M/S Nina tehokäytössä

M/S Nina

TEHOKÄYTÖSSÄ

MEPA seurasi laivan liikkeitä toimittaakseen miehistölle filmejä ja lehtiä. Laiva näytti olevan illat ja yöt liikkeellä ja purki tai lastasi yhden päivän aikana. Tavarat saatiin M/S Ninalle Inkoossa, jonne laiva oli tullut Viipurista.

teksti Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

NINA BUILT: 1987 LENGTH: 81,86 m BEAM: 12,7 m TONNAGE: 2723 ENGINE: DEUTZ SERVICE SPEED: 11

Laiturilla taisteli kaasupullojen kanssa tutun näköinen mies. Päällikkö Janne Pesonen oli viimeksi Vapaavahti -lehden haastattelussa toistakymmentä vuotta sitten Saimaan jäänmurtoon liittyen, joten oli aika kysellä kuulumisia työn lomassa. – Saimaan alue on tullut tutuksi seilaamalla eri aluksilla ja kanavakin on tullut ajettua läpi sen verran monesti, ettei laskeminen ihan helposti onnistu, Savonlinnassa asuva Pesonen veisteli.

Hän kävi merikoulut Kotkassa ja seilasi praktiikat ulos muun muassa Langh Shipin aluksilla. Nyt on takana jo vajaa kymmenisen vuotta seilausta Savonlinnassa operoivan Mopro Oy:n aluksilla. Yhtiö hoitaa pääasiassa raakapuun, irtolastien ja projektilastien kuljetuksia Saimaalla ja Itämerellä. Vuonna 1983 perustetulla Moprolla on myös 84 metriä pitkä ja 27 metriä leveä telakka-allas Savonlinnassa.

Mopro Oy:n aluskalustoon kuuluu puskuproomuja ja hinaajia sekä rahtialukset Helga ja Nina. Saksassa 1980-luvun lopulla rakennettu Nina tuli tunnetuksi Rederi Ab Vidarin ajossa vuosina 2009 - 2017. Alus oli hetken aikaa Latvian lipun alla nimellä Rinaland, kunnes Mopro Oy osti sen vuoden 2018 lopulla. M/S Nina korvasi Mopro Oy:n pitkäaikaisen työjuhdan, Vekaran.

– Seilasin myös Vekarassa, joka oli hieman Ninaa pienempi. Vekara palveli pääosin Saimaalla 30 -vuotiaaksi ja myytiin lopulta romuksi, Pesonen kertoi.

Mopro Oy kuljettaa pelkästään Saimaan kanavan läpi vuosittain 60 - 80 000 tonnia irtolasteja.

Ympäristöystävällisiä kuljetuksia

Mopro Oy:n lähes neljän vuosikymmenen toimintaa on osunut tyyntä, myrskyä ja aurinkoa. Raakapuun kuljetuksista yhtiöllä on pitkä kokemus. Vesitiekuljetukset Saimaalla pärjäävät hyvin kumi- ja rautapyörä liikenteelle kustannuksiltaan ja ympäristöystävällisyydellään. Kuljetukset painottuvat avovesiaikaan. M/S Nina on Itämeren hakurahtiliikenteessä, kun kanava on jäiden takia suljettuna. – M/S Ninan jääluokka on 1B ja se on ominaisuuksiltaan vastannut odotuksia, Janne Pesonen kehui.

Väyläviraston tavoitteena on, että tulevaisuudessa laivat voisivat liikennöidä Saimaalla lähes vuoden ympäri. Tämän vuoden ensimmäisessä Vapaavahdissa oli Saimaan jäänmurrosta juttu, joka painottui Calypso hinaajaan ja Saimaa – irtokeulaan. – Mopro Oy seuraa ja varautuu muutoksiin. Nythän valmistellaan Saimaan kanavan sulkuremontteja. mitkä mahdollistavat suuremmat laivat, Pesonen sanoi.

Kanavan sulkuja pidennetään 11 metrillä uusimalla ja siirtämällä sulkujen yläportit. Kanavassa on kolme sulkua Suomen alueella ja viisi Venäjän puolella.

Navigointia vankalla ammattitaidolla

Mopron alusten henkilökuntaan kuuluu päteviä ja kokeneita merenkulkijoita. Kun katsoo esimerkiksi M/S Ninan satamakäyntejä taaksepäin, niin näkee, että homma on toiminut tehokkaasti. Kansipäällystöllä on luotsikirjat alueille, joilla alus pääosin liikennöi. Luotsia tarvitaan vain Venäjän puolella Viipurin lahdelta Brusnitsnoen sulkuun. – Teemme yhdessä paljon töitä. Esimerkkinä ruumajobit. Lähes joka lastin jälkeen on ruuma puhdistettava ja se käy nopeimmin porukalla, Pesonen korosti.

Inkoon laiturilla hän työskenteli yhdessä konepäällikkö Vambola Tambergin ja matruusi Tio Uddströmin kanssa, kun konehuoneen sammutusjärjestelmän kaasupulloja nostettiin alukseen. Laivaan alettiin pian tämän jälkeen lastata petcokea – samaa tavaraa, jota parhaillaan lastattiin samassa laiturissa makaavaan Rederi Ab Nathalien Marilie – alukseen.

Laivalla on tavallisesti kuuden, seitsemän hengen miehistö ja joskus otetaan myös harjoittelijoita. Lastia M/S Nina ottaa yleensä n. 2 300 tonnia.

Uloslähtöä odotellessa testattiin ahteriankkuria, mutta MEPAn kanssa pidettiin kahvitauko brygalla. Kaksi vuotta laivalla ollut Conny Viento siirtyi yliperämieheksi ykkösperämiehen paikalta. YT-matruusi Henri Rantala on ollut M/S Ninalla vasta kaksi työvuoroa ja YT-kokki Jonne Monto palasi taannoin isyyslomalta.

Saaristomaisemia ja lintuja

Janne Pesonen on viihtynyt työssään hyvin. Hän tekee toisen päällikön, Ahti Markkasen kanssa noin kahden viikon työvuoroja. Vapaa-aikaa laivalla jää melko vähän, vaikka porukka kyllä kuntoilee ja katsoo MEPAn filmejä. – Komentosillalta käsin pääsee nauttimaan hienoista maisemista, erilaisista sääilmiöistä sekä luonnosta ja eläimistä. Harrastan myös jonkin verran lintubongausta. Kerrankin näin västäräkin Joensuussa, jossa oli vielä runsaasti jäätä keväällä, Pesonen muisteli. Maisemien tullessa puheeksi kertoi YT-kokki Jonne Monto eräästä iltapäivälehtienkin noteeraamasta tapauksesta. – Näyttelijä Mari Perankoski vilautti mökkilaituriltaan paljasta pintaa laivamme lipuessa ohi. Hän valitteli lehdessä, etteivät merimiehet huomanneet. Nähtiin kyllä, ja torveakin töräytettiin, Monto naurahti.

Helsingissä syntynyt ja Vantaalla asuva Jonne Monto oli pannut merkille Mopro Oy:n ja Vekaran jo opiskellessaan Kotkassa korjausmieheksi. – Paljon ehti kuitenkin muuttua ja tapahtua, ennen kuin päädyin tänne töihin, Monto kertoi.

Hän on ollut kesätöissä Suomenlinnan lautalla, ajanut kuorma-autoa ja palannut merenkulkijaksi – tosin keittiön puolelle. Hän sai hankittua kokin ja vahtimiehen paperit.

Varustelua Savonlinnassa

Monto päätyi messikallen ja kokin töihin Finnlinesin roro- ja ropax -aluksille. Kun M/S Nina tuli Moprolle, laittoi hän paperit sisään ja on siitä lähtien ollut Saimaan liikenteessä. Ensimmäinen työvuoro oli kuusi viikkoa, sen jälkeen on tehty kahden viikon työjaksoja. Viime keväänä tuli seitsemän kuukauden tauko, kun hän sai pojan. – Totuttelin isänä olemiseen ja mietin, vieläkö voin seilata. Kun sitten tuli laivalle, ilahduin vastaanotosta ja hyvästä ilmapiiristä. Hyvähän täällä on olla, musiikkia työn lomassa kuunteleva Jonne kehui.

Keittiössä on välillä yksinäistä, mutta kansihommissa on aina joku juttukaveri ja huumorilla vedetään kovatkin hommat läpi. YT-kokki osallistuu myös kiinnitys- ja irrotustöihin.

Hän pyrkii pitämään aluksella parin viikon muonavaraston. – Pysähdymme usein ruoka- ja tarviketäydennyksiä varten Savonlinnassa, jossa voimme käyttää firman autoa hankintareissuihin. Ulkomailla turvaudutaan laivamuonittajien palveluihin, Jonne selvitti.

Hän on tyytyväinen, kun perheen kanssa voi pitää yhteyttä säännöllisesti. Laivalta käsin on melko hyvät yhteydet.

Ruokahuollon suunnittelua

Jonne Monto tietää kokemuksesta, miten M/S Ninan henkilökunta muonitetaan. Usein on hyvä valmistaa jotain helppoja ruokia etukäteen. – Kun on tiedossa lastin purku, tietää se ruumajobia ja kenties ylimääräistä imurointia ja siivousta. Kun on valmistellut ruuat edellisenä päivänä, ei tule hätä käteen, vaikka aika menee kansitöissä, Monto totesi.

Hän tekee mielellään pataruokia ja suunnittelee tarkasti, ettei varastojen pohjille jää mitään roikkumaan pitkiksi ajoiksi. – Kun on tulossa kokin vaihtopäivä, kannattaa se myös huomioida. Usein teen kolme ruokaa, jotta seuraavan päivän vaihto menisi sujuvasti, Jonne kertoi.

Nyt hänellä on vakituinen vaihtokaveri, mikä helpottaa työtä ja lomien suunnittelua.

M/S Ninan matka jatkui Inkoosta Lappeenrantaan, jossa lasti purettiin. Seuraavana oli huoltokäynti Savonlinnassa. Sieltä laiva jatkoi Kuopion ohi Siilinjärvelle, josta otettiin lasti Kemiöön.

M/S Nina

I EFFEKTIV DRIFT

SSB följde M/S Ninas rörelser för att leverera filmer och tidskrifter till besättningen. Fartyget var i trafik på kvällar och nätter och lossning eller lastning tog en dag. I Ingå, dit M/S Nina hade kommit från Viborg, kunde vi leverera varorna.

På kajen stod en man som såg bekant ut och kämpade med gasflaskor. Senast befälhavare Janne Pesonen intervjuades för Frivakt var drygt tio år sedan i samband med isbrytningen på Saimen – mellan jobben var det dags att fråga honom om vad som hänt sedan sist. – Jag har blivit väl bekant med Saimenområdet genom seglingar med olika fartyg och har åkt igenom kanalen så många gånger att det knappast går att räkna efter, berättar Pesonen, som bor i Nyslott.

Han studerade sjöfart i Kotka och gjorde praktiken på bland annat Langh Ships fartyg. Nu har han snart seglat i tio år med Mopro Oy:s fartyg. Företaget opererar i Nyslott. Det sköter huvudsakligen transporter av råvirke, bulklaster och projektlaster på Saimen och Östersjön. Mopro, som grundades 1983, har även en 84 meter lång och 27 meter bred varvsbassäng i Nyslott.

Mopro Oy:s fartygsflotta består av skjutpråmar och bogserbåtar samt fraktfartygen Helga och Nina. Nina byggdes i Tyskland i slutet av 1980-talet och blev känd under Rederi Ab Vidars drift 2009–2017. Ett tag gick fartyget under lettisk flagg med namnet Rinaland, tills Mopro Oy köpte det i slutet av 2018. M/S Nina ersatte Mopro Oy:s långvariga slitvarg Vekara. – Jag seglade även med Vekara, som var lite mindre än Nina. Vekara betjänade främst på Saimen tills hon blev 30 år och såldes till sist som skrot, berättar Pesonen.

Bara genom Saima kanal transporterar Mopro Oy 60–80 000 ton bulklast varje år.

Miljövänliga transporter

Mopro Oy har drivit sin verksamhet i nästan fyrtio år genom stiltje, storm och sol. Bolaget har lång erfarenhet av råvirkestransporter. Vattenvägstransporterna på Saimen klarar sig bra i jämförelse med väg- och rälstrafiken sett till kostnader och miljövänlighet. De flesta transporterna sker under de isfria årstiderna. M/S Nina går i trampfart på Östersjön när kanalen är stängd på grund av is. – M/S Nina har isklass 1B och hennes egenskaper har uppfyllt förväntningarna, lovordar Janne Pesonen.

Trafikledsverkets mål är att fartyg i framtiden ska kunna trafikera Saimen nästan året runt. I årets första nummer av Frivakt var det en artikel om isbrytningen på Saimen som handlade om bogserbåten Calypso och den löstagbara bogen Saimaa. – Mopro Oy följer situationen och förbereder sig på ändringar. Snart ska ju Saima kanals slussar byggas om så att större fartyg kan passera, säger Pesonen.

Kanalens slussar förlängs med 11 meter genom att de övre slussportarna byts ut och flyttas. Kanalen har tre slussar i Finland och fem på den ryska sidan.

Navigering med gedigen yrkesskicklighet

I Mopros fartygsbesättningar finns kompetenta och erfarna sjöfarare. Om man granskar till exempel M/S Ninas hamnbesök bakåt i tiden, så ser man att verksamheten har varit effektiv. Däcksbefälen har lotsbrev för de områden där fartyget huvudsakligen trafikerar. Lots behövs bara på den ryska sidan från Viborgska viken till slussen i Brusnichnoe.

– Vi gör många jobb tillsammans, till exempel i lastrummet. Nästan efter varje last måste lastrummet rengöras och det går snabbare om man är flera, poängterar Pesonen.

På Ingå kaj jobbade han tillsammans med maskinchef Vambola Tamberg och matros Tio Uddström med att lyfta in gasflaskor till maskinrummets släckningssystem i fartyget. Snart därefter började man lasta fartyget med petroleumkoks – samma vara som samtidigt lastades på Rederi Ab Nathalies fartyg Marilie, som låg vid samma kaj.

M/S Nina har vanligtvis en besättning på sex, sju man och ibland tar man även ombord praktikanter. I regel tar fartyget en last på cirka 2 300 ton.

Skärgårdsvyer och fåglar

Janne Pesonen har trivts bra på jobbet. Han och den andra befälhavaren Ahti Markkanen arbetar i tvåveckorsperioder. Det blir inte mycket till fritid ombord, men besättningen hinner motionera och se på SSB:s filmer. – Från kommandobryggan kan man njuta av de vackra vyerna, olika väderfenomen och naturen och djurlivet. Fågelskådning är lite av ett intresse. En gång såg jag en sädesärla i Joensuu, när det fortfarande låg mycket is kvar på våren, minns Pesonen.

När vyerna kommer på tal berättar kocken Jonne Monto om en händelse som hamnade i kvällstidningarna. – Skådespelerskan Mari Perankoski var naken på bryggan till sin stuga när vårt fartyg gled förbi. Hon beklagade sig i tidningen att sjömännen inte såg det.

Befälhavare Janne Pesonen, som bor i Nyslott, har snart seglat i tio år med Mopro Oy:s fartyg. At-kocken Jonne Monto jobbade tillsammans med maskinchef Vambola Tamberg och matros Tio Uddström med att lyfta in gasflaskor till maskinrummets släckningssystem i fartyget.

Nog såg vi det och tutade också, skrattar Monto.

Den Helsingforsfödde Jonne Monto, som bor i Vanda, noterade Mopro Oy och Vekara redan när han studerade till reparatör i Kotka. – Men mycket hann ändras och hända innan jag hamnade här, berättar Monto.

Han har sommarjobbat på Sveaborgsfärjan, kört lastbil och sedan blivit sjöfarare igen – dock på kökssidan. Han skaffade sig både kock- och vaktmanspapperen.

Inköp i Nyslott

Monto hamnade på Finnlines roro- och ropax-fartyg som mässkalle och kock. När M/S Nina kom till Mopro skickade han in papperen och har sedan dess arbetat i trafiken på Saimen. Den första arbetsperioden var sex veckor, men sedan dess har han gjort tvåveckorsperioder. Förra våren blev det en paus på sju månader, eftersom han fick en son. – Jag vande mig vid livet som pappa och funderade på om jag fortfarande kunde segla. Men när jag kom ombord blev jag glad över mottagandet och den goda stämningen. Jag trivs här, säger Jonne, som gärna lyssnar på musik mellan jobben.

Ibland är det ensamt i köket, men när man jobbar på däck finns det alltid någon att snacka med och med lite humor blir även de jobbiga uppgifterna avklarade. Kocken deltar också i surrning och lossning.

Jonne försöker ha ett par veckors proviantlager ombord. – Vi stannar oftast i Nyslott för att fylla på med livsmedel och andra förnödenheter, för där kan vi använda företagets bil för inköpsresor. Utomlands är vi beroende av skeppshandlarnas service, förklarar Jonne.

Han är nöjd med att kunna ha regelbunden kontakt med familjen. Kommunikationsförbindelserna ombord är mycket bra.

Planering av bespisningen

Jonne Monto vet av erfarenhet hur M/S Ninas personal ska utspisas. Ofta är det bra att förbereda några enkla rätter i förhand. – När lasten ska lossas innebär det jobb i lastrummet och kanske extra dammsugning och städning. Om jag har förberett maten dagen innan får jag inte problem även om däcksarbetet tar tid, konstaterar Monto.

Han lagar gärna grytor och planerar noggrant så att inget blir liggande länge längst in i skafferiet. – När det är dags för kockbyte tar jag också det i beräkningarna. Oftast lagar jag tre rätter så att bytet nästa dag ska gå smidigt, berättar Jonne.

Nu har han en stadigvarande avlösare, vilket underlättar arbetet och semesterplaneringen.

M/S Ninas resa fortsatte från Ingå till Villmanstrand, där lasten lossades. Näst på tur stod ett servicebesök i Nyslott. Därifrån fortsatte fartyget förbi Kuopio till Siilinjärvi, där man tog på last till Kimito. ☸