Sijaissisaruus näkyväksi

Henrietta Pihlaja

Perhealbumi / Pihlaja

Tänä vuonna Sijaishuollon juhlapäivää Care Day´tä vietettiin Suomessa toista kertaa. Päivän avulla tahdotaan tehdä sijaishuoltoa näkyväksi hyvällä tavalla. Päivä on minulle tärkeä, sillä se koskettaa henkilökohtaisesti. Olen elänyt lähes koko elämäni lastensuojeluasioiden piirissä silti olematta lastensuojelun asiakas tai työntekijä. Edustan kohderyhmää, joka jää usein näkymättömäksi sijaishuollosta puhuttaessa. Olen sisko – sijaisvanhempien biologinen lapsi.

Vaikka Care Day´nä tahdotaan juhlia onnistumisia, rakkautta ja onnea, jota sijaisperheisiin liittyy, sen tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja saada erilaisia ääniä kuuluviin. Sanon suoraan, että vaikka tietoisuus ja lasten huomioiminen ovat lisääntyneet, niin sijaissisarukset ovat silti melko näkymätön osa lastensuojelua. Tästä syystä perustimme sijaissisaruksille oman vertais- ja vaikuttamisyhdistyksen Milja Kaijasen, Minerva Kettukujan ja Mikael Malkamäen kanssa. Yhdistyksemme nimi on Näkyvät, sillä tahdomme saada itsemme ja asiamme näkyväksi. Voinkin sanoa tämän yhdistyksen perustamisen olleen jonkinmoinen onnistuminen. Vaikka olemme vasta lapsenkengissä ja opettelemme nousemaan jaloillemme, me olemme olemassa, ja ajamme juuri meidän asiaamme.

Jos mietit, miksi tällaista yhdistystä tarvitaan, on vastauksia monia. Ihmiset saattavat ajatella, että tottahan sisaruksilla on kaikki hyvin. He ovat ”omia lapsia”, joilla on ”turvallinen lapsuus” ja jopa niin ”sankarivanhemmat, että huolehtivat muidenkin lapsista”. Kun ympärillä oleva ilmapiiri on tämänkaltainen, alkaa lapsena itse uskoa, että omat asiat ovat niin hyvin verrattuna sisaruksiin, ettei omilla tarpeilla ole merkitystä – ovathan sisarusten asiat jo lähtökohtaisesti niin paljon huonommin. Kiitollisuudenvelka omien vanhempien hyvyydelle ja ikuinen omien tarpeiden vähättely kantaa perheen sisältä myös helposti muuhun elämään vaikuttaen niin ihmissuhteisiin kuin työhönkin.