WARELIA syksyn 2023 uudet kirjat

SYKSYN 2023 UUDET KIRJAT

Tulossa olevista kirjoista kerromme ensimmäiseksi Warelian Facebook-sivuilla: facebook.com/kustannusliike

Kirjojen vähittäismyynti kirjakaupoissa koko maassa sekä kaikissa kirjaverkkokaupoissa.

Kaikki kirjamme ovat saatavilla myös Warelian omassa verkkokaupassa: warelia.fi.

Warelian oma kivijalkamyymälä on auki kesäaikaan (aukioloajat: warelia.fi).

JÄLLEENMYYJIEN KIRJATILAUKSET

Kirjavälitys Oy tilaukset@kirjavalitys.fi

Warelia Kustannus Oy tilaukset@warelia.fi

Porvoon Kirjakeskus Oy tilaukset@kirjakeskus.fi

WARELIA KUSTANNUS OY

Toimisto ja myymälä

Marttilankatu 13

38200 Sastamala w@warelia.fi

Kustantaja Marko Vesterbacka 050 3469 175 marko@warelia.fi

Kustannustoimittaja

Salla Yli-Erkkilä salla@warelia.fi

Esitteen graafinen suunnittelu ja toteutus: Luova konttori Kari Jokinen / karijokinen.com

4 Eufemian laulut (suom. Harry Lönnroth)

6 Matti Kuusela: Urheilua ja muuta kulttuuria

7 Tero Vesterbacka: Kantaisät

8 Johanna Pentikäinen: Joutsenen laulusta

10 Jussi Helminen: Teatterinjohtaja

11 Kaija Sepponen: Sinun puolestasi elää ja kuolla

12 Satu Mattila-Laine: Toimitila

13 Jouni Takalo: Merkkien mahti

14 Jari Olavi Hiltunen: Ahmatova

Eufemian laulut

Kunnianarvoisan kuningas Arthurin aikaan vahvat soturit uskalsivat panna henkensä likoon ritariuden ja naisten kunnian tähden. On sääli, että sellaisia miehiä, jotka halajavat kunniaa naisten ylistävistä sanoista, on nykyään niin harvassa. Tätä nykyä heitä tuskin tapaa.

” Jos uskotte, kerron lisää.

Herra Ivan mursi vielä useampia peitsiä, ja ennen kuin päivä oli vaihtunut illaksi, hän oli ratsastanut hajalle lukemattomia peitsenvarsia. Tämä jalo ritari, ylväs ja ylevä, ei väsynyt!

Sitten herra Ivan paljasti mainion miekkansa, joka oli usein apuna hänen edesottamuksissaan. Kuin mieletön hän hakkasi maahan kaiken, mikä osui hänen tielleen. Hänen aseensa olivat verestä punaisia. Monen hänen tappamansa miehen nähtiin uivan veressä. He olivat menettäneet sekä henkensä että ruumiinosansa. Jos herra Ivanilla olisi ollut mukana kaksi sellaista ritaria kuin hän itse, taistelu olisi kestänyt vain hetken ja puolet siitä, mitä se nyt kesti.

Taistelu puhkesi uudestaan. Niiden, jotka vielä olivat hengissä, oli pakko paeta. Minne he yrittivätkin pelastautua, sinne herra Ivan joukkoineen heitä seurasi. Kukaan ei säilyttänyt henkeään. Ne, jotka hän tavoitti, maksoivat hengellään.

EUFEMIAN LAULUT

suom. Harry Lönnroth

86.192

ISBN 978-952-387-049-9

Kirjakauppoihin heinäkuussa

Filosofian tohtori Harry Lönnroth on pohjoismaisten kielten professori Jyväskylän yliopistossa. Ennen Eufemian laulujen käännöstyöhön tarttumista hän on suomentanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle 1300-luvulla laaditun ruotsalaisen runoeepoksen Eerikinkronikan (Martti Linnan kanssa, 2013). Lönnrothin tuorein suomennos on Vastapainon klassikkosarjassa ilmestynyt Erich Auerbachin Maailmankirjallisuuden filologia (Taina Vanharannan kanssa, 2018).

Harry Lönnroth

Tarunhohtoinen keskiaikainen ritaritrilogia ensimmäistä kertaa suorasanaisena suomennoksena

Keskiaika herää henkiin Harry Lönnrothin suomentamassa ritaritrilogiassa Eufemian laulut. Kertomukset tarunhohtoisesta kuningas Arthurin hovista ja hänen pyöreän pöydän ritareistaan tavoittivat Pohjolan perukat ruotsinkielisinä juuri tämän teossarjan myötä jo yli 700 vuotta sitten. Nyt sama kiehtova trilogia saavuttaa suomenkieliset lukijat Lönnrothin muinaisruotsista nykysuomeksi kääntämänä versiona!

Eufemian laulut on saanut nimen suojelijansa Norjan saksalaissyntyisen kuningatar Eufemian (k. 1312) mukaan, joka käännätti trilogian 1300-luvun alussa ruotsiksi ranskalaisten, alasaksalaisten ja norjalais-islantilaisten lähteiden pohjalta. Teossarja koostuu kolmesta ritarirunoelmasta: Herra Ivan, leijonaritari (1303), Herttua Fredrik Normandialainen (1308) sekä Flores ja Blanzeflor (1312). Se kuuluu Ruotsin, ja näin ollen myös Suomen, kaikkein varhaisimpaan kirjalliseen kulttuuriin.

Eufemian laulut ilmentävät Euroopassa 1100–1200-luvuilla vallalla olleita ritari-ihanteita ja ovat ajatonta maailmankirjallisuutta, jota nyt ensimmäistä kertaa päästään lukemaan myös suomen kielellä. Suomennosta pohjustavat Harry Lönnrothin alkusanat, joissa hän avaa käännöstyötään sekä alkuperäistekstien taustaa ja keskiajan kirjallista kulttuuria lukijoille.

Eerikinkronikasta sanottua:

Suomentajien työ on ollut vaikeata, mutta lopputulos on loisteliasta aikakauden ja ajan kuvaa henkivä käännös.– Risto Korhonen, Kansan Uutisten Viikkolehti 27.12.2013

Voin sanoa aivan vilpittömästi, että Eerikinkronikka oli minulle koko kirjasyksyn vaikuttavin teos. – Pekka Tuomikoski, Kaleva 30.12.2013

Vanhin tunnettu Flores ja Blanzeflor -fragmentti (noin 1350). Kansalliskirjasto, Helsinki (Ms.Rar.2).

Urheilua ja muuta kulttuuria

Pojan elämää – näin menetin sylin ja Jumalan ja melkein kuolin, mutta urheilu, nyrkit tai mielikuvitus pelastivat oikealle tielle.

Lentopalloilu pakotti pohtimaan, ovatko epäily ja iva sittenkään journalismin tärkeimmät työkalut.

Matti Nykäsen ensimmäiset ja viimeiset sanat – mäkilegenda hyppäsi elämääni Oslossa 1983 ja poistui siitä Ristinarkussa 2019.

Kun Matti Kuusela ryhtyi ynnäämään vuosiaan Aamulehdessä, hän päätyi lukuihin 13 + 13 + 13. Hän oli ensin lehdessä 13 vuotta urheilutoimittajana, sitten 13 vuotta kulttuuritoimittajana ja lopuksi 13 vuotta omien sanojensa mukaan ”hömppätoimittajana” kirjoittaen kaikenlaisista aiheista.

Kuusela pohti, oliko hän sydämestään ollut enemmän urheilu- vai kulttuuritoimittaja.

MATTI KUUSELA

URHEILUA JA MUUTA KULTTUURIA

79

ISBN 978-952-387-050-5

Kirjakauppoihin heinäkuussa

Matti Kuusela

Moni varmaan arvailee, että vastaukseni on kulttuuritoimittaja. Onhan niin paljon tärkeämpää ja hienompaa kirjoittaa runoilijoista, näyttelijöistä, muusikoista ja kuvataiteilijoista kuin mäkihyppääjistä, keihäänheittäjistä, nyrkkeilijöistä ja lentopalloilijoista. Mutta kun oikein tarkasti ja rehellisesti muistelen ja mietin, oikea vastaus on helppo antaa – olen ollut onnellisempi ja enemmän oma itseni urheilutoimittajana.

Matti Kuusela on Suomen palkituimpia toimittajia. Yllätyksellisistä sanomalehtijutuistaan tunnettu Kuusela aloitti uransa urheilutoimittajana. Suomalaista dopingia selvittävä kaksiosainen juttu (yhdessä Vesa Laitisen kanssa) sai tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon.

Kantaisät

Varoittava kertomus suomalaisen sukututkimuksen

Mitä kaikkea suomalainen sukututkija voi tänä päivänä saada selville, jos on valmis tekemään paljon töitä? Jos kääntää kaikki mahdolliset kivet ja lukee kaiken kirkonkirjoista, oikeudenkäyntien asiakirjoista ja muista kirjoitetuista lähteistä; perehtyy geneettiseen sukututkimukseen ja hyödyntää sitä täysimääräisesti; tutkii kartat; syventyy seutua koskevaan arkeologiseen ja asutushistorialliseen tutkimukseen; ottaa vakavasti mutta kriittisesti suvussa kulkeneen perimätiedon; epäilee kaikkea mahdollista mutta on myös avoimella mielellä? Ja tekee myös jalkatyötä, menee paikkoihin, joista saattaa löytyä jotain kiinnostavaa?

Paljon!

Varmaa on kuitenkin myös, että totuuteen pyrkivä sukututkija kohtaa lukuisia pettymyksiä. Monta kertaa ratkaisevalta tuntuva löytö paljastuukin harha-askeleeksi, ja kaikki vaivannäkö tuntuu suurelta virheeltä. Mutta sitten... onneksi... tulee myös läpimurtoja.

Tero Vesterbackan Kantaisät on kovakantinen ja kuvitettu, vertaistukena ja oppaanakin toimiva teos kaikille sukututkimuksesta kiinnostuneille. Vesterbacka näyttää seikkaperäisesti ja havainnollisesti, mitä kaikkea sukututkija voi juuri nyt saada irti parhaiden DNA-testien tuloksista.

Tero

Vesterbacka

TERO VESTERBACKA KANTAISÄT

99.3

ISBN 978-952-387-051-2

Kirjakauppoihin heinäkuussa

Suomalaisen sukututkimuksen kivisimpänä peltona pidän suurten kuolonvuosien ja Uudenkaupungin rauhan välistä aikaa eli aikaväliä 1696–1721. Suurten kuolonvuosien aikana suomalaisia haudattiin joukkohautoihin, eikä tietoja löydy läheskään kaikista menehtyneistä. Monien selviytyneiden terveys romahti, joten he katosivat vaivaisina kerjäläisinä pois henkikirjoista. Väestökirjanpito loppui kokonaan isonvihan aikana, jolloin venäläiset kaiken tuhon huipuksi hävittivät suuren osan maamme väestöhistoriasta kirkonkirjoja polttamalla.

FM Tero Vesterbacka on Kristiinankaupungin lukion fysiikan ja matematiikan lehtori. Sukututkimuksen perinteisten keinojen lisäksi hän on perehtynyt erityisesti geneettisen sukututkimuksen menetelmiin.

kivisimmistä pelloista – ja kannustava kertomus siitä, mitä kaikkien kivien kääntämisellä voi saavuttaa

Joutsenen laulusta

Marraskuu 2022

Kaikki alkaa Totuus pohjoisesta -tutkimushankkeen loppuseminaarista. Pidän oman esitelmäni, se käsittelee patikoimista pohjoisen mielenmaisemaan uppoamisena, kuuntelen muita, pöly tuoksuu sakeaksi hengitetyssä luentosalissa yliopiston päärakennuksen vanhalla puolella. Salin oven takana portaikossa seisovat klassiset, muotopuhtaat kaunottaret ikuisessa vartiossaan. Ikkunoiden takana on marraskuisen harmaa Senaatintori ja ensimmäiset, silmin tuskin havaittavat lumihiutaleet. Kuin se toinen pohjoinen, joka vain vilahtaa ikkunan takana muistuttamassa vaivihkaa itsestään.

Kahvitauko alkaa. Pikkutakit ja silittämättä siistit, laskeutuvista kankaista valmistetut tunikat parveilevat kohti kahvipöytää. Kansallisen historiantutkimuksen kerma, jolle näinä aikoina tarjoillaan vain vegaanista. Avaan puhelimeni, ja kuvaviesti lävähtää ruudulle. Seminaarin puheenjohtaja Loviisa on jo hakenut kahvinsa ja istuu viereiselle tuolille. Asetti, jolle on ahdettu vain juuri ja juuri hyytynyttä kaurajuustokakkua, keikkuu hänen sylissään.

– Onko kaikki hyvin? Loviisa kysyy.

– Ei mitään sellaista, sanon. – Siis tuli vaan yks kuva. Mun kuusamolaisen isoäidin perheen vanha poromerkki.

Viesti kotoa on lähetetty jo aamulla.

Hyvää seminaaria ja Kai otat tän sun esitelmään? Kuvia on kaksi. Toisesta tunnistan mummolan vintiltä kauan sitten löytyneet joutsenraudat, täysin ruosteessa, eivät varmasti olleet käytössä laulujoutsenen rauhoittamisen jälkeen. Milloin se taas olikaan? Yrjö Kokon Laulujoutsen ilmestyi vuonna 1950, tarkistan hakukoneesta.

Esitelmän valmistelussa tuli kiire. Kutsu puhumaan tuli vain parin päivän varoitusajalla. Kaksi ohjelmaan merkittyä puhujaa sairastui ja pääsin heidän tilalleen.

– Etkä puhunut mitään tosta. Oliks ne ihan saamelaisia? Loviisa sanoo.

– Tavallisia kuusamolaisia talonpoikia vaan. Olleet siellä aina, sanon.

– No mutta silti, Loviisa sanoo. – Oisko toi jotain mistä sä voisit kirjoittaa tähän meidän julkaisuun? Me tarvitaan tähän kokoelmaan lisää sellasta omaa kosketusta aiheeseen. Tiedäthän, tää avautumisen kulttuuri. Joka paikassa pitää tehdä tiliä jostain. Vaikka eihän meillä oo ollu sellaista kuin jossain jenkeissä vaikka. – – –

Seuraa pitkiä iltoja, joiden aikana yritän saada jotain aikaan. Istun koneen ääressä, valkoiselle ruudulle ei ilmesty mitään, sitten luovutan ja lasken kädet

syliin. Kämmenet hikoavat tuskasta. Iho on huokoinen, työntää kuonaa pintaan. Sormien jättämät inhottavat hikiläikät näkyvät tietokoneen näppäimistön muovikuorella.

Miksi edes kuvittelin kykeneväni tähän? Kirjoittakoot he, jotka ehtivät istumaan kuukausitolkulla arkistoissa. Ehkä voisin jo luovuttaa. Nostan kädet syliin, suljen silmät ja jään odottamaan.

Aluksi suljettujen silmäluomien takana on pelkkää valkoista. Mutta sitten valkoinen alkaa saada muotoa. Se on kuin hyvin sakea lumipyry, ja siinä erottuu liikettä. Lunta tupruttaa vain lisää.

En ainoastaan yritä kirjoittaa pohjoisesta, vaan pohjoinen lähestyy ja ympäröi minut. Kuvat nousevat silmiini, asettuvat myös silmäluomien tälle puolen. Kuvissa on jotain tuttua. Poromerkki katoaa pöllyävään lumeen, samoin joutsenraudat. Valkoisessa erottuu lisää valkoista, jonkinlaisia hahmoja, eivät liikkumattomia enää. Kuin niillä olisi jotain kerrottavaa.

Niin aika alkaa kulkea taaksepäin.

”Olleet siellä aina.” Niin tosiaan sanoin. Pysähdys tulee sanan ”aina” kohdalla. Se tarttuu kurkkuun kuin pölynhaiven. Kakistelen, saan hillittömän yskänkohtauksen. Kurkussani on kolmen vuosisadat tomut. Ainalla on alkunsa. Kaikella on aina alku.

Kuusamon ensimmäinen nimismies

Sigfrid Granroth

Sigfrid Granroth on esi-isäni ja tämä romaani on yritys kohdata hänen tekonsa mittaamattomat vaikutukset. – Johanna Pentikäinen.

Granroth oli ostanut tilansa Kuusamon alueelle ensin tulleelta asuttajalta, joka kuitenkin alkoi vaatia alueita takaisin itselleen oikeusteitse. Granroth hävisi tilariitansa alemmissa oikeusasteissa. Ruotsin kuninkaan kamarikollegiolle kirjoittaessaan Granroth perusteli vetoomustaan sillä, että kruunun tuli omistaa maat, jotka eivät olleet aiemmin olleet yksityisomistuksessa. Granrothin tila Haukiniemi oli perustettu saamelaisten Maaselän talvikylän alueelle.

Granrothin kirjeestä alkoi kehitys, jonka seurauksena saamelaiset menettivät maaoikeutensa silloiselle Ruotsin valtiolle ja suomalaisille asuttajille.

Romaanissa oman tarinansa – ja sukunsa tarinan – kertoo myös nuori saamelainen Elsá.

Romaanin nimi juontuu Sigfridin veljen Benediktus Granrothin vuonna 1703 ilmestyneestä latinankielisestä väitöskirjasta De Cantu Cycnorum (Joutsenten laulusta).

Laulaako joutsen tosiaan kauniimmin kuollessaan? Kuinka joutsenlaulun aihe yhdistää toisiinsa Sigfridiä, Benediktusta, Elsáa ja Kuusamon alueen saamelaisia?

JOHANNA PENTIKÄINEN

JOUTSENEN LAULUSTA

84.2

ISBN 978-952-387-052-9

Kirjakauppoihin elokuussa

Johanna Pentikäinen on Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen tutkimuksen dosentti ja Lapin yliopiston tutkijatohtori. Joutsenen laulusta on hänen esikoisromaaninsa.

Johanna Pentikäinen

kirjoitti vuonna 1741 Ruotsin kuningas Fredrikille kirjeen omien tilakauppojensa puolustukseksi.

Teatterinjohtaja

Suomalaista teatteria kansainvälistäneen Jussi Helmisen muistelmat ovat inspiroivaa luettavaa kaikille luovan työn tekijöille ja luovan työn tekemistä johtaville.

Olen iloinnut koko elämäni saada tehdä taidetta, joka katoaa, josta jälkeen jää vain sen vaikutus kokijaan. Se jotenkin on minussa läpi elämäni.

Kirjailija voi aina astua hyllylle, napata sieltä teoksensa ja näyttää vieraalle: tämän minä kirjoitin. Näin hyvä olen. Elokuvan tai taulun, patsaan tekijä näyttää työtä ja sanoa: tuossa, tuon tein minä. Säveltäjältä jää nuotit, nykyään myös äänitteet. Teatteri jatkuu ja pysyy, mutta jokainen sen taideteos aina katoaa.

Teatteritaiteilijan työ on aina tässä ja nyt. Teatterintekijän aikakäsitys on periaatteessa yhtä nerokas kuin lapsen: aina on nyt! Jokainen työ katoaa, ilta illan jälkeen, kunnes nekin loppuvat.

Et voi vanhalla teoksellasi todistaa, että olet hyvä. Se on tehtävä aina uudestaan kerta kerralta. Ehkä juuri siksi sitä tulee alkaneeksi uran aikana niin monelle, testailleeksi kaikenlaisia, perustelleeksi teattereita, ehtineeksi.

Teokset katoavat, kuten lopulta taiteilijakin. Minä. Se mikä jää, on vaikutus katsojaan, katsojiin, ihmiseen, ihmisiin, ihmiskuntaan. Tunteisiin, ajatteluun, elämysmuistiin. Yhteisön muistiin, yhteisöön.

Ihmisen kehityksen kipinä ja siemen. Ehkä jäljen häivä.

JUSSI HELMINEN

TEATTERINJOHTAJA

77.19

ISBN 978-952-387-053-6

Kirjakauppoihin syyskuussa

Jussi Helminen

Ohjelmistopäätöstä tehdessäni pelkään, ostaako kukaan lipun tulkintaan paksusta venäläisestä romaanista, jonka patalaiska päähenkilö ei ensimmäiseen sataan sivuun edes nouse vuoteestaan.

Turkulainen Jussi Helminen (s. 1947) sai Jenny ja Antti Wihurin rahaston apurahan ”teatterintekijän muistelmien kirjoittamiseen”. Monipuolinen teatterintekijä toimi johtajana Oulun kaupunginteatterissa (1986–1990), Tampereen Työväen Teatterissa (1990–1998) ja Espoon kaupunginteatterissa (2000–2013), lisäksi hän on ollut perustamassa useita pieniä teattereita. Helminen on myös ohjannut, käsikirjoittanut ja dramatisoinut. Hänen yksittäisistä töistään muistetuimpia on Anni Blomqvistin romaanisarjan sovitus Myrskyluodon Maija.

Etukannen kuva on Jokiteatterin harjoituksista vuodelta 1985, kuvaaja Matti Kivekäs.

Sinun puolestasi elää ja kuolla

Jokilaaksojen miehet ja naiset Suomen sodissa 1939-1945

Sinun puolestasi elää ja kuolla avaa maailmaa, jossa isoisämme, isämme, setämme, enomme tai muut läheisemme taistelivat itsenäisen Suomen puolesta.

Kaija Sepposen kirja on yhtenäinen tarina sotakokemuksista läpi talvi- ja jatkosodan. Sen kertojia ovat oulaistelaiset veteraanit. Sepponen on rakentanut kertomuksen haastatteluiden ja sotapäiväkirjojen pohjalta. Haastatellun sotaveteraanin Heino Suvannon sanoin: ”Ei me olla kirjailijoita kukkaan, tässä kirjailijat tehkööt mitä haluaa, mutta pääasia, että tämä nyt jää jälkipolvelle.”

Sinun puolestasi elää ja kuolla on samalla myös pyyntö, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla sodassa, kenenkään tarvitsisi lähteä evakkoon ja että kukaan lapsi ei menettäisi lapsuuttaan. Näinä päivinä tuo pyyntö on ajankohtaisempi kuin koskaan sotiemme jälkeisessä historiassa.

Rauhansopimuksen voimaan astumiseen on aikaa enää 10 minuuttia. Tuliaseiden ääni ei ole yhtään hiljentynyt. Lentokoneita on yhä runsaasti alueemme yläpuolella. Jännitys kasvaa. Ei tahdo olla enää pienintäkään toivoa rauhasta.

KAIJA SEPPONEN

SINUN PUOLESTASI ELÄÄ JA KUOLLA

99.139

ISBN 978-952-387-054-3

Kirjakauppoihin syyskuussa

Kasvatustieteen tohtori Kaija Sepponen on Oulaisten Kaatuneitten Omaisten yhdistyksen puheenjohtaja sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen. Sepposen edellinen teos Sururisti (Warelia 2020) on Suomen 1939–1945 sodissa sotaorvoiksi jääneiden lasten selviytymistarina.

Toimitila

Yksinäinen susi päättää olla häpeämättä karvaisia jalkojaan ja konttorirotta rapistelee mikroaterian muovia ja repaleista vuosikertomusta. Toimitila on runoelma yhden konttorin yhden työntekijän yhdestä päivästä, mutta samalla se kertoo valkokaulustyöntekijöiden massojen maailmasta kirkkaasti ja oivaltavasti. Toimistossa leipänsä tienaava löytää sivuilta itsensä näköisen kuvan.

6.13 Nukun, mies nukkuu, hengitämme toistemme suuhun, eikä mikään ole vielä alkanut. Vaikka kaikki onkin tässä.

Aurinko nousee, tiaiset pyrähtävät lintulaudalle 6.13, kahnaus siemenistä.

Elämällä on kaukainen krohina. Ja meillä on edelleen aikaa. Arki nuokkuu sängynpäässä saksiaan teroittaen. Kohta leikataan.

SATU MATTILA-LAINE TOIMITILA

82.2

ISBN 978-952-387-055-0

Kirjakauppoihin syyskuussa

Satu Mattila-Laine

”Tää lähettää nyt ilmoituksen, että työhuoneesta lähti just seinä ja kattokin repesi.”

Satu Mattila-Laine on porilainen kirjastonhoitaja ja kirjailija. Hänen aiemmin julkaistuja teoksiaan ovat nuorille suunnatut romaanit Myyty tyttö (Warelia 2019) sekä Parantola (Karisto 2015).

Merkkien mahti

Postimerkit sodankäynnin välineinä

Ukrainassa julkaistiin 12. huhtikuuta 2022 postimerkki kunnioittamaan Käärmesaaren puolustajia. Maaliskuussa suunnitellussa merkissä ukrainalainen sotilas näyttää ”kansainvälistä käsimerkkiä” taustanaan Venäjän Mustanmeren lippulaiva Moskva. Kaksi päivää merkin myyntiin laskemisen jälkeen uutiset kertoivat Moskvan vaurioituneen ja olevan uppoamassa ellei jo uponneen. Niinpä merivoimien juhlapäivänä toukokuussa 2022 Ukrainassa julkaistiin uusi arkkisarja. Osassa merkkejä ei Moskvaa enää näy. Nämä ja muutamat muut Ukrainan sittemmin julkaisemat merkit ovat niin sanottuja propagandamerkkejä.

Ensimmäisen kerran liimattavia merkkejä käytettiin Krimin sodassa (1853–56), vain noin 15 vuotta postimerkin käyttöönoton jälkeen. Siitä alkaen postimerkkejä on käytetty osana sodankäyntiä hyvin monin tavoin. Usein tavoitteena on ollut oman kansakunnan tai vihollisen moraaliin vaikuttaminen, usein vihollisen harhauttaminen.

Miten esimerkiksi Ranskan vastarintaliike viestitti toisilleen postimerkeillä? Entä miksi amerikkalaiset väärensivät Hitler-postimerkkejä ja nimesivät kyseisen operaation peitenimellä ”Cornflakes”? Postimerkeillä käytiin myöhemmin myös kylmää sotaa.

FT Jouni Takalo kertoo runsaasti kuvitetussa kirjassaan lukuisia löytämiään mielenkiintoisia tarinoita postimerkkien ja postitusten käytöstä sodassa. Monet muutkin altavastaajat Ukrainan lisäksi ovat osoittaneet luovuutta postimerkkien hyödyntämisessä. Merkkien mahti – Postimerkit sodankäynnin välineinä avaa kiehtovia näkökulmia paitsi sotahistoriaan myös väärentämisen historiaan ja ylipäätään inhimilliseen kekseliäisyyteen.

Jouni Takalo

JOUNI TAKALO

MERKKIEN MAHTI

90.3; 69.71

ISBN 978-952-387-056-7

Kirjakauppoihin lokakuussa

Jouni Takalo on Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen dosentti. Fyysikkona hän on monien muiden aiheiden ohella tutkinut väärennettyjen seteleiden ja postimerkkien erottamista aidoista paperin kuiturakenteen perusteella. Nämä tutkimukset ja postimerkkeilyharrastus johtivat kiinnostumiseen sotien aikana tehdyistä väärennöksistä ja propagandamerkeistä.

Takalo on ennen tätä kirjaa kirjoittanut sota-aikaisista väärennetyistä postimerkeistä ja propagandamerkeistä yksittäisiä artikkeleita muun muassa kansainväliseen Fakes, Forgeries & Experts -julkaisuun sekä suomalaiseen Filatelisti-lehteen.

On tässä tarinassa paljon tottakin, kuten kaikki erisnimet.

Ahmatova oli palaamassa junavessasta takaisin hyttiinsä, kun hänet pysäytti käytävässä isokokoinen mieshahmo. Pysäyttäjällä oli päässään leveä lierihattu, joka oli vedetty silmille niin, ettei niitä näkynyt. Tunnettuaan nykäisyn olkapäässään Anna Andrejevna nosti vaistomaisesti katseensa kohti miestä, joka ei ollutkaan mies, vaan –

Käytävä muuttui hetkessä jäähorteiseksi pakastimeksi. Seinälamppujen huuruiset pinnat railoineen antoivat valoa katolle ja seinille, joista irtosi pienellä pyyhkäisyllä kuuraa kuin tuhkaa. Ulkona ikkunan takana alkoi tuulla voimakkaasti. Eikä mennyt kauan, kun ensimmäinen salama välähti ja ukkonen jyrähti.

Tuossa tuokiossa Ahmatova tiesi katsovansa Kuolemaa silmästä silmään. Hän huomasi kolkon hahmon panneen viikatteen nurkkaan nojaamaan. – Onko tänään sitten minun aikani? hän sai sanottua. Samassa hän tunsi kuristavan tunteen kurkkunsa ympärillä.

AHMATOVA

84.2

ISBN 978-952-387-057-4

Kirjakauppoihin lokakuussa

Jari Olavi Hiltunen

Kyllä, rakastin noita öisiä kokoontumisia, Pienellä pöydällä jäälasit, Mustan kahvin päällä haiseva, ohut höyry, Raskas punainen takka, talvikuume, Kirjalliset vitsit, iloiset ilmeet Ja ystävän ensisilmäys, avuton ja aavemainen.

– Anna Ahmatova

Tietokirjailija, kirjallisuuskriitikko ja suomen kielen opettaja Jari Olavi Hiltunen on aiemmin kirjoittanut kunnianhimoisen ja arvostetun trilogian ns. galaktista runousoppia: Romuluksen sielu (2020), Theseuksen henki (2021) ja Abrahamin korpus (2022). Trilogian julkaisi Warelia. Romaani Ahmatova on Hiltusen ensimmäinen fiktiivinen teos.

JARI OLAVI HILTUNEN

Ahmatova

Maagisrealistinen kertomus venäjänukrainalaisesta runoilijasta

Neuvostoliitossa

Runoilijalegenda Anna Ahmatova (1889–1966) ja hänen elämänsä neuvostosysteemin puristuksessa, milloin vähäteltynä ja vaiettuna, milloin suvaittuna sanataiteilijana, saavat Jari Olavi Hiltusen maagisrealistisessa romaanissa ympärilleen runsaat fiktiiviset kehykset.

Hiltunen kietoo runoilijan elämän ympärille fantastisia säikeitä, ja todelliset elämänvaiheet sekoittuvat ihmeellisiin ja maagisiin elementteihin. Samalla lukija tutustuu Pietarin rutiköyhään taiteilijayhteisöön sekä suurkaupungin kuppiloihin ja kulmiin. Eletään aikaa, jolloin jokainen voi olla vihollinen, ja ilmiantajia on kaikkialla. Ahmatova synnyttää sanataiteensa paperinpalasille ja opettelee valmiit runonsa ulkoa, kantaa kokoelmia päässään, jottei kukaan pysty niitä hävittämään.

Pariisissa Ahmatova kokee elämänsä rakkauden, Neuvosto-Venäjällä muutaman lisää. Kuolemanlaiha

runoilija elää teellä ja tupakalla Leningradin piirityksen aikaan, kun melkein kaikki muut ystävät ovat paenneet joko sotaa käyvän maan muihin kaupunkeihin tai ulkomaille: Lontooseen, Pariisiin. Hän ei pysty jättämään rakasta kotikaupunkiaan kuin pakon edessä.

Ahmatovan runous ja elämä ovat innoittaneet Jari Olavi Hiltusen, pitkän linjan kirjallisuuskriitikon ja tietokirjailijan, kirjoittamaan loisteliaan esikoisromaaninsa Mihail Bulgakovin hengessä. Hiltunen on myös suomentanut romaaniin valitsemansa Ahmatovan runot.

Hiltusen aiemmista kirjoista sanottua:

Aion itse pitää galaktisen runousopin trilogian kirjahyllyssäni tarkistuslähteenä. Kun tarvitsee löytää jokin kiinnostava pointti kolumniin tai esseeseen jostakin ajattelijasta, Abrahamin korpus, Theseuksen henki ja Romuluksen sielu ovat verrattomia aarreaittoja niin yleissivistyksellisessä mielessä kuin kuriositeettien varastonakin. – Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen, Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio 6/2022

MUISTA MYÖS KEVÄÄN 2023 UUDET KIRJAT