Ei aika riennä, me riennämme

Ei aika riennä, me riennämme PERTTI KUKKONEN toiminnanjohtaja Auta Lasta ry

Kuva: Jaakko Mylly

Tämän tekstini otsikko on lainattu toimittaja -kirjailija Juhani Mäkelän ajatelmasta. Huomasin lokakuussa kuluneen 30 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tutustuin Auta Lasta ry:n toimintaan. Tulin tuolloin syksyllä 1991 opintoihini kuuluvalle viiden viikon harjoittelujaksolle oululaisen lastenkotiyhdistyksen ylläpitämään lastenkotiin, josta etukäteen en tiennyt yhtään mitään. Tämä opiskeluharjoittelu aloitti minulle elämänmittaisen lastensuojelun käytännön jakson, joka on jatkunut Auta Lasta ry:ssä tuosta alkaen. 23 -vuotiaan nuoren miehen maailmassa lastensuojelu herätti paljon kysymyksiä. Ensimmäisellä tutustumisvierailullani Heinäsalmen lastenkotiin kysyinkin töissä tuolloin olleelta Aila -ohjaajalta kysymyksen ”mitä te täällä oikeastaan teette?”. Vuosien varrella Aila on aika ajoin muistuttanut minua tästä kommentista kysymällä, joko asia on minulle valjennut. Tutkintotodistuksen jälkeen kokemus omasta ammattiosaamisesta oli vahva, mutta kokemuksen lisääntyessä huomasin tietäväni yhä vähemmän lopullisia totuuksia. Ajan kuluessa pääsin vähitellen tutustumaan lastensuojelun verkostoihin erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. Tuolloin alle kolmekymppisenä johtajana ihmettelin, miten alalla työskentelevien keski-ikä on niin korkea. Nyt edustan itse tuota seniori-ikäryhmää ja huomaan alalle tulleen paljon nuoria osaajia. Omassa perheessänikin pari vuosikymmentä jatkunut pikkulapsiperheen arki on suuntautumassa yhä enemmän lapsuuden katsomiseen isovanhemmuuden kautta. Useamman sukupolven lapset ovat vuosikymmenten saatossa kulkeneet Auta Lasta ry:n kotien kautta. Nykyään on ilo kohdata monia lastenkodissa tutuiksi tulleita entisiä lapsia, nykyisiä aikuisia, eri yhteyksissä. Jotkut heistä vierailevat Heinäsalmessa kertomassa työ- ja perhekuulumisistaan, ja onpa osa heistä päätynyt myös työskentelemään Auta Lasta ry:ssä työkaverinani. Aivan kaikkien kohdalla elämä aikuisena ei ole kuljettanut yhtä hyvin, kun tuttu nimi tulee joskus vastaan maakuntalehden rikosuutisoinnissa.

Kasvatusajattelu ja koko yhteiskunta on kasvattajaurani aikana muuttunut huomattavasti. Matkapuhelimia ei 1990-luvun alussa ollut, sosiaalinen media ei ollut hyvässä ja pahassa mukana, huumeita ei ollut nykyisen lailla lasten saatavilla eikä yhteiskuntamme ollut tämän päivän lailla yhtä moninainen ja monikulttuurinen. Tämän päivän lapset ovat monessa mielessä paljon valistuneempia kuin ennen, vaikka toisaalta eriarvoistumisen myötä myös väkivalta ja kiusaaminen ovat raaistuneet. Myös lastensuojelussa lainsäädäntö on kehittynyt, ammattiosaaminen lisääntynyt ja menetelmäosaaminen parantunut. Tästä huolimatta yhteiskunnan muuttuminen haastaa kuitenkin myös lastensuojelua. Vaikeimmin päihteiden, rikollisuuden ja väkivaltaisen käyttäytymisen kanssa oireilevat lapset ja nuoret tarvitsevat erilaista sijaishuoltoa kuin pienet lapset, vanhempien ongelmien seurauksena sijaishuoltoon tulleet tai psykiatristen haasteiden takia laitoshuoltoa tarvitsevat lapset. Yhdellä muotilla ei voida vastata kaikkien lasten elämässä vastaan tuleviin haasteisiin.

Pitkäaikaiset ja uskolliset luottamushenkilöt, talkooväki ja muut työmme tukijat ovat olleet Auta Lasta ry:n historiassa ja kasvussa merkittäviä tekijöitä ja mahdollistajia. Auta Lasta ry:n perustajajäsen Jouni Laakkonen nukkui pois kesällä. Jounin voi sanoa olleen koko Auta Lasta ry:n historian ensimmäinen kokemusasiantuntija jo lastenkotiyhdistystä 1969 perustettaessa. Jounista enemmän toisaalla tässä lehdessä. Yhdistyksen viimeinen keskuudessamme oleva perustajajäsen, 94 -vuotias Veli Koskela, osallistuu vieläkin yhdistyksen toimintaan askartelemalla yhdistyksen arki- ja varainhankintakäyttöön punottuja muovikoreja. Vuosikymmenten aikana Veli on johtanut ja organisoinut yhdistyksen rakennushankkeita sekä toiminut useampaan otteeseen Auta Lasta ry:n hallituksen puheenjohtajana. Hänelläkin vahva side yhdistykseen on pysynyt läpi vuosikymmenten.

Vuodesta 1977 alkaen Auta Lasta ry:n palveluksessa työskennellyt Aila Tarkkinen jää tammikuussa eläkkeelle lomailtuaan sitä ennen kertyneet vuosilomansa pois. Erityisesti yhdistyksen Heinäsalmikodissa työntekijöiden pysyvyys on ollut ainutlaatuista. Ohjaustyötä tekevän henkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika Heinäsalmikodissa tätä kirjoittaessani on yli 14 vuotta. Lasten elämässä ihmissuhteiden pysyvyys on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Lastensuojelussa tämä on tärkeä asia paitsi sijaishuollon henkilöstön myös lasten läheisten mukana pitämisen osalta.

Työntekijöillemme haluan tässäkin lausua suuren kiitoksen. Lokakuussa yhdistyksen henkilöstölle toteutetun hyvinvointikartoituksen 50 kysymykseen vastasi 42 työntekijää eli noin 90 % työntekijöistä. Vastausten yleisarvosanaksi tuli 4,3 eli erinomainen. Kartoitukseen yhtenä mittarina kuului kansainvälinen eNPS -työntekijän nettosuositteluindeksi, jolla voidaan kartoittaa työyhteisön henkilöstön sitoutumista työpaikkaansa. Tässä mittauksessa vastataan pisteytyksellä kysymykseen ”Kuinka todennäköistä on, että suosittelisit työnantajaasi ystävällesi tai kollegallesi?”. Mittauksessa pisteytetyt tulokset asettuvat välille -100 - +100, ja arvioinnin karkeassa jaottelussa pisteet välillä 0-20 tarkoittavat hyvää tulosta, 20-40 erinomaista tulosta ja 40-100 huipputulosta. Yhdistyksen koko toiminnan tulos oli huikea 67, ja kaikkien erikseen mitattujen yksiköiden (lastensuojelu, varhaiskasvatus, kehittämistoiminta ja tukipalvelut) arvo ylitti huipputuloksen rajan 40. Lastensuojelun (lastenkoti ja perhehoito) tulos nousi jopa lukemaan 88. Tulos kertoo vahvasta keskinäisestä kunnioituksesta ja tärkeäksi koettuun työhön sitoutumisesta. Vanhempien parisuhteen sanotaan usein muodostavan lapsen turvallisen kodin. Tämä pätee yhtä lailla sijaishuoltoyksikössäkin, eli lastenkodin kodinomaisuus syntyy työvuorojen vaihtumisenkin myötä jatkuvassa välittävässä yhteisöllisyydessä.

Työmme lasten auttamiseksi jatkuu tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Tämäkin päivä on huomenna historiaa, mutta lasten kanssa toimimisen voisi kiteyttää Goethe -sitaattiin ”mikään ei ole arvokkaampaa kuin tä mä päivä”. • -