Auta Lasta 2023-2024

Auta Lasta 2023-2024

2023-2024

Johannes Lomma: Heinäsalmikodin kulttuurimatka Helsinkiin.............18

Sisällys Pertti Kukkonen: Melkein kaikki muuttuu...........................................3 Jussi Rämet: ”Selviytyjä ei ole vahvin eikä älykkäin, vaan se, jolla paras kyky sopeutua".................4 Petteri Mankila: Vuosikymmenten mysteeri ratkeaa........................5 Tomi Leppälä: Mitä leikittäis?..........................................................6 Anne-Maria Takkula, Auta Lasta ry perhehoito: Sisaruustuella lapsi näkyväksi ja lapsuus eheämmäksi..............................................................8 Johannes Lomma, Kalle Riiste, Pertti Kukkonen: Kiitos Salon Virho!..................................................10 Tiia Hautamäki, Joonas Havenius: Järjestävarikko -siltana lapsiperheiden ja järjestöjen välillä................................................12 Riikka Vääräniemi: Voimauttavan valokuvan ryhmä Heinäsalmikodilla...................................................14

Johannes Lomma: Ääneen!-hanke toi runonlausunnan Heinäsalmikotiin.........................................................20 Mervi Saloheimo, Veturointi-toiminta: Osallisuutta ja hyvinvointia taiteesta, kulttuurista ja liikunnasta..........................................22 Helena Kokko, Lapsirikas-toiminta: Palautetta perheiltä....................................................24 Anniina Heiskanen, Nuorten Turvasatama: Kuinka sijaishuollon ammattilainen voi tukea nuorta omanlaisen elämän tavoittamisessa............26 Henna-Maria Heino, Veturointi-toiminta: Varsinais-Suomen Hyvinvointialueen Moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä................27 Pertti Kukkonen: Opintomatka Hollantiin.............................................27 Netta Pikkarainen: Heinäsalmen monipuolinen ja arvokas luonto........28 Mikko Jämsä: Tettiläisen tarina.........................................................29

Nuoren kirjoitus: Lenkkeilypolun maisemat......................................15

Työntekijäesittelyjä....................................................30

Pertti Kukkonen: Poimintoja Auta Lasta ry:n somekanavilta..........16

Pertti Kukkonen: Mitalisadetta maailmankisoissa................................31

Toimitus

Taitto

Mustasaarentie 7 90510 OULU puh. 044 562 9800 Pertti Kukkonen Toiminnanjohtaja Auta Lasta ry

Johannes Lomma Ohjaaja Auta Lasta ry

Kannen kuva: Tomi Leppälä Takakannen kuva: Pertti Kukkonen

Tuomo Mulari Ohjaaja Auta Lasta ry

autalasta@autalasta.fi www.autalasta.fi Paino: PunaMusta Oy

Melkein kaikki muuttuu Historiallisen hyvinvointialueuudistuksen ensimmäinen toimintavuosi on tätä kirjoittaessani jo melkein eletty. Alkavan toisen vuoden toimintaan Suomen jokaisella hyvinvointialueella kohdistuu kuitenkin huomattavia säästöpaineita, jotka näkyvät kansalaisille palveluverkon ja palveluiden monenlaisina muutoksina. Kuntapuolellakaan sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyminen pois kuntien taloudesta ei ole suoraan ratkaissut kaikkia kuntatalouden ongelmia, vaan muun muassa valtionosuuksien pienentyminen haastaa kuntien talouden tasapainottamistoimia edelleenkin. Meille Auta Lasta ry:ssä uudistus on tuonut toimintaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Sijaishuollon ja muiden erityispalvelujen järjestämiseen suurempi toimija takaa alueellisesti johdonmukaisempaa ja tasalaatuisempaa kumppanuutta. Haasteita sen sijaan on ollut yhdistyksen varhaisen tuen palvelutuotannon hyvien käytäntöjen jatkamisessa. Tiukan talouden aikana lakisääteisen korjaavan työn ulkopuolelle jäävä ehkäisevä varhaisen tuen palvelu näyttää edelleen olevan se ensimmäisenä säästölistalle joutuva toiminta. Me järjestöväki olemme valmiita toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä, mutta haluamme jatkossakin olla myös kehittämistyön kärjessä rakentamassa hyvinvointivaltiomme toimintamenetelmiä osallisuutta ja kansalaistoimintaa huomioivaan suuntaan. Paitsi hyvinvointialueiden kumppaneina, järjestöillä on merkittävä rooli myös uudelleen järjestäytyvällä kuntasektorilla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen yhteistyössä. Järjestökentällä huolta herättää myös järjestörahoituksen tulevaisuus. Järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa tuetaan Veikkauksen rahapelituotoilla kuluvan vuoden loppuun. Vuoden 2024 alusta järjestörahoitus muuttuu osaksi valtion talousarvion menoerää, ja tulevien vuosien huolena onkin järjestöjen yleis- ja hankeavustusten jatkuvuus osana valtiontaloutta ja poliittista päätöksentekoa. Muuttuvassa toimintaympäristössä meillä perinteikkäissä lastensuojelujärjestöissä jatketaan kuitenkin vuosikymmeniä jatkunutta perustehtävää eli paremman maailman edistämistä lapsillemme. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kertoi marraskuussa Lastensuojelun Keskusliiton syysliittokokouksen alustuksessaan Suomen lapsuuden ja nuoruuden tämänhetkisistä kehitysympäristöistä ja ilmiöistä tilastotietojen kautta. Lasten kuolleisuus on vähentynyt 1990-luvulta kolmannekseen. Lapsia ei nykyään enää kuole tartuntatauteihin, väkivaltaan tai tapaturmiin yhtä paljon kuin aiemmin. Vauvojen ja pienten lasten henkien pelastamisessa Suomi on maailman kärkimaita. Näiden arvokkaiden asioiden toisella puolella on synkempiäkin lukuja. Syntyvyys on laskenut yhtä koronavuoden poikkeusta lukuun ottamatta tasaisesti vuodesta 2010 alkaen. Tämä kääntää tulevaisuuden huoltosuhdepyramidin ylösalaisin ikääntyvän kansanosan lukumäärän kasvaessa samalla huomattavasti. Tämä kehityssuunta haastaa lapsiin kohdistuvia odotuksia suuresti. Lasten ja nuorten ruokavalio, liikkuminen, lepo ja psyykkinen terveys ovat aiempaa heikompia. 14-19-vuotiaiden kuolleisuus ja itsemurhat ovat lisääntyneet kuten myös 15-24-vuotiaiden huumekuolemat ja lasten väkivaltarikollisuus. Erilaisten neuropsykiatristen oireiden ja mielenterveyden ongelmien lääkinnällinen hoito on lisääntynyt huomattavasti, ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa joka kuudes alakouluikäinen poika on ADHD-lääkityksen piirissä. Lapsiperheiden köyhyys vaikuttaa yhä useampien lasten elämässä monien haasteiden kautta. Työmme lasten elämän ja lapsuuden suojelussa ei siis koskaan tule valmiiksi, ja maailman muuttuessa toimintamme ja yhteiskuntapolitiikkamme tulee seurata lasten ympäristön muutosta. Meidän aikuisten tärkein tehtävä on ylläpitää toivoa ja muistaa lapsuuden ainutkertaisuus kaikkien vähemmän kauniiden asioiden kuormittaessa elämäämme. Vuosi 2024 on Auta Lasta ry:n toiminnan 55. vuosi. Lasten maailma ja meidän aikuisten käsitys lapsuuden merkityksestä on näiden Auta Lasta -yhdistyksen toimintavuosienkin aikana muuttunut monessa asiassa. Näitä viisivuotisia voidaan pitää jonkinlaisina välijuhlavuosina, joten jotain juhlimisen tapaa varmasti löydämme tähänkin vuoteen. Monissa hankkeissa ja asumispalveluita tuottavissa yhteisöissä toimintaa markkinoidaan hyvällä ja toimivalla arjella, ja sitähän elämämme enimmäkseen onkin. Mutta arjenkin keskelle tarvitsemme pieniä juhlan hetkiä jaksaaksemme. Suuret kiitokset kaikille vuoden aikana toimintaamme tukeneille. Tässä lehdessä on kertomuksia monista mahdollistamistanne kauniista asioista, jotka osaltaan ovat juhlistaneet Auta Lasta ry:n lasten arkea. Pertti Kukkonen Toiminnanjohtaja Auta Lasta ry

3

”Selviytyjä ei ole vahvin eikä älykkäin, vaan se, jolla paras kyky sopeutua” Pohjois-Pohjanmaan maakunnan merkittäviä vahvuuksia ovat henkinen pääoma, tasapainoinen ja nuori ikärakenne sekä aktiivinen hyvinvointi- ja elinvoimatyö. Maakunnan sosiaalisia voimavaroja ovat aktiivinen yhdistystoiminta ja yhteisöllisyys. Pohjoispohjalaisten toimintakyvyn kehittämisessä olennaista on kaikenikäisen väestön toimintakyvyn kehittäminen ja ylläpito. Pohjois-Pohjanmaan liitto on halunnut ottaa asioissa aloitteellisen, kannustavan ja toimijoita yhteen kokoavan roolin. Tällä hetkellä toimintaympäristössä on poikkeuksellisia signaaleja. Uudelleen päätään nostava korona ja pitkittyvä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat johtamassa laajoihin ja kauaskantoisiin seurauksiin. Päällimmäiset vaikutukset näyttäytyvät taloudellisina kysymyksinä, sillä esimerkiksi syksyn aikana julkaistuissa liikepankkien talousnäkymissä näkyy vahvasti mollivoittoisuus. Edelleen vähemmälle huomiolle ovat jääneet pinnan alla kuohuvat vaikutukset kaikenikäisten ihmisten hyvinvointiin ja osallisuuteen. Uskon, että viimeksi mainittuihin teemoihin palataan ajan kuluessa syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin – syitä ja seurauksia etsien. Osallisuuden käsite on mahdollista laajentaa elinvoiman ja aluekehityksen voimavaraksi. Tällöin osallisuuden vahvistamisen voidaan nähdä merkitsevän samassa paikassa asuvien ihmisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä kaikessa paikallisesti kehittämistoiminnassa. Suomessa alueiden kehittämisen vastuu on valtiolla ja kunnilla. Kuntien yhteisten aluekehitystehtävien hoito on annettu maakuntien liittojen tehtäväksi. Maakuntien liitot ovat kuntayhtymiä, joihin jokainen kunta kuuluu alueellaan. Pohjois-Pohjanmaan liitto on yksi manner-Suomen kahdeksastatoista liitosta. Pohjois-Pohjanmaan liitto on alueensa edunvalvoja ja sillä on kaksi lakisääteistä päätehtävää: alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Maakunnan kehittämisen tueksi laadittava maakuntaohjelma on koko maakunnan yhteinen ja yhdessä laadittu tulevaisuuskäsikirja. Osallisuus on Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa kehityksen kivijalka. Haluamme panostaa erityisesti nuorten osallisuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin sekä kansainvälisten verkostojen ja valmiuksien kehittämiseen. Otsikon sitaatti on lainattu Charles Darwinilta, evoluutio-opin isältä. Vaikka sitaatti on puhtaasti luonnontieteellinen, se viitoittaa tietä myös kykyyn hahmottaa väestön muutosjoustavuutta. Tämä ns. resilienssi on aluekehittämisen keskeinen teema Pohjois-Pohjanmaalla. Maakunnan liitossa on valmisteilla huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden toimeenpanosuunnitelma, jonka toimenpiteillä on tarkoitus vahvistaa järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä muuttuvassa ja turbulenttisessa toimintaympäristössä. Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli henkisen kriisin kestävyyden ja paikallisen toiminnan tukemisessa ja vahvistamisessa. Henkisen kriisin kestävyyden voimistaminen vapaaehtoisten tuella sopii hyvin Pohjois-Pohjanmaalle, sillä me olemme järjestöjen maakunta. Maakunnassa toimii noin 6 000 rekisteröityä yhdistystä. Osallisuus ja yhteisöllisyys ovat siis aluekehittäjän keinoja lisätä pohjoispohjalaisten hyvinvointia ja muutoskyvykkyyttä sekä kasvattaa maakunnan tarvitsemaa veto- ja pitovoimaa, mikä on keskeistä muun muassa alueellisen liikkuvuuden ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Jatkossakin on tärkeä mahdollistaa toimijoiden kohtaamiset ja keskinäisen vuoropuhelun paikat kuntien, hyvinvointialueen, järjestöjen ja maakunnan liiton toimijoille matalalla kynnyksellä ja tulevaan ennakkoluulottomasti katsoen. Alueelliseen kehittämistyöhön tulee olla mahdollisuusosallistua julkisten organisaatioiden lisäksi yksittäisillä ihmisillä, yhteisöillä, järjestöillä ja yrityksillä. Paikallisella tasolla hyviä kokemuksia on onnistuttu kerryttämään osallistuvasta budjetoinnista sekä asiantuntijaraadeista ja -paneeleista. Vastaava toiminta olisi tervetullutta myös maakunnalliselle tasolle alhaalta ylös -toimintatavan hengessä. Jussi Rämet Maakuntajohtaja Pohjois-Pohjanmaan liitto

4

Vuosikymmenen mysteeri ratkeaa Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö voi olla paljon yleisempi kuin luullaankaan. Sen yleisyydestä ei ole tietoa tarkkaa tietoa. Häiriön voi tunnistaa, mutta sen tunnistamiseen voi mennä hyvinkin 6–12 vuotta. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön tunnistaminen vaatii syvää ilmiön ymmärtämistä ja siihen perehtyneisyyttä sekä kouluttautumista. Häiriön taustalla on varhainen, pitkäaikainen ja vakava kaltoinkohtelu sekä laiminlyönti omissa hoivasuhteissa. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivillä on monenlaista mielenterveyteen liittyvää ongelmaa. Esimerkiksi tutkimusten mukaan kaikilla dissosiaatiohäiriöstä kärsivillä on jossain vaiheessa elämää masentuneisuutta.

Petteri Mankila

Kouluttajapsykoterapeutti Traumapsykoterapeutti Perheterapeutti

Julma kaltoinkohtelu, joka aiheuttaa kyseisen monimutkaisen ja vaikeasti tunnistettavan oireiston on ilmiönä niin häpeällinen ja syyllisyyttä aiheuttava, että yhteiskunnassamme ilmiö kielletään hyvin usein. Kun dissosiaatiohäiriöstä kärsivä saa asianmukaista hoitoa, voi hän toipua dissosiaatiohäiriöstä täysin. Usein hoitoa vaille jäävät läheiset ihmiset ja perheet. Olisi tärkeää ottaa erityisesti puolisot hoidon piiriin mukaan. He ovat avainasemassa toipumisessa. Alla on tarina dissosiaatiohäiriöstä puolison näkökulmasta. Tarina on kuvitteellinen, mutta sisältää niitä näkökohtia, joita on kliinisessä työssä tullut esille puolison ollessa hoidossa mukana. Olin löytänyt ja saanut elää maailman ihanimman naisen kanssa. Tapasin puolisoni opiskeluaikoina ja hän oli todellakin erilainen kuin kukaan muu. Hän oli hyvin kaunis ja ihastuttava. Hän oli hieman ujo ja vetäytyvä sekä arvoituksellinen – mutta juuri se sai minut ihastumaan häneen. Hänen läsnäolonsa on ollut minun elämäni valo. Asia, jota välillä mietin, oli, ettei minulle muodostunut käsitystä hänen lapsuudestaan. Huomasin myös omituisia piirteitä hänen käytöksessään. Hänen salaperäinen katseensa, muuttuvat mielialat ja epämääräiset muistiongelmat varjostivat onnellisuuttani. Olin usein miettinyt, että mikä saa aikaan yhtäkkisen mielialan vaihtumisen. Johtuuko se minusta, mitä teen väärin? Kaiken kaikkiaan olin välillä ymmälläni ja oloni oli voimaton. Meillä oli erimielisyyksiäkin ja niihin liittyviä riitoja. Ne ahdistivat, ja ei ollut oikein ketään kenen kanssa niistä voisi puhua. Koin syyllisyyttä myös ja ajattelin, että mitä ihmiset sanoisivat, jos saisivat tietää, että millaista meillä on välillä yhdessä. Eräänä iltana puolisoni kertoi, että oli lukenut dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. En ollut kuullut tällaisesta häiriöstä koskaan. Mutta jo ajatus siitä, että tämä voisi selittää jotain, oli helpottava. Päätin, että aion olla hänelle tukena kaikella tapaa. Hän löysi ryhmän, joka oli tarkoitettu Dissosiaatiosta kärsiville. Ryhmä kokoontui joka viikko ja siellä oli kaksi ammattilaista ohjaamassa ryhmää. Ryhmä tarjosi paikan, jossa tapaa muita saman kokeneita ja tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään häiriötä paremmin. Tuntui siltä, että mysteeri, joka on vaivannut vuosia - ratkeaa. Ryhmänohjaajat järjestivät tapaamisen, joka oli tarkoitettu läheisille. Menimme sinne yhdessä ja siellä oli aikamoinen joukko ihmisiä. Ohjaajat kertoilivat asioista, joita ryhmässä on käsitelty. Häiriö oli paljon monimutkaisempi kuin olin koskaan osannut kuvitella. Oli jollain tapaa mullistavaa huomata miten vähän olin osannut tavoittaa vaimoni todellisuutta. Mielialanvaihtelut ja yhtäkkiset käyttäytymisen muutokset ja muistin vaikeudet tuntuivat yhtäkkiä ymmärrettäviltä. Kyseessä oli siis todella hienosti toimiva selviytymismekanismi, joka on ajan saatossa kehittynyt. Se ei ollut siis oikkuja ja mielialanvaihteluja. Vaikka olin hyvin hämmästynyt, niin päätin ymmärtää paremmin vaimoni maailmaa. Luin aiheesta ja pikkuhiljaa ymmärrykseni lisääntyi. Keskustelimme hänen vaikeuksistaan ja kokemuksistaan. Mitä enemmän opin, sitä enemmän ihailin vaimoani. Hänen vahvuutensa ja selviytymiskykynsä olivat käsittämättömät. Hän ei enää ollut vaimoni vaan hän oli sankari, joka oli taistellut omassa mielessään vuosikausia. Yhdessä me rakensimme uudenlaisen yhteyden, joka perustui avoimuuteen, ymmärrykseen ja toistemme tukemiseen. Vaimoni ei ollut enää salaisuuksien verhoama arvoitus vaan nainen, jolla on ainutlaatuinen taistelunsa. Koin rakkautemme vain vahvistuneen. Vaimoni jatkoi ryhmässä, joka kesti noin vuoden. Tuin häntä parhaani mukaan kohti parempaa ymmärtämistä. Opimme yhdessä selviytymään haasteista, joita dissosiatiivinen identiteettihäiriö toi tullessaan. Meidän yhteytemme vain vahvistui. Vuosikymmenen mysteeri oli ratkennut, ja sen tilalle oli tullut uusi tarina, joka kertoi voimasta, rohkeudesta ja yhteisen taipaleen voittamisesta. Artikkelin kirjoittaja Petteri Mankila on ollut pilotoimassa 2009–2012 välisenä aikana Traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstä kärsiville tarkoitettua vakautumisryhmähoitoa. Vuosina 2019–2023 Traumaterapiakeskuksessa on kehitetty uutta dissosiaatiohäiriöstä kärsiville tarkoitettua vakautumisryhmämallia. Mankila on kouluttanut ryhmänohjaajia kehitettyyn ryhmään. Petteri Mankila toimii Heinäsalmikodin työntekijöiden työnohjaajana.

5

Mitä leikittäis? Leikkiympäristön lisäksi tärkeää on, että lapsi kokee tulleensa kuulluksi leikin aikana ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa leikin sisältöön ja sen kulkuun.

K

un vanhemmat hakevat lapsiaan päiväkodista, usein kuulee kysyttävän ”millainen päivä sinulla on ollut, mitä tai kenen kanssa olet leikkinyt?”. Lapsi innostuu kertomaan päivän leikeistä. Ehkäpä päivä on kulunut juuri sen oman lempileikin parissa tai hän on löytänyt uuden tavan toteuttaa itseään uudessa leikkiympäristössä. Lapsi on luonnostaan utelias ja aktiivinen toimija, joka usein motivoituu oppimaan uutta juuri leikin keinoin. Lapselle leikki on tapa hahmottaa maailmaa, tapa olla, elää ja tuntea. Leikin avulla lapsi myös luo ystävyyssuhteita, edistää vuorovaikutustaitojaan muiden lasten kanssa sekä luo käsitystä itsestään. Leikin merkitys päiväkotipäivän aikana onkin suuri, se on lapsen työtä.

Päiväkotipäivän aikana lapsi pääsee toteuttamaan itseään vapaan leikin keinoin, jolloin lapsen oma mielikuvitus ja mielenkiinnonkohteet muovaavat leikin rakentumista ja -kulkua. Aikuisen tehtävänä on mahdollistaa virikkeellinen leikkiympäristö, jonka suunnitteluun ja rakentamiseen myös lapset pääsevät täällä meillä osallistumaan. Pienten lasten kohdalla aikuiset havainnoivat lasten mielenkiinnon kohteita ja rakentavat leikkien teemat niitä mukaillen, hiljalleen leikin ympäristöä ja mahdollisuuksia laajentaen.

6

Isompien lasten kanssa aikuisen tehtävänä on esittää kysymyksiä, tarjota vaihtoehtoja leikin rakentumiselle sekä auttaa lapsia oivaltamaan omia kiinnostuksenkohteitaan. Lapset nauttivat myös siitä, kun saavat olla esimerkkinä tai apuna toinen toisilleen päivittäisen leikin lomassa. Tämä mahdollistuu erityisesti eri ikäisten lasten yhteisleikeissä. Kasvattajan rooli leikkitilanteissa on olla esimerkkinä ja vuorovaikutustaitojen mallintajana sekä mukana rikastamassa leikkiä. Mielekäs, hyvin suunniteltu ja yhdessä toteutettu leikki lisää lasten onnistumisen kokemuksia, lapsen motivaatiota ryhtyä leikkiin ja leikkiä pidempään sekä samalla edistää lapsen kasvua ja kehitystä tavoitteellisesti. Lapsen kasvua ja kehitystä edistävät vapaan leikin lisäksi myös ohjatut leikit, joita voidaan hyödyntää laaja-alaisen osaamisen edistämiseksi. Esimerkiksi liikuntaleikit, musiikkileikit tai vaikkapa ohjatut tutustumisleikit ovat erinomainen tapa edistää lasten osaamista eri osa-alueilla. Kun opittaviin asioihin tutustutaan leikin avulla yhdessä aktiivisesti toimien, jää turha odottelu vähemmälle ja kaikki pääsevät osallistumaan tasavertaisesti. Leikin ohessa lapset oppivat myös sääntöjä, arjen rajoja, ohjeiden kuuntelemista ja ryhmässä toimimisen taitoja. Ja koska päiväkotiarki on ennen kaikkea ryhmätyötä on tärkeää oppia ottamaan huomioon muut lapset sekä luoda yhdessä myönteistä toimintakulttuuria.

H

yödynnämme arjen leikkiympäristöinämme erityisesti päiväkodin sisätiloja ja ulkoilupihaa, mutta retkeilemme myös päiväkodin lähiympäristössä viikoittain. Laululinnun päiväkodin ympäristöstä löytyvät esimerkiksi leikkipuisto, mörrimetsä ja kaunis puistomainen koivikko, joita hyödynnämme retkikohteinamme. Eväsrepun välittömästä läheisyydestä löytyy puolestaan esimerkiksi useita metsäretkikohteita, viljelypalsta, sekä kävelymatkan päässä nallikarin puistot ja hiekkaranta. Laululinnun päiväkodin omalle pihalle olemme kesän aikana saaneet ulkoilupihaa elävöittämään uuden, kaikille lapsille sopivan, liukumäen sekä leppiskeinun, joiden ympäristöön on motivoivaa rakentaa vapaan leikin lisäksi erilaisia ohjattuja leikkejä. Lapset ovatkin ottaneet nämä uudet välineet riemulla vastaan, kiitos siitä! Leikkiympäristön lisäksi tärkeää on, että lapsi kokee tulleensa kuulluksi leikin aikana ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa leikin sisältöön ja sen kulkuun. Auta lasta ry:n päiväkodeissa painottuukin kodinomainen toiminta, joka näyttäytyy leikissä lapsen yksilöllisenä kohtaamisena, kiinnostuksena lapsen asioihin sekä kiireettömyytenä. Pienryhmäpedagogiikka, osaavat varhaiskasvattajat ja rauhalliset leikkitilat mahdollistavat sen, että lapset pääsevät leikkimään arjessa ilman ylimääräisiä ärsykkeitä ja olemaan läsnä. Parhaimmillaan leikki sisältääkin kaiken sen mistä lapsi päiväkotipäivänsä aikana nauttii. Hän kokee turvallisuuden tunnetta, lämmintä vuorovaikutusta, onnistumisen kokemuksia ja ennen kaikkea oppimisen iloa. Muistetaan siis, että leikki ei todellakaan ole leikin asia!

autalasta.fi/laululintu autalasta.fi/evasreppu

Teksti ja Kuvat: Tomi Leppälä Varhaiskasvatuksen opettaja Päiväkoti Eväsreppu Laululinnun päiväkoti

7

Auta Lasta ry perhehoito -Sisaruustuella lapsi näkyväksi ja lapsuus eheämmäksi Auta Lasta ry:n järjestämä tukihenkilötoiminta perhehoidon tukimuotona.

A

uta Lasta ry:n tukihenkilöt Kati ja Heidi aloittivat kesällä 2023 tukihenkilötoiminnan useampilapsisessa perheessä. Lasten perheessä oli tehty sitä ennen kotiin annettavaa, osavuorokautista perhehoitoa yli kaksi vuotta. Perhehoidon aikana tuli näkyväksi, että perheen kuormittuneessa elämäntilanteessa sisarusten tarpeet olivat jääneet näkymättömiksi. Perhehoidon aikana nousi esille lasten yksilöllisiä tarpeita. Heidi oli käynyt perhehoitajan työparina perheessä. Hän sai hyvän kontaktin lapsiin ja he toivoivat, että Heidi voisi toimia lasten yksilöllisenä tukena. Perheen toive kuultiin keväällä 2023 yhteistyöpalaverissa. Perheen useammalle lapselle aloitettiin tukihenkilötoiminta, joka päätettiin järjestää kahden tukihenkilön toimesta. Tukihenkilötoiminnan tavoitteeksi asetettiin sisaruussuhteiden parantaminen, tasavertaisuuden kokeminen, toisen huomioiminen sekä oman erityisen huomion saaminen. Tavoitteeksi asetettiin myös yhteiset mukavat kokemukset. Tukihenkilötoiminta sisaruksille aloitettiin yhteisellä suunnittelulla nuotion äärellä. Lapsille ja tekijöille sekä perheen vanhemmalle perustettiin yhteinen whattsapp-ryhmä. Ryhmässä jaetaan kuvia ja tunnelmia tapaamisilta ja sovitaan yhteisistä asioita. Lapsilla oli toiminnan alussa keskenään kommunikoinnin haasteita.Myös oma tarve tulla näkyväksi oli vahvaa. Se saattoi näkyä toimintaan lähtemisen epävarmuutena. Yhteistyössä näkyi myös, että yhdellä lapsella oli liiallista vastuun kantamista. Tukihenkilöt kokevat, että sisarusten tapaamiset ovat olleet ihania. Kaikki lapset ovat saaneet toiminnassa aikuisen huomiota. Heidän kanssaan on vietetty paljon aikaa luonnossa. Heidän kanssaan on pelattu erilaisia pelejä ja vierailtu mm. kirjastossa ja erilaisissa harrastuspaikoissa. Tukihenkilöt ovat kiinnittäneet huomiota siihen miten jokainen lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. Jokaisella on ollut oma vuoro päättää, mitä kullakin kohtaamisella tehdään. Lapsille on järjestetty myös yksilöllisiä tapaamisia. Tukihenkilöt ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, että lapset kerta kerran jälkeen huomioivat toisiaan paremmin: he sekä antavat että ottavat vastaa palautetta toisiltaan. Yhteistyö vanhempien kanssa on ollut koko toiminnan ajan hyvää. Vanhemman kannustuksella on ollut tärkeä merkitys toiminnan onnistumiselle. Tukihenkilötoiminnassa on käytetty työvälineinä erilaisia keskustelu- ja tunnekortteja. Korttien avulla on syvennytty sisarussuhteisiin, tunteisiin, kaverijuttuihin, palautteen antamiseen toiselle. Niiden avulla keskustelut ovat syventyneet ja omat henkilökohtaiset toiveet, muistot ja ajatukset ovat tulleet hyvin esille. Lapset ovat päässeet kertomaan omista toiveistaan ja siitä, kenen he toivoisivat heitä kuulevan ja auttavan haastavissa tilanteissa. Valokuvaus luonnossa on ollut koko toiminnan ajan mieluista tekemistä. Sen avulla on saatu mukavia muistoja tapaamisista. Uskomme lasten nauttivan luontokokemuksista vielä toiminnan jälkeenkin.

8

Tukihenkilöt Heidi ja Kati haastattelivat perheen lapsia kokemuksista. Lapsille yhdessä tekeminen ja liikunta ovat olleet tärkeitä. Yhdessä tekeminen on lasten mielestä keskeistä, ja toisten ideat ovat antaneet uutta innostusta. Luonnossa oleminen on ollut mukavaa. Ennen toiminnan aloittamista oli yhdellä lapsista käväissyt mielessä, että kuinkahan tylsää toiminta tulee olemaan. Osallistuminen suunnitelmaan ja kuulluksi tuleminen veivät kuitenkin epäilykseltä sijan. Lapset kokivat, että on ollut tärkeää myös välillä olla yksin ja saada ainutkertaista kohtaamista. Yhdessä tekeminen on ollut kuitenkin tärkeämpää.

L

apset ovat kokeneet, että yhdessä tekeminen on näkynyt myös kotona. Heidän mielestään vanhemmat ovat olleet ymmärtäväisempiä. He ovat tehneet asioita yhdessä enemmän kotona. Sisarusten välisten suhteiden he kokevat parantuneen. Lapset kokevat, että he ovat oppineet puhumaan kauniimmin toisilleen. Lapset antoivat tukihenkilöille palautetta, että he ovat olleet ihan kivoja ja ammattitaitoisia, vaikka välillä he ovat olleet aika tarkkoja. Se lausuttiin hyväntahtoisesti. Tarkkuus liittyi siihen, että tukihenkilöt ovat ottaneet aina epäselvät asiat puheeksi. Lapset ovat nauraneet ja iloinneet paljon tukihenkilöiden kanssa. Vanhemmat ovat kokeneet tukihenkilötoiminnan tärkeäksi lapsille. He ovat toivoneet sen vielä jatkuvan, koska lasten tuki on näkynyt koko perheen arjessa hyvinvoinnin lisääntymisenä. Toiminta on tehnyt jokaisen lapsen näkyväksi omana itsenään. Anne-Maria Takkula, Perhehoidon yhteyspäällikkö, sosiaalityöntekijä Kati ja Heidi, tukihenkilöt Kuvat: Kati Koskelo

autalasta.fi/perhehoito

9

Kiitos Salon Virho! Salon Virho täytti 80 vuotta. Juhlagaalan tuotto annettiin lahjoituksena Auta Lasta ry:lle. 21.1.2023 juhlittiin Suomen vanhimman kampaamon Salon Virhon 80-vuotista uraa näyttävässä gaalassa. Monipuolisen gaalaohjelman lisäksi gaalassa pidettiin Salon Virhon järjestämät arpajaiset sekä hyväntekeväisyyshuutokauppa, joiden tuotot lahjoitettiin Auta Lasta ry:lle. Lahjoitus kohdentui lasten ja nuorten liikunnan ja kulttuurin tukemiseen. Salon Virhon oman väen lisäksi illan ohjelmasta vastasivat Marko Keränen, Jone Nikula, Hanna Karttunen, Inga Söder sekä lukuisat muotinäytös- ja kuoroesiintyjät. Liisa Virho-Kilponen palkittiin juhlassa Suomen Yrittäjien timanttiristillä yli 50-vuoden palveluksestaan perheyrityksessä. Kampaamotuotetukku Wella lahjoitti gaalan arpajaisiin lahjoja tuhannella eurolla. Huutokaupassa meklarina toimi Jone Nikula. Huudettavaksi oli saatu useita tunnettujen henkilöiden hyväntekeväisyyteen lahjoittamia esineitä, joita myytiin hyvällä menestyksellä. Omistajaa vaihtoivat muun muassa Muhokselta maailmalle ponnistaneen miss universumi Armi Kuuselan hopeiset korvakorut missivuodelta 1952, Lasse Kukkosen, Jesse Puljujärven sekä Teemu Pukin maajoukkuepelipaidat, Riikka Soinisen, Kiti Kokkosen sekä Susanna Sivosen taiteilemat taulut ja Anu Pentikin valmistama tarjoiluvati. Illan viimeisenä bonuksena Nikula kauppasi Auta Lasta -paistolastan, jonka hinnaksi huudettiin huimat kolmesataa euroa. Jukka Rintala maalasi muotinäytöksen aikana taulun, joka myös myytiin huutokaupassa hulppeaan hintaan, 3650 eurolla. Kokonaisuudessa illan aikana saatiin Auta Lasta ry:lle kerättyä 13 210 euroa. Liikuntaan ja kulttuuriin tarkoitetuille rahoille löydettiin välittömästi sopivat käyttökohteet.

10

Auta Lasta ry:n edustajat.

Meklarina Jone Nikula

Gaalassa nähtiin myös useita julkisuuden henkilöitä

V

altaosa Salon Virhon gaalaillan lahjoituksesta käytettiin Heinäsalmikodin takapihan kunnostukseen ja ulkoliikunta-alueen rakentamiseen. Huolimatta Heinäsalmikodin laajasta piha-alueesta lastenkodin nuorison innostuneisuus ulkoiluun on vähentynyt viime vuosina, ja Heinäsalmikodissa on pohdittu, miten pihan vetovoimaa saataisiin lisättyä. Liikunta-alue pystytettiin pitkälti Rs Parksin johdolla. Pihatöiden tuloksena saatiin jälleen esiin kaunis jokinäkymä, ja joen vieressä sijaitseva pieni kukkula käyttökelpoiseksi ulkoaktiviteetteille.

Kuvat: Kalle Riiste

Liikunta-alueelta löytyy esimerkiksi erinäisiä tasapaino-, voimistelu- ja palloiluvälineitä, joita nuoret ehtivät testailla ulkoilmassa jo menneenä kesänä. Voimisteluvälineistöön kuuluvat patjat vietiin talveksi Puuhalaan, missä niiden käyttö jatkuu sisätiloissa. Ulkoliikunta-alueen lisäksi lahjoitusvaroja käytettiin Heinäsalmikodin väen erittäin mieluisaan Helsingin kulttuurimatkaan, josta myös löytyy kirjoitus tästä lehdestä. Kiitos Salon Virho, Liisa Virho-Kilponen, Sami Kilponen, Tiina Kilponen, kaikki lahjoittajat sekä huutokaupassa ja arpajaisissa ostoksia tehneet! Pertti Kukkonen Johannes Lomma Kalle Riiste

11

Järjestövarikko

-Siltana lapsiperheiden ja järjestöjen välillä

Järjestövarikko on Auta Lasta ry:n tuorein kehittämishanke. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) myönsi hankkeelle kolmivuotisen avustuksen vuosille 2023–2025. Hanke käynnistyi huhtikuussa 2023, ja jo reilun puolen vuoden aikana yhteistyö eri toimijoiden välillä on tiivistynyt. Järjestövarikko toimii osana Oulun kaupungin yhteisövaikuttavuusmallin mukaista työskentelyä tuoden perheille kootusti 3. sektorin mahdollisuudet.

K

eväästä alkusyksyyn olemme kiertäneet esittelemässä toimintaa muun muassa kouluilla, Pohteen palveluissa, lapsiperheiden tapahtumissa sekä järjestöissä eri puolilla Oulua. Markkinointi tuottaa tulosta ja kuluva syksy onkin ollut jo hyvin intensiivistä työskentelyä perheiden parissa. Työskentelyn tavoitteena on saada kolmannen sektorin tarjoama tuki ja toiminta oikea-aikaisesti perheille sekä toimia yhteistyökumppanina julkisen sektorin työntekijöille perheille sopivan tuen löytämisessä. Eri toimijat voivat ohjata asiakkaitaan Järjestövarikolle, minkä jälkeen alamme yhdessä kartoittamaan, mikä palvelu olisi paras juuri kyseiselle perheelle. Juttelemme perheiden ja verkoston työntekijöiden kanssa perheen tilanteesta ja palvelun tarpeesta. Perheet päättävät aina itse, mitä toimintaa haluavat lähteä tarkemmin selvittämään. Olemme yhteydessä eri järjestöihin ja tarvittaessa voimme käydä saattelemassa perheen palveluihin. Osalle perheistä riittää, että he saavat tiedon esimerkiksi vertaisryhmästä ja ohjautuvat toiminnan pariin itse. Usein perheillä on kuitenkin erilaisia haasteita tai kuormittavia tekijöitä elämässä, jonka vuoksi he toivovat tukea toimintaan tutustumisessa. Olemme esimerkiksi auttaneet nuoria kulkemaan bussilla harrastukseen, auttaneet hankkimaan polkupyöriä, joilla lapset pääsevät harrastuksiin tai menneet yhdessä tutustumaan perhekahvilaan.

12

Syksyllä kiersimme eri neuvoloissa esittelemässä perheille ja työntekijöille 3. sektorin toimintaa.

Oulussa on laaja verkosto kolmannen sektorin toimijoita, jotka tarjoavat tukea haastaviin elämäntilanteisiin sekä järjestävät lapsiperheille toimintaa, kuten erilaisia kerhoja ja harrastusryhmiä. Esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien selvittäminen voi olla melkoinen viidakko, oikean toiminnan etsiminen ja löytäminen voi olla hyvinkin työlästä. Toisaalta perhe voi olla esimerkiksi puutteellisen kielitaidon vuoksi kokonaan ulkopuolella 3. sektorin mahdollisuuksista. Juuri näihin pulmiin Järjestövarikko hakee hyvää ratkaisumallia ja uusia työskentelytapoja. Lokakuun loppuun mennessä olemme työskennelleet tiiviimmin 30 perheen kanssa. Valtaosassa perheistä olemme selvittäneet tukea ja toimintaa koko perheelle, vanhemmat mukaan lukien. Erityisen kysyttyjä kolmannen sektorin toimintamuotoja ovat olleet lasten ja nuorten harrastukset ja vapaa-ajan vieton mahdollisuudet, vertaistuki nepsy-asioissa, vapaaehtoiset aikuiskaverit lapsille sekä keskustelutuki vanhempien jaksamiseen liittyen. Myös erilaiset maksuttomat tai edulliset koko perheen yhteiset tekemiset ovat kiinnostaneet perheitä.

U

seassa perheessä näkyy tällä hetkellä tiukka taloudellinen tilanne. Lapsiperheköyhyys koskettaa Suomessa noin joka kymmenettä lasta ja Oulussa jopa hieman useampaa, noin 5000:tta lasta. Jo hankkeen alussa aloimme tekemään tiivistä yhteistyötä Oulun kaupungin ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan kanssa lapsiperheköyhyyteen liittyvissä teemoissa. Samalta viivalta Oulu-kehittämistoiminnan ja Järjestövarikon yhteistyöhön saimme mukaan myös SOS-lapsikylän. SOS-lapsikylän Unelmista totta-harrastetuki mahdollistaa pienituloisten perheiden lapsille ja nuorille säännöllisen ja ohjatun harrastustoiminnan. Järjestövarikon työntekijöinä voimme hakea tätä tukea perheille. Tämän yhteistyön tiimoilta toteutamme myös loppuvuodesta yhteisen varainkeruukampanjan, joka on kohdennettu erityisesti oululaisille lapsiperheille. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen korostuu Järjestövarikon työssä. On ollut hienoa huomata kuinka paljon perhe voikaan saada apua järjestöjen kautta ja kuinka valtavan monipuolinen Oulun 3. sektorin kenttä on. Vuonna 2024 keskitymme erityisesti asiakastyön kehittämiseen ja entistä tiiviimmän yhteistyön rakentamiseen niin Oulun kaupungin, Pohteen kuin järjestötoimijoidenkin välillä. Tiia Hautamäki, projektipäällikkö Joonas Havenius, projektityöntekijä Kuvat: Tiia Hautamäki ja Mervi Saloheimo

Käsimaalausta MainioMaikkula! -tapahtumassa

jarjestovarikko.fi

Järjestövarikon työntekijät: Auta Lasta ry:lla aloittaessani koen palanneeni juurilleni järjestömaailmaan, josta työurani aloitin yli 10 vuotta sitten. Olen koulutukseltani toimintaterapeutti ja sairaanhoitaja sekä opiskellut YAMK-tutkinnon sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen osalta. Työurani on vienyt 3. sektorilta yksityiselle, erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja kehittämishankkeisiin. Järjestövarikko-hanke antoi hienon mahdollisuuden yhdistellä osaamista näiltä eri aloilta ja on myös haastanut oppimaan uutta. Oma missioni on kehittää perhe- ja asiakaslähtöistä palvelujärjestelmää ja samalla tuoda eri yhteisöjen mahdollisuudet meidän kaikkien hyvinvoinnin ja mielenterveyden tueksi. Näiden teemojen parissa pääsen tässä työssä työskentelemään, mikä on ihan mahtava homma! -Tiia Hautamäki

Olen 27-vuotias sosionomi Oulusta. Valmistuin kokiksi vuonna 2015, mutta huomattuani sen, etten niin hyvin keittiössä viihdy, päädyin hakemaan sosiaalialalle. Pääsinkin opiskelemaan sosionomiksi Oulun ammattikorkeakouluun syksyllä 2019. Valmistuin marraskuussa 2022, ja sainkin Auta Lasta ry:ltä ensimmäisen työpaikkani sosiaalialalla. Minua haastattelivat Mervi Saloheimo, Pertti Kukkonen ja silloin juuri paikan saanut projektipäällikkö Tiia Hautamäki. Jo haastattelusta jäi sellainen fiilis, että kemiat mätsäsi ja tilanne tuntui enemmän kivalta keskustelulta kuin haastattelulta. Olen viihtynyt täällä todella hyvin ja sosionomin koulutus sopii mielestäni täydellisesti tähän työhön. Työssä parasta tähän mennessä on ollut perheiden kanssa tapaamiset ja verkostoissa työskentely, sekä työyhteisön jäseniin tutustuminen. - Joonas Havenius

13

Voimauttavan valokuvan ryhmä Heinäsalmikodilla Helmikuun lopussa vuonna 2023 tunnelma oli vähintäänkin jännittynyt, kun ajelin autolla kohti Oulun Hietasaarta ja Heinäsalmikotia. Tuona päivänä alkoi voimauttavan valokuvan ryhmä Heinäsalmikodin nuorille. Vaikka olenkin ohjannut useita vastaavia ryhmiä, on jokainen ryhmä aika uniikki ja erityinen.

A

stelin sisälle rakennukseen, jossa minut otti vastaan hymyilevä työntekijä. Osa nuorista oli jo paikalla ja pian koko ryhmä olikin kasassa. Puhuttiin omasta katseesta ja siitä kuinka tärkeää onkaan opetella ihan tietoisesti katsomaan itseä lempein silmin. Ja tätä me päätettiin yhteistuumin lähteä tutkailemaan voimauttavan valokuvan menetelmän avulla. Eka kerran jälkeen oli vuorossa jokaisen ikioma kuvausreissu. Jokainen kuvausreissu oli uniikki ja nuoren näköinen. Erään kuvausreissun jälkeen omat vaatteet olivat alusvaatteita myöten märät, sillä räntäsade pääsi yllättämään meidät. Toisella reissulla juutuimme kolaripaikalle ja istuimme odottamassa tunnin liikenteen jatkumista. Siinä samalla tuli upeita keskusteluja elämän yllätyksellisyydestä ja siihen suhtautumista. Oli myös reissu henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin veden äärelle, spontaani tallivierailu ja kuvatuksi tulemista hevosten kanssa, heittäytymisen ja hassuttelun kuvaamista, puuhun kiipeilyä ja vaikka mitä. Ja mikä määrä erilaisia otoksia näistä reissuista syntyikään! Voimauttavassa valokuvassa kuvattava eli päähenkilö päättää millä tavoin hän haluaa tulla nähdyksi. Valta ei ole kuvaajalla vaan päähenkilöllä. Päähenkilö myös omistaa kaikki kuvansa ja kenelläkään muulla ei ole mitään oikeuksia hänen kuviinsa, ei edes minulla kuvaajan roolissa. Päähenkilö sitten päättää mitä tehdä kuvillaan. Kenelle hän niitä näyttää – vai näyttääkö kenellekään, laittaako albumiin vai roskiin. Tietysti tuo roskis-vaihtoehto on sellainen, josta mekin ryhmässä keskusteltiin. On hyvä antaa kuville ja omalle katseelle aikaa. Sillä uusia omakuvia katsellessa myös oma katse elää. Kun kuvat näkee ensimmäistä kertaa, tuntuvat ne erilaiselle mitä seuraavana päivänä tai vaikka kahden viikon päästä. Jokin kuva, jota on ensin vaikea katsoa, saattaakin muuttua kaikkein tärkeimmäksi. Voimauttava valokuva on hyvin kokemuksellinen menetelmä kohdata itseä ja toista sekä saada kokemuksia nähdyksi tulemisesta sekä yhteydestä toisiin.

”Haluan näyttää että olen heittäytyvä ja rento. Ja se tuntuu hyvältä.”

14

Suhde omiin kuviin ei ole helppo. Me katsomme omakuvaa ihan eri tavalla kriittisesti mitä toisten kuvia. Näemme kaiken, myös niin sanotut virheet ja epäkohdat (vaikka nämä eivät toisen silmään epäkohdilta näyttäisikään). Juuri oman katseen kriittisyyden vuoksi on tärkeää tietoisesti valita katsoa itseä toisin, opetella lempeämpää katsomisen tapaa, puhua itselle kuin puhuisi ystävälle, huomata että ”hei, tästä mä voin itseasiassa vähän tykätä itsessäni”.

”Vaikka kuvia ei ollut helppo katsoa, oli tämä tosi tärkeä matka jonka tein.”

Omakuvat herättävät siis monenlaisia tunteita, ja niin kävi myös tässä ryhmässä. Tunteet vaihtelivat ihastuksesta häpeään, näitä tunnusteltiin niin yhteisesti ryhmässä kuin yksilöllisesti nuorta tukien. Ja tietysti nuorten matka omien kuvien ja omien katseiden kanssa jatkuu edelleen – ei se lopu siihen, että ryhmä loppuu. Se mitä pääsin tässä ryhmässä todistamaan ja tuntemaan oli hetkessä elämistä, oman itsen kuuntelemista ja näkemistä, kasvutarinoita ja myös niitä kasvukipujakin, rohkeita nuoria ja etenkin poikkeuksellisen kannustavaa ilmapiiriä, jossa nuoret kannustivat ja kannattelivat myös toisiaan. Ryhmä rakennettiin nuoria osallistavaksi ja siitä sai muotoutua sellainen, jossa nuorten oma ääni pääsi kuuluviin. Tämä näkyi myös halussa osallistua ryhmään.

”Ryhmän ilmapiiri oli sellainen että pystyi näyttämään muille kuvia joita ei ollut helppo katsoa. Oli vahvistavaa jakaa ”niin sanottuja huonoja kuvia” toisten kanssa.”

Ryhmän aikana tutkailimme myös lapsuusajan kuvia, rakentelimme omannäköisiä elämäntarinoita, jossa nuori sai määritellä mitkä kuvat hän haluaa nostaa itselle omaan elämäntarinaan. Monesti lapsuusajan albumit ovat toisen luomia ja niille on ehdottomasti paikkansa. On kuitenkin eri asia lähteä kokoamaan omia vaiheita itse määritellen mikä on ollut itselle tärkeää ja merkityksellistä. Elämäntarinoista syntyi jokaiselle oma albumi, henkilökohtainen tarina, jota esiteltiin vain niille oman elämän tärkeille ihmisille.

”Vaikka oli vaikea katsoa kuvia, lähtisin tähän uudelleen.”

R

yhmä päättyi huikeaan digitaaliseen valokuvanäyttelyyn, jossa esiteltiin kuvia tärkeille ihmisille, jotka nuoret olivat halunneet kutsua loppujuhlaan. Yhteisöllinen ryhmähenki kantoi edelleen, nuoret suunnittelivat tuon juhlan itse. Juhla oli koskettava. Söin parasta kakkua mitä ikinä, jonka oli loihtinut eräs ryhmäläisitä. Näin kahden ryhmäläisen lauluesityksen ja tietysti ne kuvat, mitkä nuoret olivat nostaneet näyttelyyn katsottavaksi. Viime hetkellä parikin ryhmäläistä halusi lisätä esitykseen omia kuvia ja näyttää niitä yleisölle. Yleisö kirjoitti kilpaa kommentteja post-it lapuille, jotka nuoret saivat mukaan. Myös minä halusin lähettää jokaiselle oman viestini. Ovella annettiin vielä viimeiset halaukset toisillemme. Ryhmä oli meidän yhteinen matka. Matka, jonka ainakin minä tulen muistamaan. Teksti ja kuvat: ”Oma ajatus on eri mitä oma alkuperäinen ajatus: En näytäkään tietystä kuvakulmasta siltä mitä luulin.”

Riikka Vääräniemi, ryhmän vetäjä Voimauttavan valokuvan menetelmäohjaaja Kognitiivinen lyhytterapeutti Kognitiivinen hypnoterapeutti Taideterapeutti, neuropsykiatrinen valmentaja Työnohjaaja Kuvatekstit: Ryhmään osallistuneiden nuorten kommentteja

Nuoren kirjoitus Lenkkeilypolun maisemat Olen 15-vuotias nuori, joka on asunut Heinäsalmikodissa vähän yli vuoden. Kun tulin Heinikseen eli Heinäsalmeen, harrastin jääkiekkoa naisten Kärpissä. Heinis tuki pelaamistani ja kuskasi treeneihin, mutta harrastaminen kävi raskaaksi ja lopetin. Minulla on kuitenkin vielä tavoitteita jääkiekossa, ja aion palata jäille. Lopetettuani jääkiekon aloin käymään lenkillä päivittäin, mistä tuli uusi harrastukseni. Kuuntelen yleensä musiikkia samalla. Yleensä juoksen tai kävelen, se riippuu olosta. Kun olen lenkillä, tutkin samalla ympäristöä. Nautin siitä, kuinka paljon vettä tällä alueella on. Olen aina pitänyt vettä kauniina elementtinä. Hietasaaren vesistöissä näkee yleensä kauniita joutsenia tai muita vesilintuja, kuten sorsia. Metsät, puut ja muu kasvillisuus lisäävät myös oman kauneutensa. En ole kasvitieteilijä tai tunnista kasveja tai muuta sellaista. Yleensä vain ihastelen, ja sekin on ihanaa ajatusten viemistä muualle. Yleensä polulla näkyy pupuja, oravia ja lintuja. En osaa tunnistaa eläimiäkään, enkä lajitella tuon ihmeellisemmin. Se ei kuitenkaan haittaa minua, koska katselu riittää minulle. Myös taivas ja ilma tekevät ihmeitä. Auringonlaskut kesällä, vesisateet syksyllä, lumihiutaleiden tanssahtelut talvisin, pajun oksien hupsut tupsut keväisin. Oli vuodenaika mikä hyvänsä tai sää mikä tahansa, aina on hyvä hetki mennä lenkille. 15

Poimintoja Auta Lasta ry:n somekanavilta Kooste: Pertti Kukkonen

Heinäsalmikodin työnohjauspäivä. Lastenkotityössä on tärkeää pysähtyä yhdessä tutkimaan yhteisön työkäytänteitä ja usein haastavia ja kuormittavia asiakastilanteita.

Laululinnun päiväkodin poppoo nautti aurinkoisesta päivästä kevätretken merkeissä. Ohjelmassa oli Potnapekka-ajelu ja lounaspiknik.

Kivaa viikonloppua just sulle! Nuorten kirjoittamat tsemppilaput ilahduttaa löytäjää.

#veturointi #järjestövarikko #lapsirikas Auta Lasta ry osallistui Turussa järjestettäville valtakunnallisille lastensuojelupäiville viidentoista ammattilaisen ryhmällä. Ohjelmassa oli myös tutustuminen Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n perhetalo Heidekeniin toiminnanjohtaja Miia Hännisen opastuksella. Heideken toimii kotipaikkana myös Auta Lasta ry:n Veturointi -toiminnan Varsinais-Suomen työntekijöille.

16

Auta Lasta -väki kokoontui yhteiseen ja yhteisölliseen kehittämispäivään teatteriammattilaispariskunta Tuija ja Mika Nuojuan ohjauksessa.

Kotiin annettavan perhehoidon perhehoitajat pääsivät viettämään iltaa yhdessä vaihtaen ajatuksia tehtävästään perheissä, sekä samalla tehden jotain luovaa. Illan aikana saatiin aikaiseksi nämä kynttilät valoa tuomaa pimenevään syksyyn.

Auta

Lasta ry:n kevätkokouksessa luovutettiin tasavallan presidentin 6.12.2022 myöntämät kunniamerkit yhdistyksen luottamus- ja työtehtävissä ansioituneille henkilöille. Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalit luovutettiin yhdistyksen luottamustehtävissä yli 20 vuotta toimineelle Raila Uusitalolle sekä Heinäsalmikodin ohjaajina 17 vuotta työskenneille Satu Kylmäselle ja Ari Sulasalmelle.

Tanelilla on mukava pötkähtää puhtaisiin lakanoihin siivouspäivän päätteeksi.

Heinäsalmikodin nuorten ja henkilökunnan sekä Auta Lasta ry:n päiväkotien henkilökunnan kanssa kerrattiin alkusammutustaitoja.

Jyväskylässä juhlittiin 40 -vuotiasta Perhehoitoliittoa. Auta Lasta ry on vuodesta 2022 alkaen ollut Perhehoitoliiton kumppanuusjäsenyhdistys. Auta Lasta ry:n edustajien Anne-Maria Takkulan, Ella Takkulan ja Pertti Kukkosen mukana Oulusta juhlimaan saapui myös Auta Lasta-juhlakäädyt saanut Toripolliisi jota vastaanottamassa Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Merja Lehtiharju.

autalasta.fi instagram.com/autalastary facebook.com/autalasta

Kesäolympialaiset järjestetään joka neljäs vuosi paitsi Heinisolympialaiset, jotka kisaillaan joka kesä lasten ja henkilökunnan sekajoukkueilla ja aina uusilla moniottelulajeilla. Heinisolympiakomitean suurmestari Kalle oli luonut jälleen vauhdikkaan kisailtapäivän.

17

Heinäsalmikodin kulttuurimatka

Helsinkiin

Neljä ohjaajaa ja kymmenen reipasta nuorta Heinäsalmikodista kävivät kulttuurimatkalla Helsingissä. Oli meillä hauskaa! Siinäpä ne tärkeimmät, mutta kerrotaan nyt hieman tarkemmin silti.

H

einäkuinen maanantaiaamu oli vasta aluillaan, kun kesälomarytmeihin tottunut nuoriso pakkautui matkatavaroineen ja eväsleipäpusseineen Heinäsalmikodin pihalla odottaviin tilatakseihin. Myös ohjaajat änkesivät mukaan. Juna kohti etelää lähtisi Oulun rautatieasemalta klo 6.20. Joillekin junamatka olisi ensimmäinen elämässä. Tunnelmasta ei intoa puuttunut, eivätkä lyhyeksi jääneet yöunetkaan pahemmin vaivanneet, vaikka joku matkalaisista kertoi valvoneensa jopa koko yön lähtöä odotellessa. No, matkaan päästiin aikataulun mukaisesti, kuusi tuntia junassa ja perillä oltiin. Helsingissä meidät toivotti tervetulleeksi lempeän lämmin kesäsää ja hämmentävä väenpaljous, jonka hulinaan ja vilinään sitten rohkeasti sukelsimme. Majoituimme aivan Helsingin ydinkeskustaan Hotelli Arthuriin, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kun huoneet oli tutkittu ja sängyt valittu, lähdimme syömään. Päivän lounasravintolaksi oli karsiutunut Itsudemon sushi-buffetti, jota kohti reissufiiliksissä iloisesti poukkoilimme. Yksi nuori vertasi ravintolan tuulikaappiin ahtautunutta joukkiotamme sirkukseen. Siihen tilanteeseen varsin osuva vertaus. Kun tämä sirkus oli sit- Suomenlinnan käytävillä. ten saatu ruokittua, suuntasimme hyvin syöneenä ensimmäiseen kulttuurikohteeseen, taidemuseo Amos Rexiin. luonnonkauniissa Suomenlinnassa. Jos Amos Rexissä osa porukasta oli vielä kyennyt onnistuneesti peittelemään innostustaan, niin Vaikka Amos Rexin taide ei oudohkossa kauneudessaan viimeistään Suomenlinnan historiallinen miljöö vanhoine kivikakirvoittanut kaikista nuorista varsinaisia riemun kiljah- tuineen, muureineen ja luolineen sai koko porukan pauloihinsa. duksia, sai se silti kyynisimmänkin tarkkailijan ihmettelemään nykyihmisen ajatuksen juoksua ja sen aikaansaannoksia. Eräskin nuori alkoi hetken näyttelyssä pyörittään pohtia elämän suuria kysymyksiä, kuten ”miksi me ollaan täällä?”. Onneksi hänkin löysi mieleistä tekemistä näyttelyn tiloihin tehdystä rentoutumishuoneesta. Toisiin Amos Rexin Generation 2023 -näyttely teki oikeasti vaikutuksen. ”Tykkäsin siitä videosta, joka kertoi vissiin rakkaudesta tai elämästä tai jostain semmosesta”, kertoi yksi. Onneksi käyntiin oli varattu riittävästi aikaa, sillä monien teosten ääreen oli hyvä rauhoittua pitemmäksi toviksi, jotta pääsi kunnolla sisälle modernin taiteen tunnelmaan.

Eritoten luolien tutkiminen herätti matkalaisten seikkailuvaistot. Jokainen onkalo piti koluta läpi, ja mikäpä sen mukavampaa kuin säikytellä pahaa aavistamatonta pimeässä kompuroivaa ohjaajaa, joka sääret mustelmilla oli taivaltanut vetreän lapsijoukon kyydissä jo useamman sata metriä pitkin historiallista, mutta hieman ahdasta luolastoa. Suomenlinnaan varatut tunnit vierähtivät yllättävän nopeaa, ja pian oli aika palata takaisin odottelemaan paluukyytiä. Merimatkalla Suomenlinnasta takaisin mantereelle istui laivan kyydissä rykelmä jo hyvin nälkäisiä nuoria ja aikuisia. Ensimmäinen reissupäivä saikin tyylikkään päätöksen hotellimme lähistöllä sijainneessa Hesburgerissa. Ruokahävikkiä tuli siinä vaiheessa harvinaisen vähän.

Amos Rexistä matka jatkui paikallisia nähtävyyksiä sisältäneellä kävelyllä kohti kauppatoria. Patikkaretki kulki tuomiokirkon, eduskuntatalon ja presidentinlinnan kautta, ja totta kai joka käänteessä piti pysähtyä poseeraamaan. Eivätkä nähtävyydet ja poseeraamiset missään nimessä päättyneet kauppatorille, vaan ensimmäisen reissupäivän ilta vietettiin toisessa kulttuurikohteessa,

Toisen reissupäivän aamu alkoi, kuten asiaan kuuluu, runsaalla ja maittavalla hotelliaamiaisella. Tosin pari virkeää urhoa oli herännyt jo kukonlaulun aikaan tekemään aamujumppaa hotellin käytävälle, mikä herätti hieman ihmetystä kanssareissaajissa. Toiset taas nukkuivat niin pitkään kuin mahdollista. Kukin tyylillään. Seuraavaksi luvassa oli lisää kulttuuria ihmeteltäväksi. Eikä kiikarissa nyt ollut mitä tahansa piirustuksia, vaan määränpäänä siinsi Suomen taiteen koti,

18

Linnanmäkeä lähestyvän porukkamme tunnetilat näyttivät jakautuvan kahteen leiriin. Karkeasti kuvattuna nuoret olivat onnesta muikeina, aikuiset peloissaan. Onneksi puiston jokainen laite ei sentään ollut vauhtikaliiberiltaan sitä luokkaa, että jonottaessa olisi tehnyt mieli ripittäytyä ihan varmuuden vuoksi. Löytyi nimittäin sellainenkin härveli, jossa jokainen aikuinen kävi kierroksen istumassa. Se oli maisemajuna. Muut Linnanmäen laitteet olivat hurjia, mutta Heinäsalmikodin nuoret olivat sitäkin hurjempia. Mitä kovempi vauhti, sitä leveämpi hymy. Hyvä, jos hattaran jossain välissä ehtivät kiduksiinsa imaista, ja taas mentiin. Oli Kingiä, Taigaa, Kirnua, Puuvuoristorataa ja Linnunrataa ja niin edelleen. Kyllä meidät ohjaajatkin kannettiin muutamaan kieputtimeen ja täytyy myöntää, että ihan hauskaa se oli, vaikka paha olo tulikin.

Linnanmäen maisemia maaimanpyörä-perspektiivistä.

Päivällä Linnanmäelle mennessä huvipuisto oli ihan täyteen ammuttu, mutta iltaa myöten jonot lyhenivät ja pidot paranivat. Pikkuhiljaa yltynyt vesisade auttoi myös osaltaan väenpaljouden harventamisessa ja loppujen lopuksi tuntui, että puistossa ei olisi Heiniksen porukan lisäksi ollut kuin muutama hassu turisti. Aikamääreen lähetessä väsymättömät nuoremme saapuivat sovitulle kokoontumispaikalle ensin tietysti neuvottelemaan pienestä lisäajasta, koska ainahan sitä ehtii ”ihan nopeasti käydä vielä yhdessä laitteessa”. Kuitenkin puoli kymmenen pintaan illalla saatiin viimeisetkin hurjapäät kaavittua lähtövalmiiksi ja pääsimme siirtymään bussipysäkille. Haitaribussi kuskasi meidät takaisin keskustaan. Joku saattoi nukahtaa matkalla. Keskustassa bussista jäi pois joukko taas hyvin nälkäisiä heinisläisiä. Tässä vaiheessa vettä ropisi taivaalta jo varsin tuntuvalla tahdilla, ja kesäinen pimeys oli laskeutunut Helsinkiin. Runsaista vesilätäköistä heijastuvat kaupungin valot täydensivät tunnelman, kun taivalsimme sadeviitat suhisten kohti lähintä Mcdonald`sia. Kuvut pinkeiksi. Ei ruokahävikkiä. Hotelliin pääsimme puolilta öin.

Ateneum, jonne ei hotelliltamme ollut kuin muutaman sadan metrin kävelymatka. Siellä mielenkiintoa herättivät muun muassa uudet taidetekniikat, kuten taidegrafiikkaosastolta löytyneet akvatintateokset. Myös Aino-taru triptyykki sai taiteesta kiinnostuneet pysähtymään pidemmäksi aikaa. Osalle kyseessä oli koko reissun kohokohta, ja he kyllä tulkitsivatkin Ateneumin kansallisaarteita siinä määrin, että heidän kanssaan kierrokselle päässyt Heinäsalmikodin apulaisjohtaja kiitteli nuorten asiantuntevuutta vielä viikkoja jälkeenpäin. Ateneumissa olisi riittänyt nähtävää vaikka Kolmas päivä oli omistettu shoppailulle, joka alkoi kuinka, mutta meidän päivämme oli vasta alussa, ja paljoon piti vielä ehtiä. osalla porukasta heti aamupalan jälkeen kirpputorikierroksella, missä monet tekivät löytöjä. Kaikki Ateneumin pölyt karistettuamme oli aika tutustua hieman käytän- eivät kirpparille lähteneet, ja tiedän varmuudella, nöllisempään kulttuuriin, eli Helsingin julkiseen liikenteeseen. Ensi että ainakin yksi reissulaisista koki olevansa hytöiksi suuntasimme totta kai lähimmälle metroasemalle. Marssim- vin onnekas saadessaan viettää aamupäivän ykme jonossa pitkiin rullaportaisiin, jotka kuljettivat meidät syvälle ka- sinkertaisesti hotellihuoneen sängyssä rötväten. tutason alle. Siellä oransseja junantapaisia vilahteli ohi oikealta ja vasemmalta, kyytiin päästiin. Tämäkin kokemus oli osalle porukkaa ensimmäinen laatuaan. Metro kuljetti meidät Itä-Helsingin ytimeen Itäkeskukseen, Itikseen. Sieltä löytyi Rax-buffetti, jonka rasvaa tirisevillä antimilla kesytimme nälän ja latasimme akut seuraavaa koitosta ajatellen. Itäkeskuksesta laskeuduimme jälleen metroon ja nousimme takaisin maan pinnalle Sörnäisten asemalla. Aseman lähiympäristö tarjosi seurueen ihailtavaksi varsin urbaania eksotiikkaa. Siellä nuorison huomio kiinnittyi eritoten ”ööpöläisiin”, eli metroaseman läheisyydessä oleilevaan paikallisväestöön, jolla ei näyttänyt olevan suurempaa kiirettä mihinkään. Omanlainen katukulttuurikokemushan se sekin oli. Tovin ihmettelyn jälkeen saapui raitiovaunu, jonka kyydissä matka jatkui seuraavaan kohteeseen, Suomen vanhimpaan huvipuistoon Linnanmäelle. "-Onkohan se Sauli kotona?"

19

Amos Rex taidemuseo

Eduskuntatalon portailla.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja ennen puoltapäivää olimme taas matkatavarat kainalossa kipittämässä kohti Helsingin rautatieasemaa. Ennen Oulun junaan hyppäämistä pysähdyimme kuitenkin vielä Pasilassa, ostoskeskus Triplassa. Nuoriso sai vaellella mielensä mukaan kaupoissa, ja tarjolla oli myös mahdollisuus käydä samassa rakennuksessa sijaitsevassa musiikkimuseo Famessa. Yksi nuori tarttui tähän tilaisuuteen, muut keskittyivät ostoksiin. Lopuksi kävimme syömässä Luckiefun`ssin buffetissa. Tätä seurasi siirtyminen junalle. Koko konkkaronkka selviytyi onnellisesti ja hyvissä ajoin oikeaan vaunuun. Oulussa olimme kymmenen aikaan illalla.

Reissu oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut niin aikataulujen kuin aktiviteettienkin osalta. Hienointa oli kuitenkin huomata, miten nuoret keskenään loivat todella positiivisen ja yhteisöllisen matkatunnelman, joka välittyi kaikessa tekemisessä. He tutustuivat toisiinsa eri tavalla kuin lastenkodin arjessa, ja uusia kaverisuhteita syntyi. Reissu toimi myös hyvin silmiä avaavana kokemuksena niille, joilla mahdollisesti oli lastenkotielämästä hyvin negatiivinen kuva. Toisena iltana ennen nukkumaanmenoa eräs nuori pohti ihmeissään: ”Miten on mahdollista, että täällä on niin paljon hyviä tyyppejä. Olen aina kuvitellut, että lastenkodissa kaikki olisi ilkeitä, ja että olisi jotenkin tympeää. Heiniksessä kaikki on kuitenkin tosi mukavia.” Johannes Lomma kuvat: Heinäsalmikoti

Ääneen!-hanke toi runonlausunnan Heinäsalmikotiin ”Runous taipuu jänniin, absurdeihin ja ennalta-arvaamattomiin maisemiin”, sanoo Ääneen!-hankkeen projektikoordinaattori Tarja Sahlstedt.

S

uomen Lausujain Liiton kehittämä Ääneen!-hanke on alun perin Helsinkiläisille lapsille suunnattu apurahaprojekti, jonka tarkoituksena on edistää nuorten itsevarmuutta, ilmaisutaitoa ja äänenkäyttöä sekä samalla tehdä runonlausuntaa taiteenlajina tunnetuksi myös lasten ja nuorten keskuudessa. Vuonna 2023 hanke laajeni valtakunnalliseksi, ja Ääneen!-työpajoja järjestettiin useissa kouluissa ympäri Suomen sekä yhdessä lastenkodissa. ”Kaikki meidän toimintamme on pyritty tekemään nuorten lähtökohdista ja heitä kuunnellen. Ei niin, että `hei me tultiin nyt kertomaan, miten asiat on`. Heinäsalmikoti oli ainoa lastenkoti, muuten pajat on vedetty kouluissa. Runous ja lausunta kun jäävät koulujen opetussuunnitelmassa melko vähälle”, Sahlstedt kertoo. Hän sanoo työpajoista saadun palautteen olleen todella hyvää.

Heinäsalmikodissa Ääneen!-työpaja järjestettiin 17.–19.10. Työpajan vetäjänä toimi kokenut näyttelijä, taidepedagogi ja äänenkäytönopettaja Eero Ojala. Työpajan sisältö koostui runoanalyyseistä sekä äänenmuodostuksen ja äänenkäytön harjoitteista. Lisäksi nuoret tekivät erilaisia ajatuskarttoja ja keskustelivat muun muassa siitä, miten heistä kukin lukee runoja omalla tavallaan, ja mitä se heille merkitsee. ”Olin todella otettu siitä, miten hienosti Heinäsalmikodin nuoret lähtivät mukaan tekemään. Harjoituksissa oli havaittavissa selkeitä itsensä ylittämisen hetkiä. Yllätyin, kuinka taitavasti he osasivat artikuloida ajatuksiaan ja tunteitaan. Tosi fiksuja tyyppejä. En usko, että itseltäni olisi siinä iässä moinen onnistunut.”, Ojala kehuu. Hän sanoo pitäneensä oman ohjaustyylinsä tietoisesti kevyenä, sillä työpajoissa voidaan mennä nopeasti tunnetasolla aika syviin vesiin.

20

Nuoret itse pitivät työpajaa varsin mieleisenä kokemuksena. Yhdelle oli jäänyt erityisesti mieleen hauskat alkulämmittelyt, ja yksi kehui työpajaa kokonaisuudessaan, vaikka mikään juttu ei erityisesti noussutkaan ylitse muiden. Eräs nuorista koki oppineensa asioita, joista hän uskoo olevan hyötyä myös myöhemmin elämässä: ”Oli tosi kiva päästä mukaan tuommoiseen toimintaan. Opin siellä paljon uutta, ja Eeron kanssa oli hienoa tehdä hommia. Äänenkäyttöön ja äänenavaukseen liittyvät harjoitukset olivat semmoisia, mitä varmasti tulen käyttämään tulevaisuudessakin.” Nuoret saivat tehdä runonlausunnastaan myös äänitteen, joka liitetään osaksi suurempaa Ääneen!-hankkeeseen kuuluvaa ääniteosta. Siinä jokainen hankkeeseen osallistunut nuori saa halutessaan itsensä kuuluviin. Tämän jutun kirjoittamishetkellä kyseistä teosta ollaan vielä työstämässä, mutta tieto siitä, missä ja milloin ääniteos julkaistaan, löytyy Suomen Lausujain Liiton nettisivuilta tammikuun 2024 loppuun mennessä. Sokerina pohjalla Ääneen!-hankkeeseen kuului ammattimainen runonlausuntaesitys, jonka hankkeeseen osallistuneet nuoret pääsivät näkemään livenä kukin omalla paikkakunnallaan. Heinäsalmikotiin esiintymään saapui Ville Rita, Etelä-Karjalasta kotoisin oleva nyttemmin helsinkiläistynyt näyttelijä, joka osallistui 2022 Suomen lausujainliiton järjestämään Veikko Sinisalo -lausuntakilpailuun. Hän eteni kilpailussa aina fiinaaliin asti ja pääsi sitä kautta mukaan myös Ääneen!-hankkeeseen. Rita kuvaa hankkeessa mukana olemisen olleen ihanaa, ja saadun palautteen olleen lähes poikkeuksetta positiivista. Illan esityksenä oli sama teos, jonka hän esitti myös kilpailun finaalissa. Armo(ni)-niminen esitys on useista eri runoista koostuva tulkinta, jonka näyttelijä itse päätyi tekemään valmistautuessaan lausuntakilpailuun. ”En ollut koskaan aiemmin tehnyt tällaista monologiesitystä ja halusin siltä kantilta haastaa itseäni.” Ihmisen itsensä hyväksymisen tarpeeseen pureutuva lausuntateos resonoi lujaa niin Heinäsalmikodin nuoriin kuin aikuisiinkin. Olohuoneen sohvalla istunut yleisö tempautui vahvasti mukaan runonlausunnan pauloihin, ja illan esiintyjä sai jättää kodinomaisen estradinsa raikuvien aplodien saattelemana. Esityksen päätteeksi Rita istui vielä hyvän tovin juttelemassa Heiniksen poppoon kanssa, otti vastaan palautetta ja vastaili kysymyksiin. Rita toivoo Ääneen! -hankkeen avaavan runouden maailman nuorille uudella tavalla. ”On tärkeää, että puretaan tiettyjä runonlausuntaan liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja, koska sillä kuitenkin on sellainen vanhoillinen klangi. Toivottavasti me olemme osaltamme pystyneet ravistelemaan ja muuttamaan sitä vähän. Jos tämän projektin seurauksena joku innostuu runoudesta ihan uudella tavalla, niin silloin olemme onnistuneet.”

Näyttelijä Ville Rita esiintyi Heinäsalmikodilla. Johannes Lomma kuva: Pertti Kukkonen

21

Veturointi-toiminta -Osallisuutta ja hyvinvointia taiteesta, kulttuurista ja liikunnasta Veturointi-toiminta sai Alli Paasikiven Säätiöltä ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiöltä apurahat, joita käytettiin vuoden 2022 ja kevään 2023 aikana lastensuojelusta kokemusta omaavien nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin tukemiseen taide-, kulttuuri-, liikunta ja hyvinvointipainotteisen ryhmätoiminnan avulla.

A

lkuvuodesta 2022, Koronan vielä asettaessa rajoituksia toimintaan, ideoimme nuorten kanssa heille mieleistä tekemistä etätyöpajassa. Työpajan ja nuorten aiemmista palautteista esiin tulleiden toiveiden pohjalta suunnittelimme ja toteutimme monipuolista toimintaa niin Oulun kuin Turun Veturointi-toiminnassa.

Toimintakertoja kertyi huikeat 23, ja kohtasimme niissä 192 osallistujaa. Pääsimme nuorten kanssa esimerkiksi vierailemaan teatterissa, taidenäyttelyssä ja luontohyvinvointikeskuksessa ja kokeilemaan t-paitojen tuunausta, voimakivien maalausta, valokuvausta, tanssia sekä kierrätyskorujen, kynttilöiden ja saippuoiden tekemistä. Uusia vauhdikkaita elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia koimme muun muassa seikkailupuistossa, vesipuistossa, SuperParkissa, laskettelemassa, kiipeilykeskuksessa, Megazonessa ja sisäkartingradalla.

veturointi.fi 22

P

alautteissaan nuoret kertovat pitäneensä toiminnan yhteisöllisyydestä, yhdessä olemisesta ja rennosta tunnelmasta. Toiminta tarjosi heille kokemuksia joukkoon kuulumisesta, uusia elämyksiä, rentoutusta, itsensä ylittämistä, piristystä, liikkumista hauskalla tavalla sekä hyvää oloa, irtiottoja ja rauhaa arjen keskellä. Nuoret kokivat saaneensa tehdä itselleen mieluisia asioita, oppineensa uutta ja saaneensa sopivasti ohjausta sekä itsetuntoa ja motivaatiota vahvistavaa kehumista ja kannustusta. Nuoret pitivät siitä, että mukana oli tuttuja Vetureita tukemassa uusissa tilanteissa, jolloin he saivat harjoitusta ryhmässä olemisesta turvallisesti. Erityisesti nuoret pitivät tärkeänä sitä, että he saivat mielekästä tekemistä ja pääsivät paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä tai pääsisi sosiaalisista tai taloudellisista syistä. Jatkossa nuoret toivovat vastaavanlaista toimintaa, jossa pääsee kokeilemaan uusia asioita kivassa porukassa. Lämmin kiitos Alli Paasikiven Säätiölle ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiölle näiden huikeiden kokemusten ja elämysten mahdollistamisesta!

Nuorten antamia palautteita:

Mervi Saloheimo Kehittämistoiminnan päällikkö Veturointi-toiminta Kuvat: Veturointi-toiminta

”Sain irtioton arjesta ja pääsin ulkoilemaan”

”Sain ylittää itseni”

”Toiminta sai minut hyvälle tuulelle ja merkitsi minulle hauskanpitoa ja tsemppaamista.”

”Se tuotti minulle rauhaa ja hyvää oloa kun sai olla eläinten kanssa tekemisissä.”

”Olen liian ujo mennäkseni vastaaviin pajoihin tuntemattomien ihmisten kanssa, joten tykkäsin tästä toiminnasta sen vuoksi et siellä oli oma Veturini mukana tukemassa. Sain viettää rentoa ja mukavaa aikaa muiden kanssa, opin uusia asioita ja sain mukaan valmiit tuotteet, mikä oli todella kivaa.”

”Mukavaa touhuamista mukavien ihmisten kanssa nii ei tarvinnut olla yksin.”

”Minusta tuntui, että kuulun joukkoon ja saan olla oma itseni, toiminta vahvisti itsetuntoani sekä antoi energiaa ja motivaatiota tehdä asioita.”

”Kulttuurin kokeminen on todella rentouttavaa ja mukavaa normaalin arjen keskellä."

23

Lapsirikas-toiminta -Palautetta perheiltä Auta Lasta ry:n Lapsirikas-toiminta on jo vuodesta 2016 asti saanut tehdä ennaltaehkäisevää työtä monilapsisten perheiden arjen tukemiseksi.

V

iime vuonna toiminnassa oli mukana noin 1000 lasta ja 200 vanhempaa. Toiminnan tavoitteena on tarjota perheille hyvinvointia tukevaa ja perheiden tarpeita vastaavaa arjen tukea. Toimintamalleina on koteihin annettava lastenhoitoapu ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa toteutettavat lapsiparkit. Perheille tehdään vuosittain kyselyt toiminnan kehittämisen sekä vaikuttavuuden mittaamisen tueksi. Kyselyiden vastaukset kertovat siitä, kuinka pienillä teoilla voidaan tuoda arkeen iloa ja sujuvuutta.

Millaista apua perheet kokevat tarvitsevansa ja vastaako saatavilla olevat palvelut tarpeeseen? ”En koe riittäväksi. Kotipalvelu on liian kallista apua muutenkin tiukilla oleville lapsiperheille. Lisäksi koska kotipalvelu ei ole lastenhoitopalvelua, ei sitä voi saada esimerkiksi lasten lääkärikäyntien tai omien tai lasten terapiakäyntien ajaksi kotiin muille lapsille. Siis täysin käsittämätöntä. Eikä äiti siis voi käyttää tätä myöskään omaan virkistäytymiseensä eli esim., että pääsisi urheilemaan ja siten edistämään omaa hyvinvointiaan.” ”Lastenhoito apua. Lapsiperheiden kotipalvelu olisi käytettävissä, mutta heikon taloudellisen tilanteen vuoksi, emme pysty sitä hyödyntämään.” ”Meidän elämässä on todella paljon menoja jotka tulevat lyhyellä varoitusajalla. Lapsiperheen kotipalvelu ei tähän tarpeeseen pysty vastaamaan, kun heidän palvelu on kankeaa ja hidasta. Lapsirikkaalta hoitajan on saanut nopeasti juuri tiettyyn hetkeen” ”Tukea lasten- ja kodinhoidossa, erityisesti silloin kun oma jaksaminen on huonosti nukuttujen öiden tai sairastelujen vuoksi koetuksella. Lapsiperhepalveluita ei mielestäni ole riittävästi saatavilla, sillä arki tuntuu tällä hetkellä usein pelkältä suorittamiselta, eikä omaa jaksamista ja hyvinvointia tukevia asioita ehdi edes ajattelemaan perusarjessa.”

”Arjen helpottamista. Lapsirikkaan apu on ollut riittävää, on mukava kun olette 4h kerrallaan. Seurakunnan ja kunnan palvelut eivät vastaa tarpeeseen riittävästi. Ovat joko liian lyhyen aikaa tai palvelu liian kallista.”

”Tämmöstä matalan kynnyksen lastenhoitoapua jota pystyy saamaan ilman työläitä paperien täyttelyitä ja tuloselvittelyjä yms. Kun kädet on täynnä työtä, byrokraattisempi hoitajien järjestäminen jää helposti tekemättä. Mielestäni tämmöstä saisi olla tarjolla laajemminkin myös julkisella sektorilla.”

24

Miten perheet ovat kokeneet Lapsirikas-toiminnasta saadun avun? “Lapset saivat aikuisten huomiota enemmän ja näin olivat tyytyväisempiä. Lapsille todella iso asia, että joku kerkee pelata, askarrella, lukea kirjaa ja leikkiä heidän kanssaan. Itse olen saanut ainoan hetken viikosta olla yksin. Ja tämän ansiosta jaksan paremmin keskittyä lapsiin ja heidän tarpeisiin kun välillä saa omaa aikaa ja miettiä mitä minä haluan tehdä.” “Pääsin ilman lapsia käymään terkkarissa. Sain apua kotitöihin ja lasten ulkoiluun. Sain levähdettyä ja tehtyä kotihommia keskeytyksettä. Ehkä kaikkein eniten kannatteli tieto siitä, että saan apua.” “Lapsilähtöistä, ystävällistä, lastenhoitoa sillä aikaa, kun itsellä on pitänyt käydä omassa tai yksittäisen lapsen asiointi käynnillä. On ollut helppo jättää vauvakin kotiin ja lähteä tekemään pakollisia käyntejä eikä ole tarvinnut uuvuttaa itseä sillä, että olisi pitänyt ottaa kaikki 4 alle kouluikäistä mukaan.” “Olemme saaneet arkeen todella paljon apua Lapsirikas-hankkeelta. Miehen työpoissaolot ovat vähentyneet, kun hänen ei tarvitse jatkuvasti olla kotona kesken työpäivän. Lapset saavat mukavaa tekemistä ja pääsevät esim. leikkipuistoon eikä heidän tarvitse kulkea isona porukkana kaikissa muiden sisarusten lääkärikäynneissä ja terapioissa. Niitä meillä on isossa porukassa ja erityislasten kanssa jatkuvasti. Välillä olen saanut myös omaa aikaa esim. asioiden hoitamiseen. Myös isommat sisarukset ovat päässeet äidin kanssa johonkin, kun on pienille ollut hoitaja.”

Kyselystä lapsiparkkiperheille: “Kiitos lapsiparkista! Aika on aivan mahtava, erittäin harvoin illalla pienet on missään. Ja lopetus juuri hyvin iltapalapöytään ja sänkyyn. Todellakin irtiotto arkirytmiin.” “Lapsiparkki on ollut ihana mahdollisuus vanhempien hieman huilata, sillä muuta tukiverkostoa ei juuri ole. Lapset ovat viihtyneet todella hyvin ja henkilökunnasta on välittynyt lämmin ja turvallinen olo. Parkissa on aina tarjolla mielekästä puuhaa joten lapset lähtevät sinne innokkaina. Teette todella tärkeää työtä, kiitos.” “Teette todella hyvää ja arvokasta työtä!! Monet kerrat olen voinut varata lapsiparkin ajalle tärkeitä käyntejä, minne ei voisi lasten kanssa mennä ja hoitajaa en tahdo muuten saada mistään. Olisin aika uupunut ja ihmeissäni ilman teitä! Kiitos paljon!!”

Kyselystä opiskelijoille ja vapaaehtoisille: "Olen päässyt näkemään eri elämäntilanteissa olevia perheitä. Olen myös nähnyt semmoisia perheitä joissa, voimavarat ei ole riittänyt esim. keittiön siivoukseen. On ollut todella silmiä avaavaa ja tuonut enemmän käsitystä minkälaisia perheitä on, ja mitä haasteita/ongelmia perheillä voi olla. Asia, mikä näkyi perheissä, oli, että vaikka kuinka äiti on väsynyt tai on menossa rankka elämäntilanne, niin se rakkaus niitä lapsia kohtaan on silti valtava eikä se katoa. On mielestäni ollut tärkeä nähdä myös oman tulevaisuuden ammatin kannalta, että minkälaisia perheitä on, mitä haasteita voi olla, kun he tulevat esim. vastaanotolle. Harjoittelu antoi myös paljon itsevarmuutta mm. siihen, että osaan toimia myös aivan ventovieraiden lasten kanssa, joista en tiedä juuri mitään, kun heitä menen hoitamaan."

lapsirikas.fi

Helena Kokko Kehittämispäällikkö Lapsirikas-toiminta Kuvat: Lapsirikas-toiminta

25

Nuorten Turvasatama

-Kuinka sijaishuollon ammattilainen voi tukea nuorta omanlaisen elämän tavoittamisessa? Arvokasvatusryhmä Nuorten Turvasatama -hankkeessa ”Arvokasvatus aka. Elämän tärkeät asiat” -ryhmässä suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä sijaishuollossa kasvaneiden nuorten kanssa yhteistyössä tuotettu arvokasvatusopas sijaishuollon ammattilaisille.

Kuva: Ajasat Yonatan

Ryhmässä nuoret saivat äänensä kuuluviin ja jakoivat omia näkemyksiään sekä arvokkaita oivalluksiaan siitä, kuinka ammattilaiset voivat parhaalla mahdollisella tavalla auttaa nuoria tunnistamaan erilaisia arvoja sekä elämään niiden mukaan. Nuoret toivat esiin, mitä he arvostavat kohtaamisissaan aikuisten kanssa ja millaiset työkalut he näkevät hyödyllisiksi arvokasvatuksessa.

Valtakunnalliset Lastensuojelupäivät Nuorten Turvasatama -hankkeen työntekijät osallistuivat alaseminaarissa moniääniseen paneelikeskusteluun Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä, jossa oli mukana myös Lastensuojelun keskusliitto, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Nuorisotyö ja -tutkimus, kirjailija sekä Uskontojen uhrien tuki UUT ry. Alaseminaarissa käsiteltiin arvokasvatuksen merkitystä nuorten omanlaisen elämän tavoittamisessa, nuorten vinkkejä ammattilaisille, erilaisten kulttuurien ja elämänkatsomuksen vaikutusta nuorten arvomaailmaan. Alaseminaarissa käsiteltiin myös keinoja, joiden avulla voidaan tukea nuorta löytämään ja toteuttamaan omia arvojaan sekä pohtimaan niitä myös tarpeen mukaan kriittisesti. Alaseminaarissa julkaistiin arvokasvatusopas ja osana arvokasvatusopasta 10 vinkkiä ammattilaisille arvokasvatukseen. Anniina Heiskanen Ylläpitäjä-asiantuntija Nuorten Turvasatama

26

Nuorten Turvasatama -hankkeen työntekijät: Anniina Heiskanen ylläpitäjä-asiantuntija, Auta Lasta ry. Maya Waitara, projektityöntekijä, Osallisuuden aika ry. Vappu Taipalus, projektityöntekijä, Osallisuuden aika ry. Krista Leino, projektipäällikkö, Pesäpuu ry.

Varsinais-Suomen Hyvinvointialueen Moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä Henna täältä Turun Veturointi-toiminnasta moi! Olen saanut tänä vuonna kunnian toimia lasten ja nuorten kokemusäänenä Varhan moniammatillisessa asiantuntijatyöryhmässä. Meidän työryhmässä on niin sanottuja pääjäseniä 12 henkilöä, jotka tulevat muun muassa avopediatrialta, koulumaailmasta, lastensuojelusta, psykiatrian eri aloilta ja sen lisäksi tarvittaessa kutsutaan esimerkiksi poliisista väkeä. Työryhmää koordinoi Puheenjohtajana toimiva Maija Jakonen (Vasso) ja sihteerinä toimii Niina Kalela (Vasso). Varsinais-Suomen alueella meillä toimivat itäinen- ja läntinen ryhmä, ja olen saanut kunnian olla nyt molemmissa mukana. Kokouksia pidetään kaksi kertaa kuukaudessa ja käsittelyssä on aina 1-2 tapausta kerrallaan. Työskentely itsessään tapahtuu Case- menetelmällä, ja mukana tapaamisissa on aina perheen sosiaalityöntekijä/ työntekijät, jotka ovat koonneet ylös kysymyksiä, joihin kaivataan moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän näkökulmia. Moniammatillisessa työryhmässä työskentely on ollut minun kokemuksen mukaan todella mielenkiintoista ja antoisaa. On ollut hienoa saada seurata ryhmän toimintaa, jossa kaikilla on selkeä yhteinen tavoite, mutta eri näkökulmia. Kokemusasiantuntijana ryhmässä toimiminen on ollut todella opettavaista ja koen, että tässä roolissa joutuu tekemään töitä ehkä hieman muita enemmän, sanaston ollessa välillä vierasta, mutta en kuitenkaan koe tätä pahana asiana, päinvastoin. On ollut hieno mahdollisuus saada oppia itseään viisaammilta.

Järjestäjien terveiset: Me puheenjohtajan kanssa olemme erittäin tyytyväisiä osallistumiseesi. On arvokasta, että joku tuo nimenomaan lapsen ja nuoren ääntä ja näkökulmaa esiin ja palauttaa näin muita sen olennaisen äärelle. Vaikka kukaan meistä ei voi faktisesti tietää, mitä käsittelemissämme caseissa lapset ajattelevat, tuntevat tai kokevat, voimme aina pyrkiä miettimään asioita heidän näkökulmastaan. Sen tavoittamiseksi tarvitsemme sinun kaltaistasi jäsentä. Se, että sinulla on kokemusta myös lastensuojelun asiakkaan näkökulmasta, on toinen tärkeä aspekti. Kun keskustelut alkavat pyöriä palveluiden tuottamisen, taloudellisuuden, rakenteiden ym. viidakossa, on hyvä, kun joku muistuttaa mistä tässä oikeastaan on kysymys. Ihmisestä ja hänen läheisistään. Sinun osallistumisestasi oli juuri täällä johdon erityisasiantuntijan kanssa puhetta, ja hän piti sitä edelläkävijyytenä. Hänellä on kokemusta pääkaupunkiseudulta ja hän mietti, että muutkin voisivat ottaa esimerkkiä meiltä.

Henna-Maria Heino Ohjaaja Veturointi-toiminta, Turku

Opintomatka Hollantiin Lastensuojelun Keskusliiton Lastensuojelun neuvottelukunta vieraili syyskuun alussa opintomatkalla tutustumassa Hollannin lastensuojeluun. Paitsi keskusliiton jäsenjärjestöjen edustajia, mukana oli myös ammattilaisia Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta. Tutustumiskohteina oli niin julkisia palveluja kuin yritysten ja yhteisöjen tuottamaa toimintaa. Auta Lasta ry:n toiminnanjohtajana pääsin mukaan kuulemaan hollantilaisista hyvistä työmenetelmistä, mutta samalla tutustumaan myös uusiin suomalaisiin kumppaneihin sekä tapaamaan vanhastaan tuttuja työkollegoita. Hollantilaisessa lastensuojelussa korostuvat osallisuus, perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys. Tutkittu tieto ja kokemustieto muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Haasteet ovat pitkälti samanlaisia kuin meillä Suomessakin kuten päihdeongelmat, lapsiperheköyhyys ja työvoimapula sosiaalialan ammattilaisista.

Kuva: Annukka Paasivirta

Ratkaisuja ongelmiin Hollannissa on kuitenkin haettu luovasti. 13–27-vuotiaiden päihdehoidossa Yes we can -klinikoilla toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen mutta tiukkaan yhteisöllisyyteen. Lasten ja ikäihmisten kotihoidon työmalli Hollannissa ja Saksassa toimivassa Buurtzorgissa taas perustuu työtiimien vahvaan itseohjautuvuuteen. Buurtzorgissa on asiakastyössä yli 15 000 työntekijää, mutta vain muutamia kymmeniä varsinaisia esihenkilöitä. Noin kymmenen hengen tiimit hoitavat noin 5000–10000 ihmisen naapuruston kotihoidon tehtävät itsenäisesti. Kirjaamisissa keskitytään olennaiseen, ja suoraa asiakkaiden kanssa tehtävää työtä on vähintään 65 % työajasta.Buurtzorgin toiminnassa korostui ajatus siitä, että työtä tehdään ihmisiä, ei organisaatioita varten. Neuvottelukunnan jaettuna kokemuksena oli, kuinka tärkeää on nähdä ja kuulla toimintamalleista oman työkulttuurimme ulkopuoleltakin. Pertti Kukkonen

27

Heinäsalmen monipuolinen ja arvokas luonto Heinäsalmi on sijainniltaan hyvin luonnonläheinen, mikä näkyy heti Heinäsalmikodin ja päiväkoti Eväsrepun pihapiirissä. Tämä kertoo paljon myös Heinäsalmea ympäröivästä uniikista Hietasaaren luonnosta, jossa saamme aikaamme viettää. Ammattilaisten toimesta Hietasaaren alueella toteutetaan myös tiaistutkimusta rengastamalla lintuja laittamalla niille värirenkaita nilkkaan, jolloin niiden selviytymistä ja muuttoa voidaan seurata vuodesta toiseen. Tarkkasilmäisimmät voivat erottaa näitä värirenkaita lintuja katsellessaan! Lintujen lisäksi Hietasaaressa voi nähdä siilejä, oravia, pikkujyrsijöitä, metsäjäniksiä, rusakoita ja metsäkauriita, jotka joskus viettävät myös aikaa Heinäsalmikodin omenapuun läheisyydessä. Metsäkauriille Hietasaaressa tarjotaan nuoHeinäsalmea ympäröivä luonto kattaa muun muassa sekamet- lukiven muodossa suolaa sekä paikoin on jätetty myös omesää, luhtaa, tuoretta lehtoa, kuusilehtoa ja niittyä. Nämä tarjo- noita ravinnoksi. Oravat puolestaan viihtyvät talvisin lintujen avat oivan elinympäristön laajalle lajistolle niin pihapiirissäm- ruokintapaikoilla sankoin joukoin. Hietasaaressa on myös palme kuin kauempanakin. Heinäsalmikodin parkkipaikallakin voi jon lepakoita, joten havainnoitavaa on myös pimeän aikaan. nähdä kesäisin ilman kummempia tarkastelemisia muun muassa pesiviä västäräkkejä, käpytikkoja ja erilaista rastaita sekä Kuten luontotyypit ja runsas linnusto kertovatkin, myös kastakapihan Mustasalmessa jopa talveen asti viihtyviä sinisorsia. vusto on laaja; suurista puista sammaliin ja kaikkea siltä välilLinnusto onkin Hietasaaressa hyvin runsas; jopa kolme ker- tä. Kesäisin pyörätien varrelle voi vaikka jäädä vadelmia maistaa suurempi kuin muilla Oulun alueilla, joten seasta löytyvät telemaan tai vähän kauempana tiestä ihastella kissankelloa myös suojeltavat valkoselkätikka, varpuspöllö ja hömötiainen. ja metsätähteä. Syksyisin väriloistoa tuovat runsaat haavat Onneksemme ei tarvitse lähteä kauaskaan, kun pääsee jo lin- ja koivut. Heinäsalmikodin takapihaa rajaavassa Mustasaltujen talviruokintapaikalle katsomaan tiaisia, viherpeippoja ja messakin kasvaa kaiken kasvuston seassa kahta uhanalaista keltasirkkuja, tai Rantakurvin lintutornille näkemään esimerkik- vesikasvia; lietetatarta ja paunikkoa. Myös kääpiä, eli vanhosi useita eri lokkilajeja ja vesilintuja, ruskosuohaukan, taivaan- jen metsien lahottajasieniä, löytyy Hietasaaren puista paljon. Näistä mainittakoon muun muassa pökkelökääpä ja uhanvuohen sekä kuulemaan paljon lintujen laulua. alaisluokitukseltaan vaarantunut pikkukennokääpä. Hietasaari on useita luontotyyppejä kattava ympäristö, mikä tekee siitä monimuotoisen ja arvokkaan elinympäristön eri eliöille. Vastaavanlaisia ei löydy kovinkaan läheltä. Hietasaari on harvinaista ja suojeltavaa maankohoamisrannikkoa. Maankohoamisen seurauksena alueen on vallannut hyvin monipuolinen lajisto, jota ei ennen alueella ollut. Vastaavanlaisia ympäristömuutoksia tapahtuu muualla maailmassa myös esimerkiksi tulivuorenpurkauksien seurauksena.

Hömötiainen

Pikkutylli

Hietasaari tarjoaa kaikille jotain, sillä sen ympäristössä on useita ulkoilureittejä, joita voi kulkea kävellen tai pyörällä, nuotiopaikka, johon voi jäädä eväsretkelle sekä myös mahdollisuus etsiä geokätköjä ja pelata Pokemon Go -peliä. Geokätköt ja pelit ovatkin joillekin sopivampia tapoja ulkona liikkumiselle, jolloin myös ikään kuin vahingossa tulee oltua luonnon läheisyydessä. Myös Heinäsalmikodin nuoret ovat näistä löytäneet omia tapojaan. Muistammehan kuitenkin kaikki, että luontoa tulee aina kohdella kunnioituksella ja arvokkaasti, mikä tarkoittaa sitä, ettemme jätä sinne mitään, emme riko mitään emmekä ota mukaamme mitään. Seikkailun iloa ja kauniita luontokokemuksia! Artikkelin on kirjoittanut Oulun yliopistossa biologiaa opiskeleva Netta Pikkarainen. Kuvat: Netta Pikkarainen

28

Polku Mustasalmen maisemissa.

Tettiläisen tarina Koulussamme jokainen käy muutaman päivän tetissä eli työelämään tutustumassa. Hain – ja vähän yllättäen pääsinkin tutustumaan Heinäsalmikotiin. Kolmesta päivästä aluksi sovittiin, mutta omista syistäni se lyheni kahteen päivään. Siksipä jouduin kirjoittamaan vierailustani raportin.

N

iinpä kirjoitan. Ja kerronpa heti, etten ole ihan tavallisen ikäinen tettiläinen. Silloin, kun työelämäjakso olisi keskikouluiässäni ollut tarpeen, en päässyt TET-jaksolle, kun sitä ei ollut vielä keksitty ja peruskoulukin oli vasta tulossa Oulua kohti jossakin Lapissa ja Koillismaalla. Työelämä tuli tutuksi maaseudun töitä havainnoimalla ja muut työt jäivät kokemuspiirin ulkopuolelle, tietoa koulu kyllä tarjosi. Oman työelämäjaksoni motiivina oli työnantajani asettama tavoite: Ammattiopisto Luovin henkilöstö tutustuu työpaikkoihin, kertoo ammatillisesta koulutuksesta sekä laajentaa yhteistyön mahdollisuuksia. Tavoitteina on myös oman ammatillisen osaamisen kehittäminen ja palauteen kuuleminen siitä, mihin suuntaan ammatillista koulutustamme pitäisi kehittää. Olen opettajana Luovissa kahdettakymmenettä vuotta. Tällä hetkellä toimin pääasiassa peruskoulun ja ammattiopetuksen nivelvaiheessa. Toteutan viikon mittaisia liiketoiminnan koulutuskokeiluja, joiden aikana on mahdollisuus ottaa tuntumaa tutkinto-opiskeluumme ja kaupan alan töihin. Osallistun myös opiskelemaan hakevien haastatteluun. Työhistoriani aikana on meillä Heinäsalmikodin kanssa ollut myös muutamia yhteisiä nuoria. Poikkeuksetta heidän kauttaan Heinäsalmesta on syntynyt ainoastaan myönteinen kuva. Ympäristönä Heinäsalmi on minulle etäisesti tuttu parin kymmenen vuoden takaa. Silloin toimin muutamana vuotena ohjaajana Royal Rangers -toiminnassa, tukikohtamme oli samalla tontilla ja toisinaan saimme käyttää myös Puuhalan tiloja. Parhaita hetkiä olivat ne keskustelut, joita syntyi muutamien nuorten kanssa ruokapöydän ääressä ja oleskelutiloissa. Havaitsin, että illat voivat olla hyvin erilaisia. Ensimmäisenä iltana nuoret liikuskelivat yhteisissä tiloissa, pelailivat yhdessä ja olivat alttiita porisuttamiselle. Seuraavana iltana moni oli harrastuksissaan tai muissa toimissa ja henkilökuntaa kulki joidenkin heidän mukanaan tai muita asioita toimittamassa. Aina henkilökuntaa oli myös helposti nuorten tavoitettavissa.

Ylimääräisenä iloisena yllätyksenä oli ’vanhan’ opiskelijani putkahtaminen yhdestä ovesta. Sain häneltä kuulumisten vaihdon myötä hyvän kuvauksen Auta Lasta ry:n perhehoidosta. Sympaattisella tavalla se toi mieleeni lapsuuteni mukavat kodinhoitajat, kun äitini joutui yllättäen sairaalaan ja työssä käyvä isäni touhusi meidän neljän alaikäisen lapsen kanssa yhdessä jo ikääntyneen mummini tuella. Heinäsalmikoti toimii myös harjoittelupaikkana ainakin sosionomiopiskelijoille. On kyllä mainiota, jos Heinäsalmen ilmapiiri ja toimintatapa välittyvät myös muualle. Tuumaanpa myös, että nuorehkot harjoittelijat toimivat oivina vertaisina itsenäistyville nuorille. Mikko Jämsä Ammatillinen erityisopettaja Ammattiopisto Luovi Kuva: Mikko Jämsä

Kaksi päällimmäistä mieleen jäänyttä asiaa olivat levollinen kodinomaisuus sekä henkilökunnan välittävän vanhemmuuden kaltainen sitoutuminen. Keskusteluissamme selvisi pian, että sitoutuminen näkyy myös pitkissä työsuhteissa. Ensimmäisen illan euforiassa kotiinpäin ajellessani tuumasin, että kyllä – Heinäsalmen soisin kotipaikaksi läheiselleni, joka jostakin syystä tukea tarvitsisi. Vaikka omalle lapselleni.

29

Työntekijäesittelyjä Elokuun 2023 alusta Auta lasta ry:n varhaiskasvatusyksiköissä on aloittanut uutena työntekijänä Tomi Leppälä. Tomi toimii sekä Eväsrepun, että Laululinnun yksiköissä kiertävänä, vastaavana varhaiskasvatuksen opettajana. Tomi on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri varhaiskasvatuksesta ja valmistunut Oulun yliopistosta 2020. Hänellä on laaja kokemus eri ikäisten lasten kanssa toimimisesta niin päiväkodeista, koulusta kuin myös esimerkiksi uimaseuran valmennustoiminnasta. Ammatillisessa mielessä Tomille tärkeää ovat hyvä yhteishenki, avoin toimintakulttuuri sekä mahdollisuus vaikuttaa työyhteisön arkeen omilla valinnoilla sekä esimerkillä. Arjessa työhön sopeutumista ja työssä viihtymistä ovat syksyn mittaan edesauttaneet mukavat työkaverit, tiivis ja avoin yhteistyö sekä lokakuussa järjestetty yhdistyksen yhteinen koulutuspäivä virkistyksineen, jossa pääsi tutustumaan koko yhdistyksen henkilökuntaan. Vapaa-ajalla Tomi kertoo viihtyvänsä erityisesti urheilun parissa. Hänellä on pitkä tausta kilpauinnin parista, jonka lisäksi kaikenlaiset pallopelit ja kisailut ovat lähellä sydäntä. Urheilun lisäksi tasapainoa arkeen tuo erityisesti mökkeily meren äärellä, missä lempipuuhaa ovat retkeily, kalastus sekä saunominen. Tomi kertoo olevansa myös intohimoinen ruuanlaittaja, ja bravuuriruuat valmistuvat itämaisen keittiön opeilla. ”Hyvää joulua ja uuttavuotta kaikille! Ja äidille terveisiä!” tv. Tomi Aina niin aurinkoinen ja hyväntuulinen Monika Kujala aloittaa tammikuusta alkaen Laululinnun päiväkodissa vakinaisessa työsuhteessa. Monika on tullut suomeen alun perin Sloveniasta 12 vuotta sitten, opiskellut itsensä lastenhoitajaksi ja löytänyt tiensä osaksi Auta Lasta ry:n varhaiskasvatustiimiä. Uusi tuttavuus hän ei meille kuitenkaan ole, sillä Monika on työskennellyt Laululinnun päiväkodissa määräaikaisena lastenhoitajana jo pidempään. Työkaverit kertovatkin Monikan olevan työssään johdonmukainen, lempeä ja lämmin. Lisäksi Monikan iloisuus, positiivisuus ja hyvä huumorintaju tekevät hänen kanssaan työskentelyn helpoksi! Työssään Monika pitää tärkeänä sitä, että vanhemmat voivat tuoda lapsensa hoitoon luottavaisin mielin. Hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta lapselle luovat kasvattajien aito läsnäolo sekä lämmin vuorovaikutus. Kun nämä asiat toteutuvat lapsen arjessa, näyttäytyy se luottamuksellisena kasvatuskumppanuutena perheen ja päiväkodin välillä. Hän korostaa myös hyvän työyhteisön merkitystä ja toteaa yllättyneensä positiivisesti siitä, kuinka samanhenkisiä ihmisiä Laululinnusta löytyy. Samankaltaiset ihmiset tekevät hyvän ja tiiviin yhteisön, hän toteaa. Vapaa ajallaan Monika viettää aikaa perheensä kanssa monipuolisesti urheillen. He käyvät uimassa, suunnistamassa, hiihtämässä, lenkkeilemässä ja paljon muuta! Urheilun lisäksi leipomisella on erityinen paikka Monikan sydämessä, ja herkuista ovat saaneet osansa myös työkaverit! Monikalla perheineen on myös tapana matkustaa joka kesä Sloveniaan, jossa Monikan vanhemmat asuvat. Näissä maisemissa on aikaa levätä, rentoutua ja ladata akkuja hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien! Tammikuun alusta vakituisena työntekijänä Laululinnun päiväkodissa aloittaa myös Irina Juntunen. Irina on toiminut syksyn ajan päiväkodilla keittiöapulaisena ja tuonut omalla räväkän iloisella asenteellaan positiivisuutta niin lasten kuin aikuistenkin arkeen! Irinalla on pitkä ja monipuolinen työhistoria ja hänellä on kokemusta asiakaspalveluammateista ”laidasta laitaan”. Auta Lasta ry:n paikkaa hän päätti hakea ystävän vinkistä ja kertoo toivoneensa uuden työn tuovan tullessaan vaihtelua ja uuden oppimista. Syksyn mittaan työpaikka on Irinan mukaan osoittautunut mieluisaksi ja hän kertoo viihtyneensä erittäin hyvin. Töihin on mukava tulla, Irina toteaa! Lasten kanssa työskentely on Irinan mukaan ollut hyvin opettavaista ja tehnyt arjesta Laululinnussa mielenkiintoista. Lasten kanssa työskentelyyn liittyy toki omat haasteensa, mutta toisaalta se on avartavaa, palkitsevaa ja opettavaista. Merkitystä työlle antaa se, kun saa olla tärkeä jollekin, Irina toteaa. Positiiviset kokemukset töissä ovat lisänneet intoa ja halua oppia koko ajan uutta, sekä kehittää omaa osaamista liittyen lasten parissa työskentelyyn. Myös työkaverit saavat kehuja ja Irina kokee, että työpaikalla vallitsee hyvä, kannustava ilmapiiri, jossa uskaltaa olla oma itsensä. Vapaa-ajallaan Irina kertoo olevansa menevää tyyppiä, joka harrastaa monipuolisesti kaikkea fiiliksen mukaan niin yksin kuin yhdessäkin. Vuodenajat, ystävät ja ympäristö vaikuttavat paljon siihen, mikä milloinkin tuntuu mukavalta. Itsensä haastaminen ja uuden oppiminen myös vapaa-ajalla tuovat iloa elämään. Parasta palautumista puolestaan on Irinan mukaan sopiva tekeminen itseään ja omia ajatuksiaan kuunnellen!

30

Terve! Olen Nicolai, 19-vuotias sivari. Aloitin elokuussa tänä vuonna siviilipalveluksen Auta Lasta ry:llä. Aiemmin tänä vuonna valmistuin ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta. Siviilipalveluksen suoritettuani suuntaan Oulun yliopistoon opiskelemaan historiaa. Halusin siviilipalveluksessa tehdä työtä, jolla on merkitystä, ja Auta Lasta ry täytti kriteerini. Olen tähän mennessä työskennellyt Heinäsalmikodissa sekä päiväkoti Eväsrepussa ja Laululinnussa. Niin lapset ja nuoret kuin työntekijätkin ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan, mistä olen hyvin kiitollinen. Päiväkodeissa olen päässyt tekemään lasten kanssa kaikenlaista Legoilla rakentamisesta ulkoiluun ja jopa lasten omiin olympialaisiin. Heinäsalmikodissa olen puolestani päässyt tutustumaan talon nuoriin muun muassa lautapelien ja biljardin kautta. Myös keskustelut niin arkisista kuin syvällisemmistäkin aiheista ovat tehneet toisiamme tutummiksi. Kuvailisin Heinäsalmikotia hyvin lämminhenkiseksi paikaksi – täällä välitetään nuorista aidosti. Myös rakennuksen kodinomaisuus tekee siitä erityisen työpaikan. Koen Heinäsalmikodin olevan viihtyisä paikka niin nuorille kuin työntekijöillekin. Mielestäni on myös hienoa, kuinka Heinäsalmikodissa on oma keittiö, jossa tehdään itse ruokaa joka päivä. Sieltä ruoka kulkeutuu myös päiväkoteihin. Olen huomannut, että sekä päiväkoti Eväsrepussa että Laululinnussa on aistittavissa samantapaista tunnelmaa kuin Heinäsalmikodissa. Tulin Auta Lasta ry:lle siviilipalvelukseen ilman alan koulutusta tai aiempaa vastaavaa työkokemusta, enkä ollut täysin varma, mitä odottaa työpaikalta tai miten opin työhön. Loppujen lopuksi viimeiset pari kuukautta ovat olleet antoisaa aikaa. Olin oikeassa, kun ajattelin lapsi- ja nuorisotyön sopivan minulle. Se on ollut haastavaa, mutta myös palkitsevaa ja ennen kaikkea mukavaa. Olen päässyt tekemään tärkeää työtä sekä olemaan osa tiivistä yhteisöä ja kaiken lisäksi oppinut paljon uutta. Koen, että tein oikean valinnan palveluspaikan suhteen.

Mitalisadetta maailmankisoissa Laululinnun päiväkodin päiväkotiapulainen Johanna Koskinen pääsi jälleen kesäkuussa edustamaan Suomea Special olympics -maailmankisoissa Saksan Berliinissä. Special Olympics on kansainvälinen vuonna 1968 perustettu järjestö kehitysvammaisille urheilijoille. Ja kuten järjestön nimikin kertoo, urheilijoiden suuret maailmankisat järjestetään neljän vuoden välein eri puolilla maapalloa. Kesän 2023 kisat kokosivat yhteen lähes 7000 urheilijaa 190:stä maasta. Suomen Sisujengi -joukkueeseen kuului 65 eri lajeihin edustajiksi valittua urheilijaa. Johannan kisamatkan toteutuminen edellytti sponsorirahoituksen keräämistä, ja Auta Lasta ry lähti yhtenä tukijana mahdollistamaan oman urheilusankarimme kisamatkaa. Tälläkin kertaa Johanna eli tuttavallisemmin Jossu näytti, ettei isoissakaan kisoissa keilapalloa tarvitse puristaa liikaa. Berliinistä mukaan kotimatkalle lähti kaikkiaan kolme mitalia. Joukkuekisasta kultainen sekä parikisasta ja yksilökilpailusta pronssiset mitalit.

Johanna on kilpaillut keilailussa tavoitteellisesti kuusi vuotta, ja tältä ajalta hänellä kansainvälisen menestyksen lisäksi on hallussaan neljä henkilökohtaista suomenmestaruutta. Yhden sarjan piste-ennätys Jossulla on huikeat 251 pistettä. Tähän pistemäärään pääsemiseen ainakin tämän tekstin kirjoittajalla ei riitä kahdenkaan sarjan yhteispisteet. Dubaissa 2019 järjestettyihin maailmankisoihin Johanna osallistui miehensä Pertun kanssa yhdessä, ja tuolloinkin kisatuomisena Johannalla oli yksilökilpailun kultamitali. Pertti Kukkonen kuvat: Johanna ja Perttu Koskinen

31

Auta Lasta ry, kotia lähellä

Auta Lasta ry on vuonna 1969 perustettu lastensuojeluyhdistys, joka ylläpitää Oulussa 14-paikkaista lastensuojeluyksikkö Heinäsalmikotia, 21-paikkaista päiväkoti Eväsreppua ja 30-paikkaista Laululinnun päiväkotia. Auta Lasta ry:n palvelukeskus Heinäsalmessa toimivat yhdistyksen keskustoimisto, Heinäsalmikoti, perhehoitopalvelujen toimisto sekä päiväkoti Eväsreppu. Heinäsalmi sijaitsee luonnon keskellä Oulun Hietasaaressa vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Laululinnun päiväkoti sijaitsee Intiön kaupunginosassa vanhalla puukasarmialueella. Auta Lasta ry:n yleishyödyllisen kehittämistoiminnan toimistot sijaitsevat Oulussa järjestötalo Kumppanuuskeskuksessa, Raahessa Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän Softpoliksessa sekä Turussa perhetalo Heidekenissa.