Perhehoitajan tuki on arjessa tärkeää

KIRSI KÄLKÄJÄ, perhehoitaja

Kuva: Kirsi Kälkäjä.

Ajattelen, että on tärkeää tukea perhettä herkästi ja uskon, ettei tukea turhaan pyydetä.

Kirsi Kälkäjä.

Olen toiminut mieheni Timon kanssa perhehoitajana reilun kymmenen vuoden ajan. Meillä on kolme biologista lasta, jotka ovat jo kaikki aikuisia. Meillä on pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia, joista osa on asunut meillä jo kymmenen vuotta. Lisäksi meillä on ollut lyhytaikaisesti muutama lapsi sekä tukilapsia perhehoitajuuden alkuvaiheessa. Alun perin lähdimmekin tähän perhehoitajuuteen, kun perheeseemme tuli tukilapsi. Meille tulleista lapsista nuorin oli tullessaan kahden viikon ikäinen vauva ja vanhimpana meille asumaan tullut lapsi oli tullessaan viisivuotias. Kerron tähän kokemuksia ja ajatuksia perhehoitajan tuesta.

Alkuun, kun lapsi on tullut perheeseemme, olen kokenut, että on todella tärkeää saada mahdollisimman kattavasti tietoa lapsesta. Jos lapsella on ollut tuen tarpeita, on ollut tärkeää, että heti mietitään, mitä se käytännössä merkitsee lapselle ja meidän perheellemme. Mitä odotetaan minulta ja mieheltäni perhehoitajana, ja millaista tukea lapsi ja koko perhe tarvitsee.

Luottamuksen ja yhteistyön sujuvuuden sosiaalityöntekijöiden kanssa olen kokenut erittäin tärkeäksi, varsinkin, kun lapsella on tuen tarpeita. Sosiaalityöntekijän mukana olo on ollut tärkeää muun muassa erilaisissa lapsen palavereissa. Niissä on ollut tunne, että sosiaalityöntekijä on lapsen ja meidän puolellamme. Sitä kautta on ollut hyvä miettiä tukikeinoja lapselle ja tarvittaessa koko perheelle. Tärkeää on myös ollut, että sosiaalityöntekijä käy näkemässä lasta meillä ja näkee samalla koko perhettä. Samoin koulupalavereissa mukana ollessa, sosiaalityöntekijä on kuullut suoraan palautteen koululta, kuinka lapsella siellä sujuu. Tarvittaessa on mietitty tukikeinoja kouluun, mikä on lapsen parhaaksi. Sillä voi olla merkitystä myös lapsen arkeen kotona.

Perhehoitajana näen lapsen arkea eniten, minkä huomioon ottaminen ja arvostaminen on minusta tärkeää. Kun mietitään perheelle annettavaa tukea, minun mielestäni on kuunneltava perheen toiveita ja ajatuksia. Tuki, jonka perhe kokee lapselle ja koko perheelle sopivaksi, on näin merkityksellisempää. Ajattelen, että on tärkeää tukea perhettä herkästi ja uskon, ettei tukea turhaan pyydetä.

Olen osallistunut perhehoitajien koulutuksiin ja työnohjaukseen. Niistä olen saanut uusia näkemyksiä ja vinkkejä arkeen. Osallistuin perhehoitajuuden alussa yksilötyönohjaukseen, mutta useita vuosia olen käynyt ryhmätyönohjauksessa, jonka olen kokenut itselleni sopivaksi. Siinä työnohjaajan näkemyksen lisäksi olen saanut myös vertaistukea muilta perhehoitajilta. Vertaistuki perhehoidossa on ollut todella tärkeää, kun sitä on niin paljon itsekseen lasten kanssa arjessa. Yksilötyönohjauksen koen tärkeäksi, kun arjessa on haasteellisempia hetkiä, eikä halua tai pysty jakamaan asioita muiden perhehoitajien kesken. Myös erilaisiin tapahtumiin ja näkemisiin muiden perhehoitajien kanssa olen osallistunut, koska ne piristävät ja siellä on ollut mukava nähdä vertaisia.

Myös yhteistyö ja tapaamisten sujuvuus lasten biologisten vanhempien ja suvun kanssa on helpottanut arkeamme. Kun jotain selvitettävää on ollut, yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa on helpottanut tilannetta.

Perhehoitajuutemme alussa jäin kotiin lasten kanssa, ja mieheni kävi töissä kodin ulkopuolella. Jäin kotiin, koska meille tulevat lapset olivat pieniä ja muutenkin arki muuttui suuresti aikaisemmasta. Meille tarjottiin hoitoapua alkuun tarvittaviin menoihin. Lisäksi meille luvattiin kuukaudessa 2 vuorokautta vapaata. Hoitoapu oli aluksi sitä, että hoitajat vaihtuivat. Huomasimmekin pian, ettei se sopinut meidän perheellemme. Myöhemmin saimme sijaishuollon kautta pitempiaikaisempia hoitajia, jotka tulivat tutuksi lapsille ja meille. Lapset odottivat monesti innolla, milloin hoitaja tulee ja minä pääsin joko itse tai mieheni kanssa asioille sekä välillä omille menoille. Meillä hoitaja kävi kerran viikossa muutamasta tunnista kokonaiseen päivään.

Tarvetta hoitajan käynneille oli, koska osalla lapsista oli tuen tarpeita. Oli muun muassa tutkimusjaksoja, terapioita ja erilaisia palavereita lasten asioissa. Luottamus sekä hyvä yhteistyö olikin tärkeää hoitajan ja perheemme välillä. Tämä kokemus jäi hyvänä mieleemme, kun lapset olivat alle kouluikäisiä.

Perhehoitajan vapaat ovat olleet mielestämme kaikkein tärkeimpiä perheellemme. Niiden ansiosta voimavaroja riittää haastavammissakin tilanteissa. Tässä kohtaa myös vapaanmahdollistajan kanssa luottamus ja hyvä yhteistyö on näyttäytynyt hyvin tärkeäksi. Tärkeää on ollut, että voimme viedä lapset hyvillä mielin viikonlopun viettoon. Voimme siis vapaidemme aikana luottaa, että lapsilla on kaikki hyvin, heidän kanssaan pärjätään ja emme joudu keskeyttämään vapaitamme jonkun asian vuoksi.

Tänä aikana, kun olemme olleet perhehoitajia, olemme kokeneet monenlaisia tilanteita, hyviä ja haastavia myös. Haastavissa tilanteissa on ollut tärkeää selvitellä tilanteet ja hakea keinoja eteenpäin. Meillä on onneksi ollut enimmäkseen sosiaalityöntekijöitä, joiden kanssa yhteistyö on sujunut, ja tarvittavaa tukea olemme saaneet myös näihin haastavampiin tilanteisiin.

Auta Lasta ry:n perhehoitajina olemme toimineet parin vuoden ajan. Tänä aikana olen kokenut, että meitä perhehoitajina on kuunneltu ja yhteydenpito sosiaalityöntekijöiden kanssa on sujunut todella hyvin. Koulutuksiin olen päässyt osallistumaan etänä ja myös paikan päällä Oulun Hietasaaressa. Sosiaalityöntekijän toiminnasta tänä aikana mieleen tulee erityisesti, kun sosiaalityöntekijä kysyi, että olenko saanut tarpeeksi nukuttua? Silloin meillä oli pieni vauva. Tällainen kysymys lämmitti mieltä todella, ja se, kun sosiaalityöntekijään olen saanut yhteyden hyvin erilaisissa tilanteissa. Tällaiset tilanteet olen kokenut niin, että minusta perhehoitajana välitetään ja tuetaan tarvittaessa. • 13