Tulossa olevista kirjoista kerromme ensimmäiseksi Warelian Facebook-sivuilla:
facebook.com/kustannusliike
Kirjojen vähittäismyynti kirjakaupoissa koko maassa sekä kaikissa kirjaverkkokaupoissa.
JÄLLEENMYYJIEN JA KIRJASTOJEN KIRJATILAUKSET
Kirjavälitys Oy tilaukset@kirjavalitys.fi
Warelia Kustannus Oy tilaukset@warelia.fi
Suomen Kirjastopalvelu Oy kirjastopalvelu@kirjastopalvelu.fi
Kaikki kirjamme ovat saatavilla myös Warelian omassa verkkokaupassa: warelia.fi.
Warelian oma kivijalkamyymälä on auki pääasiassa kesäaikaan (aukioloajat: warelia.fi).
WARELIA KUSTANNUS OY
Toimisto ja myymälä Marttilankatu 13 38200 Sastamala w@warelia.fi
Kustantaja
Marko Vesterbacka 050 3469 175 marko@warelia.fi
Kustannustoimittaja
Salla Yli-Erkkilä salla@warelia.fi
Esitteen graafinen suunnittelu ja toteutus: Luova konttori Kari Jokinen / karijokinen.com
HELI-MAIJA HEIKKINEN
GRILLI - SITÄ SAA MITÄ TILLAA 84.2
ISBN 978-952-387-082-6
Grilleihin ja kirjakauppoihin tammikuussa
Heli-Maija Heikkinen
Lähes jokaisesta suomalaisesta kaupungista löytyy pieni puiston tai torin laidalla seisova rakennus, joka pukkaa rasvan tuoksua ympärilleen. Aika moni meistä on seissyt nälkäisenä jonon hännillä ravintolaillan päätteeksi, osa on myös kasannut hampurilaisia luukun toisella puolella. Niin minäkin. 1990-luvun alussa Oulun keskustassa oli useita grillejä. Tämän romaanin grilli voisi olla mikä tahansa niistä, eikä ole yksikään. Romaanin tapahtumapaikka, tapahtumat ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä. – Heli Maija Heikkinen.
Heli-Maija Heikkinen on historian lehtori ja kirjailija, joka työskenteli opiskeluaikoinaan grillillä. Grilli on Heikkisen kolmas romaani. Hänen esikoisromaaninsa Viestikyyhkyupseeri ilmestyi vuonna 2014, toinen romaani Asema vuonna 2022.
Grilli Grilli
-Sitä saa mitä tillaa
Yhdenyönromaani 1990-luvun alun
Suomesta
Heli-Maija Heikkisen Grilli – Sitä saa mitä tillaa avaa lamavuosiin ruohonjuuritason maiseman. Päähenkilöt tekevät vähän arvostettua, raskasta yötyötä.
On viikonloppuyö. Neljä neljällä eri vuosikymmenellä syntynyttä naista kohtaa toisensa ja itsensä ahtaassa, käryisessä kopissa, pleksilasin takana kuin näyteikkunassa kaupungin yössä. Pitkä yö tuo mukanaan juopuneen asiakaslauman lisäksi aviomiehiä, rakastajia ja poikaystäviä. Aamun koittaessa mikään ei ole ennallaan – tai sitten kaikki on niin kuin aina ennenkin.
”
Grillillä jaksettiin puhua veitsistä. Sekä asiakkaat että työntekijät muistivat lähes parikymmentä vuotta vanhan tapahtuman.
Kuuma rasvainen ilma sakeni ja asiakkaiden toiveista oli yhä hankalampi saada tolkkua.
Elin.
Hyvästelin rakkaat saadakseni rakkaimman.
MAI TOLONEN
ELIN.
84.2
ISBN 978-952-387-083-3 Kirjakauppoihin helmikuussa
Mai Tolonen
68 autenttista kirjettä. Elämän jälkiä Amerikasta, Teerijärveltä, Viipurista, Tampereelta, Helsingistä ja Omskista. Salaisuuksia.
Elin Granön kirjeet kulkeutuivat Siperiasta kirjoituspöydän mukana Viroon, tullakseen luetuiksi sata vuotta myöhemmin. Mai Tolonen sai kirjenipun käsiinsä. Hän solmi löytyneet tiedonsirpaleet, hämmästyksen ja surun henkilöhistorialliseen romaaniin.
Unohdetut elämät aukeavat välähdyksinä: Amerikan-siirtolaisen koti-ikävä, nuoren papinrouvan tunnot Siperian viimaisilla aroilla ja lumituiskuun häviävien pakkotyövankien kahleiden kalina.
Elin Granön tarina avaa ikkunoita eri maailmoihin ja aikakausiin. Elin ei ole vain hahmo menneisyydestä, hänen tarinansa saa lukijan miettimään naisen roolia ja identiteettiä sekä historiallisen muistin painoarvoa.
Tampereella kuohuivat koski ja yhteiskunta. Minä olin kaikille uusi.
Elinistä tuntui kuin koko entinen elämä olisi jäänyt matkan varrelle. Niin kuin sen olisi unohtanut matkalaukussa Pietarin asemalle.
Aro oli liian avara. Auki. Maisemasta ei löytynyt suojaa. Tuuli pyyhki olkapäillä ja teki ajatukset levottomiksi.
Vain taulussa maailma pysyi ehjänä.
Espoolainen Mai Tolonen haluaa kirjoittamalla säilyttää menneisyyden naisia, joiden kohtalot eivät ole muuten piirtyneet aikakirjoihin. Elin. on Tolosen kolmas romaani. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt siirtolaisromaani Kupai nau – nähdään pian (2018) sekä Warelian julkaisema henkilöhistoriallinen romaani Meiltä on aina lähdetty (2023).
Mai Tolonen on tehnyt kansainvälisen työuransa eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan parissa Helsingissä ja Brysselissä.
Etähoivaajan käsikirja
– Käytännön ohjeita ja vertaistukea arjen avuksi
Etähoivaa tarvitaan, kun läheisen ihmisen arki ei sujukaan ilman perään katsomista ja puolesta tekemistä. Apua tarvitseva voi esimerkiksi olla päihderiippuvainen, muistisairas, vammainen, mielenterveyskuntoutuja tai neuropsykiatristen haasteiden kanssa kamppaileva läheinen.
Suomessa on arviolta 100 000 etähoivaajaa. Pitkä välimatka tuo hoiva-asetelmaan haasteita, joita ei ole läheltä käsin hoivaavilla. Etäomaishoitajan tehtävänkuva on laaja ja oikean viranomaisen löytäminen voi olla mutkikasta, käsikirja auttaa oikean tiedon äärelle.
Tanja Litmanen on haastatellut tätä kirjaa varten kahtatoista etähoivaajaa. He pitävät tehtävää luonnollisena jatkeena lapsuusaikana saadulle huolenpidolle. Haastatellut kertovat arjestaan ja antavat vinkkejä: etähoivan ja muun elämän yhdistäminen vaatii aina yksilöllisiä ratkaisuja. Käsikirjassa on myös runsaasti kuvauksia Litmasen omasta neljännesvuosisadan mittaisesta kivikkoisesta polusta etähoivaajana.
Moni oli kokeillut henkilökohtaisen avustajan tai kotihoidon käyttöä, mutta kiireen tuntu, sekä muistisairaan hämmennys ja ahdistus vaihtuvien hoitajien kohdalla koettiin vaikeaksi. Intensiivisempää hoivaa päädyttiin antamaan silloin itse.
Tulenäkyväksi – etähoiva on tärkeä elämäntehtävä.
Tanja Litmanen
TANJA LITMANEN
ETÄHOIVAAJAN KÄSIKIRJA – KÄYTÄNNÖN OHJEITA
JA VERTAISTUKEA ARJEN AVUKSI
37.2
ISBN 978-952-387-081-9 Kirjakauppoihin helmikuussa
Tanja Litmanen on toiminut 25 vuotta sisarensa ja hiljattain kuolleen isänsä etäomaishoitajana. Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Litmanen asuu Turun kupeessa. Omaisista huolehtiminen on tarkoittanut säännöllistä matkustamista kotiseudulle, välillä pitkiksikin ajoiksi, muu elämä syrjään laittaen. Litmanen on koulutukseltaan maantieteilijä. Työurallaan Litmanen on pyrkinyt pysymään mahdollisimman kaukana ihmistieteistä, mutta kokemukset etäomaishoitajana ovat tehneet hänestä aktivistin. Hän haluaa vaikuttaa siihen, että etäomaishoitajuudesta tulisi yhteiskunnan tunnistamaa ja tunnustamaa työtä. Warelia julkaisi Litmasen esikoisromaanin Aina omanne vuonna 2022. Teos käsittelee etäomaishoitajuutta proosan keinoin.
Periksi emme anna
IRJA ARO-HEINILÄ
PERIKSI EMME ANNA
84.2
ISBN 978-952-387-084-0
Tansanian naiset ovat sitkeitä kuin akaasiapuut.
Naisten ja tyttöjen kaltoinkohtelu on tansanialaiskylässä jokapäiväinen ongelma, jolta eivät välty edes yhteisön tärkeimmät naiset. Kokonainen elämä voi mennä riekaleiksi hyväksikäytön seurausten tai rahanpuutteen vuoksi. Pimeän tullen tapahtuu asioita, joista ei haluta puhua.
Kijibun kylän Opettaja Florence ja suomalainen lääkäri Valma jakavat yhteisiä unelmia. He haluavat auttaa hätään joutuneita tyttöjä ja naisia. Alkaa kehkeytyä ajatus salaisesta turvapaikasta, jossa rikotut voisivat saada elämälleen uuden suunnan.
Tuomari Rose ja Suomesta Tansaniaan muuttanut professori Kaarlo suunnittelevat matkaa Suomeen, klinikalle, jossa lapsena toharassa silvotun Rosen arvet voitaisiin parantaa. Mutta on myös arpia, joihin ei tehoa kirurgin veitsi. Ne täytyy niin Rosen kuin Kaarlonkin itse käsitellä.
”Jos ei ole koskaan ollut huomion keskipisteenä afrikkalaisessa kylässä, ei voi kuvitella, millainen meteli syntyy, kun pari sataa ihmistä puhkeaa iloitsemaan. Naiset vyöryttävät äänimassan mahan pohjasta asti. He antavat äänen liplattaa kurkussa, äänihuulissa ja kitalaessa, kunnes päästävät sen purkautumaan korkeana värinänä huuliltaan. Miehet urisevat ja ärisevät pitkiä huutoja ja puhaltavat pilleihin.
”Periksi emme anna päättää Irja Aro-Heinilän kiitetyn Tansania-trilogian.
Kirjakauppoihin maaliskuussa Irja Aro-Heinilä
Rosen jalat eivät ole kantaa, kun hän kävelee sairaalan pitkää käytävää ulos pihalla odottavan Kaarlon luo. – Huomenna jo. Kello seitsemän. Minun elämäni muuttuu huomenna kello seitsemän, Rose sanoo ja halaa miestään.
Periksi emme anna on Irja Aro-Heinilän Tansania-trilogian päätösosa. Sarjan aiemmat osat Kun emme mitään muuta voi ja Katso minäkin olen elossa ovat ilmestyneet vuosina 2023 ja 2024. Aro-Heinilä on asunut pitkään Afrikassa. Hän on työskennellyt opettajana Keniassa 1980-luvulla ja Tansaniassa 1990-luvun lopulla. Tansaniassa Aro-Heinilä työskenteli useita vuosia Morogoron hiippakunnan naistyön johtajana. Afrikan-vuodet avarsivat näkemään aiemmin koetusta täysin poikkeavan maailman, kulttuurin ja moraalin.
Uskomatonta elämää Suomessa
Uskomatonta elämää Suomessa kuvaa uskonnottoman suomalaisen tavanomaista elinkaarta syntymästä kuolemaan hyvin konkreettisesti ja maanläheisesti. Kirja näyttää, millaisia haasteita uskonnottomat ja heidän läheisensä kohtaavat uskonnottomuuden tähden ja millaisia valintavaihtoehtoja näissä tilanteissa on.
Suomi on kehittynyt viimeisen sadan vuoden eli uskonnonvapauslain aikaan uskonnottomien kannalta selvästi vapaampaan suuntaan. Uskonnottomuus on myös yhä yleisempää. Silti valtion neutraalius eri katsomuksia kohtaan ei vielä täysin toteudu, vaan uskonnottomat voivat joutua epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Esimerkiksi uskonnottomien hautajaisten järjestäminen voi edelleen olla vaikeampaa kuin uskonnollisten.
Tämä kirja toimii käytännönläheisenä ja rohkaisevana oppaana myös erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen, esimerkiksi siihen, miten hautajaiset ja muistotilaisuus voidaan toteuttaa arvokkaasti uskonnottomana kuolleen läheisen katsomusta kunnioittavalla tavalla.
” Kirjaa kirjoittassani huomasin, että muutosta uskonnottomia huomioivaan suuntaan tapahtuu myös päiväkodissa, peruskoulussa ja Puolustusvoimissa, vaikka vanhat uskonnolliset tavat ovatkin sitkeästi joillakin käytössä. Ylempien viranomaisten ohjeiden noudattamisen pitäisi olla kuitenkin itsestään selvää. Niin ei ole vieläkään tilanne kaikissa päiväkodeissa ja peruskouluissa. Iloinen yllätys viranomaisten osalta oli poliisin eettinen vala. Se on täysin neutraali vakuutus viran hoitamiseksi. Toivon samankaltaista muutosta myös Puolustusvoimiin.
Risto Puumalainen
RISTO PUUMALAINEN
USKOMATONTA ELÄMÄÄ SUOMESSA
17.3
ISBN 978-952-387-085-7
Kirjakauppoihin maaliskuussa
Luokanopettajana toiminut Risto Puumalainen huomasi, että vaikka uskonnottomia on Suomessa selvästi yli miljoona, tällaista kirjaa ei ole ollut olemassa. On puuttunut kirja, jossa tavalliset uskonnottomat suomalaiset kertoisivat arkikielellä, mitä ovat kokeneet ja ajatelleet erilaisissa elämäntilanteissa ja päätöksissä. Kirjassa kuuluukin Puumalaisen oman äänen lisäksi hänen haastattelemiensa 39 muun suomalaisen ääni.
Kirjakauppoihin huhtikuussa
Timo
Airaksinen
Timo Airaksinen (s. 1947) on Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori. Ammattifilosofin ura alkoi kuitenkin Turussa. ”Harvoin saa lukea näin nautinnollista aikalaistodistusta, ’opiskelijan’ omaelämäkertaa, jossa älyllinen ilottelu yhdistyy toisaalta sarkastiseen huumoriin ja toisaalta lämminhenkisyyteen. Professori Timo Airaksisen nuoruusmuistelmat vievät meidät elävästi 1960 -ja 1970-lukujen yliopistomaailmaan.” – Kirjailija ja filosofiskulttuurisen verkkolehti DigiVallilan päätoimittaja Harald Olausen.
Millaista oli?
– Filosofin oppivuodet
Ennen kuin ryhdymme astialle, totean, että tätä aikalaistodistusta lukee kolmella eri tavalla: fiktiivisesti, historiallis-asiallisesti tai opiskelijan oppaana. Ensimmäisestä lukutavasta syntyy jonkinlainen poikain seikkailu- ja jännityskertomus onnettomasta vaasalaisesta looserista Timosta kamppailemassa ja painimassa menestyksen haamun kanssa isossa ja vieraassa Turussa. Juoni epäuskottava kuin huonossa romaanissa. Miten Timon käy? Millaisia esteitä hänen on ylitettävä? Millaiset ihmiset häntä kampittavat ja mistä löytyy apuja? Kestääköhän Timon hermo? Toinen tapa on keskittyä ajankuvaan, menneen Suomen silloiseen tilaan ja sen nuorison pyrkimyksiin. Miten opiskeltiin? Oliko kivaa? Kuinka suhtauduttiin politiikkaan, taiteeseen ja seksiin noina kovin kaukaisina aikoina. Pelättiinkö Kekkosta vai Neuvostoliittoa? Kuinka vapaa ja huoleton 1960–70 lukujen vaihde olikaan? Millainen oli yliopisto silloin? Kolmas tapa: lukee opiskelijan oppaana. Miten ja miksi yliopistossa opiskellaan ja menestytään. Perusasiat eivät ole muuttuneet. Pärjäämisen ehdot ovat ennallaan niissä oppiaineissa ja tiedekunnissa, joista tässä kerron. Miten tutkijaksi tullaan? Mutta yliopisto on myös muuttunut. Onko muutos ollut hyvään vai huonoon suuntaan, siihen otan myös kantaa. Minulla on perspektiiviä.
AISSA BAH JA MARKO LINDBERG MINUSTAKO TERRORISTI? – OPAS VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN YMMÄRTÄMISEKSI 30.16
ISBN 978-952-387-087-1 Kirjakauppoihin huhtikuussa
Aissa Bah
Aissa Bah on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri. Hänellä on päihdelääketieteen ja oikeuspsykologian erityispätevyydet. Aissa Bah työskentelee aluehallintoylilääkärinä EteläSuomen aluehallintovirastossa viranomais- ja asiantuntijatehtävissä.
Vuosina 2023–2024 Bah oli perustamassa valtakunnallista oikeuspsykiatrian poliklinikkaa Niuvanniemen sairaalaan. Kliininen ura on rakentunut pääsääntöisesti valtion mielisairaalassa ja vankiloissa oikeuspsykiatristen ja vaikeatasoisesti oireilevien potilaiden parissa.
– OPAS VÄKIVALTAISEN RADIKALISOITUMISEN
Radikalisoitua voi kuka tahansa, missä iässä tahansa. Näkökulmasta riippuen sama henkilö voi olla terroristi tai kansallissankari. Miten tavallinen naapuri muuntuu massamurhaajaksi?
Minustako terroristi? pyrkii vastaamaan kysymyksiin: mistä terrorismi on tullut, minkälaisissa olosuhteissa se syntyy, mikä on sen perustelu ja tavoite, sekä miten terroristisen tai radikalisoitumiskehityksen riskiä voidaan arvioida. Aissa Bah ja Marko Lindberg tekevät näkyväksi terrorismin todellista kirjoa sekä esittävät keinoja, joilla ekstremististä väkivaltaa ja sen eskaloitumisen riskiä voidaan vähentää.
Ongelman ratkaisu edellyttää monenlaisia ennaltaehkäiseviä toimia, joista ensimmäinen on omasta poikkeavien kulttuuristen näkemysten hyväksyminen.
Väkivaltaiset teot on tarve selittää yksiulotteisesti siten, että ne sijoittuvat oman minän toiminnan ulkopuolelle, mieluiten mahdollisimman kauas. Syitä löydetään muista kulttuureista, mielenterveyden häiriöistä tai ääriliikkeistä, mutta ei tavallisen ihmisen kohtaamista tavallisista ongelmista, tai siitä mikä arkipäivässä on tavalliselle ihmiselle tärkeää: yhteisöön kuuluminen, arvokkuuden, tasaveroisuuden ja rakastetuksi tulemisen tunne, sekä välttämätön konkretia, kuten energia, ruoka ja riittävä varallisuus. Yhteyksien tunnistaminen ja ymmärtäminen paljastaa meidät selvemmin osallisiksi kehityskulkuihin, jotka ovat johtaneet terrorismin kehittymiseen.
Marko Lindberg on koulutukseltaan psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri sekä psykoanalyyttisen viitekehyksen mukainen kouluttajapsykoterapeutti. Hän työskentelee ylilääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuspsykiatrian toimialueella viranomais- ja asiantuntijatehtävissä. Pääosan kliinisestä urastaan Lindberg on tehnyt erikoislääkärinä valtion mielisairaalassa oikeuspsykiatristen ja vaikeatasoisesti oireilevien potilaiden hoidon parissa. Hän on ollut kehittämässä sairaalassa psykoterapeuttista hoitosuhdetyötä sekä toiminut psykoterapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana.
Marko Lindberg
PIRJO SILVERI JA AINO ÖHMAN
PUUTARHAIHMISET – VANHASSA PIHASSA SUOMALAISEN
PUUTARHAKULTTUURIN JUURILLA
67.3; 90.2
ISBN 978-952-387-086-4
Kirjakauppoihin toukokuussa
Pirjo Silveri
Pirjo Silveri on tehnyt työuransa vapaana toimittajana. Hän on kirjoittanut myös useita tietokirjoja. Warelia julkaisi Silverin kirjoittaman teoksen Hyvvää! Sastamalan ruokaperinnekirja vuonna 2019. Silveri hoitaa nyt eläkkeellä ollessaan lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Siellä häntä viehättävät erityisesti joriinit, suloiset väriläiskät, joiden kukintaa saa syksyllä jännittää.
Puutarhaihmiset
Vanhassa pihassa suomalaisen
puutarhakulttuurin juurilla
Jokainen vanha puutarha on arvokas, mielenkiintoinen ja kerroksellinen, kunhan vain osaa katsoa ja tarvittaessa hieman pöyhiä maata.
Pirjo Silveri ja Aino Öhman kutsuvat lukijan kanssaan kuopsuttelemaan multaa suomalaiseen yksityiseen puutarhaan, Haapakan pihamaalle, Vinkkilän kylään, Kokemäenjoen yläjuoksulle.
Äiti ja tytär käyvät vanhaa pihaa läpi kasvi kasvilta. Puutarhan aarteet ovat paitsi kasveja, myös niistä haarovia tarinanrönsyjä, jotka kertovat ihmisistä, menneistä ajoista, ympäristön muutoksesta ja yhteiskunnan kehityksestä. Puut ja perennat puhuvat.
Ihmiset kuolevat, mutta jatkavat elämäänsä puutarhassa.
Yhtenä syynä puutarhaharrastuksen uusrenessanssiin lienee työelämän valtaisa muutos. Monen asiantuntijan työpäivä sisältää pelkkiä abstrakteja asioita, tiedostoja pilvessä ja teoreettista pyörittelyä omassa päässä. Puutarhahommissa pääsee pois oman päänsä sisältä, tekemään konkreettisia asioita, jotka tuntuvat sormenpäissä ja tuoksuvat nenässä.
Ellen puutarha oli aina kuin jostain sadusta. Sinne mentiin polkua, jota omenapuut reunustivat. Keväisin kukkivat valkoiset tasetit. Sitten oli erilaisia joriineja, joita minäkin olen ollut syksyllä käärimässä sanomalehtiin. Talven juurakot olivat hetekan laatikossa pikku kamarissa. Valkoisia syysleimuja oli paljon, oli kirsikkapuita ja keltaista vattua.
Aino Öhman
Puutarhaan kuuluvat täysin luonnollisena osana myös luonnonvaraiset eläimet, ei pelkästään ihmiset ja ihmisen lemmikit. Ilman muita lajeja olisimme kerta kaikkiaan hukassa. Tilan jättäminen ja antaminen muille lajeille on paitsi arvo sinänsä, myös laiskan puutarhanhoitajan niksi. Monet eläinlajit tekevät nimittäin puutarhatöitä puutarhurin puolesta.
Ruotsalaisen puutarhatoimittaja Gunnel Carlsonin isä oli puutarhuri, joka oli hyvin ihastunut sekä ruusuihin että autoihin. Syyskuussa 1962 hän yhdisti voimansa yhdessä paikallisen autokauppiaan kanssa ja he järjestivät tilaisuuden, jossa esiteltiin Carlsonin isän jalostama uusi ruusulajike ja vuoden 1963 uusi Saab-malli. Lajikkeen nimeksi tuli Saabine.
Aino Öhman on yhdistelmä humanistia ja luonnontieteilijää: filosofian tuplamaisterin pääaineita ovat olleet sekä ruotsin kääntäminen ja tulkkaus (Helsingin yliopisto) että biologia (Åbo Akademi). Öhman oli toisena kirjoittajana potilasteksteistä koostetussa runokirjassa Elämäni (S&S, 2016). Öhmanin suosikkikasvi on skilla eli idänsinililja, sillä se puskee mustasta maasta ylös silloin, kun muut vielä epäröivät.
Murha maaliviivalla
VESA VARES
MURHA MAALIVIIVALLA
84.2
ISBN 978-952-387-088-8
Kirjakauppoihin kesäkuussa
Julma pahoinpitely ja murha tyrmistyttävät Turun urheilupiirejä. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Onko kyseessä viharikos? Onko seuraava surmatyö jo suunnitteilla?
Monenlaiset oudot liikkujat Turun Urheilupuistossa viittaavat siihen, että jotakin hämärää on ehkä tekeillä myös seuran sisällä.
Mysteereitä aletaan ratkoa Turun poliisissa hämmentyneissä tunnelmissa. Rikoskomisarion puhelin on mykkänä, eikä kukaan tiedä, missä hän on.
Murha maaliviivalla jatkaa Vesa Vareksen dekkarisarjaa, jonka pääosassa on kolmekymppinen tiukkana ja sanavalmiina tunnettu rikoskomisario Anne Sirkiä. Jälleen ihmissuhteet tuntuvat aiheuttavan yhtä kiperiä haasteita komisarion elämään kuin kilpajuoksut ja älypelit rikollisten kanssa.
– Mikä aika? hän koetti huutaa. Kurkusta ei hetkeen lähtenyt kuin pihinää. Hän laskeutui polvilleen, sitten kontilleen ja koetti tasata sykkeensä. Maalin luona ollut ajanottaja tuijotti sekuntikelloaan. Tuntui kuin hän ei saisi sanaa suustaan. Yksi lyhyemmän matkan juosseista naisista tempaisi kellon miehen kädestä ja kiljaisi.
Upseeri tuli heidän luokseen. Pitkä mies, solakka, tuskin ihan helppo hiljentää, jos se olisi tarpeen. Radojko piti silti oikean kätensä kiinni aseessaan, upseerilta näkymättömissä.
Kurkun ympärille kiertynyt naru salpasi hengen, selkärankaan tuli polvesta voimakas isku. Hän vaipui lattialle polvilleen, narun ote kaulasta kiristyi, ja silmät alkoivat sumentua. Niin nopeasti, että ensimmäinen tunne ei ollut kauhu, vaan hämmästys.
Vesa Vares
Murha maaliviivalla on Vesa Vareksen kolmas dekkari. Ensimmäinen, Kuolema kasarmilla, ilmestyi CrimeTimen julkaisemana vuonna 2022. Warelia julkaisi Vareksen toisen dekkarin Luoti lehtitalossa vuonna 2024. Siinä esikoisdekkarista tuttu, rikoskomisarioksi edennyt naispoliisi Anne Sirkiä sai pääroolin selvittäessään rikosvyyhtiä Turussa. Kolmosdekkarissa rikoskomisario Sirkiän tutkimukset vievät lukijan Turun urheilumaailmaan. Vares kutoo juoneen myös aikamme yhteiskunnallisia säikeitä.
Vesa Vares työskentelee Turun yliopistossa poliittisen historian professorina. Turun poliisin toimintaan Vares on perehtynyt muun muassa kirjoittaessaan teoksen poliisilaitoksen historiasta.
Salainen tyhjä tila
Wienin salaisen tiimin rakennusmiehet olivat rakentaneet taloelementit ja niiden väliin tyhjän tilan, jota kutsuimme gizliksi. Gizli on turkkia ja tarkoittaa muun muassa piilotettua.
Rullasimme Akin kanssa pressut ylös ja avasimme elementtikuorman gizlit sillä välin, kun David toi trukillaan pitkän rivin lavoja automme viereen. Trukkilavoilla oli yhteensä kymmenen tonnia kirjoja. Salainen tiimi oli pakannut romaniankieliset Raamatut, Uudet testamentit, evankeliumit ja muut hengelliset kirjat tietynkokoisiin pahvilaatikoihin, ja ne oli teipattu tietyllä tavalla, jotta ne saatiin kuormaan oikeaan järjestykseen ja edelleen Romaniassa oikeisiin loma-autoihin.
Kiipesin perävaunun päälle ja katselin hetken tuota kymmenen tonnin kirjakasaa. Olin kerran aikaisemmin ollut tällä samaisella farmilla lastaamassa tätä samaa rekkaa, mutta nyt olisi minun vuoroni olla ison auton ratissa.
Kirjalaatikoita katsellessani mielessä kävi ajatus: ”Mitä jos tämä ei onnistukaan?”
Jos joku tulisi nyt ja kysyisi, lähtisinkö uudestaan, jos kello käännettäisiin takaisin kahdeksankymmentäluvulle, vastaukseni olisi kyllä. Joitakin asioita kuitenkin tekisin toisin ja menisin vähän hitaammin.
ESKO MÄKI-SOINI
SALAINEN TYHJÄ TILA
99.12
ISBN 978-952-387-089-5
Kirjakauppoihin toukokuussa
Esko Mäki-Soini
Kansanlähetyksen projektityöntekijä Esko Mäki-Soini (s. 1966) kävi ensi kerran Neuvostoliitossa 15-vuotiaana. Pojalla ja hänen rekkaa ajaneella isällään oli laillisen lastin lisäksi mukanaan myös salainen lasti: Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta. Pojasta tuli rekkakuski, joka alkoi tehdä näitä reissuja työkseen. Mäki-Soini kertoo uskomattomista, huolella suunnitelluista salakuljetusmatkoista Itä-Eurooppaan. Edes suojelupoliisi ei 1980-luvulla tiennyt, kuinka suurisuuntaista ja ammattimaista tämä toiminta oli.
Erkki Vettenniemi
MUISTA MYÖS VUODEN
URHEILUKIRJA 2024 -FINALISTI!
Kirjailija Marko Tapion syntymästä tuli 15. elokuuta 2024 kuluneeksi 100 vuotta. Erkki Vettenniemen teos Kirjailijan latu kattaa nuoren miehen hurjimmat hiihtovuodet ja kypsymisen kirjailijaksi.
Marko Tapion eli Marko Tapperin (1924–1973) elämää ja tuotantoa on tutkittu jo paljon, mutta vielä on puuttunut tutkimus, jossa polttopisteessä ovat samaan aikaan elämä, teokset ja tulokset. Harvan kirjailijan kohdalla sellainen tutkimus olisi mielekästäkään, mutta Marko Tapion kohdalla on. Hän on ilmeisesti ollut suomalaisista ammattikirjailijoista kaikkien aikojen kovakuntoisin.
KIRJAILIJAN LATU
Miten hiihtäjä Marko Tapperista tuli kirjailija Marko Tapio
ERKKI VETTENNIEMI
KIRJAILIJAN LATU
86.2
ISBN 978-952-387-076-5 Ilmestyi 24. lokakuuta 2024
Erkki
Marko Tapper kasvoi urheilusta innostuneessa perheessä. Hän ehti joutua sotaan, ja sieltä palattuaan uurasti uittomiehenä, hiihti kilpaa ja kynäili pöytälaatikkoon. Hiihtäjänä Tapper saavutti useita piirinmestaruuksia ja osallistui suomenmestaruuskisoihin. Seuransa Saarijärven Pullistuksen kirjallisuuskilpailuissa hän ylsi niin ikään palkinnoille ja sai varhaisia novellejaan julki jo 1940-luvun lopulla.
Kirjailijan latu kertoo nuoren Marko Tapperin erityislaatuisen tien ammattikirjailijaksi yksityiskohtaisesti ja eloisasti.
Erkki Vettenniemi on Marko Tapion elämään, kirjalliseen tuotantoon ja urheilu-uraan perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori ja urheiluhistorioitsija. Vuonna 2023 julkaistiin Vettenniemen toimittama teos Peli pakkasen kanssa, joka kokosi yksiin kansiin Marko Tapion hiihtoaiheisia kirjoituksia.
MUISTA MYÖS VUODEN
HISTORIATEOS 2024 -EHDOKAS!
Kivimäki jatkosodan vuo- sina
Pyrkimyksissään onnistunut Kivimäki oli rientänyt von Ribbentropin puheille rappuja ylitse hyppien, ilosta säteillen ja kaksin käsin tätä kädestä puristaen. (Saksalaislähteet kesäkuu 1941.)
Olen mielenkiinnolla tutustunut minulle lähettämäänne valaisevaan kirjeeseen tk:n 10 p:vältä ja kiitän siinä esittämästänne neuvosta, jota olen päättänytkin noudattaa, vakuuttuneena siitä, että Te, Herra Ministeri, tunnette sikäläisiä oloja huomattavasti paremmin kuin minä.(Mannerheim heinäkuussa 1941.)
Hitler kuunteli keskeyttämättä Rytin kirjelmän lukua ja puolen tunnin esitystäni hänen puheenvuoronsa takia. Hitler ei ollut enää normaali ihminen vaan vakavasti sairas. (Kivimäen raportti 1943.)
Kivimäki oli raportissaan pettynyt siitä, että Hitlerin mukaan sodassa on kyse biologisesta ja rodullisesta ylivallasta Euroopassa. Tämä oli kaikkea muuta kuin Kivimäki olisi halunnut kuulla. (Heikki Halila: Professori ja valtiomies Toivo Mikael Kivimäki, Warelia 2024.)
Heikki Halila
HEIKKI HALILA
PROFESSORI JA VALTIOMIES
TOIVO MIKAEL KIVIMÄKI
99.13
ISBN 978-952-387-066-6
Heikki Halila on Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori, joka on julkaissut lukuisia teoksia muun muassa yhdistys-, sopimus-, urheilu- ja asianajo-oikeudesta. Päätyönsä ohella Halila on harrastanut vuosikymmeniä poliittista historiaa.
MUISTA MYÖS VUODEN 2024 PARAS ESIKOISTEOS
Paula Sankelon Katoava jää ”hyödyntää taiturillisesti näkökulmien moninaisuutta: teos ammentaa niin kirjoittajan henkilökohtaisesta kokemuksesta, kaunokirjallisen perinteen tuntemuksesta kuin uusimman tieteen näytöistäkin”.
(Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon raadin perusteluista.)
Kolmas painos tuli saataville 26.11.2024. Jälleenmyyjien tilaukset Storiasta tai suoraan kustantajalta. Jokaisen kirjan mukana on palkinnosta kertova vyöte.
