Eufemian laulut

Kunnianarvoisan kuningas Arthurin aikaan vahvat soturit uskalsivat panna henkensä likoon ritariuden ja naisten kunnian tähden. On sääli, että sellaisia miehiä, jotka halajavat kunniaa naisten ylistävistä sanoista, on nykyään niin harvassa. Tätä nykyä heitä tuskin tapaa.

” Jos uskotte, kerron lisää.

Herra Ivan mursi vielä useampia peitsiä, ja ennen kuin päivä oli vaihtunut illaksi, hän oli ratsastanut hajalle lukemattomia peitsenvarsia. Tämä jalo ritari, ylväs ja ylevä, ei väsynyt!

Sitten herra Ivan paljasti mainion miekkansa, joka oli usein apuna hänen edesottamuksissaan. Kuin mieletön hän hakkasi maahan kaiken, mikä osui hänen tielleen. Hänen aseensa olivat verestä punaisia. Monen hänen tappamansa miehen nähtiin uivan veressä. He olivat menettäneet sekä henkensä että ruumiinosansa. Jos herra Ivanilla olisi ollut mukana kaksi sellaista ritaria kuin hän itse, taistelu olisi kestänyt vain hetken ja puolet siitä, mitä se nyt kesti.

Taistelu puhkesi uudestaan. Niiden, jotka vielä olivat hengissä, oli pakko paeta. Minne he yrittivätkin pelastautua, sinne herra Ivan joukkoineen heitä seurasi. Kukaan ei säilyttänyt henkeään. Ne, jotka hän tavoitti, maksoivat hengellään.

EUFEMIAN LAULUT suom. Harry Lönnroth

86.192

ISBN 978-952-387-049-9

Kirjakauppoihin heinäkuussa

Filosofian tohtori Harry Lönnroth on pohjoismaisten kielten professori Jyväskylän yliopistossa. Ennen Eufemian laulujen käännöstyöhön tarttumista hän on suomentanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle 1300-luvulla laaditun ruotsalaisen runoeepoksen Eerikinkronikan (Martti Linnan kanssa, 2013). Lönnrothin tuorein suomennos on Vastapainon klassikkosarjassa ilmestynyt Erich Auerbachin Maailmankirjallisuuden filologia (Taina Vanharannan kanssa, 2018).