Serenaden porukka

Seren porukka Ahvenanmaalla

Keväällä 2020 Silja Serenade seisoi koronapandemian lamauttamana satamassa monen muun matkustajalaivan tavoin. Iloisena otimmekin vastaan tiedon, että kesällä seilaisimme Riikaan, Baltian Pariisiin. Se riemu oli kuitenkin väliaikainen

teksti ja kuvat Leena Numminen

Syyskuussa Serenade jäi taas satamaan, ja lomautukset jatkuivat. Keväällä 2021 korviimme kantautuneet huhut varmistuivat todeksi - juhannuksesta heinäkuun loppuun ajaisimme Päivä Maarianhaminassa -risteilyjä! Suomen merenkulun värikäs, kaunis ja omaleimainen tukikohta tuli merimiesten avuksi, kun hätä oli suurin.

Olen Serellä töissä baariosastolla, joten minulla oli päivät aikaa tutustua ”Marikseen” ja sen lähiympäristöön. Heti ensimmäisellä matkalla, juhannusaattona, tutustuin kaupungin tunnetuimpaan kohteeseen, museolaiva Pommerniin. Skotlannissa vuonna 1903 valmistunut Pommern on ainutlaatuinen todistus Ahvenanmaan pitkistä purjelaivaperinteistä. Se on myös ainoa nelimastoinen parkki maailmassa, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan.

Miehistön tilat sijaitsivat ns. suurella kannella, upseerien, kapteenin ja matkustajien aluksen perässä. Ja kuten arvata saattaa, asuivat niin kippari kuin matkustavaisetkin hulppeasti, vaikka muut tilat olivat vaatimattomia. Tarkoitukseni oli tulla vielä uudestaan syventymään Pommernin salaisuuksiin, mutta Mariksessa oli niin paljon muutakin nähtävää, että aikomukseksi se jäi. Häpeäkseni on tunnustettava, että Ahvenanmaan merenkulkumuseo jäi kokonaan näkemättä.

Koska meren rannalla oltiin, päätin aloittaa ympäristöön tutustumisen veden ääreltä. Vuokrasin oikein merikelpoisen kunnon kajakin. Tuulisella säällä opettelin sen peräsimen hallintaa, mutta ulapalle melottuani käännyin suosiolla takaisin ja pysyttelin saarten suojassa, aallot velloivat sen verran korkeina. Tätä on ehdottomasti kokeiltava uudestaan!

Polkupyörille käyttöä

Pyöräily on sekin tunnetusti kätevä tapa tutustua Ahvenanmaahan. Ja me tytöt ja pojat pyöräiltiin! Satulan selässä tutustuimme mm. Järsön saaren maisemiin, ja palkitsimme itseämme Stickstugan Hantverk - kahvilan upeassa ja värikkäässä puutarhamiljöössä. Lemlandissa sijaitsevan Lemströmin kanavan komeisiin maisemiin osuimme sopivasti mennen tullen juuri tasatunnein, jolloin silta avataan veneilijöille. En harrasta itse veneilyä, mutta mukana polkenut kollega tutustutti minut eri venetyyppeihin ja lajin saloihin sekä kirjoittamattomiin herrasmiessääntöihin.

Samalla reissulla silmiimme osui Lemböten kappelin tienviitta. Sielläkin piti tietysti poiketa, yllytyshulluja kun olemme. Kuoppaisen hiekkatien ja Lemböten vuorelle nousevan polun päästä löysimme kappelin, joka on rakennettu keskiaikaisen kivikirkon raunioille. Se on omistettu Pyhälle Olaville, joka katolisessa perinteessä on sekä merenkulkijoiden että kauppiaiden suojelupyhimys. Sisälle kappeliin ei päässyt, mutta valokuvaamisen ja hetken hiljentymisen jälkeen oli taas voimia lähteä paluumatkalle. Tälle, kuten niin monelle muullekin pyöräretkelle tuli pituutta suunniteltua enemmän, mutta laivalle ehdittiin ajoissa, ja sehän on pääasia.

Laivamme vapaa-ajan toimikunnan rahastonhoitaja Isme Bergfors järjesti halukkaille veneretken Mariksen edustalla sijaitsevalle Kobba Klintarnin saarelle. Se on oikeastaan kallioluotoryhmä, jossa vuosina 1862-1972 toiminut luotsiasema palvelee nykyisin museona ja kesäkahvilana. Parin tunnin reissulla ehdimme hyvin ihailla karunkauniita maisemia, seurata vilkasta laivaliikennettä sekä tutustua museoon. Matkan ehdoton kruunu oli kahvilassa nautittu suussa sulava Ålands pannkaka, tällä kertaa vadelmahillon ja kahvikupillisen kera.

Tutustumiskäynti panimolle

Baariosaston hovimestari Kososen Marika puolestaan otti yhteyttä Ahvenanmaan vanhimman ja suurimman olutpanimon Stallhagenin toimitusjohtajaan Timo Vetriöön, joka ystävällisesti kutsui meidät tutustumiskäynnille. Stallhagenin oluiden suosio on kasvanut nopeasti, ja Ahvenanmaan lisäksi niitä myydään manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, onpa tuotteita viety Belgiaan ja Japaniin asti.

Tuotantotiloihin tutustumisen jälkeen saimme maistella oluita ja kuunnella panimomestari Mats Ekholmin jouhevaa tarinointia oluiden synnystä, erikoispiirteistä ja käsityöläisoluiden valmistuksesta maailmalla yleensäkin. Ympäristösertifioidun ja jopa Tripadvisorissa mainostetun Pub Stallhagenin tiloissa nautitun maukkaan lounaan jälkeen ehdimme vielä tehdä tuliaisostokset myymälässä. Tuliaisoluet säilyivät minulla kotiin asti, mutta suklaat häipyivät hytissä parempiin suihin.

Pyörävuokraamon hyvät palvelut

Viimeinen pyöräretkemme Mariksessa suuntautui länteen Kungsö batteribergille eli venäläisen rannikkopatterin raunioille. Rauniot olivat nimensä mukaisesti raunioita eli niissä ei paljon näkemistä ollut, mutta vuorella sijaitsevaan näköalatorniin tietysti kiipesimme. Kapeita ja jyrkkiä portaita laskeutuessamme kiistelimme siitä, kuuluuko portaat laskeutua etuperin vai ahteri edellä. Yhteisymmärrykseen emme päässeet, mutta pakollisten selfieitten ottamisen jälkeen laskeuduimme helteiseltä vuorelta ja suuntasimme takaisin Marikseen.

Ja pitihän sen jossain vaiheessa sattua, rengasrikon nimittäin. Sandströmin Tarjan takarengas päästi ilmat pihoille, mutta soitto pyörävuokraamo RO NO RENTin Anjalle toi pian avun paikalle, ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Suunniteltu uimarantatauko jäi kuitenkin väliin, koska pizzalle oli ehdittävä.

Elokuun alussa palasimme vanhalle tutulle Tukholman reitille. Maarianhaminan satamassa käydään nyt vain pikaisesti kääntymässä, mutta kesä 2021 jäi varmasti jokaiselle sereläiselle mieleen. Kiitos siitä kuuluu aurinkoiselle ja helteiselle Ahvenanmaalle, ystävällisille ja iloisille maarianhaminalaisille sekä matkustajillemme, jotka innokkaina ja kiitollisina ottivat uuden reittimme vastaan.

Serenades personal på Åland

Förra hösten blev Silja Serenade liggande. Efter en lång vinter började man med dagskryssningar till Mariehamn.

Jag jobbar i baren på Serenade, så på dagarna hade jag tid att bekanta mig med Mariehamn och dess omgivningar. Direkt på den första resan, på midsommarafton, besökte jag ett av stadens kändaste objekt, museifartyget Pommern. Jag hade för avsikt att besöka fartyget igen för att fördjupa mig i Pommerns hemligheter, men det fanns så mycket annat att se i Mariehamn att jag aldrig fullföljde mina intentioner. Jag måste skamset erkänna att det inte blev något besök alls på Ålands sjöfartsmuseum.

Jag hyrde en rejäl och riktigt sjöduglig kajak. I blåsvädret försökte jag lära mig att hantera rodret, men efter att ha paddlat ut på öppna havet vände jag frivilligt tillbaka och stannade i skydd av holmarna, då vågorna gick höga. Detta måste jag absolut testa igen!

Cykling är också det ett erkänt smidigt sätt att upptäcka Åland. På sadeln bekantade vi oss bland annat med landskapet på Järsö och belönade oss själva i den vackra och prunkande trädgården hos Stickstugan Hantverk & Café. På både ditvägen och hemvägen kom vi till vackra Lemströms kanal i Lemland lagom till broöppningen, som sker varje heltimme.

På samma resa, efter en gropig sandväg och i slutet av en stig uppför Lemböte berg, fann vi ett kapell som är byggt på ruinerna av en medeltida stenkyrka. Det

är helgat åt Sankt Olov, som enligt katolsk tro är både sjöfararnas och köpmännens skyddshelgon. Man kunde inte i gå in kapellet, men efter fotografering och en stilla stund kunde vi börja ta oss tillbaka med förnyade krafter.

Kassören för fartygets fritidskommitté Isme Bergfors ordnade en båtutflykt till Kobba Klintar utanför Mariehamn. Under den två timmar långa resan hann vi gott och väl beundra det vackra, karga landskapet, betrakta den livliga fartygstrafiken och besöka museet. Pricken över i var Ålandspannkakan som vi avnjöt på caféet. Den riktigt smälte i munnen och serverades denna gång med hallonsylt och en kopp kaffe.

Barens hovmästare Marika Kosonen tog i sin tur kontakt med Timo Vetriö, den verkställande direktören för Ålands äldsta och största ölbryggeri Stallhagen, som vänligt bjöd in oss på studiebesök. Efter en rundvandring i produktionslokalerna fick vi provsmaka olika ölsorter och lyssna på bryggmästare Mats Ekholms lättsamma historier om ölsorternas uppkomst, särdrag och om produktionen av hantverksöl i världen i allmänhet. Efter en god lunch på Pub Stallhagen hann vi även shoppa i butiken. Ölen som jag köpte i present lyckades jag spara ända hem, men chokladen försvann i någon annans mun i hytten.

På vår sista cykelutflykt i Mariehamn styrde vi kosan västerut mot Kungsö batteriberg, det vill säga ruinerna av ett ryskt kustbatteri. Vi klättrade upp i utsiktstornet och efter att ha tagit några obligatoriska selfies gick vi ner för det gassande berget för att åka tillbaka till Mariehamn.

På vägen gick luften ur Tarja Sandströms bakhjul, men efter ett samtal till Anja hos cykeluthyraren RO-NO Rent var hjälp snabbt på plats och vi kunde fortsätta cykelturen. Det planerade stoppet på badstranden fick vi dock hoppa över för att hinna äta pizza.

I början av augusti återvände vi till den gamla vanliga Stockholmsrutten. Nu gör vi bara ett kort uppehåll i Mariehamn, men ingen på Serenade glömmer nog sommaren 2021. För det kan vi tacka soliga och varma Åland, de vänliga och glada Mariehamnsborna och våra passagerare, som tog emot vår nya rutt med entusiasm och tacksamhet. ☸ --