Yhteiset Lapsemme 2/2024

Kun rasismi aiheuttaa huonoo oloo, kuka kuulee, kuka hoivaa?

s. 4

Bella Forsgrén: Suomi ei ymmärrä arvostaa omiaan!

s. 9

Hatkassa olevat nuoret tarvitsevat suojelua

s. 14

Pääkirjoitus

Lapsiin ja nuoriin ei investoida riittävästi

”Ei juma, mä oon kotona!”puhumisesta, kuulumisesta ja yksinäisyydestä

Amapiano is much more than just music

Kun rasismi aiheuttaa huonoo oloo, kuka kuulee, kuka hoivaa?

Ääniä luokan takarivistä

Vertaistukea ja keskusteluapua nuorille

Lapsen ääni

”Sä oot kaunis just sellaisena, kun oot”

22 Uudet työntekijämme

Lukivinkkejä Eriarvoisuus ja huono-osaisuus näkyy kouluissa

Hatkassa olevat nuoret tarvitsevat suojelua

Tunneyhteys kannattelee nuorta tukisuhteessa

23

Lahjoita lapsille ja nuorille

Kolumni

Suomi ei ymmärrä arvostaa omiaan!

Hallituksen palsta Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi

Lapsiin ja nuoriin ei investoida riittävästi

Suomessa on viimeisen 15 vuoden aikana syntynyt historiallisen vähän lapsia. Syntyvyyden dramaattinen lasku johtaa Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan seuraavina vuosikymmeninä siihen, että lapsia ja nuoria on suhteessa muuhun väestöön todella vähän eikä väestö kasva, vaan supistuu. Lasten ja nuorten määrä vähenee ensimmäistä kertaa 250-vuotisessa tilastohistoriassa. Syntyvyys on nyt alhaisempi kuin kertaakaan sitten 1860-luvun nälkävuosien.

Lasten ja nuorten määrän väheneminen näkyy väistämättä yhteiskunnassamme. Koulut ja päiväkodit tyhjenevät monilla alueilla ja työssäkäyviä ja perheen perustavia aikuisia tulee olemaan seuraavina vuosikymmeninä huomattavasti vähemmän kuin edellisissä sukupolvissa. Samalla äänestäjissä on enemmän eläkeläisiä kuin pienten lasten vanhempia tai nuoria aikuisia. Syntyvyyden lasku vaikuttaa siis pitkälle tulevaisuuteemme. Ei ole ihme, että useamman poliitikon suusta on kuultu sana ”synnytystalkoot” viime vuosina. Tilanne on tietenkin myös kansantaloudellisesti katastrofaalinen.

Voisi luulla, että tähän pienenevään määrään lapsia ja nuoria panostettaisiin yhteiskunnassamme taloudellisesti, mutta valitettavasti suunta on ollut toinen jo pidemmän aikaa. Nuorisotyöstä ja koulutuksesta on leikattu, varhaiskasvatuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet, oppilaiden oppimistulokset ovat heikentyneet ja lastensuojelu on jo pitkään ollut kriisissä. Samalla kun lapsia ja nuoria on vähemmän, voivat nuoret tutkimusten mukaan aikaisempaa huonommin. Lähetteiden määrä nuorisopsykiatriseen hoitoon on kasvanut lyhyessä ajassa tuntuvasti ja lapsia otetaan huostaan ja sijoitetaan kodin ulkopuolelle Suomessa nyt enemmän kuin koskaan. Itsemurhat ovat 15–19-vuotiaiden nuorten yleisin kuolinsyy ja nuorten kuolleisuus on Suomessa selvästi

korkeampi kuin verrokkimaissamme, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Hälytyskellojen tulisi siis soida ja jokaisen olisi ymmärrettävä, että lasten hyvinvointiin on tehtävä nyt investointeja. Meidän tulisi käyttää tutkimusresursseja ymmärtääksemme nuorten mielenterveyden horjumisen juurisyitä ja kokeilla kaikkia mahdollisia toimia tilanteen kohentamiseksi. Meidän tulisi tehdä harrastamisesta halpaa jokaiselle lapselle, lisätä turvallisten aikuisten määrää kouluissa, panostaa nuorisotyöhön ja matalan kynnyksen apuun sekä aktiivisesti torjua lapsiperheköyhyyttä ja tukea paremmin vanhemmuutta digiajassa.

Näiden hyvinvointi-investointien sijaan Petteri Orpon hallitus on nyt vastikään päättänyt suurista lisäleikkauksista, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin sekä myös järjestöihin, jotka toimivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Monen muun järjestön tavoin myös Yhteiset Lapsemme ry:n toimintaa uhkaa mahdollisesti isot leikkaukset jo ensi vuonna ja lisäsopeutukset sitä seuraavina vuosina. Lapset ja nuoret ovat nyt ja tulevaisuudessa vähemmistössä ja siksi onkin tärkeämpää kuin koskaan, että me aikuiset pidämme lasten ja nuorten puolta, vaadimme panostuksia lapsiin ja nuoriin sekä annamme heille tilaa saada äänensä kuuluviin.

Katja Mannerström päätoimittaja

Kun rasismi aiheuttaa huonoo oloo, kuka kuulee, kuka hoivaa?

Julkisessa keskustelussa nuorten mielenterveyskriisiä on kuvattu lähinnä riittämättömien palvelujen ja kustannusten näkökulmasta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt nuorten oma näkökulma eli se millaisina mielenterveyspalvelut näyttäytyvät nuorille.

Teksti: Tuuli Kurki

Kuvat: Kuvat: Susanna Ahonen-Coly ja Pixabay/Free Photo

Antirasismi ja rasismi

Suomen Akatemian rahoittamassa

tutkimushankkeessa Rasismi, mielenterveys ja POC-nuoret tarkastelun lähtökohtana oli mustien ja ruskeiden, rasismia kokevien, nuorten näkökulma ja kokemukset mielenterveyspalveluista. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti oppilashuollon ja kolmannen sektorin järjestöjen tarjoama matalan kynnyksen tuki.

Toiseuttaminen tukipalveluissa

Tutkimushankkeen aikana kohtasin haastattelemalla ja nuorten arkea havainnoimalla lukuisia nuoria, joille rasismi aiheuttaa “huonoo oloo”. Huonoa oloa aiheutti kuitenkin myös se välinpitämättömyys, jolla tukijärjestelmässä ja yhteiskunnassamme laajemminkin nuorten kokemaan rasismiin suhtaudutaan.

Tukipalvelut, joista nuorten odottaisi saavan tukea myös rasisminkokemuksiin, voivat kuitenkin toimia keskeisenä toiseuttamisen ja rodullistamisen tilana.

Nuorten kertoman mukaan palveluissa kohdattu rasismi on usein suoraa ja jyrkkää rasismia hienovaraisempaa, mutta toistuessaan erityisen satuttavaa. Nuoret kertoivat kohtaamisista, joissa ammattilaiset ovat nöyryyttäneet ja nolanneet heitä, ja esimerkiksi vähätelleet rasisminkokemuksia samanaikaisesti rasistisesti toimien. Ammattilaiset ovat myös laiminlyöneet velvollisuutensa puuttua nuorten kohtaamaan perheväkivaltaan, vedoten stereotypioihin, joiden mukaan maahanmuuttajaperheissä kuritusväkivalta olisi normaalia.

Rasismi aiheuttaa sitä kohtaaville nuorille psyykkistä kipua. Kipua aiheuttaa myös välinpitämättömyys, jolla rasismiin suhtaudutaan.

Mielenterveyden näkökulmasta nämä rodullistavat, toiseuttavat ja rasistiset kohtaamiset ovat tuottaneet nuorille esimerkiksi rasismin sisäistämistä, kuten toivetta olla valkoinen, koska ehkä silloin kokemuksiin suhtauduttaisiin niiden vaatimalla vakavuudella. Toisaalta nämä kohtaamiset ovat myös vaientaneet nuoria hiljaiseksi ja nuoret ovat kertoneet “valehdelleensa itsensä ulos” palveluista toiseuttavien kokemusten vuoksi.

Osalle nuorista psyykkisesti kuormittavat elämäntilanteet ja ammattilaisten välinpitämättömyys ja suoranainen avun tarpeen laiminlyönti on johtanut vakavaan itsetuhoisuuteen. Vaikka vaikeneminen voi toimia nuorille itsesuojelumekanismina, voi se myös tapahtua avun ja tuen saamisen kustannuksella.

Vertaistoiminnasta tukea

Suojellakseen itseään ja muita tukipalveluissa kohtaamaltaan rasismilta, nuoret vaikenevat ongelmistaan.

Nuorille merkityksellisenä mielenterveyden tuen muotona näyttäytyy kuitenkin vertaistukitoiminta, jota toteutetaan meiltä meille -periaatteella. Vertaistukiryhmissä nuoret kokevat tulevansa hoivatuiksi ja kuulluiksi. Vertaisuudessa tuottuvaa keskinäistä hoivaa, kanssahoivaa, tukee yhteinen ymmärrys rasismin aiheuttamasta kivusta ja kokemusten läpikäyminen yhdessä. Vertaisuudessa nuorten mustista ja ruskeista kehoista, joita julkisessa keskustelussa ja arjen kohtaamisissa arvostellaan, valvotaan ja kontrolloidaan sekä kohdellaan luotaantyöntävinä, jopa vastenmielisinä, muodostuu hoivan lähde ja turvan tuoja.

Vertaistuki on tärkeä tuen ja hoivan muoto nuorille. Siinä nuoret hoivaavat toistensa rasismia kohdanneita kehoja ja mieliä.

Tällä hetkellä yhteiskuntamme ja tukijärjestelmämme ei tue ja välitä rasismia kokevista nuorista niin kuin sen pitäisi. Nykyinen järjestelmä ei pysty tarjoamaan vertaistukea ja hoivaa kaikille rasismia kokeville nuorille, jolloin nuoret helposti luovat oman tukijärjestelmänsä virallisen järjestelmän marginaaliin. Kysymys kuuluukin, pidetäänkö rasismia kokevia nuoria hoivan arvoisina vai jätetäänkö heidät selviytymään ja löytämään omat selviytymiskeinonsa keskenään?

Kirjoittaja toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa. Artikkeli perustuu tutkimushankkeeseen Racism, Mental Health and Young People of Colour (RaMePOC, Suomen Akatemia 2020-2023)

Vertaistukea ja keskusteluapua nuorille

Teksti: Irma Marttinen

Kuvat: YL-arkisto

Ihmisoikeudet

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet näkyvät monella tavalla yhteiskunnassamme, kotona, koulussa, työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Kouluterveyskyselyn (2023) ja Nuorisobarometrin (2022) mukaan nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on hälyttävän suurta ja jonot palveluihin ovat pitkiä. Kelan mukaan jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö.

Tuoreimman kouluterveyskyselyn perusteella yläkoululaiset, lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat voivat huonommin kuin ennen. Tyttöjen kokemat ahdistus- ja masennusoireet ovat lisääntyneet voimakkaasti. Noin joka kolmas tyttö ja joka viides poika kokee ahdistuneisuutta tai masennusta, joka vaikuttaa heidän toimintakykyynsä.

Nuorten mielen hyvinvointia heikentävät myös yksinäisyyden kokemukset, opintojen ja työn ulkopuolelle jääminen, taloudelliset ongelmat ja digitalisaation huonot puolet, sosiaaliset paineet, somekiusaaminen ja rasismi. Lähes puolet 17–27-vuotiasta nuorista kokee yksinäisyyttä (Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ja MTV:n kysely 2023).

Nuoret osaavat nykyisin aiempia sukupolvia paremmin ilmaista avun tarpeensa: enää ei ole häpeä sanoa, että on masentunut tai ahdistunut.

Rasismi ja syrjintä koskettavat monia Suomessa. SPR:n kyselyn (2024) perusteella 82 prosenttia Suomessa asuvista kertoo todistaneensa tai kokeneensa itseensä tai toisiin kohdistuvaa rasismia.

Nuorten pahaan oloon pitäisi puuttua nopeammin tarjoamalla heti apua ja tukea. Nykynuoret osaavat aiempia sukupolvia paremmin ilmaista avun tarpeensa: enää ei ole häpeä sanoa, että minua ahdistaa tai masentaa. Pahoinvoinnin taustalla olevien rakenteiden, kuten eriarvoisuuden, köyhyyden, ongelmien ylisukupolvisuuden ja rakenteellisen rasismin tunnistaminen ja purkaminen on tärkeää.

Järjestöillä ja viranomaisilla on useita matalankynnyksen palveluja nuorille. Olemme koonneet tähän joitakin vertaistuellisia palveluita ja keskusteluapua antavia chatpalveluita. Lista ei ole täydellinen ja otamme mielellämme vastaan vinkkejä erityisesti Yhteiset Lapsemme ry:n kohderyhmän lapsille ja nuorille sopivista palveluista. Vinkit voi lähettää: toimisto@yhteisetlapsemme.fi

Yeesi ry:n Muudi

Muudi-hankkeen tavoitteena on edistää rasismia kokevien nuorten mielenterveyttä. Sen kohderyhmänä ovat 13–29-vuotiaat nuoret, jotka haluavat saada vertaistukea ja oppia lisää rasismista ja sen vaikutuksesta.

Rasismin kokeminen on haitallista mielenterveydelle, ja sen vaikutukset ovat syvät ja vakavat. Tämä ei aina näy päällepäin, vaan nuori saattaa piilottaa tunteensa ja kokemuksensa. Rasismikokemukset voivat aiheuttaa häpeää, itsesyytöksiä, ahdistuneisuutta ja masennusta. Kokemukset vaikuttavat monin tavoin nuorten identiteettiin.

Muudi edistää rasismia kokevien nuorten hyvinvointia vertaistoiminnalla, lisää nuorten omaa osallisuutta ja toimijuutta antirasistisessa toiminnassa, välittää tietoa rasismikokemusten vaikutuksista mielenterveyteen nuorten keskuudessa sekä vahvistaa rasismia kohdanneiden nuorten omaa ääntä julkisessa keskustelussa.

Muudi-hanke toimii valtakunnallisesti ja toiminta tulee näkyväksi vuorovaikutteisissa sosiaalisen median kanavissa tilillä @sun.muudi. Muudi jakaa aktiivisesti tietoa rasismin mielenterveysvaikutuksista ja tarjoaa matalan kynnyksen keinoja mielenterveyden edistämiseksi. Katso myös: https://www.yeesi.fi/ toiminta/muudi/

Walk in terapia

Lasten ja nuorten keskus ja A-klinikkasäätiö tarjoavat videovälitteistä terapiapalvelua alle 29-vuotiaille. Walk in terapia on maksutonta ja nimetöntä mielen hyvinvointia tukevaa matalankynnyksen mielenterveysapua. Palvelu ei vaadi kirjautumista ja palveluun voi liittyä tietokoneella, kännykällä tai tabletilla. Walk in terapia on lähtökohtaisesti kertaluonteista ratkaisu- ja voimavarakeskeistä lyhytterapiaa. Tapaamisen kesto on noin 45 minuuttia.

Lasten ja nuorten keskus koordinoi ja kehittää myös valtakunnallisesti Walk in terapiaa, jota toteutetaan kasvokkain yli kymmenellä paikkakunnalla. Terapiaan voit saapua päivystysaikana ilman ajanvarausta tai lähetettä. Keskustelu on asiakkaan halutessa nimetöntä, eikä käynnistä jää asiakkaaseen liittyviä kirjauksia.

Verkossa toteutuvaa terapiaa on saatavilla joka tiistai klo 17–19 osoitteessa: www.nuortenlinkki.fi/ walkinterapia.

Mieli ry:n vertaistukiryhmät

Mieli ry:n nuorten vertaistukiryhmät ovat tarkoitettu nuorille ja nuorille aikuisille, jotka kokevat tarvitsevansa tukea ihmissuhteissa, tulevaisuuden valinnoissa, tunteiden käsittelyssä tai muuten elämässään.

Vamos Mieli -vertaistukiryhmät on tarkoitettu 16–29-vuotiaille monikulttuurisille nuorille, jotka ovat kiinnostuneita mielen hyvinvoinnin eri teemoista, toiminnallisia harjoituksia ja yhdessä tekemistä, esimerkiksi erilaisia retkiä, pelailua ja ruuan laittoa. Vamos Mieli -ryhmässä huomioidaan eri kulttuuritaustoihin liittyvät erityiskysymykset mielen hyvinvoinnin kannalta. Ryhmiä järjestetään sekä lähiryhminä että etäyhteydellä.

Katso: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/ vertaistukiryhmat-nuorille-aikuisille/

Sekasin-chat

Sekasin-chat on suunnattu 12–29-vuotiaille nuorille. Chatissa keskustelulle on varattu aikaa noin 45 minuuttia ja toiveena on, että chatissa käydään vai kerran päivässä, mutta uudelleen voi tulla juttelemaan heti seuraavana päivänä. Iltaisin ja kesäisin chatti saattaa ruuhkautua ja odotusajat voivat olla pitkiä. Sekaisin-chatti löytyy useista sosiaalisen median kanavista. Chat on avoinna: arkisin 9–24, viikonloppuisin 15–24. Katso: https://sekasin.fi/

MLL:n Tyttö olet helmi!

Mannerheimin Lastensuojeluliiton maksuton etäohjaus Tyttö olet helmi! on tarkoitettu yläkouluikäisille tytöille ja heidän äideilleen. Palvelu on suunnattu tytöille, joiden hyvinvoinnista ja mielialasta on herännyt huolta. Sen tavoitteena on vahvistaa nuoren mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ja tytär-äitisuhdetta. mll.fi/tyttolethelmi

1000 mielen tarinaa -verkkoalusta

Diakonissalaitoksen Vamoksen 1000 mielen tarinaa -verkkoalustalla nuoret pääsevät keskustelemaan ja jakamaan omia tarinoitaan mielenterveyspalveluista anonyymisti. Tarinan kirjoittamisen tarkoituksena on tarjota yksilötasolla ymmärrystä ja työkaluja arjen rakentamiseen eheämmäksi ja hyvinvointia tukevaksi.

Tarinoita ja käytyjä keskusteluja hyödynnetään mielenterveyspalveluiden kehittämisessä paremmin nuorten tarpeita ja toiveita vastaaviksi. 1000 mielen tarinaa on osa Vamos-palveluita, joilla Diakonissalaitos tukee 16–29-vuotiaita työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. Sisältöjä hyödynnetään mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.

Katso lisää: https://www.1000mt.fi

On tärkeää, että nuori löytää juuri hänelle itselleen sopivalta tuntuvan vertaistuen tai keskusteluavun.

HelsingforsMission: Krisjouren för unga

Krisjouren för unga erbjuder personer i åldern 12–29 år flera avgiftsfria tjänster att välja mellan. Du kan prata ansikte mot ansikte eller på distans, träffas i grupp eller på tumanhand. Vad som än passar dig bäst. Läs mer: https://www.helsinkimissio.fi/sv/behoverdu-hjalp/unga/

Verkkoryhmä kiusaamista kokeneille nuorille

MLL:n Selviytyjät-ryhmä on tarkoitettu noin 12–21-vuotiaille nuorille, jotka ovat kokeneet kiusaamista, ja haluavat jakaa kokemuksia muiden kiusaamista kokeneiden nuorten kanssa. Mukaan voi tulla mistä päin Suomea tahansa, koska kokoontumiset järjestetään etänä. Yhdessä ryhmässä on 4–8 nuorta. Ryhmään ei oteta uusia jäseniä kesken ryhmän. Selviytyjät-vertaisryhmä on turvallinen pienryhmä, jossa jutellaan ja tehdään pieniä helppoja harjoitteita päivän teeman mukaan yhdessä muiden osallistujien ja ryhmän ohjaajien kanssa. Ryhmää ohjaavat MLL:n ammattilainen ja koulutetut vapaaehtoiset. Kaikki ryhmässä käsitellyt asiat ovat luottamuksellisia, niitä ei jaeta ryhmän ulkopuolelle. Katso lisää: https://www.nuortennetti.fi/ kiusaaminen/selviytyjat/

Familia ry:n MunDuo

Familia ry:n MunDuo-hanke tarjoaa 13–25-vuotiaille kahden kulttuurin nuorille ja nuorille aikuisille monipuolista toimintaa, joka tukee heidän hyvinvointiaan ja vahvistaa identiteettiä.

MunDuo järjestää vapaaehtoistoimintaa, webinaareja, tapahtumia, Discord-toimintaa, vertaistoimintaa, podcast-jaksoja ja leirejä. Toiminta on valtakunnallista.

https://www.familiary.fi/munduo.html

Mixed Finns

Mixed Finns on yhteisö ruskeille mixedsuomalaisille. Sen tavoitteena on laajentaa kuvaa suomalaisuudesta, tarjota vertaistoimintaa kahden tai useamman kulttuuritaustan omaaville suomalaisille sekä lisätä tietoa antirasismista. Toiminnan tavoitteena on myös rakentaa moninaisempaa, yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa Suomea.

Mixed Finns järjestää vertaistuellisia tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan muihin mixed-suomalaisiin, jakamaan kokemuksiaan ja keskustelemaan meihin liittyvistä teemoista.

https://www.mixedfinns.fi/ https://www.instagram.com/mixedfinns/

Suomi ei ymmärrä arvostaa omiaan!

Suomalaiset pitävät yhteiskuntaamme tasaarvoisena, mutta todellisuus on jotain muuta. Usein minulle hoetaan, että Suomessa ei ole rasismia ja siksi siitä ei nyt kannata paljoa meteliä pitää. Tämä väite, niin mukavaa kuin siihen olisikin uskoa, ei kestä tarkastelua.

Petteri Orpon hallitus joutui heti alkutaipaleellaan keskelle vakavaa rasismikohua Perussuomalaisten ministerien, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran vanhojen rasististen kommenttien takia. Hallituksella on nyt kova työ irtisanoutua rasismista.

Ongelma ei ole pelkästään yksittäisten edustajien rasistiset kirjoitukset, vaan myös hallituksen ajama maahanmuuttovastainen politiikka, jotka yhdessä syrjivien asenteiden kanssa ovat uhka rakenteellisen rasismin syventymiselle.

Hallitus tiukentaa kohtuuttomasti kansalaistumisen ehtoja, vaikeuttaa kotoutumista ja perheiden yhdistämistä. Hallituksen kylmä viesti maahanmuuttajille on, että he eivät ole tervetulleita Suomeen.

Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että rakenteellinen rasismi on hälyttävä ongelma yhteiskunnassamme. Tuore tutkimus osoittaa, että osa lukio-opettajista syrjii maahanmuuttajia ylioppilaskokeiden arvioinnissa. Maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset saavat yo-kokeissa näiltä opettajilta systemaattisesti muita heikompia pisteitä. Tämä on malliesimerkki rakenteellisesta rasismista. Opettajien ennakkoluuloilla on suuret vaikutukset koko yhteiskuntaan.

Opettajalla ja koko koulutusjärjestelmällä on mahdollisuus vaikuttaa oppilaan itsetuntoon, näkemyksiin omista vahvuuksista ja tavoitteisiin

opintojen osalta. Tällä hetkellä järjestelmämme ei tue riittävästi maahanmuuttajataustaisia oppilaita tavoittelemaan unelmiaan ja tämä näkyy muun muassa siinä, että heitä ohjataan kantaväestöä enemmän alemmille koulutuspolulla, vaikka osaamista löytyisi.

Tämä on ennen kaikkea tragedia väärin kohdeltujen yksilöiden, mutta myös typerää yhteiskunnan näkökulmasta.

Rasismin vastainen taistelu edellyttää tosiasioiden tunnistamista ja tunnustamista. Tarvitsemme muutoksia asenteisiin. Vasta asenteiden muutos voi muuttaa käyttäytymistä ja kitkeä rakenteissa olevaa rasismia.

Kuinka paljon hukkaammekaan kansakuntana potentiaalia, kun emme tartu riittävästi ongelmaan ja pyrki kaikin keinon ratkaisemaan sitä!

Bella Forsgrén

Kirjoittaja on keskisuomalainen, vihreä kansanedustaja. Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa.

Kolumni

Bella Forsgrén kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ei juma, mä oon kotona!

-

puhumisesta, kuulumisesta ja yksinäisyydestä

Adoptoidun ääni on Yhteiset Lapsemme ry:n podcast, jota tekevät aikuiset adoptoidut.

Podcastin jaksoista löytyy monipuolista sisältöä hauskasta jutustelusta vakaviin keskusteluihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Keskustelimme Adoptoidun ääni -podcastin tekijöiden Parvathi Willbergin ja Oscar Lehtisen kanssa adoptoitujen hyvinvoinnista, yksinäisyyden kokemuksista ja podcastin tekemisestä.

Teksti: Jenni Heinonen

Oscar: Paljon riippuu siitä, miten perhe on ottanut tämän henkilön vastaan, että onko se adoptio aihe, mistä ollaan keskusteltu, vai onko se sellainen asia mitä on yritetty laittaa sivuun tai sivuuttaa jotenkin, ”Ei, kun sä olet meidän lapsi, ei tästä tarvitse puhua sen enempää.” Mä haastattelin Patrik Lundbergia podcastin jaksoa (34) varten ja hän sanoi sen hyvin, että adoptio periaatteessa kuitenkin varastaa kulttuurin lapselta ja että vaikka kuinka yritetään pitää syntymämaan kulttuuria esillä uudessa perheessä, niin se kulttuuri ja kieli ja biologinen tila, on periaatteessa otettu pois siltä lapselta ja on hyvä muistaa, että siitä voi syntyä kaikenlaista mitä ei etukäteen tiedä.

Selviytymiskeinoja

Oscar: Silloin kun olin lapsi ja tulin Kolumbiasta 1,5-vuotiaana, kun tapahtui jotain stressaavaa, niin mä sammuin, jotenkin zoomasin ulos ja nukahdin. Vielä nuorena aikuisenakin oli sama, että jos mä olin superstressaantunut, mä vaan lähdin nukkumaan ja sitten mä nukuin sen stressin pois. Se varmaan liittyy siihen, että mä olen kauan maannut jossain sängyssä ja en ole saanut liikkua paljon siinä lastenkodissa niin on tällaisia selviytymiskeinoja, joita on tullut mukaan ihan aikuiselämään asti. Niistä ei oikein voi opetella pois, mutta niiden kanssa oppii olemaan ja ymmärtämään niitä. Vaikka on jotain traumoja, niin jos saa sitä ymmärrystä ja tukea niin silloin voi yrittää löytää keinoja olla ja elää niiden kanssa.

Parvathi: Mä oon käsitellyt stressaavia juttuja ja kiusaamista tosi paljon puhumalla. Mä olen verbaalinen ihminen ja kova puhumaan ja mä huomaan, että jos mulla on jotain stressiä tai huolia niin mähän puhun koko ajan, mulla on kova tarve saada puhua jonkun kanssa. Mä huomaan heti, että mun olo on parempi, on helpompi sisäistää ja hyväksyä, käsitellä, jos mä oon saanut jonkun kanssa puhua, eikä se tarkoita sitä

että en kykenisi ratkaisemaan ongelmia itse tai että mä tarvitsisin jonkun sympatiaakaan välttämättä.

Kun on avoin ja puhuu, sua pystyy myös lukemaan kuin avointa kirjaa, se herkkyys ja kaikki paljastuu myös niille ihmisille, jotka susta ei pidä ja he voi hyväksikäyttää sitä ihan surutta. Omien rajojen asettamista on hyvä opetella, koska ihmiset voi olla myös hyvin julmia ja erilaisuutesi takia asetat itsesi aika alttiiksi. Jos olet vähän pidättyväisempi sä et niitä korttejakaan ihan paljasta, ja voit tarkkailla ensin tilannetta.

Emotionaalinen yksinäisyys

Oscar: Mä olen kriisityöntekijä Helsinki Missiossa, tarjoan keskusteluapua 12-29-vuotiaille ja yksinäisyystyö on iso osa mun työtä. Todella kiinnostavaa työtä. Silloin kun aloitin melkein 10 vuotta sitten, yksinäisyys oli mulle aika pelottava asia, mietin miten tukea ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä, koska yksinäisyys voi olla sellainen toivoton fiilis ja epätoivo tulee vahvana läpi. Nykyään voin sanoa, että en pelkää niin paljon sitä yksinäisyyttä tai sen kanssa olemista, siinä pimeässäkin löytää jossain vaiheessa valoa ja pystyy sen kautta löytämään ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia.

Ymmärsin vasta aikuisena, että yksinäisyys ei ole vain sitä, ettei ole kavereita. Yksinäisyys voi olla myös emotionaalista. Jos on adoptoitu ja vielä suomenruotsalainen adoptoitu jossain koulussa, missä harva ihminen on ei-valkoinen, niin siitä voi syntyä emotionaalista yksinäisyyttä. Se kokemus, että kukaan ei ymmärrä sitä, millaista on olla erilainen, tai se, että joku aina kysyy ”Hei mistä sä oot” tai puhuu englantia, ne voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja tunteen, että mä en kuulu tähän paikkaan.

Parvathi: Varmasti adoptoidulla yksinäisyys liittyy siihen erilaisuuteen ja ulkopuolisuuteen ja siihen, että et kuulu sinne eikä tänne. On paljon puhuttu siitä väliinputoajan roolista valtaväestöön ja muihin maahanmuuttajiin nähden. Monesti maahanmuuttajilla on se oma kotikonteksti ja kulttuuri, johon kuuluu. Adoptoidulla sen puuttuminen voi muodostaa identiteettihaasteen, että miten sä näet itsesi tai miten sut nähdään. Oletko sä osa jotakin yhteisöä vai jäätkö yksin. Vertaistuki on varsinkin nuorelle erityisen tärkeää.

Oscar: Tämä on haaste adoptiovanhemmille. He voivat jollain tasolla ymmärtää, mutta ajattelevat, että hei sä olet osa meidän perhettä, me rakastetaan sinua ja sä olet meidän tyyppi. Monesti vanhemmat eivät huomaa, ymmärrä tai tiedä, että yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi kuinka lähellä. Vaikka on hyvä suhde, niin on osia siitä mitä he eivät voi täysin ymmärtää ja itsenkin voi olla vaikea sitä sanoittaa. Joo, mä kuulun perheeseen ja tiedän että minua rakastetaan, mutta samalla koen, että minua ei ymmärretä, koska mä näen maailmaa eri tavalla. Te kuulutte tähän yhteiskuntaan, minä en kuulu, tai osa minua ei kuulu.

Kotona Meksikossa

Oscar: Mulla on kokemus siitä, kun käytiin perheen kanssa lomamatkalla Meksikossa, mä olin keskellä katua ja huomasin yhtäkkiä, että ”Ei juma, mä oon kotona”. Mä en tiennyt, että se on mahdollista, se oli uusi tunne mulle. Mä en ollut koskaan kokenut tällaista, se ei liittynyt kieleen, se oli vaan tosi vahva kuulumisen tunne. Se oli supervahva kokemus…mä sain enemmän ymmärrystä siitä, mitä muut kokevat ja mitä moni ajattelee ihan normaalina olotilana. Jos kokee että ei ole kotona ja sitten aikuisena kokee sen yhtäkkiä, se on outo tunne. Se antaa perspektiiviä ihan koko elämään, niin paljon asioita tapahtui siinä hetkessä ja mä aloin ymmärtämään, miksi joku lätkäjoukkue on niin tärkeä jollekin ihmiselle…että esimerkiksi ”KiekkoEspoo, se on MUN joukkue”, se side paikkaan on niin vahva.

Jatkuu seuraavalla sivulla

Adoptio

Oscar Lehtinen

Parvathi Willberg

Tästäkin voidaan puhua

Parvathi: Podcast tekee näkyväksi sen, että näistäkin asioista voidaan puhua, lisätään ymmärrystä vaikeistakin asioista ja tunteista. Eri kokemukset rakentavat kuvaa miten eri tavoilla voidaan nähdä ja kokea, ei ole vain yhtä tapaa ajatella näissäkään asioissa vaan yhtä monta kuin meitä adoptoituja. Ja myös sellaista toivoa tuovaa, että asiat voi mennä ihan hyvinkin, vaikka edelleen niitä koko elämän läpi käsittelee ja tutkii. Tässä sitä silti porskutetaan ja ihan hyviä kansalaisia meistäkin on tullut. Ja vaikeita

Ääniä luokan takarivistä

Teksti: Irma Marttinen

Maaliskuussa Helsingin yliopistossa tarkastettu Leea Lakan väitöskirja Takarivin tekstikäytänteet antaa äänen koulujemme takarivin oppilaille. Takarivi on nuorten pakopaikka oppitunneista ja opetuksesta. Se antaa mahdollisuuden luoda omaa elämäntapaa ja etääntyä opettajasta ja koulunkäynnin tavoitteista.

Väitöskirja perustuu etnografiseen tutkimukseen, jota Leea Lakka teki kahdessa koulussa seuraamalla näiden 9. luokkien oppilaiden koulunkäyntiä koko lukuvuoden ajan. Oppilaita luokissa oli yhteensä noin 40 ja takariviin kuului yhdeksän oppilasta.

Takarivi muodostuu luokan takaosassa istuvista oppilaista, jotka suhtautuvat koulunkäyntiin ristiriitaisesta, löyhästi kiinnittyen ja tyypillisesti väistelevät koulun tarjoamia mahdollisuuksia oppia. Takarivissä vallitsee tiukka keskinäinen kontrolli, joka on käänteinen opetuksen tavoitteille. Tavoitteena on enemminkin tehdä mahdollisimman vähän. Pitkän tekstin sijaan kirjoitetaan mieluummin diaesitys, romaanin sijaan katsotaan elokuva ja kirjoittamisen sijaan otetaan kuva kaverin muistiinpanoista.

juttuja, rasismia ja tosi rankkoja kokemuksia on monella, identiteettiasioita ja kaikkea, mutta se ei estä toteuttamasta itseään. Tai tekemästä niitä asioita, joita haluaa tai rakastaa.

Oscar: Podcastin tekeminen on tuonut mun elämään ihania ihmisiä. Se on hieno tapa ja hyvä syy tavata uusia ihmisiä, ja siinä oppii superpaljon, saa kuulla heidän tarinansa, ja pääsee vähän syvemmälle. Ollaan sen yhteisen teeman äärellä ja katsotaan mihin päädytään, se on helppo tapa rakentaa yhteyttä ihmisiin.

Podcast vinkkejä

Adoptoidun ääni, Yhteiset Lapsemme ry, Spotify ja Mixcloud Adoption & sånt, Adoptionscentrum, Spotify Susani Mahadura - burnout, Yle Areena Bollplank1, Oscar Lehtinen ja Benjamin von Kraemer, Spotify Jäbät & tunteet,Spotify

Takarivin oppilasjoukon kielellinen työskentelymoodi on läppä. Läppä heijastuu kaikessa puheessa ja toiminnassa ja se estää todellisen tehtäviin paneutumisen.

Miten opettaja voi toimia takarivin vastustuksen kanssa? Lakan tutkimuksen mukaan takarivin oppilasjoukon kanssa pärjää parhaiten opettaja, jolla on ns. pakkopääomaa. Sitä on eniten opettajilla, jotka ovat vaativia mutta reiluja, ja joiden suhde oppilaisiin on myös lämmin.

Myös tällaiset opettajat saavat osakseen purnausta, mutta silloin jupina on melko kevyttä ja enemmänkin valitusta valituksen vuoksi. Takarivin oppilasjoukon kanssa suostuttelu ja kiinnostuksen herättely ei pure, vaan tarvitaan napakkaa kuria ja rajoituksia – lämpöä ja empatiaa unohtamatta. Toistuvat rutiinit auttavat myös vastarinnan taltuttamisessa.

Leea Lakan tutkimuksen tärkeä havainto on, että takarivin oppilaiden kanssa on ensin saavutettava luottamus ja kunnioitus. Sen jälkeen on mahdollista saada oppilaat tekemään töitä ja yltämään parempiin suorituksiin.

Leea Lakka: Takarivin tekstikäytänteet, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 52/2024 https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/6c9f0dd8-a9aa-40f8-957e-023f58c8bac3/content

Nimi: Aja

”Sä oot kaunis just sellaisena, kun oot”

Ikä: 8 vuotta

Mitä sulle kuuluu?

Hyvää, Burger King tekee mut onnelliseksi.

Mikä on ollut sun mielestä tämän viikon paras asia?

Välitunnit, kun ollaan ulkona ja otetaan lunta ja laitetaan se kivien päälle ja se sulaa.

Mikä on paras asia lapsena olemisessa?

Kun voi pelata Robloxia.

Mistä sä tykkäät eniten itsessäsi?

Mun hiuksista, parasta kun mun isosisko tekee mulle letit.

Onko sulla esikuvia/ roolimalleja/ ihmisiä keitä sä ihailet? Keitä ne ovat?

Sunny & Melon, ne on YouTubessa.

Onko sulla unelmia? Minkälaisia?

Haluun olla muotisuunnittelija.

Millaisia asioita haluaisit muuttaa tai parantaa maailmassa?

Yhteiset Lapsemme -lehden uuden Lapsen ääni -palstan tarkoituksena on nostaa esiin eriikäisten lasten ja nuorten ajatuksia, mietteitä ja toiveita. Ensimmäisenä haastateltavana on Aja, 8v.

Että ihmiset ei kärsi töissä ja että kaikilla ihmisillä olisi hyvä tuuri.

Mitä terveisiä sä haluaisit kertoa muille lapsille?

Hmmmmmm… ehkä se et sä oot kaunis just sellaisena kun sä oot.

Aja

Hatkassa olevat nuoret tarvitsevat suojelua

Lastensuojelun sijaishuoltopaikoista on kadoksissa eli hatkassa vuosittain noin 1 000 – 1 500 lasta yhteensä 3 500 – 5 000 kertaa. Sama lapsi voi siis vuoden aikana olla useamman kerran hatkassa. Hatkoista yli 35 % kestää yli viikon. Sijaishuoltopaikasta kadoksissa ollessaan lapset ovat usein vaarassa kohdata erilaisia kielteisiä ja haavoittavia kokemuksia, kuten fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä rikosten näkemistä, kokemista ja tekemistä.

Teksti: Onni Westlund

Kuvat: Pesäpuu ry / AI

Lastensuojelu

Hatkaavat nuoret kohtaavat stigmatisointia sekä yhteiskunnassa että ammattilaisten keskuudessa, mikä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä ja miten apua näille lapsille ollaan valmiita tarjoamaan. Stigman taustalla on tunnistettavissa esimerkiksi epäonnistumisen ja turhautumisen kokemuksia, uskomuksia siitä, että nämä lapset eivät muuta käyttäytymistään ja heidän auttamisekseen ei ole riittävästi keinoja sekä sen unohtaminen, että hatkassa olevat nuoret ovat erityistä suojelua tarvitsevia, vaarassa ja kadoksissa olevia lapsia.

Hatkaamiseen voidaan vaikuttaa

Hatkassa olevat ja hatkaavat nuoret tulee aina nähdä ensisijaisesti erityistä suojelua tarvitsevina ja vaarassa olevina lapsina. Meillä on olemassa ja meidän on mahdollista kehittää toimivia tapoja näiden lasten

parempaan suojeluun. Hatkaamiseen on mahdollista ja voidaan vaikuttaa. Hatkoja voidaan ennaltaehkäistä, niiden kestoja voidaan lyhentää, hatkoista voidaan tehdä turvallisempia ja niitä voidaan ehkäistä toistumasta.

Keinoja hatkaamiseen vaikuttamiseksi ovat esimerkiksi: turvallisen ja välittävän ilmapiirin vahvistaminen sijaishuoltopaikassa, riittävä aika yhdessä olemiselle ja yhteiselle tekemiselle lasten ja aikuisten välillä, sijaishuoltopaikkaan kiinnittymisen lisäksi kiinnittyminen kouluun ja turvallisiin vapaa-ajan harrastuksiin sekä osallisuuden kokemus omassa elämässä ja asuinympäristössä. Lapsen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen mahdollistaminen ja tukeminen esimerkiksi kavereihin, seurustelukumppaneihin ja läheisiin sekä sen varmistaminen, että lapsi ymmärtää sijoituksensa syyt ja tavoitteet, ovat keskeisiä keinoja hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi.

Myönteisten kehityskulkujen ja hatkaamisen vaikuttamisen mahdollistamiseksi tarvitaan myös esimerkiksi riittäviä mielenterveys- ja päihdepalveluita sekä oppimisen tukea. Lastensuojelun sijaishuollossa tarvitaankin monitoimijaista työskentelyotetta, jossa työtä tehdään yhdessä lapsen, tämän läheisten ja muiden ammattilaisten kanssa. Lapselle ja tämän läheisille tulee varmistaa tarvetta vastaavat palvelut.

Hatkassa olevat nuoret ovat erityistä suojelua tarvitsevia, vaarassa ja kadoksissa olevia lapsia.

Hyvinvoiva työyhteisö tuo turvaa

Kenties tehokkain tapa vähentää hatkaamista ja siitä seuraavia haittoja on varmistaa, että niin lastensuojelun sosiaalityössä kuin sijaishuoltopaikoissa on pysyviä, hyvinvoivia ja osaavia työntekijöitä. Työntekijöiden kuormituksen, työyhteisön ristiriitojen ja heikon kokemuksen omasta osaamista on tutkitusti todettu lisäävän lasten hatkaamista. Jokainen häiriö –työntekijän, sijaishuoltopaikan tai koulun vaihtuminen jne. – lapsen sijaishuollossa lisää riskiä hatkaamiselle. Luottamukselliset, turvalliset ja pysyvät suhteet mahdollistavat sijaishuollossa tapahtuvan kasvatus-, hoiva- ja muutostyön, jota tarvitaan sijaishuollon tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kaikille avoin Hatkassa-verkkosivusto Valtakunnallisen lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:n Hatkassa-hanke on julkaissut kaikille avoimen www.hatkassa.fi – verkkosivuston. Verkkosivuston tavoitteena on toimia yhtenä toimenpiteenä osana laajempaa toimenpiteiden sarjaa, jolla hatkaamiseen liittyen voidaan tehdä vaikuttavampia toimia. Verkkosivustolta tietoa hatkaamisesta ja virikkeitä omille ajatuksilleen aiheeseen liittyen löytävät niin sijaishuollossa asuvat nuoret kuin heidän läheisensä sekä ammattilaiset, jotka kohtaavat hatkaamista omassa työssään. Ammattilaisten tuottamien tekstien lisäksi verkkosivustolta löytyy sijaishuollossa asuneiden ja hatkanneiden nuorten sekä heidän läheistensä itsensä kirjoittamia tarinoita.

Kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä Pesäpuu ry:ssä.

Hatkaamiseen on mahdollista ja voidaan vaikuttaa. Hatkoja voi ennaltaehkäistä, lyhentää ja estää toistumasta.

Tunneyhteys kannattelee nuorta tukisuhteessa

Teksti: Heini Aaltonen

Kuva: Salla Kallio

Vapaaehtoistyö

Järjestimme helmikuussa yhdessä tukihenkilötoimintaa koordinoivien yhteistyökumppaniemme kanssa tukiperheiden ja tukihenkilöiden täydennyskoulutuksen. Koulutuksen teemana oli psyykkisesti turvallinen tukisuhde, ja sen piti psykologi ja psykoterapeutti Tania Virintie.

Ulkoinen turvallisuus ei yksin riitä tukisuhteessa, vaan tarvitaan tunneyhteys aikuiseen, jotta tukisuhde kannattelisi nuorta. Tunneyhteys suojaa nuorta sekä tukisuhdetta vastoinkäymisissä. Vapaaehtoisen kannattaa jakaa sopivasti omista tunteistaan ja ajatuksistaan nuoren kanssa, jotta tälle syntyy turvallinen olo kertoa myös omia ajatuksiaan.

nuoren ei tarvitse pärjätä vaikeiden asioiden kanssa ilman tukea.

Tukisuhteessa ulkoinen turvallisuus ei yksin riitä, vaan tarvitaan tunneyhteys nuoren ja aikuisen välillä.

Tukisuhteessa on hyvä pyrkiä luomaan yhdessä myönteisiä tunnekokemuksia, jotka tuovat kummallekin osapuolelle mielihyvää. Nuoren itsetunto vahvistuu, kun hän näkee, että vapaaehtoisella on mukavaa hänen seurassaan. Kun aikuinen auttaa nuorta säätelemään negatiivisia tunteitaan, on tukisuhteella mahdollisuus syventyä entisestään.

Emotionaalinen tuki nuorelle

Emotionaalisesti tukeva tukiperhe tai tukihenkilö toimii nuoren tarpeista käsin ja kunnioittaa tämän itsemääräämisoikeutta ja rajoja. On hyvä kuunnella ja huomata myös nuoren nonverbaaliset viestit ja olla ohittamatta tämän olemuksesta välittyviä merkkejä.

Kun tukiperheen jäsen tai tukihenkilö huomaa, että nuori on vaikkapa hiljaisempi, kannattaa asia ottaa rohkeasti puheeksi! Tärkeää ei ole ristiriitatilanteiden välttely, vaan eteen tulevien tilanteiden ratkaiseminen yhdessä. Se voi auttaa nuorta luottamaan siihen, että tukisuhde kestää hänen vaikeatkin tunteensa.

Psyykkisesti huonovointisen nuoren tukeminen

Entä miten tukea psyykkisesti huonovointista nuorta vapaaehtoisena? On tärkeää, että vapaaehtoinen tunnistaa omat rajansa ja pitää huolta itsestään potentiaalisesti kuormittavassa tilanteessa. On syytä muistaa myös vapaaehtoisen rooli nuoren elämässä: tukiperhe tai tukihenkilö ei ole nuoren vanhempi tai ammattikasvattaja. Kriisitilanne ei ole myöskään oikea aika olla ratkaisukeskeinen.

Nuoren maailman kuohuessa tukihenkilön tärkein tehtävä on tarjota emotionaalista tukea ja rauhoittavaa läsnäoloa.

Sen sijaan parasta lääkettä vaikeassa tilanteessa on se, että joku turvallinen ihminen kuuntelee ja tarjoaa empatiaa. Nuoren maailman kuohuessa vapaaehtoisen tehtävä onkin tarjota emotionaalista tukea ja rauhoittavaa läsnäoloa. Hankala tunne väistyy parhaiten, kun sen antaa tulla ja pysähtyy sen äärelle. Aikuisen tehtävä on sietää nuoren vaikeat tunteet ja pysyä rauhallisena, hätääntymättä.

Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi

Antirasistinen työ lasten ja perheiden parissa on tärkeämpää nyt kuin ehkä koskaan aiemmin Suomessa. Siltä se ainakin näyttää, kun työskentelee, kuten minä, maahanmuuton, turvapaikkapolitiikan ja paperittomuuden parissa. Samaan aikaan yhteiskuntamme on yhä monikulttuurisempi. Näemmekö kaikenlaiset ja kaikennäköiset lapset ja nuoret osana suomalaista yhteiskuntaa? Tämä kysymys motivoi minua liittymään Yhteiset Lapsemme ry:n hallitukseen. Ajattelen, että on jokaisen aikuisen vastuulla rakentaa yhdenvertaista Suomea kaikille täällä asuville lapsille.

Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, ei paperiton, ei turvapaikanhakija, ei maahan muuttanut, vaan lapsi

Yhteiset Lapsemme resonoi minussa myös muulla tavoin. Olen aina ajatellut, että koko kylä kasvattaa lasta. Omien lasten myötä tämä tunne on entisestään vahvistunut. Hyvin pian lapset saatuani olin jo kiitollinen siitä, että heidän elämässään oli muitakin aikuisia kuin minä. Mitä useampia ja mitä erilaisempia, sen parempi. Kun he tulivat kouluikään, oli myös itsestään selvää, että lasten kaverit saavat tulla kylään, ovemme on auki. Haluan olla osa kylää, sillä panoksella mitä pystyn ja osaan.

Kolmas asia, joka yhdistyksen nimestä, tulee minulle vahvasti mieleen on se, että rakennamme yhteiskuntaa sekä säilytämme (tai pilaamme) ympäristöä tuleville sukupolville ja lapsille. Toimintamme tulisi tähdätä siihen, että emme mokaisi ainakaan kovin pahasti tässä tehtävässä. Kasvattava yhteisö on yhdessä vahvempi ja kestävämpi.

Lapsi ei valitse syntymäpaikkaansa. Hän on riippuvainen siitä, mitä me aikuiset teemme ja päätämme. Tällä hetkellä maahan muuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia heikennetään nopealla tahdilla ja tämänhetkiset päättäjämme suunnittelevat lukuisia lakiuudistuksia, jotka asettavat ihmisiä, myös lapsia ja perheitä, eriarvoiseen asemaan taustansa vuoksi. Ajatus jakamattomasta ihmisarvosta ei olekaan niin itsestään selvä, kuin kolmekymppisenä yliopistosta valmistuneena kulttuurienvälisen

vuorovaikutuksen asiantuntijana aikanaan uskoin. Kehitysuskoni on saanut kolauksen ja nyt tiedän, että yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä töitä joka päivä, ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Vuosi sitten järkytyin, kun näin asuinalueeni kävelysillalla rasistisen kirjoituksen. Lähikoulun oppilaat kävelivät kirjoituksen ohi joka ikinen päivä. Siksi otsikossa oleva ihmisoikeuskeskusteluissa usein toistettu slogan, Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, on kipeän ajankohtainen.

Meri Korniloff

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen. Meri työskentelee tällä hetkellä Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n toiminnanjohtajana ja on omien sanojensa mukaan jonkinmoinen puoliso sekä kahden lapsen äiti. Koulutukseltaan hän on kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntija.

Meri Korniloff

Amapiano is much more than just music

Interview by Amanda Chalimba Photo: Afro Sunday

Amapiano is the latest music genre taking over the world by storm from the streets of South Africa in the mid-2010s to dance floors all over the globe. It is a hybrid of deep house, jazz, and kwaito music characterised by loop shakers, soulful piano melodies and a distinct log drum bassline. Amapiano is more than just music, it’s a culture and a lifestyle.

@amapianofinland Amapiano aims to promote Amapiano in Finland by organising events dedicated to Amapiano music. The event AAH! (Amapiano & Afro House at Tanner) is hosted by Dj Goodblood and Enoch Gyashi.

How would you describe Amapiano and what does it mean to you?

Dj Goodblood: Amapiano is a beautiful music style from South Africa, blending influences from Kwaito, Bacardi, Deep House, Jazz and so on. It is fresh and new, but there are also some elements that are familiar from older South African music. For me it’s one of the most interesting music styles at the moment. It’s incredible how popular it has become outside South Africa, and I am happy about it.

Enoch Gyashi: The genre Amapiano has had influence on me lastly. The combination of instruments that creates the sounds reminds me of my days as a singer in church which allows me to freestyle on the beat while enjoying the sound as an MC.

How did the Amapiano scene in Finland come into existence, and what inspired its growth?

Dj Goodblood: I think the Amapiano scene in Finland is still very new and is just growing. I think our event AAH! (Amapiano & Afro House at Tanner) is Finland’s first regular event which is completely dedicated Amapiano without mixing it with Afrobeats. We have been organizing AAH! since November 2022. I think this our monthly event has created a space for Amapiano lovers in Finland to come together.

I remember how several years ago, I was trying to play Amapiano at Afro Sunday, which was so difficult, because most people just wanted Afrobeats. I am happy that this has changed. Nowadays Amapiano is trending. It’s partly thanks to TikTok dance challenges, and thanks also to dancers doing dance classes and

promoting Amapiano in that way.

Interestingly, there are not so many South African people living here in Finland, so almost all of us Amapiano lovers are actually learning about South African culture and languages through Amapiano.

Enoch Gyashi: While Amapiano and other house music have been in existence for years, Finland has had a full taste for a year and half now.

Organisers of AAH! (AMAPIANO & AFRO HOUSE) might have considered the need to embrace the sound and create an event purposely for the genre. One thing that makes the AAH! event different is the inclusion of live percussion.

Inspiration of growth ranges from scenes of videos which are been uploaded on social media, active patronage of AAH! events and lastly, how welcoming yet different the party looks like.

Can you describe the community surrounding Amapiano in Finland? How has it evolved over time?

DJ Goodblood: I think the community surrounding Amapiano in Finland is very diverse, made up from mostly young people from different backgrounds. People are welcome and respected as they are. I feel like the spirit of Amapiano in general is very much about freedom in many ways. People express themselves through style, fashion, dancing, and so on.”

Enoch Gyashi: The Amapiano community could be in four or more folds; the DJS, MCs, Dancers and party people (content creators, observers etc). These group make up the community. They portray individual abilities leading to a beautiful party.

The evolution could be traced to event curation which then connects to a spark of these other above mentioned talents. Over the time, there is has been growth and consistence among all the talents; DJS, MCs, Dancers and the party people.

In what ways has involvement in the Amapiano scene empowered the Finnish African community?

Dj Goodblood: I think the involvement in the scene can be empowering to everyone who is part of the scene. The Amapiano movement connects people, and it can create opportunities for young people, dancers, artists, music producers, DJs and so on.

Enoch Gyashi: The AAH scene has given opportunities to so many talents, exposure and financial benefits to creatives. These, have been consistent since the AAH begun and has indeed empowered the Finnish-Afro entertainment space.

How do you see the future of the Amapiano scene in Finland, and what impact do you hope it will continue to have on the community?

DJ Goodblood: I think the Amapiano scene here is just starting, and there is a lot of potential to do great things. Some young Africans have started to make Amapiano music here in Finland and hopefully that will also get bigger in future. DJs and dancers and influencers all have an important role. As we make Amapiano our own, I hope we all do our best to ”keep it real”, to represent Amapiano as it really is, giving credit to where it’s from and who created it.

Enoch Gyashi: From observation, the future looks encouraging, people from different cities and neighboring countries show interest and attend the party. The impact would be to expand the stakeholder net of the entertainment base (event organisers, promoters, Dj, MC, dancers, sponsors etc), while giving hope and possibilities to performing artists who wish to pursue Amapiano and its sub genres.

Uudet työntekijämme

Jari Kortsalo aloitti marraskuussa 2023 työnsä Yhteiset Lapsemme ry:n Koti Ilolan johtajana. Tässä hän kertoo omin sanoin itsestään.

Olen koulutukseltani sosionomi (YAMK) painopisteenä johtaminen ja yhteiskunnallisesti merkittävän palvelutuotannon kehittäminen. Työkokemusta minulle on kertynyt järjestöistä, projekteista ja kunta- ja kaupunkiympäristöistä. Työn kautta tutuksi ovat tulleet esimerkiksi lastensuojelu, päihde- ja asunnottomuustyö ja sote-uudistus.

Työssäni painotan tiedolla johtamisen ja tunnejohtamisen yhdistämistä. Luonteeltani olen analyyttinen, pohdiskeleva ja huumorintajuinen, ja toivottavasti helposti lähestyttävä. Perheeni ja läheiseni ovat minulle tärkeitä, ja teen parhaani ylläpitääkseni lämpimiä ihmissuhteita.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että saan olla osa tätä upeaa järjestöä, ja toivon voivani tuoda siihen oman pienen panokseni.

P.S. Yhteiset Lapsemme ry:n Koti Ilolassa on vapautumassa kesäkuussa kaksi sijoituspaikkaa. Tiedustelut: Jari Kortsalo, puh. 044 493 7285, jari. kortsalo@yhteisetlapsemme.fi.

Uusia kasvoja Yhteiset Lapsemme ry:n toimistolla

Meillä on ollut ilo kevään aikana saada useampi uusi työntekijä toimistoomme. Tässä lyhyet esittelyt heistä.

Hodan Mohamed on yhdenvertaisuuden ja antirasismin asiantuntija. Hän on koulutukseltaan farmaseutti. Työkokemusta ja ymmärrystä Hodanilla on niin julkishallinnosta kuin yksityiseltä sektorilta ja yrittäjyydestä. Hän myös jakaa omakohtaisia kokemuksia, jotka valottavat yhteiskunnan monimuotoisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Hodan toimii meillä Ole rohkea ja reilu -toiminnan suunnittelijana ja antirasismin asiantuntijana.

Hodan Mohamed

Jari Kortsalo

Kuva: Julius Töyrylä

Marissa Varmavuori aloitti maalishuhtikuun vaihteessa kotouttavan tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan ohjaajana. Hän on aiemmin koordinoinut vapaaehtoista tukihenkilötoimintaa lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyville nuorille ja sitä ennen työskennellyt muun muassa lastenkodin ohjaajana, kouluttajana ja opettajana. Koulutukseltaan Marissa on valtiotieteiden maisteri.

Mariam Umor aloitti huhtikuun lopussa Lähialuekaveri –toiminnassa suunnittelijana. Hän on taustaltaan terveydenhoitaja ja opiskelee työn ohessa sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilua. Mariam on keskittynyt urallaan haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, ja hänelle on ensisijaisen tärkeää toteuttaa asiakaslähtöistä ja kuuntelevaa työotetta kaikessa työssä. ”Odotan innolla pääseväni tekemään vaikuttavaa työtä inspiroivassa ja osaavassa työyhteisössä!”

Mathilda Selin on toiminut reilun vuoden Lähialuekaveritoiminnan koordinaattorina. Hän on erikoistunut yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskysymyksiin sekä haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn. Mathilda on toiminut aiemmin lastensuojelun, vastaanottopalvelun ja järjestötyön kentällä ja koordinoinut niihin liittyviä hankkeita. Mathilda haluaa olla tekemässä inklusiivisempaa sosiaalialaa, jossa sekä asiakkaat että työntekijät tulevat aidosti kohdatuiksi.

Lähialuekaveritoiminnan työpari Mathilda Selin (vas.) ja Mariam Umor.

Marissa Varmavuori

Eriarvoisuus ja huonoosaisuus näkyy kouluissa

Teksti: Hanna-Leena Ylönen

Sonja Kosusen, Sara Juvosen, Heidi Huillan ja Marja Peltolan toimittama Koulu ja eriarvoisuus tarkastelee, miten koulujen eriytyminen ja eriarvoisuus näkyvät ja tuntuvat huono-osaisten alueiden koulujen arjessa.

”Ennen tätä teosta on ollut tiedossa, että Suomessa asuinalueet ja kaupunkikoulut ovat paikoin eriytyneet yhteiskuntaluokan mukaan, mutta meillä on ollut varsin vähän tietoa siitä, mitä se tarkoittaa koulujen nuorten ja aikuisten kokemuksissa”, kertoo kasvatustieteen professori Sonja Kosunen.

Kirjassa nuoret kuvaavat tarkkanäköisesti koulussa ilmeneviä luokkaeroja esimerkiksi vaatetuksen ja vapaa-ajan viettotapojen perusteella, vaikka eivät käytäkään yhteiskuntaluokan termiä puheessaan. Erot näkyvät erityisesti painotettujen luokkien ja yleisluokkien välillä.

Painotettuja luokkia käyvien oppilaiden vanhemmat ovat tyypillisesti korkeammin koulutettuja ja hyvätuloisia. Sosioekonominen tausta näkyy myös oppilaiden tavassa nähdä oma tulevaisuutensa. Osalla haastatelluista perheen pienet tulot näkyvät erilaisten ongelmien kasautumisena ja nuoren mielenterveysongelmina, jolloin myös elämästä tulee päivästä toiseen selviytymistä, kun taas keskiluokkaiset nuoret punnitsevat laajemmin opiskeluvaihtoehtojen vaikutusta tulevaisuuden työhön. Tällaiset koulun sisälle syntyvät hierarkiat voivat vaikuttaa paitsi siihen, miten opettajat näkevät oppilaat, myös siihen, miten oppilaat näkevät itsensä ja omat mahdollisuutensa.

Koulu ja eriarvoisuus analysoi, miten yhteiskuntaluokka ja etninen tausta muovaavat nuorten keskinäisiä vertaissuhteita ja miten oppilasryhmittely koulun sisällä saattaa korostaa näitä eroja entisestään.

”On tärkeää huomata, että koulut voivat tehdä varsin paljon. Osassa kouluista on kuitenkin huonoosaisesta taustasta tulevia nuoria, jotka itse ja joiden perheet tarvitsevan koulun jykevän tuen lisäksi moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi sosiaalityön ja nuorisotyön kanssa, jotta nuorten usko omaan pärjäämiseensä ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa ylipäänsä rakentuisi. Huono-osaisten alueiden koulut ovat ihan omanlaisensa haasteen edessä osan nuorista tukemisessa”, toteaa tutkijatohtori Heidi Huilla.

Tarveperustainen rahoitus on välttämättömyys huono-osaisten alueiden kouluissa, mutta se koetaan usein riittämättömäksi.

”Työtään varten huono-osaisten alueiden koulut tarvitsevat huomattavasti resursseja. Kaikki koulut eivät ole samassa tilanteessa. Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että lisärahoituksen huomattava määrä huono-osaisten kaupunkialueiden kouluissa on merkittävä tekijä niitä käyvien nuorten kaikenlaisen pärjäämisen tukemisessa. Näin ollen huono-osaisten alueiden koulujen asian pitäisi olla valtakunnanpolitiikassa ihan kaikkien asia”, toteaa Sonja Kosunen.

Koulu ja eriarvoisuus haastaa pohtimaan, mitä kouluissa voitaisiin tehdä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja miten oppilaiden hyvinvointia ja henkilökunnan jaksamista voitaisiin tukea huonoosaisten alueiden kouluissa.

Koulu ja eriarvoisuus -kirja pohjautuu Suomen Akatemian rahoittamaan Paikallinen koulutuseetos –tutkimushankkeeseen. Tutkituissa kouluissa järjestettiin noin vuoden pituinen kenttätyö, jonka aikana tutkijat havainnoivat koulua-arkea niin luokissa kuin niiden ulkopuolellakin sekä haastattelivat laajasti oppilaita, heidän huoltajiaan ja koulun henkilökuntaa.

Lahjoita lapsille ja nuorille

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla ja itse valitsemallasi summalla. Varat käytetään rahankeräyslupamme mukaisesti lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Pienikin lahjoitus auttaa!

Tekstiviesti

Esimerkiksi 10 euron lahjoituksen teet lähettämällä tekstiviestin 10 YL numeroon 16588. Saat paluuviestinä vahvistuksen siitä, että lahjoituksesi on tullut perille. Voit valita itse sopivan summan.

MobilePay

Tee lahjoitus puhelimen MobilePay-sovelluksella Yhteiset Lapsemme ry:n keräysnumeroon 74263.

Facebook-varainkeruukampanja

Voit aloittaa Facebookissa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan hyväksi. Varat tilitetään lyhentämättöminä, eivätkä lahjoittajien tiedot tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Yhteiset Lapsemme -lehden julkaisija

Yhteiset Lapsemme ry

Päätoimittaja

Katja Mannerström

Toimitussihteeri

Irma Marttinen

Toimitusneuvosto

Susanna Ahonen-Coly, Marja Eronen, Rojin Birzoi, Anja Wikstedt, HannaLeena Ylönen, Heini Aaltonen, Jenni

Heinonen

Ulkoasu / taitto

Kathleen Diémé / Mammu Rauhala

Kansikuva

Niina Stubley

Testamenttilahjoitus

Testamentit ovat järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Yritysyhteistyö

Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pitkäaikaisemmistakin yhteistyöprojekteista yhteiskuntavastuusta kiinnostuneiden yritysten kanssa. Ota yhteyttä: Katja Mannerström –katja.mannerstrom@yhteisetlapsemme.fi, puh. 044 721 1235.

Yhteystiedot

Painatus

KTMP Group Oy, Mustasaari

ISSN 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki

toimisto@yhteisetlapsemme.fi www.yhteisetlapsemme.fi

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Arvot

Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

Visio

Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat Suomessa yhdenvertaisesti.

Tanssien ja laulaen kesään

Espa Open Stage: Tiistaina 4.6.2024 klo 16:00

Ukrainalaisten lasten tanssiryhmän ja lapsikuoron yhteisesitys

Ukrainalaiset lapset tuovat tanssin ja laulun ilon Espan lavalle. Ohjelmassa on Olexandra Sandblomin ohjaaman tanssiryhmä Krokin ja Sofia Yakovyshynan johtaman lapsikuoro Yasnin ensimmäinen yhteisesitys.

Esityksellä haluamme toivottaa valoa Ukrainan kansalle ja onnea kaikkien lasten elämään.

Järjestäjät:

Yhteiset Lapsemme ry ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry

Kuva: Vilma Pimennoff

Lastensuojelu

Ihmisoikeudet

Kehittyvä maailma

Antirasismi ja rasismi

Vapaaehtoistyö

Koulu ja kasvatus

Adoptio

Maahanmuutto

Moninaisuus

Pakolaisuus