s
Höyryä hitaasti
Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun loppupuoli ja seuraavan vuosisadan alku ensimmäiseen maailmansotaan (1914) asti oli voimakasta kasvua. Teollisuuden tuotanto kymmenkertaistui, samoin vienti, tuonti vielä enemmän. Bruttokansantuote kolminkertaistui.
K
auppalaivastossa höyrylaivojen määrä kasvoi hitaasti. Noin neljänkymmenen vuoden tilastossa kauppalaivaston kantavuus pysyi lähes ennallaan. Tuossa tilastossa höyrylaivojen osuus lähes kymmenkertaistui. Läntisissä merenkulkumaissa Suomi oli vankka peränpitäjä konelaivojen listoilla. Vuoden 1892 tilastossa Suomen kauppalaivastossa höyryjen osuus oli 10%, lähinnä edellä Norja 18%. Parikymmentä vuotta myöhemmin oli Norjassa höyryjen määrä 66%, Suomessa 18%. Vasta itsenäisessä Suomessa 1920 höyrylaivojen vetoisuus ohitti purjelaivojen vetoisuuden. Toisaalta Suomi oli ainoa maa, jonka satamat sulki talvi. Ei kannattanut kallista höyrylaivaa makuuttaa jäissä pitkiä talvikuukausia. Suomalaisten höyryt olivat enimmäkseen rannikkoliikenteen tai sisävesien pieniä matkustajalaivoja ja höyrylotjia. Tavarankuljetus oli linjaliikennettä Itämerelle, Englantiin, Keski-Eurooppaan ja sittemmin myös Välimerelle. Suurin säännöllisesti ulkomaille liikennöivä varustamo oli FÅA ajoittain yli 60% osuudellaan.
H
öyryliikenteen kehityksen seuraamista vaikeuttaa puutteelliset tilastot, sekä mitä vertaillaan: laivojen lastitilan vai koko laivan vetoisuutta, kan-
tavuutta, laivojen lukumääriä, matkojen määriä, rahtituloja. Kun Ruotsin vallan aikaista byrokratiaa vähennettiin ja ns. tuoteplakaatti poistui, merikuljetukset vapautuivat vierasmaalaisille laivoille. Vaikka ulkomaalaiset varustamot olivat kovia kilpailijoita, leimahteli kotimaisten redarien kesken hintasotia tavoitteena vastustajan raivaaminen pois markkinoilta. Rahtitaso laski 40 vuoden aikana 40 %. Uudet rautatiet rannikkokaupunkeihin vähensivät merikuljetuksia. Maailmalla luotiin kartelleja, eli ns. linjakonfferensseja, joilla pyrittiin estämään uusien yrittäjien liikennöinti ja vapaa kilpailu. Varustamoiden tilannetta helpotti ja kilpailua rajoitti valtion tuet, voimakkaasti kasvanut siirtolaisuus Amerikkaan, hinnoista sopiminen, kilpailijoiden ostaminen.
S
uomalaisilla redareilla oli vankkaa hakurahtiosaamista purjelaivolla. Ensimmäinen suomalainen maailmanympäripurjehtija oli pietarsaarelainen parkkilaiva HERCULES 1844–1847. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin höyrylaivalla aloitti tramppiliikenteen liikemiesryhmä Kristiinankaupungista puuhamiehenään Joroisissa syntynyt merikapteeni Gerhard Wilhelm Snellman. Kymmenisen vuotta vanha 2 400 dwt höyrylaiva HEROS luovutettiin South Shieldsissä helmikuussa 1893. Neljä suurta rahtihöyryä omisti kapteeni Snellmanin puuhaamat eri varustamot. Vuonna 1916 perustetulle A/B Finland – Amerika Linjen -varustamolle oli hankittu 5 500 dwt rahtihöyry NAVIGATOR – tuolloin Suomen suurin – tarkoituksena aloittaa linjaliikenne Pohjois-Amerikkaan.
22
3 ¦ 2021
