Yhteiset Lapsemme 1/2024

Ootko sä iloinen musta?

Kiintymys syttyy vuorovaikutuksessa

s. 4

Paneelikeskustelu antirasismin edistämisestä kouluissa s. 8

Vinkkejä rasismin käsittelyyn lasten kanssa s. 11

Vertaisohjaajilla on tärkeä rooli kotoutumisen tukemisessa s. 16

Pääkirjoitus Kansainvälinen adoptiotoiminta on vaativaa työtä

Ootko sä iloinen musta? Kiintymys syttyy vuorovaikutuksessa

Aarresaari-työpaja ei vaadi suomen kielen taitoa

Hallituksen palsta

Jaana Ovaska: Vertaisuus voimavarana Paneelikeskustelu antirasismin edistämisestä kouluissa

Muskari toisen kotikielen ja -kulttuurin tukena

Näyttelyt

Karun Verma: Pelätyt nuoret

Phan Nguyen: ManiQueer

Vinkkejä rasismin käsittelyyn lasten kanssa

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Suomessa opiskeleva Susan ikävöi Keniassa olevia lapsiaan

Vertaisohjaajilla on tärkeä rooli kotoutumisen tukemisessa

Konferenssi nosti esiin lapsen edun arvioimisen haasteita

Kirjat

Lukuvinkkejä lapsille ja aikuisille

Kansainvälinen adoptiotoiminta on vaativaa työtä

Moni

kansainvälisen adoption parissa

toimiva taho on seurannut viime aikoina Norjan, Tanskan ja Ruotsin uutisointia liittyen kansainväliseen adoptioon. Norjan hallituksen asettama komitea on alkanut selvittää adoptioita, ja keskusviranomaisen päätöksellä yhteistyö lopetetaan kokonaan tai osittain neljän maan kanssa. Lisäksi se suosittelee kolmelle adoptiopalvelunantajalle toiminnan keskeytystä selvityksen ajaksi. Tanskassa adoptioasioista vastaava ministeriö on päättänyt, että ainoan adoptiopalvelunantajan toimilupaa ei jatketa usean yhteistyömaan kanssa. Sen takia kyseinen palvelunantaja on päättänyt ajaa toimintansa hallitusti alas, joten kansainväliset adoptiot Tanskaan päättyvät. Molemmissa maissa on epäilyksiä siitä, etteivät adoptiot ole aina toteutuneet hyvien käytäntöjen mukaisesti.

Aikuiset adoptoidut ovat olleet keskeisessä roolissa keskustelun avaajina, kun kansainvälisen adoption eettisyydestä, mahdollisista laittomuuksista ja epäselvyyksistä on käyty keskustelua. Suomessa uutisointi Norjan ja Tanskan tilanteista on ollut hyvin vähäistä, ja näin oli myös vuonna 2021, jolloin monessa Euroopan maassa puhuttiin laajasti Hollannin selvityksestä. Tämän selvityksen mukaan kansainvälisessä adoptiotoiminnassa on ilmennyt vakavia puutteita. Adoptiot Hollantiin keskeytettiin ja niitä jatkettiin myöhemmin tiukennetuin ehdoin.

On selvää, ettei adoptioissa saa koskaan tapahtua laittomuuksia tai mitään sellaista, joka on vastoin lapsen oikeuksia ja lapsen etua. Jotkut mediassa esillä olleet tapaukset ovat järkyttäviä ja voivat aiheuttaa suurta hämmennystä ja epäluottamusta. On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa epäkohdat ja laittomuudet, mutta uutisointia lukiessa on hyvä muistaa, etteivät yksittäistapaukset kerro suurta kuvaa adoptioista. Kansainvälinen adoptiotoiminta on vaativaa, vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä. Toiminnan tulee olla eettisesti kestävää ja korruptiosta vapaata prosessin jokaisessa vaiheessa. Siihen liittyy paljon asioiden selvittelyä, odottelua ja byrokratiaa hyvästä syystä. Adoptiopalvelunantajia tulee valvoa ja prosessin pitää olla erittäin tarkasti säädelty. Ja näin on Suomessa aina ollutkin.

Myös Suomessa aikuiset adoptoidut ovat lähettäneet viranomaisille vetoomuksen selvityksen teettämisestä kansainvälisistä adoptioista. Suomessa ei ole tehty omaa selvitystä, mutta sosiaali- ja terveysministeriö on teettänyt koonnin muiden maiden selvityksistä, ja siihen sisältyy yhteenvetoa ja huomioita Suomen näkökulmasta. Suomen adoptiohistoria poikkeaa monen eurooppalaisen maan tilanteesta. Suomi muuttui lapsia luovuttavasta maasta lapsia vastaanottavaksi maaksi vasta 1970-luvulla, eikä meillä ole ollut tilannetta, jossa olisi ollut laajamittaista adoptiotoimintaa ohuella sääntelyllä.

Tanskan ja Norjan valvontatoimenpiteet ja päätökset yhteistyön lopettamisesta koskevat myös osin maita, joiden kanssa suomalaisilla palvelunantajilla on yhteistyötä. Adoptiolautakunnan tietoon ei ole tullut laittomuusepäilyksiä Suomeen toteutuneissa adoptioissa. Lautakunta seuraa Norjan ja Tanskan tilannetta ja tekee yhteistyötä muiden maiden keskusviranomaisten ja palvelunantajien kanssa. Nyt on tärkeää, että me Suomessa jatkamme avointa keskustelua ja muistamme, että jokaisella adoptoidulla on oikeus saada tukea taustansa selvittämiseen sekä riittävään tukeen etenkin, jos osoittautuu, että adoption taustalla on epäeettistä toimintaa.

Katja Mannerström päätoimittaja

Ootko sä iloinen musta?

Kiintymys syttyy vuorovaikutuksessa

Teksti: Jenni Heinonen

Yhteiset Lapsemme ry, Interpedia ja Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmä järjestivät 25.11.2023 webinaarin otsikolla Adoptioperheiden arjen työkaluja -mentalisaatio, theraplay ja kiintymyskeskeinen vanhemmuus. Webinaariin osallistui 122 adoptiovanhempaa, adoptioodottajaa ja ammattilaista. Webinaarin puhujana oli psykologi, psykoterapeutti, Theraplay -terapeutti Leea Mattila, joka on keskittynyt työssään vuorovaikutuksen, vanhemmuuden ja psyykkisen kehityksen ja hyvinvoinnin teemoihin.

Voit sanoa mua rakkaaksi kolme kertaa päivässä, ei enempää.

Adoptio

Mentalisaatio on hyvän vuorovaikutuksen ytimessä oleva ilmiö, jolla tarkoitetaan käyttäytymisen takana olevan mielen pohtimista ja empaattista eläytymistä lapsen kokemustiloihin. Tärkeää on suhde, jossa vanhempi pitää omaa ja lapsen mieltä mielessä. Lapsen ja vanhemman mielet ovat erilliset ja voivat olla yhtä aikaa olemassa. Tärkeintä on pysähtyä, pohtia ja tavoitella lapsen mielen ymmärrystä, vanhemman ei tarvitse valmiiksi tietää tai arvata, mitä lapsen mielessä on. Arjessa vanhemman ei tarvitse tietoisesti muistaa jatkuvasti mentalisoida, sillä se toimii osittain automaattisesti.

Lapsen kehityksen kannalta tärkeintä on suhde, jossa aikuinen eläytyy lapsen mielessä olevaan. Lapsen oman kokemuksen vähättely tai ohittaminen vahingoittaa kiintymyssuhdetta. ”Ei sattunut!” ”Älä kiukuttele, nyt vaan reippaasti!” ovat tyypillisiä tapoja, joilla aikuinen ohittaa lapsen kokemuksen. Vaikeastakin tilanteesta päästään helpommin eteenpäin ja kiintymyssuhdetta vahvistaen, kun aikuinen pysähtyy lapsen tunteen äärelle ja validoi sen kiireestä ja omasta harmista huolimatta.

Äiti, älä ragee, mä oon lapsi!

Mentalisaatio on erityisen tärkeä työkalu perheille, joissa on lapsi, joka on kokenut puutteellista hoivaa ja kiintymyssuhdekatkoksia. Lapsen käyttäytyminen ei aina tunnu loogiselta, tunnetilat voivat vaihtua äärilaidasta toiseen. Tunnesäätely vaati paljon tukea. Monet asiat ja tapahtumat, jotka näyttäytyvät tavallisina aikuisen näkökulmasta, voivat yllättäen kuormittaa lasta. Arjesta poikkeavat hauskatkin asiat, kuten huvipuistokäynti voivat aiheuttaa levottomuutta ja kuormitusta lapsen mielessä ennen ja jälkeen tapahtuman, ja tämä näkyy vanhemman

näkökulmasta haastavana ja epäloogisena käytöksenä. Mentalisaation kautta vanhempi rakentaa ymmärrystä siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu ja miten hän kokee asioita ja pystyy näin paremmin vastaamaan lapsen tarpeisiin lohduttaen ja tunteiden säätelyssä tukien. Mentalisaatio myös tukee ja kehittää lapsen kykyä tunnistaa ja sanoittaa omia tunteitaan.

Ennen kaikkea vanhempi, joka pysähtyy lapsen mielen äärelle, rakentaa luottamusta ja turvaa. Lapsi voi luottaa siihen, että hän on vanhempansa mielessä, eikä jää yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Näin lapsen turvallisuuden tunne kasvaa pikkuhiljaa, ja hän oppii nimeämään ja ilmaisemaan omia tarpeitaan. Koettu mielensisäinen turvallisuus vaikuttaa lapsen kykyyn rakentaa vuorovaikutussuhteita ja säädellä tunteita ja käyttäytymistä.

Mun kanssa on katastrooffi

Adoptiolapsella hylätyksi tulemisen pelko sisäistyy muotoon ” Minussa on jotain vikaa, olen niin hirveä, että tuokin minut vielä hylkää”. Hylkäämisen ja menettämisen uhka ovat jatkuvasti mielessä. Tämä voi johtaa hallitsemisen ja kontrollin tarpeeseen, sillä lapsen kokemuksen mukaan on uhkaavaa, jos aikuinen päättää asioista, koska hän voi päättää hylätä lapsen. Tästä tunteesta ja kontrollin tarpeesta eroon pääseminen vaatii aikaa ja aikuisen empaattista tukea. Korjaavia kokemuksia tarvitaan yhä uudestaan ja uudestaan, sillä muutos on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.

Mä oon ihan möykkynen. Mä oon tehnyt niin paljon vääriä juttuja.

Kun lapsi käyttäytyy huonosti, hän tarvitsee aikuista eniten. Lapsi tarvitsee vanhempaa mentalisoimaan, kanssasäätelemään tunteita ja vakuuttamaan hänet siitä, että vaikka hän kuinka raivoaisi tai riehuisi, häntä ei hylätä. Lapsen tunteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat on lähtökohtaisesti rauhoittavaa. Lasta ei voi vaatia sanoittamaan, mistä hänen tunnetilansa johtuu.

The kids who need the most love will ask for it in the most unloving ways.

- Dan Hughes

Lukemista

Ihana, iloa tuottava lapsi Adoptioperheelle on tärkeää arjen vakauttaminen ja hyvän arjen mahdollistaminen rutiinien, ennakoinnin ja kuormituksen ymmärtämisen avulla. Perheessä voidaan löytää omannäköisiä tapoja olla vuorovaikutuksessa, jotka tuntuvat kaikille hyviltä. Lapselle sopivia tapoja läheisyyteen, hoivaan ja kosketukseen voidaan kokeilla ja harjoitella yhdessä.

Theraplay -terapian keskiössä ovat vastavuoroisuus, ilo ja hoiva. Vuorovaikutuksen kautta lapsi kokee olevansa hyvä, ihana ja osaava ja saa kokemuksen maailmasta, joka on turvallinen ja ennakoitavissa. Theraplayssa mallinnetaan samankaltaista prosessia kuin turvallinen kiintyminen vauvan kanssa.

Theraplayssa syötetään herkkuja samalla lasta hellien ja ihastellen, rasvataan ihoa ”pipejä” hoivaten ja asetetaan pieniä haasteita. Ei-sanan käyttöä vältetään, vaikka lapsi voi pyrkiä pilaamaan leikkihetkiä tai vastustaa hoivaa. Leikkiessä pyritään välttämään aiheuttamasta lapselle häpeän tunteita. Theraplay on aikuisjohtoista ja aikuinen kantaa vastuun leikkien onnistumisesta: ”Mä annoin huonot ohjeet, kokeillaan uudelleen.” Aktiviteetteja vaihdetaan nopeasti, onnistumisen kokemuksia tarjoten ja lapsen itsetuntoa vahvistaen. Leikit ovat helppoja, ja samalla kehutaan, kuinka hienosti lapsi osaa toimia ja häntä ihastellaan.

Esimerkkejä theraplay-leikeistä ovat esimerkiksi ”käsitornin” rakentaminen hitaasti ja nopeasti, saippuakuplien poksauttaminen (kun saa luvan), lempiherkun syöttäminen sylissä kellien ja lasta ihastellen. Voidaan myös mitata ja ihastella lapsen korvia ja hymyä. Vanhempi ja lapsi voivat liikkua yhdessä tilan poikki eri tavoilla ja lapseen voidaan liimata pieniä tarroja vanhemman löydettäväksi. Aikuiset keinuttavat lasta vilttikeinussa hänelle laulaen ja häntä ihastellen ja sanoilla hellien. Myös isompi lapsi tarvitsee ”vauvailua”, hellimistä, ihastelua ja hoivaa, jota vaille hän on aikoinaan jäänyt.

Theraplay-terapia oli meille käänteentekevä prosessi. Vanhempana sain kiinni siitä, miten häpeä ja huonommuuden tunteet vaikuttavat lapsen toimintaan. Ja kuinka vanhempana olen avainasemassa siinä, miten opettelen olemaan lapsen kanssa positiivisessa vuorovaikutuksessa, hellin häntä fyysisesti ja sanallisesti ja tarjoan hänelle korjaavia kokemuksia. Pikkuhiljaa, lapsentahtisesti, vaikka hän aluksi vastusti rajustikin rakkaudellista puhetta, kehumista ja ihastelua.

Leea Mattila & Janna Rantala: Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä (2019)

Leea Mattila & Janna Manninen: Teinin mieli – opi ymmärtämään nuorta (2024)

H. Rodwell, V. Norris, P. Booth, D. Lender: Parenting with theraplay (2017)

Aarresaari-työpaja ei vaadi täydellistä suomen kielen taitoa

Teksti ja kuva: Outi Rummukainen

Osana sosionomiopintojeni kehittämistyön harjoittelua suunnittelin peruskoulun valmistavan opetuksen 1.–3. luokille työpajan, johon voi osallistua myös puutteellisella suomen kielen taidolla. Valmistava opetus on suunnattu lapsille, joiden kielitaito ei riitä vielä perusopetukseen.

Osallisuus tukee identiteettiä

Aarresaari-työpajan tavoitteena on antaa lapsille osallisuuden kokemuksia, jotka tukevat identiteetin rakentumista. Lapsen sosiaalistumiseen ja kehitykseen vaikuttavat kaverisuhteet merkittävästi. Ryhmän jäseneksi päästäkseen lapsi tarvitsee sosiaalisia taitoja, kuten taitoa kuunnella ja ilmaista itseään sekä toimia rakentavasti vuorovaikutustilanteissa. Jokainen lapsi tarvitsee ryhmään kuulumisen tunteen sekä ystävän. Näiden puute on riski itsetunnon kehitykselle sekä psyykkiselle terveydelle. Alakouluikä on otollinen aika opetella kaveritaitoja.

Syrjintä vaikuttaa oppilaan turvallisuuden tunteeseen, itsensä tiedostamiseen ja yhteenkuuluvuuteen. Koulussa koettu turvallisuuden tunne on myös edellytys oppilaan ja koulun aikuisten välisen luottamuksellisen suhteen syntymiselle. Useiden tutkimusten mukaan lähes jokainen maahan muuttanut oppilas on kokenut syrjintää kouluun tulemisen alkuvaiheessa. Syrjintä ja rasismi vaikuttavat oppilaiden itsetuntoon, henkiseen hyvinvointiin ja oppimiseen.

Koulussa ja kasvatuksessa tulee huomioida identiteetin moninaisuus ja antaa tukea identiteetin eri puolien kehittymiselle, lähtökohtana oppilaiden oman äänen kuuleminen ja oikeus identifioida itse itsensä. Valmistavan opetuksen tavoitteena on ehkäistä syrjäytymisvaaraa ja luoda yhteiskuntaan osallistumisen sekä oppimisen ja identiteetin rakentamisen mahdollisuuksia.

Kaveritaitoja opetellaan leikkien

Aarresaari on seikkailullinen työpaja, jossa oppiminen tapahtuu leikin kautta. Työpajassa liikutaan tehtävältä toiselle aarrekarttaa seuraten, keräten aarteita omaan aarrepussiin. Aarteet liittyvät kaveritaitoihin sekä omiin vahvuuksiin. Tehtävänanto tapahtuu selkosuomeksi, fyysisesti havainnollistaen ja kuvatukien avulla. Tehtävissä mietitään, millainen on hyvä kaveri, etsitään yhdistäviä tekijöitä ja itselle tärkeitä asioita. Jokaisesta tehtävästä saa merkin, jonka voi kerätä omaan pussiin. Työpajan lopussa nämä aarteet liimataan omaan pahviseen aarrearkkuun ja käydään yhdessä läpi, millaisia aarteita kenelläkin on.

Testasimme työpajaa ohjaajani kanssa yhdessä monikielisten perheiden tapahtumassa sekä kolmessa valmistavan opetuksen ryhmässä. Vaikka yhteisen kielen puuttuminen aiheutti täysin oman lukunsa toimintaan, lapset lähtivät innostuneesti mukaan, ja suorittivat tehtäviä huolellisesti. Kaikki lapset ottivat mielellään omat aarrearkkunsa kotiin ja olivat tyytyväisiä tuotokseensa.

Valmistavaan opetukseen soveltuvalle työpajalle on selkeästi kysyntää, sillä sitä tilattiin paljon enemmän kuin pystyimme toteuttamaan tällä aikataululla. Tilauksia riitti myös vuodelle 2024. Ilmeisesti valmistaville luokille ei vastaavaa toimintaa juuri ole tarjolla, sillä kielitaidon puute tuottaa haasteita toiminnan suunnittelulle ja toteuttamiselle. Mielestäni on tärkeää tuottaa osallisuuden ja onnistumisen kokemuksia varsinkin lapsille, jotka eivät vielä osaa suomen kieltä täysin tai ollenkaan. Tämä tukee heidän kotoutumistaan ja osallisuuden tunnettaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lähteinä käytetty mm: Laaksonen, T., Jokikokko, K. & Stevenson , J. 2021. Opas opettajalle kulttuurisen moninaisuuden huomioimiseen perusopetuksessa. Talib, Mirja-Tytti. 2002. Monikulttuurinen koulu – haaste ja mahdollisuus. Kirjapaja oy. Helsinki.

Vertaisuus voimavarana

Teksti: Jaana Ovaska

Tätä kirjoittaessani teen muuttoa perheasunnosta pienempään. Tyttäreni ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Komeroiden läpikäynti tuo vastaan pehmoleluja, lastenkirjoja, lasten rikkoutuneita kännyköitä ja valokuvia yhteisestä elämästämme. Se tuo vastaan myös jotain, mitä kaikista perheasunnoista ei löydy. Lasten vaatteet ja pikkuruiset kengät, jotka heillä oli yllään ensitapaamisissamme Kiinassa. Ne palauttavat mieleeni, kuinka sain esikoiseni syliini ja kolme vuotta myöhemmin kuopukseni. Kumpikin itki kauhuissaan eikä olisi halunnut syliini. Jonkun aivan tuntemattoman syliin. Heillä ei ollut ymmärrystä, että olisin heidän turvansa ja kotinsa, jonka he oppisivat tuntemaan “äitinä”. Vain minä tiesin sen. Kummallakin kertaa eri lailla. Nyt myös lapseni ovat oppineet sen tietämään. Ja tuntemaan.

Adoptiovanhemmuus on suuri kokemus ja täynnä tunteita. Se on iloa ja surua, huolta ja helpotusta, naurua ja itkua, juhlaa ja arkea. Adoptioprosessi on kaikilla erilainen. Kansainvälinen adoptio on omanlaisensa. Yksinhuoltajan adoptioprosessi eroaa pariskuntien prosessista. Yksinhuoltajan adoptiovanhemmuus on jo marginaalissa. Saati kun kyse on miehen yksin adoptiosta. Tarve kokemuksen jakamiseen on suuri. Että, joku ymmärtäisi eikä tarvitsisi selittää kaikkea. Että voi kerrata oman vanhemmuutensa tarinan toisen vanhemman kanssa. Me myös kasvamme ja kehitymme ja opimme toisiltamme.

Vertaisvalmentajana olen saanut todistaa, miten adoptio-odottajat ystävystyvät kursseilla. Ja ystävyys kestää lasten aikuistumiseen saakka.

Vertaisvalmentajana olen saanut todistaa vuosi vuodelta, miten toisilleen tuntemattomat odottajat ystävystyvät kursseilla ja sanovat “onpa helpottavaa, kun ei tarvitse selittää, mistä on kyse”. Ja ystävyys kestää lasten aikuistumiseen saakka ja sen jälkeen.

Oman muuttoni edetessä oivalsin, kuinka pientä on muuttaa Espoossa asunnosta toiseen. Tiedän mihin muutan, tein oman valintani. Vaan pientäpä se on verrattuna lasteni muuttoon Kiinasta Suomeen. Hyvin pientä.

Adoptiovanhemmuudessa vertaistuki on äärimmäisen tärkeä jaksamista ja hyvinvointia lisäävä tukimuoto. Tuntuisi äärimmäisen yksinäiseltä ja erilliseltä, jos ei olisi ketään, jonka kanssa jakaa omia kokemuksiaan. Vertaisuuden kokemus oli itselle niin voimaannuttava, että kuopukseni ollessa 2–3 –vuotias päätin lähteä vetämään adoptiovalmennuskursseja. Yhdistyksemme järjestämien adoptiovalmennuskurssien yksi tärkeimmistä tavoitteista on odottajien verkostoitumisen tukeminen varhaisessa vaiheessa.

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen, adoptioäiti, KM, johtamisen ja työyhteisöjen valmentaja sekä taideterapeuttisten ryhmien ohjaaja ja opettaja Inartes instituutissa.

Jaana Ovaska

”Rakenteellinen muutos tapahtuu pienillä teoilla”

Valkoinen koulu -paneelikeskustelussa keskusteltiin antirasismin edistämisestä kouluissa

Teksti: Linnea Heinonen

Kuvat: Doris Hakkarainen / Fingo, 2024

Educa-messuilla järjestetyssä paneelissa juontajana toimi Amanda Chalimba (vas.) ja keskustelijoina olivat Ulkar Aghayeva, Salaado Qasim ja Dimitri Lindgren.

Pohjoismaiden suurimmassa opetus- ja kasvatusalan

tapahtumassa, Educassa, 27.1. kansalaisjärjestöjen globaalikasvatusverkoston ja Fingon järjestämä paneelikeskustelu ”Valkoinen koulu? Antirasistisia toimintatapoja ja normikriittisyyttä koulujen arkeen” keräsi kuuntelijoita tilan täyteen. Paneelikeskustelun aiheena oli se, miten opettaja voi tunnistaa rasismia ja tuoda antirasistista työotetta osaksi omaa arkityötään. Panelisteina olivat Suomen romaniyhdistyksen nuorisotyön koordinaattori Dimitri Lindgren, yhdenvertaisuuden asiantuntija Ulkar Aghayeva sekä opettaja ja kasvatusalan asiantuntija Salaado Qasim Keskustelun juontajana toimi Amanda Chalimba Yhteiset Lapsemme ry:stä.

Viime vuonna tehdyn EU-selvityksen mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Rasismi on siten läsnä myös lasten ja nuorten elämässä vaikuttaen laajasti heidän hyvinvointiinsa, työ- ja opiskelumotivaatioon sekä tulevaisuuden uskoon. Koulu ei ole rasismista vapaa, vaan nuoret kokevat rasismia joka puolella koulua, eikä siihen puututa riittävästi.

Valkonormatiivisuus näkyy oppikirjoissa

Yksi rasismia ylläpitävä tekijä on valkonormatiivisuus, joka näkyy koulujen lisäksi myös laajemmin yhteiskunnassa. Ulkar Aghayeva määrittelee keskustelussa valkonormatiivisuutta valtarakenteena, jossa valkoisuutta ihannoidaan: länsimaalaiset ovat parempia kuin muut. Esimerkkinä lasten ja nuorten kohtaamista valkoisuuden normeista Aghayeva nostaa keskustelussa esiin lapsille ja nuorille suunnatut kirjat sekä elokuvat, joissa jo pienille lapsille luodaan kuvaa siitä, kuka on hyvä, paha, voittaja tai kärsijä. Salaado Qasim täydentää Aghayevan puheenvuoroa kertomalla, että kouluissa oppikirjat ja opetussuunnitelma on suunniteltu vain yhdestä näkökulmasta, joka keskittyy pitkälti eurooppalaiseen kulttuuriin, historiaan ja kirjallisuuteen.

Valkoisuusnormin muuttamiseksi tarvittaisiin Qasimin mukaan siis myös monipuolisempia oppikirjoja, jotka vastaisivat paremmin itse moninaista oppilasjoukkoa. Hän kertoo edistäneensä tätä kirjoittamalla itse oppikirjan Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa. Kirjat ovat Qasimin mukaan yksi tapa tuoda esiin positiivisia representaatioita, joita ei koulumaailmassa muuten ole saatavilla kaikille.

Antirasismi ja rasismi

Lapsella on oikeus tulla nähdyksi

Dimitri Lindgren nostaa esiin sen, miten opettajan tulisi toimia havaitessaan rasismia. Tärkeää on, ettei rasistisia vitsejä tai heittoja katsota sormien läpi tai sivuuteta. Opettajan vastuulla on antaa oppilaille tietoa siitä, mitä rasismi on ja puuttua siihen. Sen sijaan, että todettaisiin, ettei rasistinen heitto ollut kivasti sanottu, on tärkeää sanoittaa, miksi se ei ole kivaa tai oikeutettua.

Lindgren ottaa puheeksi myös sen, ettei nuoren kuulu olla vastuussa koko yhteisönsä edustamisesta tai oman kulttuurinsa tavoista ja historiasta tiedottamisesta, vaan vastuu tästä on opettajalla. Opettajan on perehdyttävä kulttuuriin ja annettava siitä tarvittava tieto muulle luokalle, jotta nuori pystyy olemaan luokkahuoneessa tasavertainen oppilas muiden kanssa. Aghayeva täydentää tätä ajatusta vielä toteamalla, että tilanteessa, jossa nuori joutuu edustamaan koko kulttuuriaan tai yhteisöään, viedään häneltä myös oikeus itsensä määrittelemiseen.

Qasim muistuttaa, että jokainen lapsi tulisi nähdä yksilönä. On tärkeää ottaa huomioon kaikkien oppilaiden perustarpeet ja pyrkiä vaalimaan heidän identiteettiään, esimerkiksi opettelemalla lausumaan oppilaiden nimet oikein.

Opettajan itsereflektio on tärkeää

Kaikki puhujat ovat samaa mieltä siitä, miten tärkeä merkitys opettajan itsereflektiolla on haitallisten rakenteiden purkamisessa ja antirasismin edistämisessä. Aghayeva avaa itsereflektion merkitystä kertomalla, kuinka reflektoimalla omaa toimintaamme, voimme ymmärtää, miten me itse normalisoimme asioita. Sen ymmärtämisen myötä voimme paremmin purkaa näitä haitallisia rakenteita.

Aghayeva myös painottaa sitä, että reflektoidessa omaa toimintaa voi herätä tunteita ja yksilö voi tajuta tehneensä tietämättään kamaliakin asioita, mutta jotta voimme muuttua, on myös hyväksyttävä se, että toisinaan erehdymme ja teemme virheitä, joista voimme kuitenkin oppia.

”Antirasistiset teot eivät ole vaikeita.

Rakenteellinen muutos tapahtuu pienillä teoilla, ja juuri siihen meidän on pyrittävä.”

- Ulkar Aghayeva

Qasim täydentää itsereflektion merkitystä opettajan työssä kertomalla, että osa opettajan työtä on myös jatkuvasti arvioida omaa toimintaa, ja tutkia, miten oma käytös vaikuttaa oppilaisiin. Itsetutkiskelu edistää sekä omaa henkilökohtaista osaamista, että ammatillista osaamista, eikä itsereflektion prosessi tule koskaan valmiiksi.

Keskustelun päätteeksi jokainen panelisteista saa antaa yhden antirasistisen neuvon opettajille. Dimitri Lindgren painottaa opettajan omien ennakkoluulojen, tapojen ja käytänteiden unohtamista. Esimerkkinä tästä hän kertoo yleisen romaninuoriin liitetyn stereotypian, jonka mukaan he ovat kaikki huonoja koulussa. Esimerkin myötä hän toivoo, ettei opettaja antaisi tällaisen uskomuksen vaikuttaa siihen, miten hän suhtautuu romaninuorten koulunkäyntiin, vaan kannustaisi kaikkia heitä ponnistelemaan ja saavuttamaan asioita, kuten muitakin luokan oppilaita. Ulkar Aghayeva vinkkaa paikalla oleville kasvatusalan ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille tutustumaan erilaisiin materiaaleihin sekä järjestöihin, jotka tarjoavat apua erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Salaado Qasim jatkaa painottamalla itsereflektion merkitystä ja sitä, kuinka kasvattajina meidän on myös itse oltava valmiita kasvamaan ja oppimaan. Kaikki opettajat tekevät virheitä, mutta niiden näkeminen oppimiskokemuksina on tärkeää. Qasim muistuttaa vielä lopuksi siitä, ettei muutos tapahdu silmänräpäyksessä.

Ulkar Aghayeva vinkkasi kuulijoille, että kannattaa tutustua antirasismia edistäviin järjestöihin ja niiden tarjoamiin materiaaleihin.

Muskari toisen kotikielen ja -kulttuurin tukena

Teksti: Katariina Mboup Kuvat: Muskarin kuva-arkisto Sakarias 5 ja Salma-Mariam 2, käyvät perjantai-iltaisin muskarissa laulamassa, tanssimassa ja soittamassa muiden saman ikäisten lasten kanssa. Kaikkia muskarilaisia yhdistää se, että heidän yksi kotikielistään on wolof ja he kasvavat osana suomalais-länsiafrikkalaista kulttuuria ja yhteisöä.

Vaikka edellisestä kerrasta on joulutauon takia vierähtänyt jo aikaa, lapsilla on kuitenkin muskari vielä hyvin mielessä. ”Muskarissa on kivaa”, SalmaMariam sanoo. ”Siellä näkee kavereita ja voi välillä riehua”, Sakarias täydentää.

Kotikieli on tärkeä osa lapsen identiteettiä

Kieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä lapsuudesta lähtien ja sujuva kielitaito parantaa monikulttuurisen lapsen osallisuutta hänen omassa kieli- ja kulttuuriyhteisössään. Perustuslaki takaa jokaiselle Suomessa asuvalle oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomessa jokaisella oppilaalla on myös mahdollisuus osallistua perusopetusta täydentävään oman äidinkielen tai kotikielen opetukseen. Tosiasiassa tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Helsingissä tarjotaan tällä hetkellä kotikielen opetusta noin 50 eniten puhutulla kielellä, mutta vähemmän puhutut kielet jäävät kokonaan ilman opetusta pienen kysynnän vuoksi.

Joissain kielissä opetusta järjestetään vain yhdessä kaupungin kouluista, jolloin matkat opetukseen saattavat olla varsinkin pienille alaluokkien oppilaille kohtuuttoman pitkät.

Familia ry:n tekemän kyselyn (Familia ry 2022) mukaan suuri osa kotikielen opetukseen oikeutetuista lapsista ei osallistu opetukseen, eikä vanhempia edes usein tiedoteta tällaisesta mahdollisuudesta. Opetuksen laadussa ja opettajien pätevyydessä kerrottiin myös olevan puutteita, mikä vaikuttaa lasten halukkuuteen käydä tunneilla.

Opetushallituksen mukaan pääasiallinen vastuu kotikielen ja -kulttuurin opetuksesta on lapsen vanhemmilla. Lapsen monikieliseksi kasvattaminen ei aina kuitenkaan vanhempien halusta huolimatta toteudu. Lapsi saattaa tavata toista vanhempaansa harvoin tai vanhempi voi kokea oman äidinkielensä puhumisen lapselle hankalana ja käyttää tukena suomea tai jotain toista kieltä. Yksi kotikielen puhuja ei usein myöskään riitä kattavan kielitaidon kehittymiseen, jos koko muu lapsen elinpiiri puhuu pelkästään suomea. Sen takia kotikielen tukeminen myös perheen ulkopuolelta on tärkeää.

Representaatiota, samaistumista ja yhteenkuuluvuutta

Wolofinkielistä muskaria on järjestetty vuodesta

2015. Muusikko ja musiikkipedagogi Marjo Smolander perusti muskarin vastatakseen perheiden tarpeeseen ylläpitää ja kehittää lasten wolofin kielitaitoa

Suomessa. Muskarilaulujen pohjana Smolander käytti perinteisiä suomalaisia lastenlauluja, jotka ovat tuttuja ja helposti lähestyttäviä lapsille. Mukana on ollut alusta saakka myös senegalilaisia muusikkoja vierailevina opettajina.

Vuonna 2018 Smolander julkaisi yhdessä muskarin pitkäaikaisen ohjaajan, tanssija ja taiteen maisteri Karoliina Halsti Ndiayen, kanssa kirjan ja CD:n osana Sunuy Xale (meidän lapsemme) -projektia. Kirja sisältää lyhyitä kielenkehitystä tukevia tarinoita, joiden värikkäät kuvitukset ovat Halsti Ndiayen käsialaa ja CD:lle on koottu muskarista tuttuja lauluja senegalilaisten muusikoiden ja paikallisten lasten esittäminä.

”Olen kokenut todella tärkeäksi, että voin tarjota lapsille juuri sellaisia kokemuksia, joiden kautta he kokevat samaistumista ja yhteenkuuluvuutta ja näkevät oman elämänsä tapahtumat ja itsensä kaltaiset henkilöt lauluissa, tarinoissa ja kuvallisessa materiaalissa.”

– Karoliina Halsti Ndiaye

Muskari tarjoaa lapsille mahdollisuuden kuulla toista kotikieltään kodin ulkopuolella ja lisää representaatiota luomalla tilan, jossa kaikki lapset ovat samankaltaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta. Samalla perheiden vanhemmat voivat verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia turvallisessa ja ymmärtävässä ympäristössä, mikä tukee perheiden jaksamista ja hyvinvointia. Monet lapsista käyvät toisessa kotimaassaan harvoin, joten on tärkeää, että he pääsevät osaksi suomessa asuvaa länsiafrikkalaista yhteisöä pienestä pitäen. ”On ollut hienoa tarjota lapsille paikka ja aikaa rakentaa siteitä siihen vähemmistöön, jonka osana he täällä kasvavat”, Halsti Ndiaye kertoo.

Halsti Ndiaye kertoo, että muskarin laulut ja leikit ja liikkuminen on pyritty sitomaan wolofinkieliseen suulliseen, rytmilliseen ja liikkeelliseen perinteeseen niin, että lapsille syntyisi omia kokemuksia ja suhde näihin perinteisiin. Hän kertoo juuri tämän lasten samaistumista, yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä tukevan materiaalin tuottamisen olleen myös Sunuy Xale -projektin tavoite, mitä muskari on omalta osaltaan tukenut. Muskarilaulut ja niistä tehdyt kotona

kuunneltavat äänitteet ovat olleet tärkeitä sekä hänen että monien muiden muskarilaisten perheissä ja niistä on jäänyt lapsille lämpimiä muistoja.

Tänä keväänä lapset valmistautuvat muskarissa myöhemmin keväällä järjestettävään konserttiin. Miltä tuntuu päästä esiintymään? ”Hauskalta!”, lapset vastaavat iloisesti kuin yhdestä suusta. Haluatteko kertoa vielä jotain muuta Yhteiset Lapsemme -lehden lukijoille? ”Mun lempiväri on sininen”, Salma-Mariam kertoo. ”Ei mitään”, Sakarias toteaa. ”No okei, mä tykkään koriksesta ja mun lempiväri on punainen”, hän lopulta paljastaa.

Wolof on Länsi-Afrikassa puhuttu kieli, joka on erityisesti Senegalissa ja Gambiassa laajasti osatun yleiskielen asemassa. Vuonna 2022 Uudellamaalla asuvista wolofin on ilmoittanut äidinkielekseen 230 henkilöä (Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat). Tähän ei lasketa mukaan henkilöitä, joiden virallinen äidinkieli on suomi tai joku muu kieli, joten todellisuudessa wolofia edes jonkin verran puhuvien määrän Suomessa voidaan arvioida olevan moninkertainen.

Lisätietoa wolofmuskarista ja Sunuy Xale -materiaaleista löytyy osoitteesta www.sunuyxale.com tai sähköpostilla marjo.smolander@hotmail.com / khalsti@gmail.com.

Vinkkejämme rasismin käsittelyyn

pienten lasten kanssa

Lapsille tulee puhua rasismista ja yhdenvertaisuudesta, sillä jo pienet lapset näkevät, kokevat ja toisintavat rasismia. Erityisesti kuusi ensimmäistä vuotta ovat merkittäviä lapsen asenteiden muodostumisessa. Lapsuudessa omaksutut yhteisön normit ja kategoriat eri ihmisryhmistä vaikuttavat siihen, miten aikuisiälläkin ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin. Tästä voit lukea vinkkejämme rasismin käsittelyyn ja ilmiöiden sanoittamiseen pienten lasten kanssa.

Kerro tosiasiat

Rasismi on ilmiö, jossa johonkin ihmisryhmään kuuluvaa henkilöä pidetään alempiarvoisena kuin toiseen ihmisryhmään kuuluvaa henkilöä, esimerkiksi ihonvärin tai kulttuurin perusteella. Voit kertoa lapselle, että rasismia esiintyy kaikkialla maailmassa. Vaikka kaikki ihmiset ovat lain ja sopimusten mukaan samanarvoisia ja yhdenvertaisessa asemassa, on olemassa monia ihmisiä, joiden kohdalla tämä ei toteudu. Historiallisista syistä valkoinen ihminen on yhä yhteiskunnassamme etuoikeutetussa asemassa suhteessa muihin.

Älä oleta

Pyri siihen, että et itse tee oletuksia ja yleistyksiä yksilöistä ihonvärin, uskonnon tai taustan perusteella.

Ole tietoinen

Ole tietoinen itsestäsi, omista ennakkoluuloistasi ja etuoikeuksistasi. Vältä passiivisuutta rasismiin liittyvissä asioissa ja ole tietoinen erilaisista reagointitavoista, joita myös me aikuiset saatamme käyttää: aiheen välttely, aiheen vähättely, keskustelun hiljentäminen ja asian kieltäminen.

Puhu tunteista

On hyvä auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan ja kertoa myös omista tunteista menemättä kuitenkaan itse syvälle tunnereaktioon. Jos lapsen lähipiiri ja elinympäristö on hyvin valkoinen, asia ei välttämättä kosketa lasta samalla tavalla, kuin jos omaan lähipiiriin kuuluu näkyvään etniseen vähemmistöön kuuluvia ihmisiä.

Ota avuksi kirjallisuus

Erityisesti pienemmille lapsille voi olla avuksi asioiden konkretisoiminen lukemalla aiheeseen liittyviä lastenkirjoja tai katsomalla yhdessä aihetta käsitteleviä, lapsen ikätasoon sopivia, ohjelmia. Asiaa voi käsitellä myös piirtäen ja leikkien.

On hyvä lukea lasten kanssa kirjoja, joissa esiintyy monen näköisiä päähenkilöitä erilaisissa tilanteissa. Kirjojen avulla voi oppia myös empatiaa, toisen asemaan asettumista. On kuitenkin huomioitava, että kirjoissa ei korostu pelkkä ”uhrikokemus” tai ulkopuolisuuden tunne. Kirjojen päähenkilöille tulisi tapahtua yhtä monenlaisia asioita kuin valkoisillekin päähenkilöille.

Ota vastuu

Kerro, että rasismi ja siihen liittyvä epäoikeudenmukaisuus ei ole lapsen vika, eikä hänen tarvitse kantaa syyllisyyttä asiasta. Kerro, että aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa jokaisella lapsella on hyvä olla.

Voitte kuitenkin lapsen kanssa miettiä yhdessä tapoja vaikuttaa. Voitte keskustella esimerkiksi siitä, miten lapsi voi olla hyvä kaveri kaikille ja ottaa kaikki leikkiin mukaan. Kerro, että koulussa ja päiväkodissa on aina kerrottava aikuiselle, jos näkee ja kuulee rasismia, haukkumista tai kiusaamista. Näytä itse esimerkkiä aikuisena, joka tuomitsee rasismin ja puuttuu syrjintään.

Mieti myös, miten päiväkodista löytyvät kirjat, lelut ja muut materiaalit käsittelevät aihetta. Huolehdi, että nämä eivät vahvista eri ihmisryhmiin liittyviä stereotypioita.

Pyri aktiivisesti murtamaan haitallisia stereotypioita ja oikomaan vääriä käsityksiä.

Huomioi arjessa

Kun näette tai kuulette lapsen kanssa stereotypisoivaa puhetta tai kuvastoa, pysähtykää yhdessä asian äärelle. Pyri aktiivisesti murtamaan haitallisia stereotypioita ja oikomaan vääriä käsityksiä. Ei riitä, että lapsen kanssa keskustelee rasismista kerran, on jaksettava huomioida epäkohtia aina uudelleen niiden tullessa eteen.

Näytä rohkeasti esimerkkiä rasismiin puuttumisessa. Kerro, miksi esimerkiksi joku televisiossa kuulemanne tai lehdestä lukemanne asia on väärin. Tarjoa lapselle moninaisia samaistumisen kohteita ja leluja.

Kiinnitä myös huomiota, mitä ilmaisuja käytät ja toistat. Esimerkiksi, minkä värisestä puhutaan, kun puhutaan ihonvärisestä? Onko tämä termi yleisesti käytössä päiväkodeissa? Antaako se harhaanjohtavaa kuvaa? Huomioiko se kaikkien ihonvärin?

Erityisesti vanhemmissa lastenkirjoissa saattaa esiintyä rasistisia ilmauksia. Aikuisen ei tarvitse lukea näitä ääneen, vaan hän voi kertoa lapsille, että tässä kohtaa käytetään loukkaavaa sanaa.

Kirjoissa saattaa esiintyä hyvinkin stereotyyppisiä kuvauksia eri maista, kansalaisuuksista tai etnisistä ryhmistä. Esimerkiksi Afrikasta saatetaan puhua kuin se olisi yksi maa, jonka kaikki ihmiset asuvat tietyllä tavalla. Aikuisen tehtävänä on laajentaa tätä kuvaa ja kertoa lapselle, että todellisuus on paljon moniulotteisempi.

Anna aikaa ja tilaa

Varmista, että keskustelutilanne on rauhallinen, ja että siinä on riittävästi aikaa kysymyksille.

Lapselle on hyvä antaa aikaa ja tilaa asioiden sulattelemiseen. On kuitenkin tärkeää, että lasta ei jätetä yhteisen keskustelun jälkeen ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin. On hyvä kysyä lapselta, minkälaisia ajatuksia ja kysymyksiä hänellä asiaan liittyen herää sekä kertoa, että hän voi kääntyä puoleesi, jos jokin jää asiassa vaivaamaan tai mietityttämään.

Tee tilaa puhua, osallistua ja vaikuttaa

Luo turvallisempia tiloja lapsille, joiden kanssa työskentelet. Jokainen ryhmä voi luoda omat turvallisemman tilan sääntönsä. On tärkeää, että jokainen ryhmän lapsi pääsee vaikuttamaan päiväkodin arkeen ja kokemaan osallisuutta.

Suomessa opiskeleva Susan ikävöi

Keniassa olevia lapsiaan

Teksti ja haastattelu: Marja Eronen Kuva: Kotialbumi / Susan Cheptepkeny

Susan Cheptepkeny, 28, tuli elokuussa 2022 suurin toivein Suomeen opiskelemaan fysioterapeutiksi Tampereen ammattikorkeakoulun kolme ja puoli vuotta kestävään koulutusohjelmaan. Opintojen tavoitteena oli mahdollistaa perheelle riittävä toimeentulo tulevaisuudessa. Yksinhuoltajaäitinä hän joutui tekemään vaikean päätöksen jättäessään kaksi pientä lastaan, Alphanin, 7 ja Joyn, 2, siskonsa hoivaan Keniaan.

Susanin siskon perhe takasi hänelle koulutusta varten noin 12 000 euron lainan. Susanin fysioterapiaopinnot Suomessa ajautuivat opintojen rahoituksen osalta suuriin ongelmiin kenialaisen Uasin Gishun maakunnan vetäydyttyä maksamasta koulutusohjelman rahoittamisen osaksi myönnettyä scholarship-stipendiä. Tämän lisäksi on myös vähän epäselvää, että onko Uasin Gishun maakunta tai sen edustajat tilittäneet TAMK:lle tilauskoulutuksen lukukausimaksuja tuosta lainasummasta, sillä Uasin Gishuan maakunta perii Susanilta 10 000 euroa ensimmäisen lukuvuoden maksuja.

Maakunnan rahoituksen peruuttamisen ja siitä aiheutuneiden maksurästien takia Susanilla olisi edessä opiskeluoikeuden päättyminen TAMK:ssa; sen myötä myös oleskeluluvan jatkuminen Suomessa on epävarmaa. Keniaan paluu tietäisi sitä, että fysioterapeutin koulutus jää Suomessa saamatta ja koulutukseen myönnetty suuri velka pitäisi pystyä maksamaan takaisin Keniassa, vaikka siellä ei ole lainkaan työllistymismahdollisuuksia – huolimatta Susanin aiemmasta kenialaisesta kauppatieteen kandidaatin tutkinnosta.

Susanin sisko takaama laina on kenialaisella tulotasolla valtava ja tuo lainasumma tarkoittaa Keniassa useamman omakotitalon hintaa. Tällä hetkellä siskon perheelle jää lainalyhennyksen jälkeen käyttöön kuukaudessa vain 80 euroa ison perheen elättämiseen, mukana Susanin kaksi lasta.

Milloin tapasit viimeksi lapsesi? Mitä silloin teitte yhdessä?

Olin lasteni kanssa viimeksi heinäkuun lopulla 2022 ennen kuin lähdin Suomeen opiskelemaan. Juttelin heidän kanssaan, katsoimme TV:tä ja halasin heitä melkein koko tämän ajan. Se oli hyvin tunteellinen hetki; tunsin jo tuolloin ikävöiväni ja kaipaavani paljon lasteni kanssa olemista. Oli vaikea päätös jättää lapset Keniaan opiskelujen ajaksi.

Miten usein pidät yhteyttä lapsiin? Mikä on tärkeintä lasten kanssa?

Yritän parhaani mukaan puhua lasteni kanssa niin usein kuin vain pystyn. Soitan heille videopuheluita ja kysyn, mitä lapsilleni kuuluu. Kysyn, mitä lapseni ovat syöneet ja mitä he ovat viikon aikana tehneet. Puhun lasteni kanssa vähintään kerran viikossa. Heidän hymynsä ja iloiset tarinansa piristävät kovasti arkeani. Se, että näen heidät terveinä ja näen heidän kasvavan, auttaa minua kovasti jaksamaan työskentelyä heidän paremman tulevaisuuden eteen.

Heidän hymynsä ja iloiset tarinansa piristävät kovasti arkeani. Se, että näen heidät terveinä ja näen heidän kasvavan, auttaa minua kovasti jaksamaan työskentelyä heidän paremman tulevaisuuden eteen.

Miten osallistut lasten hoitoon ja kasvatukseen? Mikä sinua huolettaa ja mikä tuo helpotusta huoliisi?

Kun minulla ei ole koulussa tunteja, niin työskentelen siivoojana. Maksan palkastani siskolleni, jotta hän voi hankkia lapsilleni heidän tarvitsemiaan asioita. Saan toisinaan melko vähän palkkaa, mutta siskoni on hyvin ymmärtäväinen. Ikävöin hyvin paljon lapsiani ja toivon aina voivani olla heidän kanssaan.

Ihmisoikeudet

Miten opinnot ja työt ovat edenneet?

Minun opiskeluni sujuivat erittäin hyvin TAMK:ssa ja sain hyviä arvosanoja, mutta valitettavasti minun piti keskeyttää ne taloudellisten haasteiden vuoksi. Koulutusmaksut TAMK:ssa kumuloituivat täysin odottamatta kohtuuttomiksi tuhansien eurojen maksuiksi, ja minulla on opintojani varten myös suuri laina, jota maksan takaisin Keniaan.

Oli todella raskasta herätä aamulla puoli viiden aikaan, työskennellä kaksi tuntia ennen koulua, opiskella koulussa noin 9–15 välillä ja siirtyä sen jälkeen koululta siivoamaan tunniksi postitoimistoa ja vielä tämän jälkeen illaksi siivoamaan aikuislukiota. Työskentelen siivoojana Tampereella noin 30 tuntia viikossa riippuen tarjolla olevista työvuoroista. Tällä hetkellä opiskelen Sastamalassa SASKYn Karkun toimipisteessä puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkintoa.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi ja haaveesi?

Minulla on suunnitelmana säästää rahaa ja suorittaa joko loppuun fysioterapian opinnot tai opiskella sairaanhoitajaksi TAMK:ssa. Opiskelen myös jatkuvasti suomen kieltä, sillä se on tärkeää, jotta pystyy työllistymään ja integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Toivon myös, että rakkaat lapseni voisivat muuttaa luokseni Suomeen. Saan toivoa ja uskoa Jumalalta. Uskon lujasti, että hänellä on hyvä suunnitelma minun ja lasteni tulevaisuudelle.

Miten sinun mielestäsi pitäisi tilauskoulutuksessa ottaa huomioon opiskelijan lapset? Onko sinulla tähän ehdotuksia?

Sopimuksissa tulisi olla selvästi määritetty, miten tulee menetellä, kun opiskelija haluaa lastensa muuttavan kanssaan Suomeen. Opiskelijoiden pitäisi voida muuttaa myös lastensa kanssa Suomeen sekä saada jotain taloudellista tukea siihen asti,

kunnes he tulevat työllistymisen jälkeen toimeen omillaan. Suomen kielen opiskeluun pitäisi tarjota myös enemmän tukea ja ilmaisia verkkokursseja tai esimerkiksi jonkinlainen maksuton appi suomen kielen opiskeluun puhelimella. EU tarjoaa myös https:// academy.europe.eu osoitteessa materiaalia kielten opiskeluun/osaamistason osoittamiseen.

Tilauskoulutuksessa koulujen, koulutuksen tilanneen tahon ja opiskelijoiden pitäisi sopia keskenään selkeästi ja täysin läpinäkyvästi koulutuksen kuluista ennen kuin opiskelijat saavat aloittaa koulutuksen ja ensimmäisen vuoden rahoituksen pitäisi olla koululla etukäteen maksettuna. Ei ole reilua toimia niin, että opiskelijat ottavat ensin suuren lainan opiskelujen rahoittamiseen ja sitten koulun ja kolmannen osapuolen tekemän sopimuksen takia opiskelijat joutuvat yllättäen kaikkien koulutus- ja asumiskulujen maksajiksi vielä opintojen rahoitukseksi otettujen lainojen lisäksi.

Maksuliikenteen tulisi olla myös täysin läpinäkyvää ja opiskelijoilla tulisi olla oikeus maksaa maksut suoraan kouluille ilman kolmansien osapuolien toimimista siinä välissä.

Susan Cheptepkeny

Vertaisohjaajilla on tärkeä rooli

kotoutumisen tukemisessa

Teksti: Mathilda Selin

Kuvat: YL-arkisto

Kokemusasiantuntijoilla ja vertaisohjaajilla voi olla tärkeä merkitys kotoutumista tukevissa toiminnoissa ja maahan muuttaneiden kotoutumisen edistämisessä. Yhteiset lapsemme ry kutsui mukaan lastenkulttuurikeskuksen monikieliseen perhepäivään neljä vertaisohjaajaa.

Viime vuosina on hyödynnetty yhä enemmän kokemusasiantuntijuutta erilaisissa palveluissa, hankkeissa, kehittämistyössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kokemusasiantuntijuus tuo esiin todellisia arjen kokemuksia ja näkökulmia, jotka voivat olla arvokkaita esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden tai vaikka koulutuksen kehittämisessä.

Kokemusasiantuntija voi avata omasta kokemuksesta ja kokemustiedosta käsin jonkin ryhmän arkea, sen kohtaamia haasteita tai nostaa esiin ryhmän erityistarpeita. Esimerkiksi vähemmistökysymyksissä, päihdehuollossa ja lastensuojelussa hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta asiakastyön kehittämisessä erilaisten kyselyjen, ryhmien ja koulutettujen kokemusasiantuntijoiden kautta.

Kokemusasiantuntija voi tarjota ainutlaatuista ymmärrystä, jonka avulla parantaa eri palveluiden vaikuttavuutta ja laatua ihmis- ja asiakaslähtöisesti. Tällöin kohderyhmän ääni voidaan saada laajemmin esiin ja mukaan palveluiden ja toimintojen kehittämiseen. Kotoutumista tukevissakin palveluissa voidaan ottaa mukaan kokemusasiantuntija, jolla on omakohtaista kokemusta kotouttavien palveluiden käytöstä ja kotoutumisesta uuteen maahaan.

Kentältä ja eletystä arjesta kumpuava tieto on myös vertaisuuden ytimessä. Esimerkiksi vertaisohjaajat hyödyntävät kokemusasiantuntijuuttaan työskennellessään samassa tilanteessa olevien, samasta taustasta tulevien tai saman kokemuksen jakavien henkilöiden kanssa. Vertaistoiminnan on tutkittu edistävän esimerkiksi osallisuuden kokemusta, yhteisöllisyyden kokemusta ja vähentävän yksinäisyyttä. Myös kotoutumista tukevassa työssä hyödynnetään vertaisohjaajia, esimerkiksi erilaisissa vertaistoiminnan ryhmissä. Yhteiset Lapsemme ry:ssä nähdään vertaisuus tärkeänä voimavarana ja sen merkitys tunnistetaan kotoutumisen tukemisessa.

Vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus

Joulukuussa 2023 järjestettiin Yhteiset Lapsemme ry:n kotoutumista tukevien toimintojen ensimmäinen monikielinen perhepäivä Helsingin lastenkulttuurikeskus Annantalossa. Ohjelmaa järjestettiin usealla eri kielellä ja päivän suunnittelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, että kaikkeen ohjelmaan voi osallistua myös ilman erityisiä kielitaitovaatimuksia. Ohjelmaa oli tarjolla eriikäisille lapsille aina työpajoista varjoteatteriin ja tanssiesityksestä askarteluun.

Päivästä haluttiin tehdä mahdollisimman saavutettava kaikille alueen perheille ja siksi päivässä olivat mukana myös Pakolaisavun vertaistoimijapankin vertaisohjaajat sekä kaksi nuorta vertaisohjaajaa nuorten kokemusasiantuntijuutta tukevasta hankkeesta.

VeTo-verkoston vertaisohjaaja Riwdan Ginde kertoo vertaisohjaajuuden olevan erityisen tärkeää, sillä ohjaajat voivat auttaa osallistujia ymmärtämään paremmin toimintaa ja luottamaan sitä järjestävään toimijaan. Vertaistoimijapankin mukaan kotoutumista tukevassa toiminnassa omakielisyys on tärkeää, koska silloin osallistujat voivat ymmärtää sujuvammin, mistä puhutaan ja he pystyvät tutulla kielellä ilmaisemaan itseään tarkemmin, jolloin myös vuorovaikutukseen liittyviä väärinkäsityksiä tulee vähemmän. Yhteinen kieli ei kuitenkaan yksin riitä, vaan kokemus vertaisuudesta syntyy monen tekijän summana. Ginde kertoo, että vertaisohjaajilla on sekä kielellistä että kulttuurista osaamista toimia perheiden kanssa, ja samalla vertaisohjaaja voi toimia myös kokemusasiantuntijana.

Vertaisohjaajat ovat tärkeä voimavara paitsi kotoutumista tukevassa toiminnassa, mutta myös ylipäätään lisätessä kokemusta saavutettavuudesta, yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä erilaisissa tapahtumissa ja toiminnoissa. Monikielisen perhepäivän tarkoitus oli lisätä maahan muuttaneiden lapsiperheiden mahdollisuuksia löytää paikallisen taiteen ja kulttuurin piiriin, löytää uusia ystäviä ja tavata muita lapsiperheitä sekä tarjota saavutettavaa yhteisöllistä toimintaa alueen lapsiperheille.

Seuraava perhepäivä tullaan järjestämään Vantaalla kansalaistoiminnankeskus Leinikissä. Seuraa Yhteiset Lapsemme ry:n viestintää ja pysy kartalla tulevista monikielisistä perhepäivistä.

Saavutettavuus ja turvallisempi tila

Monikielisen perhepäivän vertaisohjaajat löytyivät mukaan toimintaan Pakolaisavun vertaisohjaajapankin kautta sekä Ehjä Ry:n nuorten Kuule minua -hankkeesta. Hankkeen tavoitteena on kehittää 18–29-vuotiaiden turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaisten nuorten kokemusasiantuntijuutta. Vertaisohjaajat saivat päivään perehdytyksen sekä olivat osin myös mukana suunnittelemassa päivän ohjelmaa. Ohjaajat kiersivät päivän mittaan Annantalon eri toimintojen pisteillä perheiden kanssa.

Vertaisohjaajilla voi olla yksittäisissä tapahtumissa merkittävä rooli kokemusperäisen tuen, empatian, kannustuksen ja rohkaisun tarjoamisessa osallistujille. Kokemus ymmärretyksi tulemisesta jaetun kielen tai kulttuurin kautta voi olla tärkeä lisä turvallisen tuntuisen tilan luomiseksi. Onkin tärkeää, että lapsiperheille suunnatut tilat tuntuvat aidosti saavutettavilta niin perheen lapsille kuin aikuisillekin. Niin sanottu turvallisempi tila luodaan sekä toiminnalla, käytänteillä että myös ilmapiirillä.

VERTAISOHJAAJA

On esimerkiksi henkilö, joka tukee maahan muuttaneiden kotoutumista omaa kokemusta hyödyntäen. Ohjaaja voi esimerkiksi toimia ryhmänohjaajana tai yksilöllistä tukea tarjoten.

VERTAISTOIMIJAPANKKI

Vertaistoimijat.fi on Pakolaisavun alusta, jolta voi löytää eri toimintoihin sopivia koulutettuja vertaisohjaajia ympäri Suomen.

Vertaisohjaajat edistävät toiminnan monikielisyyttä, saavutettavuutta ja turvallisuutta.

Monikieliseen perhepäivään vertaisohjaajat toivat muun muassa darin, farsin, somalin ja arabian kielen osaamista tarjoten perheille useampia mahdollisuuksia itselleen tutun kielenkäyttöön. Päivään osallistui yhteensä 200 ihmistä. Vertaisohjaajat toivat tärkeän lisän päivän muun muassa monikielisyyden, osallisuuden ja saavutettavuuden toteuttamiseen.

Kaikkien lapsiperheiden osallistumisen mahdollistamiseksi ja tueksi tulisi jatkossakin hyödyntää monipuolisesti vertaisuuden ja vertaisohjaajien tarjoamaa osaamista sekä hyödyntää arvokasta kokemusasiantuntijuutta kotoutumista tukevien toimintojen suunnittelussa ja kehittämisessä.

KOKEMUSASIANTUNTIJUUS

Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan ihmisen välittömästä omakohtaisesta kokemuksesta kumpuavaa tietoa eli kokemusperusteista tietoa jostain asiasta.

KOKEMUSASIANTUNTIJA

Kokemusperusteisen tiedon ja koulutuksen omaava henkilö. Kokemusasiantuntija on voinut esimerkiksi käydä kokemusasiantuntijakoulutuksen.

Konferenssi nosti esiin lapsen edun arvioimisen haasteita

Teksti: Heini Aaltonen

Kuvat: Pierre Prakash /EU /Creative Commons

Yhteiset Lapsemme ry:n asiantuntijoita osallistui 10.11.2023 järjestettyyn Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) konferenssiin lapsen edun huomioimisesta maahanmuuttoprosesseissa.

Kansainväliset kriisit näkyvät nopeasti muuttoliikkeenä Eurooppaan.

Ilman perhettään turvapaikkaa ja tilapäistä suojelua hakevien lasten määrä on ollut viime vuodet kasvussa. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan vuonna 2023 Suomesta haki turvapaikkaa tai tilapäistä suojelua 533 alaikäistä ilman huoltajaa. Kaikista turvapaikkaa tai tilapäistä suojelua Suomesta viime vuonna hakeneista noin neljäsosa oli lapsia.

Maahanmuuttovirasto on laatimassa ohjeistusta lapsen edun huomioimiseksi maahanmuuttoprosesseissa. Tähän mennessä selkeää ohjeistusta lapsen edun arvioimisesta ei ole ollut, ja sen arvioimiseen liittyvä osaaminen on saattanut olla vajavaista. Lapsen edun arvioimisen ohjeistaminen ja siihen osaamisen lisääminen ovat tärkeitä, jotta jokaisen maahan muuttaneen lapsen oikeudet toteutuisivat. Se on ajankohtaista myös siksi, että tällä hallituskaudella on valmisteilla peräti 15 erilaista lainsäädäntöhanketta, jotka liittyvät maahanmuuttoon. Kaikissa näissä tulee huomioida myös lakimuutosten vaikutukset lapsiin.

Pakolaisuus

Lapsen etu tekee lapsista näkyviä

Professori Helen Stalford Liverpoolin yliopistosta piti konferenssissa puheenvuoron lapsen edusta maahanmuuttoprosesseissa. Stalford painotti, että lapsen edun tulee olla ensisijainen huomioon otettava tekijä kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen edun periaate tekee lapsista näkyviä ja auttaa ratkaisemaan eturistiriitoja asettamalla lapsen edun etusijalle tärkeimpänä päätöksentekoa ohjaavana periaatteena. Lapsen edun periaate on myös mukautettavissa palvelemaan tilanteen mukaan joko lapsen yksilöllisiä ja kollektiivisia etuja.

Lapsen edun arvioiminen ei ole yksiselitteistä ja helppoa, vaan siinä täytyy aina noudattaa yksilöllistä harkintaa. Lapsen osallisuus ja kuuleminen ovat keskeisiä kaikissa maahanmuuttoprosesseihin liittyvissä päätöksissä. Päätöksenteossa tulee huomioida lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet. Konferenssin puhujat painottivat viranomaisten ja sidosryhmien, kuten lapsenoikeusjärjestöjen, välisen yhteistyön merkitystä lapsen edun toteutumisen varmistamisessa. Myös virkamiesten koulutusta tulee parantaa, jotta he osaavat paremmin huomioida lapsen edun puhutteluissa ja päätöksenteossa.

Haasteita lapsen edun tiellä

Stalfodin mukaan lapsen edun toteutumista haastaa, jos sitä arvioidaan mekaanisesti, ilman yksilöllistä harkintaa. Usein aikuiset saattavat sortua arvioimaan lapsen etua ilman lapsen aitoa kuulemista. Haavoittuvassa asemassa ovat paitsi lapset, myös täysi-ikäistyneet nuoret. Maahan muuttaneen nuoren

haavoittuvaisuus ei pääty tämän täyttäessä 18 vuotta, vaikka hänen saamansa palvelut ja tuki saattavat päättyä tai radikaalisti vähentyä.

Stalfordin puheenvuoroa kommentoinut oikeustieteiden tohtori Sanna Mustasaari käsitteli Suomen tilannetta lasten edun arvioimisessa maahanmuuton yhteydessä. Suomessa ollaan kiristämässä maahanmuuttoon liittyvää lainsäädäntöä ja yhä useammin oleskeluoikeus myönnetään vain poikkeuksellisen haavoittuvuuden perusteella. Tällöin turvapaikanhakijalle ei myönnetä oleskeluoikeutta esimerkiksi pelkästään sen perusteella, että hänellä on perusteltu syy pelätä väkivaltaa kotimaassaan, vaan oleskelulupa heltiää ainoastaan, mikäli hänellä on myös jokin erityinen haavoittuvuus, kuten vamma tai häneen kohdistuu henkilökohtaista vainoa.

Mustasaari kritisoi sitä, että perheenyhdistämistä ei automaattisesti nähdä lapsen edun mukaisena, vaikka se useimmissa tapauksissa sitä olisi.

Lapsen edun tulee olla ensisijainen huomioon otettava tekijä kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa.

- Helen Stalford

Esimerkiksi suomalaisissa lastensuojelutapauksissa lapsen edun mukaista ajatellaan olevan lähtökohtaisesti asua oman perheensä kanssa, mutta maahanmuuton yhteydessä näin ei ajatella. Vaikuttaakin siltä, että lapsen etu nähdään ensisijaisena periaatteena vasta oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Tällöin lapsen etua ei nähdä ensisijaisena periaatteena turvapaikanhakijalapsia ja -perheitä koskevassa päätöksenteossa.

Kohti lapsen edun aitoa toteutumista

Konferenssi nosti esiin tärkeitä kysymyksiä ja haasteita, joihin kaivataan ratkaisuja. Konferenssin puhujilla vaikutti olevan aidosti tahtoa nostaa lapsen etu keskiöön kaikissa lasta koskevissa päätöksissä maahanmuuttoprosessin eri vaiheissa.

Ensimmäinen askel tätä kohti on Maahanmuuttovirastossa suunnitteilla oleva ohjeistus lapsen edun huomioimiseksi. Lapsen edun toteutuminen vaatii lapsen ja tämän tuntevien tahojen kuulemista ja lapsen edun arviointia niin käytännön päätöksenteossa kuin lainsäädännössä. Yhteistyöllä, osaamisen vahvistamisella ja parhaiden käytäntöjen jakamisella voidaan varmistaa, että lapsen oikeudet toteutuvat myös maahanmuutossa.

Kaikista turvapaikkaa tai tilapäistä suojelua Suomesta vuonna 2023 hakeneista henkilöistä noin neljäsosa oli lapsia.

Lapsille ja nuorille

Pieniä tarinoita

WSOY, Otava, Tammi Balk, Eero (Kääntäjä)

Sjöblom, Sirkka-Liisa (Kääntäjä)

Kirja täynnä toiveita Ukrainan hyväksi

Pieniä tarinoita on Ukrainasta Suomeen paenneiden lasten ja suomalaisten kirjailijoiden sykähdyttävä yhteisteos. Kokoelma koostuu 23 suomalaisen kirjailijan tarinasta, joiden teemana on toiveikkaampi tulevaisuus. Tämän lisäksi Ukrainasta Suomeen paenneet lapset jakavat kirjassa henkilökohtaisia unelmiaan ja tulevaisuuden toiveitaan kuvien ja tekstien muodossa.

Kirja on kääntökirja, jonka toinen puoli on kohdennettu lapsille ja toinen nuorille. Kirja on toteutettu osana UNICEFin Pieniä tarinoita-kampanjaa ja sen tuotot ohjataan UNICEFin Ukrainassa tekemään työhön. Voimauttava romaani keskittyy antamaan äänensä toiseutetuille, ja se muistuttaa meitä yhteen tulemisen voimasta aikana, kun kaikki tuntuu repivän meitä erilleen.

Lentokala

Sanni Tervo

Kustannus-Mäkelä Oy, 2023

Lentokala on hurmaava sanaton kuvakirja ystävyydestä ja vapaudesta. Sanni Tervon esikoisteos yhdistelee perinteistä kuvakirjakerrontaa sarjakuvamaisiin ruutuihin ja tarjoaa runsaasti tutkittavaa ja oivalluksia lukuhetkiin.

Lapsi voi lukea kirjaa itsenäisesti tai aikuisen kanssa, eikä lukuhetkeen välttämättä tarvita yhteistä kieltä. Yhdessä kirjaa lukiessa aikuinen voi auttaa lasta syventymään jokaiseen kuvaan kerrallaan ja pyytää lasta kertomaan niistä omin sanoin, mikä vahvistaa tulkintaa tarinasta. Kirja on jokaiselle lukijalle oma lukukokemus.

Kerro minulle, Antonio

Sanna Pelliccioni

Kustantamo S&S 2023

Koskettavassa kuvakirjassa Chilestä Suomeen paennut isosisä muistelee aikaa lapsuuden kotimaassa poliittisena toisinajattelijana ja vankina. Isoisä ei ole unohtanut kotiaan, sitruunapuitaan eikä etenekään musiikkiaan, joka kantaa hänet vaikeuksien yli vielä tänäkin päivänä. Teos perustuu arvostetun säveltäjän ja musiikkitieteilijän Alfonso Padillan kokemuksiin, joita hän on jakanut kirjailija, kuvittaja Sanna Pellicionille.

Aikuisille

Kaksi on liikaa

Merja Svensk

Basam Books kustannus 2021

Taitava tarinankertoja Merja Svensk kertoo kirjassaan Kaksi on liikaa tunteikkaan tarinan yksinäisyydestä, rakkauden kaipuusta ja hyvän elämän tavoittelusta kolmen erilaisessa elämänvaiheessa olevan ihmisen äänellä.

Teos saa lukijan peilaamaan omaa elämää vanhan miehen, nuoren naisen, sekä nuoren turvapaikanhakijamiehen kokemusten kautta. Yhteistä näille kolmelle kertojalle on oman onnen, sekä paremman elämän tavoittelu. Kaksi on liikaa on täynnä jännitystä, romantiikkaa ja yllättäviä käänteitä.

Merja Svensk on helsinkiläinen kirjailija, joka on tehnyt pitkän uran erilaisissa ihmisten ja työyhteisöjen hyvinvointiin sekä yhdenvertaisuuteen liittyvissä kehittämistehtävissä. Merja Svensk lahjoittaa lastensuojelutyöhön koko painoksesta itselleen kertyvän tuoton.

Näyttelyt

Pelätyt nuoret – Karun Verma

Kulttuurikeskus Caisa 1.3.-27.3.2024

Paheksuntaa, välinpitämättömyyttä, närkästystä, pelkoa. Näitä tuntemuksia kohdistuu Helsingin kaduilla eläviin nuoriin. Media on täynnä kirjoituksia näistä nuorista.

”Kovimman tarkastelun kohteeksi päätyvät rodullistetut nuoret miehet. Olemme suosittu keskustelunaihe. Niin suosittu, että keskustelu käydään usein puolestamme. Puhutaan jengeistä, väkivallasta, rikollisuudesta. Unohdetaan kaikki muu.”

Karun Verman dokumentaarinen teos Pelätyt nuoret kuvaa Helsingin nuoria. Se sai alkunsa turhautuneisuudesta sekä halusta näyttää. Teos on dokumentti nuorista, jotka elävät jatkuvan negatiivisen huomion kohteena kriittisten katseiden alla. Tuomalla nuorison omia tarinoita esiin Verma haluaa muuttaa kielteisen käsityksen, joka näistä nuorista on luotu.

Uskalla katsoa, kysyä, puhua. Älä jätä luulon varaan.

Karun Verma (s. 2001) on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hänen teoksiaan on aikaisemmin ollut esillä mm. Amos Rexissä ja Suomen valokuvataiteen museossa. Caisassa nähtävä näyttelykokonaisuus on Verman ensimmäinen yksityisnäyttely.

Phan Nguyen: ManiQueer

31.1.–31.3.2024

Suomen valokuvataiteen museo, Etsin-galleria (0. krs.), Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3, Helsinki

ManiQueer, eli ”queerkädet”, on vietnamilaistaustaisen taiteilija Phan Nguyenin projekti, jossa yhdistyvät valokuva, video, henkilökohtaiset arkistot, performanssi ja installaatio. Keväällä 2023 Nguyen toteutti Helsingissä esityssarjan, jossa hän teki manikyyrejä queersiirtolaisille. Näyttelyn teokset välittävät taiteilijan ja muiden queersiirtolaisten tarinoita, joita Nguyen on kerännyt kynsihoitojen aikana. Tarinat kertovat häpeästä, sisäistetystä rasismista ja luokkasyrjinnästä. Kodin ja kotiutumisen käsitteet ovat läsnä kynsisalongissa, sillä niiden pyörittäminen on ollut yleistä Vietnamista muualle muuttaneiden keskuudessa.

Nguyenin salonki on rodullistetuille ja alkuperäiskansoihin kuuluville queer- ja transihmisille tarkoitettu yhteisöllinen nautinnon ja turvan tila. Kyseisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat jatkuvasti mukauttamaan itseään sopiakseen erilaisiin tiloihin ja konteksteihin. Tämä vaikeuttaa omaan kehoon, tunteisiin, iloon ja unelmiin kiinnittymistä. Käsien hemmottelun ja kynsien lakkauksen äärellä hoitoa antavat ja vastaanottavat kädet sekoittuvat toisiinsa. Installaatiossa Nguyen myös rinnastaa pedikyyrikulhon pohjoisvietnamilaisiin luonnon kaivoihin, jotka toimivat kyläläisten yhteisöllisenä henkisyyden paikkana. Tässä yhteydessä se kertoo taiteilijan ja hänen oman yhteisönsä tarinoista.

Näyttely valittiin esitettäväksi Valokuvataiteen museon Etsin-galleriassa avoimen haun kautta, jonka teemana vuosina 2023–2024 on “Kapinoiva Keho”.

Lahjoita lapsille ja nuorille

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla ja itse valitsemallasi summalla. Varat käytetään rahankeräyslupamme mukaisesti lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Pienikin lahjoitus auttaa!

Tekstiviesti

Esimerkiksi 10 euron lahjoituksen teet lähettämällä tekstiviestin 10 YL numeroon 16588. Saat paluuviestinä vahvistuksen siitä, että lahjoituksesi on tullut perille. Voit valita itse sopivan summan.

MobilePay

Tee lahjoitus puhelimen MobilePay-sovelluksella Yhteiset Lapsemme ry:n keräysnumeroon 74263.

Facebook-varainkeruukampanja

Voit aloittaa Facebookissa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan hyväksi. Varat tilitetään lyhentämättöminä, eivätkä lahjoittajien tiedot tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Testamenttilahjoitus

Testamentit ovat järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

Yritysyhteistyö

Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pitkäaikaisemmistakin yhteistyöprojekteista yhteiskuntavastuusta kiinnostuneiden yritysten kanssa. Ota yhteyttä: Katja Mannerström –katja.mannerstrom@yhteisetlapsemme.fi, puh. 044 721 1235.

Yhteystiedot

Yhteiset Lapsemme -lehden julkaisija

Yhteiset Lapsemme ry

Päätoimittaja

Katja Mannerström

Toimitussihteeri

Irma Marttinen

Toimitusneuvosto

Susanna Ahonen-Coly, Marja Eronen, Rojin Birzoi, Anja Wikstedt, HannaLeena Ylönen, Heini Aaltonen, Mathilda

Selin

Ulkoasu / taitto

Kathleen Diémé / Mammu Rauhala

Kansikuva

Vilma Pimenoff

Painatus

KTMP Group Oy, Mustasaari ISSN 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 00260 Helsinki toimisto@yhteisetlapsemme.fi www.yhteisetlapsemme.fi

Kummi- ja avustustili

FI25 1011 3000 2110 44

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Arvot

Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

Visio

Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat Suomessa yhdenvertaisesti.

Tunnista, tiedosta, toimi

Rasiminvastainen ilta

Oodissa 21.3. klo 17-20

Mitä rasismi on? Miten tiedostaa omat ennakko-oletukset?

Miten voin itse puuttua rasismiin? Tervetuloa mukaan SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin ja kumppanijärjestöjen yhteiseen Rasisminvastaisen päivän tapahtumaan keskustakirjasto Oodiin.

Tapahtumassa voit katsoa ajatuksia herättäviä lyhytelokuvia, osallistua antirasistiseen koulutukseen ja vierailla eri järjestöjen ständeillä Maijansalissa. Rohkaisemme jokaista toimimaan rasismia vastaan omassa arjessaan. Yhteiset Lapsemme ry:n pisteellä voit pyöräyttää antirasististen tekojen pyörää ja valmistaa rasisminvastaisen kyltin. Lapset ja perheet ovat lämpimästi tervetulleita!

Tilaisuus on ilmainen ja avoin kaikille.

Tapahtuman järjestävät: Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piiri, Includia Leadership, Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry, Pakolaisapu, Rauhankasvatusinstituutti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Turvapaikanhakijoiden Tuki ry, Yhteiset Lapsemme ry ja Keskuskirjasto Oodi

Seuraa meitä somessa!

@yhteiset_lapsemme

@YLapsemme

fb.com/YLapsemme

Lastensuojelu

Ihmisoikeudet

Kehittyvä maailma

Antirasismi ja rasismi

Vapaaehtoistyö

Moninaisuus

Koulu ja kasvatus

Pakolaisuus

Maahanmuutto

Adoptio