Yhteiset Lapsemme 1/2021

1 • 2021

Adoptoitujen lasten perhekäsitykset s.4 Identiteettimatkalla s.6 Osallisuus ja ystävätaidot varhaiskasvatuksessa s.12 Sijaissisaruus näkyväksi s.19 Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

TÄSSÄ NUMEROSSA

1 • 2021

Koti Ilolasta on valmistunut opinnäytetyö, jossa tutkimuksen kohteena on vertaisuuden merkitys ja kulttuurisensitiivisyys lastenkodissa.

s. 14

itykset s.4

ekäs Adoptoitujen lasten perh Identiteettimatkalla

s.6

sa s.12

ot varhaiskasvatukses

Osallisuus ja ystävätaid

Miten kansainvälisesti adoptoidut lapset kuvailevat perhettään?

Lue lasten perhekäsityksistä tutkimusartikkeliin perustuvasta kirjoituksesta.

s.19 ssisaruus näkyväksi

Sijai

Yhteiset LAPSEMME |

Nro 1-2021

s. 4

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Marjukka Weide, Heini Aaltonen Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Oy Kansikuva: Susanna Ahonen-Coly Painatus: KTMP Group Oy, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Perustettu Helsingissä 1988.

ARVOT: Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

VISIO: Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti Suomessa.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Synnyinperheen ja sen etsimisen merkityksestä adoptoidun identiteetille saatiin tietoa sekä käytiin monipuolista keskustelua tammikuun lopussa järjestetyssä webinaarissa.

s. 6

Sisältö

1 • 2021

PÄÄKIRJOITUS ................................................................................................................. ”Perhe muodostuu rakkaudesta, tämä on fakta!”.....................................................

Identiteettimatkalla........................................................................................................

Mietteitä ulkomailla opiskelusta – opetuskulttuuri ja sosiaalisten suhteiden muodostuminen...........................

Kansallinen lapsistrategia on valmistunut Suomeen..............................................

Salapoliisi Mäyrä ja Kirahvi Mainio oppaina lasten ajatusten ja kokemusten avaamisessa.........................................................................................

Turvallinen osallisuus varhaiskasvatuksessa on jokaisen lapsen oikeus............ ”Me kaikki oltiin ihan eritaustasii, mut jollain tavalla samantaustasii”.................

Jälkiturvaa itsenäistyville nuorille, Joonatan Nsukami ............................

Parhaimmillaan se on pysyvä ihmissuhde Suomessa.............................................

Matkani sijaisvanhemmaksi..........................................................................................

Kulttuurinen moninaisuus sijaisperheessä................................................................

Sijaissisaruus näkyväksi.................................................................................................

Hylättyjä, kukin tavallaan – romaani lastensuojelun perhesuhteista...................

Korona-aikaa Kolumbiassa...........................................................................................

Lahjoita ja tue toimintaamme......................................................................................

•2•

3 4 6 8 9 10 12 14 15 16 17 18 19 20 22 23

PÄÄKIRJOITUS

Uusi strategia vahvistaa Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastaista agendaa Vapaaehtoistoiminta on työssämme A ja O, ja se todetaan myös strategiassa. Ilman jäseniä ja vapaaehtoisia olisi vaikeuksia puhua kansalaisjärjestöistä ylipäätään. Korona-aika on vaikeuttanut vapaaehtoisten osallistumista nyt jo kokonaisen vuoden verran. Pyrimmekin koko ajan löytämään toiminnan ja mukaan tulemisen paikkoja siitä huolimatta, että vain pieni määrä pienimuotoisia fyysisiä kohtaamisia voidaan turvallisesti järjestää. Verkko on kuitenkin otettu tehokkaasti käyttöön ja etäosallistuminen on ilahduttavasti houkutellut myös uusia vapaaehtoisia mukaan. Strategiassa kirjoitamme: jokaista yhdistyksessä toimivaa arvostetaan. Tervetuloa!

Rasismin osalta tilanne ei ole maailmassa parantunut korona-aikana yhteiskuntien käperryttyä sisäänpäin. Jotta strategiamme voisi toteutua tämänkin teeman osalta, se vaatii sitoutumista ja resursseja. Vapaaehtoisten yhdistystoimintaan antama oma aika ei pelkästään riitä, vaan toimintakuluihin tarvitaan rahaa. Tulevaisuudessa kenties tilakuluissa voidaan säästää, mutta samalla muun muassa viestintään, sisältöihin ja kouluttamiseen pitää panostaa entistä enemmän.

Samalla kun kilpailu rahoituksista kiihtyy, järjestöt terästävät varainhankinnan toimenpiteitä omarahoituksen kasvattamiseksi. Tässä olemme samassa veneessä muiden vapaaehtoissektorin toimijoiden kanssa. Ei siis kannata yllättyä, kun yhä useammin vetoamme suureen yleisöön, jäsenistöön ja yrityksiin sen puolesta, että saisimme lahjoituksia moninaisuustyön tueksi. Pienistä puroista tulee virtoja, jotka mahdollistavat jatkuvuuden toiminnassa suoraan lasten, nuorten ja perheiden hyväksi.

Yhteiset Lapsemme ry:n uusi strategia perustuu rohkeuteen, välittämiseen ja yhdenvertaisuuteen.

Nämä ovat toimintaamme ohjaavia arvoja. Vuosille 2021-2023 tehty strategia vahvistaa rooliamme rasisminvastaisessa työssä ja moninaisuuden puolustamisessa. Tähän saakka olemme käyttäneet yhdistyksestä määritelmää lastensuojelujärjestö, mutta nyt ajattelemme, että lastenoikeusjärjestö kuvaa luonnettamme vielä paremmin.

Tuotamme kuitenkin edelleen lastensuojelun palveluita, ja nykyiset toimintamuotomme adoptiovalmennuksista hankkeisiin, lasten työpajatoimintoihin ja sijaishuoltoon pysyvät.

Näemme moninaisuuden myönteisenä voimavarana, joka on toki samalla itsestään selvä osa nykyyhteiskuntamme luonnetta kansainvälistyvässä Suomessa ja Euroopassa, mutta sitä valitettavasti kyseenalaistetaan. Pyrimme vahvistamaan rooliamme myös kotoutumista edistävänä toimijana ja ylipäätään asiantuntijaorganisaationa ja kouluttajana.

Markus Söderlund

*** Strategiauutisia kantautuu myös valtioneuvostosta: Suomi on saanut ensimmäisen kansallisen lapsistrategian.

Tämä on erinomainen asia lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi. Esimerkiksi päätösten lapsivaikutusten arviointi on Suomessa vielä – noh, lapsenkengissä. Entä mistä löydetään keinot siihen, että toimenpiteitä saadaan toteutettua pitkäjänteisesti, kun vallanpitäjät vaihtuvat neljän vuoden välein?

Lapsistrategiasta voi lukea myös tästä lehdestä sivulta 9.

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Adoptoitujen lasten perhekäsitykset:

”Perhe muodostuu rakkaudesta, tämä on fakta!”

Markus Söderlund

Miten adoptoidut kuvailevat perhettään? Tämä oli tutkimuksen aiheena, kun kansainvälisesti adoptoituja, tutkimushetkellä 6-12-vuotiaita lapsia pyydettiin piirtämään oma perheensä.

Tarkoituksena oli selvittää adoptoitujen perhesuhteita perheeseen kuulumisen näkökulmasta. Ovatko biologiset vanhemmat osa adoptoidun perhettä, kuka perheeseen kuuluu tai ei kuulu? Kuulumisella (belonging) tarkoitetaan sellaista kiinnittymistä, johon liittyy paitsi emotionaalisella tasolla oleva turvallisuuden tunne, myös tiivis sosiaalinen side. Aineiston tuottivat kansainvälisesti adoptoidut lapset itse ryhmäkeskusteluissa ja niiden yhteydessä tehdyissä piirroksissa.

Tehtävään osallistui 26 lasta. Samalla avautui mahdollisuus tarkastella merkityksiä, joita perheeseen liitetään.

Tuloksia käsiteltiin tutkimusartikkelissa, joka julkaistiin marraskuussa 2020 Nuorten elinolot 2020 -vuosikirjassa.

Sukulaisuutta ja perhesiteitä luovat niin biologiset, sosiaaliset, juridiset kuin emotionaaliset suhteet. Erityisesti keskustelua on käyty siitä, onko perhe perimmäiseltä olemukseltaan biologinen vai sosiaalinen. Eri kulttuureissa biologiselle siteelle annetaan erilainen painoarvo. Voidaan nähdä, että nykyinen länsimainen, yhä melko ydinperhekeskeinen ajattelu, korostaa biologisten siteiden merkitystä.

Perinteisestä ydinperhemallista poikkeavissa adoptioperheissä juuret ja biologiset vanhemmat ovat tyypillinen keskusteluaihe. Vaikka biologiset vanhemmat ovat kaukana, biologinen perimä on adoptioperheessä koko ajan

Artikkelin kuvituksena käytetyt piirustukset eivät ole tutkimukseen osallistuneiden adoptiolasten tekemiä.

läsnä. Aihetta käsitellään jo hyvin nuor­­ tenkin lasten kanssa. Tämän mahdollistaa avoimuuden periaate, joka on adoptioissa nykyisin lähtökohtana, toisin kuin vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Biologisista vanhemmista kuitenkin harvoin tiedetään kovin paljon – jos mitään – ja vielä harvemmin adoptoitu pitää heihin yhteyttä. Mahdollisuus yhteydenpitoon koskeekin lähinnä kotimaan adoptioita, joissa niin kutsuttu avoin adoptio voi toteutua.

LAPSET PUOLUSTAVAT PERHETTÄÄN Nykyään adoptoidulle lapselle siis käytännössä aina kerrotaan hänen taustastaan siinä määrin kuin se on mahdollista. Oman taustan aktiivisempi käsittely käynnistyy tyypillisesti murrosiässä tai silloin, kun adoptoitu saa omia lapsia. Aihe on sensitiivinen, ja adoptoitu tarvitsee sen käsittelyyn apua. Omia juuria voidaan käsitellä

•4•

myös adoption jälkipalvelun kautta ja monet tekevät juurimatkoja synnyinmaahan.

Adoptoidulla lapsella perheeseen liittyvä prosessointi on joka tapauksessa vielä alussa tai joka tapauksessa kesken. Perhekäsitys on siis paitsi yksilöllinen, myös prosessinomainen, kuten eri tutkimukset ovat osoittaneet. Tässä prosessissa ihmisen läheissuhteet voivat muuttua syntymien, kuolemien, parisuhteen muodostumisen, uusperheen tai jonkin muun muutoksen, kuten adoption kautta. Adoptiolapsen elämässä perhesuhteiden prosessimaisuus tulee todeksi usein jo elämän alkuvuosina. Perhe muuttuu, kun biologisten vanhempien tilalle tulevat adoptiovanhemmat. Polku adoptioperheeseen voi olla monivaiheinen.

Taustalla voi olla useita sijoituksia ja lastenkoteja ja hoitajia. Adoptoidun elämässä on läsnä ns. kaksien vanhempien dilemma, koska adoptoidulla on tosiasiallisesti kahdet vanhemmat.

Lasten kanssa ohjatusti käydyssä ryhmäkeskustelussa pohdittiin heille luetun, monien jo valmiiksi tunteman Leena Virtasen kirjoittaman Pikku Xing -kertomuksen pohjalta muun muassa sitä, voisivatko lastenkotisisaruksetkin kuulua omaan perheeseen sekä sitä, ketkä ovat ”oikeat vanhemmat”. Lapset kertoivat tilanteista, joissa adoptiovanhempien oikeellisuus on kyseenalaistettu. Tyypillisesti tällainen tilanne syntyy keskusteluissa muiden lasten kanssa.

Lasten puheenvuoroissa adoptiovanhempien vanhemmuuden ”aitous” nousi merkitykselliseksi. Ulkoa tuleva perheyhteyden epäily kiistetään ja tällainen paine koetaan stressaavaksi.

Adoptoidun lojaalius adoptiovanhempia kohtaan kuitenkin säilyy silloinkin, kun vanhemmuutta ja kuulumista kyseenalaistetaan. Myös opettajat esittävät toisinaan kiusallisia ja ilmiselvästi tarpeettomia adoptioon liittyviä kysymyksiä ja kommentteja, jotka voivat ahdistaa: ”Alan välillä itkeä koulussa johtuen opettajan sanomisista”, kertoi yksi osallistujista. Lapset nostivat keskustelussa esille myös kokemuksiaan rasismista, mikä jälleen osoittaa sen, että rasismi on myös adoptoitujen lasten kohtaama ilmiö.

PIIRROKSET ILMENTÄVÄT PERHEEN MERKITYKSIÄ Lasten tekemiä piirroksia tutkittiin laadullisen kuva-analyysin avulla.

Tehtävä suunniteltiin siten, ettei sen suorittaminen edellyttänyt korkeaa luovuuden tai teknisen osaamisen tasoa. Lapsia kannustettiin piirtämään vaikka tikku-ukkoja, jotta visuaaliset vaatimukset eivät korostuisi. Perherakenteen osalta useimmat piirrokset muistuttivat toisiaan: niihin on liitetty piirtäjä itse, vanhemmat ja sisarukset, joskus kotitalo. Kuvissa esiintyvien ilmeet ovat usein iloisia, ja niistä välittyy myönteinen tunnelma. Omakuvan kasvot väritetään toisinaan tummemmiksi kuin muiden perheenjäsenten.

Piirroksissa on ihmis- ja eläinhahmoja ja niitä kuvailevia sanoja, mutta myös muita elementtejä, kuten sydämiä, kukkia, autoja, taloja ja puhekuplia.

Perhe on saatettu piirtää sydämen ympärille, mikä on linjassa keskuste-

lussa todettuun asiaan: ”Perhe muodostuu rakkaudesta” – ei siis niinkään samoista geeneistä.

Piirrosten perusteella perheeseen siis kuuluvat adoptiovanhemmat ja mahdolliset sisarukset, mutta ei juuri muita. Suomalaisessa perhemuodossa isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat yleensä muualla, eikä heitä nähdä kuvissakaan. Aineistossa lapsen suhde biologisiin vanhempiin jää varsin näkymättömäksi. Biologisiin vanhempiin viitataan vain kuvateksteissä: ”En yleensä ajattele, että äiti olisi feikki äiti. Se on yhtä oikea, kun mun biologinen äiti, mutta hän ei ole vaan synnyttänyt mua”. Biologisen äidin merkitys lapsen synnyttäjänä siis noteerataan, mutta biologista isää ei saada tutkimusaineistosta näkyville. Biologisten perheenjäsenten jäämistä pääasiassa ulkopuolisiksi voi selittää sillä, että suhde heihin on pikemmin abstraktilla kuin konkreettisella tasolla, tai heidän eksistenssinsä on epäselvä, eikä varsinaista perhesidettä siten tunnisteta.

Ne siis ilmentävät varsin eksklusiivista näkemystä perheestä. Ei voida olla varmoja, olisivatko biologiset vanhemmat tulleet lainkaan näkyville, ellei heitä olisi käsitelty tehtävää edeltävässä keskustelussa.

Piirrosten ja keskustelujen perusteella omat adoptiovanhemmat ja mahdolliset adoptioperheessä asuvat sisarukset lukeutuvat perheeseen aina. Nämä luovat adoptoidun elämään perusturvallisuuden. Kiinnostavana yksityiskohtana piirroksista voi todeta, että lemmikit, jopa jo kuolleet, luetaan

•5•

perheeseen todennäköisemmin kuin ”adoptioydinperheen” ulkopuoliset sukulaiset tai biologiset vanhemmat.

Isovanhempia ei siis nähdä osana perherakennetta, mutta heidät mainittiin keskustelussa. Lemmikkien näkyminen taas on linjassa siihen, minkälaisia tutkimustuloksia niiden tärkeästä merkityksestä on aiemminkin saatu.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuvat lapset eivät aineiston perusteella laske biologisia vanhempiaan suoraan perheensä tai nykyisen ”arkiperheen” jäseniksi.

Yksittäisen laadullisen aineiston perusteella ei voida tehdä kaikkia adoptoituja koskevia johtopäätöksiä tai yleistyksiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että adoptiolapset kokevat perheekseen nimenomaan adoptioperheensä lemmikkeineen, eikä biologisilla vanhemmilla ole siinä selkeää paikkaa.

Tämä ei tarkoita, että biologisten vanhempien merkitys olisi adoptoidulle vähäpätöinen asia. Adoptoitu tarvitsee tukea, kun kysymystä biologista vanhemmista käsitellään. Kansainvälisesti adoptoidut ovat kiinnostuneita biologisten juuriensa etsimisestä ja tämä prosessointi voi käynnistää merkittäviäkin muutoksia myös perhekäsityksessä myöhemmissä elämänvaiheissa.

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja ja adoptioisä.

Teksti perustuu vertaisarvioituun Ketkä muodostavat adoptiolapsen perheen? Kansainvälisesti adoptoitujen lasten perhekäsitykset -tutkimusartikkeliin, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Nuorten elinolot 2020 -vuosikirjassa (toim. Tiina Valkendorff & Ella Sihvonen, julk. THL & Nuorisotutkimusseura & valtion nuorisoneuvosto): www.julkari.fi handle/10024/140654

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Identiteettimatkalla identiteettityössä. Tämä korostui myös osallistujien esittämissä kysymyksissä, vaikka paljon jaettiin myös yhteisiä kokemuksia esimerkiksi samanlaisista lapsuudenleikeistä.

Riikka Polo Pixabay

Yhteiset Lapsemme, Interpedia ja Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä järjestivät 30.1. webinaarin, joka koostui tutkimusesittelystä, jälkipalvelun esittelystä ja adoptoitujen paneelikeskustelusta.

Webinaarista saatu palaute oli todella myönteistä. Koko tilaisuuden pääteemoiksi nousi kommunikaation merkitys ja jokaisen oman adoptiohistorian yksilöllisyys.

SYNNYINPERHEEN MERKITYS ADOPTOIDUN IDENTITEETILLE Maarit Koskinen väittelee 12. maaliskuuta tutkimuksellaan Synnyinperhe, adoptioperhe sekä normatiivinen suomalaisuuskäsitys kansainvälisesti adoptoitujen identiteetin neuvotteluissa. Yhtenä hänen väitöskirjansa osatutkimuksessa käsitellään synnyinperheen ja sen etsimisen merkitystä adoptoidun identiteetille, ja tästä osuudesta hän oli koonnut meille esittelyn webinaarin alkupuoliskoon.

Liikkeelle lähdettiin konkreettisesti peruskäsitteiden avaamisella, joista yksi keskeisempiä on ehdottomasti adoptioidentiteetti. Adoptioidentiteetillä viitataan siihen, minkälaisen merkityksen yksilö antaa adoptiolleen ja miten hän yhdistää sen osaksi muuta identiteettiään. Luonnolliseksi osaksi adoptoidun identiteettityötä ja psykososiaalista kehitystä kuuluu synnyinperheen etsiminen ja/tai ei-etsiminen.

Toinen voi etsiä ”puuttuvia palasia” esim. synnyinperheestä ja sen historiasta tai adoptioon johtavista syistä,

JÄLKIPALVELUSTA ON MONEKSI Yksilöllisyyden painottuminen jatkui webinaarissa myös seuraavaksi pidetyn Interpedian ja Helsingin kaupungin esittelyssä jälkipalvelun mahdollisuuksista.

kun toinen ei koe biogeneettistä jatkuvuutta niin merkittävänä omalle elämälleen. Koskinen tuokin esiin, että adoptoidun identiteetin eheys ei automaattisesti edellytä etsimistä.

Etsimisestä puhuttaessa voidaan tarkoittaa myös yksilön sisäistä identiteettityötä ilman, että se johtaisi ulkoisiin tekoihin yrittää löytää yhteyttä synnyinperheeseen. Ulkoisen etsimisen avainasemassa on adoptioprosessin rakenteellinen avoimuus.

Sekä etsimiseen että ei-etsimiseen voi liittyä ristiriitaisia tunteita ja synnyinperheen rooli adoptoidun perhekäsityksessä voi olla hyvinkin erilainen.

Oman adoptioidentiteetin rakentumisessa adoptioperheen kommunikatiivinen avoimuus on keskeisessä roolissa.

On kuitenkin muistettava, että identiteetti on jatkuva prosessi, eikä pysähtynyt ja muuttumaton elementti. Näin ollen myös kiinnostus omaa taustaa kohtaan voi vaihdella paljonkin eri elämänvaiheissa.

Koskinen haluaa painottaa yksilöllisyyttä jokaisen adoptoidun omassa

•6•

Jälkipalvelu on lakisääteistä ja sitä tarjoavat kansainväliset adoptiopalvelunantajat, joita Suomessa on kolme: Interpedia, Pelastakaa Lapset ja Helsingin kaupunki. Jälkipalvelun tehtävänä on antaa adoptoidulle tietoa, apua ja ohjausta oman adoptiotaustan selvittämisessä. Sen kautta on mahdollista tutustua omiin adoptioasiakirjoihin, selvittää biologisia sukulaisia ja saada apua ja tukea juurimatkan järjestelyissä. Jälkipalvelun asiakkuus ei kuitenkaan edellytä konkreettista ulkoista etsintään, vaan se voi olla pelkästään keskusteluapua oman identiteettityön tukena, sisältäen mahdollisesti erilaisia ammattilaisten laatimia tehtäviä (esim. minun tarinani -menetelmä tai kirje biologisille vanhemmille). Keskusteluapua on saatavilla myös silloin, jos mitään taustatietoja synnyinperheestä ei ole löydettävissä. Esityksessä kannustettiin pohtimaan kriittisesti nykyisin yleistyneiden kaupallisten yritysten tarjoamien DNA-testien luotettavuutta ja tosi-tv-formaattien todenmukaisuutta ja eettisyyttä. Myös niitä pohtiessa jälkipalvelu on adoptoidun apuna.

ADOPTOITUJEN ÄÄNI Kerätyissä palautteissa erityiskiitosta sai lopussa pidetty paneelikeskustelu, jossa jokainen keskustelija sai jakaa haluamiaan asioita omasta taustastaan, ja osallistujat saivat esittää heille kysymyksiä. Kuulimme paljon mielenkiintoisia kokemuksia ja taas jokaisen oman elämänpolun yksilöllisyys nousi esiin.

Yksi adoptoiduista kertoi biologisen äidin tapaamista juurimatkalla, ja toiselle synnyinperheen etsimisen sijaan tärkeäksi on noussut synnyinmaan kulttuurin ylläpitäminen arjessa (esim. ruoka, esineet, oma nimipäivä).

Puheenvuoroissa tuotiin hyvin esiin myös sitä, kuinka kiinnostus etsimisestä voi vaihdella eri elämänvaiheissa ja on monenlaisia eri tapoja käsitellä omaa taustaa. Tällaisiksi identiteettityön välineiksi nostettiin myös esimerkiksi taiteen tekeminen ja oman tarinan luominen. Yksilöllisyyden rinnalle nousi myös yhtäläisiä jaettuja kokemuksia esimerkiksi adoptoitujen kertomista unikokemuksista, aiemmin mainittujen lapsuudenleikkien lisäksi.

Adoptoiduille suunnattua toimintaa ja tukea ▶ Adoptoidun ääni- podcast (Yhteiset Lapsemme ry) ▶ Adoptiokuraattori (Yhteiset Lapsemme ry) ▶ Adoptioneuvonnan keskusteluapu (kunnat ja Pelastakaa lapset) ▶ Adoptioperheet ry:n mentoritoiminta (Adoptioperheet ry) ▶ Aikuisten adoptoitujen tapahtumat (Adoptioperheet ry) ▶ Adoptoitujen nuorten ryhmät (Adoptioperheet ry ja Pelastakaa Lapset ry) ▶ Suljetut Facebook-ryhmät ja muu some (Lähde: Helsingin kaupungin adoptioryhmä ja Interpedia)

Pohdintaan nostettiin myös se, miksi niin usein adoptoidut eivät itse tiedä heille kuuluvan jälkipalvelun tarjoamasta avusta. Oheiseen infolaatikkoon Interpedia ja Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä ovat keränneet listan adoptoiduille suunnatusta toiminnasta ja tuesta.

Kansainvälisen adoption jälkipalvelu: Interpedia Elina Perttula, puh. 040 525 8862 elina.perttula@interpedia.fi, jalkipalvelu@interpedia.fi Helsingin kaupunki Saara Leinonen, puh. 09 3104 3657 saara.leinonen@hel.fi Pelastakaa lapset Heli Ihatsu, puh. 050 448 8178 heli.ihatsu@pelastakaalapset.fi Kotimaan adoption jälkipalvelusta vastaa oman kotikunnan sosiaalitoimi tai Pelastakaa Lapset ry. www.pelastakaalapset.fi

Etätilaisuudet

ADOPTIOPERHEIDEN LÄHEISILLE Luennot 25.5. ja keskustelu 1.6.

Adoptioperheiden läheisille suunnatut tilaisuudet on tarkoitettu adoptiolastenlasta odottaville tuleville isovanhemmille ja adoptiolasten isovanhemmille sekä perheiden muille läheisille.

Myös hakijat ja vanhemmat ovat tervetulleita mukaan.

Luentotilaisuus pidetään tiistaina 25.5.2021 klo 17.00-19.30 sekä kyselytilaisuus tiistaina 1.6.2021 klo 17.30-19.00.

Molemmat tilaisuudet pidetään Zoom-alustalla.

Ohjelma, hinnat ja ilmoittautumisohjeet: www.yhteisetlapsemme.fi

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Mietteitä ulkomailla opiskelusta – opetuskulttuuri ja sosiaalisten suhteiden muodostuminen Emma Lapinleimu

Aloitin opintoni välivuoden jälkeen syksyllä 2019 Tallinnan yliopistossa.

Opiskelu vaikuttaa lähes samanlaiselta Virossa ja Suomessa, mikä saattaa johtua maiden samankaltaisesta kulttuurista. Toisaalta olen huomannut, että Suomessa on kokeilunhaluisempi tunnelma uusien oppimismetodien suhteen, mikä näkyy erilaisten sähköisten oppimissovellusten hyödyntämisenä ja erilaisina ryhmätyöskentelytuokioina.

Siitä huolimatta, että Virossa näyttää painottuvan perinteisemmät oppimismenetelmät, kehittymishalu on ilmeistä, sillä palautekyselyitä pidetään joka kurssilla. Lisäksi joka lukukauden puolivälissä pidetään aina palautetuokio, jolloin opintosuuntauksen luottohenkilö kerää palautteen ja toimii yhteyshenkilönä opettajien ja oppilaiden välillä, mikäli ongelmia havaitaan.

Toisaalta luokkahuoneessa olen huomannut, ettei tausta ole välttämättä yhtä merkittävä verrattuna ihmisestä huokuvaan olemukseen ja siihen kuinka samankaltaiseksi toisen henkilön kokee. Tähän liittyen erään tutkimuksen tulokset osoittivat, että ihmisillä on taipumus pitää tuntematonta ihmistä samankaltaisena itsensä kanssa, jos tuntemattomasta henkilöstä välittyy mukava ensivaikutelma (Collisson & Howell, 2014, s. 395). Ehkäpä tietoisuus taipumuksista auttaisi ihmisiä reflektoimaan ja arvioimaan omaa ajattelua ja toimintaa, miten käyttäytyy muiden ihmisten kanssa. Siten voisi myös tietoisesti koetella omia rajojaan poistumalla mukavuusalueeltaan, jotta voisi laajentaa ja jakaa maailmankuvaansa muiden kanssa.

Olen ihmetellytkin, että välillä kommunikointi ja ohjeiden ymmärtäminen on ilmennyt välillä haasteellisena eri kulttuureista tuleville opiskelijoille. Tutkimuksessa huomattiin, että Viron yliopistoissa opetuskulttuurissa oletetaan opettajan olevan ohjaavassa roolissa ja opiskelijan olevan itsenäisempi toimija, kun taas kehittyvistä maista tulevilla opiskelijoilla saattoi olla päinvastainen käsitys: oppilas nähdään riippuvaiseksi opettajasta, sillä opettaja käsitetään tiedonantajana, suunnannäyttäjänä ja opintojen motivoijana opiskelijalle (Abdulai, 2020, s. 220). Toisin sanoen ihmisillä saattaa olla erilaisia perusoletuksia, jotka saattavat jäädä huomaamatta. Olisikin tärkeää, että nämä perusoletukset tulisivat kommunikoinnissa ilmi, jolloin väärinkäsitykset ja ennakkoluulot vähenisivät ja molemminpuolinen ymmärrys paranisi.

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Tallinnan yliopistossa. Hän on syntynyt Kiinassa ja adoptoitu Suomeen pienenä vauvana ja kokee olevansa täysin suomalainen.

KIRJALLISUUS: Abdulai, M. (2020). Exploring the tensions and possibilities in talent mobility to Estonian universities.

Teoksessa F. van Alpen;S. Normann;F. van Alpen;& S. Normann (Toim.), Cultural Psychology in Communities: Tensions and Transformations (ss. 209-224). Charlotte, North Carolina, NC: Information Age Publishing.

Olen huomaavinani pientä opiskelijoiden ryhmittymistä oman taustan mukaan, esimerkiksi suomalaiset pysyttelevät enemmän suomalaisten parissa. Arvelen tämän ilmiön yhdeksi mahdolliseksi osasyyksi sen, että sosiaalisten suhteiden solminta jätettiin pitkälti opiskelijoille jo opintojen alussa. Ryhmäytymisaktiviteettien hyödyntäminen laajemmin auttaisi muihin opiskelijoihin tutustumisessa paremmin ennen kuin opinnot veisivät suurimman osan ajasta.

Collisson, B.;& Howell, J. L. (2014). The liking-similarity effect: Perceptions of similarity. The Journal of Social Psychology, 154(5), 384-400. doi: http://dx.doi.org/10.1080/00224545.2014.914882

Aktiivisuuteni ansiota vietin tutustumisviikon monikansallisessa seurassa, jossa oli edustettuna kuusi eri kansallisuutta.

•8•

AJANKOHTAISTA

Kansallinen lapsistrategia on valmistunut Suomeen Johanna Laisaari

KONKREETTISIA LINJAUKSIA JA TYÖTAPOJEN UUDISTAMISTA Suomeen on valmistunut ensimmäinen kansallinen lapsistrategia. Se perustuu perus- ja ihmisoikeussopimuksiin ja sen visiona on aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi. Tätä visiota tavoitellaan strategiassa lukuisilla sisällöllisillä linjauksilla muun muassa varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja lasten suojelusta kaikelta väkivallalta.

Johanna Laisaari on lapsen oikeuksiin ja lastensuojeluun erikoistunut varatuomari. Tällä hetkellä hän työskentelee valtioneuvoston kansliassa kansallisen lapsistrategian pääsihteerinä.

Jotta strategian tavoitteet voidaan kunnolla saavuttaa, tarvitaan kuitenkin myös menetelmien ja työtapojen uudistamista. Siksi strategiassa painotetaan lapsivaikutusten arviointia, lapsibudjetointia sekä lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja saada tietoa.

kunnissa sitä tehdään jo paljon, mutta varsinkin valtiollisen päätöksenteon tasolla on vielä kehitettävää.

Lapsivaikutusten arviointi on päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa. Sen tarkoituksena on varmistaa, että lapsen etua harkitaan, kun päätöksiä valmistellaan ja tehdään.

OSALLISUUS STRATEGIAN PAINOPISTEENÄ Strategialla pyritään vahvistamaan sekä lasten ja nuorten aitoa osallisuutta sekä aikuisten osaamista osallisuuden tukemiseen.

Lapsen oikeus osallisuuteen muodostuu kolmesta yhtä tärkeästä oikeudesta. Osallisuus edellyttää, että lapsella on oikeus tietoon, jota ilman lapsi ei voi muodostaa omaa näkemystään asiasta. Toiseksi osallisuus edellyttää, että lapsella on oikeus ilmaista tietoon perustuva mielipiteensä, ja kolmanneksi, että hänellä on oikeus saada mielipiteensä huomioiduksi. Oikeudet täydentävät toisiaan ja niitä kaikkia tarvitaan, tai muuten lapsen osallisuus jää vaillinaiseksi.

Lapsivaikutusten arvioinnin kohteena olevat vaikutukset voivat vaikuttaa lapsiin suoraan tai välillisesti. Arviointi voi olla joko ennakollista tai jälkikäteistä, ja se voi kohdistua lapsiin yleisesti tai tiettyyn lapsiryhmään. Esimerkiksi silloin, kun päätöksenteko koskee lakkautettavan koulun oppilaita, on arvioitava päätöksen vaikutuksia tämän lapsiryhmän osalta.

Lapsibudjetointi kulkee käsi kädessä lapsivaikutusten arvioinnin kanssa. Lapsivaikutusten arviointiin on monia työkaluja, ja niitä pyritään myös kehittämään lisää. Lapsiin kohdistuvien talousvaikutusten arviointia eli lapsibudjetointia kehitetään tällä hetkellä valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä. Lapsibudjetointi voi olla hyvä tapa seurata, miten päätökset ja niiden toteuttamiseen tarjolla olevat resurssit kohdistuvat lapsiin, nuoriin ja perheisiin, ja millaisia vaikutuksia eri budjettipäätöksillä on.

Lasten kuuleminen on prosessi. Meidän on annettava lapsille tietoa heidän ikätasonsa mukaisesti, kuunneltava lapsia, tuettava lapsia heidän mielipiteensä ilmaisemisessa ja otettava heidän näkemyksensä huomioon. Lasten ja nuorten on myös saatava tietää, miten heidän kertomansa on vaikuttanut päätöksentekoon tai toimintaan.

LAPSIVAIKUTUSTEN ARVIOINTI OSAKSI KAIKKEA TOIMINTAA

Lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi ja lasten ja nuorten osallisuus ovat kaikki tärkeitä kulmakiviä lapsistrategian toteuttamisessa käytännössä, ja siksi niihin kiinnitetään erityistä huomiota strategian keväällä 2021 laadittavassa toimeenpanosuunnitelmassa. Tästä työstä voit lukea lisää esimerkiksi strategian verkkosivuilta: http://www.lapsistrategia.fi/

Lasten osallisuus ja kuuleminen sekä lapsivaikutusten arviointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lapsivaikutusten arviointi lisää lasten oikeuksien toteutumista ja osallisuutta, sillä vaikutusten arviointia ei voi tehdä ilman lapsia ja heidän näkemystään. Lapsivaikutusten arviointi on tällä hetkellä Suomessa hajanaista – joissakin kysymyksissä ja joissakin

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Salapoliisi Mäyrä ja Kirahvi Mainio oppaina lasten ajatusten ja kokemusten avaamisessa Kirahvityössä lastensuojelua kehitetään mm. leikin avulla.

Pesäpuu ry

Jokainen meistä kaipaa kuuntelijaa.

Ystävää, joka kuuntelee, halaa ja tarvittaessa lohduttaa. Ei välttämättä sano mitään, mutta on läsnä ja lähellä. Yksi sellainen lasten kuuntelija on Salapoliisi Mäyrä. Mäyrä ymmärtää tunnetasolla sen, kun ei voi asua omien vanhempien kanssa. Mäyrä on muuttanut sijaisperheeseen.

Vuonna 2012 alkaneessa Salapoliisitoiminnassa on pyritty löytämään keinoja, joiden avulla alakouluikäiset lapset otetaan aktiivisesti mukaan kehittämään lastensuojelua. Lapset ovat olleet innokkaina auttamassa Mäyrää ja siten he saavat olla mukana kehittämässä lapsia kuulevaa lastensuojelua.

Lapset ovat saaneet esimerkiksi laatia perhehoidon laatukriteereitä, miettiä turvallista sijaishuoltoa ja antaa ohjeita aikuisille erilaisista tärkeistä teemoista.

hyvä ja turvallinen elämä ja arki tai millaisen työntekijän he toivoisivat Mäyrän asioita hoitamaan. Kerta toisensa jälkeen lasten toiveet kiteytyvät muutamaan tärkeimpään teemaan: lasten toiveena on saada elää turvassa ja niin, että aikuiset huolehtivat lapsen perustarpeista. Lapset toivovat sellaista elämää, jossa jokaisella lapsella on ruokaa, koti ja mahdollisuus nukahtaa turvallisesti. He toivovat rinnalleen kilttejä aikuisia, jotka auttavat, kuuntelevat ja lohduttavat sekä leikkivät lasten kanssa.

Lasten kanssa on tuotettu materiaalia toisille lapsille ja ammattilaisille työskentelyn tueksi. Toiminnan myötä lasten ääni lastensuojelussa on vahvistunut ja heidän kokemusten kautta on saatu kehitettyä entistä vaikuttavampia palveluja ja lapsiystävällisempää lastensuojelua. Tavoitteena on myös vaikuttaa asenteisiin, jotta lasten mahdollisuudet olla mukana kehittämis- ja vaikuttamistyössä vahvistuisivat entisestään.

Lapset kiintyvät Mäyrään ja auttavat häntä mielellään samaistumalla hänen kokemuksiinsa. Lapset voimaantuvat, kun saavat olla auttamassa ja varmistamassa, että Mäyrällä on hyvä olla. Salapoliisipäivissä lapset ovat asiantuntijoita.

He tietävät, mitä on elää sijoitettuna.

”ONHAN MÄYRÄLLÄ KAIKKI HYVIN?”

Lapset ovat viisaita. Ihmetellen ja ihaillen saamme seurata kerta toisensa jälkeen, kuinka lapset heittäytyvät Mäyrän auttamiseen ja haluavat antaa sille hellyyttä ja huolenpitoa.

Salapoliisi Mäyrä on saanut vuosien varrella apua sadoilta lapsilta ympäri Suomea. Mäyrä on halunnut tietää esimerkiksi, mitä lapset ajattelevat lastensuojelusta, millainen on

• 10 •

Mäyrä ja tärkeät asiat.

Voi sitä halien ja silitysten määrää, jota Mäyrä on vuosien varrella saanut! Erityisesti mieleen on jäänyt ne kysymykset, joilla lapsi on halunnut varmistaa, että huolehditaanhan Mäyrästä myös sitten, kun lapset eivät ole siitä itse huolehtimassa. Saahan Mäyrä varmasti ruokaa? Eihän sen tarvitse nukkua yksin? Eihän sille huudeta eikä sitä satuteta? Saahan se kertoa aikuiselle, kun pelottaa?

Se, ettei lapsi kykene sanallisesti ilmaisemaan itseään, ei ole este kuulluksi tulemiselle, vaan silloin voidaan ottaa avuksi vaikkapa piirtäminen, leikki tai valokuvaaminen. Lähtökohtamme on, että jokainen näkemys ja näkemyksen esittäjä on yhtä tärkeä ja arvokas taidoistaan ja kyvyistään riippumatta.

Se, että lapsi kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, lujittaa luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, mikä puolestaan rohkaisee kertomaan omista ajatuksistaan.

PIENELLÄKIN LAPSELLA ON OIKEUS TULLA KUULLUKSI

Lapsia kuulemalla me aikuiset opimme lisää ja saamme lisää ymmärrystä lasten kokemuksista. Lapset ovat osoittaneet, että heillä kyllä on sanottavaa. Meillä aikuisilla vain tarvitsee olla kuulevat korvat ja sydän.

Aivan samat toiveet turvallisesta arjesta, huolehtivista aikuisista, riittävästä ruuasta ja omasta sängystä on myös pienemmillä lapsilla. Salapoliisitoiminnan vakuuttamina halusimme kuulla myös alle kouluikäisten kokemuksia ja kutsuimme heidät kehittäjäkavereiksemme. Syntyi lasten nimeämä Kirahvityö ja Kirahvi Mainio -hahmo. Kirahvityössä kehitämme lastensuojelua yhdessä 3-5-vuotiaiden kanssa ja olemme saaneet todeta, että vaikka pienemmät lapset ilmaisevat itseään vähemmillä sanoilla kuin koululaiset, heidän tärkeinä pitämänsä asiat ovat tismalleen samoja.

Myös ihan pienet lapset kykenevät ilmaisemaan toiveitaan huolenpidosta ja hyvästä arjesta monin eri tavoin, kunhan me aikuiset uskallamme heittäytyä kuulemaan.

Lasten mielestä turvallisessa sijaishuoltopaikassa tulee olla: ▶ ▶ ▶ ▶ ▶ ▶ ▶ ▶

Youtubesta löytyy Salapoliisi Mäyrän lauluja mm.

Tärkeistä asioista ja rakkaudesta. https://youtu.be/ADfeTEf62c0

Turvallista Siellä ei satuteta Huolta pitäviä, välittäviä ja kilttejä aikuisia Mahdollisuus leikkiin Jokaiselle riittävästi ruokaa Turvallinen paikka nukkua Hyvä tunnelma Iloa

Kirjoittajat: Sari-Anne Paaso ja Pipsa Vario, Pesäpuu ry, Valtakunnallinen lastensuojelun kehittämisyhteisö

Salapoliisi Mäyrän Laulu Rakkaudesta https://youtu.be/fdMYE-ox5GQ Kirahvi Mainion perhelaulu https://www.youtube.com/watch?v=QNGjMmFZljw

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

OLE ROHKEA JA REILU

Turvallinen osallisuus varhaiskasvatuksessa on jokaisen lapsen oikeus Marjukka Rauhala ja Hanna-Leena Ylönen Vilma Pimenoff, piirrokset Kai Härtsiä

kasvattajien tehtävänä on aktiivisesti etsiä kommunikointikeinoja niin lapsen kuin lapsen vanhemmankin kanssa.

Varhaiskasvatuksessa ryhmän yhteisen kulttuurin syntyminen on tärkeää ja jokaisen lapsen persoonalla ja voimavaroilla on paikkansa tässä prosessissa.

Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan varhaiskasvatuksen tulee olla turvallista, tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet kaikille tarjoavaa, kunnioittavaa vuorovaikutusta edistävää ja eettisesti vastuullista. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan henkilökuntaa, joka on valmis tarkastelemaan uudelleen omia ennakkoluulojaan sekä yhteiskunnan valtasuhteita ja rakenteita.

Lasten osallisuutta ja ystävyystaitoja voi edistää esimerkiksi Ole rohkea ja reilu -työpajojen avulla.

RASISMIA ESIINTYY JO VARHAISKASVATUKSESSA Rasismi on osa myös pienten lasten arkea (Repo, 2015). Päiväkodeissa esiintyy rasistista kiusaamista ja ympäröivän yhteiskunnan tiukkaan juurtuneet ajatusmallit, toimintatavat ja valkoisuuden normi heijastuvat lapsiin.

Lapset tulevat jo varhain tietoiseksi yhteiskunnallisista järjestyksistä, joissa ihmisiä kohdellaan eri tavoin. Usein rasismiksi nähdään vain sanallinen tai fyysinen yksilöiden tai ryhmien välinen teko. Rasismi on kuitenkin laaja käsite, rakenne ja systeemi, joka pitää sisällään monia ilmenemismuotoja. Piilossa olevia rasistisia toimintatapoja, kuvastoa, pieniä eleitä ja ilmeitä ei aina ole helppo havaita, varsinkaan jos itse on valkoinen tai ei ole perehtynyt rasismiin ilmiönä.

Kasvattajien on pyrittävä tarkastelemaan pienten lasten maailmaa kaikkien lasten, myös ei-valkoisten ja ei-suomenkielisten lasten silmin. On hyvä pohtia muun muassa, onko jokaiselle lapselle tarjolla roolimalleja, millaisia rooleja otetaan leikeissä, minkälainen on kirjojen, lelujen ja opetusmateriaalien kuvasto ja mitä sanoja käytämme ihmisistä puhuessamme. Osallisuus ei voi myöskään olla kiinni kielitaidosta, vaan

• 12 •

Rasismi voi näyttäytyä myös ulkopuolelle sulkemisena. Maahan muuttaneiden lapset jäävät muita herkemmin syrjään päiväkodin arjessa. He ovat päiväkodeissa helpommin muita passiivisemmassa roolissa ja saavat muita vähemmän syvällistä huomiota päiväkodin aikuisilta. Päiväkoti on monelle lapselle ensimmäinen kosketus kodin ulkopuolella olevaan laajempaan yhteisöön. Ensimmäiset kokemukset ulkopuolisuuden ja toiseuden tunteesta saattavat tulla jo pienenä, kun ryhmään pääsy ja osallisuus ei onnistu.

Päivittäinen ulkopuolelle jättäminen, eriarvoinen kohtelu ja syrjintä vaikuttavat hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin päästä elämässä eteenpäin.

Ulkopuolelle ja huomiotta jättäminen tuntuu aivoissa fyysistä kipua vastaavalla tavalla. Kasvattajan vastuulla on auttaa jokaista lasta tulemaan nähdyksi ja osaksi ryhmää.

REILUA YHDESSÄOLOA JA YSTÄVYYSTAITOJA TULEE OPETELLA Päiväkodeissa ja koulussa on hyvä huomioida yhteisiä ja yhdistäviä tekijöitä erottavien sijasta. Ryhmän yhteisen kulttuurin syntyminen on tärkeää ja jokaisen persoonalla ja voimavaroilla on paikkansa tämän kulttuurin syntymisessä. Yhdessäoloa ja ystävyystaitoja voi opetella Ole rohkea ja reilu –työpajoissa, jotka ovat osa Yhteiset Lapsemme ry:n rasisminvastaista, ennaltaehkäisevää vaikuttamistyötä.

Pienille lapsille suunnatuissa työpajoissa käsitellään moninaisuuden teemoja taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien avulla. Pienten lasten työpajat rakentuvat sadun ympärille ja vuorottelevat teemaan liittyvien toiminnallisten harjoitteiden ja ohjatun keskustelun välillä. Etäännyttämällä aihe taiteen avulla, voidaan saavuttaa teemojen käsittelyyn turvallinen välitila. Eläytymällä kuvitteellisen hahmon asemaan ja tilanteeseen, opetellaan empatiataitoja ja kaikkien ottamista mukaan. Työpajat tarjoavat ratkaisukeskeisen ja osallistavan tilan, jossa jokaisen lapsen mielipide ja kokemus on tärkeä. Luova leikki, liike, tanssi ja kuvataide antavat myös muita kuin kielellisiä osallistumisen tapoja. Ole rohkea ja reilu –toiminnassa on valmistunut myös varhaiskasvattajien itsenäiseen käyttöön tarkoitettu musiikkityöpajamateriaali. Musiikkityöpajassa moninaisuutta ja ystävyystaitoja harjoitellaan sadun ympärille rakentuvien musiikillisten toimintaosuuksien ja keskustelun avulla.

Ole rohkea ja reilu -musiikkityöpajassa teemoina ovat moninaisuuden arvostus, ystävyys ja tunnetaidot.

Työpaja on suunnattu varhaiskasvatuksen ammattilaisten itsenäiseen käyttöön, ja sen kohderyhmänä ovat 4–6-vuotiaat lapset. Kesto n. 30–40 min. Suositusosallistujamääräksi n. 10 lasta + 1–2 ohjaajaa. Työpajan ohjaamista varten tarvittavat materiaalit, kuten videolinkki, satuvihko ja ohjaa-

janopas, toimitetaan sähköpostitse.

Työpaja on hyvä toteuttaa jumppasalissa tai vastaavassa tilassa, missä lapset mahtuvat liikkumaan kunnolla.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lastensuojelun Keskusliiton Pienten lasten osallisuus -blogisarjassa 15.2.2021.

Useimmissa pienten lasten Ole rohkea ja reilu –työpajoissa moninaisuutta, ennakkoluuloja ja rasismia käsitellään etäännytetysti sadun kautta. On kuitenkin suositeltavaa käydä rohkeita keskusteluja näistä teemoista myös pienten lasten kanssa. Apuna voivat toimia Ole rohkea ja reilu -toiminnassa laaditut vinkkilistat: Rasismia kokeneen lapsen tukeminen ja Miten käsitellä rasismia valkoisten lasten kanssa.

OLE ROHKEA JA REILU -MUSIIKKITYÖPAJA Ole rohkea ja reilu -toimintaan kuuluva musiikkityöpaja on tarkoitettu varhaiskasvattajien itsenäiseen käyttöön.

Kissan ja pöllön musiikkiseikkailun teemoina ovat moninaisuuden arvostus, ystävyys ja tunnetaidot, joita harjoitellaan sadun ympärille rakentuvien musiikillisten toimintaosuuksien ja keskustelun avulla. Valmiiksi videoituihin, musiikillisiin toimintaosuuksiin sisältyy kehorytmiikkaa ja laulamista.

Satu kannustaa lapsia ottamaan toiset huomioon ja mukaan leikkiin.

Yhteiset Lapsemme ry järjestää maanantaina 15.3.2021 klo 13.00-14.00 peruskoulun 8.-9-luokkalaisille suunnatun STARTTI rasisminvastaiseen viikkoon -verkkokeskustelun.

Tilaisuudessa herätellään keskustelua ja pohdintaa rasismista nuorten kesken.

Juontajina Wanda ja Naomi Holopainen.

Keskustelijoina mukana toimittaja ja aktivisti Alice Jäske, projektityöntekijä, kulttuuriohjaaja Dimitri Lindgren, rap-artisti NaharY, saamelainen taiteentekijä ja feministi Pinja Pieski.

Tilaisuuteen mahtuu 80 ensimmäiseksi ilmoittautunutta oppilasryhmää.

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet: www.yhteisetlapsemme.fi.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Opinnäytetyö Koti Ilolasta:

”Me kaikki oltiin ihan eritaustasii, mut jollain tavalla samantaustasii” Elina Nieminen ja Antti Pätynen Vilma Pimenoff

Monikulttuurisuus on ilmiö, joka on ollut viime vuosina paljolti yhteiskunnallisen keskustelun alla. Kulttuurien ja etnisten taustojen alati lisääntyvä moninaisuus Suomessa tuo uusia erityispiirteitä sekä mahdollisia haasteita myös lastensuojelun kentälle.

Olemme juuri saaneet valmiiksi opinnäytetyömme, jossa käsittelemme monikulttuurisuutta lastenkotiympäristössä. Opinnäytetyömme nimi on ”Me kaikki oltiin ihan eritaustasii, mut jollain tavalla samantaustasii” – Kulttuurisensitiivisyys ja vertaisuuden merkitys monikulttuurisessa lastenkodissa ja se on toteutettu yhteistyössä Yhteiset Lapsemme ry:n Koti Ilolan kanssa.

Työssämme keskeisinä teemoina ovat kulttuurisensitiivisyys ja vertaisuus. Kulttuurisensitiivisyydellä lastenkotikontekstissa tarkoitamme lastenkodin työntekijöiden kulttuurisensitiivisen työotteen toteutumista. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna erilaisten kulttuurien ja niiden ominaispiirteiden tunnistamista ja huomioimista sekä myös yhdenvertaisen kohtelun toteutumista. Vertaisuudella puolestaan tarkoitamme työmme kontekstissa lastenkodin asukkaiden keskinäistä vertaisuutta. Monikulttuurisessa lastenkodissa asuvat lapset jakavat koke-

Koti Ilola on 7-paikkainen ympärivuorokautisen sijaishuollon yksikkö, joka toimii Sipoossa.

Ilola on perustettu 1999.

muksen maahanmuuttajataustasta ja ovat näin ollen vertaisia keskenään.

Vertaisuutta voi synnyttää lastenkodissa moni muukin tekijä, mutta keskitymme opinnäytetyössämme ainoastaan maahanmuuttajataustan luomaan vertaisuuteen.

Opinnäytetyö on tehty lastensuojelun asiakkaiden näkökulmasta. Työtä varten olemme haastatelleet Koti Ilolan entisiä asukkaita, joilta kartoitimme kokemuksia ja näkemyksiä kulttuurisensitiivisyyden toteutumisesta sekä vertaisuuden merkityksestä Ilolassa.

Tämän kaltaisille, lastensuojelun piirissä olevien lastenkodin nykyisten ja entisten asukkaiden näkökulmasta toteutetuille tutkimuksille on selkeä tilaus suomalaisella lastensuojelun kentällä. Suuri osa aiemmista tutkimuksista on toteutettu työntekijöiden

• 14 •

näkökulmasta, joten koimme asukkaiden näkemysten kartoittamisen olevan erittäin tervetullut ja toivottu lähestymistapa. Koemme, että lastensuojelun asiakkaiden näkemysten huomioon ottaminen on yksi onnistuneen lastensuojelutyön osa-alueista. Näin ollen lastensuojelun asiakkaiden äänen kuuluviin saaminen esimerkiksi tutkimuksen kautta on erittäin tärkeää.

Vaikka haastateltavien määrä jäi opinnäytetyössämme toivottua pienemmäksi, saimme arvokasta tietoa kulttuurisensitiivisyyden toteutumisesta lastenkodissa. Kulttuurisensitiivisyys näyttäytyy lastenkodissa pitkälti työntekijöiden kulttuurisensitiivisen työotteen onnistuneena toteuttamisena ja kulttuurisen kompetenssin jatkuvana kehittämisenä.

KOTI ILOLAN OHJAAJIEN MUISTILISTA: ▶ Oman kulttuurin ja uskonnon ilmentäminen on sallittua ja sitä tuetaan. ▶ Rasismista, kulttuureista, historiasta ja uskonnoista keskustellaan. ▶ Itsetunnon ja itseluottamuksen rakentumista tuetaan vuorovaikutuksellisin keinoin ▶ Omaohjaajasuhteessa mahdollisuus korjaavaan kokemukseen kiintymyssuhteessa ▶ Yhteisössä tarjoutuu mahdollisuus kiinnittyä ikätovereihin ja kuulua joukkoon

Koti Ilolan toimintatavoissa on otettu haastateltujen mukaan kiitettävällä tavalla huomioon lasten syntymäkulttuurit ja uskonnot. Syntymäkulttuurin ja kulttuuriin monesti keskeisenä asiana kuuluvan uskonnon toteuttamista on Ilolassa tuettu mahdollisuuksien mukaan. Lapset pitivät erityisen tärkeänä myös äidinkielen ylläpitämisen tukemista ja esimerkiksi sijoitusta monikulttuuriseen kouluun arvostettiin. Vertaisuus näyttäytyikin lapsille merkityksellisenä asiana ja kaikki haastateltavat pitivät positiivisena asiana Ilolan monikulttuurisuutta.

Vertaisuus nähtiin lastenkodissa jopa yhdenvertaisuuden tunnetta luovana tekijänä. Pohdimmekin voisiko vertaisuuden nähdä tässä yhteydessä jopa voimavarana lasten ja nuorten elämässä. Haastateltavat nostivat esiin erilaisuuden tunteen, jota he saattoivat kokea lastenkodin ulkopuolisissa ympäristöissä. Ilola koettiin kuitenkin turvalliseksi ympäristöksi, jossa tällaista erilaisuuden tunnetta ei koettu.

Työmme antaa siis viitteitä siitä, että vertaisuus itsessään on luonut paljon hyvää ainakin Ilolassa. Pohdimmekin voisiko vertaisuutta hyödyntää myös muilla tavoin sosiaalialalla.

Opinnäytetyöprosessin aikana kävi alati selvemmäksi, että käsittelemämme aiheen jatkotutkimukselle on reilusti tarvetta. Etenkin vertaisuuden tarkastelulle tämän kaltaisessa kontekstissa kaivattaisiin jatkotutkimusta,

sillä koemme sen olevan hyödynnettävissä oleva voimavara lastensuojelun lisäksi koko sosiaalialan kentällä.

Aiemman teoriatiedon vähyys aiheutti ajoittain haasteita, mutta voimme lopulta seisoa tyytyväisinä työmme takana. Haluamme kiittää Monikulttuurinen Koti Ilolaa ja Yhteiset lapsemme ry:tä toimivasta yhteistyöstä ja hyvistä ideoista opinnäytetyötämme koskien. Toivomme, että opinnäytetyöstämme on hyötyä niin Ilolalle, kuin myös muillekin sosiaalialan toimijoille nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittajat ovat sosionomiopiskelijoita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Heidän opinnäytetyönsä käsitteli monikulttuurisuutta lastenkotiympäristössä.

Koti Ilolan väki kiittää lämpimästi joulumuistamisesta Sipoon Nikkilän S-marketia

Lue lisää Koti Ilolasta ja katso esittelyvideo: https://www.yhteisetlapsemme.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/monikulttuurinen-koti-ilola/

• 15 •

Joonatan Nsukami

Jälkiturvaa itsenäistyville nuorille Irma Marttinen Jeesi Kalombo

Koti Ilolassa kasvanut Joonatan Nsukami, 22, kantaa huolta lastenkodista itsenäistyvistä nuorista. ”Kun siirtyy jälkihuoltoon, se on 80 prosenttia rajumpi muutos kuin mitä ikinä voi kuvitella”, hän sanoo.

Kuusivuotiaasta Ilolassa asunut Joonatan kertoo, että hän olisi itsekin tarvinnut siirtymävaiheessa vertaistukea. Hän muistelee lämmöllä lyhyttä juttuhetkeä: ”Alepan kassalla tapasin yhden tytön, joka oli asunut Ilolassa. Olin silloin muuttamassa omaan asuntoon.

Muistan, että se keskustelu auttoi paljon, kun sai vaihtaa ajatuksia saman kokeneen kanssa.” ”Ei riitä, että kunta järjestää asunnon ja koulupaikan. Nuori jää silti helposti ihan yksin.”

Joonatan Nsukami on jo parin kolmen vuoden ajan käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa jälkihuollosta sekä nuorille että lastensuojelun ammattilaisille. ”Haluan jakaa sitä ymmärrystä ja kokemusta, mitä minulla on”, hän sanoo.

Näistä lähtökodista starttaa tänä keväänä Nsukamin perustama yritys JÄLKITURVA. Yrityksen toimialana on jälkihuollon luento- ja koulutuspalvelut.

Onnea matkaan, Joonatan!

That’s the way to go.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

YHDESSÄ MATKALLA

Parhaimmillaan se on pysyvä ihmissuhde Suomessa Tukiperheitä ja heidän nuoriaan osallistui Yhdessä matkalla -hankkeen järjestämään virkistyspäivään Linnanmäellä kesällä 2019.

Christa Heikkilä Meeri Lindroos

Christa Heikkilän sosionomiopinnäytetyö Evaluation of Together on a Journey -Programme Yhteiset Lapsemme ry:n tukiperhetoiminnasta alaikäisille turvapaikanhakijataustaisille lapsille valmistui tammikuussa 2021.

Lapset hakeutuvat itse vapaaehtoisesti mukaan toimintaan.

Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta nähtiin mahdollisesti vakauttavana, sopeutumista ja hyvinvointia monin tavoin edistävänä ja arkea tasapainottavana tekijänä alaikäisenä turvapaikanhakijana tulleiden lasten elämässä. Toiminnalla nähtiin vaikutusta muun muassa lasten kielitaidon ja kulttuurisen ymmärryksen kehittymiseen, sen katsottiin tuovan lapsille toimijuuden kokemuksia, laajentavan sosiaalisia verkostoja ja tuovan tervetullutta etäisyyttä alaikäisyksikön arkeen ja oman elämän huolenaiheisiin. Parhaimmillaan tukisuhde luo pysyvyyttä lasten elämään, tarjoaa mahdollisuuden oman identiteetin työstämiseen uudessa kotimaassa ja saattaa jopa ehkäistä syrjäytymistä.

Yhdessä Matkalla -hanke etsii ja kouluttaa tukiperheitä sekä tukihenkilöitä alaikäisinä turvapaikanhakijana tulleille lapsille ja nuorille tavoitteenaan edistää lasten kotoutumista sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia hankkeen tuloksellisuutta lasten elämää ja arkea tuntevien alaikäisyksiköiden työntekijöiden näkökulmasta hankkeen alkuperäisen kolmivuotisen rahoituksen ollessa päättymässä. Arviointi ja aineiston keruu suoritettiin haastattelemalla neljää perheryhmäkodin tai ryhmäkodin työntekijää. Aineiston analyysi suoritettiin temaattisesti tarkastellen toiminnan tuloksellisuutta eli erityisesti tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan lyhyen aikavälin vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Arvioinnin päätavoitteena oli kerätä tietoa, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa esimerkiksi toiminnan kehittämiseen ja toiminnan tarpeen perustelemiseen.

”Et hän saa sen kokemuksen et hän on tärkeä, arvokas ja hänestä välitetään ilman, että siitä jollekin maksetaan palkkaa.”

Haasteena tukisuhteiden muodostamiselle nähtiin lasten traumatausta, joka joissain tapauksissa hankaloittaa tukisuhteen muodostamista. Tiivis yhteistyö ja yhteydenpito eri osapuolten välillä ja työntekijöiden tuki tukisuhteen eri vaiheissa nähtiin välttämättömänä edellytyksenä toimivien tukisuhteiden ja sitä kautta haluttujen tuloksien saavuttamiselle.

”Ne, joilla on ollut tukiperhe ovat kyllä erityisen hyvin kiinnittyneet tänne Suomeen.”

Vaikka opinnäytetyössä tarkasteltiin erityisesti lyhyen aikavälin tuloksellisuutta, kuvasivat alaikäisyksiköiden työntekijät, että pidempään kestäneissä tukisuhteissa lapsen ja nuoren saama hyöty tukisuhteesta kumuloitui vaikuttaen myönteisesti nuoren minäkuvaan ja moniin elämän osa-alueisiin:

Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että hankkeen tuottama tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta vastaa kohderyhmän tarpeisiin ja voi edistää alaikäisten turvapaikanhakijataustaisten lasten sekä nuorten kotoutumista sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sekä perheryhmäkodin että ryhmäkodin työntekijät pitivät hankkeen toteuttamaa tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa erittäin merkityksellisenä ja tärkeänä lapsille ja nuorille.

”Reippaita, paremmin Suomeen kotoutuneita. Ovat saattaneet menestyä opinnoissa, ja päässeet vaikka opiskelemaan ammatillisiin opintoihin. Tuottaa sellaista yleistä pärjäävyyttä täällä Suomessa. Ja sitten parhaimmillaan saattaa olla se pysyvä ihmissuhde Suomessa.”

• 16 •

Matkani sijaisvanhemmaksi Hannele Pihlaja

Pari vuotta naimisissa oltuani kirjoitin kirjeen Pelastakaa Lapsille. Vuonna 1980, 22-vuotiaana, kun raskaaksi tuleminen ei ollutkaan itsestäänselvyys. Kerroin kirjeessä olevani erittäin halukas ottamaan perheeseemme adoptiolapsen.

Mieheni oli myös. Toiveeni otettiin vakavasti ja minulle soitettiin. Olin liian nuori; olisi pitänyt olla kaksikymmentäviisi, vähintään. Hymyilevällä äänellä minua pyydettiin muutaman vuoden päästä ottamaan asia uudestaan esille.

Vuosi 2004 alkoi. Meillä Pride-valmennus. Valmennus on vankka kivijalka sijaisvanhemmuuteen syvällisine pohdintoineen omasta elämästä, ja esimerkkeineen tilanteista, mitkä ovat johtaneet huostaanottoon. Halu sijaisvanhemmaksi säilyi meillä kummallakin koko ajan. Perääntyminen ei mielessä käynyt. Hyvä niin, koska meitä tarvittiin!

Neljän sisaruksen sijaisperheessä oli yllättäen traumaattinen tapahtuma, jonka seurauksena lapset tarvitsivat mahdollisimman pian uudet vanhemmat. Meiltä kysyttiin. Me suostuimme. Ja muutimme kahden nuorimmaisemme kanssa maalta kaupunkiin.

Odottaessani vanhenemista sain ammattini ansiosta olla ohjaaja ja huolehtija alle kouluikäisille pienille ihmisille, sekä pitää 3- ja 1 ½ -vuotiaita sisaruksia meillä lomiemme aikana lasten äidin avuksi. Ja raskaaksikin tulin. Kuusi kertaa. Olin päiväkodissa töissä ja vauvalomalla vuorotellen useita vuosia. Sitten jouduin tapaturmaan, jossa vaurioitui selkä. Kuntouduin kyllä, mutta alle kouluikäisten lasten kanssa touhuaminen kuitenkin ajattelutti.

Kotoisaa; meillä oli jälleen kuusi lasta. JA: pari mummia, ukkia, äiti, isä, tätejä. Heillä vierailuja, ja heidän vierailujaan meillä... Harrastuksiin kuljetuksia, lääkärikäyntejä, terapiaa, vanhempainohjausta, työnohjausta, virastoasiointeja, puhelimia, bussilippuja... Mutta Suomen paras sosiaalityöntekijä!

Siksi jaksoi. Vaikka ei lopulta ihan ”peruskuusilapsisen perheen” meininkiä ollutkaan. Siitä huolimatta hitsaannuttiin yhteen, ja saatiin syntymään luottamussuhde. Koska me pysyttiin. Neljätoista vuotta.

Kauan ei ajatella tarvinnut, kun ammattilehdessäni haettiin sijaisvanhempia pääkaupunkiseudulle. Se oli toiveidemme täyttymys. Lähentelin jo tuplaten kahtakymmentäviittä ikävuotta – sitä vaadittua adoptio- tai sijaisvanhemmaksi hyväksyttävää alinta – kun mahdollisuus tarjoutui nuoruutemme haaveen toteutumiseen. Lähetimme hakemuksen.

”PS. Neljäntoista vuoden aikana sijaslapsiakin ehti olla lopulta yhteensä kymmenen.”

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Kulttuurinen moninaisuus sijaisperheessä Henrietta Pihlaja

Kulttuurinen moninaisuus läpäisee yhä useamman sijaisperheen elämän ja perheyhteisön. Perheen oma lapsi voi olla adoptoitu tai vanhemman etnisyys mitä tahansa tai perheeseen voi tulla sijaislapsia, joiden kulttuuritausta on aivan toinen kuin sijaisperheen. Sijaislapsi voi toki myös olla adoptiolapsi, joka on ensin adoptoitu Suomeen ulkomailta, ja myöhemmin huostaanotettu. Sijaislapset voivat tietenkin yhtä hyvin olla myös maahan muuttaneiden lapsia, itse maahan muuttaneita tai muulla tavoin etniseen vähemmistöön kuuluvia.

kaikkea tätä samaa. Perheen on osattava huomioida kunnioittavasti jokaisen lapsen tausta, heidän sukulaisiaan kunnioittaen, sekä mahdollisesti kommunikoida ja hoitaa virallisiakin asioita ilman yhteistä kieltä. Tämä saattaa tarkoittaa osittain myös omista vakaumuksista ja kulttuuriperinteistä luopumista, sillä toisten lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla omaan uskontoonsa kuin omiaan, ja jokaisen perheeseen tulevan lapsen omalle kulttuuritaustalle pitää antaa tilaa elää ja hengittää.

Haastavia tilanteita voi aiheuttaa myös se, jos jonkun perheeseen sijoitetun lapsen vanhemmilla on rasistisia asenteita ja sijaisperhe on kulttuurisesti moninainen. Silloin sijaisvanhemman pitää pystyä puuttumaan tilanteeseen siten, ettei aiheuta lapselle pahaa mieltä. Vaikka sijoituspäätökset pyritään tekemään lapsen parhaaksi, tämän kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta turvaten (Lastensuojelulaki, §4 ja §5), ei aina etukäteen voi tietää eteen tulevia tilanteita, tai jokaisen lapsen vanhemman jokaista mielipidettä.

Sen lisäksi, että sijaisvanhempien ja heidän lastensa elämää kohtaa perheeseen muuttavien lasten vaikeat taustat, joiden tuomiin haasteisiin ei täysin mikään valmennus voi valmistaa, voi perhettä kohdata myös tasapainottelu useiden eri kulttuurien välillä. Riippuen perheen sijaishuoltoprofiilista, lapset ovat perheessä joistakin viikoista joihinkin vuosiin.

Taustalla on aina mahdollisuus, että lapsen vanhemman tilanne kohenee, ja lapsi palaa takaisin. Samalla, kun kiintymyshaasteet pitää korjata sijaisperheessä, ei voi kuitenkaan kiintyä lapseen liikaa ja ottaa täysin omakseen, sillä aina on muistettava lapsen oman vanhemman olevan ykkönen. Maahan muuttaneiden lasten kohdalla menneisyydessä saattaa olla entistä enemmän aukkoja, joista voi olla vaikea saada selvää niin byrokraattisten, kielellisten kuin traumaattisten tekijöidenkin vuoksi. Tämä, ja esimerkiksi lapsen kadoksissa olevat sukulaiset, voivat luoda haastetta entisestään.

Toisaalta perheen moninaisuudesta tulee parhaimmillaan normi. Oman perheeni katon alla on puhuttu useita eri kieliä, valmistettu afrikkalaisia ruokia, oltu tietämättömiä lapsen aidosta syntymäpäivästä ja iästä, käytetty kommunikoinnin apuna käännössovelluksia ja opiskeltu suomen kieltä. En silti ennen Yhteiset Lapsemme ry:lle tuloa tajunnut edes ajatella, että meidän perhekotimme olisi ollut erityisen monikulttuurinen. Eikä edes koulukaverit pahemmin ihmetelleet, vaikka kaksi samana vuonna syntynyttä siskosta olivat keskenään eri värisiä. Jos he eivät tienneet, että toinen oli sijoitettu, saattoivat he sanoa, että heissä on samaa näköä.

Saman katon alle voi olla usein tai harvemmin vaihtuvasti eri kieliä, eri uskontoja, erilaisia kulttuurisia perinteitä ja tapoja, ja vierailevia vanhempia, jotka kantavat mukanaan

• 18 •

Sijaissisaruus näkyväksi Henrietta Pihlaja Perhealbumi / Pihlaja

timme sijaissisaruksille oman vertais- ja vaikuttamisyhdistyksen Milja Kaijasen, Minerva Kettukujan ja Mikael Malkamäen kanssa. Yhdistyksemme nimi on Näkyvät, sillä tahdomme saada itsemme ja asiamme näkyväksi. Voinkin sanoa tämän yhdistyksen perustamisen olleen jonkinmoinen onnistuminen. Vaikka olemme vasta lapsenkengissä ja opettelemme nousemaan jaloillemme, me olemme olemassa, ja ajamme juuri meidän asiaamme.

Tänä vuonna Sijaishuollon juhlapäivää Care Day´tä vietettiin Suomessa toista kertaa. Päivän avulla tahdotaan tehdä sijaishuoltoa näkyväksi hyvällä tavalla. Päivä on minulle tärkeä, sillä se koskettaa henkilökohtaisesti. Olen elänyt lähes koko elämäni lastensuojeluasioiden piirissä silti olematta lastensuojelun asiakas tai työntekijä.

Edustan kohderyhmää, joka jää usein näkymättömäksi sijaishuollosta puhuttaessa.

Olen sisko – sijaisvanhempien biologinen lapsi.

Jos mietit, miksi tällaista yhdistystä tarvitaan, on vastauksia monia. Ihmiset saattavat ajatella, että tottahan sisaruksilla on kaikki hyvin. He ovat ”omia lapsia”, joilla on ”turvallinen lapsuus” ja jopa niin ”sankarivanhemmat, että huolehtivat muidenkin lapsista”. Kun ympärillä oleva ilmapiiri on tämänkaltainen, alkaa lapsena itse uskoa, että omat asiat ovat niin hyvin verrattuna sisaruksiin, ettei omilla tarpeilla ole merkitystä – ovathan sisarusten asiat jo lähtökohtaisesti niin paljon huonommin. Kiitollisuudenvelka omien vanhempien hyvyydelle ja ikuinen omien tarpeiden vähättely kantaa perheen sisältä myös helposti muuhun elämään vaikuttaen niin ihmissuhteisiin kuin työhönkin.

Vaikka Care Day´nä tahdotaan juhlia onnistumisia, rakkautta ja onnea, jota sijaisperheisiin liittyy, sen tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja saada erilaisia ääniä kuuluviin. Sanon suoraan, että vaikka tietoisuus ja lasten huomioiminen ovat lisääntyneet, niin sijaissisarukset ovat silti melko näkymätön osa lastensuojelua. Tästä syystä perus-

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

On lähes mahdoton elää vertaamatta omia surujaan siihen, millaisia asioita sisarusten lapsuudessa on tapahtunut. On lähes mahdoton edes ajaa omaa asiaansa lisäämättä aina ”ei tietenkään sijaissisarusten asiat ole niin isoja kuin sijoitettujen” ja siksi tahdomme tulla nähdyksi itsenämme, emmekä ainoastaan sisaruksiimme verrattuna.

*** Onnistumisia myös sijaissisaruuteen liittyen on tapahtunut rutkasti verrattuna vuoteen 2004, jolloin omat vanhempani aloittivat ammatillisina perhehoitajina, eikä meitä lapsia huomioitu prosessissa lähes ollenkaan. Pesäpuu ry on tuottanut muun muassa Sijaissisaruusoppaat lapsille ja nuorille, joiden uudistettua versiota olin myös itse tekemässä. PRIDE-valmennuksen paneeleihin kutsutaan puhumaan joskus myös perheiden biologisia lapsia, Sijaissisaruutta käsittelevän valmennusosion lisäksi PRIDE-valmennuksen osallistujat pohtivat ryhmätapaamisten teemoja yksilökohtaisissa tehtävissä suhteessa perheessä valmiiksi oleviin lapsiin.

Tämän lisäksi Pesäpuu ry järjestää päivän mittaisia sijaissisaruuskoulutuksia kaikille aiheesta kiinnostuneille, ja yhä enenevissä määrin eri toimijat ovat alkaneet ottaa perheiden lapsia huomioon yksilöllisesti sekä järjestämään jopa vertaisryhmätapaamisia. Sijaissisaruksille on myös kehitetty aikuisten PRIDE-valmennuksen aikana omia ryhmätapaamisia, joiden ohjaamisessa voi käyttää apuna Pesäpuun tuottamaa ohjaajan opasta. Tällä hetkellä Perhehoitoliitolla on myös käynnissä sijaisperheiden sisaruussuhteita tukeva Meidän sakki -hanke.

Lopulta kuitenkin tämä on ainut elämä, jonka tiedän. Tämä on minun perheeni, eikä perhekoti tai lastensuojelulaitos, vaan perhe, josta on jäänyt rinnalle oikeita sisaruksia, joiden kanssa olen kasvanut ja joita rakastan. Vaikka tiedostan nykyään, että omillakin tarpeillani on merkitystä, en myöskään tahdo kuulla leimaavaa puhetta tai kauhistelua sisaruksistani.

En oikeastaan edes ole varma, voiko mikään kokemus olla hyvää parempi, jos siihen ei liity myös kipua. Kaikenlaiset tunteet, kaikenlainen oleminen, rakkaus, onni, vastoinkäymiset, halu taistella ja halu luovuttaa kuuluvat myös elämään. Kipu kuuluu elämään. Mutta sen sijaan, että antaisimme sen musertaa meidät ja hallita meitä, me kohtaamme sen. Kohtaamalla sen me voimme muuttaa rakenteita sellaisiksi, että ne tuottaisivat vähemmän kipua ja antaisivat kaikille mahdollisuuden tulla kohdatuksi omine tarpeineen perhehoidossa. Tulla näkyväksi.

Kirjoittaja on 26-vuotias helsinkiläinen sijaissisarus, kasvatustieteilijä ja sijaissisarusten vertais- ja vaikuttamisyhdistyksen Näkyvät perustajajäsen. Hänen vanhempansa toimivat Helsingin kaupungin ammatillisina perhehoitajina ja sijoitettuja lapsia ja nuoria on perheessä ollut yhteensä kymmenen. Tällä hetkellä kirjoittaja työskentelee Yhteiset Lapsemme ry:llä järjestötyöntekijänä.

PS: Jokaisen sijaissisaruksen perhe, kokemukset ja tunteet asiasta ovat yksilöllisiä, eikä minun tunteeni ja kokemukseni kirjoittajana edusta jokaisen sijaissisaruksen tunteita tai kokemuksia.

Hylättyjä, kukin tavallaan

– romaani lastensuojelun perhesuhteista Henrietta Pihlaja

Karoliina Niskasen romaani Tilhi raottaa lastensuojeluarjen verhoja ja niihin kietoutuvia perhesuhteita kaltoinkohtelusta aitoon rakkauteen.

he, joille ei ääntä usein anneta: sijaissisarus sekä äiti, jonka lapsi on huostaanotettu.

Tarina kertoo pääosin sisaresta Inkeristä, joka yrittää etsiä kadonnutta sijaispikkuveljeään Tilhiä. Hän kirjoittaa ensimmäisen puoliskon kirjasta kirjettä jollekin, jonka identiteettiä lukija ei tiedä. Kirjeessä Inkeri kertoo kokemuksistaan Tilhin siskona sekä hieman ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Kirje valottaa myös Inkerin omaa tilannetta vauvan masentuneena yksinhuoltajaäitinä, jonka huoli pikkuveljestä on niin kova, että oma vanhemmuus meinaa unohtua.

Karoliina Niskasen tarinan ytimessä on Tilhi, joka on muuttanut Suomisen perheeseen sijaislapseksi. Kirjan kerronta tapahtuu perheen syntymälapsen Inkerin ja Tilhin syntymä-äidin Ilonan näkökulmista. Tilhi ei itse saa kirjassa sananvaltaa, mutta eivät saa myöskään lastensuojelun ammattilaiset tai Tilhin sijaisvanhemmat. Ääneen pääsevät

• 20 •

Tilhin syntymä-äidin Ilonan näkökulma paljastaa, että hänkin on elänyt elämänsä eri lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Äidin tarina luo pohjan sekä Tilhin lähtökohdille että Inkerin äidille, joka on Ilonan biologinen sisko.

Kirjan loppuun asti Inkeri jatkaa selvitystyötä fanaattisesti, ja oma elämä saa käänteen ennen toiveita herättävää, hyvin avonaiseksi jätettyä loppukappaletta. Lukijalle voi jäädä miete, olivatko Inkeri ja Ilona lopulta sama ihminen, koko kertomuksen johdattaessa kahden olennaisen kysymyksen äärelle: Mitä on hyvä vanhemmuus, ja mikä määrittää siinä onnistumisen?

Pohjatyön Niskanen on tehnyt hyvin. Vaikka Tilhi ei ole tositarina, se ammentaa aitojen ihmisten sijaishuoltoon liittyvistä kokemuksista. Itse sijaissisarena olen kiitollinen, että ääni kirjassa on valtaosin annettu nimenomaan sisarelle.

Vaikka jokaisen tarina ja kokemus on yksilöllinen, korostuu kerronnassa varmasti useille sijaissisaruksille tutut tunteet ja kokemukset. Vanhemmat eivät kuuntele lapsia, kun päätös sijaisperheeksi ryhtymisestä tehdään. Kuitenkin sijoitetun sisaruksen tullessa sisarukseksi, voi side tulla niin vahvaksi, että lapsi ottaa kantaakseen perheen yhdessä pysymisen, perheenjäsenten jaksamisen ja hyvinvoinnin – jopa huoltajuutta sisaruksistaan tai vanhemmistaan.

Karoliina Niskanen: TILHI, 2020.

Bazar Kustannus, 302 s.

Kirjan kerronta on paikoin hyvin teatraalista ja metaforien täyteistä. Etenkin Inkerin kerronnassa korostuu myös ikätason mukaan vaihteleva tapa ilmaista asioita hänen kasvaessaan esiteinistä aikuiseksi. Omaan korvaani teinikieli on jopa liian negatiivista ja pelkistettyä kerrontaa. Myös metaforien teho heikkenee niiden liiallisesta käytöstä. Erityisen häiritsevänä koin, että Tilhistä puhutaan Inkerin kerronnassa jatkuvasti lintuna ihmisten joukossa. Yksittäisinä kielikuvina metafora voisi olla vahva ja toimiva verisiteen puuttumisesta ja erilaisesta elämästä ponnistamisesta, mutta jatkuvalla syötöllä se vain ärsyttää, luoden mielikuvaa, että sijoitetut olisivat kauttaaltaan erilaisia – takkuhöyhenisiä rääpäleitä.

ja jos kerronnassa eläinmetaforat olisi jätetty vain niihin, olisi se ollut hyvin toimiva keino sisäisten tunnemyrskyjen ja raivokkaiden tapahtumien kuvaamiseksi. Harvakseltaan kielikuvat ehkä muistuttavatkin siitä, miten epäinhimillisiä kokemuksia jo pienellä lapsella voi olla, ja miten vaikeasti käsitettäviä ja raskaita asioita sijaissisarukset kuulevat ja näkevät sisarustensa elämästä.

Ihmistarinoiden keskellä kulkevasta liian pitkälle viedystä faabelista huolimatta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Omaa elämää näin läheltä liippaavien kokemusten lukeminen oli ajoittain hyvin raskasta, mutta myös valtavasti ajatuksia herättävää. Ensi kertaa ehkä ymmärsin, miksi joku sisaruksistani on halunnut laittaa välit poikki – eikä siihen välttämättä liity mitään henkilökohtaista tai epäonnistumista perheenä. Sen myötä yritän myös olla kantamatta kyseistä huolta päivittäin ja muistaa, että en voi väkisin pitää ihmisiä elämässäni. Jos joku löytää oman ja turvallisen huomisen, ei ehkä eilisestä tahdo muistutusta, vaikka se olisi ollut olennainen ja eheyttävä osa kasvua.

Sisaruksena nimenomaan parasta, mitä olen sijaisperhearjesta elämääni saanut, on syvälle juurtunut ymmärrys siitä, että me ihmiset emme ole kovin erilaisia, emme ”eri lajia” riippumatta siitä, missä lähtökohtamme ovat tai millaiseksi elämämme lopulta muodostuvat. Vaikka Niskasen romaanissa tämäkin puoli korostuu sekä Inkerin omassa tarinassa että etenkin Tilhin äidin tarinassa, nostaa Tilhin jatkuva eläimeksi kuvaaminen karvat pystyyn. Lastenkirjassa äidin ”käyneiden pihlajanmarjojen syöminen” tai ”eläinsuojelijoiden” kotikäynnit olisivat varmasti toimiva tapaa etäännyttää liian rankat lastensuojelutarinat eläinsatujen avulla, mutta nuorille tai aikuisille suunnatussa kirjassa asioista voi jo puhua niiden oikeilla nimillä.

Tilhi kertoo myös yhden tärkeimmistä asioista, mitä voi kertoa: lopulta kaikki olemme vain ihmisiä, eikä täydellistä vanhemmuutta ole olemassakaan. Kenen tahansa voimat voivat loppua ja jokaisella voi olla mahdollisuus rakentaa parempi elämä. Niin sanotusti erinomaisista lähtökohdista tuleva saattaa menettää elämänhallinnan täysin, ja vaikeista oloista tuleva voi jaksaa liikaakin. Lastaan voi rakastaa maasta taivaisiin, vaikkei lopulta kykenisi itse huolehtimaan tästä. Toisaalta taas lapselle voi antaa kaikki edut elämään, mutta ne eivät riitä ilman kykyä osoittaa rakkautta, lämpöä, tukea ja läsnäoloa.

Inkerin kuvatessa myös Tilhin lastenkotikavereita eläiminä, herättää toisaalta ajatuksen, että ehkä Tilhin kuvaaminen lintuna on myös Inkeri-sisaren suojautumismekanismi, jolla hän etäännyttää kaiken liian raskaan, jota on Tilhin kautta kokenut. Tilhin oikea ihmisnimi selviää vasta kirjan loppupuolella ja myös lastenkotikaverit kuvataan silloin ihmisinä. Osa Tilhin eläinkuvauksista onkin hyvin vaikuttavia,

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

Kolumbiassa on koronavuoden aikana jopa kuusi miljoonaa ihmistä vajonnut köyhyyteen.

Noin 14 prosenttia väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Viimeisten 10–15 vuoden aikana Kolumbia on onnistunut melko hyvin köyhyyden vähentämisessä ja keskiluokka on selvästi vahvistunut. Nyt hyvä kehitys uhkaa murentua. Vajaassa vuodessa kuusi miljoonaa ihmistä on romahtanut köyhyyteen. Ajatushautomo Fedesarrollon mukaan köyhyys on lisääntynyt 37 %:sta järkyttävään 47–49 %:iin ja jopa 14 % kansasta elää äärimmäisessä köyhyydessä.

OECD:n (Income Mobility Across Generations) mukaan Kolumbiassa on erityisen vaikea nousta ylöspäin tuloluokissa. Yhteiskunnalliset erot ovat jyrkät, joten paluu edes entiselle tasolle tulee kestämään kauan. Suomessa köyhään perheeseen syntyvän kestää pari sukupolvea nousta keskiluokkaan, Kolumbiassa jopa 11 sukupolvea! Lisäksi työttömyys tarkoittaa Kolumbiassa paitsi tulojen puutetta ja elinolosuhteiden kaventumista, myös elintärkeiden verkostojen menettämistä.

Korona-aikaa Kolumbiassa Nina Keres Por Una Sonrisa -järjestö

Viime vuonna koronapandemia koetteli koko maailmaa, niin myös Kolumbiaa; tavallista kansaa, poliittista eliittiä ja kaikkein rankimmin suurkaupunkien köyhien alueiden asukkaita.

Kevään koronarajoitukset mm. maskipakko ja ulkonaliikkumiskiellot purivat melko hyvin, kunnes hallitus kesäkuun tienoilla alkoi asteittain vapauttaa elin-

keinoelämää. Loppuvuodesta käyrä on ollut jyrkässä nousussa ja vuosi 2021 on alkanut vieläkin surkeammissa merkeissä, vaikka monenlaisia rajoituksia ja alueellisia ulkonaliikkumiskieltoja on asetettu. Sairaalapaikat ovat sataprosenttisesti käytössä ja potilaita kiidätetään ympäri maata aina sinne, missä paikkoja löytyy. Terveysvalistus - ja testauspartiot kiertävät eri kaupunginosia, mutta virus ei ota laantuakseen.

• 22 •

Hallituksen vastikään tekemä päätös minimipalkan nostamiseksi vajaaseen 300 euroon on otettu hyvin vastaan, vaikka toivottuja työ- ja eläkereformeja ei valtavasta paineesta ja mielenilmauksista huolimatta ole pystytty tekemään. Minimipalkan nosto on hyvä asia, vaikka se ei tietenkään auta työttömiä eikä harmaan talouden piirissä toimivia (esim. katumyyjät).

Juuri tällaisia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä asuu Kennedyn kaupunginosassa, jossa Yhteiset Lapsemme ry:n tukema Por Una Sonrisa -järjestö toimii.

LAPSET JA KORONA Koulut, päiväkodit ja kerhot ovat olleet suljettuina ja etäopetuksessa koko koronapandemian ajan.

Tämä on tarkoittanut kaikkein köyhimmille lapsille yhden kokonaisen kouluvuoden menettämistä, sillä ilman

tietokonetta, tablettia tai internet-yhteyttä ei etäopetukseen osallistuminen ole mahdollista.

Por Una Sonrisan tavoitteena on ollut hankkia läksykerholaisilleen tarvittavat työvälineet ja estää koulupudokkuus. Tabletit ja nettiyhteydet sijoitetaan valittuihin koteihin, joissa muutama lapsi opiskelee yhdessä bioturvallisuusrajoitusten mukaisesti.

Kun koulut aikanaan palaavat lähiopetukseen, laitteet otetaan käyttöön Por Una Sonrisan läksykerhossa.

Monet avustusjärjestöt ovat tehneet valtavasti työtä korona-ajan ongelmien lievittämiseksi köyhillä alueilla.

Myös kansalaiset ovat osoittaneet solidaarisuutta ja lahjoittaneet rahaa ja tavaroita. Järjestöt ovat pelkästään Bogotassa jakaneet perheille satojatuhansia elintarvikekoreja. Por Una Sonrisa on poikkeuksellisesti jakanut

elintarvikkeita paitsi kohderyhmänsä perheille myös alueensa kaduilla asuville nuorille, joita muut avustusjärjestöt eivät tavoita.

Myös varakkaassa Pohjois-Bogotassa köyhyys näkyy nyt entistä selvemmin.

Paperittomia venezuelalaisia perheitä on kaikkialla myymässä roskapusseja henkensä pitimiksi. Nämä noin miljoona ihmistä eivät saa mitään tukea valtiolta eikä heitä myöskään aiota rokottaa niin kuin maan omat kansalaiset ja laillisesti maassa oleskelevat ulkomaalaiset. Tällä pelätään olevan negatiivinen vaikutus pandemian laantumiseen ainakin niissä kaupungeissa, joissa paperittomia oleskelee eniten.

Toistaiseksi rokotusohjelmasta tai -aikataulusta ei ole tietoa, vaikka asiasta toki käydäänkin - kolumbialaiseen tyyliin - vilkasta keskustelua.

Kirjoittaja asuu Bogotassa ja on työskennellyt lasten oikeuksien parissa eri maissa.

Hän on Yhteiset Lapsemme ry:n perustajajäsen ja hallituksen jäsen.

Lämmin kiitos kaikille Kolumbian joulukeräykseen osallistuneille!

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla.

Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti.

Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa!

Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10E 2020 numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille. Sopivan summan voit valita itse.

Testamenttilahjoitus Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää. Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Mobilepay Mobilepay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen Mobilepay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi.

Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

1 • 2021

Anna ääni lapselle kuntavaaleissa

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Kunnan tärkein tehtävä on pitää huolta lapsista. Kuntavaaleissa on valittava päättäjiä, jotka sitoutuvat huolehtimaan lapsista ja nuorista.

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on perusta, jolle kuntien tulevaisuutta rakennetaan.

Yhteiset Lapsemme ry on mukana lapsi- ja perhejärjestöjen yhteisessä Anna ääni lapselle -kampanjassa.

Kuntavaaliehdokas voi sitoutua Anna ääni lapselle -ehdokkaaksi, jos hän haluaa vaikuttaa lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta tullessaan valituksi kunnallisvaltuutetuksi.

Lue lisää kampanjasta: https://www.lskl.fi/aanilapselle/

www.yhteisetlapsemme.fi

TAPAHTUMAKALENTERI

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki.

Verkkokoulutus maahan muuttaneiden lasten ja nuorten tukiperheille ja -henkilöille on non-stop -periaatteella.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot kotisivuiltamme.

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/

15.3.

Startti rasisminvastaiseen viikkoon -verkkokeskustelu 8.-9.-lk oppilaille.

Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

15.5.

Moninaisuuskoulutus työyhteisöille – ohjaajien koulutus, pidetään lähikoulutuksena (koronatilanteen mukaan).

Instagramissa @yhteiset_lapsemme

25.5. ja Luento- ja keskustelutilaisuudet adoptioperheiden 1.6. läheisille, Zoom-etäyhteydellä.

31.5.

Yhteiset Lapsemme ry:n kevätvuosikokous.

Lisätietoja myöhemmin www.yhteisetlapsemme.fi

3.6.

Adoptiolapsen kielenkehitys -koulutus, adoptionhakijoille ja adoptio-odottajille, Zoom-etäyhteydellä.

Osallistumismaksu 35 € / perhe.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2021

T i l a a l e h t i!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla.

Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi