssa valmistelutyötä kotiin annettavan perhehoidon valmistelussa vuosien 20192020 aikana. Syksyllä 2020 Kaisa Vuolukka ja sosiaalityön tekijä Päivi Kvist valmensivat ensimmäisen ryhmän perhehoitajia Raahessa. Valmennukselle luotiin ensimmäinen malli tälle perhehoitajan tehtävälle. Anne-Maria Takkula siirtyi Lapsirikas-toiminnasta perhehoidon yhteyspäälliköksi vuoden 2021 alussa. Kotiin annettava perhehoito käynnistyi Raahessa maaliskuussa. Oulussa aloitetiin samalla toisen ryhmän valmennus. Kotiin annettavan, osavuorokautisen perhehoidon perhehoitajia on valmennettu tähän mennessä 17 perhehoitajaa. Toiminnan piirissä on ollut vuoden 2021 aikana yhteensä 16 perhettä. Sopimukset ovat olleet eri pituisia. Enimmillään tähän mennessä on tehty perhehoitoa maalliskuusta 2021 alkaen jopa 30 tuntia viikossa. Toiminta on ollut vilkasta Raahen seutukunnan alueella. Raahen seutukunnassa perhehoitajia on toiminut myös perheissä perhehoitajasopimuksella kokoaikaisesti.

Osa perhehoitajista on toiminut tehtävässä itselleen sopivalla tuntimäärällä.

MARIKAN JA ANNEN MATKA KOTIIN ANNETTAVAN, OSAVUOROKAUTISEN PERHEHOIDON TEHTÄVÄÄN LAPSIPERHEILLE Pertti Kukkonen, Anne-Maria Takkula, Marika Poukkula ja Anne Härmä Perhehoidon päivillä Peurungalla 3.4.10.2021

Osa-aikaista hoivatyötä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kanssa

11

Kuva: Päivi Kvist.

ta... On tässä vähän sitä samaa: Kun perhehoitaja viettää aikaa lapsen kanssa, hän saattaa huomata paremmin kuin väsyneet vanhemmat, mistä vaikkapa lapsen kiukku johtuu. Perhehoitaja ja vanhemmat voivat sitten pohtia yhdessä, olisiko jossain hankalassa kasvatustilanteessa ehkä parempi toimia siten kuin perhehoitaja on kokenut hyväksi, Elisa Roimaa kertoo.

SIJAISPERHEENÄ NUORUUSIKÄISELLE, TUKIPERHEENÄ SISARUKSILLE

Auta Lasta ry aloitti perhehoidon tuottamisen syksyllä 2019.

tehnyt raahelainen Marika Poukkula kaipasi uutta kipinää työelämäänsä. Kun hän kuuli syksyllä 2020, että kotipaikkakunnalla Raahessa aletaan kouluttaa perhehoitajia aivan uudenlaiseen tehtävään, hän päätti tarttua tilaisuuteen.

– Minulla on itsellä iso perhe, olen kokenut elämässä monenlaista ja haluaisin kovasti auttaa lapsiperheitä varsinkin sellaisissa asioissa, joihin olisin itsekin kaivannut joskus tukea. Tämä tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta, Marika kertoo.

Hän hakeutui Auta Lasta ry:n järjestämään perhehoitajien valmennukseen, johon osallistui myös puolentusinaa muuta kiinnostunutta, myös Anne Härmä. Hän on Marika Poukkulan tavoin ollut alkuvuodesta ensimmäisten joukossa viemässä Raahen ja naapurikuntien perheisiin tätä uutuutta, avohuollon tukipalveluna annettavaa perhehoitoa asiakkaiden kotona.

Myös Anne Härmä on kaivannut muutosta elämäntilanteeseensa. Takana on parikymmentä vuotta kaupan alan työtä samassa työpaikassa, eikä työ ole tuntunut riittävän antoisalta. Sitten paikallislehdestä silmiin osui mainos valmennuskurssista, ja Anne päätti mennä sinne miehensä kanssa.

– Olin jo pidemmän aikaa halunnut auttaa ihmisiä, mutta en vain ollut keksinyt sopivaa tapaa. Valmennuksessa alkoi heti tuntua mahtavalta: ”Vau, tässä se nyt voisi olla!” Elämänkokemusta on ehtinyt karttua tällaista hommaa varten, ja nyt kun omat lapset ovat isoja, aikaakin on hyvin, Anne Härmä sanoo.

Marika Poukkula, Anne Härmä ja muut Raahen seudun uudet perhehoitajat käyvät lapsiperheiden kotona auttamassa arkiaska-

12

reissa sekä tukemassa perheiden jaksamista ja esimerkiksi erityislasten kasvatusta. Oikeus palveluun voi syntyä joko lastensuojelun, vammaispalvelujen tai sosiaalihuollon tarpeiden perusteella. Perhehoitajan tehtävä on arjen rinnalla kulkijan tehtävä arjessa.

Perheessä pitkään toimiessa syntyy luottamussuhde, joka on auttanut jo nyt monia perheitä uusien palveluiden piiriin. Luotettavalle arjen tukijalle on helppo puhua syvimmistä tunnoista. Perheen kokonaistilanne ja jokaisen yksilöllinen tarve tulee myös helpommin näkyville.

Tuen tarpeen määrä ja sisältö mietitään aina tapauskohtaisesti: perhehoitaja voi olla perheen tukena vaikkapa parikymmentä tuntia viikossa puolen vuoden ajan tai kahdeksan tuntia joka arkipäivä muutaman viikon jakson.

Myös Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän perhe- ja psykososiaalisten palveluiden tulosaluejohtaja Elisa Roimaa toteaa, että kotona annettavalla perhehoidolla pyritään vastaamaan nimenomaan sellaisiin tuen tarpeisiin, joihin muut lapsiperheiden kotipalvelut ja perhetyö saattavat tuntua liian virallisilta.

Uutuuden ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata muita perhetyön muotoja, vaan se on yksi lisä perheiden ennaltaehkäisevien tukipalveluiden kirjoon. Roimaa puhuu arjessa rinnalla kulkemisesta ja yhdessä tekemisestä, jossa lähtökohtana ei niinkään ole arvioida sitä, tapahtuvatko asiat perheessä niin sanotusti oikein.

– Ohjausta ja neuvontaa voi toteuttaa monella tavalla. Joku on kysynyt minulta, onko tämä nyt sellaista kuin tv:n Supernanny-ohjelmassa. Olen todennut, että ei, mut-

Elisa ja Marko Koskela ovat valmistuneet Auta Lasta ry:n perhehoidon sijaisvanhempien ensimmäisestä valmennusryhmästä helmikuussa 2020. Koskelan perhe asuu Oulunsalossa tilavassa omakotitalossa, jossa on iso piha lasten leikkiä ja temmeltää. Koskelan perheessä on tällä hetkellä sijoitettuna nuori, ja he toimivat myös tukiperheenä yhteensä seitsemälle lapselle kahdesta perheestä.

Valmius ryhtyä nuoruusikäiselle sijaisvanhemmaksi kypsyi vähitellen. Alun perin ajatus oli nuoremmasta lapsesta. Elisalla ja Markolla on elämänkokemusta omassa perheessä nuoren vanhempana toimimisesta. Nuoren sijoitus on vaatinut vahvaa yhteistyötä lapsen oman sosiaalityöntekijän, nuoren syntymävanhempien sekä perhehoidon tuen kanssa. Luottamus ja ymmärrys nuoreen on syntynyt vähitellen. Elisa ja Marko ovat sitä luoneet rauhallisesti ja määrätietoisesti. Vahva kunnioitus nuoren syntyvanhempia kohtaan on heijastunut koko sijoituksen ajan positiivisesti.

Kahden sisarussarjan tukiperheenä toimiminen tuo kahtena viikonloppuna vilskettä Koskelan perheeseen. Perhehoitajat haluavat antaa lasten tukiviikonloppuina kokemuksen selkeärytmisestä yhdessä olemisesta. Perheen toiminnallinen pihapiiri antaa lapsille mahdollisuuden tehdä kaikkea mukavaa. Välillä lapset ovat päässeet perheen mukana reissuille, joissa on päästy retkeilemään, laskettelemaan ja hiihtämään.

Tavallinen yhdessä tekeminen on ollut viikonlopuissa tärkeintä.

Elisa ja Marko Koskela pitävät tärkeänä perhehoitajien työnohjausta ja täydennyskoulutusta. Pride-koulutuksen he kokevat erityisen tärkeänä perhehoitajana toimimiseen. Molemmat ovat todenneet, että valmennuksen kaltaisen koulutuksen olisi hyvä käydä kaikkien lasten vanhempien. Elisa toteaa täydennyskoulutuksista, että ne ovat antaneet hänelle paljon. Vuorivaikutteisuus koulutuksissa on hänen mielestään erittäin antoisaa.

•

Perhehoitajan tuki on arjessa tärkeää Kuva: Kirsi Kälkäjä.

Ajattelen, että on tärkeää tukea perhettä herkästi ja uskon, ettei tukea turhaan pyydetä.

Kirsi Kälkäjä.

O

len toiminut mieheni Timon kanssa perhehoitajana reilun kymmenen vuoden ajan. Meillä on kolme biologista lasta, jotka ovat jo kaikki aikuisia. Meillä on pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia, joista osa on asunut meillä jo kymmenen vuotta. Lisäksi meillä on ollut lyhytaikaisesti muutama lapsi sekä tukilapsia perhehoitajuuden alkuvaiheessa. Alun perin lähdimmekin tähän perhehoitajuuteen, kun perheeseemme tuli tukilapsi.

Meille tulleista lapsista nuorin oli tullessaan kahden viikon ikäinen vauva ja vanhimpana meille asumaan tullut lapsi oli tullessaan viisivuotias. Kerron tähän kokemuksia ja ajatuksia perhehoitajan tuesta.

Alkuun, kun lapsi on tullut perheeseemme, olen kokenut, että on todella tärkeää saada mahdollisimman kattavasti tietoa lapsesta. Jos lapsella on ollut tuen tarpeita, on ollut tärkeää, että heti mietitään, mitä se käytännössä merkitsee lapselle ja meidän perheellemme.

Mitä odotetaan minulta ja mieheltäni perhehoitajana, ja millaista tukea lapsi ja koko perhe tarvitsee.

Luottamuksen ja yhteistyön sujuvuuden sosiaalityöntekijöiden kanssa olen kokenut erittäin tärkeäksi, varsinkin, kun lapsella on tuen tarpeita. Sosiaalityöntekijän mukana olo on ollut tärkeää muun muassa erilaisissa lapsen palavereissa. Niissä on ollut tunne, että sosiaalityöntekijä on lapsen ja meidän puolellamme.

Sitä kautta on ollut hyvä miettiä tukikeinoja lapselle ja tarvittaessa koko perheelle. Tärkeää on myös ollut, että sosiaalityöntekijä käy näkemässä lasta meillä ja näkee samalla koko perhettä. Samoin koulupalavereissa mukana ollessa, sosiaalityöntekijä on kuullut suoraan palautteen koululta, kuinka lapsella siellä sujuu.

Tarvittaessa on mietitty tukikeinoja kouluun, mikä on lapsen parhaaksi. Sillä voi olla merkitystä myös lapsen arkeen kotona.

Perhehoitajana näen lapsen arkea eniten, minkä huomioon ottaminen ja arvostaminen on minusta tärkeää. Kun mietitään perheelle annettavaa tukea, minun mielestäni on kuunneltava perheen toiveita ja ajatuksia. Tuki, jonka perhe kokee lapselle ja koko perheelle sopivaksi, on näin merkityksellisempää. Ajattelen, että on tärkeää tukea perhettä herkästi ja uskon, ettei tukea turhaan pyydetä.

Olen osallistunut perhehoitajien koulutuksiin ja työnohjaukseen. Niistä olen saanut uusia näkemyksiä ja vinkkejä arkeen. Osallistuin perhehoitajuuden alussa yksilötyönohjaukseen, mutta useita vuosia olen käynyt ryhmätyönohjauksessa, jonka olen kokenut itselleni sopivaksi. Siinä työnohjaajan näkemyksen lisäksi olen saanut myös vertaistukea muilta perhehoitajilta. Vertaistuki perhehoidossa on ollut todella tärkeää, kun sitä on niin paljon itsekseen lasten kanssa arjessa. Yksilötyönohjauksen koen tärkeäksi, kun arjessa on haasteellisempia hetkiä, eikä halua tai pysty jakamaan asioita muiden perhehoitajien kesken. Myös erilaisiin tapahtumiin ja näkemisiin muiden perhehoitajien kanssa olen osallistunut, koska ne piristävät ja siellä on ollut mukava nähdä vertaisia.

Myös yhteistyö ja tapaamisten sujuvuus lasten biologisten vanhempien ja suvun kanssa on helpottanut arkeamme. Kun jotain selvitettävää on ollut, yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa on helpottanut tilannetta.

Perhehoitajuutemme alussa jäin kotiin lasten kanssa, ja mieheni kävi töissä kodin ulkopuolella. Jäin kotiin, koska meille tulevat lapset

KIRSI KÄLKÄJÄ, perhehoitaja

olivat pieniä ja muutenkin arki muuttui suuresti aikaisemmasta. Meille tarjottiin hoitoapua alkuun tarvittaviin menoihin. Lisäksi meille luvattiin kuukaudessa 2 vuorokautta vapaata. Hoitoapu oli aluksi sitä, että hoitajat vaihtuivat. Huomasimmekin pian, ettei se sopinut meidän perheellemme. Myöhemmin saimme sijaishuollon kautta pitempiaikaisempia hoitajia, jotka tulivat tutuksi lapsille ja meille. Lapset odottivat monesti innolla, milloin hoitaja tulee ja minä pääsin joko itse tai mieheni kanssa asioille sekä välillä omille menoille. Meillä hoitaja kävi kerran viikossa muutamasta tunnista kokonaiseen päivään.

Tarvetta hoitajan käynneille oli, koska osalla lapsista oli tuen tarpeita. Oli muun muassa tutkimusjaksoja, terapioita ja erilaisia palavereita lasten asioissa. Luottamus sekä hyvä yhteistyö olikin tärkeää hoitajan ja perheemme välillä. Tämä kokemus jäi hyvänä mieleemme, kun lapset olivat alle kouluikäisiä.

Perhehoitajan vapaat ovat olleet mielestämme kaikkein tärkeimpiä perheellemme. Niiden ansiosta voimavaroja riittää haastavammissakin tilanteissa. Tässä kohtaa myös vapaanmahdollistajan kanssa luottamus ja hyvä yhteistyö on näyttäytynyt hyvin tärkeäksi. Tärkeää on ollut, että voimme viedä lapset hyvillä mielin viikonlopun viettoon. Voimme siis vapaidemme aikana luottaa, että lapsilla on kaikki hyvin, heidän kanssaan pärjätään ja emme joudu keskeyttämään vapaitamme jonkun asian vuoksi.

Tänä aikana, kun olemme olleet perhehoitajia, olemme kokeneet monenlaisia tilanteita, hyviä ja haastavia myös. Haastavissa tilanteissa on ollut tärkeää selvitellä tilanteet ja hakea keinoja eteenpäin. Meillä on onneksi ollut enimmäkseen sosiaalityöntekijöitä, joiden kanssa yhteistyö on sujunut, ja tarvittavaa tukea olemme saaneet myös näihin haastavampiin tilanteisiin.

Auta Lasta ry:n perhehoitajina olemme toimineet parin vuoden ajan. Tänä aikana olen kokenut, että meitä perhehoitajina on kuunneltu ja yhteydenpito sosiaalityöntekijöiden kanssa on sujunut todella hyvin. Koulutuksiin olen päässyt osallistumaan etänä ja myös paikan päällä Oulun Hietasaaressa. Sosiaalityöntekijän toiminnasta tänä aikana mieleen tulee erityisesti, kun sosiaalityöntekijä kysyi, että olenko saanut tarpeeksi nukuttua? Silloin meillä oli pieni vauva. Tällainen kysymys lämmitti mieltä todella, ja se, kun sosiaalityöntekijään olen saanut yhteyden hyvin erilaisissa tilanteissa. Tällaiset tilanteet olen kokenut niin, että minusta perhehoitajana välitetään ja tuetaan tarvittaessa.

•

13

Rento tekeminen ja turvalliset rajat Märsyn tukiperheessä

ANNE-MARIA TAKKULA

RENTO TEKEMINEN JA TURVALLISET RAJAT MÄRSYN TUKIPERHEESSÄ Pia ja Mika Märsy ovat toimineet Auta Lasta ry:n tukiperheenä vuodesta 2020 alkaen. Heidän perheessään Ylikiimingissä vierailee kahtena viikonloppuna kuukaudessa lapsia kahdesta perheestä. Märsyt ovat valmiita myös sijaisvanhemmuuteen, ja he ovat käyneet pride-valmennuksen.

Märsyjen tukilapset ovat samaa ikäluokkaa omien lasten kanssa. Tukilasten tuleminen perheeseen on jonkin verran aiheuttanut erityisjärjestelyitä, jossa oma perhekin on joutunut joustamaan. Yhtenä viikonloppuna Pia on antanut aivan yksilöllistä tukea lapsella, joka on sitä tarvinnut. Perheen muut jäsenet ovat tuona aikana olleet mummolassa tai mökillä. Omat lapset ovat olleet innostuneita tukilasten tulosta, mutta toisaalta uusi tilanne on myös aiheuttanut hämmennystä.

Pia ja Mika ovat keskustelleet lasten kanssa muutoksesta, ja se on lisännyt kaikkien ymmärrystä uudesta tilanteesta.

Pia ja Mika pyrkivät järjestämään lapsille iän mukaista toimintaa. He ovat luontoihmisiä. Perheessä ulkoillaan, retkeillään ja ollaan paljon luonnossa. Perheen mummola ja

kaunis mökkipaikka ovat myös yhdessäolon paikkoja. Pia ja Mika toimivat niin, että lapset saavat kokea huolettomuutta ja lapsena olemisen vapautta heidän perheessään. Turvalliset rajat ja säännöllinen arkirytmi lisäävät myös turvallisuuden tunnetta.

Yhteiset neuvottelut perheen sosiaaliohjaajan kanssa ovat tärkeitä. Pia ja Mika haluavat toimia yhteisymmärryksessä perheen kanssa. Yhteistyössä toimiminen tuo luottamusta kanssakäymiseen. Lasten perheiltä on tullut palautetta, että lapset ovat nauttineet perheessä olosta ja myös perheen koko verkoston kanssa toimimisesta. Rento tekeminen ja turvalliset rajat ovat olleet lapsille tärkeitä.

PERHEHOIDON KOORDINAATTORI PERHEHOIDON JÄRJESTELYISSÄ Perhehoidon koordinaattori Ella Takkula aloitti tehtävänsä perhehoidossa heinäkuussa 2021 kotiin annettavan perhehoidon palveluiden kysynnän lisääntyessä nopeasti. Ella osallistui keväällä 2021 perhehoitaja-valmennukseen Oulussa järjestetyssä valmennusryhmässä, jossa valmennettiin 10 uutta perhehoitajaa. Kiinnostus tehtävää kohtaan kas-

voi valmennuksen aikana. Ella on toiminut aiemmin liikunnan alan tehtävissä asiakaspalvelussa sekä liikuntaneuvojana. Hän toimi järjestön Lapsirikas-toiminnassa arjen tuen koordinaattorina ennen siirtymistä perhehoidon tehtävään. Ellan tehtäviin kuuluu koordinaattorina perhehoitajien tehtävien järjestely ja aikatauluttaminen, erilaisten sopimusten valmistelu sekä palkkioiden ja korvausten valmistelu. Hän on yhdyshenkilönä arjen rutiiniasioissa ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Ella pitää huolen siitä, että informaatio kulkee perhehoitajille kaikista tarpeellisista asioista. Koordinaattori osallistuu myös tarvittaessa perheen yhteisneuvonpitoihin. Ella on pannut merkille sen, että usein pyyntö kotiin annettavaan perhehoitoon tulee johonkin yhteen perheen tarpeeseen. Tiivis yhteistyö tuo kuitenkin esille perheessä kaikkien perheenjäsenten tarpeita. Kotiin annettava perhehoito ja luottamuksellinen yhteistyö auttaa usein myös löytämään muita palveluita perheille. Ella on tarpeen tullen käynyt myös perheissä työparina. Hän kokee, että koordinaattorin tehtävässä tuntuma arkeen on tarpeellinen.

•

Pia ja Mika toimivat niin, että lapset saavat kokea huolettomuutta ja lapsena olemisen vapautta heidän perheessään..

Pia ja Mika Märsy

Kotiin annettava perhehoito ja luottamuksellinen yhteistyö auttaa usein myös löytämään muita palveluita perheille.

Ella Takkula, perhehoidon koordinaattori

14

Järjestövarikko VIRANOMAISTEN KUMPPANI OHJAAMAASSA JÄRJESTÖN TOIMINTAA PERHEIDEN LUO Auta Lasta ry on saanut vuonna 2021 rahoituksen Järjestövarikko-kokeiluun. Järjestövarikko-kokeilu on alkanut lokakuun 2021 alussa ja se kestää elokuun 2022 loppuun.

Kokeilu toteutetaan Oulussa Tuiran hyvinvointikeskuksen alueella. Järjestövarikon rahoitus on saatu Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiöltä (Itla) sekä Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä. Järjestövarikko-kokeilussa työskentelee puolikkaalla työajalla järjestökoordinaattori.

Järjestövarikko-kokeilu kytkeytyy yhteisövaikuttavuuden malliin ja sen tavoitteena on, että järjestötoiminnan tuki saataisiin oikeaaikaisesti perheiden käyttöön. Yhteisövaikuttavuuden mallissa lapsia tai perheitä ei lähetetä muihin palveluihin tai muiden toimijoiden autettavaksi, vaan kootaan yhteen ne toimijat, jotka voivat tukea lasta ja perhettä konkreettisesti. Toimijat kootaan yhteen niin kutsutun yhden puhelun periaatteen mukaisesti eli yhden puhelinsoiton kautta kootaan kaikki toimijat yhteen neuvonpitoa varten.

Tähän saakka neuvonpitoihin ei ole osallistunut järjestöjen edustajaa. Suunnitelmana on, että jatkossa Järjestövarikon järjestökoordinaattori voisi osallistua neuvonpitoihin ja sitä kautta kartoittaa sitä tukea, mitä kolmas sektori voisi lapsille ja perheille tarjota.

Järjestövarikko-kokeilun myötä perheet tavoittaisivat järjestöjen tuen niin, ettei heidän tarvitse itse löytää kolmannen sektorin toimijoita. Lisäksi Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden sekä sivistys- ja kulttuuripalveluiden ammattilaiset saavat hankkeen myötä lisätietoa järjestötoiminnasta ja konkreettisen yhteistyökumppanin, jotta perheet pääsisivät järjestöjen toiminnan pariin. Tällä hetkellä haasteena on, etteivät perheet tiedä, mitä tukea on tarjolla tai he eivät esimerkiksi jaksa hakea tietoa eri kolmannen sektorin toimijoista. Toisaalta haasteena on, etteivät myöskään viranomaiset tiedä kaikista järjestötoimijoista, eikä tiedon etsimiseen perustyön ohella ole välttämättä aikaa.

Jo ennen Järjestövarikko-kokeilun virallista alkamisaikaa järjestettiin syyskuussa 2021 kolmannen sektorin toimijoille etäkoulutuspäivä yhteisövaikuttavuusmallista. Tuolloin kolmannen sektorin toimijat saivat tietoa yhteisövaikuttavuusmallista ja lisäksi heillä oli mahdollisuus esittää toiveita sekä jättää yhteystietonsa myöhempää yhteistyötä varten. Järjestövarikko-kokeilu on alkanut järjestöjen kanssa verkostoitumisella. Lisäksi on

ANNI LESKINEN JA MIKA NIEMELÄ

keskusteltu Oulun kaupungin eri toimijoiden sekä POPsoten toimijoiden kanssa, sillä viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä kehitetään myös hyvinvointialueiden tasolla. Vaikka Järjestövarikko-kokeilu toimii Oulussa nyt vain yhden hyvinvointikeskuksen alueella, on tarkoituksena, että toiminta voisi laajentua myöhemmin muillekin alueille.

Järjestövarikko-kokeilussa suunnitelmana on, että aluksi lapset ja perheet ohjautuisivat Järjestövarikkoon Tuiran hyvinvointikeskuksen perhesosiaalityöstä sekä alueen oppilashuollon toimijoiden kautta. Nämä toimijat olisivat jo etukäteen pyytäneet perheiltä luvan järjestöjen tuen kartoittamiseksi.

Järjestövarikko-kokeilun aikana on tarkoitus kehittää ja löytää toimivia käytäntöjä ja toimintamalleja, jotta järjestöjen tarjoama tuki olisi helposti perheiden saatavilla myös kokeilun jälkeen.

ANNI LESKINEN järjestökoordinaattori Auta Lasta ry

YHTEISÖ-VAIKUTTAVUUS JA JÄRJESTÖVARIKKO Yhteisövaikuttavuus (engl. collective impact) – työllä ymmärretään saman ilmiön äärellä olevien eri toimijoiden samaan tavoitteeseen sitoutunutta työtä. Tämänkaltaisella lähestymistavalla on saatu hyviä tuloksia erityisesti ns. kompleksisten ilmiöiden parissa. Tällaisia voivat olla vaikkapa ruokaohjelmat kehitysmaissa, kodittomuus, syrjäytyminen tai lasten ongelmien ehkäisy.

Yhteisövaikuttavuus -työ on Suomessa Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (Itla) ja Oulun yliopiston koordinoimaa. Työn tavoitteena on edistää lapsiperheiden hyvinvointia mm. edistämällä eri palvelusektorien sekä kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi. Lisäksi yhteisövaikuttavuuden kautta pyritään edistämään lasten ja nuorten mahdollisuuksia myönteiseen yhteisöllisen vapaa-ajan viettoon sekä paikallista indikaattoritiedon hyödyntämistä palveluiden suuntaamisessa oikea-aikaisesti ja osuvasti.

Työn organisointi muodostuu ns. alueellisesta oppimis- ja tutkimusverkostosta. Oppimisverkostoon kuuluvat Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Tampereen ja Oulun kau-

pungit. Maakuntien osalta mukana ovat sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymät sekä osa maakunnan kunnista sekä Tampereelta Koillisen kaupunginosa ja Oulusta Tuiran ja Kaakkurin kaupunginosat. Tutkimusverkosto, joka tutkii kehittämistyön arjesta nousevia kysymyksiä, tukee kehittämistyötä. Verkostolla on tällä hetkellä käynnissä useita tutkimuksia, joita ovat muun muassa lasten vapaa-ajan yhteys aikuisuuden mielenterveyteen, monen sektorin yhteistyön johtaminen sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen neurokehityksellisen diagnoosin saaneiden lasten sijoitusten taustatekijät. Näiden tutkimusten tulokset viedään suoraan kehittämistyön arkeen.

Toimintojen, kuten kolmannen sektorin ja palveluiden, yhteistoiminnan suhteen useat alueet ovat päätyneet siihen, että itsenäisesti toteutettuja toimintoja ja sirpaleisesti toimivia palveluita tulee koordinoida. On perustettu ns. yhden kontaktin periaatetta noudattavia toimintamalleja. Siinä ajatuksena on, että tarvittavat resurssit ohjataan perheiden luokse. Esimerkiksi jos koululla tarvitaan lapselle koulun ulkopuolista tukea kotiin, onnistuu palaveri tuen arvioimiseksi ja järjestämiseksi yhdellä puhelinsoitolla 1-2 viikon kuluessa. Toiminnassa keskeistä on ohjata resurssit kerralla perheiden luokse, ei luukuttaa perheitä seuraaviin osoitteisiin.

Järjestövarikko on ainutlaatuinen aloite, jossa laajan järjestökentän mahdollisuudet tuodaan koordinaation kautta perheiden luokse. Oulun kaupungin ja Auta Lasta ry:n aloite otettiin myönteisesti vastaan Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön sekä Tiina ja Antti Herlinin säätiön perustamassa Lapsuuden rakentajat – innovaatio ja tutkimusrahastossa. Järjestövarikon on mahdollista näyttää suuntaa, kuinka monipuolisen kolmannen sektorin ml. järjestöt ja seurakunnat, toiminnot saadaan perheiden ulottuville. Järjestövarikon kanssa Auta Lasta ry on siellä, missä se on pitkään totuttu näkemään -ottamassa ensimmäisenä askelia kohti uutta.

•

Kuva: Mikko Törmänen.

MIKA NIEMELÄ työelämäprofessori Elinikäisen terveyden tutkimuksen yksikkö Oulun Yliopisto

15

Poimintoja Auta Lasta ry:n somekanavilta

Perjantaisin päiväkoti Eväsrepussa toteutetaan retkipäiviä. Kuvan retkipäivää vietettiin lintujen bongailun parissa Piha bongaus -viikon innoittamana.

Pakkaspäivän temppurata Laululinnun päiväkodissa, pienten Leivosten ryhmässä. Taustalla soi riemukkaasti sirkusmusiikki ja lapset pääsivät taitojensa mukaan temppuilemaan.

Kylvöhommissa Heinäsalmessa.

Heinäsalmen piha täyttyi haravoinnin, moottorisahan, halkaisukirveen ja iloisen puheensorinan äänistä. Kiitos Lions Club Oulu-Raatti jo perinteiseksi muodostuneesta keväisestä talkooavusta.

16

AUTA LASTA RY SOMESSA: instagram.com/autalastary facebook.com/autalasta

Nallikarin rannoilla auringonlaskua ihailemassa.

Mirjam ja Markku Kesäniemi lahjoittivat Heinäsalmen lasten ja aikuisten ihailtavaksi poikansa Laurin suunnitteleman ja rakentaman piparkakkutalon.

Pyynyn Petteri (kuvassa vasemmalla) lahjoitti Heinäsalmikodille PS4 pelikonsolin sekä pelejä.

Kalastusreissulla Manamansalossa.

Laululinnun päiväkoti sai uuden viihtyisän leikkimökin. Päiväkodin lapset osallistuivat mökin viimeistelytöihin kuten esim. ulkoseinien maalaukseen.

17

Kuva: Hanna Oikarinen.

Kohtaamisiin!

Auta Lasta ry:n veturointi -toiminta

K

ohtaaminen parhaimmillaan on kahden tai useamman ihmisen välinen hetki, jossa on yhteinen ymmärrys, kunnioitus ja positiivinen tunnetila. Se on vuorovaikutustilanne, jossa molemmat tulevat kuulluksi, ymmärretyksi ja vaikkei sillä olisi alun perin yhteistä päämäärää, voi se muodostua sellaiseksi. Parhaimmillaan kohtaaminen voi olla kuin tanssi, jossa pysähdytään ja liikutaan yhdessä samaan suuntaan ja mahdollisesti samanaikaisesti, myös yhteisestä matkasta nauttien.

Veturointi-toiminnassa olemme tänä vuonna pysähtyneet yhdessä useankin tahon kanssa pohtimaan kohtaamisen merkitystä lastensuojelussa. Ei ole varmaan yllätys, että lähes kaikki ovat kokeneet sekä onnistuneita että epäonnistuneita kohtaamisia. Oli sitten kyse ammattilaisesta, lapsesta, nuoresta tai perheenjäsenestä, tulen lähes aina lopputulokseen, että meidän olisi hyvä varata kohtaamiselle riittävästi aikaa. Ammattilaisena meidän tulisi kohdata ilman ennakkokäsityksiä ja odotuksia, olla niin sanotusti ei-tietävä ja ottaa kukin asiakas vastaan yksilönä. Tehdä riittävästi tilaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Sallia kaikenlaiset tunteet ja ymmärtääkin niitä.

Onhan kyse juuri tämän ihmisen elämän tärkeimmistä asioista.

Veturointi-toiminnan kokemusasiantuntijat toivovat ammattilaisilta kunnioitusta kohdatessaan nuoria. He toivovat, että ammattilaiset voitaisiin koulutuksissaan viedä

hetkeksi nuorten maailmaan, vaikka järjestäen matkan ”nuorten todellisuuteen”. Astumalla hetkeksi toisen saappaisiin ja miettimällä erilaisia näkökulmia ja vaihtoehtoja, on mahdollisuus päästä lähelle toisen kokemusmaailmaa.

Olemme Veturointi-toiminnassa päässet pohtimaan kohtaamista eri näkökulmista sekä Pohjoinen lastensuojelu 20-22 -hankkeen kanssa ja Länsi-Suomen lastensuojelun monialaisen vahvistamisen TOP -hanke 20202022 osallisuuteen liittyvissä seminaareissa.

Tämän lisäksi lähdimme suunnittelemaan ja toteuttamaan vuoden 2021 aikana kahta erilaista kohtaamiskoulutusta. Toinen Perhekuntoutuskeskus Lausteen kokemuskumppanien kanssa sekä toinen yhteistyössä Osallisuuden aika ry:n, Tukenasi ry:n, Turun yliopiston Sote-akatemian ja Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksen sekä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Nuorten näkökulmasta rakennettu kohtaamiskoulutus julkaistaan vuoden 2021 lopulla www.osaamispuu. fi -sivulta ja se on yhden opintopisteen arvoinen. Kokemuskumppanien kanssa toteutettava koulutus on mahdollista tilata Turun seudulla esimerkiksi oman työyhteisön täydennyskoulutukseksi. Se nostaa laajasti kokemustarinoiden ja yhteistyöskentelyn keinoin esiin sekä vanhempien että nuorten näkökulmia lastensuojelun kohtaamisista.

www.osaamispuu.fi

HANNA OIKARINEN projektisuunnittelija, Auta Lasta ry:n Veturointi -toiminta Jos pohdit voitko oppia kohtaamisesta vielä lisää? Voimme vastata puolestasi, että kyllä voit. Vaikka olemme sitä harjoitelleet monesti elämämme aikana, on valitettavaa, ettei sitä ole aiemmin sisällytetty osaksi koulutusohjelmia. Sivistys-, sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen ammattilaiset, opiskelijat ja opettajat, nyt teillä on siihen mahdollisuus.

Kokemusasiantuntijoiden tuoma tieto on aitoa ja monipuolista tietoa siitä miltä lukuisat kohtaamiset voivat tuntua ja muistuttavat, että ne voivat olla juuri niitä hetkiä, joka tuo elämään turvaa, näyttää valoa ja oikean suunnan tai mahdollistaa näkemään tulevaisuuden.

Kokemusasiantuntijat puhuvat siitä, kuinka epäonnistuneessa kohtaamisessa, missä käsitellään henkilökohtaisia ja omaan elämään liittyviä asioita voi aiheuttaa tunteen, että tilanne on jotenkin nolo tai että sitä pitäisi hävetä. Voi syntyä tunne, että paikalta tulisi poistua tai ainakin hävetä paikalla olemista, ellei jopa omaa elämäntilannetta. Kun taas onnistuneessa ja hyvässä kohtaamisessa tulee kunnioitettu ja arvostettu olo. Työntekijä tuntuu olevan aidosti kiinnostunut elämästä ja kuullusta, ollen aidosti läsnä.

•

Kuva: Hanna Oikarinen.

18

Nuorten TurvasatamaTurvallinen verkkoyhteisö

N

uorten Turvasatama on turvallinen paikka yhteiselle hauskanpidolle, kaikenlaiselle mukavalle tekemiselle ja asialliselle keskustelulle lastensuojelupalveluiden piirissä oleville tai olleille 13–29-vuotiaille nuorille. Kyseessä on Pesäpuu ry:n, Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnan ja Osallisuuden Aika ry:n ylläpitämä discord-serveri. Nuorten Turvasatamaan osallistuminen on ilmaista ja onnistuu sekä puhelimella että tietokoneella.

Discordissa järjestetään erilaista ja monipuolista yhteistä tekemistä, johon voi osallistua joko kirjoittamalla tai puhumalla itselleen sopivana ajankohtana. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa itse toteutettavan tekemisen sisältöön. Olemme järjestäneet esimerkiksi tietokilpailuja, joissa on ollut palkintoina esim. lahjakortteja. Viime aikoina olemme vaihtaneet kuulumisia ja höpötelleet yhteisten kahvihetkien merkeissä. Olemme järjestäneet muun muassa ylläpitäjien välisiä kokkikisoja, peli-iltoja ja positiivisen mielen -työpajoja. Serverillä käy myös vie-

railijoita, kuten Syömishäiriöliitolta työntekijä sekä Nuoret osaksi yhteisöämme-hankkeesta työntekijöitä.

Olemme saaneet nuorilta positiivista palautetta, joka kertoo sen, että lastensuojeluun liittyvää työtä voi myös tehdä verkkovälitteisesti. Ohessa muutama nuorilta saatu palaute työstämme: ”Turvasatama on tuonut mun elämään iloa ja vähentänyt yksinäisyyttä ja sitä, että on saanut jakaa omia sijoitukseen liittyviä asioita sellaisessa yhteistyössä missä on muitakin, joilla on samalaisia kokemuksia kuin itsellä on” ”Saan tukea kaikkiin asioihin eikä tarvitse miettiä mitä muut ajattelee, kun kaikki hyväksyy sellaisena kun on ja serveri on rakkauden ympäröimä.”

Työntekijän näkökulmasta verkkovälitteisesti on onnistuttu luomaan turvallinen yhteisö, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Olemme pystyneet järjestämään nuorille matalan kynnyksen toimintaa, jossa osa aktiivisimmista nuorista on osallistunut ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Olemme

Discordissa nuorten turvasatamaan pääset täältä: https://discord.gg/MfedcUk

nuorten kanssa järjestäneet mielenkiintoisen some-työpajan sekä rentoutusharjoituksia.

Tavoitteenamme on vähentää yksinäisyyttä, tarjota vertaistukea sekä tarjota vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Välitäthän tietoa nuorille, ja tsekatkaa vaikka yhdessä, miten palvelimelle pääsee liittymään. Toivomme, että voisitte viestiä Nuorten Turvasatamasta henkilöstöllenne ja sidosryhmille, jotka tapaavat työssään kohderyhmään kuuluvia nuoria. Tekeminen ja tuki kohdennetaan nuorille, mutta uskomme sillä olevan vähintään välillisiä positiivisia vaikutuksia myös lastensuojelun kentällä toimiville ammattilaisille ja nuorten läheisille, kun nuoret saavat tukea ja voivat kiinnittyä turvalliseen yhteisöön ja olla aktiivisia osana sitä.

ANNIINA HEISKANEN Ylläpitäjä-asiantuntija, Auta Lasta ry

•

nuorten.turvasatama

Nuorten Turvasatama

Krista Kokkonen, Projektipäällikkö, Pesäpuu ry, Discordissa kride.

Anniina Heiskanen, Ylläpitäjä-asiantuntija, Auta Lasta ry Veturointi, Discordissa Anskuli.

Maya Waitara, Projektityöntekijä, Osallisuuden aika, Discordissa yamyam.

Vappu Taipalus, Projektityöntekijä, Osallisuuden aika, Discordissa wappendaal .

Meidä myös s t löydät omesta :

19

Miltä äidistä tuntuu?

M

inulla on kolme lasta, joista kaikki ovat saaneet tukipalveluita Auta Lasta ry:n Heinäsalmikodissa. Yksi lapsistani on ollut huostaanotettuna, yksi sijoitettuna avohuollon tukitoimena ja yksi on käynyt siellä viettämässä tukiviikonloppuja. Lasten sijoitukseen antaminen ei ole vanhemmalle helppoa, ja prosessiin sisältyy paljon vaikeita tunteita. Tänä päivänä kaksi vanhinta lastani ovat täysi-ikäisiä ja nuorimmankin asiakassuhde Heinäsalmikotiin on päättynyt.

Kun lapset eivät enää ole sijoituksessa, olen nyt myös itse pystynyt paremmin käsittelemään näitä asioita. Sitä, miltä se oikeasti tuntui, montako vuotta siinä meni ja mitä kaikkea se tarkoitti. Nyt tuntuu, että itselläni on kiitollisuudenvelka, jota yritän paikata. Haluan ilmaista kiitollisuuttani auttamalla ja antamalla hyvän kiertää. Olen esimerkiksi pyytänyt lahjoituksia Heinäsalmikodille yrityksiltä ja ystäviltä. En tiennyt mikä kukkapuska kertoisi siitä, miten kiitollinen olen. Monestihan sitä tajuaa vasta jälkikäteen, että mitä on saanut ja mitä on tapahtunut. Siinä kriisivaiheessa, kun kaksi lasta oli sijoitettuna pitkään, niin eihän sitä siinä vaiheessa kiitollisuus päällimmäisenä ollut. Kaikki muut tunteen olivat päällä.

Ennen ensimmäisen lapseni syntymää olin harjoittelussa Heinäsalmikodissa enkä olisi silloin arvannut, että jonain päivänä omat lapsenikin sinne päätyvät. Me olemme eroperhe. Lasten isä on jonkun verran kuvioissa mukana, ja isäpuoli on ollut kymmenen vuotta. Minulla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa. Olen tavallinen työssäkäyvä ihminen tavallisesta perheestä. Lapsillani oli kuitenkin monenlaisia sairauksia, enkä yksinkertaisesti pystynyt itse vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Mietin ensin, pitäisikö jäädä työelämästä kotiin hoitamaan heitä. Miten sitten oma jaksaminen tai toimeentulo?

Lopulta päädyin itse tekemään tilanteestamme kolme lastensuojeluilmoitusta. Soitin ja kerroin, etten pysty tähän, auttakaa. Ensitutkinnalla sanottiin, että kyllähän minä pärjään enkä tarvitse apua. Oli sitten pakko heittäytyä avuttomaksi saadakseen tukea. Muuten lapseni olisivat kuolleet käsiin. Meille se oli

20

kuin jumalan lahja, että lapset pääsivät Heinäsalmikotiin.

Koen Heinäsalmikodin olevan erityinen paikka, jossa on erityinen henki. Työntekijävalinnat ovat osuneet kohdalleen ja ihminen kohdataan siellä ihanasti. Olen silti joskus lähtenyt ovet paukkuen, kun on ollut vaikeita asioita ja sietokyky on ylittynyt. Heinäsalmikodissa vierailut olivat varsinkin aluksi hyvin ristiriitaisilla tunteilla ladattuja. Ovesta sisään astuessa usein huokasin, että voi, kun tämä on tällaista. ”Tämä on lapsen parhaaksi”, sanotaan. Se on kauniisti sanottu, ja vaikka sen ymmärtää, niin silti se tuntuu pahalta. Vanhempana olen kokenut paljon riittämättömyyden tunteita, häpeää, pelkoa, menettämistä, epäonnistumista ja paljon kaikenlaista. Halusin aina pitää tiiviisti yhteyttä ja pysyä kiinni lasteni tekemisissä. Olisihan sekin ollut vaihtoehto, että ”sielläpä olkoon ja hoitakoon”. Vaikka pidin lapsiin koko ajan yhteyttä, välillä tuntui, että he karkaavat käsistä, kun en ollut päivittäin mukana arjessa.

Luotin aina siihen, että Heinäsalmikodissa lapsistani huolehditaan hyvin ja ammattitaitoisesti. Puututaan, kasvatetaan ja tuetaan vanhemmuutta. Muistan eräänkin kerran, kun tulin hakemaan huoneessaan riehu-

vaa lasta kotiin. ”Äiti menee nyt kahville ja me hoidetaan tämä”, totesivat kaksi miehenjärkäletyöntekijää. En olisi itse siinä tilanteessa pärjännyt, ja tuli sellainen olo, että minua autetaan. Hetken päästä rauhoittunut lapsi tuli keittiöön ja pääsimme lähtemään. Monesti olen sairaalan päivystyksessäkin istunut Heinäsalmikodin työntekijän kanssa. Minulle on kerrottu, että voin lähteä kotiin, ja he jäävät odottamaan lasta. Ihanaa, kun on ollut joku jakamassa niitä kamalia hetkiä. Se on jäänyt erityisesti mieleen, kun lapseni oli tikattavana, ja hänen mielenterveysarviotaan odotellessa katselimme Heinäsalmikodin työntekijän kanssa MM-jääkiekkoa puhelimestani sairaalan käytävällä. Samantapaisia esimerkkejä olisi runsaasti kerrottavaksi. Heinäsalmikodissa työntekijöillä on mielestäni aito huoli lapsista, ja työssä ollaan tunnetasollakin mukana. Se on hyvä, kun ei ole mitään robotteja töissä, vaan eletään mukana niin hyvässä kuin huonossakin. Silloin tuntee, että ollaan samassa veneessä.

Onhan se myös sitä, että joku muu ottaa vastuun hetkeksi. Varmasti monesti ne tilanteet kotona ovat olleet päällä pitkään, ja vanhemmat voivat olla hyvin väsyneitä. Jonkun olisi hyvä silloin sanoa, että nyt saat levähtää,

ja sitten kun olet valmis, voit palata takaisin.

Heinäsalmikodissa huolehditaan kuitenkin koulusta, lääkärikäynneistä ja kaikesta. Pitää vanhempana antaa itselle oikeus olla offline, mutta pitää myös huolehtia, ettei se jää siihen. Kyllä sieltä pitää jossain vaiheessa kaivautua takaisin. Sekään ei aina ole helppoa.

Meillä on todella hyvä sosiaalityöntekijäkin, joka hoitaa työnsä sydämellä ja aina viimeisen päälle. Hän on hyvin tavoitettavissa ja hänen kanssaan saa jakaa mielen päällä olevan asian ja huolen. Sitten hän miettii, mitä viranomaisena voi asialle tehdä. Olen kokenut yhteistyön helpoksi, ja väitän, että paljon yhteistyön toimivuudesta on itsestä kiinni. Homma on pelannut, kun olen ollut yhteistyökykyinen ja yhteistyöhaluinen. En usko sen olevan vain sitä, että meille on siunaantunut aina vain hyviä ihmisiä ympärille.

Jos käyttäydyt huonosti ja teet toisen ihmisen työn hankalaksi, niin eihän siitä jää hyvä kuva kellekään. Heinäsalmikodissa tuodaan aina esille sitä, että ollaan samalla puolella ja puhalletaan yhteen hiileen. Sen sanoittaminen ja näyttäminen on tärkeää, mutta se on monesti helpommin sanottu kuin tehty.

Hedelmällisen yhteistyön tasolle päästäkseen vanhemman on pystyttävä ottamaan vastaan omat tunteensa. Eli jos käy kipeää ja ”lyö luukut kiinni”, ei yhteistyökään silloin onnistu. On oltava raadollisen auki niille asioille, mikä ei aina ole helppoa. Se on välillä kamalaa tunteiden vuoristorataa. Jos joku avuntarpeessa oleva sulkeutuu itseensä eikä näennäisesti halua tulla autetuksi, uskon sen johtuvan nimenomaan tunteiden pelosta. Nämä asiat tuntuvat pahalta ja pelottavilta. Se on hyvin kinkkistä, miten erilaisten ihmisten kanssa voidaan löytää oikea tapa tehdä yhteistyötä. Kun joku tuo omaa lastaan sijoitukseen, niin siinä on jo lähtökohtakin miinuksella. Ei se ole mikään iloinen perhetapahtuma, vaan aina jonkun sortin kriisi.

Työntekijöiden puolelta olisi myös hyvä, jos pystytään sanoittamaan vanhemmalle, että on ihan ookoo, ettei yksin riitä. Kun kyse on kuitenkin vanhemman omista lapsista ja omasta vanhemmuudesta, niin on helppo ottaa kaikki syyttävänä sormena. Sitä voi miettiä, miltä se tuntuisi omalle kohdalle. Täytyy olla todella auki itsensä kanssa hyväksyäkseen sen, että olet riittämätön ja tavallaan epäonnistunut. Niinhän me vanhemmat, tai ainakin minä, tunnen, kun ei ole pystynyt siihen, mihin vanhemman oletetaan pystyvän.

Yleinen olettamus vanhemmuudesta on, et-

tä pitää itse pärjätä, tuli sitten mitä tahansa.

Se on se normi. Ei se ole ensimmäinen asia, jonka kahvipöytäkeskustelussa haluaa työkavereilleen lohkaista: ”lapseni on otettu huostaan”. Nykyään olen asian kanssa paljon avoimempi, mutta kun lapset vielä olivat sijoitettuna, tiesi siitä vain lähipiirini.

Olen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mutta vaikka lukisin kaikki kirjat ja kävisin koulutukset, niin ei se tarkoita, että välttämättä pystyn äitinä tarjoamaan lapsilleni kaiken, mitä he tarvitsevat. Eikä lähtökohdan tarvitsekaan olla se, että itsellä on kaikki tieto. Yhteiskunta on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että avun hakemista ja sen saamista ei nähdä huonona asiana. Nykyään ihmiset ehkä hakeutuvat helpommin avun piiriin. Toisaalta osaa palveluista ei edes saa.

Esimerkiksi mielenterveyspuolen avohuolto on suuressa kriisissä. On tehnyt monesti mieli nostaa asiaa julkisesti esille, mutta ei ole ollut jaksamista. Kannustaisin kaikkia vanhempia, jotka joutuvat vaikeiden asioiden äärelle, hakemaan apua myös itselle. Minä esimerkiksi käyn psykoterapiassa kolme kertaa viikossa.

Olen käynyt jo neljän vuoden ajan. Se pitää minut inhimillisenä ihmisenä. Myös ulkoilu, liikunta ja ystävät ovat arvokas voimavara. Ja huumori, se on se millä minä jaksan. Synkkä ja musta huumori vie pitkälle. Pitää antaa itselle oikeus kokea, miltä se sillä hetkellä oikeasti tuntuu. Vaikka elämä voi olla vaikeaa ja käydä kipeää, niin ei se poista sitä, etteikö saisi nauraa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, koko repertuaari.

Täysi-ikäiset lapseni ovat kiitollisia Heinäsalmikodista saamastaan avusta ja tuesta. Myös nuorimmalla on jäänyt hyvät muistot, ja hän varmaan haluaa vanhemmalla iällä jutella asiasta enemmän. Lapsen näkökulmaan kuuluu myös se, että toivotaan omalla vanhemmalla menevän hyvin. Lapsi voi ottaa harteilleen vastuun siitä, että vanhempi on yksin. Tässäkin mielessä avun vastaanottaminen on tärkeää, ja auttaa lasta enemmän kuin yhdessä mielessä. Vanhemmat lapset ovat puhuneet nyt siitä, että ”kyllä sulla äiti varmasti oli rankkaa”, ja jo Heinäsalmikodissa ollessaan he sanoivat, että äitikin tarvitsee tätä. Apu, mitä olemme saaneet, on ollut ihanaa. Olemme kaikki kiitollisia.

-Heinäsalmikodista apua saanut äiti-

Perheen kokemus perhehoidon avusta

L

apsiperhe Länsi-Suomesta on saanut Auta Lasta ry:n järjestämää perhehoitoa vuonna 2021 kymmenen kuukauden ajan. Enimmillään perhehoitoa on ollut 30 tuntia viikossa.

Perheeseen syntyivät paljon hoitoa vaativat kaksosvauvat, jotka vaativat molemmilta vanhemmilta ympärivuorokautista hoivaa.

Toinen vanhemmista kävi vuorotyössä, mikä toi kuvioon oman haasteensa. Alussa perhe sai kotipalveluapua sekä jonkin verran tukea ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Se ei kuitenkaan riittänyt arjessa, jossa myös perheen muut lapset tarvitsivat hoivaa ja huolenpitoa. Äiti kertoo arjen käyneen liian raskaaksi, eikä näillä avuilla enää selvitty. Tässä vaiheessa perheelle myönnettiin Auta Lasta ry:n kautta järjestettyä kotiin annettavaa osavuorokautista perhehoitoa.

Perhehoito alkoi, kun kaksosvauvat olivat seitsemän kuukauden ikäisiä. Äiti kertoo ottaneensa vähän pelonsekaisinkin ajatuksin palvelua vastaan. Korona-aikana usein palveluja peruttiin. Tänään hän toteaa, että kyllä kannatti. Perhe sai ihanan perhehoitajan, joka on huolehtinut lasten tarpeiden lisäksi vanhempienkin yhteisestä ajasta. Yhteistä aikaa kun ei vauvojen syntymän jälkeen juuri ollut. Äiti kuvaa, kuinka syvälle mennyt uupumus ei helpota hetkessä. Monta kertaa on tullut tunne, että nyt elämä voittaa, minkä jälkeen uupumus on taas ottanut vallan. Äiti kertoo perhehoidon palvelun pelastaneen heidän perheensä. Vanhemmat toivovat vielä jonain päivänä selviävänsä ilman ulkopuolista apua. Äiti kuvaa tilannetta seuraavasti: ”Toivon, että kaksosperheisiin tarjottaisiin apua herkällä kynnyksellä. Koskaan ei tiedä, missä kenenkin ihmisen rajat kulkevat. Kynnys avun pyytämiseen on minulla edelleen korkealla.

Kukapa ei haluaisi pärjätä. Epäonnistumisen tunne on ollut välillä käsinkosketeltava. Kaksi vauvaa ei mene siinä kuin yksi.”

21

40 vuotta suurella sydämellä Aila Tarkkinen on työskennellyt Auta Lasta ry:n palveluksessa yhteensä kunnioitettavat 40 vuotta. Pitkä työrupeama tulee päätökseensä Ailan nyt jäädessä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Ei liene kenellekään yllätys, että 40 vuoteen on mahtunut monen monta tapahtumaa, ihmistä ja aikakautta, joita Aila istahti muistelemaan Heinäsalmikodin toimistossa vielä viimeisten työvuorojensa ratoksi.

A

ila tuli Heinäsalmikotiin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana harjoittelijana elokuussa vuonna 1975. ”Heinis” sijaitsi tuolloin Uusikadulla Oulun Heinäpäässä Helluntaiseurakunnan kupeessa, ja Hietasaaren vanhat puurakennukset toimivat vain kesänviettopaikkana. Silloinen Heinäsalmikodin johtaja oli Ailan sukulainen, mistä Aila tiesi alun perin lähteä harjoittelupaikkaa kyselemään. Ailalle on ensimmäisistä työvuorois-

”Nyt otetaan toisenlainen marssijärjestys, joka menee niin, että minä sanon, ja te teette just niinkö minä sanon!”

Heinäsalmikodissa Aila on työskennellyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1989.

22

ta jäänyt elävästi mieleen, kun hän sai tehtäväkseen lähteä kuuden pojan kanssa Heinäpään liikennepuistoon retkelle. Oulu oli tässä vaiheessa Ailalle vielä suht tuntematonta aluetta, ja vilkkaat pojat karkasivatkin Ailalta heti lähtiessä. Ailalla oli täysi työ pysyä lasten perässä ja löytää perille. Kun liikennepuistoon viimein päästiin, otti Aila lapset koolle ja ilmoitti asioiden etenevän tästä lähtien hieman eri tavalla: ”Nyt otetaan toisenlainen marssijärjestys, joka menee niin, että minä sanon, ja te teette just niinkö minä sanon!” Pojat olivat tapittaneet Ailaa ensin silmät pyöreinä, ja parin tunnin leikkimisen jälkeen oli lastenkodille palattu siistissä jonossa Ailan tahtipuikon mukaista vauhtia.

Alkuajoistaan Heiniksessä Aila kertoo myös, että kaikkia ohjaajia kutsuttiin tädeiksi, mikä ilmeisesti hieman huvitti 17-vuotiasta harjoittelijaa. Hietasaaren tehtiin siihen aikaan pyöräretkiä muun muassa potunnoston merkeissä. Uusikadun tiloja Aila luonnehtii kodinomaisiksi. Kolmen kuukauden harjoittelun loppuminen oli Ailalle kova paikka, ja hän edelleen muistaa, miten hänen kaitsemansa poikajoukko tuli linjaautoasemalla asti hyvästelemään Ailan tehdessä lähtöä takaisin kotipaikkakunnalleen Kemijärvelle. ”Ne lapset oli vähän resupekkoja kaikki. Yleensä vaatteet saatiin lahjoituksena, eikä ollut mitään vaaterahoja erikseen.

Ei se ollut niin nuukaa, että oliko lahkeessa 20 senttiä kasvunvaraa vai oliko jo venähtänyt niin että oli nilkat paljaana”, Aila muistelee lämmöllä näkyä bussiaseman laiturilla.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Aila pääsi taas ohjaamaan näitä ihastuttavia lapsia, joihin hän oli jo kovin ehtinyt mieltyä. Nimittäin vuonna 1977 Aila palasi emäntäkoulun käyneenä Heinäsalmikotiin hoitoapulaiseksi. Hän työskenteli myös Auta Lasta ry:n silloisessa Heinäsirkku-päiväkodissa muutaman vuoden. 1984 Aila lähti Helsinkiin Diakiin opiskelemaan kehitysvammaisten hoitajaksi ja valmistui sieltä heti seuraavana vuonna. 1986 Aila sai viran Tahkokankaalta, missä hän työskenteli toiveensa mukaan pienten lasten hoito- ja kuntoutusosastolla. Melkein neljä vuotta oli tullut Tahkokankaalla täyteen, kun Aila sitten näki Kalevassa ilmoituksen, jossa haettiin Auta Lasta ry:lle ohjaajaa. Aila muistaa, miten hänellä oli aina ollut kaipuu takaisin Heinäsalmikotiin. ”Hain virkaa ja sain sen. En kyllä olisi uskonut, kun hakijoita oli ilmeisesti ollut runsaasti”, Aila muistelee. Nyt Aila on työskennellyt Heinäsalmikodissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1989.

Heinäsalmikoti siirtyi vakituisesti Hietasaareen uusiin tiloihin 90-luvun alussa. Aila muistaa miten uusia rakennuksia poljettiin

JOHANNES LOMMA lastenkodin ohjaaja Auta Lasta ry

lasten kanssa ihastelemaan jo rakennusvaiheessa. Lapset olivat olleet erityisen innoissaan muun muassa runsaasta vessojen määrästä. Silloin 8-paikkaisen Heiniksen toiminta pyörähti Hietasaaressa uomiinsa ja lasten arki rytmittyi koulun sekä harrastusten parissa. Toimistossa ollut talon ainoa lankapuhelin saattoi olla soimatta monta päivää putkeen.

Ailan mukaan lasten kanssa touhuaminen oli siihen aikaan hyvin toiminnallista. ”Lapsille järjestettiin teemailtoja. Oli tikanheittoa ja saappaanheittoa. Pesäpalloakin pelattiin niin paljon, että sen aikainen johtaja kielsi lopulta pelaamisen, koska menee nurmikko rikki. Vuodessa pidettiin monia erilaisia tempauksia, ja joka viikko oli urheilupäivä, johon jokaisella lapsella oli velvollisuus osallistua.

Monesti mentiin bussilla Heinäpään kentälle luistelemaan. Vaikka joskus lapset vähän nurisivatkin, niin silti kaikki lähtivät ja mukavaa oli.”, Aila kertoo. Näihin aikoihin alettiin pitää myös nuorten palavereita. Palavereissa nuoret saivat opetalla olemaan yhdessä erimielisyyksistään huolimatta. ”Niin se menee elämässä, että aina ei voi valita, kenen kanssa on tekemisissä”, Aila summaa nuorten palaverien alkutaipaleen ideologian. Yhdessäoloa saatiin harjoitella myös erilaisilla retkillä ja reissuilla, joita tehtiin muun muassa Syöt-

teelle mökkeilyn merkeissä. ”Reissuilla ympäristön muutos vaikutti usein niin, että oltiin kaikki yhdessä ja erimielisyydet hetkeksi unohdettiin. Tehtiin hyvää ruokaa, pelailtiin ja saunottiin. Talvella käytiin saunasta hangessa pyörimässä.”

2004 aukaistiin osasto Rantaheinä. Tällöin Heinäsalmikoti oli kasvanut jo 19-paikkaiseksi ja Ailallakin oli yhdessä vaiheessa yhtä aikaa kuusi omaohjattavaa. Vuosian varrella Aila on ehtinyt ohjata satoja lapsia ja omaohjattaviakin on ollut paljon. Pisimpään Ailan omaohjattavana ollut nuori tuli Heinäsalmikotiin 7-vuotiaana ja lähti pois täysi-ikäisenä. ”Kaikki lapset ne ovat yhtä arvokkaita. Paljon kun ohjaa eri lapsia, niin ne pitempiaikaiset vain jää enemmän mieleen.”, Aila summaa ja jatkaa: ”Onhan siinä paljon muisteltavaa.

Kyllä se on ollu mulle semmoinen työ, että se on minun sydämen vienyt. Itte olen monesti miettinyt, että minkälainen työkaveri ja työntekijä olen. Sitäkin olen pohtinut, että jos minut olisi otettu huostaan… yrittänyt lapsen asemaan paneutua.”

Aila kertoo itse olleensa onnekas, kun sai lapsena kasvaa hyvässä kodissa, jossa pidettiin kuri, mutta myös rakastettiin. Kotioloilla on ollut vaikutusta myös Ailan ammatin valintaan. Vuonna 1969 Ailan ollessa 11-vuotias syntyi Ailalle pikkuveli, joka jäi synnytyksestä hädin tuskin henkiin kärsittyään hapen puutteesta. Tämän lisäksi lapsella todettiin downin syndrooma. “Ompa kumman näköinen vauva”, oli Ailan koulukaveri todennut Ailan ylpeänä esitellessä veljeään. Kaikesta huolimatta veli oppi asioita, joskin hitaasti. Aila kertoo, kuinka he koko perheen voimin riemuitsivat ja kannustivat aina uusien taitojen kehittyessä. Aila on vuosien varrella ollut veljensä tukena monessa asiassa. “Olen usein jälkeenpäin miettinyt, miten paljon tuo ´kummannäköinen´ veljeni onkaan rikastuttanut elämäämme. Varmaan pikkuveljen syntymä erilaisena jätti jälkensä, kun myöhemmin lähdin alaa opiskelemaan. Heinäsalmessakin on aina ollut myös erityislapsia.” Nykyään Ailan veli viettää hyvää ja tasapainoista elämää, käy suojatyössä ja harrastaa muun muassa bänditoimintaa.

Tietynlaista uskoa ja toiveikkuutta Aila on halunnut peräänkuuluttaa myös työssään: “Nuorille olen monesti sanonut, ettei me voida valita minkälaisina me synnytään ja minkälainen perhe ja kasvuympäristö me saadaan. Mutta sitten, kun kasvatte ja tulee ymmärrystä, niin voitte tehdä omia valintoja, ja sitä kautta tehdä omasta elämästänne hyvän. Ei kannata tuudittautua siihen, että on ollut huonot lähtökohdat.” Joku nuori olikin aikoinaan sanonut Ailalle, ettei rikkinäisestä astiasta saa uuden veroista. Tähän Aila oli todennut, että ei siitä ehkä uuden veroista saa, mutta toimivan kuitenkin. Aila kiittelee sitä, että monet Heinäsalmikodista lähteneet nuoret ovat päässeet elämässään eteenpäin ja lopulta siivet ovat kantaneet. Rajojen asettaminen on myös ollut olennainen osa Ailan

kasvatusfilosofiaa: ”Kyllä lapselle pitää sanoa ´ei´. Eihän siitä muuten mitään tule. Minkälaisia niistä kasvaisi, jos ei mitään rajoja ja rotia pidetä? Helposti lapset saattavat sanoa, että ´oletpa sinä äkäinen´, mutta onhan sitä äkäinen, jos asiat ei mene niin kuin on sovittu. En minä ainakaan osaa silloin näytellä, että ei tässä mitään.”

Tietenkään yli 40 vuotta kestänyt työura ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja vuosiin on mahtunut rankkojakin juttuja.

Monessa lapsuudessa on paljon rikottua, eikä kaikkia ole aina pystytty auttamaan. ”Kyllä sitä joskus on niin sydän karrella, kun on niin kauheita lapsikohtaloita, sille ei ole voinut mitään. Pitää vain tehdä parhaansa ja pi-

Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat aina olleet Ailalle rakkaita harrastuksia.

Kuva: Pertti Kukkonen.

”Kyllä sitä joskus on niin sydän karrella, kun on niin kauheita lapsikohtaloita, sille ei ole voinut mitään.

Pitää vain tehdä parhaansa ja pitää hyväksyä se, ettei kaikkia voi auttaa.”

Ailalle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali 6.12.2017. tää hyväksyä se, ettei kaikkia voi auttaa.” Aila kuitenkin kertoo aina pitäneensä työstään kokonaisvaltaisesti. Kysyttäessä, mikä häntä on auttanut työssä jaksamaan, antaa Aila kiitosta eritoten hyville työkavereille: “Monesti, kun tulee töihin, niin toimistosta kuuluu naurunremakka ja on hyvä rento meininki. Ei ole koskaan tarvinnut lähteä pitkin hampain töihin.” Ailan mukaan Heinäsalmessa tehdään töitä suurella sydämellä, ja myös molemminpuolinen luottamus johtajiston kanssa on ollut tärkeässä osassa hyvän työilmapiirin luomisessa. “Sekin on antanut uutta puhtia, kun näkee jonkun nuoren onnistuvan. Joku pienikin asia, jota on pitkään yritetty ja sitten se asia viimein korjaantuu. Siitä tulee tunne, ettei tämä aivan turhaa hommaa ole.”

Aila uskoo, ettei Heinäsalmikodissakaan ole aina toimittu oikein ja virheitä on tehty.

Hän sanoo kuitenkin, että aina on menty sen aikakauden ja sen tiedon, osaamisen ja ohjeistuksen mukaan, mitä milloinkin on ollut.

Vuoden 1975 ja vuoden 2021 välillä on tapahtunut paljon. Yhteiskunta ja sitä kautta

myös lastensuojelutyö ovat muuttuneet ja kehittyneet. Kehitys on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta ei ehkä pelkästään sitä. ”Ei tullut ennen 13-vuotias sanomaan, että mun exä anto mulle huumeita”, Aila kommentoi. Ailan mukaan ennen vanhaan asiat olivat yksinkertaisempia ja eläminen ehkä rennompaa. Vaikka aika onkin tuonut mukanaan pintapuolisia muutoksia ihmisten elämään, ovat perusasiat silti pysyneet Ailan mielestä samoina. ”Aamulla kouluun, illalla läksyt ja harrastukset. Uhkaa, kiristä ja lahjo. Lapsethan ovat samanlaisia, vaikka aikakausi muuttuu.”, Aila sanoo.

Nyt eläkepäivien koittaessa kertoo Aila olevansa iloinen, kun on aikaa tehdä asioita ilman, että elämää pitää rytmittää työvuorolistan mukaan. Pitkän urakan päättyminen on myös haikea asia, jota Aila kertoo prosessoineensa jo tovin aikaa viimeisten työkuukausien kuluessa: ”Läksiäisiä odotellessa on hyvin aikaa tehdä surutyötä, vaikka onhan sitä jo tehty tässä. Työkavereita tulee varmasti ikävä.”

•

23

Tunne- ja turvataitokasvatus suojaa haavoittuvassa asemassa olevaa lasta väkivallalta Kuva: Sanna Krook.

lirikosta todistavaa materiaalia jaetaan netin välityksellä tai se jää sinne pysyvästi. Somessa tapahtuvat seksuaalirikokset ovat piilorikollisuutta, johon on vaikeaa päästä käsiksi.

Digiturvataitojen vahvistamisella lapset ja nuoret tunnistavat internetin vaaroja, osaavat toimia niissä itseään suojelevalla tavalla, asettaa rajoja ja kertoa turvalliselle aikuiselle.

Lapset oppivat, että heillä on oikeus kasvaa ja elää turvassa, myös internetissä.

Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä suojelua

Kati Kettukivi.

O

ulussa on otettu käyttöön tunne- ja turvataitokasvatuksen toimintamalli, jonka kautta kaikki oululaiset lapset ja nuoret saavat tunne- ja turvataitokasvatusta esi- ja perusopetusyksiköissä syksystä 2021 alkaen.

Toimintamalli palkittiin Rikoksentorjuntaneuvoston rikoksentorjuntapalkinnolla vuonna 2021, jolloin kilpailun teemana oli alaikäisiin kohdistuvan kiusaamisen ja väkivallan ehkäiseminen. Tunne- ja turvataitokasvatuksen toteuttamisen kokonaisuutta on kehitetty ja pilotoitu Turvallinen Oulu-hankkeessa (2019–2022).

Turvataitokasvatuksen tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa kiusaamista, häirintää ja väkivaltaa niin kasvotusten kuin digitaalisissa ympäristöissäkin tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa niin lasten keskinäisissä suhteissa kuin myös aikuisten ja lasten välisissä suhteissa. Turvataitokasvatuksella vahvistetaan lasten ja nuorten itsetuntoa ja tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, selviytymistaitoja sekä digiturvataitoja. Lapsen ja nuoren tulee tietää ja tuntea olevansa arvokas ja tärkeä sekä hyvän kohtelun arvoinen, jotta hän myös haluaa puolustaa itseään. Turvataidot ovat muun muassa taitoa tunnistaa turvallisuutta uhkaavia tilanteita, taitoa tunnistaa hyvät ja huonot kosketukset sekä taitoa erottaa toisistaan hyvä

24

ja huono salaisuus, taitoa kunnioittaa omia ja myös toisen rajoja sekä taitoa toimia internetissä ja sosiaalisessa mediassa turvallisesti.

Turvataitokasvatuksen avulla edistetään lapsen ja nuoren omia taitoja puolustaa itseään ja rajojaan kiusaamisen, väkivallan, häirinnän, houkuttelun ja ahdistelun tilanteissa. Lapset oppivat, että heillä on oikeus kasvaa ja elää turvassa. Lapset ja nuoret oppivat turvaohjeet uhkaaviin tilanteisiin: sano jämäkästi ”ei”, poistu tarvittaessa tilanteesta ja kerro asiasta turvalliselle aikuiselle. Vastuu lasten turvallisuudesta on aina aikuisilla, ja sen vuoksi turvataitokasvatuksessa lapsia ohjataan kertomaan huolistaan turvalliselle aikuiselle.

Sosiaalinen media ja verkossa toimiminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Samalla kun yhteys ystäviin, tietoon ja kaikkeen muuhun hyvään kulkee lapsen mukana läpi päivän, myös sosiaaliseen mediaan ja verkkoon liittyvät uhat ovat läsnä kaikkialla. Seksuaalirikokset, häirintä ja kiusaaminen voivat tapahtua kasvokkaisten kohtaamisten lisäksi kännykällä tai internetissä. Netissä tapahtuneella seksuaaliväkivallalla voi olla yhtä vakavat haittavaikutukset lasten mielenterveyteen ja elämänlaatuun kuin netin ulkopuolella tapahtuvilla teoilla. Erityispiirteenä netissä tapahtuvan seksuaaliväkivallan haittavaikutuksena on pelko ja häpeä siitä, että seksuaa-

Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ovat erityisessä riskissä joutua väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vammaiset ja toimintakyvyltään rajoitteiset lapset ja nuoret, etniset ryhmät ja kieli- ja kulttuurivähemmistöt, lapset lastensuojelun sijoituksissa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret. Turvallinen Oulu -hanke suunnitteli ja toteutti tunne- ja turvataitokoulutusta haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille sekä heidän parissaan työskenteleville aikuisille. Toteutuksien avulla kartoitettiin edellämainituille ryhmille suunnatun turvataitokoulutuksen tarvetta ja toimintamalleja. Myös Auta Lasta ry:n ylläpitämässä Heinäsalmikodissa toteutettiin neljän kerran turvataitokasvatuksen kokonaisuus, jonka teemat koostuivat digiturvataidoista, omista rajoista, seurustelusta ja seksuaalisuudesta sekä päihteistä.

Oleellista on muistaa, että vastuu lasten turvallisuudesta on kuitenkin aina aikuisella ja aikuisen velvollisuus on opettaa näitä taitoja. Turvallinen Oulu -hankkeen tuottamat tunne- ja turvataitokasvatuksen opetusmateriaalit on julkaistu osoitteessa www.turvataitokasvatus.fi ja ne ovat kaikkien maksuttomasti ja vapaasti käytettävissä.

KATI KETTUKIVI projektijohtaja Oulun kaupunki, Turvallinen Oulu -hanke

Salon Virho 80 vuotta juhlagaala lauantaina 22.1.2022 tapahtumakeskus Tullisalissa Oulussa

Salon Virho on yksi Suomen tunnetuimmista ja alallaan pisimpään toimineista yrityksistä, joka tarjoaa monipuolisia kampaamo- ja parturipalveluita ammattitaidolla Oulun keskustassa ja Helsingissä. Salon Virho kouluttaa 17:ää hiusalan ammattilaistaan jatkuvasti sekä Suomessa että ulkomailla.

Liput ovat myynnissä: Salon Virhon Oulun liikkeessä sekä verkkokaupassa.

Vuonna 2022 Salon Virho juhlii 80 vuotista taivaltaan. Juhlavuoden avauksen kunniaksi Salon Virho järjestää gaalan, joka sisältää juhlanäytöksen, buffet-illallisen, arpajaiset ja huutokaupan. Virallisen iltaohjelman jälkeen ilta jatkuu live-musiikin tahdissa.

Juhlanäytöksen sekä huutokaupan tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Auta Lasta ry:lle

Työntekijäesittely

A

loitin Heinäsalmikodissa ohjaajana tammikuussa 2020, ja saman vuoden elokuussa sain Heinikseen vakituisen työsopimuksen. Koulutukseltani olen sosionomi. Ikää löytyy 34 vuotta. Perheeseeni kuuluvat itseni lisäksi avovaimo, kolmen kuukauden vanha tyttäremme sekä avovaimon 12-vuotias poika. Harrastuksiakin on. Niistä mainittakoon monipuolinen kuntoilu sekä luontoretkeily, joita tilaisuuden tullen pyrin soluttamaan ohjaustyössä nuortenkin virikkeeksi. Toisinaan tulee myös luettua kirja, ja ehkä vähän kirjoiteltuakin. Heinäsalmikoti on osoittautunut varsin mieleiseksi työpaikaksi.

JOHANNES LOMMA

25

Kuva: Hanna Pitkälä

Lapsirikas toiminta Arjen tukea lapsiperheille Lapsirikas-toiminta tarjoaa matalan kynnyksen arjen apua monilapsisille perheille Oulun kaupungin ja Raahen seutukunnan alueilla. Vapaaehtoistoimintaa tehdään perheiden kodeissa tai lapsiparkeissa. Perheet saavat arkeensa tukea erilaisiin kuormittaviin elämäntilanteisiinsa.

Poikkeavasta ajasta huolimatta perheet ovat saaneet runsaasti apua Lapsirikastoiminnan kautta. Ennaltaehkäisevä arjen tuki on koettu merkitykselliseksi ja voimaannuttavaksi. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys vanhempien hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Samalla lapset ovat saaneet virikkeellistä toimintaa kotiarkeen ja lisää turvallisia aikuisia lähelleen.

Kuva: Hanna Pitkälä

LAPSIPARKKEJA JA YHTEISTYÖVERKOSTOJA Raahen seutukunnassa Lapsirikas-toiminta on kotikäyntien lisäksi mukana useassa yhteistyötahojen kanssa toteutettavissa maksuttomissa lapsiparkeissa. Tänä vuonna lapsiparkkeja on ollut Siikajoen ja Raahen alueella.

Raahen, Siikajoen ja Vihannin parkit on järjestetty yhteistyönä Siikajoen kunnan, seurakunnan, perhetyön ja 4H-liiton kanssa. Yhteistyökumppaneiden lisäksi mukana on toiminut vapaaehtoisina useita ylä-aste- ja lukioikäisiä nuoria.

Vihannissa lapsiparkki on järjestetty viikoittain ja siellä parkkitoiminnalle on ollut erityisen paljon kysyntää. Perheet ovat kokeneet saavansa sen kautta ison avun arkeensa. Parkkeihin on voinut tuoda 1–10-vuotiaita lapsia, joten apu on ollut isoille ja pienemmillekin perheille tarpeellista ja vaikuttavaa.

METSÄKERHO VIE LAPSET LUONTOON Revonlahdella Lapsirikas-toiminta on pitänyt metsäkerhoa 4–5-vuotiaille lapsille Siikajoen kunnassa toimivan Lysti Liikkua-hankkeen kanssa yhteistyönä. Kerhossa on ollut mukana kotona hoidettavia lapsia yhdessä päiväkotilasten kanssa.

Kerhossa on tutustuttu luontoon erilaisten leikkien, kuvien ja tunnetaitotehtävien avulla. Ympäristöä on havainnoitu eri aisteja käyttäen. Lopuksi on kokoonnuttu syömään eväitä laavulle ja kerrattu samalla, mitä sillä kerralla opittiin luonnosta.

Lopuksi on jäänyt vielä aikaa vapaalle leikille.

HANNA PITKÄLÄ, vapaaehtoistyön koordinaattori Auta Lasta ry Lapsirikas –toiminta, Raahe

26

Kuva: Hanna Pitkälä

Hyvän jälkiä ja hengähdyshetkiä Toissa kesänä lähdin kotiäitivuosien jälkeen sote-alan työvoimakoulutukseen ja päädyin harjoitteluun Lapsirikkaaseen. Oli ihmeellinen tunne saada tehdä itselleni niin merkityksellistä työtä. Minulle oli hyvin luontevaa asettua työntekijän rooliin, koska perheen näkökulma oli itselle niin tuttu.

Onnekseni sain jatkaa työskentelyä Lapsirikkaassa ja näin olla osaltani auttamassa perheitä Oulun alueella. Olen kohdannut paljon erilaisia perheitä ja elämäntilanteita, saanut kuunnella, ohjata ja järjestää tukea.

Ymmärrykseni erilaisia perheitä ja moninaisia arjen haasteita kohtaan on kasvanut.

Toiminnassamme on vuoden aikana ollut vapaaehtoisten ja työkokeilijan lisäksi paljon eri oppilaitosten opiskelijoita tekemässä tärkeää vapaaehtoistyötä. Olen saanut oppia jokaiselta tekijältä paljon ihmisten tasa-arvoisesta kohtaamisesta sekä lasten yksilöllisestä huomioimisesta. Olen kokenut, että tekijämme toimivat perheissä täydestä sydämestään.

Olemme voineet tarjota apua lapsiperheille monenlaisiin tarpeisiin. Useat per-

heet tarvitsevat lastenhoitoapua tärkeiden käyntien ajaksi. Aina töissä oleva vanhempi ei pääse hoitamaan lapsia esim. neuvolakäynnin tai lääkärikäynnin ajaksi. Meidän apumme voi olla myös hengähdystauon tarjoamista kotiäidille. Äiti pääsee esimerkiksi lenkille tai rauhassa kauppareissulle ilman lapsia. Parisuhdeaikaa iltaisin olemme antaneet perheille, joilta tukiverkosto puuttuu. Päätarkoituksena toiminnassamme onkin tarjota vanhemmille hengähdystaukoja ja samalla antaa lapsille erityisiä hetkiä arkipäiviin.

Lapsiperheen arki on rikasta ja rakasta.

Lapset tuovat elämään väriä ja valoa, iloa ja lämpöä. Lapsiperheiden elämä on kuitenkin hyvin haavoittuvaista. Pienetkin muutokset voivat horjuttaa tasapainoa, kuormittaa ja aiheuttaa ulkopuolisen tuen tarvetta. On tärkeää pysähtyä hetkittäin kuuntelemaan itseään ja muita perheenjäseniä. Kuormittava vaihe elämässä vaikuttaa perheessä jokaiseen.

Moni meistä muistelee lapsuutensa kodinhoitajia lämmöllä. Pulla ja hyvä ruoka tuoksui kotona ja turvallinen aikuinen ehti lisäksi leikittää ja puistoillakin. Apu oli aina

Helena Kokko. saatavilla, kun perheen tilanne sitä vaati. Tällaista tuen turvaa toivoisin lapsiperheille tänäkin päivänä. Arjen tuen merkitys on sanoin kuvaamattoman suuri. Pienillä teoilla voidaan jättää tärkeitä hyvän jälkiä perheisiin.

HELENA KOKKO Kehittämissuunnittelija Auta Lasta ry, Lapsirikas –toiminta www.lapsirikas.fi

Kuva: Studio P.S.V.

Hei, nimeni on Salla Jämsén ja olen uusi kehittämissuunnittelija Lapsirikas -toiminnassa. Sydäntäni lämmittää, ja tunnen suurta ylpeyttä päästessäni astumaan mukaan näin upeaan ja ammattitaitoiseen yhteisöön, jota Auta Lasta ry edustaa. Vahvuuksiani ja painopisteitä työssäni ovat perhetyö, erityislapsityö, omaishoitotyö, sekä kuntoutuksen kenttä. Työskentelyni on jo vuosia tähdännyt eriarvoisuuden vähentämiseen niin yksilön kuin yhteisöjenkin tasolla. Olen kehittämisen ja palveluiden tuotteistamisen sekä tuottamisen moniosaaja."

27

Musiikkia kovolle ja korville Kuva: Tuomo Mulari

Kuva: Tuomo Mulari

A

uta Lasta ry:n 50-vuotis juhlavuonna Oulun Teekkariyhdistykseltä saamamme lahjoituksen avulla saimme uudistettua palvelukeskuksemme musiikkihuoneen välineistöä. Instrumenttien ja äänentoistotarvikkeiden päivityksen lisäksi musiikkihuoneeseen hankittiin kotistudiolaitteisto tietokoneineen ja DAW-ohjelmistoineen.

Musiikkihuoneessa voidaankin nyt musiikin kuuntelun ja soittamisen lisäksi tehdä äänityksiä ja oppia samalla äänitysten tekemisessä tarvittavia taitoja.

Musiikin tekemisestä kiinnostuneiden nuorten kanssa olemme äänitelleet coverja myös nuorten itsensä kirjoittamia biisejä. Omien musiikkiäänitysten tekeminen ja kuuntelu on erittäin hyvä keino kehittää omaa musiikillista osaamista, olipa sitten kyseessä soittaminen, laulaminen, säveltäminen tai sanoittaminen.

TUOMO MULARI

Kuva: Riku Mikkonen

Eeva Rahko 50 vuotta

A

uta Lasta ry:n varapuheenjohtaja, syöpätautien erikoislääkäri Eeva Rahko juhli 50 -vuotissyntymäpäiväänsä elokuussa Oulussa. Virallinen syntymäpäivä oli jo kevättalvella, mutta koronavuosi siirsi juhlien ajankohdan loppukesään. Eeva on ollut jäsenenä Auta Lasta ry:n hallituksessa vuodesta 2006 alkaen, ja varapuheenjohtajan pestiä hän on hoitanut vuodesta 2009 alkaen.

Eeva tahtoi osoittaa syntymäpäivänsä huomionosoitukset Auta Lasta ry:n päiväkotien leluhankintoihin ja lastenkodin harrastusvälinehankintoihin. Yli tuhannen euron lahjoituksella lastenkodissa lauletaan jatkossa uusilla karaokelaitteilla online- laulukirjastoineen ja päiväkodeissa leikitään uusilla mukavilla sisä- ja pihaleluilla.

Kuvassa keskellä päivänsankari Eeva Rahko vierellään Auta Lasta ry:n puheenjohtaja Marja-Leena Kemppainen ja toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen.

28

Harjoittelu

HEINÄSALMIKODILLA Kuva: Tuomo Mulari

Suoritin viimeisen ammattiharjoitteluni Heinäsalmikodilla syksyllä 2021. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta lastensuojeluyksikössä työskentelystä, mutta harjoittelun aikana Heinäsalmikodin toimintatavat tulivat tutuiksi. Työyhteisön jäsenet ottivat minut lämpimästi vastaan ja työskentely heidän kanssaan tuntui alusta asti luontevalta. Sain harjoitteluni aikana ohjausta oman lähiohjaajani lisäksi myös muilta työntekijöiltä. En joutunut missään tilanteessa jäämään ajatusteni tai kysymysteni kanssa yksin. Oman ammatillisen oppimiseni

kannalta oli tärkeää, että pääsin myös osallistumaan moniammatillisiin palavereihin.

Yhdeksän viikkoa kestänyt harjoittelu mahdollisti myös sen, että ehdin rauhassa tutustua Heinäsalmikodissa asuviin nuoriin, joiden kanssa tulikin touhuttua monenlaista. Hietasaaren luontopolkujen läheisyys mahdollisti hyvällä säällä virkistävät kävelylenkit ja sateisella säällä Heinäsalmikodin omassa bänditilassa Puuhalassa oli mahdollista käydä soittamassa ja laulamassa. Myös erilaisten lauta- ja korttipelien pelaaminen oli suosittua ajanvietettä, etenkin iltaisin. Heinäsalmikodin päivä- ja viikkorutiineihin totuttuani, aamu- ja iltavuoroja tehdessä viikot kuluivat hyvin nopeasti ja pian harjoitteluni tuli päätökseen. Sain arvokasta käytännön kokemusta lastensuojeluyksikössä työskentelystä. Päällimmäisenä positiivisena asiana mieleeni jäi ammattitaitoinen, toimiva työyhteisö ja hyvä työilmapiiri, jotka loivat luottamuksen tunnetta.

-JAANA

Uudistuksia Heinäsalmikodin kuntosalille Kuva: Tuomo Mulari

H

einäsalmikodin kuntosalia päivitettiin uuteen uskoon keväällä 2020. Osittain varaston virkaa toimittanut tila siivottiin turhasta romusta, ja rikkinäiset kuntosalilaitteet vaihdettiin uusiin. Uutena hankintana salille tuli Tunturi Power Rack treenikehikko, joka mahdollistaa niin jalkojen kuin ylävartalonkin monipuolisen treenaamisen omalla painolla tai levytangon kanssa. Salille ostettiin myös Tunturin säädettävä treenipenkki, joka mahdollistaa käsipainoliikkeiden moninaiset variaatiot, ja penkin voi yhdistää treenihäkinkin kanssa harjoitteluun. Lisäksi salille hommattiin uusi levytanko ja siihen sopivia levypainoja.

Salilla on nyt tilaa sen verran, että maastaveto- ja kyykkytreenit voi tehdä turvallisesti.

Vanhasta voimaharjoitteluvälineistöstä käyttöön jäi yksi pienempi ja yksi isompi levytanko painoineen, eri painoisia käsipainoja, kahvakuulia sekä penkkipunnerruspenkki. Lisäksi salilta löytyy tukevaan telineeseen kiinnitetty nyrkkeilysäkki, jonka käyttöön löytyy mukavasti tilaa. Kokonaisuuden kruunaavat laadukkaat patjat, joiden päällä ahkera treenaaja voi harjoituksen päätteeksi kiusata vaikkapa vatsalihaksiaan.

JOHANNES LOMMA 29

PERTTI KUKKONEN Kuva: HEINÄSALMIKODIN ARKISTO

Hyvät Samin läheiset, hyvä saattoväki

Jouni Laakkonen

11.12.1940 – 20.7.2021

A

uta Lasta ry:n perustajajäsen ja pitkäaikainen vapaaehtoistyöntekijä Jouni Laakkonen nukkui pois keskikesällä 80-vuotiaana.

Jounia voi hyvällä syyllä pitää Auta Lasta ry:n ensimmäisenä ja laajemminkin koko lastensuojelun yhtenä ensimmäisistä kokemusasiantuntijoista, koska suurin osa hänen omista lapsuusvuosistaan kului lastensuojelun sijaishuollossa.

Seurakuntalehti Rauhan Tervehdys julkaisi 23.4.2009 haastattelun Jounin elämästä, josta seuraavassa muutamia lainauksia. Heti syntymänsä jälkeen Jouni sijoitettiin neljäksi vuodeksi lastenkotiin.

Jounin kaksosveli sijoitettiin perheeseen, ja veljekset kohtasivat ensimmäisen kerran vasta nuoruusvuosina. Lastenkodissa vietettyjen ensimmäisten elinvuosien jälkeen Jouni pääsi takaisin kotiin äidin luo. Koulunkäynti ei pientä Jounia kiinnostanut, ja vilkkauttaan hän joutui tekemisiin virkavallankin kanssa. Kotona elämä oli taloudellisesti niukkaa ja lopulta äidin ja isäpuolen kanssa asuttujen lapsuusvuosien jälkeen Jouni sijoitettiin 11-vuotiaana Laukaassa sijaitsevan vastaanottokodin kautta Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Käyrän koulukotiin.

Seitsemän vuotta 1950-luvun koulukodissa olivat Jounin mukaan raskasta aikaa. Kuri oli kova ja laitosyhteisössä vallitsi vankilamainen hierarkia poikien keskuudessa. Täysi-ikäistyttyään Jouni palasi koulukotisijoituksen päätyttyä takaisin Ouluun. Ahkerana nuorena miehenä hän halusi päästä hankkimaan elantonsa rehellisesti työelämässä, mutta ennakkoluulot yhteiskunnassa olivat kovat, kun koulutodistuksessa näkyi koulukodin leima. Työelämä kuitenkin aukesi, kun hän heitti todistukset pois ja lähti todistamaan ahkeruuttaan töitä tekemällä. Monipuolisen

30

työuran päätteeksi Jouni jäi eläkkeelle toimittuaan vuosia kiinteistöhuollon yrittäjänä työllistäen itsensä lisäksi lukuisia muitakin työntekijöitä. Työnantajana Jouni muisti oman nuoruutensa haasteet, ja hän olikin tukemassa monen heikommassa työmarkkinatilanteessa olevan nousemista jaloilleen. Myös lastenkodin nuorille löytyi kesätyöpaikkoja Jounin kiinteistöhuollon ruohonleikkaajina.

Hengellisen herätyksen Jouni koki parikymppisenä nuorena miehenä. Tätä kautta hän löysi mukaan myös Oulussa Annikki Raatikaisen aloittaman lastenkotitoiminnan kehittämiseksi koolle kutsutun uuden yhdistyksen perustamiskokoukseen. Ja tästä alkoikin vapaaehtoistyö, joka kesti koko Jounin loppuelämän ajan. Jouni toimi useaan otteeseen Auta Lasta ry:n hallituksessa sekä osallistui monenlaiseen toimintaan lastenkodin lasten tukena ja yhdistyksen kiinteistöjen huoltotöissä. Eturivin näkyvät paikat eivät Jounia kiinnostaneet, mutta kun tarvittiin käsillä töitä tekevää talkoolaista, oli hän aina valmis. Jounin komea parta ja matala ääni tekivät hänestä itseoikeutetun joulupukin tuuraajan lastenkodin joulujuhliin. Ihmettelivätpä jotkut pienimmät lapset Jounin istahdettua kesällä lastenkodin kahvipöytään sitäkin, miten joulupukki on liikkeellä, vaikka jouluun on vielä pitkä aika.

Eila -vaimon ja Jounin perheeseen syntyi neljä lasta, ja perhe ehti kasvaa Jounin eläessä lukuisilla lastenlapsilla ja lastenlastenlapsillakin. Silti Jounilla riitti välittämistä ja rakkautta aina myös Heinäsalmen lastenkodin lapsille. Auta Lasta ry:ssä muistamme kiitollisuudella Jounin lastenkodin hyväksi tekemää työtä ja valoisaa persoonaa.

AUTA LASTA RY Kotia lähellä

A

uta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää Oulussa 14 -paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21 -paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 30 -paikkaista päiväkoti Laululintua. Auta Lasta ry:n palvelukeskus Heinäsalmessa toimivat yhdistyksen keskustoimisto, Heinäsalmikoti, perhehoitopalvelujen toimisto sekä päiväkoti Eväsreppu. Heinäsalmi sijaitsee luonnon keskellä Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Päiväkoti Laululintu sijaitsee Intiön kaupunginosassa vanhalla puukasarmialueella. Auta Lasta ry:n yleishyödyllisen kehittämistoiminnan toimistot sijaitsevat Oulussa järjestötalo Kumppanuuskeskuksessa, Raahessa Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän Soft poliksessa sekä Turussa perhetalo Heidekenissa.

Auta Lasta ry osallistuu aktiivisesti lastensuojelun vaikuttamis- ja edunvalvontatyöhön myös valtakunnallisella tasolla. Yhdistys toteuttaa yleishyödyllisenä toimintana mm. lasten hyvinvointia edistäviä kehittämishankkeita yhteistyössä julkisten palveluiden sekä toisten järjestötoimijoiden kanssa. Auta Lasta ry on jäsenenä Lastensuojelun Keskusliitossa, Erityishuoltojärjestöjen Liitto Ehjä ry:ssä, Lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:ssä, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:ssä sekä Kristillisten koulujen ja päiväkotien liitto ry:ssä.

31

Auta Lasta ry Kotia lähellä vuodesta 1969 Jokainen lapsi, nuori ja perhe kokee elämänsä hyväksi ja turvalliseksi

Lähimmäistä rakastaen

Eteenpäin suunnaten Autamme lapsia, nuoria ja perheitä elämänpolun eri vaiheissa.

Lähimmäistä rakastaen Yhdessä tehden Eteenpäin suunnaten -Auta Lasta ry-

32