On tässä tarinassa paljon tottakin, kuten kaikki erisnimet.

Ahmatova oli palaamassa junavessasta takaisin hyttiinsä, kun hänet pysäytti käytävässä isokokoinen mieshahmo. Pysäyttäjällä oli päässään leveä lierihattu, joka oli vedetty silmille niin, ettei niitä näkynyt. Tunnettuaan nykäisyn olkapäässään Anna Andrejevna nosti vaistomaisesti katseensa kohti miestä, joka ei ollutkaan mies, vaan –

Käytävä muuttui hetkessä jäähorteiseksi pakastimeksi. Seinälamppujen huuruiset pinnat railoineen antoivat valoa katolle ja seinille, joista irtosi pienellä pyyhkäisyllä kuuraa kuin tuhkaa. Ulkona ikkunan takana alkoi tuulla voimakkaasti. Eikä mennyt kauan, kun ensimmäinen salama välähti ja ukkonen jyrähti.

Tuossa tuokiossa Ahmatova tiesi katsovansa Kuolemaa silmästä silmään. Hän huomasi kolkon hahmon panneen viikatteen nurkkaan nojaamaan. – Onko tänään sitten minun aikani? hän sai sanottua. Samassa hän tunsi kuristavan tunteen kurkkunsa ympärillä.

AHMATOVA

84.2

ISBN 978-952-387-057-4

Kirjakauppoihin lokakuussa

Jari Olavi Hiltunen

Kyllä, rakastin noita öisiä kokoontumisia, Pienellä pöydällä jäälasit, Mustan kahvin päällä haiseva, ohut höyry, Raskas punainen takka, talvikuume, Kirjalliset vitsit, iloiset ilmeet Ja ystävän ensisilmäys, avuton ja aavemainen.

– Anna Ahmatova

Tietokirjailija, kirjallisuuskriitikko ja suomen kielen opettaja Jari Olavi Hiltunen on aiemmin kirjoittanut kunnianhimoisen ja arvostetun trilogian ns. galaktista runousoppia: Romuluksen sielu (2020), Theseuksen henki (2021) ja Abrahamin korpus (2022). Trilogian julkaisi Warelia. Romaani Ahmatova on Hiltusen ensimmäinen fiktiivinen teos.