Kulttuurinen moninaisuus sijaisperheessä Henrietta Pihlaja
Kulttuurinen moninaisuus läpäisee yhä useamman sijaisperheen elämän ja perheyhteisön. Perheen oma lapsi voi olla adoptoitu tai vanhemman etnisyys mitä tahansa tai perheeseen voi tulla sijaislapsia, joiden kulttuuritausta on aivan toinen kuin sijaisperheen. Sijaislapsi voi toki myös olla adoptiolapsi, joka on ensin adoptoitu Suomeen ulkomailta, ja myöhemmin huostaanotettu. Sijaislapset voivat tietenkin yhtä hyvin olla myös maahan muuttaneiden lapsia, itse maahan muuttaneita tai muulla tavoin etniseen vähemmistöön kuuluvia.
kaikkea tätä samaa. Perheen on osattava huomioida kunnioittavasti jokaisen lapsen tausta, heidän sukulaisiaan kunnioittaen, sekä mahdollisesti kommunikoida ja hoitaa virallisiakin asioita ilman yhteistä kieltä. Tämä saattaa tarkoittaa osittain myös omista vakaumuksista ja kulttuuriperinteistä luopumista, sillä toisten lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla omaan uskontoonsa kuin omiaan, ja jokaisen perheeseen tulevan lapsen omalle kulttuuritaustalle pitää antaa tilaa elää ja hengittää. Haastavia tilanteita voi aiheuttaa myös se, jos jonkun perheeseen sijoitetun lapsen vanhemmilla on rasistisia asenteita ja sijaisperhe on kulttuurisesti moninainen. Silloin sijaisvanhemman pitää pystyä puuttumaan tilanteeseen siten, ettei aiheuta lapselle pahaa mieltä. Vaikka sijoituspäätökset pyritään tekemään lapsen parhaaksi, tämän kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta turvaten (Lastensuojelulaki, §4 ja §5), ei aina etukäteen voi tietää eteen tulevia tilanteita, tai jokaisen lapsen vanhemman jokaista mielipidettä.
Sen lisäksi, että sijaisvanhempien ja heidän lastensa elämää kohtaa perheeseen muuttavien lasten vaikeat taustat, joiden tuomiin haasteisiin ei täysin mikään valmennus voi valmistaa, voi perhettä kohdata myös tasapainottelu useiden eri kulttuurien välillä. Riippuen perheen sijaishuoltoprofiilista, lapset ovat perheessä joistakin viikoista joihinkin vuosiin. Taustalla on aina mahdollisuus, että lapsen vanhemman tilanne kohenee, ja lapsi palaa takaisin. Samalla, kun kiintymyshaasteet pitää korjata sijaisperheessä, ei voi kuitenkaan kiintyä lapseen liikaa ja ottaa täysin omakseen, sillä aina on muistettava lapsen oman vanhemman olevan ykkönen. Maahan muuttaneiden lasten kohdalla menneisyydessä saattaa olla entistä enemmän aukkoja, joista voi olla vaikea saada selvää niin byrokraattisten, kielellisten kuin traumaattisten tekijöidenkin vuoksi. Tämä, ja esimerkiksi lapsen kadoksissa olevat sukulaiset, voivat luoda haastetta entisestään.
Toisaalta perheen moninaisuudesta tulee parhaimmillaan normi. Oman perheeni katon alla on puhuttu useita eri kieliä, valmistettu afrikkalaisia ruokia, oltu tietämättömiä lapsen aidosta syntymäpäivästä ja iästä, käytetty kommunikoinnin apuna käännössovelluksia ja opiskeltu suomen kieltä. En silti ennen Yhteiset Lapsemme ry:lle tuloa tajunnut edes ajatella, että meidän perhekotimme olisi ollut erityisen monikulttuurinen. Eikä edes koulukaverit pahemmin ihmetelleet, vaikka kaksi samana vuonna syntynyttä siskosta olivat keskenään eri värisiä. Jos he eivät tienneet, että toinen oli sijoitettu, saattoivat he sanoa, että heissä on samaa näköä.
Saman katon alle voi olla usein tai harvemmin vaihtuvasti eri kieliä, eri uskontoja, erilaisia kulttuurisia perinteitä ja tapoja, ja vierailevia vanhempia, jotka kantavat mukanaan
• 18 •
