Adoptoitujen lasten perhekäsitykset:
”Perhe muodostuu rakkaudesta, tämä on fakta!” Markus Söderlund
Miten adoptoidut kuvailevat perhettään? Tämä oli tutkimuksen aiheena, kun kansainvälisesti adoptoituja, tutkimushetkellä 6-12-vuotiaita lapsia pyydettiin piirtämään oma perheensä. Tarkoituksena oli selvittää adoptoitujen perhesuhteita perheeseen kuulumisen näkökulmasta. Ovatko biologiset vanhemmat osa adoptoidun perhettä, kuka perheeseen kuuluu tai ei kuulu? Kuulumisella (belonging) tarkoitetaan sellaista kiinnittymistä, johon liittyy paitsi emotionaalisella tasolla oleva turvallisuuden tunne, myös tiivis sosiaalinen side. Aineiston tuottivat kansainvälisesti adoptoidut lapset itse ryhmäkeskusteluissa ja niiden yhteydessä tehdyissä piirroksissa. Tehtävään osallistui 26 lasta. Samalla avautui mahdollisuus tarkastella merkityksiä, joita perheeseen liitetään. Tuloksia käsiteltiin tutkimusartikkelissa, joka julkaistiin marraskuussa 2020 Nuorten elinolot 2020 -vuosikirjassa. Sukulaisuutta ja perhesiteitä luovat niin biologiset, sosiaaliset, juridiset kuin emotionaaliset suhteet. Erityisesti keskustelua on käyty siitä, onko perhe perimmäiseltä olemukseltaan biologinen vai sosiaalinen. Eri kulttuureissa biologiselle siteelle annetaan erilainen painoarvo. Voidaan nähdä, että nykyinen länsimainen, yhä melko ydinperhekeskeinen ajattelu, korostaa biologisten siteiden merkitystä. Perinteisestä ydinperhemallista poikkeavissa adoptioperheissä juuret ja biologiset vanhemmat ovat tyypillinen keskusteluaihe. Vaikka biologiset vanhemmat ovat kaukana, biologinen perimä on adoptioperheessä koko ajan
Artikkelin kuvituksena käytetyt piirustukset eivät ole tutkimukseen osallistuneiden adoptiolasten tekemiä.
läsnä. Aihetta käsitellään jo hyvin nuor tenkin lasten kanssa. Tämän mahdollistaa avoimuuden periaate, joka on adoptioissa nykyisin lähtökohtana, toisin kuin vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Biologisista vanhemmista kuitenkin harvoin tiedetään kovin paljon – jos mitään – ja vielä harvemmin adoptoitu pitää heihin yhteyttä. Mahdollisuus yhteydenpitoon koskeekin lähinnä kotimaan adoptioita, joissa niin kutsuttu avoin adoptio voi toteutua.
LAPSET PUOLUSTAVAT PERHETTÄÄN Nykyään adoptoidulle lapselle siis käytännössä aina kerrotaan hänen taustastaan siinä määrin kuin se on mahdollista. Oman taustan aktiivisempi käsittely käynnistyy tyypillisesti murrosiässä tai silloin, kun adoptoitu saa omia lapsia. Aihe on sensitiivinen, ja adoptoitu tarvitsee sen käsittelyyn apua. Omia juuria voidaan käsitellä
•4•
myös adoption jälkipalvelun kautta ja monet tekevät juurimatkoja synnyinmaahan. Adoptoidulla lapsella perheeseen liittyvä prosessointi on joka tapauksessa vielä alussa tai joka tapauksessa kesken. Perhekäsitys on siis paitsi yksilöllinen, myös prosessinomainen, kuten eri tutkimukset ovat osoittaneet. Tässä prosessissa ihmisen läheissuhteet voivat muuttua syntymien, kuolemien, parisuhteen muodostumisen, uusperheen tai jonkin muun muutoksen, kuten adoption kautta. Adoptiolapsen elämässä perhesuhteiden prosessimaisuus tulee todeksi usein jo elämän alkuvuosina. Perhe muuttuu, kun biologisten vanhempien tilalle tulevat adoptiovanhemmat. Polku adoptioperheeseen voi olla monivaiheinen. Taustalla voi olla useita sijoituksia ja lastenkoteja ja hoitajia. Adoptoidun elämässä on läsnä ns. kaksien vanhempien dilemma, koska adoptoidulla on tosiasiallisesti kahdet vanhemmat.
