Veneillä ja kanooteilla

Repoveden kansallispuistossa kanooteilla

MEPAn kesäkuisella melontaretkellä suunnattiin Repoveden kansallispuistoon Valkealaan. Mukana oli kymmenen merenkulkijaa akselilta Vaasa-Turku-Helsinki-Kotka-Joensuu. Matkaan lähdettiin tuulisena iltapäivänä Kuutin Kolon rannasta kolmella inkkarikanootilla ja neljällä kajakkiyksiköllä.

teksti ja kuvat Kursgubbe Jukka

Aloitus oli perinteitä kunnioittavan tuulinen, saimme tehdä töitä päästäksemme haluttuun suuntaan. Homma helpottui reilun tunnin melomisen jälkeen, kun tulimme suojaisemmille vesille. Maisema muuttui kallioiseksi, salmet pieniksi ja hyvä leiripaikka löytyi Kuutin nuotiopaikan tuntumasta. Yksi viritti riippumaton puiden väliin, loput pystyttivät telttansa lähistölle.

Teppo ja Tiina yllättivät ryhmäläiset kaivamalla muurikkapannun ja lettutaikinan kajakkiensa kätköistä. Lettujä riitti kaikille, hilloa oli ja tuuli moinasi iltaa myöten. Iltakävelyllä käytiin näköalatornissa sekä hulppealla Olhavalla, jossa suoraan järvestä nousee 50 metrin pystysuora kallionseinämä. Ylhäällä kun makaa ja kurkistaa reunan yli alas, tuntee korkeuden vatsanpohjassa.

Toinen päivä kului sutjakasti. Aamiainen, aamujumppa ja kanootit vesille. Leiri jätettiin paikoilleen base campiksi. Repoveden alue on aika kompakti ja Kuutti sopivasti lähellä kaikkea. Kapiaveden nuotiopaikalla juotiin nokipannukahvit ja porukka jakaantui pienryhmiin kiinnostuksen mukaan. Osa meloi tuuliselle Majasaaren kierrokselle, osa tutustui lähiseutuun kävellen.

Ryhmän geokätkijöilijöillä riitti tekemistä sekä maalla että vesillä, salamyhkäisiä kätköjä löytyi useampia. Takaisin leiriin melottiin kaikki yhdessä, vietettiin leirielämää ja käveltiin lähimaastossa. Ilta oli mukavan pläkä ja muutama osallistuja kävi pitkällä iltamelonnalla.

Viimeisenä aamuna jumppa, kamat kanootteihin ja melonta takaisin Kuutin Kololle. Retki päätettiin kuten se oli aloitettukin; lounaalla klassisen tyylikkäällä Orilammen majalla.

Moni ihmetteli, miten mahtavia paikkoja löytyykään Etelä-Suomesta, aivan naapurista. Repovesi korkeine kallioineen, hienoine metsineen ja mukavine pikkujärvineen oli niin passeli MEPAn melontaretkelle, että sinne saatetaan mennä uudelleenkin. Johonkin mennään taas ensi kesänä, se on selvä.

Viehättävää veneilyä

teksti: Anna-Maria Kuusisto

Eräänä elokuun loppupuolen aurinkoisena aamuna kokoontui kahdeksan aamuvirkkua ja innokasta merenkulkijaa Vuosaaren venesatamassa. Alkamassa oli MEPAn järjestämä Tutustuminen veneilyyn - kurssi, johtajinaan Sampsa ja Teemu.

Kursseja oli ollut muutamaan otteeseen jo alkukesästä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ilahduttavasti ihmiset olivat löytäneet tiensä kursseille. Uljaat veneemme, Skipperin Micke ja Muhis odottivatkin jo laiturissa ja veisivät meidät pian kohti päivän vauhdikkaita seikkailuja. Suunnitelmana oli edetä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärin majakalle mutta auringonsäteet peittyivätkin tummiin sadepilviin, kuten myös unelmamme Söderskäristä.

Pian teimme matkaa virkistävässä vesisateessa ja keinuvassa aallokossa. Söderskärille rantautumista suositellaan tyynellä säällä, joten suunniteltu majakka-seikkailu vaihtui toiseen kohteeseen: Pirttisaareen (Pörtö). Saari on entinen puolustusvoimien linnakesaari ja nykyään Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hoitama ulkoilualue.

Pirttisaaren Svartvikeniin saavuttaessa vastassa oli hyvä opastustaulu saaresta ja matkasta Lerviksuddenin keittokatokselle, jonne meidänkin askeleemme suuntautuivat. Osa ryhmästä rohkeni katsastamaan matkan varrella myös vanhan bunkkerin, kunnes nälkä voitti historian havinan ja jatkoimme matkaa keittokatokselle makkaranpaistoon. Kivikylän Huiluntuhti maistui retkikunnallemme ja lisäsi kapasiteettia jatkaa vaellustamme. Lerviksuddenin avarat ja mielettömän kauniit maisemat hellivät sydäntä ja sielua. Kauniissa saaristomaisemissa on ihmisen hyvä olla.

Paluumatka laiturille sujui iloisissa merkeissä luontoa ihaillen ja henkeviä (ja vähemmän henkeviä) keskustellen. Mepan Dekkaripiiri oli edustettuna retkellä kiitettävästi, joten Pirttisaaren inspiroivassa ympäristössä myös ideoita pontentiaalisiin tuleviin dekkareihin ponnahteli, kuin sieniä sateella.

Venematka Vuosaareen sujui huomattavasti tyynemmässä säässä, kuin menomatka Pirttisaareen. Ajoimme sisäsaariston kautta takaisin ja pääsimme ihailemaa Sipoota mereltä käsin. Aurinko lämmitti meitä lempeillä säteillään, pärskeet kutittelivat poskia ja poskipäät olivat kipeinä nauramisesta. Miten viehättävä tapa aloittaa viikonloppu! Kotimatkalla pohdiskelin, miten ainutlaatuista ja arvokasta toimintaa Mepa järjestää merenkulkijoille. Tiukkenevien resurssien ja työelämän paineiden, koronan ja siitä johtuvien lomautusten keskellä satsaus ihmisten hyvinvointiin on arvostettavaa ja äärimmäi sen tärkeää. ☸ -